Hulluttelua, huumoria ja hyvää mieltä - Helmiä IV

 

Kesällä taidemuseo sai jälleen muutaman toiveen naivistien näyttelystä, olisi niin iloista ja riemullista katseltavaa. Kiitos näistä toiveista! Olen kuitenkin haravoinut jo pidemmän aikaa löytääkseni paikallisia, naivistisen taiteen tekijöitä, turhaan. On kuin etsisi neulaa heinäsuovasta! Tähän pieneen "pattitilanteeseen" päädyimme nyt tarjoamaan hullunkurisia, humoristisia ja hyvää mieltä tuovia, kaupungin kokoelmiin viime vuosina lahjoitettuja teoksia. Niitä löytyikin yllättävän runsaslukuisesti, sillä olemme ripustamassa lähes viittäkymmentä tavalla tai toisella teemaamme liittyvää maalausta, grafiikan vedosta, kollaasia ja luonnospiirustusta. 

Erikoista syksyn näyttelyssä on se, että hulluttelua ja huumoria edustaa teoksillaan mm. kaksi professoria, Simo Hannula ja Antero Salminen. Josko Helmiä IV lievittäisi kaipuuta naivismin äärelle? Tervetuloa, ovet avautuvat tiistaina 1.10. klo 12.00. Näyttely on pääsymaksullinen, 5/3/0 euroa, vapaasti Museokortilla. Avoinna 1.12.2024 saakka ti-to ja su klo 12-16.

Helmiä helmikuulle

 Helmiä helmikuulle mutta myös maaliskuulle! 

Simo Hannulan tussityöluonnoksia Konginkankaan kirjan kuvitusta varten v. 1978.

Vuosi on vaihtunut ja helmikuukin alkaa pian olla puolivälissä! Kaikenmaailman vuodenvaihteen tilastot ovat olleet tässä etusijalla, joten nyt vasta pääsen päivittämään museon blogia. 

Mutta hei, voin aloittaa vuoden ensimmäisen blogitekstin runouden tehokeinoin, alkusoinnulla "helmiä helmikuulle", ja toden totta helmistä on kokoelmanäyttelyssä kyse tälläkin kertaa. Taidemuseo on näet saanut korona-aikana mielettömän määrän teoslahjoituksia (205 kpl!), joista halusin tuoda esille muutamia kymmeniä esimerkkejä. Lukumääräisesti suurin lahjoitus (111 kpl) tuli loppukesästä, kun taidegraafikko Pekka Hannula lahjoitti isänsä, taidegraafikko, professori Simo Hannulan laajasta jäämistöstä grafiikan vedoksia, piirustuksia, tussitöitä sekä Konginkankaan kirjan (1978) kuvitukseen liittyneitä luonnospiirustuksia.

Simo Hannulan teokset ovat sydäntäni erityisen lähellä. Jopa niin, että tammikuussa perustelin valtakunnalliselle tallennustyönjakoverkosto TAKOlle Äänekosken taidemuseon toivetta päästä pooli 7:n vaikuttajiin tallentamaan juurikin Simo Hannulan (1932-2016) tuotantoa. Hannula on ollut mielestäni aliarvostettu, vaikka hänet voidaan nähdä suomalaisen modernin grafiikan uranuurtajana. Hänen visionääriset 1960-luvun metalligrafiikan vedoksensa ovat ilmiömäisiä tulevaisuuskuvia ja niin tätä päivää, että melkein puistattaa, kun niitä katselee.

Hannulan teoslahjoituksen lisäksi teoksia on tullut testamenttilahjoituksina sekä erityisjälkisäädöksellä. Näistä lahjoituspompseista olen nostanut näyttelyyn esille kuvaamataidon opettaja Urpo Heinon (1912-2002) värikylläisiä maisemamaalauksia sekä kuvaamataidon opettajaksi erikoistuneen Saimi Kamppilan (1929-2017) herkkiä luontoakvarelleja. 

Urpo Heinon maisemamaalauksia.
Kuva Marjo Ahola.

Vas. Uno Soldanin maisemamaalaus, Urpo Heinon Kristuspää ja oik. Urho Lehtisen maisemamaalaus.
Kuva Marjo Ahola. 

Vas. Saimi Kamppilan Koskikara Salakkajoella, oik. Suopursuja.
Kuva Marjo Ahola. 

HELMIÄ III - kokoelmanäyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 27.3.2022 saakka ti-to ja su klo 12-16. Näyttely on pääsymaksullinen, vapaasti Museokortilla. Lämpimästi tervetuloa!

Kaikki alkaa näyttää valmiilta - viimeinkin :)

Kaksi Rauha Eklundin Lintupuu-tinareliefiä (1984), Simo Hannulan viivasyövytys Muistoissa on elämää (1984)
 ja Ari Liimataisen akryylimaalaus Luinen harppu (1999).
Kuva Marjo Ahola.

Kesän kokoelmanäyttelymme Helmiä II alkaa olla valmiina, vielä näyttelyluetteloiden tulostusta ja teosnumeroiden teippausta paikoilleen, siinä se sitten on koko komeudessaan. Ja että olenkin taas ylpeä kaupungin kokoelmien laadukkuudesta ja monipuolisuudesta, erityisesti juuri grafiikan osalta.

Väriläiskänä keskellä Ari Liimataisen akryylimaalaus Kasvun ihme (1999), jonka ympärillä Simo Hannulan
 vuoden 1985 viivasyövytyksiä, niistä Kesämuisto (oik.)
Kuva Marjo Ahola.

Ripustukseen valittiin kokoelmista yhteensä 40 työtä, joista neljä akryylimaalausta antaa kaivattua väriä kovin mustavalkoiseen vedosmassaan. Mukana on teoksia matrikkelitaiteilijoilta kuten mm. Aukusti Tuhkalta, Frans Toikkaselta, Ina Collianderilta, Tuulikki Pietilältä, Riitta Uusitalolta, Pekka Hannulalta ja Simo Hannulalta. Teokset ovat tulleet kokoelmiin mm. lahjoituksina, kuntalahjoina ja kaupungin eri yksiköiden omina hankintoina vuosien varrella.

Helmiä II - kokoelmanäyttely on avoinna 16.6.-16.8. ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15 (suljettu 21.6. juhannussunnuntaina). Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Äänekosken taidemuseo löytyy osoitteesta Kuhnamontie 1, Äänekoski. Turvaamme asiakkaidemme ja työntekijöidemme turvallisuutta koronaepidemian aikana ja noudatamme näyttelytilojen avoinnapidossa viranomaisten linjauksia ja ohjeita. Epidemian vuoksi näyttelyihin ei järjestetä opastuksia kesän aikana.

Mikon näköistä - osana TAKO-yhteistyötä

Elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen syntymästä tuli kuluneeksi 90 vuotta 31.1. jolloin
Äänekosken taidemuseolla avattiin pienimuotoinen muistonäyttely Mikon näköistä. Näyttely keskittyy Niskasen elokuvatuotannon osalta elokuviin, jotka on tehty Konginkankaan Käpykolosta käsin, Laulu tulipunaisesta kukasta (1971), Kahdeksan surmanluotia (1972), Pulakapina (1977), Syksyllä kaikki on toisin (1978), Ajolähtö (1982) ja Nuoruuteni savotat (1988).

Kahdeksan surmanluotia (1972), Pulakapina (1977) ja Syksyllä kaikki on toisin (1978) esitellään still-kuvin ja elokuvajulistein Äänekosken taidemuseon Mikon näköistä -näyttelyssä. Kuva Pekka Soininen.

Vitriineissä esillä mm. Mikko Niskaseen liittyviä kunniakirjoja, palkintoja ja asiapapereita.
Esillä myös muutamia elokuviin liittyviä kuvausasusteita. Kuva Pekka Soininen.

Taiteilija Ari Liimataisen "tuore" näkemys Mikko Niskasesta vuodelta 2016 ja
Ajolähtö (1982) still-kuvineen ja julisteineen. Kuva Pekka Soininen.

Mikon näköistä pyrkii esittelemään Niskasen monipuolisen kulttuurisen ja taiteellisen luonteen tuomalla esiin mm. osan miehen aikanaan omistamasta taidekokoelmasta. Kuvataiteen lisäksi näyttely luo viitteitä miehen kiinnostuksen kohteisiin kuten (ooppera)musiikkiin ja runouteen. Näyttely kokoaa yhteen myös Liimattalan kylän "kolmen koplan" (Mikko Niskanen, Toivo Parantainen, Simo Hannula) tarinan.

Mikon näköistä -näyttely on osa valtakunnallista TAKO-yhteistyötä. TAKO on ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto. Se sai alkunsa Suomen kansallismuseossa 23.1.2009 pidetyssä maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden kokouksessa. TAKO on vuoden 2013 alusta alkaen ollut osa Museoviraston ja Suomen kansallismuseon toimintaa. TAKOlla on kaksi päätavoitetta: museoiden välinen tallennustyönjako ja nykydokumentoinnin koordinointi. Käytännössä tallennustyönjako tarkoittaa, että siihen osallistuvat museot voivat kartuttaa kokoelmiaan harkitusti ja jakaa keskenään tallennusvastuuta. Kaikkien ei tarvitse tallentaa kaikkea.

TAKOssa on seitsemän temaattista yhteistyöryhmää eli poolia. Kukin museo osallistuu 1-3 poolin työskentelyyn. Poolit tekevät nykydokumentointia joko yhteisinä hankkeina tai kunkin museon erillisiä hankkeita koordinoiden. Äänekosken kaupunginmuseo kuuluu pooliin 7, joka tallentaa trendejä, vaikuttajia ja käännekohtia, jotka voivat olla sekä konkreettisia että abstrakteja. Alun perin pooli 7 ajateltiin "nopean toiminnan yksiköksi", jolla on mahdollisuus reagoida nopeastikin yhteiskunnassa tapahtuviin yllättäviin muutoksiin. Tällä hetkellä poolissa on mukana monenlaisia museoita: kulttuurihistoriallisia museoita, erikoismuseoita, taidemuseoita ja henkilöhistoriallisia museoita. Poolin intresseissä ovat myös erilaiset nykydokumentointihankkeet.

Äänekosken kaupunginmuseon valtakunnallinen tallennusvastuu koskee elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasta, poolin 7 mukaista vaikuttajaa. Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä -näyttelyn yhtenä tehtävänä on kerätä lisää aineistoa, valokuvia, kirjoituksia tms. Mikko Niskasesta. Näyttely pyrkii herättämään Mikosta henkilökohtaisia muistoja, muistumia ja muistikuvia, jotka voi halutessaan kirjata ylös ja tallennuttaa kaupunginmuseon arkistoon. Kyseessä on siis museon oma osallistamishanke.

Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä, Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 17.3.2019 saakka. Näyttely avoinna ti, ke, to ja su klo 12-16, vapaa pääsy, tervetuloa!

Etsintäkuulutettuna Simo Hannulan grafiikan vedos Kotimäkivalssi

Vuosi on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Rakennamme elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen (1929-1990) muistonäyttelyä Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä. Näyttely on luonteeltaan poikkitaiteellinen sisältäen elokuvajulisteiden ja still-kuvien lisäksi kuvataidetta sekä viittauksia musiikkiin ja runouteen. Näyttely kunnioittaa Liimattalan kylän kolmea merkittävää miestä, Mikko Niskasta, Toivo Parantaista ja Simo Hannulaa, joita yhdisti taiteen tekeminen, tulkitseminen ja taiteen/kulttuurin edistäminen niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Taidemuseon toteuttama näyttely keskittyy Niskasen elokuvatuotannon osalta elokuviin, jotka on tehty Käpykolosta käsin.

Näille kolmelle miehelle tärkeä ja rakas fyysinen maisema löytyi läheiseltä Kotimäeltä. Simo kuvasi mäkeä ja mäeltä avautuvaa maisemaa grafiikan vedoksissaan, Mikko kuvasi mäellä juhla- ja tanssikuvauksia elokuvaansa Laulu tulipunaisesta kukasta, ja Toivo (Topi) asui kivenheiton päässä mäestä tuntien paikan luonnonkauneuden.

Konginkankaan kirjan (2010) kanteen on kuvattu Simo Hannulan Kotimäkivalssi (1988), jossa nimensä mukaisesti muutama pariskunta on tanssin pyörteissä Kotimäen kallioilla, pelimannit
soittavat todennäköisesti juurikin valssia, ja taustalla näkyy Liimattalan kylän laajoja peltoaukeamia, muutamia rakennuksia sekä Pyyrinlahden avaraa rantamaisemaa.


Simo Hannula, Kotimäkivalssi (1988) viivasyövytys.
Kuva Pekka Soininen.

Me taidemuseolla etsintäkuulutamme nyt kyseisen teoksen!! Teosta on vedostettu sadan kappaleen sarja, joten toivoisimme yhden vedoksen löytyvän näyttelylainaksi Mikon näköistä -näyttelyyn ajalle 31.1.-17.3.2019, yhteydenotot ystävällisesti pikimmiten taidemuseolle, puh. 0400 439 807 (museoamanuenssi). Kiitämme jo tässä vaiheessa etsintään osallistuvia :)

Edit: Kiitos kaikille innokkaille etsintään osallistuneille! Taulu on löytynyt, ja saamme sen osaksi Mikon näköistä -näyttelyä. Hienoa, kiitos :)

Pehmolelut luokkakuvassa taidemuseolla

Kun tehtävänimikkeenä on museoamanuenssi esim. kokoelma-amanuenssin sijaan joutuu tai paremminkin saa tehdä hyvin monipuolisesti kaikenlaista museotyötä ja välillä jopa hassutellakin. Näin kävi viime perjantaina, kun sain aamuvieraaksi päiväkotilapsiryhmän, 4-5 -vuotiaita, innokkaita museokävijöitä :)  Eivät arvanneetkaan, että pääsisivät toteuttamaan museon näyttelytilaan yhden graafikko Simo Hannulan (1932-2016) rakastetuimmista teoksista. Ja onneksi meiltä kotoa löytyi suurehko säkillinen erilaisia ja -näköisiä pehmoleluja, jotka toimivat loistavana materiaalina kootessamme Luokkakuva-teosta (1992, viivasyövytys).

Museoamanuenssi ja päänsä päällä pehmo Paavo Pahkasika. Kuva Merja Kähkönen. 

Ja ai että, meillä oli hauskaa, kun kaikki "luokkalaiset" yritettiin saada mahtumaan kuvaan eli kehyksiin - tikrut kurkkivat kehyksen yli, delfiininpoikasen pyrstö oli jäädä kehyksen ulkopuolelle, mutta tarkkanäköisten lasten avulla kaikki halukkaat pehmot pääsivät lopulta kuvaan, eikä mihinkä tahansa kuvaan vaan luokkakuvaan! Hurjasti kiitoksia kaikille päiväkotilaisille, olitte suurena apuna ja luulenpa, että meillä kaikilla oli tosi kivaa. Ihanaa joulun odotusta kaikille leikkimielisille :)

Siili Suhonen on tunkenut tässä kuvassa harmillisesti delfiininpoikasen eteen ja peittää sen ihan kokonaan - pyydän anteeksi Suhosen puolesta tämän röyhkeää käytöstä. Kuva Merja Kähkönen.

P.S. Siinä aidossa Hannulan Luokkakuvassa iloitsee ryhmä rotukoiria, jotka ovat asettautuneet kuvaan perinteisen luokkakuvan tavoin - pitkät takariviin ja pätkät eteen - aivan kuin koulukuvauksessa iät ja ajat jo vuosikymmenten ajan :)


P.S.S. Simo Hannula In Memoriam -näyttely on avoinna viimeistä viikkoa, ti-to klo 12-15 sekä su 17.12. klo 12-16. Sunnuntaina hyvästelemme näyttelyn klo 15-16 tarinallisella opastuksella ja glögitarjoilulla, tapahtumaan on vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa!

Välipalaksi palautetta

Simo Hannula In Memoriam -näyttely lähtee huomenna viimeiselle aukiolokuukaudelleen, sillä näyttely sulkeutuu sunnuntaina 17.12.2017. Tänään rikkoutui 300 kävijän rajapyykki - upeaa! Kiitos! Oranssin värinen palautelaatikko ei ole pursunnut palautteita mutta aina silloin tällöin sinne eksyy lappusia, joissa näyttelyä on kiitelty monin eri sanoin:


"Hyvin mukava ja kiinnostava näyttely. Tykkäsin tosi paljon. Ja tuntui siltä että kuvat tulisivat henkiin."


"Näyttely oli vaikuttava, Simo Hannula on kuvannut hienoja asioita elämästä, mm. ajasta. Hän on ollut erittäin taitava ja tarkka havainnoija, myös huumorintajuinen."


"Aina vain paranee taide ... kun käy useasti. Kiitos!"


"Hieno näyttely! Upeat työt!"


"Hannulan näyttely hyvä! Pidin."


"Todella vaikuttava näyttely, eläinaiheiset teokset sisälsivät hauskaa huumoria. Minkä työmäärän kaikki on vaatinut ... katselijoiden iloksi ja ihastukseksi. Kiitos."


Tarinalliset opastukset alun glögitarjoilulla su 3.12. klo 15-16 sekä su 17.12. klo 15-16, jolloin myös hyvästelemme näyttelyn. Opastukseen vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa :)

Täydellinen sunnuntai-iltapäivä

Suurin kiitos tällaisesta täydellisestä sunnuntai-iltapäivästä kuuluu teille, arvoisat näyttelyvieraat, jotka teitte työpäivästäni nautittavan :)

Ajattelin aamulla, että työpäivä tulisi olemaan hiljainen ja yksinäinen, sillä paikkakunnallamme oli samaan aikaan tarjolla muutama muukin kulttuuririento kahvitarjoiluineen. Toisin kuitenkin kävi, ja museolla oli koko sen avoinnaoloajan asiakkaita vaikuttumassa Simo Hannulan ainutlaatuisesta, ajatuksia herättävästä ja mielikuvituksellisesta grafiikasta, joka on palkittu itseoikeutetusti niin kotimaassa kuin kansainvälisessäkin taidemaailmassa.

Vastaanotin monet kiitokset, positiiviset hämmästelyt ja vankat päätökset palata vielä teosten pariin ennen näyttelyn päättymistä joulukuun puolessa. Palaute on ollut yksinomaan kiittävää, näyttelyripustus on ollut onnistunut, vaikka muutama kysely onkin tullut rakkausaiheisista 1970-80 -luvun pienistä grafiikan vedoksista. Mutta ... kuten aiemmin jo tässä blogissani kirjoitinkin, rakkausteema oli esillä taidemuseon ns. punaisessa huoneessa kesällä 2006.

Ennen näyttelyvuoden 2017 päättymistä tarjoamme tarinalliset opastukset Simo Hannula In Memoriam -näyttelyyn su 3.12. klo 15-16 sekä su 17.12. klo 15-16, jolloin myös glögitarjoilu  - lämpimästi tervetuloa! Molempiin tapahtumiin on vapaa pääsy. Näyttely on avoinna 17.12.2017 saakka arkisin ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16, ryhmille ennakkovarauksella myös muina aikoina. Näyttelymaksu 3/2/0 euroa tai vapaasti Museokortilla.

Taidemuseolla glögitarjoilu su 3.12. klo 15-16 sekä su 17.12. klo 15-16
näyttelyopastuksen ja tarinoinnin yhteydessä,
vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa!

Arvailut sikseen

Simo Hannula (1932-2016) In Memoriam -näyttely avautui viikko takaperin Aleksis Kiven päivänä 10.10. ja ulko-ovi on käynyt sen jälkeen tiheään - hienoa! Uskallankin ennakoida yleisömenestystä tähän odotettuun ja toivottuun näyttelyymme, joka päättää Äänekosken taidemuseon näyttelyvuoden 2017. Nyt takana on ensimmäinen viikko ja kävijöitä jo liki 100, suuret kiitokset mielenkiinnostanne :)
Simo Hannulan grafiikan tuotanto on lukumäärältään valtava. Olisiko joku taho saanut ynnättyä kaikki vuosikymmenten varrella kaiverretut laatat ja saanut niistä jonkinlaisen kokonaiskuvan ja luvun? Viikon aikana olen tavannut näyttelyvieraita, joilla on kotonaan Hannulan teoksia, tosin aivan muita kuin näyttelyripustukseen valittuja, ja itse näyttelykin tarjoilee jo vajaan 70 teoksen kattauksen, ja se on aika paljon sekin!
Muutamia arvailuja ja ihmettelyjäkin on tullut esiin. Otan ensiksi käsittelyyn arvailut, jotka ovat kohdistuneet teoksen "Luontoretki" (1985) paikallistamiseen.

Metsä-Botnian tilaustyö "Luontoretki" Simo Hannulalta vuonna 1985. Kuva Pekka Soininen.

Ja ei, kyseessä ei ole Äänemäki, ei myöskään Petomäki eikä liioin Mustikkamäki. Maisema on kuin onkin Hannulan mielenmaisema Liimattalan Kotimäeltä, siltä samaiselta, jolta taidemaalari Urho Lehtinen maalasi Keitele-maiseman syyskesällä 1972 ja juurikin se samainen mäki, jonka laella Mikko Niskasen elokuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta tanssittiin kesällä 1971. Tarkkasilmäisimmät ovatkin ennättäneet huomata "Luontoretken" maisemalliset yhteydet Hannulan "Kotimäkivalssiin" (1988), joka on valittu Konginkankaan kirjan täydennetyn laitoksen kanteen (2010). Maalaismaisema molemmissa on yllättävän samankaltainen, mutta tehtaan sijoittaminen Pyyrinlahdelle on sitä paljon puhuttua taiteilijan vapautta.
Toisekseen on ihmetelty Hannulan 1970-80 -luvun rakkausteemallisten teosten näkyvää poissaoloa. Olen verestänyt muistia kertomalla, että ne olivat laajalti esillä taidemuseon ns. punaisessa huoneessa kesällä 2006.
Simo Hannula (1932-2016) In Memoriam -näyttely avoinna Äänekosken taidemuseossa (Kuhnamontie 1) 17.12.2017 saakka ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16 (suljettu 6.12.). Pääsymaksu 3/2/0 € tai Museokortilla, lämpimästi tervetuloa!

Ei ihan mutta melkein



Enkelit kotimatkalle. Kuva Veera Ruuth.

Palaaminen blogin pariin ei onnistunut ihan syyskuun alussa kuten suunnittelin mutta kuitenkin melkein. Kiirettä on loman jälkeen riittänyt oikein olan takaa. Piispa Arsenin näyttelyn "Enkelit kanssamme" purku ja pakkaus alkoi heti maanantaina 4.9. ja teokset lähtivätkin melkein saman tien kotimatkalleen Pohjois-Savoon. Kiitos kaikille 543 näyttelykävijälle, jotka sateisen ja kolean kesän aikana poikkesivat taidemuseolla!

Enkelit kotimatkalle. Kuva Veera Ruuth.

Loman jälkeiselle viikolle kasaantui muitakin työtehtäviä kuin näyttelyn purkua. Kaupungin kokoelmista vastaavana suunnittelen ja toteutan teossijoituksia kaupungin julkisiin tiloihin. Syyskuun alkuun oli sovittu uuden lukion teossijoitukset, mutta kuinka kuljettaa lähes viisimetrinen kolmiosainen teos taidemuseolta lukiolle laittoi miettimään vaihtoehtoja. Luovuus ja aurinkoinen (kesä)sää (!!) kuitenkin avitti siirtoa, ja yhdessä työkavereiden kanssa saatiin Juhani Petäjäniemen öljyvärimaalaus näppärästi naispowerilla lukion upouusiin tiloihin :)



Meinasi karata käsistä alamäessä. Kuva Veera Ruuth.

Jarrutusta kaikin voimin, että saadaan kääntymään. Kuva Veera Ruuth.

Melkein tienhaarassa, puolimatka häämöttää kaarteen päässä. Kuva Veera Ruuth.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Juhani Petäjäniemen triptyykki Tätä päivää (Helsingin asemalta) ripustettiin ammattitaitoisen kiinteistönhoitajan avustuksella paikoilleen lukion aulaan, sinapinkeltaiselle seinäpinnalle. On siinä ihmettelemistä ja ihailun paikkaa ohikulkijoilla :)




PS. Ja niin, lukiolla työ jatkuu heti, kun ennätetään ja syksyn yo-kirjoitukset saadaan onnistuneesti päätökseen. Varastossa odottaa nimittäin muutama Tommi Anttosen suurikokoinen värivalokuva sekä kulttuuritoimen aikanaan hankkimia Tomasz Sobeckin mustavalkokuvia. Sitä ennen kuitenkin on koottava syksyn vaihtuviin näyttelyihin pitkäaikainen unelmani esitellä laajasti modernin suomalaisen grafiikan isän, Simo Hannulan (1932-2016), monipuolista tuotantoa. In Memoriam avautuu tiistaina 10.10.2017 Aleksis Kiven päivänä, ja se on saanut kunnian päästä virallisesti osaksi Suomi100 -ohjelmaa.