Positiivista palautetta pitkästä aikaa :)

Olin ansaitun pitkän viikonlopun vapaalla ja tänään tultuani töihin tutkin ensimmäiseksi, oliko museon palautelaatikkoon pudotettu asiakasviestejä. Ja olihan sinne tullut kertakaikkisen ihana viesti 💖 tämänhetkisen näyttelyn taiteilijalle, Veera Ruuthille. 

Veera Ruuthin näyttely Tilassa aika, valo ja muisti koostaa yhtenäisen kokonaisuuden ihmiselämän eri aspekteista keskittyen yhteen olennaiseen eli luopumiseen. Ruuth, taiteen maisteri Lapin yliopistosta, on kuvannut filmille mummolan tyhjentämisen ja sitä tehden luopumisprosessin, kun valo lankeaa tyhjentyneeseen tilaan avoimista ikkunoista ja oviaukoista. Luopuminen voi olla yllättäen myös kaunista!

Valokuvien lisäksi esille on nostettu Ruuthille tärkeitä aihepiirejä mm. eläinmaailmasta; hän on valmistunut tallimestariksi Ypäjältä ja rakastaa hevosia, lehmiä ja talleilla kulkevia jänöjä. Omakuva, jo hiukan kulahtaneista tallikengistä kertoo viitteellisesti Ruuthin elämän tärkeistä arvoista.

Hurmaava näyttely (os. Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski) on avoinna 19.4. saakka (ei su 5.4.) tiistaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 12-16. Näyttelyyn on pääsymaksu 5/3/0 € tai vapaasti Museokortilla. Lämpimästi tervetuloa!

Sunnuntai-iltapäivien taiteilijatapaamiset alkavat 9.2.2025

Äänekosken Taiteilijaseura ry:n näyttelyyn liittyvät sunnuntai-iltapäivien taiteilijatapaamiset alkavat 9.2. 2025 klo 13. Noin tunnin mittaisissa varsin vapaamuotoisissa tapaamisissa seuran nykyiset aktiivijäsenet ja jo edesmenneiden perustajajäsenten jälkipolvet kertovat taiteen kokemisesta ja seuran merkityksestä taiteen tekemiseen.    

Ensimmäisessä taiteilijatapaamisessa 9.2. klo 13 kohtaavat taiteilija, kuvaamataidon opettaja Urpo Heinon tyttäret Maija, Eeva ja Sinikka, jotka muistelevat isäänsä monilahjakkaana taiteilijana ja taiteen tekijänä. Tapaamisiin pääsee mukaan näyttelyn pääsymaksun hinnalla, 5/3/0 € tai vapaasti Museokortilla, lämpimästi tervetuloa Äänekosken taidemuseolle (Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski).

Erityinen päivä - tänään 25.11.2020

Olen kummallisesti aina takertunut päivämääriin, niin hyviin kuin huonoihinkin. Tänään mielessä on pyörinyt päivämäärä 25.11. vuosikymmenten takaa. Vuosi oli 1990, jolloin elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen maallinen matka sai päätöksensä. 

Viime vuonna 2019 taidemuseolla juhlistettiin Mikon syntymän 90-vuotisuutta ja juhlittiinkin mielestäni varsin näyttävästi. Mikon näköistä -näyttelyyn oli kaikilla vapaa pääsy ja kävijöitä kertyi himpun vajaa 400 😊

Kuvamuistoja Mikon näköistä -näyttelystä vuonna 2019.
Kuvat Pekka Soininen.

Mikon näköistä -näyttely oli myös osa valtakunnallista TAKO-yhteistyötä, jossa Äänekosken kaupunginmuseo on mukana tallentaen Mikko Niskasta koskevaa aineistoa. TAKO on ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto, joka sai alkunsa Suomen kansallismuseossa 23.1.2009 pidetyssä maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden kokouksessa. TAKO on vuoden 2013 alusta alkaen ollut osa Museoviraston ja Suomen kansallismuseon toimintaa. TAKOlla on kaksi päätavoitetta: museoiden välinen tallennustyönjako ja nykydokumentoinnin koordinointi. Käytännössä tallennustyönjako tarkoittaa, että siihen osallistuvat museot voivat kartuttaa kokoelmiaan harkitusti ja jakaa keskenään tallennusvastuuta. Kaikkien ei tarvitse tallentaa kaikkea.

Mikon näköistä -näyttely tuotti valtakunnalliseen tallennukseen yllättävän hyvin kirjallista materiaalia, jonka raportoin vuoden 2019 aineistoon ensimmäistä kertaa Äänekosken kaupunginmuseon TAKO-tallennushistorian aikana. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja kartuttaa jatkossa Mikko-aineistoa esimerkiksi valokuvilla, muisteluilla ja esineistöllä. Kiitos, Mikko, että olit ja että edelleen olet rikkaana muistoissamme  💓 💓

Einar Reuter alias H.Ahtela - maalauksia Äänekosken taidemuseolla

Ennätin tammikuussa käydä tutustumassa Ateneumin laajaan Schjerfbeck-ripustukseen ja katsomassa myös Antti J. Jokisen ohjaaman elokuvan Helene. Sitten iskikin tämä surullisenkuuluisa koronaepidemia, ja ajatukset koetuista kulttuurikohtaamisista peittyivät huolen ja pelon alle. Sunnuntaina ollessani näyttelyn valvonnassa asiakas uskaltautui kyselemään, josko H.Ahtela, jonka töitä meillä on esillä, olisi "jotenkin" sukua elokuvan Einarille. Innostuin kertomaan tarinan, kuinka H.Ahtelan modernit, lähes minimalistiset maalaukset ovat päätyneet Äänekosken taidemuseon perusnäyttelyyn. Jännittävintä on se, kuinka moni asia kietoutuu toinen toiseensa, ja kuinka tyhjät, merkityksettömät aukot alkavat täyttyä.

H.Ahtelan maalaukset vas. Jäiden lähtö (1960), Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963).
Kuva Marjo Ahola.

H.Ahtelan maalaukset vas. Aamu-usva hälvenee / Jormua (1957) ja Sarastus (1964).
Kuva Marjo Ahola.

Minulla oli ilo tuntea Toivo (Topi) Parantainen jo 1960-luvulta lähtien, jolloin hän asui Liimattalan koulun opettajan asunnossa ja hankki taidetta maltillisesti. Vuoden 1967 teosluettelon mukaan teoksia oli kuitenkin jo 73. Kävimme perheenä vierailulla Liimattalassa usein, muistan monet taideteokset ja koriste-esineet jo noilta ajoilta. Olen jopa piirtänyt Topista hiilellä hauskan profiilikuvan! Topi pysyi perheystävänä lähes viimeisiin elinvuosiinsa (k.26.6.1994) saakka. Törmäsin Topin kokoelmaan työni kautta uudelleen 2000-luvulla, jolloin Äänekosken kaupunki oli saanut hallinnoitavakseen kyseisen kokoelman Konginkankaan kuntafuusion myötä ja pohti teoksille uutta näyttelytilaa.

Minulla oli kunnia myöhemmin tuntea myöskin työni kautta Einar Reuterin tytär, joka vieraili säännöllisesti taidemuseolla ja kertoili mielellään pappansa työskentelystä ja teosten aihepiireistä. Tytär oli myös itseoikeutettu kutsuvieras näyttelyiden avajaisissa monina menneinä  kesinä.

Miten sitten Einar Reuter (H.Ahtela) ja Toivo Parantainen liittyvät toisiinsa? Toivo Parantainen valmistui Kajaanin seminaarista yläkansakoulunopettajaksi vuonna 1949, ja hänet valittiin koeajalle Pyyrinlahden (Liimattalan) kansakoulun opettajan virkaan vuosiksi 1949-51. Elokuun 30.pnä 1951 Parantainen sai lopullisen nimityksen samaiseen virkaan, jota hoiti seuraavat 20 vuotta koulun lakkauttamiseen saakka. Seminaariaikanaan Parantainen asui alivuokralaisena Reuterien perheessä Kajaanissa, tutustui tätä kautta kuvataiteisiin ja solmi vuokraisäntänsä kanssa elinikäisen ystävyyssuhteen, joka päättyi vasta Einar Reuterin kuolemaan vuonna 1968.

Einar Reuterin tyttärenpoika pistäytyi juhannusviikolla katsomassa isoisänsä kymmentä maalausta, jotka ovat esillä perusnäyttelyn puolella. Maalaukset olivat hänen mielestään isoisän parhaimmistoa, ja itse olen samaa mieltä. Pidän eniten kahdesta keltasävyisestä maalauksesta, Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963). Ne olivat lähinnä sydäntäni jo lokakuussa 2005, jolloin suunnittelin ja kokosin taidemuseon ensimmäisen perusnäyttelyn, ja jolloin taidemuseo virallisesti avautui yleisölle.

Perusnäyttely on avoinna Helmiä II - kokoelmanäyttelyn tavoin 16.8.2020 saakka ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15. Äänekosken taidemuseon osoite Kuhnamontie 1, Äänekoski. Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Tervetuloa!

Ajatuksissa jo loppukesä ja syksy

Kevään 2018 näyttelykuva, niin suloisia muistoja. Kuva Katri Ahola.

Kuinka nopeasti maailma pyörähtääkään raiteiltaan :( Vain muutama viikko sitten oltiin ihan täpinöissämme suunnittelemassa Sirpa Hasan ja Päivi Pullin Himmelifantasioita-näyttelyä maalis-huhtikuulle, ja nyt yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa taidemuseon ovet ovat olleet suljettuna 18.3. lähtien toistaiseksi. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että museon toimisto on suljettu sekä kaikki kevään tapahtumat ja tuo edellä mainittu näyttely sekä siihen liittynyt tapahtuma/työpaja on peruttu, eikä kesästä osaa sanoa vielä oikeastaan yhtään mitään. Jotenkin kuitenkin elättelen hentoa toivetta saada loppukesäksi (so. elo-syyskuuksi) meidän vaihtuviin tiloihin jo valmiiksi mielessä hahmoteltu Helmiä II -näyttely - edes jonkinasteisena torsona.

Viime kesän Helmiä! -näyttely oli omalla tavallaan varsin onnistunut, vaikka se ei kietoutunutkaan kenenkään tietyn taiteilijan tuotantoon vaan esitteli kaupungin omiin kokoelmiin kertyneitä helmiä. Helmiä II jatkaisi samaista valitsemaani linjaa esittelemällä omista kokoelmista erityisesti grafiikan vedoksia eri vuosikymmeniltä. Äänekosken taidemuseon kokoelmat ovat grafiikkapainotteiset, joten voin hyvällä syyllä esitellä kokoelmista juurikin näitä helmiä :)

Mahdollinen kesänäyttely omista kokoelmista osuu tässä tilanteessa kuvataiteilijoiden kannalta hyvään saumaan, jos niin voi edes sanoa. Meidän ei tähän tietoon tarvitse perua suomalais-unkarilaista Päivi Reimanin ja Zsuzsa Csizmadian Vesi - Vis -yhteisnäyttelyä, joka on sovittu alkavaksi lokakuussa 2020. Vähän esimakua teille tulevasta löytyy Balassi-instituutin sivuilta  http://www.helsinki.balassiintezet.hu/fi/tapahtumat/4302-csizmadia-reiman-galleria-u-29-11-24-1/.

Nyt kuitenkin on vain mentävä päivä kerrallaan ja odotettava, kuinka elämä vie eteenpäin. Pysykää terveenä :)

Taidemuseon pääsiäinen on peruttu

Huomasin kävijätilastoista, että moni on etsinyt tietoa taidemuseon kevään ja pääsiäisen perinteisestä pisanka-näyttelystä. Sirpa Hasan ja Päivi Pullin Himmelifantasioita oli toki sovittu ajanjaksolle 26.3.-26.4.2020, mutta kuten varmasti meistä jokainen jo tietää, niin museot ovat sulkeneet ovensa keskiviikosta 18.3. alkaen, ja näin ollen meidänkin odotettu ja rakastettu kevätnäyttelymme on jouduttu perumaan ja siirtämään vuodella eteenpäin. Kevät ja pääsiäinen odottavat meitä ensi vuonnakin :)

Perhonen. Kuva Katri Ahola.

Muutamat työpajakuvat tässä tuokoon teille kaikille mukavia muistoja kevään 2018 tapahtumasta, jolloin Äänekosken taidemuseolla vieraili sunnuntaina 25.3. neljän tunnin sisällä 127 asiakasta!! Moni heistä uskaltautui ottamaan osaa Päivin ja Elinan ammattitaitoisesti ohjaamaan pisanka-pajaan. Moni myös ihastui tekniikkaan niin, että hankki itselleen tarvittavat välineet ja värit samaisella museoreissulla. 

Pääsiäiskana. Kuva Katri Ahola.

Pääsiäisen munanmaalausta ei ole asetettu virusepidemian aikaiselle "kieltolistalle", joten välineiden ja värien hankkiminen onnistuu esim. Hasa Designin kautta fb:ssä. Kannattaa siis kysellä, jos olet tarvikkeita vailla ja kiinnostunut aiheesta. Taidemuseolla ei ole valitettavasti näiden tarvikkeiden myyntiä tänä keväänä. Ymmärrystä tähän, ystävät.

Pysykää terveinä, tapaamme varmasti jossain vaiheessa.

Päiväkodin näyttely näyttelystä

5-vuotiaan Antin Happotorni ja
3-vuotiaan Jannin Omakuva.
Kuva Marjo Ahola.

Pyörähdin torstaina aamulla läheisessä päiväkodissa, kun olivat ihan vasiten pyytäneet käymään. Ja mikäs oli käydessä, sillä päiväkotiin oli rakennettu "näyttely näyttelystä".

Päiväkodin 3-5 -vuotiaat vierailivat taidemuseolla parisen viikkoa takaperin kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelyssä Maailma päättyy happotorniin ja innostuivat niin paljon näkemästään ja kuulemma kuulemastaan, että päättivät piirtää ja maalata kaikkea sitä, mitä muistikuviin oli jäänyt. Ja paljon ja monenlaista olikin jäänyt mieleen!!

Ari Liimataisen värikylläinen näyttely oli kovasti lasten mieleen. Arin maalaamat kuvat olivat hyvin kiinnostavia sadunomaisuudessaan mutta välillä myös pelottavuudessaankin. Näyttelykierroksesta selvittiin kuitenkin hyvillä mielin ja innostuksen valtaamina :) Happotorni (2019) oli yksi suosituimmista aiheista, joista lapset olivat taiteilleet vahaliiduin ja vesivärein taideteoksia. Toinen lasten suosikki oli Kulmikas omakuva (2011).

5-vuotiaan Otavan Puu ja
5-vuotiaan Sannin Ämpäripäät.
Kuva Marjo Ahola.

Puu-aiheet ovat kuuluneet Ari Liimataisen repertuaariin jo pidemmän aikaa, ja näyttelyn Puun haltia (2018) tuntui myös kiinnostaneen lapsia.

Koko näyttelyn ykköstyö Jonglöörit (2008) herätti myös paljon kiinnostusta, sillä tarkkasilmäisimmät päiväkotilaiset löysivät teoksesta erityisen paljon outoa ihmeteltävää. Kuinka voi kulkea ämpäri päässä, oli monen esittämä kysymys! Toisaalta mietittiin myös yhdessä, voiko ihmisellä olla pöydän tai sohvan jalat jalkoina tai siivet ja rautakoukut käsinä... kyllä kuvataiteilijan mielenmaisema on niin uskomattoman ihmeellinen ja moniulotteinen!!

5-vuotiaan Ellin Tornit ja Mies kaatamassa mehua
tarkastajan päälle. Kuva Marjo Ahola.

Arin punasävyisistä teoksista kiinnostusta päiväkotilaisten keskuudessa herätti erityisesti Kaksi tornia (2017), jossa korkeaan ja pelottavankin kaltevaan torniin on kiivennyt rohkeita hahmoja. Niin teos ainakin yhdessä tulkittiin.

Teos Alkoholitarkastaja (2018) aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja iloisia kommentteja siitä, miksi "jäätynyt mies kaataa mehua pikku-ukon päälle". Puhuttiin yhdessä siis punaisesta marjamehusta eikä sen väkevämmästä vaihtoehdosta!

Maailma päättyy happotorniin -näyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla vielä sunnuntaihin 22.3. saakka, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla, lämpimästi tervetuloa!

Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan

Äänekosken taidemuseon aulatilat palvelevat asiakkaitaan myös pop up -kirjakauppana, sillä museolla on myytävänä kaupungin omakustanteita. Niistä ehkä ajankohtaisin on veteraanimatrikkeli Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, sillä lauantaina 30.11. tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä, ja Keitele-järven rannoilta jouduttiin lähtemään tuolloin matkaan.

Risto Korhosen ja Jorma Heiskasen (k.2019) toimittamaa Veteraanimatrikkelia on saatavana
Äänekosken taidemuseolta 15 euron hintaan, maksu vain käteisellä.
Taidemuseo avoinna ti,ke ja to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Keiteleen rannoilta jouduttiin lähtemään kaikkiaan kolmeen sotaan, ensin talvisotaan, sitten jatkosotaan ja viimeksi vielä entistä asekumppania vastaan Lapin sotaan. Useimmille lähtö perustui asevelvollisuuteen, mutta eri tehtäviin löytyi myös vapaaehtoisiakin.

Risto Korhosen ja Jorma Heiskasen toimittama Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan (2002) ei yllättäen olekaan pelkkä matrikkeli rintamalla olleista miehistä, vaan se kertoo laajasti myös kotirintaman arjesta. Sotiin lähteneillä oli jatkuva yhteys kotiin, joka oli jouduttu jättämään. Mielenkiinto kotirintaman tapahtumiin on viime vuosina kasvanut, sillä ilman kotirintaman ponnisteluja ei rintamakaan olisi pärjännyt.

Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan sisältää myös fil.lis. Jukka Nyyssösen katsauksen ajan poliittiseen historiaan, joka keskittyy nimenomaan seudun miesten sotataipaleen vaiheisiin. Äänekosken reserviläisjärjestöjen keräämät miesten ja naisten omakohtaiset kertomukset ovat elävintä materiaalia sellaisen lukijan kannalta, joka ei ole kokenut sotaa. Vaikeiden aikojen kokemusten taustaa vasten nykyiset Keiteleen rantojen asukkaat voivat hahmottaa omaa aikakauttaan.

Menneen kesän (työ)reissumuisto

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Pihtiputaan mummoa oltiin etsimässä koko museotoimen voimin Suolahden Alkulan suoralta kesällä 2019. Ja kun mummo kerran löytyi, oli siitä otettava saman tien strategiset mitat uutta kokoelmanhallintajärjestelmää silmällä pitäen. Onnea oli sekin, että amanuenssilla oli taskussaan rullamitta, niin, ettei tarvinnut ruohonkorrella mittailla :) Ja se strateginen mitta, korkeus 173 cm. Rinnanympäryksestä ei tullut tosin otettua lukuja!




Pihtiputaan mummo (2009) on itseoppineen taiteilijan, Väinö Paanasen käsialaa. Patsaan materiaalina on puu, jalusta betonia. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta, joka on toisaalta koomista, toisaalta koskettavaa (https://fi.wikipedia.org/wiki/ITE-taide). Pihtiputaan mummo kuuluu Suolahden kaupungin taidekokoelmaan ja on hankittu Paanasen näyttelystä Suolahden Wanhalta Asemalta.

Taiteen lukupiirissä Ensimmäinen nainen / Johanna Venho

Taiteen lukupiiri starttasi viime viikon torstaina 19.9. kuuden kuulijan / kuuntelijan voimin :) Valitsimme syksyn alkupaloiksi Johanna Venhon uutukaisen, hänen ensimmäisen historiallisen romaaninsa Ensimmäinen nainen (2019, WSOY). Kirjan takakanteen Venho on koonnut keskeisiä kysymyksiä ja teemoja, jotka kulkevat läpi koko romaanin:

"Ensimmäinen nainen kertoo Sylvi Kekkosesta. Naisesta, jonka julkinen rooli kätki taakseen monitahoisen ihmisen. Kun Sylvin ystävä Marja-Liisa Vartio kuolee kesällä 1966, lähtee Sylvi Katerman mökin rauhaan. Hän etsii kirjailijanääntään ja toivoo, että yhden elämän elettyään ehtisi vielä aloittaa toisen. Toisaalla Sylvin toinen ystävä, kuvanveistäjä Essi Renvall, tuskailee Sylvin muotokuvan kanssa. Miten kuvata naista, joka on samaan aikaan ujo ja rohkea, lempeä ja pisteliäs, turvallisuushakuinen emo ja kapinallinen feministi. Voiko toista ihmistä koskaan tuntea? Ja entä jos ei koskaan pääse kasvamaan omaan mittaansa?"

Syksyn 2019 taiteen lukupiirin valinta on Johanna Venhon historiallinen romaani Ensimmäinen nainen (2019, Wsoy).
Riitta Konttisen Taiteilijatoveruutta (2014, Siltala) herätti myös lukupiirin kiinnostuksen ja odottaa vuoroaan seuraavaksi.
Kuva Marjo Ahola.

Taiteen lukupiiri syventyy tällä kertaa Sylvi Kekkosen elämässä tiettyyn hetkeen, kesään 1966, jolloin Sylvi pohtii identiteettiään niin maan ensimmäisenä naisena kuin varteenotettavana kirjailijana. Kuvataiteen näkökulman tuo tekstiin Sylvin ystävä, kuvanveistäjä Essi Renvall, arvostettu, jopa armoitettu muotokuvien tekijä. Renvall muistetaan mm. WSOY:n tilaamista 30 kirjailijamuotokuvasta, jotka valmistuivat vv. 1942-1967.

Taiteen lukupiiri kokoontuu torstai-iltapäivisin klo 16-17 (ei kokoontumista syyslomaviikolla 42). Lukupiiriin on vapaa pääsy eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista. Tervetuloa siis kuulolle!

Edit: Ihanaa, että olette löytäneet Taiteen lukupiiriin ❤. Tänään teitä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Onneksi tila on suhteellisen suuri ja sopu sijaa antaa. Tapaamme jälleen viikon kuluttua.

Kuhnamontiellä remppaa riittää

Kuhnamontien remppaa syyskuussa 2019.
Kuva Marjo Ahola.

Kuhnamontiellä taidemuseon kupeessa on maisema näyttänyt tältä jo jonkin aikaa :(  Nyt ei kuitenkaan kannata hätääntyä kaikkien aitarakennelmien, tolppien tai huomionauhojen olemassaolosta, sillä ne ohjaavat kulkijaa turvallisesti juurikin taidemuseolle.

Äänekosken taidemuseolla avautui tiistaina 17.9. syksyn vaihtuvissa näyttelyissä Päätä ja häntää - Riikka Helmisen kierrätystaidetta. Näyttely on avoinna 24.11.2019 saakka arkisin ti-to klo 12-15 ja su klo 12-16. Näyttely on pääsymaksullinen.

Syksyn näyttelyyn liittyy Avoimet ovet taiteilijatapaamisineen su 3.11. klo 12.30-15.30, jolloin voi tulla jututtamaan Riikkaa ja kuulla hänen ajatuksiaan ja mietteitään veistosten valmistumisesta. Tapahtumaan on vapaa pääsy, tervetuloa!

Eilen torstaina 19.9. alkoi myös kesätauon päätyttyä Taiteen lukupiiri, jossa ensimmäisellä tapaamiskerralla valittiin lukuteokseksi Johanna Venhon Ensimmäinen nainen (2019, WSOY). Taiteen lukupiiri kokoontuu kerran viikossa, torstaisin klo 16-17. Syyslomaviikolla (vko 42) ei ole kokoontumista. Lukupiiriin on vapaa pääsy eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista.

Kuvataiteen helmiä kesän ajan Äänekosken taidemuseolla

😌😌 Lopultakin löytyi hetki istahtaa ja päivittää taidemuseon blogia hektisen näyttelynvaihdon päätteeksi. Tosin vieläkin on tekemättömiä pikkujuttuja ja viimeistelyä näyttelytiloissa, mutta Äänekosken taidemuseon 11. kesänäyttely päästiin avaamaan toissa päivänä, ja iloiseksi yllätykseksi asiakkaita alkoi saapua saman tien!

Kesänäyttelymme Helmiä! esittelee nimensä mukaisesti kuvataiteen helmiä Äänekosken ja Suolahden kaupungin kokoelmasta ja Äänekosken taidemuseon omasta kokoelmasta. Suurin osa teoksista on tullut kokoelmiin vuosien saatossa lahjoituksina ja kuntalahjoina. Näyttely koostuukin pääasiassa matrikkelitaiteilijoiden teoksista. Taiteilijoista esille on nostettu mm. Hannes Autere, Magnus Enckell, Antti Halonen, Jonas Heiska, Urho Lehtinen, Eemu Myntti, Tuulikki Pietilä ja Juhani Petäjäniemi.

Helmiä! rakentuu perinteisistä maisemista ja muotokuvista, mutta 36 teoksen joukkoon mahtuu myös modernia taidetta. Vanhimmat akvarellit ovat vuodelta 1897 ja tuorein öljyvärimaalaus vuodelta 2008. Jokainen tila teoksineen rakentuu tarinan ympärille, ja kokonaisuudet on teemoitettu mm. otsikoilla nostalgiannälkään, ikkunat auki Eurooppaan ja varjosta valoon.



Tuulikki Pietilän serigrafiat Positano (vas.) ja Granada vuodelta 1961.
Kuva Marjo Ahola.

Vas. Vidir Mýrmannin öljymaalaus Islannista vuodelta 2008 rinnallaan Magnus Enckellin akvarelli Caprilta vuodelta 1905.
Molemmissa samaa hehkua.
Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtisen kuvaamia kunnalliskodin asukkaita kesällä 1962.
Matti Annalan nostalginen maisema Kevätsuvanto vuodelta 1945. 
Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtinen maalasi Äänekoskella uskonnollisaiheista freskoa Betanian koti vanhainkodin seinälle ja "verrytteli" suurtyön rinnalla piirtäen asukkaista luonteikkaita, vahvoja muotokuvia. Fresko valmistui vuonna 1962. Vanhainkodin purkamisen myötä pinta-alaltaan reilun kahdeksan neliön kokoinen fresko kuitenkin menetettiin, mutta muotokuvat saivat paikkansa Piilolan palvelukeskuksen Muistolan aulatiloista. Pertti Salmi maalasi freskosta toisinnon vuonna 2002.                             

Ina Sjöströmin Rantamökki on laattaan kaiverretun tiedon mukaan
kiertopalkinto Äänekosken Yhteiskoulun lausuntakilpailussa.
Kuva Marjo Ahola.

Kuva Marjo Ahola.

Vas. Antti Halosen klassinen maisema, Maisema Laajanvuorelta (Suolahden Kirppuvuorelta) vuodelta 1922, oik. Grigor Auerin Maisema vuodelta 1946.

Antti Halonen on jäänyt isoveljensä Pekan varjoon syyttä suotta, sillä Antin maalaamat käkkärämännyt ja kalliomaisemat vetävät vertoja Pekka Halosen kultakauden rakastetuille maisemamaalauksille.

Maalausten välissä komeilee Hannes Autereen pronssiveistos Keski-Suomen Opiston johtaja O.V. Sirkasta vuodelta 1943. Saarijärveläinen Autere tunnetaan parhaiten puuveistoksistaan.

Kuvassa ripustus on vielä vaiheessa, pari päivää ennen näyttelyn avautumista. Vatupassille löytyy aina tarvetta!



Taju Sallisen akvarellit Nikkilän maisemista 1950-luvun lopulta odottamassa vielä suojakupua päälleen.
Kuva Marjo Ahola.

Taju (Tykon tytär) Sallinen vietti loppuelämänsä Nikkilän mielisairaalassa Sipoossa maalaten ahkerasti sairaalaa ympäröivää maisemaa eri vuodenaikoina. Sallinen myi töitään sairaalan henkilökunnalle, jonka kautta työt luultavimmin kulkeutuivat aikanaan Suomen ensimmäiseen B-mielisairaalaan, Sisä-Suomen sairaalaan Suolahteen. Kun toiminta psykiatrisena sairaalana päättyi Suolahdessa vuonna 2008, työt päätyivät - onnekkaasti - Äänekosken taidemuseon kokoelmaan.

Helmiä! Äänekosken taidemuseon kesässä 12.6.-18.8.2019 (suljettu 21.-22.6.), ti-pe 12-18 ja
la-su 12-16. Pääsymaksut 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

369 x kiitos!

Mikon näköistä -näyttelyssä 369 vierailijaa - kiitos ihan jokaiselle!

Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä keräsi kuuden aukioloviikkonsa aikana helmi-maaliskuussa yhteensä 369 näyttelyvierailijaa, mistä olemme täällä taidemuseolla kiitollisia ja tyytyväisiä. Iso kiitos kuuluu siis aivan jokaiselle vierailijalle, ja erityiskiitokset vielä heille, jotka jakoivat muistojaan tapaamisista ja kohtaamisista Mikon kanssa mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Mieleen jäivät myös monet jaetut muistot "laituritapaamisista", Mikko kun mielellään pyörähti mökkinaapureiden laiturin nokassa vaihtamassa pikaisesti kuulumiset. Lisäksi monet muistot itse Käpykolosta juhlineen ja pelimanneineen sekä talkoineen nousivat esille keskusteluissa vieraiden kanssa. 

Tästä siirrymmekin varsin rivakalla aikataululla seuraavaan näyttelyyn, joka koostuu ikoneista ja maalatuista pisanka-munista pääsiäisen ja kevään kunniaksi. Näyttely avautuu jo ke 27.3. ja siihen liittyy luento ikoneista su 31.3. klo 13 sekä kevättapahtuma työpajoineen ja pop up -kahviloineen su 14.4. klo 11-16, molempiin tapahtumiin on vapaa pääsy! Luennolle tulee ennakkoilmoittautua Koskelan toimistoon to 28.3. mennessä puh. 0400 115 360. Tervetuloa kevääseen!

Mikon näköistä - osana TAKO-yhteistyötä

Elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen syntymästä tuli kuluneeksi 90 vuotta 31.1. jolloin
Äänekosken taidemuseolla avattiin pienimuotoinen muistonäyttely Mikon näköistä. Näyttely keskittyy Niskasen elokuvatuotannon osalta elokuviin, jotka on tehty Konginkankaan Käpykolosta käsin, Laulu tulipunaisesta kukasta (1971), Kahdeksan surmanluotia (1972), Pulakapina (1977), Syksyllä kaikki on toisin (1978), Ajolähtö (1982) ja Nuoruuteni savotat (1988).

Kahdeksan surmanluotia (1972), Pulakapina (1977) ja Syksyllä kaikki on toisin (1978) esitellään still-kuvin ja elokuvajulistein Äänekosken taidemuseon Mikon näköistä -näyttelyssä. Kuva Pekka Soininen.

Vitriineissä esillä mm. Mikko Niskaseen liittyviä kunniakirjoja, palkintoja ja asiapapereita.
Esillä myös muutamia elokuviin liittyviä kuvausasusteita. Kuva Pekka Soininen.

Taiteilija Ari Liimataisen "tuore" näkemys Mikko Niskasesta vuodelta 2016 ja
Ajolähtö (1982) still-kuvineen ja julisteineen. Kuva Pekka Soininen.

Mikon näköistä pyrkii esittelemään Niskasen monipuolisen kulttuurisen ja taiteellisen luonteen tuomalla esiin mm. osan miehen aikanaan omistamasta taidekokoelmasta. Kuvataiteen lisäksi näyttely luo viitteitä miehen kiinnostuksen kohteisiin kuten (ooppera)musiikkiin ja runouteen. Näyttely kokoaa yhteen myös Liimattalan kylän "kolmen koplan" (Mikko Niskanen, Toivo Parantainen, Simo Hannula) tarinan.

Mikon näköistä -näyttely on osa valtakunnallista TAKO-yhteistyötä. TAKO on ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto. Se sai alkunsa Suomen kansallismuseossa 23.1.2009 pidetyssä maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden kokouksessa. TAKO on vuoden 2013 alusta alkaen ollut osa Museoviraston ja Suomen kansallismuseon toimintaa. TAKOlla on kaksi päätavoitetta: museoiden välinen tallennustyönjako ja nykydokumentoinnin koordinointi. Käytännössä tallennustyönjako tarkoittaa, että siihen osallistuvat museot voivat kartuttaa kokoelmiaan harkitusti ja jakaa keskenään tallennusvastuuta. Kaikkien ei tarvitse tallentaa kaikkea.

TAKOssa on seitsemän temaattista yhteistyöryhmää eli poolia. Kukin museo osallistuu 1-3 poolin työskentelyyn. Poolit tekevät nykydokumentointia joko yhteisinä hankkeina tai kunkin museon erillisiä hankkeita koordinoiden. Äänekosken kaupunginmuseo kuuluu pooliin 7, joka tallentaa trendejä, vaikuttajia ja käännekohtia, jotka voivat olla sekä konkreettisia että abstrakteja. Alun perin pooli 7 ajateltiin "nopean toiminnan yksiköksi", jolla on mahdollisuus reagoida nopeastikin yhteiskunnassa tapahtuviin yllättäviin muutoksiin. Tällä hetkellä poolissa on mukana monenlaisia museoita: kulttuurihistoriallisia museoita, erikoismuseoita, taidemuseoita ja henkilöhistoriallisia museoita. Poolin intresseissä ovat myös erilaiset nykydokumentointihankkeet.

Äänekosken kaupunginmuseon valtakunnallinen tallennusvastuu koskee elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasta, poolin 7 mukaista vaikuttajaa. Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä -näyttelyn yhtenä tehtävänä on kerätä lisää aineistoa, valokuvia, kirjoituksia tms. Mikko Niskasesta. Näyttely pyrkii herättämään Mikosta henkilökohtaisia muistoja, muistumia ja muistikuvia, jotka voi halutessaan kirjata ylös ja tallennuttaa kaupunginmuseon arkistoon. Kyseessä on siis museon oma osallistamishanke.

Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä, Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 17.3.2019 saakka. Näyttely avoinna ti, ke, to ja su klo 12-16, vapaa pääsy, tervetuloa!

Kuvataiteen Kuuma lista

Taloustaidon numeroon 09/18 toimittaja Minna Petäinen on koonnut ajankohtaiskatsauksessaan "Korvan taakse" kiinnostavia aiheita, myös näin taidemuseon näkökulmasta katsottuna. Kiinnostavin artikkeli on otsikoitu Maisemat, eläimet ja ihmishahmot puhuttelevat keräilijöitä - kärjessä Toni R. Toivonen, Taisto Ahtola ja Väinö Hämäläinen.

Syyskuussa julkaistu Kuvataiteen Kuuma lista perustuu niihin tiedusteluihin, joita Taloustaidon taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Littorinille (PLL) on tehty eri taiteilijoiden tuotannosta viimeisen puolen vuoden aikana. Lista ei siis mitenkään perustu hänen omiin mieltymyksiinsä. Kuuma lista on jaettu kategorioittain nykytaiteilijoihin (ykkösnimenä Toivonen), edesmenneisiin (ykkösnimenä Ahtola) ja klassikoihin (ykkösnimenä Hämäläinen).

Kuva Marjo Ahola.

"Luontokuvaukset ja eläinaiheet ovat jälleen nousussa kotimaisilla taidemarkkinoilla. Nämä tutut klassikkoaiheet nousevat suosioon säännöllisesti ja siirtyvät välillä taka-alalle … Klassikkotaiteilijoista kysytyin on viime kuukausina ollut pääasiassa luontoaiheisista maalauksistaan tunnettu taidemaalari Väinö Hämäläinen (1876-1940). Taidemarkkinoilla Hämäläisen teoksia on myynnissä melko tasaisesti, mutta ei liikaa." (PLL)

Miksi hehkutan Kuvataiteen Kuumalta listalta juuri Hämäläistä? Moni saattaa muistaa, että taidemuseolla oli Väinö Hämäläisen tuotannon varsin kattava ripustus kesäkaudella 2014. Löytöretki maisemaan -nimeä kantanut näyttely oli erityislaatuinen, sillä esillä olleista 60 teoksesta peräti 51 teosta oli saatu lainaksi yksityiskokoelmista! Maakuntalehti Keskisuomalaisessa taidekriitikko Hannu Castrén (HC) hehkuttikin näyttelyä ainutkertaiseksi ja sai tällä hehkutuksella liki 250 kävijää liikkeelle näyttelyn viimeisinä aukiolopäivinä. Castrénin mielestä Hämäläisen taidetta on kiinnostavaa tutkia taiteilijan elämäkerran kautta: Hämäläinen ja Pekka Halonen menivät naimisiin Sortavalan Myllykylästä kotoisin olleiden sisarusten kanssa. Halosen vaikutus näkyy erityisesti Hämäläisen talvimaisemissa … Talven valon ohella Hämäläisen spesialiteettina oli kimalteisen päivän hetken kuvaus, jossa hän saavutti huikaisevan konsensuksen kultakauden symbolismin ja puhtaan paletin välillä." (HC)

Taidemaalari Väinö Hämäläinen sijoitettiin Äänekosken taidemuseon näyttelykalenteriin ensisijaisesti paikallisuutensa ansiosta; Hämäläisen sukujuurethan ulottuvat Sumiaisiin ja Konnevedelle. Mutta kun ensimmäiset teokset oli saatu museon tiloihin, paikallisuuden periaate haalistui ja himmeni, ja tilalle nousi ihailu nimenomaan Hämäläisen luontokuvauksia kohtaan. Castrénin mainitsemat kimalteiset hetken kuvaukset nousivat esille mm. kesäisen järven aallokossa, aamuauringon ensisäteissä ja hankien hohteessa. Me olimme tuolloin, neljä vuotta sitten, aikaamme edellä, Väinö Hämäläinen on noussut tämän hetken ykköstaiteilijaksi!

Lue lisää osoitteessa https://www.taloustaito.fi/kuumalista-syksy2018

Nora Tapper ja Kalle Piilosen muistomerkki

Kuvanveistäjä Nora Tapper aloittamassa taiteilijatapaamistaan. Saimme tapaamiseen innokkaita kuulijoita ja taiteen ystäviä kesäisen lämpimänä päivänä 10.7.2018. Iso kiitos kaikille mukana olleille! Kuva Merja Kähkönen.

Kesäisen torstai-illan taiteilijatapaamiseen Nora Tapperin kanssa kokoontui runsaslukuinen joukko Noran tuttuja ja ystäviä sekä Noran taiteesta kiinnostuneita kuulijoita. Nora kertoikin aluksi kuulijoilleen alkutaipaleestaan taiteen maailmassa, mikä sisälsi haparoivia ja jopa epävarmoja askelia, kun nuorena ei ollut varma, minkä tien valitsisi. Arkkitehtiopintojen kautta ura kuitenkin urkeni kuvanveistoon, jolla tiellä Nora edelleenkin on. Materiaalina puu ja erityisesti tervaleppä on veistäjän sydäntä lähimpänä.

Näyttelykierroksen aikana keskusteluissa nousi esiin myös Nora Tapperin vuonna 1996 Itsenäisyyden puistoon sijoitettu Kalle Piilosen muistomerkki. Monille tuli yllätyksenä tieto, että muistomerkki on Nora Tapperin käsialaa. Hän itse arvostaa kyseistä tilaustyötä korkealle ja on kiitollinen siitä, että Äänekosken kaupunki ja Metsäliitto Yhtymä rohkeasti tilasivat teoksen tuolloin vielä varsin nuorelta ja kokemattomalta kuvanveistäjältä.



Kuvanveistäjä Nora Tapper kuuraamassa
juuriharjalla toista puolikasta
 Kalle Piilosen muistomerkistä 17.7.2017.
Kuva Merja Kähkönen.

Kotiseudun Joulun (1976) julkaisussa Heikki Noronen
pohdiskelee otsikolla "Olisi aika jo huomioida Kalle Piilosen työ kotiseutumme hyväksi" Kalle Piilosen (1844-1919) työn merkitystä kotiseutumme hyväksi. Kalle Piilonen oli säätyvaltiopäivämiehenä vuosina 1888-1906 mukana mm. ehdottamassa muutamien muiden edustajien kanssa rautatien rakentamista Keiteleen rannalle Suolahteen. Säätyjen hyväksyttyä ehdotuksen rata Keuruun Haapamäeltä Jyväskylän kautta Suolahteen avattiin lopullisesti liikenteelle 1.11.1898. Piilonen toimi aktiivisesti myös Keitele-Päijänne -kanavan rakentamisen puolesta, mikä kuitenkin lykkääntyi valtiopäiviltä toiselle ja valmistui lopulta vajaat 100 vuotta myöhemmin - vuonna 1993. Kalle Piilonen oli mukana myös monissa kansansivistystä koskevissa kysymyksissä, mm. vuonna 1884 allekirjoittamassaan anomuksessa koskien kuntien velvollisuutta rakentaa ja ylläpitää kansakouluja. Piilonen oli perustamassa Äänekoskelle kansanopistoa ja anomassa valtionapua kansanopistoille kulujen peittämiseksi. Koulunkäynnin turvaaminen näyttääkin olleen Piiloselle sydämen asia. Pitkäaikaisesta valtiopäivämiesasemastaan huolimatta Piilonen lienee ollut melko vaatimaton mies, kuolinilmoitus kun kertoo maanviljelijä Kalle Piilosen nukkuneen rauhallisesti kuolon uneen uskossa Vapahtajaansa Äänekosken Piilolassa heinäkuun 8.pnä 1919 klo 6 i.p.

Tappereita kerrakseen :)

Kuvanveistäjä Nora Tapperin (s. 1961 Konginkangas) näyttelyn Hetkiä, tuokioita avajaisissa viime viikon torstai-iltana oli hyväntahtoista tunkua, kiinnostavia puheenvuoroja, runsasta mielipiteiden vaihtoa ja vilkasta keskustelua. Avajaisiin saapui seitsemisenkymmentä kutsuvierasta, näyttely sai vierailta vuolaita kehuja ja lämpimiä kiitoksen sanoja. Perinteinen sanonta, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa - ei avajaisissa eikä sen jälkeenkään. Nora Tapper on profeetta omalla maallaan ja nimenomaan kotiseudullaan täällä Äänekoskella. Hetkiä, tuokioita - Nora Tapper on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16, tervetuloa Äänekoskelle! Huom! näyttelyt suljettu juhannuksena 22.-23.6.
https://www.facebook.com/aanekoskentaidemuseo/


Talo ja puu Modiglianin mukaan, 2017, puu ja keramiikka. Kuva Jussi Tiainen.
Amedeo Modiglianin maalauksessa Puu ja talo vuodelta 1919 on etualalla puu ja takana talo,
jossa näkyy vain yksi ikkuna. Talon yksinäinen ikkuna kiehtoi minua
 ja käsissäni muotoutui talo ja puu rinteessä. (NT)



Uusi alku, 2017, puu. Kuva Jussi Tiainen.
Luonnon elinvoima hämmästyttää,
edellisvuotiseen kantoon ilmestyy uusi kasvu. (NT)

Samana torstai-iltana olisi ollut toisetkin avajaiset, Galleria Jarskassa Saarijärvellä, missä avattiin Juholan kesäkausi kuvanveistäjä Riku Riipan Veistoksia -näyttelyllä. Juhola on Tapperin veljesten koti, jossa veljekset, kirjailijat Harri ja Marko (Marko Tapio), kuvanveistäjä Kain ja lavastaja Yrjö viettivät lapsuutensa ja nuoruutensa. Vuonna 1949 valmistuneen päärakennuksen yläkerrassa on Markon kirjoituskoppi ja veljesten huoneet alkuperäisine kalusteineen, joista osa on Kainin tekemiä. Päärakennuksen pihapiirissä sijaitsevassa navettagalleria Jarskassa on esillä Riku Riipan (s.1974)veistoksia. Riippa toimi akateemikko Kain Tapperin apulaisena opiskellessaan Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolla Helsingissä. Tapperien Juhola ja Galleria Jarska ovat avoinna 16.6.-12.8.2018 (Ryöppäläntie 59, Tarvaala/Saarijärvi), tervemenoa Tarvaalaan! http://www.saarijarvi.fi/koe-nae-ja-liiku/saarijarven-museo/kayntikohteet/tapperien-juhola-ja-galleria-jarska

Tappereita kerrakseen :)  Kuvanveistäjä Nora Tapper on saanut ja saa edelleenkin tehdä sukuselvitystä siitä, keitä nämä Tapperit ovat ja kuinka läheisiä sukulaisia he ovat. Näyttelyä Äänekoskella rakentaessaan Nora Tapper pohdiskeli sukunsa vaiheita ja omaa taiteellista perimäänsä; hänen Jorma-isänsä ja Tapperin veljekset kun olivat vain serkuksia - ehkäpä Eeva-äidinkin taiteellisuudella on tässä ollut osansa.

Nora Tapperin ajatuksiin, teoksiin ja näyttelyihin pääsee tutustumaan mm. oheisten linkkien kautta:

https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Niin-tapperia-niin-tapperia/597575

http://matkalla.keskisuomentaide.fi/project/taiteilijan-elamaa-nora-tapper/

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper - Äänekosken taidemuseolla 15.6.-2.9.2018

Kevätnäyttelyn viimeisiä ripustuslankoja irrotetaan, lasivitriinejä siirretään varastoon ja tilalle nostetaan veistosjalustoja, sillä Äänekosken taidemuseolla avautuu perjantaina 15.6. kuvanveistäjä Nora Tapperin näyttely Hetkiä, tuokioita.

Konginkankaalla (-61) syntynyt, Helsingissä asuva ja työskentelevä Nora Tapper tuo esille "uusinta uuttaan", sillä tuoreimmat leppäpuiset veistokset ovat syntyneet alkuvuodesta 2018 juurikin Äänekosken näyttelyä varten 💖. Olemme saaneet "makustella" tulevaa tällä viikolla, kun Nora yllätti meidät tuomalla veistoksiaan museolle jo näin etuajassa!

Nora Tapperilla on laaja taiteellinen koulutus taustalla. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Äänekosken lukiosta 1980, opiskellut Oulun yliopistossa arkkitehtuurin osastolla 1980-85, 87-89, Taideteollisessa korkeakoulussa 1985-87, Kuvataideakatemiassa kuvanveiston laitoksella 1989-93. Kuvataiteen maisterin tutkinto valmistui 1998 Kuvataideakatemiasta.

Näyttelyitä Nora Tapperilla on ollut viime vuosina tasaiseen tahtiin niin Etelä-Suomessa (Helsinki, Tampere) kuin Keski-Suomessa (Jyväskylä, Keuruu, Saarijärvi). Äänekoskelle Nora saatiin   houkuteltua sen verran hyvissä ajoin, että sekä taiteilijan että taidemuseon aikataulut kävivät sopivasti yksiin. Loppuvuodeksi Nora Tapperilla on tiedossa vielä yhteisnäyttely (Moisander, Ripatti, Tapper) Vanhan Raatihuoneen Galleriassa Turussa, ja vuodelle 2019 on sovittu yksityisnäyttelyt Galleria Sculptoriin Helsinkiin sekä Galleria Toolboxiin Berliiniin, Saksaan.

Nora Tapper kertoo tulevasta näyttelystään Äänekosken taidemuseolla näin: Miettiessäni näyttelyä lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiini mielessäni on kulkenut muistojen ja kuvien virta. Näyttely tuntuu olevan minusta väistämättä henkilökohtaisempi kuin jossain muualla pidettävä. Näyttelyyn ja veistoksiin tulevat mukaan menneet sukupolvet ja täällä kokemani menneet ajat. Hetkiä, tuokioita -näyttelyni veistokset perustuvat muistikuviini ja tekemiini erilaisiin havaintoihin luonnosta, ilmanalasta ja maisemasta. Olen katsellut metsässä sienten ja kääpien kasvustoja lahon puun pinnalla, kaatuneesta tuomesta versovia uusia alkuja. Osa näyttelyni veistoksista perustuu näihin kokemuksiin.
 

Nora Tapper, Kansallisromanttinen maisema (2017). Kuva Jussi Tiainen.

Henkilöhahmoveistokset ovat syntyneet vanhojen valokuvien pohjalta, jotka voisivat olla yhtä hyvin kenen tahansa tuon ajan kotialbumista. Kaikki tämä koettu ja nähty elämäni varrelta on veistämiseni takana, nämä kokemukset ovat tehneet minusta vähitellen kuvanveistäjän. (Nora Tapper) 

Isäni vanhempien piirongin päällä oli valokuva mummusta lapsena vanhempiensa kanssa. Mummu seisoo valokuvaamon tuoleilla istuvien vanhempiensa välissä, valokuvan taustana on jonkinlaista ranskalaistyylistä puutarhaa esittävä maalattu taustafondi. (Nora Tapper)
 


Nora Tapper, Uittomiehen perhe (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.

                               

Toisessa kuvassa mummu istuu nuorena äitinä jalat vedettynä tuolin alle esikoinen sylissään. Pappa istuu tuolin käsinojalla nojaten tuolin selustaan ja katsoo suoraan kameraan. Kuva on otettu huoneessa, jossa seinien pinkopahvit ovat repeilleet. (Nora Tapper)


Nora Tapper, Esikoinen (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.


Vanhoissa valokuvissa minua koskettaa ja kiehtoo kuvattavien vakavuus. Vakavuus johtuu epäilemättä tuohon aikaan kuvaustilanteen erikoisuudesta ja juhlallisuudesta kuin myös filmin valotusajan pituudesta. Haluan nähdä nuo ihmiset, jotka olen tuntenut vanhoina ihmisinä, heidän nuoruutensa päivinä, jolloin he eivät tienneet millainen elämä heillä olisi edessään. Nuoruus on kuin puhdas paperi, johon elämä piirtää viivansa, varjostaa joitakin kohtia, nostaa toiset valoon. Mitä meille ihmisille tapahtuu nuoruuden ja vanhuuden välissä? Kuinka me otamme vastaan elämän mukanaan tuomat ilot ja surut? (Nora Tapper)

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper  Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16 (suljettu juhannuksena 22.-23.6.). Sisäänpääsy 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

Munien "tiutilastoa" vuosien varrelta

Kevätnäyttelymme Matkalla kevääseen päättyi sunnuntaina 22.4.2018. Näyttely veti ennätysyleisön, 631 vierailijaa. Kiitos! Näyttelytilastoja on ollut mielenkiintoista seurata juuri munanmaalareiden näyttelyjen osalta, sillä tilastot kertovat jatkuvasta pienoisesta kasvusta viimeisen kuuden vuoden aikana.

Loppuvuodesta 2012 Sirpa Hasa esitti ajatuksen vuosittaisesta kevätnäyttelystä taidemuseolla munanmaalareiden kanssa. Niin syntyi Munankuoret, jossa keväällä 2013 esittäytyi maalaritrio Sirpa Hasa-Elina Jurvela-Päivi Pulli, ja jossa vieraili 228 kävijää. Palaute oli positiivista ja kannustavaa, joten jatkoa oli tulossa.

Keväällä 2014 näyttely Muutamia munia viittasi vitsikkäästi munien lukumäärään, eikä suinkaan muutamaan vaan kymmeniin, ehkä jopa satoihin. Hasa-Jurvela-Pulli -trio sai täydennystä Piia Kiviaholla, ja näyttelyssä vieraili 289 kävijää, lisäystä edelliseen 61.

Keväällä 2015 Hasa-Jurvela-Kiviaho-Pulli -kvartetti jatkoi perinnettä esittelemällä näyttelyssään Sata 100 munaa unkarilaisia punaiseksi värjättyjä munia. Kattoon ripustetun suuren meriheinäkranssin alla kävi jättämässä hiljaisen toiveensa ilmoille 320 vierailijaa, mikä toi jälleen kävijämääriin plussaa.


Unkarilaisen perinteen mukaan koristeltuja ja punaiseen väriin kastettuja munia.
Kuva Pekka Soininen.

"Yhtä varmasti kuin kevät tulee talven jälkeen, Äänekosken taidemuseon vaihtuvan näyttelyn tila muuttuu pääsiäisen alla munien valtakunnaksi." (KSML 14.3.2016, I.B-K.). Kevät 2016 vieritti kuitenkin yllätyksellisesti jättimunan taidemuseon piha-alueelle, ja samalla jättiläinen toimi oivallisena maamerkkinä uusille museovierailijoille. Emomuna -näyttelyn kokosi trio Hasa-Jurvela-Pulli, ja yhteiseksi teemaksi nousi suojaava käsi/siipi. Näyttelyssä vieraili 404 kävijää.

Kevät 2017 juhlisti munanäyttelyn viisivuotisuutta Munien juhlaa -näyttelyllä. Se kokosi yhteen muutamia jo aiemmin nähtyjä teoksia, mutta ensisijaisesti trio esitteli jälleen kerran täysin uuden kokonaisuuden. Näyttelyssä vieraili 477 kävijää, ja palaute oli poikkeuksetta positiivista :)

Sirpa Hasan kehät odottamassa näyttelyripustusta 2018.
Kuva Merja Kähkönen.

Kevät 2018 toi esiin kierrätysteeman, sillä trio käytti teosmateriaaleina kierrätysmateriaaleja kuten mm. vanhoja ruostuneita pyykkipoikia, matonkudetta, kengännauhoja, hula-vanteita, tarjottimia, bambukaihtimen säleitä, kana- ja katiskaverkkoa. Matkalla kevääseen -näyttelyssä Sirpa Hasan paperimassapuput matkasivat kevääseen kuumailmapallolla, joka oli koottu jumppapallosta ja matonkuteesta. Puput ihastuttivat ja saivat hymyn huulille varmasti ihan jokaiselle kävijälle! Näyttely teki kävijäennätyksensä, 631 kävijää. Vielä kerran, sydämellinen kiitos kaikille kävijöille kuin myös munanmaalaritriolle ja trion täydentäjälle Soile Aartialalle. Kevät on aina ihmeiden aikaa :)

PS. Otsikon "tiutilasto" viittaa munien kappalemittaan, tiu on yhtä kuin 20 kpl :)

Välipalaksi palautetta

Simo Hannula In Memoriam -näyttely lähtee huomenna viimeiselle aukiolokuukaudelleen, sillä näyttely sulkeutuu sunnuntaina 17.12.2017. Tänään rikkoutui 300 kävijän rajapyykki - upeaa! Kiitos! Oranssin värinen palautelaatikko ei ole pursunnut palautteita mutta aina silloin tällöin sinne eksyy lappusia, joissa näyttelyä on kiitelty monin eri sanoin:


"Hyvin mukava ja kiinnostava näyttely. Tykkäsin tosi paljon. Ja tuntui siltä että kuvat tulisivat henkiin."


"Näyttely oli vaikuttava, Simo Hannula on kuvannut hienoja asioita elämästä, mm. ajasta. Hän on ollut erittäin taitava ja tarkka havainnoija, myös huumorintajuinen."


"Aina vain paranee taide ... kun käy useasti. Kiitos!"


"Hieno näyttely! Upeat työt!"


"Hannulan näyttely hyvä! Pidin."


"Todella vaikuttava näyttely, eläinaiheiset teokset sisälsivät hauskaa huumoria. Minkä työmäärän kaikki on vaatinut ... katselijoiden iloksi ja ihastukseksi. Kiitos."


Tarinalliset opastukset alun glögitarjoilulla su 3.12. klo 15-16 sekä su 17.12. klo 15-16, jolloin myös hyvästelemme näyttelyn. Opastukseen vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa :)