Halloweenia ja lokakuisia ajatuksia taidemuseolta :)

Sain tänään hyvää halloweenia -toivotuksen. Typerryin toivotuksesta mutta kiitin kohteliaasti, Halloween-kulttuuri kun ei kuulu omaan vuodenkiertooni. Toivotuksesta muistui kuitenkin mieleen, että Suolahden rantaraitilla on tuloillaan Halloween-vaellus perjantaina 1.11. - hieno yhteisöllinen ja osallistava tapahtuma kaikkine asuineen ja valonlähteineen. Muistutan (ilon pilaajana / ryppyotsaisenako??) silti, että rantaraitin lähimaastossa, Asematorilla sijaitseva Tapio Junnon Lastaajat-patsas on taideteos, toki julkinen sellainen muttei kuitenkaan osa Halloween-tapahtumaa, vaikka kuinka hauskaa olisikin pukea patsas taas kaapuihin. Kirjoitin aiheesta vuosi sitten, https://tassutellentaiteeseen.blogspot.com/2018/11/patsaiden-koristelu-ja.html

Lokakuun alussa osallistuin Helsingissä taidemuseopäiville, joiden teemaksi oli nostettu ilmastonmuutos, sillä tänä päivänä museot nähdään osana kiertotaloutta, varsinkin, kun museot tarjoavat tavan viettää vapaa-aikaa aineettomasti. Kansallisgalleria puhui vihreästä kädenjäljestä, joka mittaa ekologista hyvää ja on ajatukseltaan positiivinen. Alustuksessa viitattiin Suomen museoliiton joulukuussa 2010 lanseeraamaan ohjeistukseen museoissa tehtävän kestävän kehityksen toiminnan tueksi (KEKE - Museot ja kestävä kehitys). Kestävän kehityksen mukainen ajattelu tarjoaa museoille mm. uusia tapoja esitellä ja hoitaa kokoelmia, tavoittaa yleisöä ja panostaa yhteisöllisyyteen. Myös omien kokoelmien käyttö vaihtuvissa näyttelyissä ja uskallus ryhtyä tekemään kokoelmapoistoja olivat päivien kiinnostavimpia ja ajankohtaisimpia aihealueita. Niitä kun ei ykskaks ymmärrä yhdistää suoriltaan kestävän kehityksen toimintaan.

Menneen kesän (työ)reissumuisto

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Pihtiputaan mummoa oltiin etsimässä koko museotoimen voimin Suolahden Alkulan suoralta kesällä 2019. Ja kun mummo kerran löytyi, oli siitä otettava saman tien strategiset mitat uutta kokoelmanhallintajärjestelmää silmällä pitäen. Onnea oli sekin, että amanuenssilla oli taskussaan rullamitta, niin, ettei tarvinnut ruohonkorrella mittailla :) Ja se strateginen mitta, korkeus 173 cm. Rinnanympäryksestä ei tullut tosin otettua lukuja!




Pihtiputaan mummo (2009) on itseoppineen taiteilijan, Väinö Paanasen käsialaa. Patsaan materiaalina on puu, jalusta betonia. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta, joka on toisaalta koomista, toisaalta koskettavaa (https://fi.wikipedia.org/wiki/ITE-taide). Pihtiputaan mummo kuuluu Suolahden kaupungin taidekokoelmaan ja on hankittu Paanasen näyttelystä Suolahden Wanhalta Asemalta.

Taidemuseon taiteilijatapaamisessa 3.11. Riikka Helminen

Riikka Helmisen Päätä ja Häntää -näyttely on kerännyt kahdessa viikossa 170 vierailijaa :) ja ryhmäopastuksia tuleville viikoille on varattu yllättävän runsaasti, mikä tuntuu todella hyvältä! Näyttelyhän  on avoinna 24.11. saakka, joten odotan ja toivon edelleenkin mahdollisimman monen suuntaavan käyntinsä tähän kierrätysmetallista hitsattuun "eläintarhaan", jonka teokset riemastuttavat aitoudellaan, ja jonka veikeät teosnimet saavat katsojan huvittumaan.

Jos haluat tavata näyttelyssä Riikka Helmisen, sekin on mahdollista marraskuun alussa, sillä sunnuntaina 3.11. klo 12.30-15.30 hän saapuu taiteilijatapaamiseen Äänekosken taidemuseolle. Tapaamiseen on vapaa pääsy, joten lämpimästi tervetuloa kuulolle!

Päätä ja Häntää -näyttelyn avajaisissa 16.9.2019 Riikka Helminen (vas.) selostaa
avajaisvierailleen teosten valmistustekniikkaa. Kuva Pekka Soininen.