Taiteen tulkintaa kotikonstein :)

Museokortin karanteenitaide on viime päivinä tuonut hymyn huulille yhdelle jos toisellekin ja saanut aikaan naurun pyrskähdyksiä. Ihmismieli on niin uskomattoman luova ja kekseliäs, varsinkin näissä erityisissä poikkeusoloissa! Vai mitä sanotte Suomen kultakauden taiteen toisinnoista kotikonstein sommiteltuna? Tässä mm. näkemys Gallen-Kallelan teoksesta Symposion (1894). Alkuperäisessä teoksessa kultivoituneet ystävykset Akseli Gallen-Kallela (tuolloin vielä Axel Gallén), Oskar Merikanto, Robert Kajanus ja Jean Sibelius nojailevat pöydän äärellä pohtien elämän ja taiteen arvoitusta.

Kaisa Hernberg teki perheensä kanssa karanteenitaidetta Gallen-Kallelan tunnetusta Symposion-teoksesta. Uudella teoksella pyrittiin kuvaamaan karanteenin tylsyyttä. Ketsuppipurkki ja soijakastike korvaavat alkuperäisen teoksen pulloja.

Gallen-Kallelan kuuluisa Symposion-maalaus versioitiin ilmentämään karanteenin tylsyyttä – ”Koko perhe on saanut monet hyvät naurut”

Museokortin #karanteenitaidetta-haasteessa luodaan uusia versioita tutuista taideteoksista. Haasteen kuvakilpailussa palkitaan huhtikuun loppuun asti joka viikko kaksi teosta Museokortilla. 

Suomalaiset ovat innostuneet tekemään karanteenitaidetta versioimalla tuttuja kotimaisia teoksia kodin tavaroilla karanteeniajan hengessä. Somessa maaliskuusta asti kiertänyt haaste sai alkunsa alankomaalaiselta @tussenkunstenqurantaine-tililtä.

Museokortin #karanteenitaidetta-haasteeseen on osallistuttu jo yli 1 500 julkaisulla. Kokoamme @karanteenitaidetta-tilille haasteen parhaita paloja. Lue ohjeet, miten osallistua itse haasteeseen 

Haasteeseen liittyvä kuvakilpailu jatkuu 29.4. asti. Palkitsemme joka keskiviikko kaksi parasta teosta Museokortilla. Kaikki aiemmin osallistuneet ovat yhä mukana kilpailussa.

Museot.fi -sivustolta https://museot.fi/uutiset löytyy lisää upeasti toteutettua karanteenitaidetta, käykää ihmeessä katsomassa ja nauttimassa näkemästänne! Näissä merkeissä hyvää viikonloppua toivottaa Äänekosken taidemuseo!

Kuvanveistäjä Essi Renvallin omaelämäkerta Nyrkit savessa jatkaa taiteen lukupiirin talvea 2020

Hyvää alkanutta uutta vuotta täältä taidemuseoltakin kaikille blogimme seuraajille! Meinasi tulla tenkkapoo, kun verkkoyhteyttä ei ole ollut ulkomaailmaan useampaan päivään. Onneksi asia on nyt korjattu, ja blogipäivitykset saavat jatkoa.

Taiteen lukupiiri jatkuu jälleen torstai-iltapäivisin. Lukuteokseksi valittiin yksimielisesti kuvanveistäjä Essi Renvallin omaelämäkerta Nyrkit savessa (Weilin+Göös, 1971). Teos on mielenkiintoinen, sillä taiteilijan ystäväpiiri oli varsin laaja, ja muistettakoon lisäksi, että Essi Renvall (1911-1979) on uransa aikana ikuistanut patsaiksi ja mitaleiksi lukemattomia julkisuuden henkilöitä. Teos on kaiken lisäksi vielä varsin ajankohtainen, sillä kirjailija Johanna Venho käytti kyseistä elämäkertaa yhtenä lähteenään, kun kirjoitti historiallista romaaniaan Ensimmäinen nainen. Tämä Venhon ensimmäinen historiallinen romaani ylsi kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi vuonna 2019.

Essi Renvall, Nyrkit savessa, taiteen lukupiirin lukuteos talvella 2020. Kuva Marjo Ahola.

Taiteen lukupiiri kokoontuu ensimmäisen kerran jo torstaina 9.1. klo 16-17 taidemuseon kulmakammarissa. Koetan ennättää koota sinne perinteisesti vähän lisämateriaalia tutkittavaksi. Katsotaan, mitä löydän :)

Kylläpä taiteen lukupiiriä nyt hellitään :)

Että on mennyt kiinnostavaksi tämä loppuvuosi, taiteen kirjapiirinkin osalta. Syyskuussa kirjapiiri valitsi useammasta hyvästä vaihtoehdosta ääneen luettavaksi sen parhaimman, Johanna Venhon historiallisen romaanin Ensimmäinen nainen. Olemme edenneet jo kirjan loppupuolelle, jäljellä on vielä kaksi lukukertaa; kirja on kietonut kuulijansa niin tiukkaan mutta kuitenkin hellään otteeseen, että piiriläiset ovat innokkaina paikalla jo hyvän matkaa ennen aloitusta päästäkseen tunnelmaan mukaan.

Taiteen lukupiiriin esitetyt ja loppusuoralle edenneet kirjat, ykköseksi nousi Johanna Venhon Ensimmäinen nainen.
Kuva Marjo Ahola

Toissa viikko toi myös kiinnostavan tiedotteen kirjaan liittyen, sillä Koskelan perinteiseen kirjallisuusmatineaan saadaan vieraaksi juurikin Johanna Venho. Hänet voi tavata ja häntä voi kuunnella siis sunnuntaina 17.11. klo 13 Koskelassa, tervemenoa sinne 😊

Viime torstaina uutiskynnys tuli jälleen ylitetyksi, tällä kertaa jopa valtakunnan mediassa. Johanna Venhon Ensimmäinen nainen valittiin yhdeksi kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi! Esiraati pitää kirjaa uskottavana ja ymmärrettävänä. Sylvistä rakentuu elävä ihminen Venhon herkällä ja runollisella kielellä. "Uhrautuvan ja älykkään Sylvin fiktiivinen ääni on tärkeä ja merkittävä", kuvaa esiraati ehdolla olevaa kirjaa.

Taiteen lukupiiri on nauttinut koko syksyn Johanna Venhon kirjan runollisen herkästä, psykologisen tarkasta ja kulttuurihistoriallisen vahvasta otteesta, niin suomalaisen kirjallisuuden kuin kuvataiteen näkökulmasta katsottuna. Valinta on ollut täydellinen!

Halloweenia ja lokakuisia ajatuksia taidemuseolta :)

Sain tänään hyvää halloweenia -toivotuksen. Typerryin toivotuksesta mutta kiitin kohteliaasti, Halloween-kulttuuri kun ei kuulu omaan vuodenkiertooni. Toivotuksesta muistui kuitenkin mieleen, että Suolahden rantaraitilla on tuloillaan Halloween-vaellus perjantaina 1.11. - hieno yhteisöllinen ja osallistava tapahtuma kaikkine asuineen ja valonlähteineen. Muistutan (ilon pilaajana / ryppyotsaisenako??) silti, että rantaraitin lähimaastossa, Asematorilla sijaitseva Tapio Junnon Lastaajat-patsas on taideteos, toki julkinen sellainen muttei kuitenkaan osa Halloween-tapahtumaa, vaikka kuinka hauskaa olisikin pukea patsas taas kaapuihin. Kirjoitin aiheesta vuosi sitten, https://tassutellentaiteeseen.blogspot.com/2018/11/patsaiden-koristelu-ja.html

Lokakuun alussa osallistuin Helsingissä taidemuseopäiville, joiden teemaksi oli nostettu ilmastonmuutos, sillä tänä päivänä museot nähdään osana kiertotaloutta, varsinkin, kun museot tarjoavat tavan viettää vapaa-aikaa aineettomasti. Kansallisgalleria puhui vihreästä kädenjäljestä, joka mittaa ekologista hyvää ja on ajatukseltaan positiivinen. Alustuksessa viitattiin Suomen museoliiton joulukuussa 2010 lanseeraamaan ohjeistukseen museoissa tehtävän kestävän kehityksen toiminnan tueksi (KEKE - Museot ja kestävä kehitys). Kestävän kehityksen mukainen ajattelu tarjoaa museoille mm. uusia tapoja esitellä ja hoitaa kokoelmia, tavoittaa yleisöä ja panostaa yhteisöllisyyteen. Myös omien kokoelmien käyttö vaihtuvissa näyttelyissä ja uskallus ryhtyä tekemään kokoelmapoistoja olivat päivien kiinnostavimpia ja ajankohtaisimpia aihealueita. Niitä kun ei ykskaks ymmärrä yhdistää suoriltaan kestävän kehityksen toimintaan.

Tukaattityttö - Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen

"Ilman Helmi Vartiaista ei olisi Tyko Sallisen kuuluisia Mirri-maalauksia, ja silti tuosta naisesta ei tiedetä juuri mitään. Yksinkertainen ja rehevä maalaismuusa, joutava vaimo, aistillinen ansa? Mielikuva on niin täydellisesti rakennettu, että sen peitosta voi vain vaivoin etsiä todellisen naisen kuvaa. Helmi Vartiainen, itsekin taiteilija, on oikeaa nimeään myöten vaiettu ja häivytetty olemattomiin."

"Tukaattityttö on kahden tekijän hahmotelma todellisen Helmi Vartiaisen (1888-1920) elämäkerraksi, tarina nuoresta sivistyneestä karjalaistytöstä, joka tulee Ateneumiin opiskelemaan ja tapaa Tyko Sallisen. Kohtalokas avioliitto tekee hänestä taiteilijan mallin ja kahden tyttären äidin, mutta elämä omavaltaisen Tykon kanssa johtaa pian perhetragediaan, joka heittää varjonsa vielä Helmin taiteilijatyttärienkin elämään. Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuolen Helsinkiin, Pariisiin, Viipuriin ja Sortavalaan taustanaan suomalaisen taiteen ja itsenäistyvän Suomen murrosaika."

Näillä saatesanoilla Tukaattitytön (WSOY, 2002)  kirjoittajakaksikko Inka-Maria Laitila & Tarja Strandén sukeltaa rohkeasti syvälle taiteilija Helmi Vartiaisen lyhyeksi jääneeseen, traagiseen elämään. Taiteen lukupiirin syksyn 2018 osallistujat valitsivat yksimielisesti Tukaattitytön kevään 2019 lukupiirin teokseksi.

Taiteen lukupiiri aloittaa kevätkauden torstaina 17.1. klo 16 taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) esittelemällä lukupiirin valitseman Tukaattityttö-teoksen. Tunnin mittaiseen lukupiiriin on vapaa pääsy, eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista. Lukupiiri kokoontuu seuraavan kerran poikkeuksellisesti vasta torstaina 31.1. ja sen jälkeen torstaisin 7.2. - 14.2. - 21.2. - 7.3. - 14.3. - 21.3. - 28.3. - 4.4. - 11.4. (talvilomaviikolla 28.2. ei kokoontumista). Tervetuloa kuulolle!

Taiteen lukupiirin kevään 2019 teos, Tukaattityttö - Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen /
Inka-Maria Laitila & Tarja Strandén, WSOY, 2002.
Kuva Marjo Ahola.

Ei nyt ihan ostoskärryillä ostoksille mutta melkein ;) Äänekosken taidemuseolla taidetta myynnissä 16.12. klo 15-16

 

Näin joulun alla moni miettii, mitä antaisi lahjaksi läheisilleen. Harva kuitenkin tulee ajatelleeksi, että taiteen hankkiminen lahjaksi on myös yksi varteenotettava vaihtoehto. Taide ei ole kertakäyttöistä, vaan se ilahduttaa saajaansa vuosia, jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Taide tuottaa myös mielihyvää elämään ja helpottaa stressin täyteistä arkea.



Ei ihan ostoskärryillä ostoksille mutta melkein ;)  taidetta taidemuseolta
sunnuntaina 16.12. klo 15-16.

Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) on nyt ainutkertainen tilaisuus tehdä jouluostoksia sunnuntaina 16.12. klo 15-16, jolloin vuoden 2018 viimeistä näyttelyä "Luonnonmukaista ja sen yli" aloitellaan purkaa. Syysilottelijat-ryhmän jäsenet ovat paikalla ja myyvät näyttelyssä esillä olleita teoksiaan sekä mukanaan tuomia kehystämättömiä grafiikan vedoksia. Maksut tulee suorittaa käteisellä. Näyttelyihin on koko sunnuntaipäivän klo 12-16 vapaa pääsy, joten lämpimästi tervetuloa nauttimaan grafiikasta ja tekemään ostoksia paikallisilta tekijöiltä! 

PS. Taidemuseolla myynnissä myös paikallishistoriakirjat (Äänekoski-Suolahti, Konginkangas, Sumiainen), veteraanimatrikkeli, Kömin Killan ja Väksyn kotiseutulehdet, Äänekoski-kortteja, näyttelyjulisteita, I love museums -tuotteista mm. parkkikiekko ja näppärä jousiheijastin.

Tervetuloa ostoksille!

Grafiikan työpaja Äänekosken taidemuseolla 18.11.2018 klo 12-16.

Äänekosken taidemuseolla grafiikan työpaja sunnuntaina 18.11.2018 klo 12-16.
Tervetuloa mukaan!

Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) taiteillaan grafiikan työpajassa sunnuntaina 18.11. klo 12-16. Työpajan ohjaajana toimii Syysilottelijat-ryhmästä kuvataiteilija Emilia Tulla, joka saa avukseen ryhmän muitakin jäseniä. Työpaja toimii nonstop-periaatteella ilman ennakkoilmoittautumisia. Materiaalimaksuna peritään 5 euroa /osallistuja. Käteismaksu sisältää materiaalin sekä ohjauksen. Työpajassa voi vaikkapa suunnitella ja painaa yksilölliset joulu- tai pakettikortit tulevaa juhlakautta ajatellen.

Taidemuseon näyttelyihin on vapaa pääsy koko päivän ajan. Tervetuloa samalla tutustumaan myös Syysilottelijat-ryhmän grafiikan näyttelyyn Luonnonmukaista ja sen yli sekä tietysti museon perusnäyttelyyn, joka koostuu Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelman teoksista sekä Jyväskylän taidemuseon Kalle Carlstedt -teoslainasta.

Luonnonmukaista ja sen yli -grafiikan näyttely avoinna 16.12. saakka ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Sunnuntaina 16.12. näyttelyn viimeisenä aukiolopäivänä teosten myyntitapahtuma klo 15-16 valitse, maksa ja vie mennessäsi -periaatteella! Tervetuloa valitsemaan taidegrafiikkaa itselle ja/tai lahjaksi muille!

Patsaiden koristelu ja tekijänoikeuskysymykset

Patsaiden koristelu ja tekijänoikeuskysymykset ovat puhututtaneet museoiden kokoelmista vastaavia ammattilaisia viime aikoina. Vuonna 2017 Tampereella Wäinö Aaltosen Hämeensillan Pirkkalaisveistokset puettiin Tappara-paitoihin, ja Helsingissä  päärautatieaseman Emil Wikströmin Lyhdynkantajat esiintyivät vappuna Kiss-maskeissa. https://yle.fi/uutiset/3-9576070

Suomen käsityön museo ideoi keväällä 2018 Patsaat näkyviksi -taideprojektin, jonka tavoitteena oli lämmittää ja inhimillistää kaupunkiympäristöä pimeään vuodenaikaan. http://www.craftmuseum.fi/tiedotteet/18_patsaat_nakyviksi_huhtikuu.htm. Projektia olivat vetämässä museoammattilaiset, ympäristö- ja yhteisötaiteen näkökulmasta. Ajatuksena oli ilahduttaa asukkaita, tuoda kaupunkikuvaan huumoria sekä herättää keskustelua yhteisestä tilasta. Projektin avulla haluttiin muuttaa kaupunkiympäristössä pysyvää veistostaidetta näkyväksi muuttamalla veistosten kontekstia tilapäisesti - siis hallitusti ja teoksia kunnioittaen.

Patsaiden tilapäinen koristelu lienee saanut Suomessa alkunsa Ville Vallgrenin Havis Amanda-suihkulähteen lakituksesta, jolle saatiin jo virallinenkin lupa vuonna 1951. Pääkaupunkiseudun ylioppilaskuntien vuorovuosin järjestämässä tapahtumassa Vallgrenin suihkulähde neitofiguureineen on lakitettu perinteisesti vapunaattona. Vuonna 1978 alkuperäinen keskiyöllä tapahtunut lakitus siirrettiin alkuiltaan. 1990-luvun alussa veistokselle kiipeily kiellettiin kuitenkin turvallisuussyistä, mutta lakitus- ja pesuperinne jatkui nosturien avulla.

Patsaiden koristelun ja somistamisen yhteydessä tulisi aina huomioida tekijänoikeudet ja taiteilijan taiteellinen näkemys ja kunnioittaa niitä. Tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on luonut taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseensa … Toisin sanoen, jos toisen tekemää teosta halutaan käyttää sellaisenaan tai muunnellussa muodossa, tarvitaan siihen tekijän lupa. Lain 3§:n 2 momentissa mainitun respekti- eli kunnioittamisoikeuden taustalla on halu suojata tekijän persoonaa ja sen loukkaamattomuutta. Respektioikeus sisältää siis kiellon muuttaa teosta taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla. Teosta ei saa turmella, vääristellä, typistää tai muuten muuttaa niin, että teoksen luonne tai muoto muuttuu taikka teos voitaisiin muutoin katsoa loukkaavan tekijän kunniaa tai mainetta.

Lastaajat-patsas Halloween-tapahtumassa 2.11.

Joskus tapahtuman järjestäjille sattuu kömmähdys - arvatenkin ajattelemattomuuttaan.
Wanhan Aseman seudun ja rantaraitin Halloween-vaelluksella kuvanveistäjä Tapio Junnon Lastaajat-patsaasta osa oli puettu pelottavan näköiseen lakanakaapuun.

Muistelen myös, että viime kesänä Suolahden rautatien ja Wanhan Aseman 120-vuotisjuhlassa samainen Lastaajat-patsas olisi lakitettu kulmistaan solmituin "nästyykein". En suhtaudu patsaiden koristeluun ryppyotsaisesti enkä lähtisi kieltämään tämäntyyppistä toimintaa mutta peräänkuulutan taiteilijan näkemyksen kunnioittamista ja hyvää makua sekä sitä, että tämänkaltaiset tempaukset tehtäisiin taideteoksia kunnioittaen ja niitä vahingoittamatta.

Patsaat näkyviksi -taideprojektin tavoin meilläkin voitaisiin
ideoida huumoripitoista yhteistyötä ympäristö- ja yhteisötaiteen parissa - muuttamalla veistosten kontekstia tilapäisesti ja tekijänoikeuslain puitteissa.

Naistenpäivänä 8.3. taiteen lukupiirissä "uusi" Ellen :)

Kylläpä nyt Ellenin (Thesleff) faneja hemmotellaan! Pirkko Soinisen viikko sitten ilmestynyt uutuuskirja Ellen on jo toinen maalarin elämää tarinoiva romaani, heti syksyllä ilmestyneen Kati Tervon Iltalaulajan jälkeen. Taiteen lukupiiri lopettelee juuri sopivasti Iltalaulajan torstaina 22.2. pitää talvilomaviikon ja sen jälkeen to 8.3. klo 16 aloittaa Soinisen Ellenin ääneenluku-urakan. Tervetuloa kuuntelemaan!

Firenze, Italia.

Soinisen Ellen on tarkkaan rajattu kertomus totta ja tarua johdatellen lukijan Thesleffin kuvitteellisen Firenze-päiväkirjan sivuille. Romaanin rakenne muistuttaakin Finlandia-palkitun Jukka Viikilän esikoisromaania Akvarelleja Engelin kaupungista (2016), joka yhdistää onnistuneesti faktaa ja fiktiota.

Pirkko Soininen: Ellen - Ellen Thesleffin
fiktiivinen Firenzen-päiväkirja.
WSOY, 2018

"Firenze on Ellen Thesleffille enemmän kuin pelkkä kaupunki. Se on ystävä ja rakastettu 45 vuoden ajan.

Ellen on romaani, joka koostuu fiktiivisistä päiväkirjamerkinnöistä. Ne ovat kuin siveltimenvetoja, jotka piirtävät särmikkään muotokuvan rohkeasta, itsenäisestä naisesta ja ajan taidepiireistä. Firenzessä Ellen lumoutuu vanhojen mestareiden töistä ja maalaa aamusta iltaan. Perheenjäsenet ja taiteilijaystävät vierailevat kaupungissa tiheään ja kiihkeä suhde englantilaiseen teatteritaiteilijaan Gordon Craigiin järisyttää tunteita. Silti mikään ei voi horjuttaa tärkeintä - intohimoa maalaamiseen."

Pirkko Soininen (s.1969) on turkulainen toimittaja ja kirjailija, joka voitti Runo-Kaarinan esikoisteoksellaan Murretut päivät (2013). Sittemmin hän on julkaissut mm. romaanin Nainen parvekkeella (2016) yhdessä Eppu Nuotion kanssa.


Taiteen lukupiiri kokoontuu taidemuseolla to 8.3. / 15.3. / 22.3. / 29.3. / 5.4. / 12.4. klo 16-17, vapaa pääsy, ei ennakkoilmoittautumista.

Kalevalan päivän juhlintaa taidemuseolla 28.2.

Ensimmäisen kerran Äänekosken taidemuseon olemassaolon ja toiminnan aikana juhlimme avoimin ovin Kalevalan päivää 28.2. klo 17-19. Juhlinta liittyy kiinteästi talven näyttelyymme Marjatta ja Puolukka, joka esittelee Iro Kivi -taiteilijanimellä työskentelevän suolahtelaislähtöisen Tanja Kivilahden (s.1970) suurikokoisia ja värikylläisiä maalauksia.


Näyttelyn nimi Marjatta ja Puolukka viittaa Kalevalan viimeiseen runoon, jossa Marjatta tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää Karjalan kuninkaan. Taiteilija kertoo maalaustensa syntyneen materialismin ja henkisyyden ristipaineessa, ajassa, jolloin kaikkea on yllin kyllin ja henkisyyttä harjoitetaan mm. urheilemalla. Kalevalassa Marjatta edustaa uuden ajan ihmistä, joka valitsee tiekseen henkisyyden harjoittamisen, joka kyseenalaistetaan.


Mihin nykyajan Marjatta pyrkii meditaatiolla, joogalla, alati vaihtuvilla ruokavalioilla ja taiteella? Puhdasta elämää on etsitty vuosituhannet, mutta miten Marjatta istuu tähän maailmaan, jossa
paratiisin puu edustaa radioaktiivisuuden uhkaa ja Kalevalan Sampo on materiaa sylkevä kone? Näihin kysymyksiin saattaa löytää vastauksen Kivilahden esitellessä näyttelyyn valikoidut teokset ja teosten syvemmät merkitykset ja tarkoitusperät. Illan aikana tutustutaan myös Kalevalan Marjatta-runoon. Kahvitarjoilu, vapaa pääsy, Kuhnamontie 1, Äänekoski. Lämpimästi tervetuloa!



Taidemuseolla juhlitaan Kalevalan päivää 28.2. Lämpimästi tervetuloa! Kuva Merja Kähkönen.

Viime viikkojen ja tulevien to do -listaa

Siitä onkin vierähtänyt jo muutama viikko, kun viimeksi kirjoitin blogiin. Alkuvuosi on museolla aina hektistä aikaa, kun on tehtävä monenlaisia paperitöitä ja tilastoja eri tahoille, ja dead-linet paukkuvat tammi-helmikuun vaihteessa...

Olen siis laskenut museotilastoja tilinpäätöstietoihin - vuosi 2017 palautti taidemuseon kävijämäärän pienen notkahduksen jälkeen entisiin yli 2000 kävijän lukemiin (2069). Kävijöistä peräti 125 oli Museokorttikävijöitä.
Näin Museokortilla kävijöiden määrä lähes tuplaantui verrattuna vuoteen 2016. Hienoa! Näyttelyt olivat avoinna kävijöille 170 päivänä ja avoinnaolotunteja kertyi 690.  

Tilastojen kokoamisen rinnalla on rakennettu vuoden ensimmäinen vaihtuva näyttely ja otettu vastaan muutama opiskelija- ja koululaisryhmä sekä näyttelyyn liittyvään hathajoogakurssiin osallistuvia joogan harrastajia. Torstaisin on jatkettu taiteen lukupiiriä, jossa on luettu ääneen Kati Tervon romaania Iltalaulaja.  

Museoiden toimintakulttuuri on tullut murrokseen, ja museoiden on suuntauduttava ulospäin;  yhteisöllisyys ja toiminnallisuus ovat päivän sanat. Joogakurssin ja taiteen lukupiirin lisäksi olemme järjestäneet piha-alueen asvaltilla lapsiperheille kaksi katuliitutapahtumaa, joista heinäkuinen oli omistettu Helene Schjerfbeckille ja hänen taiteelleen. Kesäkuussa Duo Detritus esitti renessanssiajan luuttulauluja ja suomalaisia kansanlauluja pienimuotoisena kesäkonserttina museon auditoriossa.

Vuoden 2017 viime metreillä Äänekosken taidemuseon päivitetty kokoelmapoliittinen ohjelma esiteltiin vapaa-aikalautakunnassa, jossa se hyväksyttiin taidemuseon agendaksi seuraavalle viisivuotiskaudelle. Ohjelma tuli päivitettäväksi Museoviraston antaman uuden ohjeistuksen myötä ja hyvä niin, sillä päivityksen yhteydessä moni asia selkeni, mikä tulee jatkossa helpottamaan kokoelmien hoitoa.

Eri juttu sitä vastoin onkin se, että kokoelmanhallintajärjestelmää itsessään ollaan uudistamassa yhteismitalliseksi keskisuomalaisten museoiden kanssa. Projekti on aikaa vievä ja vaativa mutta tärkeä ja tarpeellinen. Kevättalvesta 2017 alkaen on tavattu palavereissa ja osallistuttu webinaarien kautta koulutuksiin. Uuteen järjestelmään siirtyminen ei ole yksinkertaista eikä helppoa. Nyt olemme tutustuneet vasta tarjolla oleviin järjestelmiin ja aloittelemassa yhden varteenotettavan järjestelmän testausta. Kiire tässä kuitenkin tulee, sillä testausympäristö on auki vain helmikuun lopulle, ja meidän pitäisi kokeilla eri aineistotyyppien syöttöä, liitteiden ja linkitysten tekoa sekä järjestelmän hakutoimintoja.

Lisänsä tähän kaikkeen museotoimen omaan pyöritykseen on vielä tuonut kaupungin uuden sähköisen palautejärjestelmän opettelu ja sisäistäminen. Verkkosivuilla näet avautui viime torstaina (8.2.) kuntalaisille mahdollisuus antaa suoraa palautetta palveluista, toiminnasta ja päätöksenteosta. Nyt siis palautetta meille - ruusuja ja/tai risuja :)

Pehmolelut luokkakuvassa taidemuseolla

Kun tehtävänimikkeenä on museoamanuenssi esim. kokoelma-amanuenssin sijaan joutuu tai paremminkin saa tehdä hyvin monipuolisesti kaikenlaista museotyötä ja välillä jopa hassutellakin. Näin kävi viime perjantaina, kun sain aamuvieraaksi päiväkotilapsiryhmän, 4-5 -vuotiaita, innokkaita museokävijöitä :)  Eivät arvanneetkaan, että pääsisivät toteuttamaan museon näyttelytilaan yhden graafikko Simo Hannulan (1932-2016) rakastetuimmista teoksista. Ja onneksi meiltä kotoa löytyi suurehko säkillinen erilaisia ja -näköisiä pehmoleluja, jotka toimivat loistavana materiaalina kootessamme Luokkakuva-teosta (1992, viivasyövytys).

Museoamanuenssi ja päänsä päällä pehmo Paavo Pahkasika. Kuva Merja Kähkönen. 

Ja ai että, meillä oli hauskaa, kun kaikki "luokkalaiset" yritettiin saada mahtumaan kuvaan eli kehyksiin - tikrut kurkkivat kehyksen yli, delfiininpoikasen pyrstö oli jäädä kehyksen ulkopuolelle, mutta tarkkanäköisten lasten avulla kaikki halukkaat pehmot pääsivät lopulta kuvaan, eikä mihinkä tahansa kuvaan vaan luokkakuvaan! Hurjasti kiitoksia kaikille päiväkotilaisille, olitte suurena apuna ja luulenpa, että meillä kaikilla oli tosi kivaa. Ihanaa joulun odotusta kaikille leikkimielisille :)

Siili Suhonen on tunkenut tässä kuvassa harmillisesti delfiininpoikasen eteen ja peittää sen ihan kokonaan - pyydän anteeksi Suhosen puolesta tämän röyhkeää käytöstä. Kuva Merja Kähkönen.

P.S. Siinä aidossa Hannulan Luokkakuvassa iloitsee ryhmä rotukoiria, jotka ovat asettautuneet kuvaan perinteisen luokkakuvan tavoin - pitkät takariviin ja pätkät eteen - aivan kuin koulukuvauksessa iät ja ajat jo vuosikymmenten ajan :)


P.S.S. Simo Hannula In Memoriam -näyttely on avoinna viimeistä viikkoa, ti-to klo 12-15 sekä su 17.12. klo 12-16. Sunnuntaina hyvästelemme näyttelyn klo 15-16 tarinallisella opastuksella ja glögitarjoilulla, tapahtumaan on vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa!

Täydellinen sunnuntai-iltapäivä

Suurin kiitos tällaisesta täydellisestä sunnuntai-iltapäivästä kuuluu teille, arvoisat näyttelyvieraat, jotka teitte työpäivästäni nautittavan :)

Ajattelin aamulla, että työpäivä tulisi olemaan hiljainen ja yksinäinen, sillä paikkakunnallamme oli samaan aikaan tarjolla muutama muukin kulttuuririento kahvitarjoiluineen. Toisin kuitenkin kävi, ja museolla oli koko sen avoinnaoloajan asiakkaita vaikuttumassa Simo Hannulan ainutlaatuisesta, ajatuksia herättävästä ja mielikuvituksellisesta grafiikasta, joka on palkittu itseoikeutetusti niin kotimaassa kuin kansainvälisessäkin taidemaailmassa.

Vastaanotin monet kiitokset, positiiviset hämmästelyt ja vankat päätökset palata vielä teosten pariin ennen näyttelyn päättymistä joulukuun puolessa. Palaute on ollut yksinomaan kiittävää, näyttelyripustus on ollut onnistunut, vaikka muutama kysely onkin tullut rakkausaiheisista 1970-80 -luvun pienistä grafiikan vedoksista. Mutta ... kuten aiemmin jo tässä blogissani kirjoitinkin, rakkausteema oli esillä taidemuseon ns. punaisessa huoneessa kesällä 2006.

Ennen näyttelyvuoden 2017 päättymistä tarjoamme tarinalliset opastukset Simo Hannula In Memoriam -näyttelyyn su 3.12. klo 15-16 sekä su 17.12. klo 15-16, jolloin myös glögitarjoilu  - lämpimästi tervetuloa! Molempiin tapahtumiin on vapaa pääsy. Näyttely on avoinna 17.12.2017 saakka arkisin ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16, ryhmille ennakkovarauksella myös muina aikoina. Näyttelymaksu 3/2/0 euroa tai vapaasti Museokortilla.

Taidemuseolla glögitarjoilu su 3.12. klo 15-16 sekä su 17.12. klo 15-16
näyttelyopastuksen ja tarinoinnin yhteydessä,
vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa!

Taiteen lukupiiri jatkuu!

Taiteen lukupiiri jatkuu Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) torstaisin alkaen 2.11.2017 klo 16.00-17.00. Syksyn kirjaksi olen valinnut Mila Teräksen Jäljet - romaani Helene Schjerfbeckistä (Karisto, 2017). "On syksyinen päivä vuonna 1945. Helene Schjerfbeck piirtää Ruotsissa, Saltsjöbadenin kylpylähotellissa yhtä viimeisistä omakuvistaan. Muistot ovat voimakkaampia kuin nykyhetki, eikä oikeastaan kukaan ennen elänyt ole kuollut. Helene käy keskusteluja aikalaiskollegojen kanssa, muistelee töitään ja elämäänsä."


Helene Schjerfbeck (1862-1946) näyttää pysyvän jatkuvasti suuren yleisön kiinnostuksen kohteena niin kirjallisuudessa kuin kuvataiteessa. Ateneumin rakastetuimpiin teoksiin kuuluva klassikko Toipilas (1888) tekee kiertuetta Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi kuudessa suomalaisessa taidemuseossa, Maarianhaminassa, Tampereella, Kokkolassa, Kemissä, Inarissa sekä Raumalla.

Äänekosken taidemuseo ja taiteen lukupiirin syksyn 2017 kirja Mila Teräs: Jäljet - romaani Helene Schjerfbeckistä.        Kuva Merja Kähkönen

Taiteen lukupiiriin ei tarvitse valmistautua lukemalla kirjaa etukäteen, vaan voit keskittyä pelkästään kuuntelemaan, kun museoamanuenssi lukee kirjaa ääneen n. 30 sivua/kokoontumiskerta. Lukemisen väliin sopivat myös kuulijoiden kommentit ja lyhyet keskustelut. Lukupiiri kokoontuu jatkossa joka torstai klo 16.00 (huom! myös 7.12.) niin kauan kuin tekstiä kirjassa riittää. Ei ennakkoilmoittautumista, vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa kuulolle!

Ei ihan mutta melkein



Enkelit kotimatkalle. Kuva Veera Ruuth.

Palaaminen blogin pariin ei onnistunut ihan syyskuun alussa kuten suunnittelin mutta kuitenkin melkein. Kiirettä on loman jälkeen riittänyt oikein olan takaa. Piispa Arsenin näyttelyn "Enkelit kanssamme" purku ja pakkaus alkoi heti maanantaina 4.9. ja teokset lähtivätkin melkein saman tien kotimatkalleen Pohjois-Savoon. Kiitos kaikille 543 näyttelykävijälle, jotka sateisen ja kolean kesän aikana poikkesivat taidemuseolla!

Enkelit kotimatkalle. Kuva Veera Ruuth.

Loman jälkeiselle viikolle kasaantui muitakin työtehtäviä kuin näyttelyn purkua. Kaupungin kokoelmista vastaavana suunnittelen ja toteutan teossijoituksia kaupungin julkisiin tiloihin. Syyskuun alkuun oli sovittu uuden lukion teossijoitukset, mutta kuinka kuljettaa lähes viisimetrinen kolmiosainen teos taidemuseolta lukiolle laittoi miettimään vaihtoehtoja. Luovuus ja aurinkoinen (kesä)sää (!!) kuitenkin avitti siirtoa, ja yhdessä työkavereiden kanssa saatiin Juhani Petäjäniemen öljyvärimaalaus näppärästi naispowerilla lukion upouusiin tiloihin :)



Meinasi karata käsistä alamäessä. Kuva Veera Ruuth.

Jarrutusta kaikin voimin, että saadaan kääntymään. Kuva Veera Ruuth.

Melkein tienhaarassa, puolimatka häämöttää kaarteen päässä. Kuva Veera Ruuth.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Juhani Petäjäniemen triptyykki Tätä päivää (Helsingin asemalta) ripustettiin ammattitaitoisen kiinteistönhoitajan avustuksella paikoilleen lukion aulaan, sinapinkeltaiselle seinäpinnalle. On siinä ihmettelemistä ja ihailun paikkaa ohikulkijoilla :)




PS. Ja niin, lukiolla työ jatkuu heti, kun ennätetään ja syksyn yo-kirjoitukset saadaan onnistuneesti päätökseen. Varastossa odottaa nimittäin muutama Tommi Anttosen suurikokoinen värivalokuva sekä kulttuuritoimen aikanaan hankkimia Tomasz Sobeckin mustavalkokuvia. Sitä ennen kuitenkin on koottava syksyn vaihtuviin näyttelyihin pitkäaikainen unelmani esitellä laajasti modernin suomalaisen grafiikan isän, Simo Hannulan (1932-2016), monipuolista tuotantoa. In Memoriam avautuu tiistaina 10.10.2017 Aleksis Kiven päivänä, ja se on saanut kunnian päästä virallisesti osaksi Suomi100 -ohjelmaa.

Tuokiokuvia katuliitutapahtumasta Äänekosken taidemuseolla

Kesäaurinko helli katuliitutapahtumaan osallistuneita mitä ihanimmin taidemuseon piha-alueella, kun Suomen kuvataiteen päivänä 10.7.2017 asvalttiin piirtyi kymmenisen enkeliä.

      Tästä se taiteen tekeminen alkaa. Kuva Katri Ahola.

Enkelit alullaan. Vas. Elina Lämsä, Katariina ja Heta Lindholm. Kuva Katri Ahola.

Enkeleille kesävaatteita. Vas. Marjo Ahola, Elina Lämsä, Katariina ja Heta Lindholm. Kuva Katri Ahola.

Viimeistä silausta vaille valmista, Marjo Ahola. Kuva Katri Ahola.

Taidemuseolla tapahtuu 10.7.2017 - toivottavasti sää suosii meitä :)

Äänekosken taidemuseolla juhlistetaan Suomen kuvataiteen päivää 10.7.2017 omintakeisella katuliitutapahtumalla, johon yhdistetään piknik. Toivon todellakin, että sää suosisi meitä, niin että päästäisiin pötkölleen asvaltille kuvien piirtämistä varten. Pötköttelyn takia kannattaa vetää ylle sellaiset vaatteet, ettei haittaa, jos ne likaantuvat tai pölyyntyvät.





Taidemuseolla on tarjolla mehua ja kahvia, itse voit tuoda mukanasi muut haluamasi piknik-tarvikkeet. Vietämme tapahtumaa alkuillasta, klo 18-20, jolloin myös taidemuseon kesän näyttelyt ovat vapaasti katsottavissa. Tervetuloa paikalle, mieluiten jalkaisin/rattaiden kanssa tai pyöräillen, jotta parkkialue jäisi vapaaksi taiteen tekemiselle. Nähdään siis ma 10.7. klo 18. Tietyömaata ei pidä pelätä vaan on kuljettava ohjeistuksen mukaisesti vanhaan tuttuun osoitteeseen Kuhnamontie 1, Äänekoski.


Ja huom!! tapahtumaan on säävaraus eli märälle asvaltille emme pysty taiteilemaan :(

https://www.aanekoski.fi/ajankohtaista/tapahtumat/muut-tapahtumat/perheiden-asvaltti-enkeli-kuvataidepiknik
Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Äänekosken taidemuseo, Äänekosken Perhekeskustoiminta sekä Koskelan Setlementti.


Edit: Kiitos Hetalle ja Katariinalle ihanista enkelipiirroksista. Teitte illasta onnistuneen :)

Luuttulaulukonsertti Äänekosken taidemuseolla 10.6.2017

Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski) la 10.6. 2017 klo 14.00 luuttulaulukonsertti Soisin päivät soitettavan - renessanssiajan luuttulauluja ja suomalaisia kansanlauluja. Esiintyjänä Detritus - Milla Mäkinen, laulu ja Kaisamaija Uljas, renessanssiluuttu. Liput 5 €, tervetuloa! Konsertin kesto vajaa tunti.


Konserttiohjelma on läpileikkaus ja "tutustumispaketti" renessanssiluuttulauluohjelmistoon, mitä Suomessa kuullaan verraten vähän. Italia, Ranska ja Englanti ovat tärkeimmät luuttulaulukonseptin kotimaat, ja kunkin maan musiikki on varsin omanlaistaan. Konsertti muodostuu kolmesta kokonaisuudesta, joista kukin koostuu yhden luuttulaulumaan lauluista ja niiden kanssa sekä tekstillä että musiikillisesti kommunikoivista suomalaisista kansanlauluista. Yhdistämällä tuttuja kansanlauluja luuttulauluohjelmistoon ja käyttämällä sovituksissa kunkin lähdemaan musiikkityylille tyypillisiä piirteitä saadaan aikaan kiinnostavaa peilaamista ajallisesti ja maantieteellisesti kaukaisten laulutyylien välille.


Musiikin ajattomuuden ja puhuttelevuuden tutkiminen on kiinnostavaa sekä muusikoille että yleisölle aikaisemmasta perehtyneisyydestä riippumatta. Renessanssilaulufaneille peilaaminen kansanmusiikkiin avaa uusia ulottuvuuksia vanhaan musiikkiin, ja samaa tapahtuu myös toisin päin - suomalaisista kansanlauluista ja Kalevala-laulannasta tuttu kahdeksantavuinen laskeva säemuoto löytyy myös 1400-1500 -lukujen italialaisista frottoloista.


Kansanlaulujen soittaminen luutulla on monella tapaa autenttista: suomalainen kansanmusiikki pohjautuu Kalevala-laulantaan, joka on trubaduurikulttuurin suomalainen vastine. Muodoltaan sekä kansanlaulut että luuttulaulut ovat yleensä säkeistölauluja, ja instrumenttina luuttu on vanhastaan kansansoitin, 1500-luvulla englantilaisissa parturiliikkeissä oli monesti luuttuja, joita soittamalla asiakkaat saattoivat viihdyttää itseään ja toisiaan vuoroaan odotellessaan.
Tavoitteena on paitsi tarjota uusille yleisöryhmille matalan kynnyksen sisäänpääsy vanhan musiikin maailmaan, myös madaltaa niin sanotun korkeakulttuurin ja kansanmusiikin välisiä rajoja. Luuttulaulut ovat ennen kaikkea tarinoita, joiden aiheet ammentavat samoista runsaudensarvista kuin kansanmusiikki.


Lähde: Kaisamaija Uljas, tiedote


Halutessasi tutustu ja kuuntele: https://www.youtube.com/watch?v=8wfVHHwJmGc

Edit 10.6. klo 19:20/ Ihan älyttömän hieno kokemus kuulla ja kuunnella luuttumusiikkia suomalaisiin kansanlauluihin peilattuna. Kiitos Detritus-duolle upean konsertin tarjoamisesta Äänekosken taidemuseolla.

Suuri kiitos kaikille LIITUA! -taidetapahtumaan osallistuneille

Tervetuloa taidemuseolle
Kuva Elina Lämsä

Taidemuseon henkilökunta odotteli innoissaan pientä ja vähän suurempaa väkeä museon ensimmäiseen LIITUA! -taidetapahtumaan, jota vietettiin perjantaina 12.5. osana valtakunnallista leikkipäivää. Sisätiloissa nautittiin mehusta ja kahvista, ja piha-alueelle oli pystytetty Äänekosken Marttojen lettupiste. Sateisen ja kolean alkuviikon päätteeksi aurinko näyttäytyi tapahtuman ajan ja sai väen iloiselle mielelle. Monelle katuliidut olivatkin aivan uusi tuttavuus!

Tuntumaa taiteeseen museon auditoriossa
Kuva Elina Lämsä

Galleria syntyy taidemuseon piha-asvaltille
Kuva Elina Lämsä

Gallerian kala ja tyttö
Kuva Elina Lämsä

Gallerian tassut
Kuva Elina Lämsä

Gallerian sateenkaarimaisema
Kuva Elina Lämsä

Lasten KATULIITU-taidetapahtuma taidemuseolla perjantaina 12.5. klo 10-12

Lopultakin ollaan menossa kesää kohti, aurinko paistaa, linnut laulavat ja nurmikko alkaa vihertää,
i-h-a-n-a-a !!! Äänekosken taidemuseo tempaisee Äänekosken kaupungin Perhekeskustoiminnan, Koskelan Setlementin ja Äänekosken Martat ry:n kanssa Liitua! -taidetapahtuman taidemuseolla ja museon pihapiirissä. Tapahtuma on osa valtakunnallista Leikkipäivää, ja siihen on vapaa pääsy. Tervetuloa perjantaina 12.5. klo 10 taidemuseolle, Kuhnamontie 1, Äänekoski!!

Edit: Näyttää siltä tulevan perjantain sään suhteen, että pääsemme kuin pääsemmekin ulos katuliituilemaan, hyvä juttu! Tervetuloa oikein joukolla mukaan taidetapahtumaan museolle!!