Äänekosken taidemuseon aulatilat palvelevat asiakkaitaan myös pop up -kirjakauppana, sillä museolla on myytävänä kaupungin omakustanteita. Niistä ehkä ajankohtaisin on veteraanimatrikkeli Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, sillä lauantaina 30.11. tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä, ja Keitele-järven rannoilta jouduttiin lähtemään tuolloin matkaan.
Keiteleen rannoilta jouduttiin lähtemään kaikkiaan kolmeen sotaan, ensin talvisotaan, sitten jatkosotaan ja viimeksi vielä entistä asekumppania vastaan Lapin sotaan. Useimmille lähtö perustui asevelvollisuuteen, mutta eri tehtäviin löytyi myös vapaaehtoisiakin.
Risto Korhosen ja Jorma Heiskasen toimittama Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan (2002) ei yllättäen olekaan pelkkä matrikkeli rintamalla olleista miehistä, vaan se kertoo laajasti myös kotirintaman arjesta. Sotiin lähteneillä oli jatkuva yhteys kotiin, joka oli jouduttu jättämään. Mielenkiinto kotirintaman tapahtumiin on viime vuosina kasvanut, sillä ilman kotirintaman ponnisteluja ei rintamakaan olisi pärjännyt.
Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan sisältää myös fil.lis. Jukka Nyyssösen katsauksen ajan poliittiseen historiaan, joka keskittyy nimenomaan seudun miesten sotataipaleen vaiheisiin. Äänekosken reserviläisjärjestöjen keräämät miesten ja naisten omakohtaiset kertomukset ovat elävintä materiaalia sellaisen lukijan kannalta, joka ei ole kokenut sotaa. Vaikeiden aikojen kokemusten taustaa vasten nykyiset Keiteleen rantojen asukkaat voivat hahmottaa omaa aikakauttaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste RIP. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste RIP. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 24. marraskuuta 2019
Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan
Tunnisteet:
2019,
eko-ajattelu,
historia,
jatkosota,
keskisuomalaisuus,
kirjallisuus,
lahjaehdotus,
Lapin sota,
lukeminen,
muistot,
paikallisuus,
pop up -myymälä,
RIP,
sukupolvet,
talvisota,
Äänekoski
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Perusnäyttely Äänekosken kaupunginmuseolla vielä hetken aikaa, kiirehdi katsomaan :)
Poikkesin aamulla työasioissa kaupunginmuseolla ja jämähdin kertaheitolla muistoihin :) Minun syntymäkauppalallani ja kotikaupungillani Äänekoskella kun on tarjottavanaan runsaasti vahvoja, värikkäitä muistoja, joita kaupunginmuseon perusnäyttelyssä ruokitaan kiinnostavilla esineillä ja valokuvilla. Mutta pian tulee kiirus sille, joka haluaa vielä nauttia esillepanosta. Perusnäyttely poistuu kuvioista tämän kesän jälkeen, ainakin joksikin aikaa. Kaupunginvaltuusto on näet lyönyt niitin pitkään jatkuneeseen keskusteluun, luovutaanko museorakennuksesta vai ei. Ja siitä siis luovutaan.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi 18.5. kokouksessaan yksimielisesti sille esitetyn talouden tasapainottamisen toimenpideohjelman 2016-2018, jonka yhtenä kohteena on Äänekoskentie 311:n museorakennus. Rakennus löytyy kertaluonteisten erien (lue: myytävien kohteiden) listan ykkössijalta ja sen myyntihinnaksi on arvioitu 75.000 €. Museorakennuksen myynti ei sinänsä tuo pysyviä säästöjä mutta vaikuttaa talousarviovuonna myönteisesti tilinpäätöksen rahoitus- ja tuloslaskelmaan. Ostajaehdokkaat pääsevät jo nyt arvioimaan rakennusta, kukin puntaroiden omia käyttötarpeitaan. Tuleeko museosta asuintiloja, pub/ravintola, yksityinen kulttuuri/näyttelytila, sitä tässä itse jäin pohtimaan. Ja esinekokoelmalle on löydyttävä riittävät, asianmukaiset säilytystilat. Lienee myös muistamisen arvoista, että museolain ja -asetuksen mukaan valtion osuuden saamiseksi (VOS-museot) museon toiminnan on oltava ympärivuotista ja kokoelmien oltava museon käyttäjien saavutettavissa.
Kiersin näyttelytilan kiireettä. Vitriinit kertovat näiden seutujen esihistoriallisesta ajasta. On kivikirvestä ja kourutalttaa, ruukkujen palasia, kvartsi-iskoksia tulen tekoa varten. On maanviljelyyn ja kalastukseen liittyvää esineistöä ja valokuvasuurennoksia. On suutarin työpöytää lesteineen ja työvälineineen. On kunnan syntyhistoriaan liittyvää arkistomateriaalia, kaupankäynnin ja teollisuuden kehityksen seuraamista. Aarteena näen Rudolf Strandmanin autenttisen apteekki-interiöörin palvelutiskeineen ja lääkepurkkihyllyineen 1900-luvun alkupuolelta. Lähimenneisyydestä taas minua muistuttavat elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen elokuvajulisteet, kunniakirjat ja henkilökohtaiset esineet.
Palaan työpöytäni ääreen taidemuseolle. Kaivan esiin vuonna 2009 vahvistetun kokoelmapoliittisen ohjelman, joka koskee nimenomaan Äänekosken kaupunginmuseota. "Toimintaa ohjaavat säädökset ja eettiset periaatteet" -otsikon alta luen lauseet, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen: Kaupunginmuseon tavoitteenasettelut rakentuvat Äänekosken kaupungin päätösten mukaisesti. Tällaisia ovat mm. Äänekosken museoiden strateginen yleissuunnitelma sekä talous- ja kuntasuunnitelmat. - RIP -
Äänekosken kaupunginmuseo (Äänekoskentie 311) on avoinna vielä 2.8 2015 saakka ke-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16. Pääsymaksua 3/2/0 euroa. Tervemenoa :)
Kaupunginvaltuusto hyväksyi 18.5. kokouksessaan yksimielisesti sille esitetyn talouden tasapainottamisen toimenpideohjelman 2016-2018, jonka yhtenä kohteena on Äänekoskentie 311:n museorakennus. Rakennus löytyy kertaluonteisten erien (lue: myytävien kohteiden) listan ykkössijalta ja sen myyntihinnaksi on arvioitu 75.000 €. Museorakennuksen myynti ei sinänsä tuo pysyviä säästöjä mutta vaikuttaa talousarviovuonna myönteisesti tilinpäätöksen rahoitus- ja tuloslaskelmaan. Ostajaehdokkaat pääsevät jo nyt arvioimaan rakennusta, kukin puntaroiden omia käyttötarpeitaan. Tuleeko museosta asuintiloja, pub/ravintola, yksityinen kulttuuri/näyttelytila, sitä tässä itse jäin pohtimaan. Ja esinekokoelmalle on löydyttävä riittävät, asianmukaiset säilytystilat. Lienee myös muistamisen arvoista, että museolain ja -asetuksen mukaan valtion osuuden saamiseksi (VOS-museot) museon toiminnan on oltava ympärivuotista ja kokoelmien oltava museon käyttäjien saavutettavissa.
Kiersin näyttelytilan kiireettä. Vitriinit kertovat näiden seutujen esihistoriallisesta ajasta. On kivikirvestä ja kourutalttaa, ruukkujen palasia, kvartsi-iskoksia tulen tekoa varten. On maanviljelyyn ja kalastukseen liittyvää esineistöä ja valokuvasuurennoksia. On suutarin työpöytää lesteineen ja työvälineineen. On kunnan syntyhistoriaan liittyvää arkistomateriaalia, kaupankäynnin ja teollisuuden kehityksen seuraamista. Aarteena näen Rudolf Strandmanin autenttisen apteekki-interiöörin palvelutiskeineen ja lääkepurkkihyllyineen 1900-luvun alkupuolelta. Lähimenneisyydestä taas minua muistuttavat elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen elokuvajulisteet, kunniakirjat ja henkilökohtaiset esineet.
Palaan työpöytäni ääreen taidemuseolle. Kaivan esiin vuonna 2009 vahvistetun kokoelmapoliittisen ohjelman, joka koskee nimenomaan Äänekosken kaupunginmuseota. "Toimintaa ohjaavat säädökset ja eettiset periaatteet" -otsikon alta luen lauseet, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen: Kaupunginmuseon tavoitteenasettelut rakentuvat Äänekosken kaupungin päätösten mukaisesti. Tällaisia ovat mm. Äänekosken museoiden strateginen yleissuunnitelma sekä talous- ja kuntasuunnitelmat. - RIP -
Äänekosken kaupunginmuseo (Äänekoskentie 311) on avoinna vielä 2.8 2015 saakka ke-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16. Pääsymaksua 3/2/0 euroa. Tervemenoa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
