Taidemuseon kesä 2024 Risto Toivasen taiteen merkeissä

Taidemuseon kesäkausi on lähtenyt liikkeelle todella mukavasti. Ensimmäisellä viikolla vierailijoita on käynyt tutustumassa suolahtelaissyntyisen jalalla maalanneen Risto Toivasen (1946-2022)  akryylimaalauksiin jo runsain määrin. Tuntuu niin valtavan hyvältä todeta, että näyttely on saatu koottua ilmeiseen tarpeeseen, vuosien hiljaisten toivomusten saattelemana. Näyttelyssä esillä on liki 60 maalausta ja lisänä täydennystä näyttelysisältöön tuovat maalauksista painetut taitekortit, yksittäiskortit  ja taidekalenterit. Risto Toivanen teki elämänmittaisen uransa liechtensteinilaisen VDMFK:n täysjäsenenä vuosina  1974-2022. 106:sta hänen  maalauksestaan on painettu kortteja, joita on myyty ympäri maailman. Suomen toiminnasta vastaa edelleen, sjkkustannus.fi

Taidetta ilman käsiä -näyttely on avoinna sunnuntaihin 1.9.2024 saakka eli kaikilla Riston taiteesta kiinnostuneilla on oiva mahdollisuus poiketa näyttelyssä koko kesäkauden ajan.Ovet ovat avoinna ke-pe klo 11-17 sekä la-su klo 11-15 (näyttelyt suljettu vain juhannuksena 21.-22.6.). Pääsymaksu näyttelyyn on 5/3/0 € tai vapaasti Museokortilla. Sydämellisesti 💗 tervetuloa tutustumaan taiteeseen, joka on maalattu ilman käsiä. 

Äänekosken taidemuseo sijaitsee osoitteessa Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski. Löydät meidät myös kaupungin verkkosivuilta 

aanekoski.fi/taidemuseo

Keitele Regatta, akryyli 1993

Taidetta ilman käsiä - Risto Toivanen (1946-2022)

 

Keitele Regatta, akryyli, 1983; kuva Tapani Pentikäinen

Suolahtelainen Risto Toivanen kärsi syntymässään aivojen hapenpuutteesta, mikä aiheutti hänelle cp-vamman. Käsissä ja vartalossa oli voimakkaita kouristuksia, mutta hän pystyi työskentelemään jaloillaan. 3-vuotiaana hän alkoi piirtää vasemmalla jalallaan. Ja mihin se sitten johtikaan ... Toivasesta tuli yksi tunnetuimmista suomalaisista suulla ja jalalla maalaavan kansainvälisen yhdistyksen täysjäsenistä. 106 hänen maalauksestaan on painettu kortteja ympäri maailmaa. Suomessa tästä toiminnasta vastaa SJK-Kustannus Oy.

Näyttelyssä on esillä lähes 60 Risto Toivasen akryylimaalausta, joukossa muutama tussityö ja akvarelli sekä 30 korttia, jotka on painettu hänen maalauksistaan. Lisäksi esille on asetettu Riston tietoteknistä taituruutta sekä koskettavaa runoutta.

Näyttely on avoinna Äänekosken taidemuseossa (Kuhnamontie 1, Äänekoski) su 1.9. saakka ke-pe 11-17 sekä la-su 11-15 (suljettu 21.-22.6. juhannuksena), pääsymaksu 5/3/0 € tai vapaasti Museokortilla. Sydämellisesti tervetuloa!

Hiljaiseloako taidemuseolla?

Taidemuseon vapputerveisistä on kulunut jo reilusti yli kuukausi, en vain ole ennättänyt päivittämään museon alkukesän kuulumisia kaiken tohinan keskellä. Aloittelin jo hyvissä ajoin huhtikuun lopulla suunnitella perusnäyttelyn uudistamista ja vaihtuvien näyttelyiden täysin uutta kesänäyttelyä. Kahden näyttelyn yhtäaikainen suunnittelu ja toteutus onkin helpommin sanottu kuin tehty! 

 

Toukokuun lopulla saimme talon täydeltä  kuutosluokkien oppilaita kaupungin  kulttuurikasvatussuunnitelman mukaisesti  kuvataidepolulle taidemuseolle, lähes tyhjiin  näyttelytiloihin. Yllätys heille taisi olla melkoinen,  kun oikeastaan mitään valmista ei ollutkaan  nähtävillä. Pohdinnan päätteeksi päädyin näet  kierrättämään 25 pienryhmää tiloissa, missä vasta oltiin näyttelysuunnittelun alkumetreillä.

Vaihtuvien näyttelyiden puolella oli todellisia vaikeuksia sijoittaa teokset niin, että ne "kävisivät keskenään keskustelua". Aasinsiltana eli teennäisenä siirtymänä yhdistin kaksi kuonoa, maalauksen koiran ja veistoksen siilin!

Wäinö Aaltosen kullattu kipsiveistos Henkinen työ (1925) on luonnos Eduskuntatalon viiden veistoksen sarjaan Työ ja tulevaisuus. Se on ollut Toivo Parantaiselle yksi rakkaimmista teoksista, sillä Liimattalan Taidekodilla se oli aina esillä. 

Maisemamaalaukset ovat sitä ns. peruskamaa. Ripustinkin esille runsaasti maisemia, joissa taiteilijan paletti on koostunut varsin erilaisista väreistä ja värisävyistä. Kauneus on katsojan silmissä! 

Toivo Parantaisen rokokootyylinen sohvakalusto on omiaan 

levittämään levollista tunnelmaa tilaan, 

jonka teokset huokuvat hyvää oloa, levollisuutta ja rauhaa. 

Taidemuseon kesänäyttely Toivo Parantainen (1921-1994) - mesenaatti ja keräilijä on avoinna 29.8.2021 saakka ke, to ja pe klo 11-17 sekä la ja su klo 11-15 (suljettu 25.-26.6.). Myös perusnäyttely on uudistettu jo 5. kerran ja avoinna vierailijoille kesänäyttelyn aukioloajoin. Perusnäyttely jatkaa syksyllä supistetuin aukioloajoin, tarkista ajat taidemuseon verkkosivuilta lähempänä ajankohtaa. Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla, tervetuloa!

JK. Kaikki tekstiin liittyvät valokuvat ovat museoamanuenssi Tapani Pentikäisen ottamia.

Lomallelähtötunnelmissa - toistamiseen

Kahden viikon hektisen työrupeaman ja näyttelyn valvonnan päätteeksi on ihanaa "sukeltaa" pariksi viikoksi lomille, jo toistamiseen, ilman minkäänlaisia lomasuunnitelmia.

Ehkä kuitenkin käväisen vielä mustikkametsässä, toistamiseen.

Vadelmista on myös satoa saatavilla, niin puutarha- kuin metsävadelmista. Vatukkoon siis, toistamiseen.

Lähtökohdiltani maalaisena ja talonpoikaisena nautin myös elokuun joutuvasta viljasta, sen värikylläisyydestä, sen liikkeestä tuulessa ja sen hiljaisesta huminasta. Ikuinen rakkauteni löytyy maaseudun ja metsän rauhasta 💓, ja loppukesä on ihan parasta aikaa. Loman jälkeen on hyvä palata taas kulttuurin pariin museolle. Syyskuussa alkaakin uuden näyttelyn rakentaminen aiheenaan Vesi -Vis (suomalais-unkarilaisittain). Tavataan näyttelyssä lokakuun alkupuolella, ihanaa myöhäiskesää ja alkavaa syksyä!

Toki kesän vaihtuvissa näyttelyissä Helmiä II - kokoelmanäyttely jatkaa avoinna sunnuntaihin 16.8. saakka taidemuseon (Kuhnamontie 1, Äänekoski) aukioloaikoina, jotka voi tarkistaa esim. museot.fi - sivustolta (https://museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=22220). Tervemenoa tutustumaan kaupungin omiin kokoelmiin!

Legaatin inventointia

Törmäsin legaattiin ensimmäistä kertaa elämässäni viime tammikuussa, kun eräs taidemuseon äskettäin edesmennyt ystävämme oli laatinyt sellaisen osasta omaisuuttaan.

Erityisjälkisäädös eli legaatti on testamentti, jolla perittävä määrää jostakin erityisestä, tietystä omaisuudestaan taikka tietystä rahamäärästä jonkun hyväksi. Tässä tapauksessa perittävä oli määrännyt kaikki omistamansa maalaukset ja reliefit Äänekosken taidemuseolle. Kävin hakemassa parikymmentä teosta jo talvella, mutta niiden inventointi on jäänyt pitkälle kesään. Lopulta eilen purin teokset paketista ja ryhdyin tekemään inventointia. Kaikki signeeraukset eivät vielä ole avautuneet, pitäisi olla huippuasiantuntija tai jonkin sortin "etsivä", mutta mielenkiintoista tämä on ollut!

Vas. Aarne Alangon Sireenit, oik. Margit Aarnio-Aaltosen kukat tina/hopeakannussa.
Kuva Marjo Ahola.

Osa saaduista teoksista on matrikkelitaiteilijoiden, osa harrastajataiteilijoiden. Matrikkeliin pääsee, kun on jonkin kuvataideliiton jäsen. Verkkomatrikkeliin voidaan hyväksyä myös ammattitaiteilijoita, jotka eivät kuulu mihinkään jäsenliittoon, jolloin hyväksynnästä päätetään vertaisarvioinnin pohjalta. Tuolloin kriteereinä ovat mm. taiteellisen työn taso, ammattimainen ja aktiivinen toiminta kuvataiteilijana, kuvataidekoulutus, keskeisiin kokoelmiin hankitut teokset ja taiteilijalle myönnetyt apurahat ja palkinnot kuvataiteen alalta.

"Etsivän" työ vei HS:n kulttuurisivuille, jossa artikkeli otsikolla Naisia modernismin kynnyksellä (24.4.2004) kertoi karua kieltään naistaiteilijoista. Kyseinen näyttely oli ollut esillä Turun taidemuseossa keväällä 2004 esitellen naistaiteilijoita 1920-1950 -luvulta. Artikkeli listasi naistaiteilijoita kuten mm. Margit Aarnio-Aaltonen, Ester Borg, Martha Lagercrantz, Elin Nordlund, Heli Ojanperä, Liisa Riikkala ja Dora Wahlroos. Artikkeli jatkuu kiinnostavasti näin:" Moni tuskin tietää, että nämä naiset toimivat aktiivitaiteilijoina Turun kouluna tunnetun suuntauksen vaikutuspiirissä vuosina 1920-1950. He ovat nimiä suomalaisen taidehistorian laajasta alaviitevarastosta." Suomalaisen taidehistorian laaja alaviitevarasto??? - artikkelin kirjoittajalta, Jukka Yli-Lassilalta loistava sanavalinta kertomaan ajankuvasta taiteen sukupuolisesti jakaantuneessa maailmassa! Muuta tietoa näistä naisista ei sitten löytynytkään! Legaatin myötä taidemuseon kokoelma karttui juurikin yhdellä Margit Aarnio-Aaltosen öljymaalauksella, ja Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelmassa komeilee Heli Ojanperän maisema Kolilta vuodelta 1947.

Inventointi on edennyt teosnumeroon 14. Tähän mennessä olen kirjannut luetteloon Aarne Alangon ja Margit Aarnio-Aaltosen teosten lisäksi teoksia Arvo Aholalta, Unto Liettyältä, Urho Lehtiseltä, Eero Karjalaiselta, Uuno Soldanilta, Toivo Jutilalta, Aukusti Tuhkalta ja Aarre Aaltoselta. Reliefit odottavat vielä vuoroaan. Loman jälkeiset työpäivät ovatkin täyttyneet mielekkäästä puuhasta uusien taiteilijatuttavuuksien parissa :)

Vas. Urho Lehtisen Sininen maisema vuodelta 1945 täydentää erittäin hienosti kokonaisuutta maisemien osalta.
Kuva Marjo Ahola.

Einar Reuter alias H.Ahtela - maalauksia Äänekosken taidemuseolla

Ennätin tammikuussa käydä tutustumassa Ateneumin laajaan Schjerfbeck-ripustukseen ja katsomassa myös Antti J. Jokisen ohjaaman elokuvan Helene. Sitten iskikin tämä surullisenkuuluisa koronaepidemia, ja ajatukset koetuista kulttuurikohtaamisista peittyivät huolen ja pelon alle. Sunnuntaina ollessani näyttelyn valvonnassa asiakas uskaltautui kyselemään, josko H.Ahtela, jonka töitä meillä on esillä, olisi "jotenkin" sukua elokuvan Einarille. Innostuin kertomaan tarinan, kuinka H.Ahtelan modernit, lähes minimalistiset maalaukset ovat päätyneet Äänekosken taidemuseon perusnäyttelyyn. Jännittävintä on se, kuinka moni asia kietoutuu toinen toiseensa, ja kuinka tyhjät, merkityksettömät aukot alkavat täyttyä.

H.Ahtelan maalaukset vas. Jäiden lähtö (1960), Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963).
Kuva Marjo Ahola.

H.Ahtelan maalaukset vas. Aamu-usva hälvenee / Jormua (1957) ja Sarastus (1964).
Kuva Marjo Ahola.

Minulla oli ilo tuntea Toivo (Topi) Parantainen jo 1960-luvulta lähtien, jolloin hän asui Liimattalan koulun opettajan asunnossa ja hankki taidetta maltillisesti. Vuoden 1967 teosluettelon mukaan teoksia oli kuitenkin jo 73. Kävimme perheenä vierailulla Liimattalassa usein, muistan monet taideteokset ja koriste-esineet jo noilta ajoilta. Olen jopa piirtänyt Topista hiilellä hauskan profiilikuvan! Topi pysyi perheystävänä lähes viimeisiin elinvuosiinsa (k.26.6.1994) saakka. Törmäsin Topin kokoelmaan työni kautta uudelleen 2000-luvulla, jolloin Äänekosken kaupunki oli saanut hallinnoitavakseen kyseisen kokoelman Konginkankaan kuntafuusion myötä ja pohti teoksille uutta näyttelytilaa.

Minulla oli kunnia myöhemmin tuntea myöskin työni kautta Einar Reuterin tytär, joka vieraili säännöllisesti taidemuseolla ja kertoili mielellään pappansa työskentelystä ja teosten aihepiireistä. Tytär oli myös itseoikeutettu kutsuvieras näyttelyiden avajaisissa monina menneinä  kesinä.

Miten sitten Einar Reuter (H.Ahtela) ja Toivo Parantainen liittyvät toisiinsa? Toivo Parantainen valmistui Kajaanin seminaarista yläkansakoulunopettajaksi vuonna 1949, ja hänet valittiin koeajalle Pyyrinlahden (Liimattalan) kansakoulun opettajan virkaan vuosiksi 1949-51. Elokuun 30.pnä 1951 Parantainen sai lopullisen nimityksen samaiseen virkaan, jota hoiti seuraavat 20 vuotta koulun lakkauttamiseen saakka. Seminaariaikanaan Parantainen asui alivuokralaisena Reuterien perheessä Kajaanissa, tutustui tätä kautta kuvataiteisiin ja solmi vuokraisäntänsä kanssa elinikäisen ystävyyssuhteen, joka päättyi vasta Einar Reuterin kuolemaan vuonna 1968.

Einar Reuterin tyttärenpoika pistäytyi juhannusviikolla katsomassa isoisänsä kymmentä maalausta, jotka ovat esillä perusnäyttelyn puolella. Maalaukset olivat hänen mielestään isoisän parhaimmistoa, ja itse olen samaa mieltä. Pidän eniten kahdesta keltasävyisestä maalauksesta, Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963). Ne olivat lähinnä sydäntäni jo lokakuussa 2005, jolloin suunnittelin ja kokosin taidemuseon ensimmäisen perusnäyttelyn, ja jolloin taidemuseo virallisesti avautui yleisölle.

Perusnäyttely on avoinna Helmiä II - kokoelmanäyttelyn tavoin 16.8.2020 saakka ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15. Äänekosken taidemuseon osoite Kuhnamontie 1, Äänekoski. Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Tervetuloa!

Hyvää juhannusta :)

Pian on taas aika juhlia juhannusta, jota myös kutsutaan keskikesän juhlaksi. Valoa riittää tällä korkeudella 20 tunniksi ja viideksi minuutiksi. Aurinko "pysyy pesässään" muutaman vuorokauden, ja sitten päivä lähtee lyhentymään. Alkukesä on niin armoton. Kaikki tapahtuu nopeasti, lähes huomaamatta. Luonto puhkeaa kukkaan, vehreys on kaiken kattavaa ja mieli lepää. Tai sitten mieli tempoo ja kipuilee, sillä juhannuksen huippuhetken haihduttua luonto kiirehtää jo kohti sadonkorjuuta ja syksyä. Alkukesän hempeät vihreät sävyt vaihtuvat kypsiin keltaisen ja oranssin sävyihin, kun kuljetaan kohti elokuuta ja sen kuutamoiltoja. Mutta sitä ennen, juhlikaamme juhannusta, valon ja vehreyden juhlaa. 

 Idän unikot, koiranputki ja lupiini kukassa juhannuksena 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Taidemuseon henkilökunta lomailee juhannuksen mutta palaa töiden ääreen ja näyttelyn valvontaan jo tiistaina 23.6. Tuolloin päivän pituus on lyhentynyt jo yhdellä minuutilla! 😲 

Jess, mitä maataidetta kutosluokkalaisilta !!

Batikkitaiteilija Sirpa Hasa on käsitetaiteen velho, mikä tuli todistetuksi viimeviikkoisilla kutosluokkien maataidekokeiluilla. Koronaepidemian vuoksi kaupungin kulttuurikasvatussuunnitelmaan kirjattu kutosten kuvataidepolku oli viilattava lennossa uuteen kuosiin ja sen Hasa todellakin toteutti. Huhtikuussa hän ehdotti, josko käsitetaiteen yhteyteen 1960-luvulla ilmaantunut suuntaus, maataide, olisi mielekäs vaihtoehto sisätiloissa aiemmin toteutetuille colakynämaalauksille. Taidemuseolta näytettiin hänen ajatuksilleen ja ideoilleen vihreää valoa ja luvattiin julkaista tuloksia heti, kun se olisi mahdollista. Tässä kaikille teille nyt ihailtavaksi upeita teoksia koottuna kaikesta siitä, mitä maastosta tähän aikaan vuodesta on ollut mahdollista löytää. Olkaa hyvä!

PIILOON - Hietaman kutoset. Kuva Sirpa Hasa.

6d-luokan taidonnäyte. Kuva Sirpa Hasa.

6a-luokan taidonnäyte. Kuva Sirpa Hasa.

Konginkankaan kutosten taidonnäyte.
Kuva Sirpa Hasa.

Wikipedian mukaan maataide on taiteen muoto, jossa maan kamara tai maisema muunnetaan taideteokseksi. Maataiteessa käytetään mieluiten paikalla jo olevia materiaaleja sen sijaan, että muualta tuotu irrallinen taideteos sijoitettaisiin ulos. Sirpa Hasa on onnistuneesti ohjannut oppilaat etsimään maastosta materiaaleja kuten käpyjä, varpuja, voikukan kukintoja, oksia ja risuja, liekoja, saniaisia, hiekkaa, pikkukiviä.

Maataiteen taustalta löytyy minimalismi, joka syntyi osittain arvosteluna modernille taiteelle, ja omalla tavallaan pyrki taiteena vastaamaan paremmin todellisuutta. Maataiteessa on mukana myös ekologista näkökulmaa ja taiteen kaupallisuuden vastustusta, sillä maataidetta ei voi myydä eikä ostaa eikä se säily pidempiä aikoja.





Kutosten taidonnäytteet sommiteltiin mandalan muotoon. Mandalat ovat ympyrän muotoisia yksilöllisiä maailmankaikkeutta symboloivia kuvioita. Mandala tulee sanskriitin kielestä ja käännettynä tarkoittaakin ympyrää, keskusta tai yhteyttä. Mandaloita tehdään kaikissa kulttuureissa, eivätkä ne välttämättä ole sisällöltään uskonnollisia, vaikka ne liitetään kiinteästi idän uskontoihin tai Amerikan intiaanikulttuuriin. Mandaloita tehdään yleensä johonkin tiettyyn tarkoitukseen, esim. mielen tasapainottamiseen, hiljentymiseen, ymmärtääkseen itseään tai vaikkapa jonkun tietyn tilanteen selvittämiseen. Tänä keväänä mandalan valinta taideteoksen muodoksi ja sisällöksi on ollut hyvin onnistunut valinta :)

Lisää 6a-luokan taidonnäyte. Kuva Sirpa Hasa.

6a-luokan taidonnäyte. Kuva Sirpa Hasa.

Opastuksia Suomen kuvataiteen päivänä 10.7. Äänekosken taidemuseolla

Äänekosken taidemuseolla vietetään 10.7. Suomen kuvataiteen päivää jo kolmannen kerran. Tällä kertaa päivää vietetään opastuskierrosten merkeissä. Ensimmäinen noin tunnin mittainen kierros kesän 2019 Helmiä! -näyttelyssä alkaa klo 13, toinen klo 15 ja viimeinen kolmas klo 17. Opastuksiin on vapaa pääsy eikä niihin ole ennakkoilmoittautumista, tervetuloa! Myös näyttelyihin on vapaa pääsy koko päivän.

Taju Sallisen akvarelleja. Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtisen "mummomuotokuva" ja Ina Sjöströmin rantamaisema.
Kuva Marjo Ahola.

Suomen kuvataiteen päivää vietetään Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä 10. heinäkuuta. Ehkä Suomen kansainvälisesti tunnetuin ja arvostetuin modernistinen kuvataiteilija Helene Schjerfbeck syntyi Helsingissä vuonna 1862. Hän kuoli Saltsjöbadenissa Ruotsissa vuonna 1946.

Suomen kuvataiteen päivänä toivotaan liputusta päivän kunniaksi. Päivä ei kuitenkaan ole varsinainen virallinen liputuspäivä, vaikka mm. Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ry. yhdessä Tammisaaressa toimivan Helene Schjerfbeck -seuran kanssa on ajanut asiaa jo useamman vuoden ajan.

Tervetuloa taidemuseolle (Kuhnamontie 1, Äänekoski) keskiviikkona 10.7. juhlistamaan Suomen kuvataiteen päivää. Ovet avoinna klo 12-18 ja Suomen lippu salossa.

Edit. Kiitos kaikille opastuksiin osallistuneille, teitä oli ilahduttavan paljon!


 

Kuvataiteen helmiä kesän ajan Äänekosken taidemuseolla

😌😌 Lopultakin löytyi hetki istahtaa ja päivittää taidemuseon blogia hektisen näyttelynvaihdon päätteeksi. Tosin vieläkin on tekemättömiä pikkujuttuja ja viimeistelyä näyttelytiloissa, mutta Äänekosken taidemuseon 11. kesänäyttely päästiin avaamaan toissa päivänä, ja iloiseksi yllätykseksi asiakkaita alkoi saapua saman tien!

Kesänäyttelymme Helmiä! esittelee nimensä mukaisesti kuvataiteen helmiä Äänekosken ja Suolahden kaupungin kokoelmasta ja Äänekosken taidemuseon omasta kokoelmasta. Suurin osa teoksista on tullut kokoelmiin vuosien saatossa lahjoituksina ja kuntalahjoina. Näyttely koostuukin pääasiassa matrikkelitaiteilijoiden teoksista. Taiteilijoista esille on nostettu mm. Hannes Autere, Magnus Enckell, Antti Halonen, Jonas Heiska, Urho Lehtinen, Eemu Myntti, Tuulikki Pietilä ja Juhani Petäjäniemi.

Helmiä! rakentuu perinteisistä maisemista ja muotokuvista, mutta 36 teoksen joukkoon mahtuu myös modernia taidetta. Vanhimmat akvarellit ovat vuodelta 1897 ja tuorein öljyvärimaalaus vuodelta 2008. Jokainen tila teoksineen rakentuu tarinan ympärille, ja kokonaisuudet on teemoitettu mm. otsikoilla nostalgiannälkään, ikkunat auki Eurooppaan ja varjosta valoon.



Tuulikki Pietilän serigrafiat Positano (vas.) ja Granada vuodelta 1961.
Kuva Marjo Ahola.

Vas. Vidir Mýrmannin öljymaalaus Islannista vuodelta 2008 rinnallaan Magnus Enckellin akvarelli Caprilta vuodelta 1905.
Molemmissa samaa hehkua.
Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtisen kuvaamia kunnalliskodin asukkaita kesällä 1962.
Matti Annalan nostalginen maisema Kevätsuvanto vuodelta 1945. 
Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtinen maalasi Äänekoskella uskonnollisaiheista freskoa Betanian koti vanhainkodin seinälle ja "verrytteli" suurtyön rinnalla piirtäen asukkaista luonteikkaita, vahvoja muotokuvia. Fresko valmistui vuonna 1962. Vanhainkodin purkamisen myötä pinta-alaltaan reilun kahdeksan neliön kokoinen fresko kuitenkin menetettiin, mutta muotokuvat saivat paikkansa Piilolan palvelukeskuksen Muistolan aulatiloista. Pertti Salmi maalasi freskosta toisinnon vuonna 2002.                             

Ina Sjöströmin Rantamökki on laattaan kaiverretun tiedon mukaan
kiertopalkinto Äänekosken Yhteiskoulun lausuntakilpailussa.
Kuva Marjo Ahola.

Kuva Marjo Ahola.

Vas. Antti Halosen klassinen maisema, Maisema Laajanvuorelta (Suolahden Kirppuvuorelta) vuodelta 1922, oik. Grigor Auerin Maisema vuodelta 1946.

Antti Halonen on jäänyt isoveljensä Pekan varjoon syyttä suotta, sillä Antin maalaamat käkkärämännyt ja kalliomaisemat vetävät vertoja Pekka Halosen kultakauden rakastetuille maisemamaalauksille.

Maalausten välissä komeilee Hannes Autereen pronssiveistos Keski-Suomen Opiston johtaja O.V. Sirkasta vuodelta 1943. Saarijärveläinen Autere tunnetaan parhaiten puuveistoksistaan.

Kuvassa ripustus on vielä vaiheessa, pari päivää ennen näyttelyn avautumista. Vatupassille löytyy aina tarvetta!



Taju Sallisen akvarellit Nikkilän maisemista 1950-luvun lopulta odottamassa vielä suojakupua päälleen.
Kuva Marjo Ahola.

Taju (Tykon tytär) Sallinen vietti loppuelämänsä Nikkilän mielisairaalassa Sipoossa maalaten ahkerasti sairaalaa ympäröivää maisemaa eri vuodenaikoina. Sallinen myi töitään sairaalan henkilökunnalle, jonka kautta työt luultavimmin kulkeutuivat aikanaan Suomen ensimmäiseen B-mielisairaalaan, Sisä-Suomen sairaalaan Suolahteen. Kun toiminta psykiatrisena sairaalana päättyi Suolahdessa vuonna 2008, työt päätyivät - onnekkaasti - Äänekosken taidemuseon kokoelmaan.

Helmiä! Äänekosken taidemuseon kesässä 12.6.-18.8.2019 (suljettu 21.-22.6.), ti-pe 12-18 ja
la-su 12-16. Pääsymaksut 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

Etsintäkuulutettuna Simo Hannulan grafiikan vedos Kotimäkivalssi

Vuosi on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Rakennamme elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen (1929-1990) muistonäyttelyä Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä. Näyttely on luonteeltaan poikkitaiteellinen sisältäen elokuvajulisteiden ja still-kuvien lisäksi kuvataidetta sekä viittauksia musiikkiin ja runouteen. Näyttely kunnioittaa Liimattalan kylän kolmea merkittävää miestä, Mikko Niskasta, Toivo Parantaista ja Simo Hannulaa, joita yhdisti taiteen tekeminen, tulkitseminen ja taiteen/kulttuurin edistäminen niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Taidemuseon toteuttama näyttely keskittyy Niskasen elokuvatuotannon osalta elokuviin, jotka on tehty Käpykolosta käsin.

Näille kolmelle miehelle tärkeä ja rakas fyysinen maisema löytyi läheiseltä Kotimäeltä. Simo kuvasi mäkeä ja mäeltä avautuvaa maisemaa grafiikan vedoksissaan, Mikko kuvasi mäellä juhla- ja tanssikuvauksia elokuvaansa Laulu tulipunaisesta kukasta, ja Toivo (Topi) asui kivenheiton päässä mäestä tuntien paikan luonnonkauneuden.

Konginkankaan kirjan (2010) kanteen on kuvattu Simo Hannulan Kotimäkivalssi (1988), jossa nimensä mukaisesti muutama pariskunta on tanssin pyörteissä Kotimäen kallioilla, pelimannit
soittavat todennäköisesti juurikin valssia, ja taustalla näkyy Liimattalan kylän laajoja peltoaukeamia, muutamia rakennuksia sekä Pyyrinlahden avaraa rantamaisemaa.


Simo Hannula, Kotimäkivalssi (1988) viivasyövytys.
Kuva Pekka Soininen.

Me taidemuseolla etsintäkuulutamme nyt kyseisen teoksen!! Teosta on vedostettu sadan kappaleen sarja, joten toivoisimme yhden vedoksen löytyvän näyttelylainaksi Mikon näköistä -näyttelyyn ajalle 31.1.-17.3.2019, yhteydenotot ystävällisesti pikimmiten taidemuseolle, puh. 0400 439 807 (museoamanuenssi). Kiitämme jo tässä vaiheessa etsintään osallistuvia :)

Edit: Kiitos kaikille innokkaille etsintään osallistuneille! Taulu on löytynyt, ja saamme sen osaksi Mikon näköistä -näyttelyä. Hienoa, kiitos :)

Kuvataiteen Kuuma lista

Taloustaidon numeroon 09/18 toimittaja Minna Petäinen on koonnut ajankohtaiskatsauksessaan "Korvan taakse" kiinnostavia aiheita, myös näin taidemuseon näkökulmasta katsottuna. Kiinnostavin artikkeli on otsikoitu Maisemat, eläimet ja ihmishahmot puhuttelevat keräilijöitä - kärjessä Toni R. Toivonen, Taisto Ahtola ja Väinö Hämäläinen.

Syyskuussa julkaistu Kuvataiteen Kuuma lista perustuu niihin tiedusteluihin, joita Taloustaidon taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Littorinille (PLL) on tehty eri taiteilijoiden tuotannosta viimeisen puolen vuoden aikana. Lista ei siis mitenkään perustu hänen omiin mieltymyksiinsä. Kuuma lista on jaettu kategorioittain nykytaiteilijoihin (ykkösnimenä Toivonen), edesmenneisiin (ykkösnimenä Ahtola) ja klassikoihin (ykkösnimenä Hämäläinen).

Kuva Marjo Ahola.

"Luontokuvaukset ja eläinaiheet ovat jälleen nousussa kotimaisilla taidemarkkinoilla. Nämä tutut klassikkoaiheet nousevat suosioon säännöllisesti ja siirtyvät välillä taka-alalle … Klassikkotaiteilijoista kysytyin on viime kuukausina ollut pääasiassa luontoaiheisista maalauksistaan tunnettu taidemaalari Väinö Hämäläinen (1876-1940). Taidemarkkinoilla Hämäläisen teoksia on myynnissä melko tasaisesti, mutta ei liikaa." (PLL)

Miksi hehkutan Kuvataiteen Kuumalta listalta juuri Hämäläistä? Moni saattaa muistaa, että taidemuseolla oli Väinö Hämäläisen tuotannon varsin kattava ripustus kesäkaudella 2014. Löytöretki maisemaan -nimeä kantanut näyttely oli erityislaatuinen, sillä esillä olleista 60 teoksesta peräti 51 teosta oli saatu lainaksi yksityiskokoelmista! Maakuntalehti Keskisuomalaisessa taidekriitikko Hannu Castrén (HC) hehkuttikin näyttelyä ainutkertaiseksi ja sai tällä hehkutuksella liki 250 kävijää liikkeelle näyttelyn viimeisinä aukiolopäivinä. Castrénin mielestä Hämäläisen taidetta on kiinnostavaa tutkia taiteilijan elämäkerran kautta: Hämäläinen ja Pekka Halonen menivät naimisiin Sortavalan Myllykylästä kotoisin olleiden sisarusten kanssa. Halosen vaikutus näkyy erityisesti Hämäläisen talvimaisemissa … Talven valon ohella Hämäläisen spesialiteettina oli kimalteisen päivän hetken kuvaus, jossa hän saavutti huikaisevan konsensuksen kultakauden symbolismin ja puhtaan paletin välillä." (HC)

Taidemaalari Väinö Hämäläinen sijoitettiin Äänekosken taidemuseon näyttelykalenteriin ensisijaisesti paikallisuutensa ansiosta; Hämäläisen sukujuurethan ulottuvat Sumiaisiin ja Konnevedelle. Mutta kun ensimmäiset teokset oli saatu museon tiloihin, paikallisuuden periaate haalistui ja himmeni, ja tilalle nousi ihailu nimenomaan Hämäläisen luontokuvauksia kohtaan. Castrénin mainitsemat kimalteiset hetken kuvaukset nousivat esille mm. kesäisen järven aallokossa, aamuauringon ensisäteissä ja hankien hohteessa. Me olimme tuolloin, neljä vuotta sitten, aikaamme edellä, Väinö Hämäläinen on noussut tämän hetken ykköstaiteilijaksi!

Lue lisää osoitteessa https://www.taloustaito.fi/kuumalista-syksy2018

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper - Äänekosken taidemuseolla 15.6.-2.9.2018

Kevätnäyttelyn viimeisiä ripustuslankoja irrotetaan, lasivitriinejä siirretään varastoon ja tilalle nostetaan veistosjalustoja, sillä Äänekosken taidemuseolla avautuu perjantaina 15.6. kuvanveistäjä Nora Tapperin näyttely Hetkiä, tuokioita.

Konginkankaalla (-61) syntynyt, Helsingissä asuva ja työskentelevä Nora Tapper tuo esille "uusinta uuttaan", sillä tuoreimmat leppäpuiset veistokset ovat syntyneet alkuvuodesta 2018 juurikin Äänekosken näyttelyä varten 💖. Olemme saaneet "makustella" tulevaa tällä viikolla, kun Nora yllätti meidät tuomalla veistoksiaan museolle jo näin etuajassa!

Nora Tapperilla on laaja taiteellinen koulutus taustalla. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Äänekosken lukiosta 1980, opiskellut Oulun yliopistossa arkkitehtuurin osastolla 1980-85, 87-89, Taideteollisessa korkeakoulussa 1985-87, Kuvataideakatemiassa kuvanveiston laitoksella 1989-93. Kuvataiteen maisterin tutkinto valmistui 1998 Kuvataideakatemiasta.

Näyttelyitä Nora Tapperilla on ollut viime vuosina tasaiseen tahtiin niin Etelä-Suomessa (Helsinki, Tampere) kuin Keski-Suomessa (Jyväskylä, Keuruu, Saarijärvi). Äänekoskelle Nora saatiin   houkuteltua sen verran hyvissä ajoin, että sekä taiteilijan että taidemuseon aikataulut kävivät sopivasti yksiin. Loppuvuodeksi Nora Tapperilla on tiedossa vielä yhteisnäyttely (Moisander, Ripatti, Tapper) Vanhan Raatihuoneen Galleriassa Turussa, ja vuodelle 2019 on sovittu yksityisnäyttelyt Galleria Sculptoriin Helsinkiin sekä Galleria Toolboxiin Berliiniin, Saksaan.

Nora Tapper kertoo tulevasta näyttelystään Äänekosken taidemuseolla näin: Miettiessäni näyttelyä lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiini mielessäni on kulkenut muistojen ja kuvien virta. Näyttely tuntuu olevan minusta väistämättä henkilökohtaisempi kuin jossain muualla pidettävä. Näyttelyyn ja veistoksiin tulevat mukaan menneet sukupolvet ja täällä kokemani menneet ajat. Hetkiä, tuokioita -näyttelyni veistokset perustuvat muistikuviini ja tekemiini erilaisiin havaintoihin luonnosta, ilmanalasta ja maisemasta. Olen katsellut metsässä sienten ja kääpien kasvustoja lahon puun pinnalla, kaatuneesta tuomesta versovia uusia alkuja. Osa näyttelyni veistoksista perustuu näihin kokemuksiin.
 

Nora Tapper, Kansallisromanttinen maisema (2017). Kuva Jussi Tiainen.

Henkilöhahmoveistokset ovat syntyneet vanhojen valokuvien pohjalta, jotka voisivat olla yhtä hyvin kenen tahansa tuon ajan kotialbumista. Kaikki tämä koettu ja nähty elämäni varrelta on veistämiseni takana, nämä kokemukset ovat tehneet minusta vähitellen kuvanveistäjän. (Nora Tapper) 

Isäni vanhempien piirongin päällä oli valokuva mummusta lapsena vanhempiensa kanssa. Mummu seisoo valokuvaamon tuoleilla istuvien vanhempiensa välissä, valokuvan taustana on jonkinlaista ranskalaistyylistä puutarhaa esittävä maalattu taustafondi. (Nora Tapper)
 


Nora Tapper, Uittomiehen perhe (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.

                               

Toisessa kuvassa mummu istuu nuorena äitinä jalat vedettynä tuolin alle esikoinen sylissään. Pappa istuu tuolin käsinojalla nojaten tuolin selustaan ja katsoo suoraan kameraan. Kuva on otettu huoneessa, jossa seinien pinkopahvit ovat repeilleet. (Nora Tapper)


Nora Tapper, Esikoinen (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.


Vanhoissa valokuvissa minua koskettaa ja kiehtoo kuvattavien vakavuus. Vakavuus johtuu epäilemättä tuohon aikaan kuvaustilanteen erikoisuudesta ja juhlallisuudesta kuin myös filmin valotusajan pituudesta. Haluan nähdä nuo ihmiset, jotka olen tuntenut vanhoina ihmisinä, heidän nuoruutensa päivinä, jolloin he eivät tienneet millainen elämä heillä olisi edessään. Nuoruus on kuin puhdas paperi, johon elämä piirtää viivansa, varjostaa joitakin kohtia, nostaa toiset valoon. Mitä meille ihmisille tapahtuu nuoruuden ja vanhuuden välissä? Kuinka me otamme vastaan elämän mukanaan tuomat ilot ja surut? (Nora Tapper)

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper  Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16 (suljettu juhannuksena 22.-23.6.). Sisäänpääsy 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

Arvailut sikseen

Simo Hannula (1932-2016) In Memoriam -näyttely avautui viikko takaperin Aleksis Kiven päivänä 10.10. ja ulko-ovi on käynyt sen jälkeen tiheään - hienoa! Uskallankin ennakoida yleisömenestystä tähän odotettuun ja toivottuun näyttelyymme, joka päättää Äänekosken taidemuseon näyttelyvuoden 2017. Nyt takana on ensimmäinen viikko ja kävijöitä jo liki 100, suuret kiitokset mielenkiinnostanne :)
Simo Hannulan grafiikan tuotanto on lukumäärältään valtava. Olisiko joku taho saanut ynnättyä kaikki vuosikymmenten varrella kaiverretut laatat ja saanut niistä jonkinlaisen kokonaiskuvan ja luvun? Viikon aikana olen tavannut näyttelyvieraita, joilla on kotonaan Hannulan teoksia, tosin aivan muita kuin näyttelyripustukseen valittuja, ja itse näyttelykin tarjoilee jo vajaan 70 teoksen kattauksen, ja se on aika paljon sekin!
Muutamia arvailuja ja ihmettelyjäkin on tullut esiin. Otan ensiksi käsittelyyn arvailut, jotka ovat kohdistuneet teoksen "Luontoretki" (1985) paikallistamiseen.

Metsä-Botnian tilaustyö "Luontoretki" Simo Hannulalta vuonna 1985. Kuva Pekka Soininen.

Ja ei, kyseessä ei ole Äänemäki, ei myöskään Petomäki eikä liioin Mustikkamäki. Maisema on kuin onkin Hannulan mielenmaisema Liimattalan Kotimäeltä, siltä samaiselta, jolta taidemaalari Urho Lehtinen maalasi Keitele-maiseman syyskesällä 1972 ja juurikin se samainen mäki, jonka laella Mikko Niskasen elokuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta tanssittiin kesällä 1971. Tarkkasilmäisimmät ovatkin ennättäneet huomata "Luontoretken" maisemalliset yhteydet Hannulan "Kotimäkivalssiin" (1988), joka on valittu Konginkankaan kirjan täydennetyn laitoksen kanteen (2010). Maalaismaisema molemmissa on yllättävän samankaltainen, mutta tehtaan sijoittaminen Pyyrinlahdelle on sitä paljon puhuttua taiteilijan vapautta.
Toisekseen on ihmetelty Hannulan 1970-80 -luvun rakkausteemallisten teosten näkyvää poissaoloa. Olen verestänyt muistia kertomalla, että ne olivat laajalti esillä taidemuseon ns. punaisessa huoneessa kesällä 2006.
Simo Hannula (1932-2016) In Memoriam -näyttely avoinna Äänekosken taidemuseossa (Kuhnamontie 1) 17.12.2017 saakka ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16 (suljettu 6.12.). Pääsymaksu 3/2/0 € tai Museokortilla, lämpimästi tervetuloa!

Lopultakin kesälomille :)

Tassutellen taiteeseen jää hetkeksi (oikeasti reiluksi kolmeksi viikoksi) vapaalle, jotta blogin pitäjän aivot saavat lepoa ja mieli rauhaa. Palailen viimeistään syyskuun alussa kehiin uudella innolla. Ihanaa loppukesää kaikille taidemuseon blogin ystäville :)


Mutta hei - taidemuseon näyttelyt (Äänekosken taidemuseo, Kuhnamontie 1) ovat avoinna 3.9.2017 saakka ti-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16. Tervemenoa!!




Suuri kiitos kaikille LIITUA! -taidetapahtumaan osallistuneille

Tervetuloa taidemuseolle
Kuva Elina Lämsä

Taidemuseon henkilökunta odotteli innoissaan pientä ja vähän suurempaa väkeä museon ensimmäiseen LIITUA! -taidetapahtumaan, jota vietettiin perjantaina 12.5. osana valtakunnallista leikkipäivää. Sisätiloissa nautittiin mehusta ja kahvista, ja piha-alueelle oli pystytetty Äänekosken Marttojen lettupiste. Sateisen ja kolean alkuviikon päätteeksi aurinko näyttäytyi tapahtuman ajan ja sai väen iloiselle mielelle. Monelle katuliidut olivatkin aivan uusi tuttavuus!

Tuntumaa taiteeseen museon auditoriossa
Kuva Elina Lämsä

Galleria syntyy taidemuseon piha-asvaltille
Kuva Elina Lämsä

Gallerian kala ja tyttö
Kuva Elina Lämsä

Gallerian tassut
Kuva Elina Lämsä

Gallerian sateenkaarimaisema
Kuva Elina Lämsä

Äänekosken taidemuseo kiittää ja kumartaa

Rapiat 45 vuotta sitten, Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan toimintakertomuksessa vuodelta 1971 kirjoitettiin mm. seuraavaa:
 
"Kamerataide on saamassa Keski-Suomessa taiteena sille kuuluvan aseman. Sitä ovat edesauttaneet kamerataidetta edustavan jäsenen, opettaja Olavi Porrin, nimittäminen toimikuntaan vuosiksi 1971-1973 sekä toimikunnan myöntämät avustukset kamerataiteelle. Ensimmäisenä maassa perustettiin 23.9. Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston kanssa yhteistyössä maakunnallinen kamerataiteen arkisto Keski-Suomen Kamerataiteen arkisto. Arkistoon on tarkoitus kerätä keskisuomalaisten kamerataiteilijoiden teoksia ja negatiiveja sekä alan kirjallisuutta että esineistöä. Arkiston kokoelmiin lunastettiin ensimmäiset teokset, yhteensä viisitoista Äänekosken - Konginkankaan taidepäivien maakunnallisesta valokuvanäyttelystä ... Kameraseuratoiminta on kertomusvuonna ollut läänin alueella vilkasta. Ohjelmassa on ollut pöytäkilpailuja, kuukausikilpailuja, esitelmiä, näyttelyjä, laboratorioharjoituksia, nuorten ohjaustoimintaa ja kansainvälisiin kilpailuihin osallistumista ... Myös kansainvälisissä kilpailuissa ovat keskisuomalaiset valokuvaajat menestyneet. Tästä on osoituksena mm. Olavi Porrille myönnetty AFIAP-arvo."


Maaliskuussa 2016 Äänekosken taidemuseolla on hieno tilaisuus kiittää kaikkia Kuvankaunis Äänekoski -valokuvanäyttelyssä käyneitä vieraitaan. Eilen tiistaina rikottiin 300 kävijän rajapyykki, ja ulko-ovi on käynyt tänäänkin varsin kiitettävästi. On mieltä lämmittävää huomata, että paikkakuntalaiset ovat ottaneet omakseen esillä olevat kameraotokset Äänekoskea ympäröivistä maisemista. Kaupungin omaan valokuvakilpailuun vuonna 2015 osallistuneet upeat luonnonmaisemat ja kulttuurimaisemat ovat yllättäneet, ihastuttaneet ja hämmästyttäneet kävijöitä, ja palaute on ollut yksinomaan positiivista. Kamerataiteen juhlavuosi on saanut näin erittäin onnistuneen alun. 


Kuvankaunis Äänekoski - poimintoja kaupungin 2015 valokuvakilpailusta, näyttely avoinna vielä huomenna torstaina 3.3. klo 12-15 sekä tulevana sunnuntaina 6.3. klo 12-16. Lämpimästi tervetuloa!

Ne vuoden 2015 tilastot

Miten ollakaan, meinasivat nuo peijakkaan tilastot unohtua kokonaan kaiken muun museotouhun keskellä. Ehkäpä tuo unohtaminen olikin osittain harkittua, sillä viime vuoden tilastot ovat edellisvuotta heikommat lähes kaikilla osa-alueilla. Remonttia kyllä sitä vastoin pukkasi useampaan otteeseen, mikä sinällään verotti kävijämääriä sekä itse näyttelyjen määrää. Remonttien takia näyttelyt olivat avoinna vain 121 päivää edellisvuoden 160 päivän sijaan. Vaihtuvia näyttelyitäkään ei uskallettu sopia kolmea enempää, sillä repaleinen remonttiaikataulutus laittoi melkoisia kapuloita toiminnan rattaisiin. Perusnäyttely saatiin kuitenkin uudistettua yhteistyössä Jyväskylän taidemuseon kanssa. Saimme pitkäaikaislainaan lukuisia Kalle Carlstedtin piirtämiä ja maalaamia luonnoksia mm. 1900-luvun alun Konginkankaasta.


Positiivista kerrottavaa on myös mm. teoskartunnan ja pop up -myymälän osalta. Suolahden kaupungin kokoelma karttui 14 lahjoitetulla teoksella, jotka sijoitettiin viipymättä niin Katvelan päiväkodin kuin Kellosepän päiväkodin tiloihin. Taidemuseon kokoelma karttui kolmella ostetulla teoksella ja yhdellä lahjoitetulla teoksella. Joulukuun kolmipäiväinen pop up -myymälä yllätti positiivisesti 226 euron tuotemyynnillään ja 38 kävijällään. Maaliskuisessa nonstop-työpajassa maalattiin ja koristeltiin pääsiäismunia 17 kävijän voimin ja syksyn viimeisessä taiteilijatapaamisessa taiteilijaa kävi jututtamassa 15 tekstiilitaiteesta kiinnostunutta vierailijaa.


Tekstejä taidemuseon blogiin syntyi vuoden aikana 19. Blogin sivuilla käytyjen vierailujen määrä nousi edellisvuodesta 200:lla ollen näin hienosti peräti 2397 vierailua. Eniten kiinnostusta on herättänyt vuosittainen pääsiäisteemamme pisankamunineen ja työpajoineen. Pääsiäisteemasta onkin muodostunut meille mukava perinne, jota sekä me museotyöntekijät että museon vierailijat odotamme innolla joka kevät, niin tänä keväänäkin :)

2015/352/56/20

Taidemuseon blogi on elänyt hiljaiseloa loppuvuoden ja koko tämän alkuvuoden, pahoitteluni. Olemme uurastaneet pitkiä työpäiviä tiistaina 26.1. avautuvan valokuvanäyttelyn äärellä. Otsikon lyhyt mutta ytimekäs numerosarja kertoo itse asiassa varsin paljon tulevasta näyttelystä, Kuvankaunis Äänekoski. Vuonna 2015 Äänekosken kaupunki kutsui kuvaajia osallistumaan Äänekoski-aiheiseen valokuvakilpailuun, jonka teema oli avoin, kunhan itse kuva oli otettu Äänekoskella. Joka kuukausi kaupungin www-sivuilla esiteltiin kolme parasta, rahapalkinnon saanutta kuvaa. Kilpailuun osallistui vuoden 2015 aikana yhteensä 352 valokuvaa, joista kaupungin museotoimi valikoi näyttelyyn 56 kuvaa 20 kuvaajalta. Valitut kuvat esittelevät yllätyksellisen otoskokonaisuuden kaupungistamme. Näyttelyn yhteydessä voi jäädäkin pohtimaan, mitä kauneus oikeastaan on?

Kuvakavalkadi Unto Ollikaisen kamerasta

Näyttely aloittaa taidemuseolla kamerataiteen 2016 juhlavuoden, sillä maamme ensimmäisen maakunnallisen kamerataiteen arkiston, Keski-Suomen Kamerataiteen arkiston, perustamisesta tulee kuluneeksi 45 vuotta. Arkiston perustaminen julkistettiin Äänekoskella 3.10.1971.

Kuvankaunis Äänekoski - poimintoja kaupungin 2015 valokuvakilpailusta on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) 26.1.-6.3.2016, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16, ryhmille sopimuksesta myös muina aikoina (museoamanuenssi puh. 0400 439 807). Sisäänpääsy 3/2/0 € sekä Museokortilla, jonka voi hankkia käyttöönsä 59 €:n hintaan museon kassalta. Näyttelyn oheisohjelma tarkentuu myöhemmin, kannattaa seurata ilmoittelua :)

15.-17.12.2015 taidemuseolla glögiä, kirjamyyntiä ja tutustumista perusnäyttelyyn

Taidemuseo on elänyt näyttelytoiminnan suhteen poikkeuksellista hiljaiseloa koko tämän kuluneen syksyn. On ollut ideoinnin ja uuden luomisen paikka. Ja uutta onkin syntymässä. Vuosi 2016 tulee olemaan kamerataiteen erityinen teemavuosi, mihin on syynsä, varsin mielenkiintoinen sellainen. Itse ainakin olen taas kerran ihan täpinöissäni, joten kannattaa jäädä kuulolle :) Palaan asiaan tarkemmin heti alkuvuodesta.

Päätämme toimintavuoden uudella tavalla. Taidemuseo avaa ovensa viikolla 51 (15.-17.12.) ti-to klo 12-15 pop up -myymälänä. Myynnissä ovat kaupungin omakustanteiset paikallishistoriateokset, Veteraanimatrikkeli sekä Äänekosken 100-vuotisjuhlavalokuvateos (2011). Lisäksi tarjolla on Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistyksen vastikään ilmestynyt Pässinrata sekä useamman edellisvuoden Pässinradat kuin myös Kömin Killan tuorein Kongintaival (2015) sekä edeltäjänsä, vuoden 2012 Kongintaival. Museon omia tuotteita ovat näyttelyjulkaisut ja -julisteet sekä kortit.

Ostosten lomassa (käteisostokset) voi nauttia mukillisen höyryävää glögiä ja tutustua kiireettä kesällä uudistettuun perusnäyttelyyn, joka esittelee keskisuomalaisia maisemia Kalle Carlstedtin ja Erkki Tantun silmin. Suurin osa esillä olevista luonnospiirroksista on lainaa Jyväskylän taidemuseon kokoelmista ja nyt ensi kertaa julkisesti esillä. Lämpimästi tervetuloa Äänekosken taidemuseolle (Kuhnamontie 1)! Tapahtumaan on vapaa pääsy :)