Vihreää valoa? - Hyvää pääsiäistä!

Rairuohot kahvikupeissa ovat olleet perinteisesti meidän taidemuseomme oma juttu.
Tänä pääsiäisenä on turvauduttava vuoden takaiseen kuvaan tästä viehättävästä vihreydestä.
Kuva Marjo Ahola.

Tuli aivan välttämätön pakko etsiä kuva perinteisestä rairuohoasetelmasta, jonka olen kasvattanut kahvikuppeihin näyttelyiden piristykseksi jo seitsemänä keväänä. Siemenet ja multa oli nytkin jo hankittuna, mutta ... te tiedätte kyllä ...

Kaikesta huolimatta valo lisääntyy vauhdilla. Luonnon vihreys valtaa pian ympäristömme ja tuo mukanaan kaivattua energiaa arkeen. Luonto näyttää meille vihreää valoa, valoa lähteä luontoon nauttimaan ja rentoutumaan. Nyt tämä kaikki on mahdollista :)

Vaikka museolla ulko-ovet ovat tiukasti kiinni, niin sisätiloissa tapahtuu jatkuvasti monenlaista. Olen saanut valmiiksi vuoden 2019 museotilastot niin Museovirastolle kuin Opetus- ja kulttuuriministeriöllekin ja vielä vaaditussa aikataulussa - hyvä minä! Molemmat tilastot ovat teettäneet rutkasti työtä, varsinkin, kun ne ovat luonteeltaan ja sisällöltään hyvin erilaiset.

Pääsiäisvapaiden jälkeen alkaa etäkoulutus uuden SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmän käyttöön. Sinne on talven aikana siirretty vanhasta POLYDOC-järjestelmästä kaupunginmuseon esinekokoelma, arkisto, valokuvakokoelmat sekä käsikirjasto ja taidemuseon hallinnoimat taideteokset. Nyt on vielä  opeteltava käyttämään uutta järjestelmää, joka poikkeaa kovasti vanhasta järjestelmästä.

Kaupungin henkilöstön yt-neuvottelu-uhkan alla toivon todellakin, että meille näytetään vihreää valoa, ja että museolla saadaan jatkaa töiden eteenpäin viemistä. On näet muistettava, että museon toimiva infrastruktuuri (so. perusrakenteet, kokoelmat) mahdollistaa näyttelyiden jatkumon tulevaisuudessa, kun ovet saadaan taas auki yleisölle.

PS. Tein myös laskutoimituksen Maailma päättyy happotorniin -näyttelyn kävijämääristä. Ari Liimataisen näyttelyyn ennätti tutustua loppuvuoden ja alkutalven aikana kaikkiaan 747 kävijää. Se on suurenmoisen korkea luku, lämmin kiitos aivan jokaiselle kävijälle! Voikaa hyvin ja pitäkää huoli itsestänne sekä lähimmäisistänne :)

Hyvää pääsiäistä!

"Enkat" Äänekosken taidemuseolla 20.4.2018

Äänekosken taidemuseon kevätnäyttely Matkalla kevääseen - Sirpa Hasa, Elina Jurvela, Päivi Pulli - saavutti tänään 600 kävijän rajan, mistä olemme valtavan iloisia, onnellisia ja ylpeitä. Kiitos kaikille kävijöille ja ennen kaikkea kiitos näyttelyn toteuttajille :) Tarkka kävijämäärä on tällä hetkellä 613, mutta toivomme "mattimyöhäisiä" vierailulle vielä tulevana sunnuntaina 22.4. jolloin taidemuseon ovet ovat avoinna klo 12-16. Nyt siis kaikki joukolla museolle nauttimaan keväisen hassuttelevasta näyttelystä, jossa punaisena lankana kulkee kuitenkin tärkeääkin tärkeämpi viesti kierrättämisestä. Lämpimästi tervetuloa! Sisäänpääsy 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla.


Äänekosken taidemuseon kuudes kevätnäyttely Matkalla kevääseen teki tänään perjantaina 20.4.2018 kävijäennätyksen, 613 vierailijaa. Iloitsemme ja riemuitsemme siitä, että olette löytäneet tien taidemuseon näyttelyihin. Kiitos!
Toivotamme samalla kaikille iloista vappua!

Matkalla kevääseen -näyttelyn aikana (14.3.-20.4.) näyttelyyn tutustui omatoimisesti viisi (5) ryhmää ja museon henkilökunta on opastanut 19 (!!) ryhmää, joista yhdeksän (9) ryhmää on osallistunut myös työpajatoimintaan. Työpajoissa on askarreltu kierrätysmateriaaleista yli 100 kukkilintua, jonka alkuperäinen malli on lähtöisin Karjalasta. Perinteisesti lintu on kirjailtu "käspaikkaan" (= käsipyyhkeeseen) ja annettu henkilölle, joka on antajalleen kaikkein rakkain. Tätä kaunista perinnettä halusimme taidemuseolla vaalia hiukan modernimpana ja helpotetumpana toteutuksena. Kiitos kaikille työpajoihin osallistuneille!

Joulurauhaa kaikille taiteen ystäville :)

Vuosi 2017 alkaa ihan pian olla "pulkassa", ja taidemuseokin hiljenee joulun viettoon. Virallisten tilastojen aika on vuoden vaihduttua, mutta tiedän jo nyt, että kävijämäärät kasvoivat muutaman vuoden takaiselle tasolle ylittäen näin 2.000 kävijän rajan. Siitä lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette tutustuneet näyttelyihimme ja antaneet palautetta sekä vinkkejä näyttelytoimintaan :)


Näyttelyt ovat suljettu 18.12.2017 - 17.1.2018, mutta jo joulun välipäivinä aloitamme suunnitella talven uutta näyttelyä (Iro Kivi/Tanja Kivilahti, Marjatta ja puolukka), sen julistetta, kutsua ja valomainosta. Olen innoissani myös näyttelyyn liittyvistä joogatunneista (23.1.-6.3.), mikä on tulosta syksyn yhteistyökuviosta  Koskelan Setlementin kanssa.


Taiteen lukupiiri jäi tauolle 14.12. mutta jatkaa 18.1.2018 torstaisin klo 16-17. Kevään teoksena on Kati Tervon Iltalaulaja (Otava, 2017), lumoava taiteilijaromaani, joka kulkee maineikkaan Ellen Thesleffin jalanjäljissä. Taiteen lukupiiriin ei ole ennakkoilmoittautumista ja siihen on vapaa pääsy. Tervetuloa kuuntelemaan kirjan ääneen lukemista!


Museokortin voi vielä käydä ostamassa (64,90 €) itselleen tai läheisilleen tai voi uusia entisen museokorttinsa (59,90 €) taidemuseolla joulun välipäivinä ke 27.12. ja to 28.12. Joulun tarjouksena 31.12.2017 mennessä kirjautuneet saavat bonuksena yhden ylimääräisen kuukauden vuosikorttiinsa (12+1 kk). Tule ja hae omasi. Vain käteisellä.


Äänekosken taidemuseo toivottaa blogin lukijoille joulurauhaa ja kaikkea hyvää alkavalle uudelle vuodelle.

Museokortin jättisuosio - meilläkö myös?

Helmikuun alussa ilmestyi Museoliiton tiedote koskien vuoden 2016 Museokortti-kävijätilastoa: "Museot kiinnostavat jatkuvasti laajempaa ihmisjoukkoa. Vanhatkin kävijät ovat oppineet käyttämään museoita uusilla tavoilla, sillä Museokortti on muuttanut museoiden käyttökulttuuria. Kiinnostus näkyy hurjana kasvuna kävijätilastoissa."

Äänekosken taidemuseo kuuluu niihin liki 250 museoon, mihin pääsee näyttämällä voimassaolevaa Museokorttia. Jos et vielä omista Museokorttia, niin käy hankkimassa se meiltä hintaan 64,90 €.

Meillä Äänekoskella suosio ei ole ollut aivan samaa luokkaa kuin suosituimmissa museoissa Helsingin seudulla (Ateneumin taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma, Helsingin kaupunginmuseo, Helsingin kaupungin taidemuseo HAM tai Suomen kansallismuseo). Äänekosken taidemuseon kokonaiskävijämäärä kasvoi runsaalla 400 kävijällä edellisvuoteen (2015/1 581) verrattuna. Rikkomatta jäi kuitenkin harmittavasti tuo 2 000 kävijän maaginen raja, johon päästiin viimeksi vuonna 2014 (2 299 kävijää). Museokortin käyttö maksuvälineenä kasvatti toki suosiotaan meilläkin niin, että vuoden 2016 aikana korttilaisten määrä nousi 3,5%:iin aiemman 2%:n sijaan.


Museoliiton mukaan "Museot tekevät ensiluokkaista työtä. Hienot museokonseptit sekä maailmanluokan näyttelyt houkuttavat ihmisiä." Meillä maailmanluokan näyttelyksi voi hyvällä syyllä nimetä viime kesän upean valokuvanäyttelyn The Art of Food and other random snaps by Tommi Anttonen. Parikymmenvuotisen uransa aikana Tommi Anttonen on kuvannut kaikkea Gordon Ramsaysta goji-marjoihin sekä kotimaassa että ulkomailla. Sir Richard Bransonin hän ikuisti Jyväskylässä syksyllä 2012 ja Dalai Laman New Yorkissa keväällä 2010. Näyttelyssä kävi 727 vierailijaa, mikä sinällään oli yllätys - ei kuitenkaan positiivinen sellainen!


Kuluva vuosi on alkanut sitä vastoin "aidosti" positiivisesti. Juuret-näyttely keräsi yli 400 kävijää, vaikka vuodenvaihteen pyhät verottivat aukiolopäiviä, eikä joulu tunnetusti ole sitä aktiivisinta vierailuaikaa museoissa - ainakaan täällä kehäkolmosen ulkopuolella. Tammikuulle 2017 kirjasin 214 näyttelyvierailua, ja helmikuun puolella tähän mennessä tukkimiehenkirjanpitoon on kertynyt 117 pystyviivaa. Hyvä me :)

Extraviikot taidemuseolla

Kesänäyttelyn sulkeuduttua 13.9.2015 asiakkaat ja museon ystävät ovat pommittaneet meitä kysymyksillä tulevasta ohjelmasta ja tapahtumista. Mukavaa, että asia kiinnostaa niin monia ja taidemuseo pysyy "kartalla"  :)

Kuudennen näyttelyttömän viikon loppupuolella asiat alkavat selkiytyä. Ulkoremontti siltä osin kuin se oli suunniteltu on tullut maaliinsa eilissä päivänä. Koneet ja laitteet ovat lähteneet pihapiiristä ja mukava hiljaisuus on palannut taloon. Nyt voi jo kuulla omia ajatuksiaankin! Ei tämä jakso mitään hiljaiseloa ole kuitenkaan ollut. Asioita on vain tapahtunut talon ulkopuolella.

Hiskinmökin leivintupa on saanut muutamia Riitta Ollikaisen pajukudonnaisia seinilleen. Terveyskeskuksen kokoustiloihin on löydetty pari hyvää suurikokoista öljyvärityötä, joista toinen, Olli Kokkosen Lappoonia I, on pingotettu uudelleen ja toinen, Anja Kauton Äänekoski-aiheinen teos on saanut modernit, lakkapunaiset kehykset. Kiitos Anulle ja Jannelle Kehystämö Friidaan! Kaupungin taidekokoelman teoksia on palautunut museolle, ne on saatu kuvattua ja sähköisiä luettelointitietoja on saatu näin täydennettyä. Muutamia ryhmiäkin on tähän väliin mahtunut opastettavaksi ja heidän palautteensa on ollut positiivista: "mielenkiintoista kuulla muustakin museon toiminnasta kuin vain siitä näkyvimmästä osasta eli näyttelytoiminnasta".

Elina Jurvelan, Sirpa Hasan ja Päivi Pullin eli munamaalareiden kanssa on palaveerattu ja lyöty lukkoon kevään 2016 näyttely. Tiedossa on taas jotain uutta ja kiinnostavaa - pysykäähän kuulolla. Tekstiilitaiteilija Riitta Hytönen-Pasasen kanssa on sovittu kaupungin omistamien kuvakudosten kunnostamisesta ja uudelleensijoittamisesta. Ripustukseen liittyvä problematiikka on ollut pitkän pohdinnan alla, toivottavasti sekin saadaan ratkaistua vielä tämän vuoden puolella.

Olen paneutunut Toivo Parantaisen Taidemuseosäätiötä edeltäneisiin moninaisiin vaiheisiin ja niihin liittyvään arkistomateriaaliin. Olen tutustunut Taidekotitoimikunnan pöytäkirjoihin ja muistioihin niin Konginkankaan kunnan kuin Äänekosken kaupungin ajoilta. Siinä rinnalla olen uppoutunut myös Museoliiton julkaisuun Kokoelmapoistojen hyvät käytännöt (2015), sillä kaikesta huolimatta poistot ovat osa kokoelmanhallintaa. Poistot tulevat yleensä ajankohtaisiksi silloin, kun teokset ovat vaurioituneet niin pahasti, ettei niitä enää saada kunnostettua tai teokset ovat olleet kateissa vähintään kaksi vuotta eivätkä ole aktiivisesta etsinnästä huolimatta löytyneet. Meilläkin on oltava selvä kanta siihen, kuinka suhtautua poistoihin, ennen kuin asia ajankohtaistuu.

Olen osallistunut myös elämäni ensimmäiseen webinaariin oman tietokoneeni kautta. Museoliitto tarjosi tuhdin ajankohtais- ja tietopaketin, miten tuoda esille ja markkinoida museoalan historian suurinta innovaatiota, Museokorttia. Olen ylpeä, että Äänekosken taidemuseo kuuluu siihen yli 200 museon joukkoon, jonka näyttelyihin pääsee näyttämällä Museokorttia, ja josta kortin (54€) saa ostettua joko itselleen tai vaikkapa lahjaksi tulevaa joulukautta silmällä pitäen. Ennen joulua ostettuihin lahjakortteihin liittyy extrakuukausi; kortti on siis voimassa 13 kk, kun muistaa vain rekisteröityä loppiaiseen 2016 mennessä. Vaikka taidemuseon näyttelyt ovatkin tällä hetkellä suljettuna, niin toimisto on avoinna ti-to klo 12-15 asiointia ja ostosten tekoa varten. Ja meillä kauppa käy käteisellä. Tule ja tutustu Museokorttiin, tervetuloa :)

Perusnäyttely Äänekosken kaupunginmuseolla vielä hetken aikaa, kiirehdi katsomaan :)

Poikkesin aamulla työasioissa kaupunginmuseolla ja jämähdin kertaheitolla muistoihin :) Minun syntymäkauppalallani ja kotikaupungillani Äänekoskella kun on tarjottavanaan runsaasti vahvoja, värikkäitä muistoja, joita kaupunginmuseon perusnäyttelyssä ruokitaan kiinnostavilla esineillä ja valokuvilla. Mutta pian tulee kiirus sille, joka haluaa vielä nauttia esillepanosta. Perusnäyttely poistuu kuvioista tämän kesän jälkeen, ainakin joksikin aikaa. Kaupunginvaltuusto on näet lyönyt niitin pitkään jatkuneeseen keskusteluun, luovutaanko museorakennuksesta vai ei. Ja siitä siis luovutaan.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi 18.5. kokouksessaan yksimielisesti sille esitetyn talouden tasapainottamisen toimenpideohjelman 2016-2018, jonka yhtenä kohteena on Äänekoskentie 311:n museorakennus. Rakennus löytyy kertaluonteisten erien (lue: myytävien kohteiden) listan ykkössijalta ja sen myyntihinnaksi on arvioitu 75.000 €. Museorakennuksen myynti ei sinänsä tuo pysyviä säästöjä mutta vaikuttaa talousarviovuonna myönteisesti tilinpäätöksen rahoitus- ja tuloslaskelmaan. Ostajaehdokkaat pääsevät jo nyt arvioimaan rakennusta, kukin puntaroiden omia käyttötarpeitaan. Tuleeko museosta asuintiloja, pub/ravintola, yksityinen kulttuuri/näyttelytila, sitä tässä itse jäin pohtimaan. Ja esinekokoelmalle on löydyttävä riittävät, asianmukaiset säilytystilat. Lienee myös muistamisen arvoista, että museolain ja -asetuksen mukaan valtion osuuden saamiseksi (VOS-museot) museon toiminnan on oltava ympärivuotista ja kokoelmien oltava museon käyttäjien saavutettavissa.

Kiersin näyttelytilan kiireettä. Vitriinit kertovat näiden seutujen esihistoriallisesta ajasta. On kivikirvestä ja kourutalttaa, ruukkujen palasia, kvartsi-iskoksia tulen tekoa varten. On maanviljelyyn ja kalastukseen liittyvää esineistöä ja valokuvasuurennoksia. On suutarin työpöytää lesteineen ja työvälineineen. On kunnan syntyhistoriaan liittyvää arkistomateriaalia, kaupankäynnin ja teollisuuden kehityksen seuraamista. Aarteena näen Rudolf Strandmanin autenttisen apteekki-interiöörin palvelutiskeineen ja lääkepurkkihyllyineen 1900-luvun alkupuolelta. Lähimenneisyydestä taas minua muistuttavat elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen elokuvajulisteet, kunniakirjat ja henkilökohtaiset esineet.

Palaan työpöytäni ääreen taidemuseolle. Kaivan esiin vuonna 2009 vahvistetun kokoelmapoliittisen ohjelman, joka koskee nimenomaan Äänekosken kaupunginmuseota. "Toimintaa ohjaavat säädökset ja eettiset periaatteet" -otsikon alta luen lauseet, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen: Kaupunginmuseon tavoitteenasettelut rakentuvat Äänekosken kaupungin päätösten mukaisesti. Tällaisia ovat mm. Äänekosken museoiden strateginen yleissuunnitelma sekä talous- ja kuntasuunnitelmat. - RIP -

Äänekosken kaupunginmuseo (Äänekoskentie 311) on avoinna vielä 2.8 2015 saakka ke-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16. Pääsymaksua 3/2/0 euroa. Tervemenoa :)

Vuoden 2014 viralliset tilastot perinteiseen tapaan

Vuosi on vaihtunut varsin vauhdikkaasti, jopa niin, että vasta näin runsaan viikon viiveellä sain setvittyä taidemuseon vuoden 2014 viralliset tilastot kaikille nähtäväksi ja arvioitavaksi.

Vuoden aikana näyttelyissä kävi yhteensä 2299 asiakasta, missä on lisäystä edellisvuoteen 26 kävijän verran. Hyvä niin :) Eniten asiakkaita vieraili museossa tammikuussa, jolloin Anna Wildrosen näyttelyyn tutustui huimaavat 632 asiakasta. Toiseksi eniten asiakkaita (437) poikkesi elokuussa, kun kesänäyttelymme Väinö Hämäläisen (1876-1940) taiteesta sai kaipaamaansa nostetta kriitikko, kuvataiteilija Hannu Castrénin maakuntalehti-Keskisuomalaiseen kirjoittamasta arviosta. Suurkiitos, Hannu, sinulle tästä vetoavusta!

Vuoden aikana taidemuseo avasi ovensa näyttelyvieraille 160 päivänä, aukiolotunteja kertyi kaikkiaan 672 tuntia. Vaihtuvia näyttelyitä rakennettiin vuoden aikana yhteensä kuusi. Kiistatta suosituin oli jo mainitsemani Anna Wildrosen kierrätysmateriaaleista koottu riemukas ja käsittämätöntä luovuutta osoittava kooste "kaiken maailman kaaoksesta". Mikko Salmelinin muotokuvat ja perinteiset maisemamaalaukset saivat paikkakuntalaiset mukavasti liikkeelle, 252 kävijän verran. Hasa-Jurvela-Kiviaho-Pulli -kvartetin maalatut pisankamunat pääsiäisen tietämillä kiinnostivat myös kiitettävästi paikallisia, 289 kävijän verran. Väinö Hämäläisen Löytöretki maisemaan toi museolle kesän aikana 878 kävijää, mikä jätti tosin paljon hampaankoloon. Meiltä oli nimenomaan toivottu jo pidemmän aikaa "tavallista taulunäyttelyä", ja kun se sitten päätettiin toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla, asiakaskato oli yllättävän suuri, useampi sata kävijää. Asiaa ei avittanut sekään, että rinnakkaisnäyttelynä auditoriossa oli Keski-Suomen Opiston ajankohtainen 120-vuotisjuhlanäyttely. Jaakko Wariksen abstraktit kuvat vuoden lopulla jäivät nekin yllättävän varjoon (199 kävijää). Tosin ne, jotka tutustuivat näyttelyyn, kehuivat poikkeuksetta näyttelyä erittäin onnistuneeksi läpileikkaukseksi Wariksen pitkältä taiteilijauralta.

Taidemuseolla ei vuoden aikana järjestetty aiempaan tapaan konsertteja, mutta taiteilijatapaamisissa riitti keskustelijoita mukavasti, ja museon auditoriossa järjestettiin peräti kahdeksan työpajaa. Anna Wildrosen tammikuun työpajoihin ilmoittautui ennätykselliset 83 osallistujaa, jotka suunnittelivat ja toteuttivat Annan ohjauksessa elämänsä taideteoksen. Innostus oli käsin kosketeltavaa. Työpajainnostus jatkui pääsiäisenä, jolloin kokeiltiin pisankamunamaalausta osaavien opettajien, Elinan, Piian ja Päivin johdolla.

Niin, ja blogitekstejä syntyi vuoden aikana 19, joihin kävi tutustumassa vajaat 3000 lukijaa. Kiitos siis kaikille niin fyysisesti kuin virtuaalisestikin museon arjessa mukana kulkeneille :)

Teossijoituksia

 

Harva kaupungin työyksikkö tietää, että museoamanuenssin toimenkuvaani kuuluu yhtenä varsin merkittävänä osana kaupungin omistamien taideteosten sijoittaminen, ja sijoittaminen erityisesti julkisiin tiloihin kaiken kansan nähtäväksi.





Hasa, Sirpa Kissabatikki
Kuva Pekka Soininen

Mukavaa positiivista kiirettä pukkasikin marraskuun alkupuolella, kun Äänekosken uuden terveysaseman mielenterveys- ja päihdepalveluiden työntekijät toivoivat taidetta takaisin työpaikkansa seinille. Vanhan postin entisistä työtiloista Kotakennääntieltä siirrettiin kaikki aiemmin esillä olleet teokset uusiin tiloihin odottamaan uudenlaista sijoitusta. Toki teokset sitä ennen pistäytyivät puhdistautumassa savustuskonteissa, jotta sisäilman epäpuhtaudet eivät seuraisi teosten mukana upouusiin tiloihin.










Hasa, Sirpa Kissabatikki
Kuva Pekka Soininen

Olemassaolevien teosten sijoittaminen uusiin tiloihin on usein haasteellista. Teosten aihemaailma, tekniikka, väritys ja muodot eivät aina asetukaan paikoilleen "yksi yhteen" -periaatteella. Meillä oli suuri mutta mielenkiintoinen urakka edessä. "Tyrkyllä" oli yli 40 teosta, joista lopulliseen ripustukseen valittiin 27 teosta. Kaikki aiemmin työyksikköön hankitut batikkitaiteilija Sirpa Hasan iloiset ja värikkäät kangasbatikit löysivät paikkansa ja istuivat kuin nakutettuina uuteen ympäristöönsä. Myös muutama suurikokoisempi öljyväriteos taidemuseon varastosta sai uuden sijoituspaikan yksikön työntekijöiden työhuoneista. Lopputulos näytti ja näyttää toivottavasti edelleen miellyttävältä :)



Hasa, Sirpa Kissabatikki
Kuva Pekka Soininen
 

Hasa, Sirpa Kissabatikki
Kuva Pekka Soininen
 



Palautetta oranssiin laatikkoon

Kyllä se on kummaa, kuinka vaikeata on ottaa vastaan kiitosta ja kehuja. Useasti sitä miettii, josko kiitoksiin olisi "koira haudattuna". Kesänäyttelyn päätyttyä syvennyin saatuun palautteeseen: yhtä vaille positiivista. Ja se yksikin epäilyksenalaista sotkua ja paperin nurkassa tuherrus p----aa. Tämä yksi ja ainoa lappunen laittoi miettimään. Mitä olimme tehneet väärin? Mitä pitäisi jatkossa tehdä toisin?

Näyttelyn suunnittelussa on ensisijaisen tärkeää huomioida asiakkaat eli se kohderyhmä, jolle ripustus tarjoillaan ja erityisesti se kohderyhmä, jolle ripustus haluttaisiin tarjoilla. Tutkimusten mukaan näyttelyssä kävijä on keski-ikäinen, eteläsuomalainen, kouluttautunut naishenkilö, ja tilanne on pysynyt hälyttävän kauan tismalleen samana. Missä miehet, nuoret ja lapset luuraavat? Tiedän, ettei kaikkia voi miellyttää eikä se ole tarpeenkaan mutta kuitenkin. Tulevaa näyttelytarjontaa on siis tarkasteltava uusin silmin ja sitä kautta löydettävä uudet potentiaalit asiakkaat. Tässäpä meille ihan riittävästi työsarkaa.

Positiivinen palaute on mannaa korville ja mielelle, mutta se ei laita uudistuksen rattaita pyörimään. Niin se vain on. Sitä luulee olevansa täydellisen ammattitaitoinen ja luova eikä tunne tarvetta muuttaa toimintatapojaan. Onneksi täydellisyyden kuplan voi puhkaista juuri tällainen paperin nurkan tuherrus. Oikeastaan olenkin siitä hyvin kiitollinen.

Entäs se positiivinen palaute? Tässä joitain katkelmia teillekin hetkellisesti nautittavaksi: "kunniaksi järjestäjille sekä Äänekosken kaupungille", "Väinö Hämäläisen tuotannon laaja-alaisuus ja taitavuus pääsevät oikeuksiinsa", "rehellistä kultakautta Suomesta, pidin erittäin paljon - lisää tällaista", "ihania lapsuusmuistoja - Ihmeellisen kalaretken tauluja jäin kaipaamaan"sekä "melkein kaikki työt yksityiskokoemista eli niitä ei ole voinut juuri aiemmin nähdä, jatko Jyväskylään?"

Siirrän jokaisen oranssiin laatikkoon pudotetun palautteen näyttelymappiin arkistoitavaksi. Tiedä, vaikka joku innostuisi joskus tekemään palautteista suurempaakin tutkimusta.

Kesänäyttelyn saldo 893 kävijää

Kesänäyttelymme taidemaalari Väinö Hämäläisen tuotannosta päättyi suunnitelmien mukaisesti 31.8. Kävijämäärä jäi jonkin verran alle tuhannen, mikä tietysti harmittaa, kun esillä oli sellaisia teoksia, joita ei todennäköisesti tulla näkemään ihan lähitulevaisuudessa uudemman kerran. Toki vielä eilenkin tuli puhelu, jossa kyseltiin aukioloaikoja Hämäläisen näyttelyyn! Tällä kertaa kuitenkaan mattimyöhäiset eivät enää ennättäneet paikalle, suurin osa teoksista kun on jo pakattu paluukuljetuksia varten. Tänään lähti kuorma Mikkeliin, Lapinjärvelle ja Kellokoskelle, huomenna Kuortaneelle ja torstaina Ouluun. Taidemuseon seinät ovat tyhjentyneet pikku hiljaa kuin varkain, ja syksyn on aika astua kuvioihin.

Museoiden tehtäviin kuuluu paljon muutakin kuin vain ja ainoastaan näyttelyiden suunnittelua ja rakentamista. Kulisseissa tapahtuu jatkuvasti monenmoista. Julkisten kokoelmien teosinventointi jatkuu, samoin teossijoitusten sopiminen kaupungin eri yksiköiden kanssa. Juhani Petäjäniemen kunnostettu triptyykki odottaa kuljetustaan Telakan koululle Suolahteen, mielenterveys- ja päihdepalvelujen tilat uudella terveysasemalla kaipaavat taidetta, Kuhnamon Päiväkeskuksen seinille on poimittu perinteistä esittävää taidetta, joka miellyttää erityisesti senioreiden silmää. Muutama grafiikan vedos odottaa kehystystä ja muutama öljyvärimaalaus asiantuntevaa homepuhdistusta. Olen myös pyöritellyt mielessäni ajatusta piirrosjumppapajoista, joissa osallistujat pystyisivät rauhoittumaan ja rentoutumaan arjen paineiden vastineeksi. Syksy on monen uuden alku, myös museomaailmassa.

Näyttelyiden osalta kuljemme etuajassa kuten muodissa - muotimaailmassa mennään jo ensi kevään trendeissä. Itse kävin eilen keskusteluja kahdesta tulevasta näyttelystämme, joista toinen sijoittuu lokakuulle 2015! Kevät 2015 alkaa olla jo "pulkassa" ja kesän tarjontaakin tässä kovasti pohditaan. Vaihtuvien näyttelyiden lisäksi olemme suunnittelemassa myös perusnäyttelyn uudistamista. Neljä kesää nähnyt perusnäyttely on tullut tiensä päähän. Onneksi meillä on Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelma, josta ammentaa uutta materiaalia varsin kivuttomasti :)

Museot hyviä sijoituskohteita

Suomen museoliitto selvitti viime vuonna yhteistyössä Vaasan yliopiston kanssa museoiden taloudellisia vaikutuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa museokävijöiden rahankäytöstä itse museoissa ja museokäyntiin liittyvillä matkoilla. Kyselyyn vastasi n. 6500 henkilöä 120 museokohteessa. Kuulun itsekin noihin vastaajiin, sain näet kyselylomakkeen täytettäväksi museokäynnillä Itä-Suomessa.

Tutkimustulokset julkaistiin vuoden lopulla. Odotin niitä mielenkiinnolla, ja ne olivatkin varsin yllätykselliset, siis täysin positiivisessa mielessä, aikana, jolloin museoiden toimintaa ajetaan alas hitaasti mutta varmasti. Tulosten mukaan kun "museot ovat yllättävän hyviä sijoituksia, sillä jokainen museokävijä kasvattaa aluetaloutta 32-49 eurolla". Kunta- ja aluetasolla museot tuottavat näin ollen enemmän rahaa kuin niistä on kustannuksia. Museot ovat yllättävän hyviä sijoituksia, vaikka ne eivät sijoituksia olekaan. Ja on hyvä muistaa, että meillä Suomessa on n. 300 ammatillisesti hoidettua museota, joissa vierailee vuosittain yli viisi miljoonaa kävijää. Sijoituksia kunnilla on täten melkoisesti ja kävijöitäkin sijoituskohteissa runsaasti.

Pankkiryhmittymät pitävät asiakkaansa ajan tasalla erilaisin sijoitusmarkkinakatsauksin, jotka sisältävät mm. sijoitusmarkkinanäkemyksiä, joukkolainojen suosituslistoja, talouslukukalentereita ja osakemarkkinakalentereita. Kotimaisten osakkeiden tunnusluvut sisältävät mm. kotimaisten yhtiöiden osakkeiden markkina-arvon, 12 kk:n kehityksen, osakekohtaisen tuloksen tai tulosennusteen, osakekurssin ja osakekohtaisen osinkoennusteen. Kiinnostavaa on seurata myös pankkiryhmittymien suositusta ostaa, myydä tai pitää ko. osakkeita. Voisivatkohan kunnat samalla tavoin viitoittaa museoiden tien merkitsemällä niiden kohdalle, milloin kannattaisi myydä vanhat, ostaa uusia tai pitää entiset mahdollisen voiton maksimoimiseksi. Vaasan yliopiston tutkimustulosten valossa kannattaisi ainakin pitää entiset museot osakesalkussa ja mahdollisesti hamuta jopa uusia tulokkaita salkkuun. Siinä sitä onkin kuntapäättäjille miettimistä kerrakseen. Parempia aikoja odotellessa ja tunnuslukuja sivusta seuratessa.

Ne vuoden 2013 viralliset tilastot arvioitavaksenne

Jälleen on aika laskea tunnuslukuja, nimittäin taidemuseon vuoden 2013 viralliset tilastot. Vuoden kävijämäärätavoite ylittyi kuin ylittyikin, tosin hiuksen hienosti, kolmella vierailijalla!! Nyt kävijämääräennätys kirjataan 2273 kävijäksi. Hyvä me!!

Taidemuseon aukiolopäivien lukumäärä kasvoi hieman edellisvuodesta ollen nyt 164 päivää. Aukiolopäivää kohden vierailijoita oli täten nelisentoista. Siis laskua yhden vierailijan verran per aukiolopäivä. Ei kuitenkaan niin paha kuin pelkäsin. Eniten vierailijoita (294) kävi syyskuussa, johon osui viereisen tehdaskombinaatin kanssa yhteisesti järjestetty avoimien ovien päivä.

Vuoden 2013 aloitti batikkitaiteilija Sirpa Hasan 20-vuotisjuhlanäyttely Kiinalaisia unia. Värikylläisistä batikeista siirryttiin Elina Jurvelan, Sirpa Hasan ja Päivi Pullin koristelemiin pääsiäismuniin. Munan kuoret -näyttelyn yhteydessä vierailijoilla oli mahdollisuus tutustua koristelutekniikoihin muutamana työnäytöspäivänä. Ne kiinnostivatkin väkeä runsain mitoin.

Kesän suurnäyttelymme Ammattiasuista salonkipukuihin - muotitaiteilija Riitta Immonen (1918-2008) esitteli nelisenkymmentä asukokonaisuutta 1940-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Asukokonaisuuksien lisäksi esille saatiin juhlavia asusteita kuten iltalaukkuja, hansikkaita, irtokauluksia ja vöitä sekä ranskalaisia kevään 1957 kangasnäytteitä ja kirjontatarvikkeita helmineen, paljetteineen ja kristalleineen. Kesänäyttelymme olikin oman mittapuuni mukaan parasta ja laadukkainta, mitä ikinä olen osannut toteuttaa.

Syyskauden avasi kuvataiteilija Päivi Reiman Keitele -maisemillaan. Suolahtelaissyntyinen Reiman (s.1961) toi näytteille kolmisenkymmentä Keitele-järven tunnelmakuvaa ja mielenmaisemaa katsottuna Suolahden Riihivuoren suunnalta. Näyttelyä värittivät Reimanin vahvat lapsuusmuistot kalastusreissuista nokipannukahveineen ja vuosien saatossa sukupolvilta toisille siirtyneet tarinat.

Syyskauden päätti taiteilija Anna WildRose (Pirkko Toiviainen) kollaaseineen ja esinekoosteineen, jotka ovat syntyneet ja rakentuneet kirpputori-, jätelava- ja komerolöydöistä, kaikesta siitä, mitä me "ymmärtämättömät" olemme heittäneet poistoon. Näyttely jatkuu toki vielä tammikuun ajan, ja viikolla 3 on tarjolla bonuksena Annan itsensä ohjaamia taidetyöpajoja kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita ko. tekniikasta. Viimeisiä "mattimyöhästen" ilmoittautumisia otetaan vastaan taidemuseolla ke 15.1.saakka.

Lopuksi palaan vielä noihin tilastolukuihin. Vuonna 2013 taidemuseo oli avoinna yleisölle yhteensä 694 tuntia, kokoelmat karttuivat 10 teoksella, joista lahjoituksena yksi ja taidehankintarahaston vuotuisella määrärahalla neljä teosta. Taidemuseon yhteistyö jatkui Ala-Keiteleen musiikkiopiston, Äänekosken kansalaisopiston sekä MLL:n paikallisosaston kanssa. Taidemuseolla järjestettiin useita konsertteja ja taiteilijatapaamisia/työnäytöksiä sekä lapsiperheiden taidesuunnistuspäivä.  Kaiken kaikkiaan vuosi oli mielestäni toiminnan suhteen erittäin onnistunut. Kiitos siis kaikille yhteistyötahoille sekä tietysti myös kaikille vierailijoillemme :)

Tiukkaa tekee

vuoden kävijäennätyksen kanssa,

vaikka alkutalvesta olin vielä satavarma, että taidemuseomme tekee kuluvana vuonna kävijäennätyksensä. Taitaa kuitenkin käydä toisin. Toukokuuhun saakka tilastot näyttivät kuukausittain mukavasti plussaa, mutta kesällä suunta kääntyi laskuun. Muoti ja muodin historia ei purrut kävijöihin niin kuin olin kuvitellut. Syksyn Keitele -muotokuvatkaan eivät tuoneet suunnanmuutosta, vaikka syyskuisen lauantaipäivän avoimet ovet -tapahtuma keräsi paikalle parisen sataa vierailijaa. Tuoko sitten Anna WildRosen kollaasit ja esinekoosteet nostetta joulukuulle, on vielä arvailujen varassa. Ne, jotka ovat uskaltautuneet paikalle, ovat ihastuneet ikihyviksi Anna WildRosen omintakeiseen taiteelliseen esitystapaan. Mielikuvituksella ei ole tässä näyttelyssä rajoja, ei myöskään katsojan subjektiivisilla tulkinnoilla, ja eko-ajattelu/kierrätys on vahvasti tätä päivää.

Kollaasit ja esinekoosteet ovat nähtävillä Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) 30.1.2014 saakka, ti-to klo 12-15 ja su klo 12-16. Suljettu 24.-26.12. sekä 31.12.-1.1. Anna WildRosen vetämät työpajat starttaavat tammikuussa: to 16.1. ryhmät klo 10-12.30, klo 13-15.30 ja klo 17-19.30 sekä pe 17.1. klo 10-12.30 ja 13-15.30. Työpajassa vain materiaalimaksu 2€/osallistuja. Ilmoittautumiset viim. 15.1. mennessä taidemuseolle, puh. 0400 439 807 Marjo Ahola.



Anna WildRose, Matkalla, esinekooste vv. 2008-2013



Museoiden myöhäisillat

Viime vuonna (2012) vietettiin museoiden kansainvälistä teemavuotta otsikolla "Museums in a Changing World, New Challenges, New Inspirations". Museot ovat tulleet siis tienhaaraan, jossa olisi tarrattava muuttuvan maailman haasteisiin ja tiukasti. Lontoon museot ja galleriat ovat etunenässä ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin kehittämällä konseptin, jolla asiakkaita houkutellaan mukaan museoiden toimintaan - nimenomaan asiakkaiden vapaa-ajalla eli iltaisin.

10.10.2013 Suomen museoliiton P.S -blogissa Heini Huhtinen kirjoittaa lontoonkielisten museoiden ja gallerioiden myöhäisilloista mielenkiintoisesti. Kulttuuripolitiikan opiskelija Huhtinen on lähestulkoon hullaantunut tähän uuteen toimintamalliin, joka elävöittää museoiden iltoja mm. luentojen, keskutelutilaisuuksien ja työpajojen merkeissä. Uusinta uutta ovat baari- ja diskoillat sekä pop up -ravintolat. Galleriat ovat kehitelleet oman konseptinsa, vapaamuotoiset galleriavaellukset, joilla ei ole määrättyä alku- tai päätepistettä vaan ideana on vaeltaminen kohteesta toiseen ja siinä sivussa sosiaalinen kanssakäynti.

Kyynikot heräävät vastustamaan museoiden toiminnan kallistumista ilta-aikaan, kuinka käy esim. koululais- ja päiväkotiryhmien vierailujen, sillä työntekijöiden työaikaa ei voi venyttää kokonaiseksi kellonympärykseksi. Kyynikon kannattaisi muistaa, että yhteispelillä moni asia lutviutuu. Meilläkin on järjestetty parin viime vuoden aikana iltaisin ja viikonloppuisin mm. useampi konsertti, muutama lasten taidesuunnistuspäivä työpajoineen, erinäisiä taiteilijatapaamisia työnäytöksineen ja kansallispukutuuletuksia. Pop up -ravintola järjestyi museon auditorioon valtakunnallisena ravintolapäivänä 19.8.2012. Monimuotoisesta tarjonnasta huolimatta asiakkaat eivät näytä sisäistäneen jäykähkön ilmapiirin omaavia museoita "kansakunnan letkeiksi olohuoneiksi". Baarit ja diskoillat ovat toki meilläkin vielä koke(ile)matta mutta ans kattoo ...

Cityhirvet sun muut

Hirvaskankaalle nelostien (lähes)varteen on ilmestynyt varsinainen ilmestys, Kortteen teräksestä taiteiltu Cityhirviperhe. Perhe on paikallislehdestä lukemani tiedon mukaan osa Hirvaskankaan alueen kehittämistä. Hyvä niin. Tosin mieleen nousee monta muuta kohdetta, johon veistoksesta maksettu kauppahinta olisi tuonut kummasti helpotusta. Ja tällä en mitenkään tarkoita taidemuseon kokoelmien kasvattamista kuten joku lehden lukija rohkeni jo epäillä. Toki Äänekosken taidemuseolla on vuonna 2009 vahvistetun kokoelmapoliittisen ohjelman myötä vastuu kokoelmien kartuttamisesta, dokumentoinnista, säilyttämisestä, turvaamisesta, kokoelmien esilläpidosta, lainaamisesta ja sijoittamisesta. Eli paljon vartijoiksi meidät kaksi museoammattilaista on uskottu.

Tässä lienee muutama sana paikallaan selvennykseksi taidemuseon kokoelmien esilläpidosta ja sijoittamisesta. Taidemuseon tarkoituksena ei todellakaan ole haalia taideteoksia varastoonsa tai näyttelytiloihinsa vaan ensisijaisena tarkoituksena on sijoittaa kaupungin omistamat teokset kaupungin julkisiin tiloihin eli sinne, missä asukkaat teoksiin - positiivisessa mielessä - törmäävät. Varastossa on varsin pieni määrä teoksia, jotka eivät ole tällä hetkellä esillä. Ne odottavat huoltoa, kunnostusta tai konservointia.

Toukokuussa 2013 palautimme Telakkakadun koululle kunnostettuina ne 14 teosta, jotka oli tuotu suurremontin alta turvaan taidemuseon varastoon. Joulukuussa 2012 sijoitimme 11 juuri hankittua öljyvärimaalausta vanhusten asumisyksikköön Suolahteen, tammikuussa 2012 sijoitimme 15 teosta perheneuvolan asiakas- ja työtiloihin. Vanhan postin tiloihin mielenterveyspalveluihin sijoitimme kesällä 2010 runsaat 20 teosta, jotka oli saatu inventoitua ja kunnostettua. Viime viikolla kyseltiin taidetta Köminharjun vanhainkotiin Konginkankalle asukkaiden, työntekijöiden ja vierailijoiden iloksi. Tarjosin sinne heti muutamia kiinnostavia öljyvärimaalauksia, jotka liittyvät erityisesti Konginkankaaseen.

Taideteokset eivät siis jää taidemuseolle neljän seinän sisään vaan ne pyritään sijoittamaan nopealla aikataululla eteenpäin kokoelmapoliittisen ohjelman mukaisesti: " Ensisijaisia sijoituskohteita ovat uudisrakennukset, remontoidut tilat ja ne laitokset, joissa ei mahdollisesti entuudestaan ole taideteoksia. Taideteosten valinnasta ja sijoittamisesta niille sopiviin paikkoihin olosuhteet huomioiden vastaa taidemuseo. Julkisten tilojen teoksia pyritään vaihtamaan viihtyisyyden parantamiseksi ja teosten säilymisen turvaamiseksi."

Cityhirviperhe pysynee kuitenkin sijoillaan Hirvaskankaalla. Antakoon se viihtyisyyttä ikivanhalle kauppapaikalle, josta on kehkeytymässä paikkakunnan maamerkki.

Tavoitteita(ko)

Suomen museoliiton sähköinen uutiskirje ilmestyi viikolla 8, juuri ansaitun talviloman kynnyksellä. Bongasin uutiskirjeestä yhden varsin mielenkiintoisen asian, joka sai tunnetusti vilkkaan mielikuvitukseni pyörimään yhä vinhemmin ...

Suomen museoliiton toiminnan alkamisesta tulee kuluneeksi tänä vuonna 90 vuotta. Juhlavuoden tavoitteena on kääntää museokävijöiden määrän pysähtynyt kehitys kasvuun. Tavoitteeksi on asetettu miljoona (!!!) uutta kävijää ja museon palveluiden käyttäjää vuoteen 2015 mennessä. Samaan hengenvetoon etsitään uusia malleja ja ajatuksia hyväksi havaituista markkinointi- ja viestintäkeinoista museoalalta sekä sen ulkopuolelta. Jess, jess, hieno tavoite, jonka eteen kannattaa tehdä työtä! Onhan jo aikaa sitten todettu, että museokäynnit toimivat terapeuttisella tavalla, jopa kohonnut verenpaine saadaan laskemaan museovierailun myötä. Mutta tunnistetaanko ja tunnustetaanko museokäynnin terapeuttisuus paikallisissa päättävissä elimissä? Muutama viikko takaperin työpöydälleni oli ilmestynyt kiinnostava printti kaupungin suunnittelukauden 2013-2017 tavoitteista kulttuuritoimen osalta. Sen mukaan vuonna 2013 taidemuseolla on 1-2 vaihtuvaa näyttelyä. Mittariksi on määritelty, että näyttelyiden määrä on tavoitteiden mukainen, että kävijämäärät mitataan ja arvioidaan.

Kiehahdin, siis mitkä kävijämäärät? Jos / kun siis taidemuseolla järjestetään vain 1-2 vaihtuvaa näyttelyä vuodessa, niin kävijämäärät tulevat laskemaan rajusti, ei olisi mitään mitattavaa tai arvioitavaa. Tähän saakka museolla on ollut vähintään neljä vaihtuvaa näyttelyä vuoden aikana, ja kävijämäärät ovat olleet mukavasti kasvussa, kuten blogini alkajaisiksi tammikuussa kirjoitinkin. Kuinka saada näyttelyihin uusia kävijöitä, jos todellakin voidaan koota enintään kaksi vaihtuvaa näyttelyä per toimintavuosi? Eivät käy yksiin kaupungin kulttuuritoimen ja Suomen museoliiton vuoden 2013 tavoitteet, eivät sitten mitenkään.

Sitten rupesi huvittamaan ja lopulta naurattamaankin: ne kaksi tavoitteen mukaista vaihtuvaa näyttelyä kun on järjestetty ja pidetty jo huhtikuun alkuun mennessä! Kävijäbarometri osoittaa tässä vaiheessa kävijäennätystä jo tammi-helmikuulta. Sirpa Hasan batikkitöistä on käynyt nauttimassa runsaat 350 vierailijaa, ja odotan vielä viimeisellä aukioloviikolla paikalle ainakin muutamaa päiväkoti- ja yläkoululaisryhmää. 400 kävijän raja tulee rikkoutumaan leikiten. Batikkitöiden jälkeen 13.3.-7.4. ovat vuorossa värikkäät Pisanka-munat ja pääsiäisen teema, joiden uskon myös osaltaan kasvattavan museon kävijämäärää muutamalla sadalla. Ensimmäisen vuosineljänneksen tulos lienee siis vahvaakin vahvemmin positiivinen. Toisen, kolmannen ja neljännen vuosineljänneksen tuloksia jään odottamaan "kauhunsekaisella mielenkiinnolla". Yritän kuitenkin samalla muistaa, että kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaupungin palveluiden toiminnan tavoitteet sitoviksi talousarviovuonna 2013 mutta sitä seuraavat vuodet ohjeellisiksi. Eläköön tämä pienenpieni ero!