Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan

Äänekosken taidemuseon aulatilat palvelevat asiakkaitaan myös pop up -kirjakauppana, sillä museolla on myytävänä kaupungin omakustanteita. Niistä ehkä ajankohtaisin on veteraanimatrikkeli Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, sillä lauantaina 30.11. tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä, ja Keitele-järven rannoilta jouduttiin lähtemään tuolloin matkaan.

Risto Korhosen ja Jorma Heiskasen (k.2019) toimittamaa Veteraanimatrikkelia on saatavana
Äänekosken taidemuseolta 15 euron hintaan, maksu vain käteisellä.
Taidemuseo avoinna ti,ke ja to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Keiteleen rannoilta jouduttiin lähtemään kaikkiaan kolmeen sotaan, ensin talvisotaan, sitten jatkosotaan ja viimeksi vielä entistä asekumppania vastaan Lapin sotaan. Useimmille lähtö perustui asevelvollisuuteen, mutta eri tehtäviin löytyi myös vapaaehtoisiakin.

Risto Korhosen ja Jorma Heiskasen toimittama Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan (2002) ei yllättäen olekaan pelkkä matrikkeli rintamalla olleista miehistä, vaan se kertoo laajasti myös kotirintaman arjesta. Sotiin lähteneillä oli jatkuva yhteys kotiin, joka oli jouduttu jättämään. Mielenkiinto kotirintaman tapahtumiin on viime vuosina kasvanut, sillä ilman kotirintaman ponnisteluja ei rintamakaan olisi pärjännyt.

Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan sisältää myös fil.lis. Jukka Nyyssösen katsauksen ajan poliittiseen historiaan, joka keskittyy nimenomaan seudun miesten sotataipaleen vaiheisiin. Äänekosken reserviläisjärjestöjen keräämät miesten ja naisten omakohtaiset kertomukset ovat elävintä materiaalia sellaisen lukijan kannalta, joka ei ole kokenut sotaa. Vaikeiden aikojen kokemusten taustaa vasten nykyiset Keiteleen rantojen asukkaat voivat hahmottaa omaa aikakauttaan.

Kylläpä taiteen lukupiiriä nyt hellitään :)

Että on mennyt kiinnostavaksi tämä loppuvuosi, taiteen kirjapiirinkin osalta. Syyskuussa kirjapiiri valitsi useammasta hyvästä vaihtoehdosta ääneen luettavaksi sen parhaimman, Johanna Venhon historiallisen romaanin Ensimmäinen nainen. Olemme edenneet jo kirjan loppupuolelle, jäljellä on vielä kaksi lukukertaa; kirja on kietonut kuulijansa niin tiukkaan mutta kuitenkin hellään otteeseen, että piiriläiset ovat innokkaina paikalla jo hyvän matkaa ennen aloitusta päästäkseen tunnelmaan mukaan.

Taiteen lukupiiriin esitetyt ja loppusuoralle edenneet kirjat, ykköseksi nousi Johanna Venhon Ensimmäinen nainen.
Kuva Marjo Ahola

Toissa viikko toi myös kiinnostavan tiedotteen kirjaan liittyen, sillä Koskelan perinteiseen kirjallisuusmatineaan saadaan vieraaksi juurikin Johanna Venho. Hänet voi tavata ja häntä voi kuunnella siis sunnuntaina 17.11. klo 13 Koskelassa, tervemenoa sinne 😊

Viime torstaina uutiskynnys tuli jälleen ylitetyksi, tällä kertaa jopa valtakunnan mediassa. Johanna Venhon Ensimmäinen nainen valittiin yhdeksi kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi! Esiraati pitää kirjaa uskottavana ja ymmärrettävänä. Sylvistä rakentuu elävä ihminen Venhon herkällä ja runollisella kielellä. "Uhrautuvan ja älykkään Sylvin fiktiivinen ääni on tärkeä ja merkittävä", kuvaa esiraati ehdolla olevaa kirjaa.

Taiteen lukupiiri on nauttinut koko syksyn Johanna Venhon kirjan runollisen herkästä, psykologisen tarkasta ja kulttuurihistoriallisen vahvasta otteesta, niin suomalaisen kirjallisuuden kuin kuvataiteen näkökulmasta katsottuna. Valinta on ollut täydellinen!

Se on taas menoa!

Jännä juttu, että loppuvuotta kohti kun mennään, niin työtahti vain kiihtyy. 😮 Siis ainakin täällä taidemuseolla. Monilta eri tahoilta on tullut viestejä, että haluttaisiin työ/julkitilojen seinille taidetta piristykseksi ja virkistykseksi, tilan täydentäjäksi ja jopa tilan akustiikkaa parantamaan. Toisaalta tulee myös viestejä, että teoksia pitäisi hakea taidemuseon varastoon, pois tiloista, jotka ovat jääneet tyhjiksi, ja jotka ovat saaneet kokea harmillista vandalismia 😟

Olenkin näyttelyvalvonnan rinnalla tutkaillut teosvarastoja, pohtinut olemassaolevaa teostarjontaa ja sitä kuinka taideteos vastaisi "tilaajan" toiveita. Kaikki teokset kun eivät ole sijoitukseen kelvollisia aiheensa, kuntonsa tai kokonsa vuoksi. Kaikkia teoksia ei myöskään ole helppoa kuljettaa;  kahdeksan neliömetrin (200 x 400) kokoinen maalaus ei niin vain mahdu pakettiautoon, saatikka peräkärryyn! Tällaiset ajatukset aiheuttavat yllättävää päänvaivaa.

Koulunmäen yhtenäiskoulun uuteen koulurakennukseen on juuri syysloman jälkeen päästy muuttamaan, muutamat tilat jäivät kuitenkin kaipaamaan taidetta seinilleen. Uusiin tiloihin, portaikkoseinälle, on jo siirretty Urpo Heinon suurikokoinen öljyvärimaalaus Luominen (Kalevala), joka oli aiemmin sijoitettuna ruokalatiloihin. Teos kävi ennen siirtoaan puhdistuksessa (kuivasavutus) ja sai sen jälkeen uuden, upean sijoituspaikan varsin näkyvältä paikalta. Olen siitä erittäin iloinen ja tyytyväinen!

Koulun henkilökunnan kanssa on tehty yhteistyötä ja opettajien tilat, kokoustilat ja hallinnon käytävä ovat saamassa muutaman viikon kuluessa runsaasti taidetta seinilleen. Jatkossa seiniltä löytyy sekä uutta että vanhempaa grafiikkaa, moderneja öljyvärimaalauksia sekä tekstiilitaidetta.

Vanhaa ja uutta mv-grafiikkaa sekä pari alumiinireliefiä kaupungin kokoelmista.
Kuva Marjo Ahola

Juhani Petäjäniemen öljyvärimaalaukset Sointuja-sarjasta.
Kuva Pekka Soininen

Honkolan koululla taiteen sijoittaminen on "vaiheessa", toki koulun kirjastoon sijoitettiin jo Urpo Heinon maalaamat muotokuvat Ville ja Eeva Raatikaisesta, jotka omalta osaltaan kertovat koulun syntyhistoriasta. Piilolan päiväkoti jaksaa edelleen odottaa vuoroaan, sinnekin on teosvalinnat (mm. Päivi Reimanin Keitele-maisema) jo tehty. Suolahdessa Kotirannan palvelutalon ruokailutiloihin on suunniteltu muutamia Tommi Anttosen suuria valokuvateoksia, kunhan ripustuskiskot saadaan paikoilleen. Eli kaikki järjestyy aikanaan ja hiljaa hyvä tulee :)