Taidemuseon perinteinen joulutervehdys

Taidemuseo haluaa tämän vanhan kuvan myötä toivottaa kaikille lukijoilleen ja ystävilleen Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2026! Työ perinteen ja kuvataiteen tallentajana jatkuu jälleen hengähdystauon jälkeen, ja palaamme töihin levänneinä ja virkistyneinä tammikuun alkumetreillä. Tapaamisiin siis!

Hyvää pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä! Taidemuseon vuoden 2025 ensimmäinen vaihtuva näyttely on saatu päätökseen kiirastorstaina 17.4. Äänekosken Taiteilijaseura ry:n 50-vuotisjuhlanäyttelyyn Taiteen tähden kävi tutustumassa yli 800 vierailijaa. Kiitos teille aivan jokaiselle, teimme alkuvuoden kävijäennätyksen ❤ Nyt näyttelyt pysyvät suljettuina kesäkuun alkuun saakka, kun puramme vanhaa ja rakennamme uutta. Kesänäyttelymme Rakkaudesta taiteeseen - Toivo Parantainen keräilijänä avautuu 4.6. ja on avoinna elokuun loppuun 31.8. saakka. Nähdään jälleen kesällä!

Sunnuntai-iltapäivien taiteilijatapaamiset alkavat 9.2.2025

Äänekosken Taiteilijaseura ry:n näyttelyyn liittyvät sunnuntai-iltapäivien taiteilijatapaamiset alkavat 9.2. 2025 klo 13. Noin tunnin mittaisissa varsin vapaamuotoisissa tapaamisissa seuran nykyiset aktiivijäsenet ja jo edesmenneiden perustajajäsenten jälkipolvet kertovat taiteen kokemisesta ja seuran merkityksestä taiteen tekemiseen.    

Ensimmäisessä taiteilijatapaamisessa 9.2. klo 13 kohtaavat taiteilija, kuvaamataidon opettaja Urpo Heinon tyttäret Maija, Eeva ja Sinikka, jotka muistelevat isäänsä monilahjakkaana taiteilijana ja taiteen tekijänä. Tapaamisiin pääsee mukaan näyttelyn pääsymaksun hinnalla, 5/3/0 € tai vapaasti Museokortilla, lämpimästi tervetuloa Äänekosken taidemuseolle (Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski).

Solakat puuveistokset, sojottimet by Antero Salminen

 

Solakat puuveistokset, sojottimet.
Kuva Marjo Ahola.

Kesänäyttelymme "Antero Salminen (1939-2003) - Katoamispistettä etsimässä" jatkuu elokuun loppuun saakka (27.8.). Postuumisti ilmestynyt kirja "Pääjalkainen" on lainattavissa Äänekosken pääkirjastolta, palautin sen sinne alkuviikosta. Tällaisina sateisina päivinä onkin huikea mahdollisuus tutustua Salmisen ajatuksiin useamman vuosikymmenen ajalta. Mars siis kirjastolle ja / tai taidemuseon näyttelyyn!

Antero Salmisen solakat puuveistokset, sojottimet, ovat metkoja taideteoksia, leikkisiä ja älykkäitä. Osan niistä kuuluisi olla veden pinnalla kellumassa (kuvassa pöydällä oleva sarja). Osa on koottu pitkänomaisiksi, roikkuviksi mobileiksi. Ne ovat varhaista ympäristötaidetta, jota Salminen rohkeni kokeilla Savonlinnan kesäasuntonsa rantamaisemissa.

Ympäristötaide on kotoisin Yhdysvalloista 1960-70 -luvulta, rakennettuun kulttuuriympäristöön tai luonnonympäristöön tehtyä taidetta, joka assosioitui selkeimmin veistoksiin mutta saattoi toteutua myös tekona, tapahtumana ja performanssina.

Ensimmäinen suomalainen ympäristötaiteen näyttely "Siirrettävä Tuonela" Outi Heiskasen performansseineen järjestettiin vuonna 1983 Helsingin taidemuseossa Meilahdessa, jolloin näyttely oli osa Helsingin juhlaviikkoja. Vuodesta 2012 Helsingin taidemuseo HAM on toiminut Tennispalatsissa.

Äänekosken taidemuseo, Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski. Tiedustelut / info p. 0400 439 807.

Näyttelyt avoinna ke-pe 11-17 sekä la-su 11-15, näyttelymaksut 5/3/0 € tai vapaasti Museokortilla.

Tapahtumien viikko taidemuseolla 14.-19.2.2023

Sisä-Suomen Lehden Menot-palsta viikolla 7

Saimme alkuvuodesta vahvaa palautetta siitä, että taidemuseolla pitäisi järjestää enemmän aktiivista toimintaa, ja että museolla pitäisi olla näyttelyvierailuille ilta-aukioloaikoja. Aktiivisuustoiveeseen olemme vastanneet suorastaan vauhdilla. Aukioloaikoja emme valitettavasti pysty tästä laajentamaan, ainakaan tämänhetkisillä henkilöresursseillamme.

Viikko sitten taidemuseolla oli kuhinaa moninaisten tapahtumien muodossa. Huvitti ihan pikkuisen, kun paikallislehden Menot-palstalla ei kovin paljon muuta ollutkaan kuin museon tapahtumia: vaihtuvat näyttelyt avoinna, taiteilijatapaaminen, ystävänpäivän korttityöpaja sekä taiteen lukupiiri. Tämä kuva toimikoon myös dokumenttina siitä, että meillä todellakin tapahtuu monenlaista taiteeseen, kulttuuriin ja kädentaitoihin liittyvää. 

Elämä yllättää, Arte Filos Äänekoski -ryhmän näyttely jatkuu vielä kahden viikon ajan. Ovet ovat avoinna viimeisen kerran sunnuntaina 12.3. klo 12-16. Viikon näyttelynvaihtotauon jälkeen ovet avautuvat uudelleen sunnuntaina 19.3. klo 12 ja vuorossa on Pisankat - 10-vuotisjuhlanäyttely à la Sirpa Hasa ja Päivi Pulli. Kevään perinteisestä näyttelystä infoa lähempänä ajankohtaa, pysykää kuulolla!

Vaihtuvissa näyttelyissä Elämä yllättää - Arte Filos Äänekoski -ryhmä

Arte Filos Äänekoski - ryhmä, vas. Kerttu Nuuhkarinen, Liisa Hiilto, Hille Peura ja Mari Aarnipelto.
Taustalla Liisan öljymaalaus Bolivian suola-aavikolla (2012).
Kuva Tapani Pentikäinen.

Kerttu Nuuhkarinen kertoo suhteestaan taiteen tekemiseen "Intohimoni on grafiikan teko, sen haastavat monipuoliset tekniikat ja mielenkiintoiset toteutustavat. Aiheita saan ympärilläni olevista ihmisistä, luonnosta ja eläimistä sekä omien valokuvien pohjalta. Käytän myös kasveja grafiikan tekemisessä. Välillä otan perinteiset pensselit ja maalaan öljy- tai akryyliväreillä. Värit ovat minulle tärkeitä."

Liisa Hiilto avaa ajatusmaailmaansa "Eläkkeelle jäämisen uusi elämänvaihe antaa enemmän aikaa pitkäaikaiselle harrastukselleni, kuvataiteelle. Luonto, matkat ja tarinat ovat aina inspiroineet, akryyli- ja öljymaalausteni avulla haluan värittää tarinoita myös muiden nähtäväksi. Näen maailman väreissä. Haluan siirtää värejä kankaalle ja erilaisille pohjille tuottamaan positiivisia ajatuksia ja tunnelmia. Hyvän jakaminen on yksi elämänohjeistani."

Hille Peura kirjoittaa mietteitään "Miten elämä yllätti? Vastapainoksi palkkatyölle aktivoin vanhan harrastuksen, joka oli täyttänyt vapaa-ajan ja antoi moninkertaisesti uusia näkymiä siihen arkielämään, jossa olin elänyt. Uudet näkymät avasivat mahdollisuuksien maailman, vain taivas on rajana. Elämä yllätti ammatin vaihdolla. Tutkin kasvoja, ihmisen kokonaisuutta yhteistyössä kuvattavan henkilön kanssa."

Mari Aarnipelto kuvaa ajatuksiaan "Olen hilkulla valmis luokanopettaja ja taiteen sekatyöläinen. Minusta on hämmästyttävää, että monet asiat, jotka toistuvat vuodenkierron tasolla (kevään saapuminen, ensilumi) tuntuvat edelleen uusilta, yllättäviltä ja riemastuttavilta. Tutkin teoksissani arkea, luontoa ja toisin näkemistä maalaten ja piirtäen. On kiehtovaa, kuinka hyvin pienillä muutoksilla asiat voivat näyttää erilaisilta. Yllätys voi olla myös jotain odotettua."

Elämä yllättää -näyttelyssä ryhmä tutkailee erilaisia arjen muuttuvia ilmiöitä maalausten, grafiikan ja piirustusten kautta. Värien ja muotojen avulla käännellään, tutkitaan ja laajennetaan yksittäisiä hetkiä, joissa tutun ja turvallisen seasta löytyy aina jotain uutta ja hätkähdyttävää. 

Näyttely on avoinna 17.1.-12.3.2023 ti, ke, to ja su klo 12-16, pääsymaksu 5/3/0 € tai vapaasti Museokortilla. Äänekosken taidemuseo, Kuhnamontie 1, Äänekoski. Lämpimästi tervetuloa!

Taiteen lukupiiri lähtökuopissaan - jess!

Koronarajoitusten poistuttua tapahtumien osalta Taiteen lukupiiri aloittaa torstaiset kokoontumisensa taidemuseolla pitkän hiljaiselon jälkeen. Tätä on odotettu ja kaivattu, tule kuulolle!

Taiteen lukupiirin ensimmäisenä teoksena avataan Johanna Venhon Syyskirja (WSOY, 2021), joka keskittyy Tove Janssonin viimeiseen kesään rakkaalla kesäpaikalla, Klovharun luodolla. Tutustumme teokseen Toven Omakuvan (1975) kautta. Taiteen lukupiiri yhdistää mielenkiintoisella tavalla sana- ja kuvataidetta.

Taiteen lukupiirin ensimmäinen kokoontuminen Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) to 10.3. klo 16.00-17.00. Ei ennakkoilmoittautumista, vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa 😍

Helmiä helmikuulle

 Helmiä helmikuulle mutta myös maaliskuulle! 

Simo Hannulan tussityöluonnoksia Konginkankaan kirjan kuvitusta varten v. 1978.

Vuosi on vaihtunut ja helmikuukin alkaa pian olla puolivälissä! Kaikenmaailman vuodenvaihteen tilastot ovat olleet tässä etusijalla, joten nyt vasta pääsen päivittämään museon blogia. 

Mutta hei, voin aloittaa vuoden ensimmäisen blogitekstin runouden tehokeinoin, alkusoinnulla "helmiä helmikuulle", ja toden totta helmistä on kokoelmanäyttelyssä kyse tälläkin kertaa. Taidemuseo on näet saanut korona-aikana mielettömän määrän teoslahjoituksia (205 kpl!), joista halusin tuoda esille muutamia kymmeniä esimerkkejä. Lukumääräisesti suurin lahjoitus (111 kpl) tuli loppukesästä, kun taidegraafikko Pekka Hannula lahjoitti isänsä, taidegraafikko, professori Simo Hannulan laajasta jäämistöstä grafiikan vedoksia, piirustuksia, tussitöitä sekä Konginkankaan kirjan (1978) kuvitukseen liittyneitä luonnospiirustuksia.

Simo Hannulan teokset ovat sydäntäni erityisen lähellä. Jopa niin, että tammikuussa perustelin valtakunnalliselle tallennustyönjakoverkosto TAKOlle Äänekosken taidemuseon toivetta päästä pooli 7:n vaikuttajiin tallentamaan juurikin Simo Hannulan (1932-2016) tuotantoa. Hannula on ollut mielestäni aliarvostettu, vaikka hänet voidaan nähdä suomalaisen modernin grafiikan uranuurtajana. Hänen visionääriset 1960-luvun metalligrafiikan vedoksensa ovat ilmiömäisiä tulevaisuuskuvia ja niin tätä päivää, että melkein puistattaa, kun niitä katselee.

Hannulan teoslahjoituksen lisäksi teoksia on tullut testamenttilahjoituksina sekä erityisjälkisäädöksellä. Näistä lahjoituspompseista olen nostanut näyttelyyn esille kuvaamataidon opettaja Urpo Heinon (1912-2002) värikylläisiä maisemamaalauksia sekä kuvaamataidon opettajaksi erikoistuneen Saimi Kamppilan (1929-2017) herkkiä luontoakvarelleja. 

Urpo Heinon maisemamaalauksia.
Kuva Marjo Ahola.

Vas. Uno Soldanin maisemamaalaus, Urpo Heinon Kristuspää ja oik. Urho Lehtisen maisemamaalaus.
Kuva Marjo Ahola. 

Vas. Saimi Kamppilan Koskikara Salakkajoella, oik. Suopursuja.
Kuva Marjo Ahola. 

HELMIÄ III - kokoelmanäyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 27.3.2022 saakka ti-to ja su klo 12-16. Näyttely on pääsymaksullinen, vapaasti Museokortilla. Lämpimästi tervetuloa!

Äänekosken taidemuseon joulutervehdys jouluna 2021

Äänekosken taidemuseo sulkee ovensa joulutauon ajaksi 20.12.2021 - 3.1.2022 ja toivottaa jo tässä vaiheessa kaikille asiakkailleen ja ystävilleen Rauhaisaa ja Levollista Joulua sekä Valoa Uuteen Vuoteen 2022.

Taidemuseon näyttelytoiminta jatkuu jälleen tammikuussa 2022 uudella ripustuksella, joka rakentuu korona-ajan taideteoslahjoituksille. Kokoelmat ovat karttuneet runsain mitoin viimeisen kahden vuoden aikana, sillä lahjoituksia on tehty aktiivisesti, ja museo on saanut vastaanottaa varsin mielenkiintoisia teoksia ja teoskokonaisuuksia. Niitä mielellään sitten ripustaakin esille kaikkien ihailtavaksi :) Palaillaan siis tammikuulla!

Taas valkeata joulua

keskellä suurten hankien,

muistan joulun aikaan

se kuinka saikaan

mun taas taakse vuosien

Vain valkeata joulua

mielessäin ootan minä ain,

sillä hangen hohteessa vain

joulurauhan tunnen rinnassain

Antti Nordinin Urheiluhullut on palannut paikoilleen liikkarin ulkoseinään

Kylläpä olen iloinnut, kun lopultakin Antti Nordinin reliefi Urheiluhullut on saatu kunnostettua ja nostettua paikoilleen liikuntatalon ulkoseinään. Kauan teos olikin "vähän kuin hukassa", mutta useiden etsiskelyjen kautta löytyi ja saatiin kunnostettavaksi. Teos oli kauhtunut vuosien saatossa jo pahasti, nyt värit ovat yllätyksellisen kirkkaat ja raikkaat. Loppu hyvin, kaikki hyvin eli kuvataiteen paikallisessa valtakunnassa kaikki kohdillaan. Käykää ihastelemassa, kun kulmilla kuljeskelette!

Kun kuvataide inspiroi sanataiteen syntyyn - vau!

Työpäivä voi kääntyä yllättävän mielenkiintoiseksi kuten viime keskiviikkona kävi. Sunnuntaina Vesi/Víz -näyttelyssä vieraillut #hiddenaanekoski -lähettiläs Olga Kolari oli inspiroitunut näkemästään siinä määrin, että otti yhteyttä ja halusi jakaa tuntemuksiaan niin sanataiteen kuin säveltaiteen muodossa. Olga Kolari, armoitettu muusikko ja runoilija, ilmestyi museolle runo mukanaan, istui auditorion flyygelin ääreen ja improvisoi näyttelyn pohjalta kauniin instrumentaalikappaleen. 

Reiman Päivi, osa teoksesta In My Eyes 1. (2015), öljyväri kankaalle.
Kuva Marjo Ahola.

PS. Olgan improvisaation löydät ja voit kuunnella sen Äänekosken taidemuseon facebook-sivuilta osoitteessa https://www.facebook.com/aanekoskentaidemuseo/ Toivotan nautinnollisia hetkiä :) 

Legaatin inventointia

Törmäsin legaattiin ensimmäistä kertaa elämässäni viime tammikuussa, kun eräs taidemuseon äskettäin edesmennyt ystävämme oli laatinyt sellaisen osasta omaisuuttaan.

Erityisjälkisäädös eli legaatti on testamentti, jolla perittävä määrää jostakin erityisestä, tietystä omaisuudestaan taikka tietystä rahamäärästä jonkun hyväksi. Tässä tapauksessa perittävä oli määrännyt kaikki omistamansa maalaukset ja reliefit Äänekosken taidemuseolle. Kävin hakemassa parikymmentä teosta jo talvella, mutta niiden inventointi on jäänyt pitkälle kesään. Lopulta eilen purin teokset paketista ja ryhdyin tekemään inventointia. Kaikki signeeraukset eivät vielä ole avautuneet, pitäisi olla huippuasiantuntija tai jonkin sortin "etsivä", mutta mielenkiintoista tämä on ollut!

Vas. Aarne Alangon Sireenit, oik. Margit Aarnio-Aaltosen kukat tina/hopeakannussa.
Kuva Marjo Ahola.

Osa saaduista teoksista on matrikkelitaiteilijoiden, osa harrastajataiteilijoiden. Matrikkeliin pääsee, kun on jonkin kuvataideliiton jäsen. Verkkomatrikkeliin voidaan hyväksyä myös ammattitaiteilijoita, jotka eivät kuulu mihinkään jäsenliittoon, jolloin hyväksynnästä päätetään vertaisarvioinnin pohjalta. Tuolloin kriteereinä ovat mm. taiteellisen työn taso, ammattimainen ja aktiivinen toiminta kuvataiteilijana, kuvataidekoulutus, keskeisiin kokoelmiin hankitut teokset ja taiteilijalle myönnetyt apurahat ja palkinnot kuvataiteen alalta.

"Etsivän" työ vei HS:n kulttuurisivuille, jossa artikkeli otsikolla Naisia modernismin kynnyksellä (24.4.2004) kertoi karua kieltään naistaiteilijoista. Kyseinen näyttely oli ollut esillä Turun taidemuseossa keväällä 2004 esitellen naistaiteilijoita 1920-1950 -luvulta. Artikkeli listasi naistaiteilijoita kuten mm. Margit Aarnio-Aaltonen, Ester Borg, Martha Lagercrantz, Elin Nordlund, Heli Ojanperä, Liisa Riikkala ja Dora Wahlroos. Artikkeli jatkuu kiinnostavasti näin:" Moni tuskin tietää, että nämä naiset toimivat aktiivitaiteilijoina Turun kouluna tunnetun suuntauksen vaikutuspiirissä vuosina 1920-1950. He ovat nimiä suomalaisen taidehistorian laajasta alaviitevarastosta." Suomalaisen taidehistorian laaja alaviitevarasto??? - artikkelin kirjoittajalta, Jukka Yli-Lassilalta loistava sanavalinta kertomaan ajankuvasta taiteen sukupuolisesti jakaantuneessa maailmassa! Muuta tietoa näistä naisista ei sitten löytynytkään! Legaatin myötä taidemuseon kokoelma karttui juurikin yhdellä Margit Aarnio-Aaltosen öljymaalauksella, ja Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelmassa komeilee Heli Ojanperän maisema Kolilta vuodelta 1947.

Inventointi on edennyt teosnumeroon 14. Tähän mennessä olen kirjannut luetteloon Aarne Alangon ja Margit Aarnio-Aaltosen teosten lisäksi teoksia Arvo Aholalta, Unto Liettyältä, Urho Lehtiseltä, Eero Karjalaiselta, Uuno Soldanilta, Toivo Jutilalta, Aukusti Tuhkalta ja Aarre Aaltoselta. Reliefit odottavat vielä vuoroaan. Loman jälkeiset työpäivät ovatkin täyttyneet mielekkäästä puuhasta uusien taiteilijatuttavuuksien parissa :)

Vas. Urho Lehtisen Sininen maisema vuodelta 1945 täydentää erittäin hienosti kokonaisuutta maisemien osalta.
Kuva Marjo Ahola.

Einar Reuter alias H.Ahtela - maalauksia Äänekosken taidemuseolla

Ennätin tammikuussa käydä tutustumassa Ateneumin laajaan Schjerfbeck-ripustukseen ja katsomassa myös Antti J. Jokisen ohjaaman elokuvan Helene. Sitten iskikin tämä surullisenkuuluisa koronaepidemia, ja ajatukset koetuista kulttuurikohtaamisista peittyivät huolen ja pelon alle. Sunnuntaina ollessani näyttelyn valvonnassa asiakas uskaltautui kyselemään, josko H.Ahtela, jonka töitä meillä on esillä, olisi "jotenkin" sukua elokuvan Einarille. Innostuin kertomaan tarinan, kuinka H.Ahtelan modernit, lähes minimalistiset maalaukset ovat päätyneet Äänekosken taidemuseon perusnäyttelyyn. Jännittävintä on se, kuinka moni asia kietoutuu toinen toiseensa, ja kuinka tyhjät, merkityksettömät aukot alkavat täyttyä.

H.Ahtelan maalaukset vas. Jäiden lähtö (1960), Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963).
Kuva Marjo Ahola.

H.Ahtelan maalaukset vas. Aamu-usva hälvenee / Jormua (1957) ja Sarastus (1964).
Kuva Marjo Ahola.

Minulla oli ilo tuntea Toivo (Topi) Parantainen jo 1960-luvulta lähtien, jolloin hän asui Liimattalan koulun opettajan asunnossa ja hankki taidetta maltillisesti. Vuoden 1967 teosluettelon mukaan teoksia oli kuitenkin jo 73. Kävimme perheenä vierailulla Liimattalassa usein, muistan monet taideteokset ja koriste-esineet jo noilta ajoilta. Olen jopa piirtänyt Topista hiilellä hauskan profiilikuvan! Topi pysyi perheystävänä lähes viimeisiin elinvuosiinsa (k.26.6.1994) saakka. Törmäsin Topin kokoelmaan työni kautta uudelleen 2000-luvulla, jolloin Äänekosken kaupunki oli saanut hallinnoitavakseen kyseisen kokoelman Konginkankaan kuntafuusion myötä ja pohti teoksille uutta näyttelytilaa.

Minulla oli kunnia myöhemmin tuntea myöskin työni kautta Einar Reuterin tytär, joka vieraili säännöllisesti taidemuseolla ja kertoili mielellään pappansa työskentelystä ja teosten aihepiireistä. Tytär oli myös itseoikeutettu kutsuvieras näyttelyiden avajaisissa monina menneinä  kesinä.

Miten sitten Einar Reuter (H.Ahtela) ja Toivo Parantainen liittyvät toisiinsa? Toivo Parantainen valmistui Kajaanin seminaarista yläkansakoulunopettajaksi vuonna 1949, ja hänet valittiin koeajalle Pyyrinlahden (Liimattalan) kansakoulun opettajan virkaan vuosiksi 1949-51. Elokuun 30.pnä 1951 Parantainen sai lopullisen nimityksen samaiseen virkaan, jota hoiti seuraavat 20 vuotta koulun lakkauttamiseen saakka. Seminaariaikanaan Parantainen asui alivuokralaisena Reuterien perheessä Kajaanissa, tutustui tätä kautta kuvataiteisiin ja solmi vuokraisäntänsä kanssa elinikäisen ystävyyssuhteen, joka päättyi vasta Einar Reuterin kuolemaan vuonna 1968.

Einar Reuterin tyttärenpoika pistäytyi juhannusviikolla katsomassa isoisänsä kymmentä maalausta, jotka ovat esillä perusnäyttelyn puolella. Maalaukset olivat hänen mielestään isoisän parhaimmistoa, ja itse olen samaa mieltä. Pidän eniten kahdesta keltasävyisestä maalauksesta, Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963). Ne olivat lähinnä sydäntäni jo lokakuussa 2005, jolloin suunnittelin ja kokosin taidemuseon ensimmäisen perusnäyttelyn, ja jolloin taidemuseo virallisesti avautui yleisölle.

Perusnäyttely on avoinna Helmiä II - kokoelmanäyttelyn tavoin 16.8.2020 saakka ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15. Äänekosken taidemuseon osoite Kuhnamontie 1, Äänekoski. Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Tervetuloa!

Kaikki alkaa näyttää valmiilta - viimeinkin :)

Kaksi Rauha Eklundin Lintupuu-tinareliefiä (1984), Simo Hannulan viivasyövytys Muistoissa on elämää (1984)
 ja Ari Liimataisen akryylimaalaus Luinen harppu (1999).
Kuva Marjo Ahola.

Kesän kokoelmanäyttelymme Helmiä II alkaa olla valmiina, vielä näyttelyluetteloiden tulostusta ja teosnumeroiden teippausta paikoilleen, siinä se sitten on koko komeudessaan. Ja että olenkin taas ylpeä kaupungin kokoelmien laadukkuudesta ja monipuolisuudesta, erityisesti juuri grafiikan osalta.

Väriläiskänä keskellä Ari Liimataisen akryylimaalaus Kasvun ihme (1999), jonka ympärillä Simo Hannulan
 vuoden 1985 viivasyövytyksiä, niistä Kesämuisto (oik.)
Kuva Marjo Ahola.

Ripustukseen valittiin kokoelmista yhteensä 40 työtä, joista neljä akryylimaalausta antaa kaivattua väriä kovin mustavalkoiseen vedosmassaan. Mukana on teoksia matrikkelitaiteilijoilta kuten mm. Aukusti Tuhkalta, Frans Toikkaselta, Ina Collianderilta, Tuulikki Pietilältä, Riitta Uusitalolta, Pekka Hannulalta ja Simo Hannulalta. Teokset ovat tulleet kokoelmiin mm. lahjoituksina, kuntalahjoina ja kaupungin eri yksiköiden omina hankintoina vuosien varrella.

Helmiä II - kokoelmanäyttely on avoinna 16.6.-16.8. ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15 (suljettu 21.6. juhannussunnuntaina). Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Äänekosken taidemuseo löytyy osoitteesta Kuhnamontie 1, Äänekoski. Turvaamme asiakkaidemme ja työntekijöidemme turvallisuutta koronaepidemian aikana ja noudatamme näyttelytilojen avoinnapidossa viranomaisten linjauksia ja ohjeita. Epidemian vuoksi näyttelyihin ei järjestetä opastuksia kesän aikana.

Miltä museo näyttää?

Koronakaranteenin aikana on tullut seurattua televisiosta useampaa sisustus-, kunnostus-/korjaus- ja piha-/puutarhaohjelmaa. Silmiinpistävää monessa kohtaa on ollut se, että toivotaan kohteen muuttuvan joksikin muuksi kuin museoksi. Koti ei saa näyttää museolta, kesämökki ei saa muistuttaa museota, "museoesineet" on siirrettävä pois näkyvistä, muuten ollaan museossa. Museo mielletään negatiivissävytteiseksi, oikeastiko?

En allekirjoita ylläolevaa ajatusta. Olen ylpeä, että saan museoammattilaisena työskennellä museossa, jonka perustehtävänä on hoitaa toimialueen esineellisen ja henkisen kansanperinteen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistorian ja kuvataiteen tutkimus-, tallennus-, opetus- ja näyttelytoimintaa sekä ylläpitää kulttuuriperinnön tallentajana ja tiedonvälittäjänä kokoelmien taustaksi tutkimusarkistoja.

Kuluvan kevään aikana olen saanut mahdollisuuden tutustua perusteellisemmin museon yhteen perustehtävään, tallennustoiminta on näet siirtymässä uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään. Olen päässyt tutustumaan olemassaolevaan esinekokoelmaan, valokuvakokoelmaan, arkistoon ja av-aineistoon. Meillä on tallennettu yli kolmen vuosikymmenen ajan mielenkiintoista paikallisaineistoa näihin kyseisiin kokoelmiin. 😊

Oppimatkalla uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Näyttelypurkua keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Miltä muulta museo näyttää juuri tällä hetkellä? Vaihtuvan näyttelyn tiloissa tapahtuu kaiken aikaa myös jotakin.

 

Ari Liimataisen näyttely Maailma päättyy happotorniin on purettu ripustuksestaan, kehysten silmukkaruuvit on irrotettu, ja teokset on pinottu oikeaoppisesti toisiaan vasten odottamaan siirtoa taiteilijan omiin työtiloihin. Se, milloin siirto tapahtuu, on vielä epävarmaa johtuen koronaepidemian kestosta. Kesään mennessä kuitenkin teokset on siirrettävä erkkeritilasta muualle, sillä museolla ajatellaan tulevasta positiivisesti ja meillä suunnitellaan kesän 2020 näyttelyä Helmiä II. Kesänäyttely kootaan Äänekosken kaupungin omista kokoelmista jatkoksi viimekesäiselle Helmiä! -näyttelylle, jossa tuolloin esiteltiin akvarelleja, piirroksia ja öljymaalauksia. Tällä kertaa esille nostetaan grafiikkaa, akryyleja sekä guasseja. Grafiikan runsaus saattaa tuoda näyttelyyn tummia sävyjä, mutta toivon löytäväni rinnalle myös värikkäitä, tummuutta tasapainottavia teoksia. 😀

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Museokauppakin on saanut laatikkokaupalla täydennystä hyllyihinsä. Kiinnostavia teoksia ovat mm. Suolahti 50 vuotta sekä Suolahden Urhon 100-vuotishistoriikki. 😊

Museokauppaan tulevia myyntituotteita.
Kuva Marjo Ahola.

Näkymä työpöydälle.
Kuva Marjo Ahola.

Onneksi pääni ei ole yhtä sekaisin kuin työpöytäni tällä hetkellä! Näiden kuvien myötä pikainen katsaus, miltä museossa näyttää. Näyttääkö täällä ankealta, tylsältä, pölyiseltä tai pysähtyneeltä? Kommentoikaa mieluusti, puolin ja toisin! 👍👎

Taiteen tulkintaa kotikonstein :)

Museokortin karanteenitaide on viime päivinä tuonut hymyn huulille yhdelle jos toisellekin ja saanut aikaan naurun pyrskähdyksiä. Ihmismieli on niin uskomattoman luova ja kekseliäs, varsinkin näissä erityisissä poikkeusoloissa! Vai mitä sanotte Suomen kultakauden taiteen toisinnoista kotikonstein sommiteltuna? Tässä mm. näkemys Gallen-Kallelan teoksesta Symposion (1894). Alkuperäisessä teoksessa kultivoituneet ystävykset Akseli Gallen-Kallela (tuolloin vielä Axel Gallén), Oskar Merikanto, Robert Kajanus ja Jean Sibelius nojailevat pöydän äärellä pohtien elämän ja taiteen arvoitusta.

Kaisa Hernberg teki perheensä kanssa karanteenitaidetta Gallen-Kallelan tunnetusta Symposion-teoksesta. Uudella teoksella pyrittiin kuvaamaan karanteenin tylsyyttä. Ketsuppipurkki ja soijakastike korvaavat alkuperäisen teoksen pulloja.

Gallen-Kallelan kuuluisa Symposion-maalaus versioitiin ilmentämään karanteenin tylsyyttä – ”Koko perhe on saanut monet hyvät naurut”

Museokortin #karanteenitaidetta-haasteessa luodaan uusia versioita tutuista taideteoksista. Haasteen kuvakilpailussa palkitaan huhtikuun loppuun asti joka viikko kaksi teosta Museokortilla. 

Suomalaiset ovat innostuneet tekemään karanteenitaidetta versioimalla tuttuja kotimaisia teoksia kodin tavaroilla karanteeniajan hengessä. Somessa maaliskuusta asti kiertänyt haaste sai alkunsa alankomaalaiselta @tussenkunstenqurantaine-tililtä.

Museokortin #karanteenitaidetta-haasteeseen on osallistuttu jo yli 1 500 julkaisulla. Kokoamme @karanteenitaidetta-tilille haasteen parhaita paloja. Lue ohjeet, miten osallistua itse haasteeseen 

Haasteeseen liittyvä kuvakilpailu jatkuu 29.4. asti. Palkitsemme joka keskiviikko kaksi parasta teosta Museokortilla. Kaikki aiemmin osallistuneet ovat yhä mukana kilpailussa.

Museot.fi -sivustolta https://museot.fi/uutiset löytyy lisää upeasti toteutettua karanteenitaidetta, käykää ihmeessä katsomassa ja nauttimassa näkemästänne! Näissä merkeissä hyvää viikonloppua toivottaa Äänekosken taidemuseo!

Ajatuksissa jo loppukesä ja syksy

Kevään 2018 näyttelykuva, niin suloisia muistoja. Kuva Katri Ahola.

Kuinka nopeasti maailma pyörähtääkään raiteiltaan :( Vain muutama viikko sitten oltiin ihan täpinöissämme suunnittelemassa Sirpa Hasan ja Päivi Pullin Himmelifantasioita-näyttelyä maalis-huhtikuulle, ja nyt yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa taidemuseon ovet ovat olleet suljettuna 18.3. lähtien toistaiseksi. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että museon toimisto on suljettu sekä kaikki kevään tapahtumat ja tuo edellä mainittu näyttely sekä siihen liittynyt tapahtuma/työpaja on peruttu, eikä kesästä osaa sanoa vielä oikeastaan yhtään mitään. Jotenkin kuitenkin elättelen hentoa toivetta saada loppukesäksi (so. elo-syyskuuksi) meidän vaihtuviin tiloihin jo valmiiksi mielessä hahmoteltu Helmiä II -näyttely - edes jonkinasteisena torsona.

Viime kesän Helmiä! -näyttely oli omalla tavallaan varsin onnistunut, vaikka se ei kietoutunutkaan kenenkään tietyn taiteilijan tuotantoon vaan esitteli kaupungin omiin kokoelmiin kertyneitä helmiä. Helmiä II jatkaisi samaista valitsemaani linjaa esittelemällä omista kokoelmista erityisesti grafiikan vedoksia eri vuosikymmeniltä. Äänekosken taidemuseon kokoelmat ovat grafiikkapainotteiset, joten voin hyvällä syyllä esitellä kokoelmista juurikin näitä helmiä :)

Mahdollinen kesänäyttely omista kokoelmista osuu tässä tilanteessa kuvataiteilijoiden kannalta hyvään saumaan, jos niin voi edes sanoa. Meidän ei tähän tietoon tarvitse perua suomalais-unkarilaista Päivi Reimanin ja Zsuzsa Csizmadian Vesi - Vis -yhteisnäyttelyä, joka on sovittu alkavaksi lokakuussa 2020. Vähän esimakua teille tulevasta löytyy Balassi-instituutin sivuilta  http://www.helsinki.balassiintezet.hu/fi/tapahtumat/4302-csizmadia-reiman-galleria-u-29-11-24-1/.

Nyt kuitenkin on vain mentävä päivä kerrallaan ja odotettava, kuinka elämä vie eteenpäin. Pysykää terveenä :)

Taidemuseon kevään päivityksiä - HUOM!! yleisötilaisuudet ja ryhmäopastukset peruttu

HUOM!!
Äänekosken kaupunki on 13.3.2020 tiedottanut, että museon yleisötilaisuudet ja ryhmäopastukset perutaan. 

HUOM!! Eilen maanantaina 16.3.2020 tulleen ohjeistuksen mukaan museot sulkeutuvat keskiviikkona 18.3.2020 näyttelytoiminnan sekä muun palvelun osalta. Tämä tarkoittaa taidemuseon osalta sitä, että Ari Liimataisen näyttely päättyy tänään tiistaina 17.3. klo 15.00 ja kevään näyttely Himmelifantasioita peruuntuu kokonaan. Taiteen lukupiiri ei myöskään kokoonnu enää tämän kevään aikana.

Taiteen lukupiiri on kokoontunut jo kevään aikana uudella teemalla, maaliskuun alusta alkaen olemme tutustuneet kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallelan Afrikan matkaan, jonka perhe teki vv.1909-1910. Materiaalina ovat olleet taideartikkelit, -kirjat, -kuvat sekä Jan Blomstedtin kirja Unteni Afrikka (2010), joka on kuvaus legendaarisen taidemaalarin sisäisestä Afrikasta, kun taiteilija istuu Afrikan talonsa parvekkeella tyttärensä Kirstin kanssa, joka kuuntelee isäänsä toisella korvallaan.

Taiteen lukupiirin materiaalia. Kuva Marjo Ahola.

Taiteen lukupiiri on kokoontunut torstai-iltapäivisin klo 16-17 taidemuseon kulmakamarissa. Koronavirusepidemia aiheuttaa toki viikottaisen arvioinnin, voimmeko jatkaa tapaamisia. Tarkkailethan siis sen vuoksi Äänekosken taidemuseon facebook-sivuja sekä kaupungin verkkosivuja https://www.aanekoski.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/museot/aanekosken-taidemuseo, jossa tiedotamme asiasta tarpeen mukaan. Lukupiiriin on vapaa pääsy eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista.

Epidemia on tuonut mukanaan epävarmuuden, kuinka mm. ryhmäopastukset hoidetaan. Odotamme kuitenkin melko levollisina, että Ari Liimataisen Maailma päättyy happotorniin -näyttelyn viimeisen viikon kaikki opastukset saadaan hoidettua. Näyttely sulkeutuu sopimuksen mukaisesti sunnuntaina 22.3.2020. Tuolloin ovet ovat toki avoinna vielä klo 12-16, tervetuloa!

Perinteisen kevätnäyttelyn avoinnaoloajat ja yleisötapahtumien järjestelyt ovat vielä lyömättä lukkoon. Oletan kuitenkin, että Sirpa Hasan ja Päivi Pullin Himmelifantasioita -näyttely on esillä vaihtuvissa näyttelytiloissa 26.3.-26.4.2020. Ryhmäopastusten järjestäminen tässä epidemiatilanteessa ei kuitenkaan ole mahdollista. Päivitämme näitäkin tietoja lähempänä näyttelyajankohtaa. Pysykää kuulolla :)

Päiväkodin näyttely näyttelystä

5-vuotiaan Antin Happotorni ja
3-vuotiaan Jannin Omakuva.
Kuva Marjo Ahola.

Pyörähdin torstaina aamulla läheisessä päiväkodissa, kun olivat ihan vasiten pyytäneet käymään. Ja mikäs oli käydessä, sillä päiväkotiin oli rakennettu "näyttely näyttelystä".

Päiväkodin 3-5 -vuotiaat vierailivat taidemuseolla parisen viikkoa takaperin kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelyssä Maailma päättyy happotorniin ja innostuivat niin paljon näkemästään ja kuulemma kuulemastaan, että päättivät piirtää ja maalata kaikkea sitä, mitä muistikuviin oli jäänyt. Ja paljon ja monenlaista olikin jäänyt mieleen!!

Ari Liimataisen värikylläinen näyttely oli kovasti lasten mieleen. Arin maalaamat kuvat olivat hyvin kiinnostavia sadunomaisuudessaan mutta välillä myös pelottavuudessaankin. Näyttelykierroksesta selvittiin kuitenkin hyvillä mielin ja innostuksen valtaamina :) Happotorni (2019) oli yksi suosituimmista aiheista, joista lapset olivat taiteilleet vahaliiduin ja vesivärein taideteoksia. Toinen lasten suosikki oli Kulmikas omakuva (2011).

5-vuotiaan Otavan Puu ja
5-vuotiaan Sannin Ämpäripäät.
Kuva Marjo Ahola.

Puu-aiheet ovat kuuluneet Ari Liimataisen repertuaariin jo pidemmän aikaa, ja näyttelyn Puun haltia (2018) tuntui myös kiinnostaneen lapsia.

Koko näyttelyn ykköstyö Jonglöörit (2008) herätti myös paljon kiinnostusta, sillä tarkkasilmäisimmät päiväkotilaiset löysivät teoksesta erityisen paljon outoa ihmeteltävää. Kuinka voi kulkea ämpäri päässä, oli monen esittämä kysymys! Toisaalta mietittiin myös yhdessä, voiko ihmisellä olla pöydän tai sohvan jalat jalkoina tai siivet ja rautakoukut käsinä... kyllä kuvataiteilijan mielenmaisema on niin uskomattoman ihmeellinen ja moniulotteinen!!

5-vuotiaan Ellin Tornit ja Mies kaatamassa mehua
tarkastajan päälle. Kuva Marjo Ahola.

Arin punasävyisistä teoksista kiinnostusta päiväkotilaisten keskuudessa herätti erityisesti Kaksi tornia (2017), jossa korkeaan ja pelottavankin kaltevaan torniin on kiivennyt rohkeita hahmoja. Niin teos ainakin yhdessä tulkittiin.

Teos Alkoholitarkastaja (2018) aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja iloisia kommentteja siitä, miksi "jäätynyt mies kaataa mehua pikku-ukon päälle". Puhuttiin yhdessä siis punaisesta marjamehusta eikä sen väkevämmästä vaihtoehdosta!

Maailma päättyy happotorniin -näyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla vielä sunnuntaihin 22.3. saakka, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla, lämpimästi tervetuloa!

Iloista joulua ja jouluista iloa taidemuseolta

Nyt on viimeistään hyvä aika hypätä arjen oravanpyörästä ja laskeutua rauhassa joulun viettoon. Taidemuseon näyttelyt ovat avoinna vielä ennen joulua sunnuntaina 22.12. klo 12-16 sekä heti joulunpyhien jälkeen sunnuntaina 29.12. klo 12-16. Siis lämpimästi tervetuloa!

Let it snow :)

Jouluista iloa meille tuo myös laskutoimitus siitä, että Äänekosken taidemuseo on tehnyt kävijäennätyksensä, sillä jo tähän mennessä 2343 kävijää on tutustunut monipuoliseen näyttelytoimintaamme vuoden 2019 aikana. Suuri kiitos kuuluu kaikille teille, jotka olette vierailleet näyttelyissä ja taidemuseon järjestämissä erinäisissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. 

Iloa, riemua ja valoa toivotamme kaikille kävijöillemme jouluna 2019!

Ja muistattehan, että Ari Liimataisen näyttely Maailma päättyy happotorniin on jo mainittujen sunnuntaiden lisäksi avoinna to 2.1.2020 klo 12-15 ja su 5.1.2020 klo 12-16. Loppiaisen jälkeen palaamme normaaleihin aukioloaikoihin eli ti-to klo 12-15 ja su klo 12-16. Näyttely on avoinna 22.3.2020 saakka.