Kuudennen näyttelyttömän viikon loppupuolella asiat alkavat selkiytyä. Ulkoremontti siltä osin kuin se oli suunniteltu on tullut maaliinsa eilissä päivänä. Koneet ja laitteet ovat lähteneet pihapiiristä ja mukava hiljaisuus on palannut taloon. Nyt voi jo kuulla omia ajatuksiaankin! Ei tämä jakso mitään hiljaiseloa ole kuitenkaan ollut. Asioita on vain tapahtunut talon ulkopuolella.
Hiskinmökin leivintupa on saanut muutamia Riitta Ollikaisen pajukudonnaisia seinilleen. Terveyskeskuksen kokoustiloihin on löydetty pari hyvää suurikokoista öljyvärityötä, joista toinen, Olli Kokkosen Lappoonia I, on pingotettu uudelleen ja toinen, Anja Kauton Äänekoski-aiheinen teos on saanut modernit, lakkapunaiset kehykset. Kiitos Anulle ja Jannelle Kehystämö Friidaan! Kaupungin taidekokoelman teoksia on palautunut museolle, ne on saatu kuvattua ja sähköisiä luettelointitietoja on saatu näin täydennettyä. Muutamia ryhmiäkin on tähän väliin mahtunut opastettavaksi ja heidän palautteensa on ollut positiivista: "mielenkiintoista kuulla muustakin museon toiminnasta kuin vain siitä näkyvimmästä osasta eli näyttelytoiminnasta".
Elina Jurvelan, Sirpa Hasan ja Päivi Pullin eli munamaalareiden kanssa on palaveerattu ja lyöty lukkoon kevään 2016 näyttely. Tiedossa on taas jotain uutta ja kiinnostavaa - pysykäähän kuulolla. Tekstiilitaiteilija Riitta Hytönen-Pasasen kanssa on sovittu kaupungin omistamien kuvakudosten kunnostamisesta ja uudelleensijoittamisesta. Ripustukseen liittyvä problematiikka on ollut pitkän pohdinnan alla, toivottavasti sekin saadaan ratkaistua vielä tämän vuoden puolella.
Olen paneutunut Toivo Parantaisen Taidemuseosäätiötä edeltäneisiin moninaisiin vaiheisiin ja niihin liittyvään arkistomateriaaliin. Olen tutustunut Taidekotitoimikunnan pöytäkirjoihin ja muistioihin niin Konginkankaan kunnan kuin Äänekosken kaupungin ajoilta. Siinä rinnalla olen uppoutunut myös Museoliiton julkaisuun Kokoelmapoistojen hyvät käytännöt (2015), sillä kaikesta huolimatta poistot ovat osa kokoelmanhallintaa. Poistot tulevat yleensä ajankohtaisiksi silloin, kun teokset ovat vaurioituneet niin pahasti, ettei niitä enää saada kunnostettua tai teokset ovat olleet kateissa vähintään kaksi vuotta eivätkä ole aktiivisesta etsinnästä huolimatta löytyneet. Meilläkin on oltava selvä kanta siihen, kuinka suhtautua poistoihin, ennen kuin asia ajankohtaistuu.
Olen osallistunut myös elämäni ensimmäiseen webinaariin oman tietokoneeni kautta. Museoliitto tarjosi tuhdin ajankohtais- ja tietopaketin, miten tuoda esille ja markkinoida museoalan historian suurinta innovaatiota, Museokorttia. Olen ylpeä, että Äänekosken taidemuseo kuuluu siihen yli 200 museon joukkoon, jonka näyttelyihin pääsee näyttämällä Museokorttia, ja josta kortin (54€) saa ostettua joko itselleen tai vaikkapa lahjaksi tulevaa joulukautta silmällä pitäen. Ennen joulua ostettuihin lahjakortteihin liittyy extrakuukausi; kortti on siis voimassa 13 kk, kun muistaa vain rekisteröityä loppiaiseen 2016 mennessä. Vaikka taidemuseon näyttelyt ovatkin tällä hetkellä suljettuna, niin toimisto on avoinna ti-to klo 12-15 asiointia ja ostosten tekoa varten. Ja meillä kauppa käy käteisellä. Tule ja tutustu Museokorttiin, tervetuloa :)
