Sunnuntai-iltapäivien taiteilijatapaamisessa Kaarina Ritvasen poika Kalervo Ritvanen

Sunnuntai-iltapäivien taiteilijatapaamiset saavat jatkoa 23.3. klo 13-14, jolloin Äänekosken Taiteilijaseura ry:n perustajajäsenen, Kaarina Ritvasen poika Kalervo Ritvanen tulee taidemuseolle (Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski) kertomaan äitinsä tarinaa osana taiteilijaseuran historiaa. 

Taiteilijatapaaminen sisältyy näyttelyn pääsymaksuun 5/3/0 euroa tai vapaasti Museokortilla. Lämpimästi tervetuloa kuulolle!

Kaarina Ritvanen, Hautalan pihapiiri, öljy, 1977

Sunnuntai-iltapäivien taiteilijatapaamiset saavat jatkoa 16.3.2025

Sunnuntai-iltapäivien taiteilijatapaamiset saavat jatkoa 16.3. klo 13-14, jolloin Äänekosken Taiteilijaseura ry:n perustajajäsen Pertti Salo tulee taidemuseolle (Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski) kertomaan seuran alkutaipaleesta ja omasta taiteen tekemisestään seuran jäsenenä. 

Pertti Salo, Niinivesi, 1978

Taiteilijatapaaminen sisältyy näyttelyn pääsymaksuun 5/3/0 euroa tai vapaasti Museokortilla. Lämpimästi tervetuloa kuulolle!

Sunnuntai-iltapäivien taiteilijatapaamiset alkavat 9.2.2025

Äänekosken Taiteilijaseura ry:n näyttelyyn liittyvät sunnuntai-iltapäivien taiteilijatapaamiset alkavat 9.2. 2025 klo 13. Noin tunnin mittaisissa varsin vapaamuotoisissa tapaamisissa seuran nykyiset aktiivijäsenet ja jo edesmenneiden perustajajäsenten jälkipolvet kertovat taiteen kokemisesta ja seuran merkityksestä taiteen tekemiseen.    

Ensimmäisessä taiteilijatapaamisessa 9.2. klo 13 kohtaavat taiteilija, kuvaamataidon opettaja Urpo Heinon tyttäret Maija, Eeva ja Sinikka, jotka muistelevat isäänsä monilahjakkaana taiteilijana ja taiteen tekijänä. Tapaamisiin pääsee mukaan näyttelyn pääsymaksun hinnalla, 5/3/0 € tai vapaasti Museokortilla, lämpimästi tervetuloa Äänekosken taidemuseolle (Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski).

Päiväkodin näyttely näyttelystä

5-vuotiaan Antin Happotorni ja
3-vuotiaan Jannin Omakuva.
Kuva Marjo Ahola.

Pyörähdin torstaina aamulla läheisessä päiväkodissa, kun olivat ihan vasiten pyytäneet käymään. Ja mikäs oli käydessä, sillä päiväkotiin oli rakennettu "näyttely näyttelystä".

Päiväkodin 3-5 -vuotiaat vierailivat taidemuseolla parisen viikkoa takaperin kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelyssä Maailma päättyy happotorniin ja innostuivat niin paljon näkemästään ja kuulemma kuulemastaan, että päättivät piirtää ja maalata kaikkea sitä, mitä muistikuviin oli jäänyt. Ja paljon ja monenlaista olikin jäänyt mieleen!!

Ari Liimataisen värikylläinen näyttely oli kovasti lasten mieleen. Arin maalaamat kuvat olivat hyvin kiinnostavia sadunomaisuudessaan mutta välillä myös pelottavuudessaankin. Näyttelykierroksesta selvittiin kuitenkin hyvillä mielin ja innostuksen valtaamina :) Happotorni (2019) oli yksi suosituimmista aiheista, joista lapset olivat taiteilleet vahaliiduin ja vesivärein taideteoksia. Toinen lasten suosikki oli Kulmikas omakuva (2011).

5-vuotiaan Otavan Puu ja
5-vuotiaan Sannin Ämpäripäät.
Kuva Marjo Ahola.

Puu-aiheet ovat kuuluneet Ari Liimataisen repertuaariin jo pidemmän aikaa, ja näyttelyn Puun haltia (2018) tuntui myös kiinnostaneen lapsia.

Koko näyttelyn ykköstyö Jonglöörit (2008) herätti myös paljon kiinnostusta, sillä tarkkasilmäisimmät päiväkotilaiset löysivät teoksesta erityisen paljon outoa ihmeteltävää. Kuinka voi kulkea ämpäri päässä, oli monen esittämä kysymys! Toisaalta mietittiin myös yhdessä, voiko ihmisellä olla pöydän tai sohvan jalat jalkoina tai siivet ja rautakoukut käsinä... kyllä kuvataiteilijan mielenmaisema on niin uskomattoman ihmeellinen ja moniulotteinen!!

5-vuotiaan Ellin Tornit ja Mies kaatamassa mehua
tarkastajan päälle. Kuva Marjo Ahola.

Arin punasävyisistä teoksista kiinnostusta päiväkotilaisten keskuudessa herätti erityisesti Kaksi tornia (2017), jossa korkeaan ja pelottavankin kaltevaan torniin on kiivennyt rohkeita hahmoja. Niin teos ainakin yhdessä tulkittiin.

Teos Alkoholitarkastaja (2018) aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja iloisia kommentteja siitä, miksi "jäätynyt mies kaataa mehua pikku-ukon päälle". Puhuttiin yhdessä siis punaisesta marjamehusta eikä sen väkevämmästä vaihtoehdosta!

Maailma päättyy happotorniin -näyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla vielä sunnuntaihin 22.3. saakka, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla, lämpimästi tervetuloa!

Kuvataiteen helmiä kesän ajan Äänekosken taidemuseolla

😌😌 Lopultakin löytyi hetki istahtaa ja päivittää taidemuseon blogia hektisen näyttelynvaihdon päätteeksi. Tosin vieläkin on tekemättömiä pikkujuttuja ja viimeistelyä näyttelytiloissa, mutta Äänekosken taidemuseon 11. kesänäyttely päästiin avaamaan toissa päivänä, ja iloiseksi yllätykseksi asiakkaita alkoi saapua saman tien!

Kesänäyttelymme Helmiä! esittelee nimensä mukaisesti kuvataiteen helmiä Äänekosken ja Suolahden kaupungin kokoelmasta ja Äänekosken taidemuseon omasta kokoelmasta. Suurin osa teoksista on tullut kokoelmiin vuosien saatossa lahjoituksina ja kuntalahjoina. Näyttely koostuukin pääasiassa matrikkelitaiteilijoiden teoksista. Taiteilijoista esille on nostettu mm. Hannes Autere, Magnus Enckell, Antti Halonen, Jonas Heiska, Urho Lehtinen, Eemu Myntti, Tuulikki Pietilä ja Juhani Petäjäniemi.

Helmiä! rakentuu perinteisistä maisemista ja muotokuvista, mutta 36 teoksen joukkoon mahtuu myös modernia taidetta. Vanhimmat akvarellit ovat vuodelta 1897 ja tuorein öljyvärimaalaus vuodelta 2008. Jokainen tila teoksineen rakentuu tarinan ympärille, ja kokonaisuudet on teemoitettu mm. otsikoilla nostalgiannälkään, ikkunat auki Eurooppaan ja varjosta valoon.



Tuulikki Pietilän serigrafiat Positano (vas.) ja Granada vuodelta 1961.
Kuva Marjo Ahola.

Vas. Vidir Mýrmannin öljymaalaus Islannista vuodelta 2008 rinnallaan Magnus Enckellin akvarelli Caprilta vuodelta 1905.
Molemmissa samaa hehkua.
Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtisen kuvaamia kunnalliskodin asukkaita kesällä 1962.
Matti Annalan nostalginen maisema Kevätsuvanto vuodelta 1945. 
Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtinen maalasi Äänekoskella uskonnollisaiheista freskoa Betanian koti vanhainkodin seinälle ja "verrytteli" suurtyön rinnalla piirtäen asukkaista luonteikkaita, vahvoja muotokuvia. Fresko valmistui vuonna 1962. Vanhainkodin purkamisen myötä pinta-alaltaan reilun kahdeksan neliön kokoinen fresko kuitenkin menetettiin, mutta muotokuvat saivat paikkansa Piilolan palvelukeskuksen Muistolan aulatiloista. Pertti Salmi maalasi freskosta toisinnon vuonna 2002.                             

Ina Sjöströmin Rantamökki on laattaan kaiverretun tiedon mukaan
kiertopalkinto Äänekosken Yhteiskoulun lausuntakilpailussa.
Kuva Marjo Ahola.

Kuva Marjo Ahola.

Vas. Antti Halosen klassinen maisema, Maisema Laajanvuorelta (Suolahden Kirppuvuorelta) vuodelta 1922, oik. Grigor Auerin Maisema vuodelta 1946.

Antti Halonen on jäänyt isoveljensä Pekan varjoon syyttä suotta, sillä Antin maalaamat käkkärämännyt ja kalliomaisemat vetävät vertoja Pekka Halosen kultakauden rakastetuille maisemamaalauksille.

Maalausten välissä komeilee Hannes Autereen pronssiveistos Keski-Suomen Opiston johtaja O.V. Sirkasta vuodelta 1943. Saarijärveläinen Autere tunnetaan parhaiten puuveistoksistaan.

Kuvassa ripustus on vielä vaiheessa, pari päivää ennen näyttelyn avautumista. Vatupassille löytyy aina tarvetta!



Taju Sallisen akvarellit Nikkilän maisemista 1950-luvun lopulta odottamassa vielä suojakupua päälleen.
Kuva Marjo Ahola.

Taju (Tykon tytär) Sallinen vietti loppuelämänsä Nikkilän mielisairaalassa Sipoossa maalaten ahkerasti sairaalaa ympäröivää maisemaa eri vuodenaikoina. Sallinen myi töitään sairaalan henkilökunnalle, jonka kautta työt luultavimmin kulkeutuivat aikanaan Suomen ensimmäiseen B-mielisairaalaan, Sisä-Suomen sairaalaan Suolahteen. Kun toiminta psykiatrisena sairaalana päättyi Suolahdessa vuonna 2008, työt päätyivät - onnekkaasti - Äänekosken taidemuseon kokoelmaan.

Helmiä! Äänekosken taidemuseon kesässä 12.6.-18.8.2019 (suljettu 21.-22.6.), ti-pe 12-18 ja
la-su 12-16. Pääsymaksut 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

Tiistaiaamun taidemeemejä museolla

Vapaa toimittaja, kuvataiteen amatööri ja huumorin ammattilainen Virpi Salmi (s.1973) on toimittanut suomalaisen taidemeemikirjan Ottaisin mieluummin ponin ja muita totuuksia Suomen taiteen helmistä (Atena, 2018). Kirjan kannessa komeilee Akseli Gallen-Kallelan tunnetuista lähes tunnetuin maalaus Poika ja varis (1884). Virpi Salmin humoristisessa otteessa poika on saanut vierelleen ajatuskuplan, jossa sanotaan "Ottaisin mieluummin ponin".

Sosiaalisessa mediassa maailmantaiteen meemit ovat naurattaneet jo miljoonia ihmisiä, ja Salmin mielestä olikin korkea aika tuoda myös Suomen taide nykyaikaan. Jo ennen Salmin kirjan ilmestymistä, joulukuussa 2017, YLEn uutisissa pohdittiin taidemeemien oikeutusta otsikolla Onko kyseessä pyhäinhäväistys vai hauskaa huumoria?  https://yle.fi/uutiset/3-9932065


Nokkelaa ja nerokasta dialogia vitosluokkalaisilta.
Kuva Marjo Ahola.






Virpi Salmin mukaan taidemeemit ovat erityisesti netissä leviäviä hassutteluja, joissa parannetaan vanhaa, kulunutta taideteosta virkistävällä tekstitulkinnalla. Prosessissa teos ikään kuin siirtyy nykyaikaan sekä muuttuu kuin uudeksi.

Virpi Salmi on poiminut kirjaansa suomalaisen kuvataiteen rakastetuimpia teoksia Kansallisgalleriasta eli Ateneumin taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmista. Kirjan sivuilla vilahtavat tunnetut teokset mm. Albert Edelfeltiltä, Magnus Enckelliltä, Antti Favénilta, Maria Wiikiltä ja Hugo Simbergiltä.

Ihastuin kirjaan ja sen välittömään  otteeseen jopa siinä määrin, että tiistaiaamuna Honkolan koulun koululaisryhmän kanssa syvennyimme yhdessä taidemeemien maailmaan. Ryhmä paneutui annettuun tehtävään antaumuksella, ja iloinen (ja jopa riehakas) ilmapiiri täytti taidemuseon auditorion.

Historiallisen museon näyttelykin saattaa säikäyttää!
Kuva Marjo Ahola.

Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä -näyttelymme johdatteli mainiosti samalla elokuvan tekoon, ja niinpä meemityöpaja videoitiin! Tässä esittelen kuitenkin kuvakorttisarjoja, jotka syntyivät koululaisten käsissä (ja ajatuksissa) nopeasti ja melko vaivattomasti.

Kuvakortit, joihin vitoset toteuttivat omia tekstityksiään, ovat Suomen museoliiton "aikaa nähneitä", markkinointiin ja mainontaan liittyneitä pr-kortteja. Olin säilyttänyt niitä "varuilta" jo useamman vuoden, ja nyt ne pääsivät uusiokäyttöön. Kortteja on neljää eri mallia, kaikissa korteissa tapahtuu jotain hauskaa museon näyttelytiloissa.

Kortit on suunnitellut Harri Haarala, piirtäjä, kuvittaja, sarjakuvataiteilija, Grafia ry:n jäsen keväästä 2015 alkaen. Lisää erityyppisiä kuvituksia voi katsella hänen kotisivuiltaan osoitteessa www.harrihaarala.fi.

Näin taidemuseokin saattaa herätä eloon!
Kuva Marjo Ahola.

Iskevää kommentointia näyttelytilassa!
Kuva Marjo Ahola.

Tosi iso KIITOS Honkolan koulun vitosluokkalaisille vierailusta taidemuseolla ja osallistumisesta taidemeemityöpajaan, joka tuotti hetkessä nokkelia ja kerrassaan nerokkaita tekstityksiä!

Tukaattityttö - Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen

"Ilman Helmi Vartiaista ei olisi Tyko Sallisen kuuluisia Mirri-maalauksia, ja silti tuosta naisesta ei tiedetä juuri mitään. Yksinkertainen ja rehevä maalaismuusa, joutava vaimo, aistillinen ansa? Mielikuva on niin täydellisesti rakennettu, että sen peitosta voi vain vaivoin etsiä todellisen naisen kuvaa. Helmi Vartiainen, itsekin taiteilija, on oikeaa nimeään myöten vaiettu ja häivytetty olemattomiin."

"Tukaattityttö on kahden tekijän hahmotelma todellisen Helmi Vartiaisen (1888-1920) elämäkerraksi, tarina nuoresta sivistyneestä karjalaistytöstä, joka tulee Ateneumiin opiskelemaan ja tapaa Tyko Sallisen. Kohtalokas avioliitto tekee hänestä taiteilijan mallin ja kahden tyttären äidin, mutta elämä omavaltaisen Tykon kanssa johtaa pian perhetragediaan, joka heittää varjonsa vielä Helmin taiteilijatyttärienkin elämään. Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuolen Helsinkiin, Pariisiin, Viipuriin ja Sortavalaan taustanaan suomalaisen taiteen ja itsenäistyvän Suomen murrosaika."

Näillä saatesanoilla Tukaattitytön (WSOY, 2002)  kirjoittajakaksikko Inka-Maria Laitila & Tarja Strandén sukeltaa rohkeasti syvälle taiteilija Helmi Vartiaisen lyhyeksi jääneeseen, traagiseen elämään. Taiteen lukupiirin syksyn 2018 osallistujat valitsivat yksimielisesti Tukaattitytön kevään 2019 lukupiirin teokseksi.

Taiteen lukupiiri aloittaa kevätkauden torstaina 17.1. klo 16 taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) esittelemällä lukupiirin valitseman Tukaattityttö-teoksen. Tunnin mittaiseen lukupiiriin on vapaa pääsy, eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista. Lukupiiri kokoontuu seuraavan kerran poikkeuksellisesti vasta torstaina 31.1. ja sen jälkeen torstaisin 7.2. - 14.2. - 21.2. - 7.3. - 14.3. - 21.3. - 28.3. - 4.4. - 11.4. (talvilomaviikolla 28.2. ei kokoontumista). Tervetuloa kuulolle!

Taiteen lukupiirin kevään 2019 teos, Tukaattityttö - Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen /
Inka-Maria Laitila & Tarja Strandén, WSOY, 2002.
Kuva Marjo Ahola.

Taidemuseon taiteen lukupiiri starttaa 4.10.2018 :)

Syksyn lukupiirin taideromaani, Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen
Nainen parvekkeella. Bazar, 2016.
Kuva Marjo Ahola.

Muutama elokuun lopun viikonloppu on mennyt töissä näyttelynvalvojana. Kävijöitä on kulkenut ulko-ovesta harvakseltaan, joten on jäänyt aikaa paneutua uuden lukukokemuksen valintaan syksyn taiteen lukupiiriä silmällä pitäen.

Kamppailin pitkään kahden kiinnostavan kirjan välillä, Riikka Stewenin Niin kauan kuin rakastat ja Eppu Nuotion / Pirkko Soinisen Nainen parvekkeella. Fiilistelin, pohdiskelin ja hahmottelin miellekartat molemmista kirjoista, sen verran vaikeaselkoisia kun olivat ja toinen vielä toista haasteellisempi. Lopulta valitsin oheisen kuvaamani kirjan, Nainen parvekkeella, jota kirjan takakannessa kuvaillaan "huikean omaperäiseksi rikosromaaniksi". Tarina kiertyy yhden taulun ympärille, taulun, joka vangitsee monet ihmiset, jokaisen omalla tavallaan. Taulu, joka merkitsee enemmän kuin elämä. Mysteeri, jonka ylle menneisyys on heittänyt verhonsa. Nainen, jonka kohtalo jäi arvoitukseksi.

Suomalainen nuori dokumenttiohjaaja tulee Pariisiin etsimään Albert Edelfeltin taulun luonnoksia. Kaukana Suomessa iäkäs taiteenharrastaja seuraa etsintää. Edelfeltin ajan tapahtumat kurottuvat kohti nykypäivää, ja menetykset pohjustavat kaikkea myöhemmin syntynyttä.

Aloitamme taiteen lukupiirin kuukauden kuluttua, torstaina 4.10. klo 16-17
(Äänekosken taidemuseo, Kuhnamontie 1). Lukupiiri kokoontuu torstai-iltapäivisin, piiriin on vapaa pääsy eikä mukaan tuleminen edellytä ennakkoilmoittautumista. Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan ääneen luetun tarinan etenemistä n. 25-30 sivun tuntivauhdilla.

JK. Torstaina 25.10. kokoonnumme neljännen kerran. Tarina polveilee nettikirjeenvaihdosta 1880-luvun Pariisi-kuvauksiin. En enää tiedä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Mutta toisaalta, tarvitseeko sitä edes tietää, kun tarina itsessään on mielenkiintoinen ja koukuttava :)

Vielä kerran, olkaa hyvä! Nora Tapper hyvästelee näyttelynsä "Hetkiä, tuokioita" sunnuntaina 2.9. klo 15-16

Tiistaina 10.7.2018 järjestetyssä taiteilijatapaamisessa Nora Tapper kertoili opinnoistaan ja urastaan.
Kuva Merja Kähkönen.

Onpa mukavaa päästä kertomaan blogin lukijoille ja taidemuseon arkea seuraaville iloinen uutinen: Nora Tapper saapuu taidemuseolle sunnuntaina 2.9. klo 15 ja hyvästelee näyttelynsä Hetkiä, tuokioita viimeisen aukiolotunnin aikana kertoillen ajatuksiaan näyttelystä ja avaten tulevia suunnitelmiaan, joihin kuuluu mm. näyttely Berliinissä vuonna 2019.

Heinäkuisessa tilaisuudessa taidemuseo täyttyi ilahduttavasti taiteen ja taiteilijan ystävistä, jopa niin, että kaikki eivät mahtuneet yhdellä kertaa samaan tilaan kuuntelemaan Noran kiinnostavaa jutustelua. Nyt on siis oiva mahdollisuus tulla uudestaan paikalle kuuntelemaan - ehkä jotain uuttakin.


Kansallisromanttinen maisema (2017) avaa mielenmaiseman Keitele-järven rannoille ja saariin.
Maisema on erityisen rakas Nora Tapperille, joka viettää kesiään näillä rannoilla.
Kuva Jussi Tiainen.



Sunnuntain 2.9.2018 tilaisuuteen on vapaa pääsy, tilaisuus alkaa klo 15 Äänekosken taidemuseolla, Kuhnamontie 1. Lämpimästi tervetuloa, vielä kerran!

Tappereita kerrakseen :)

Kuvanveistäjä Nora Tapperin (s. 1961 Konginkangas) näyttelyn Hetkiä, tuokioita avajaisissa viime viikon torstai-iltana oli hyväntahtoista tunkua, kiinnostavia puheenvuoroja, runsasta mielipiteiden vaihtoa ja vilkasta keskustelua. Avajaisiin saapui seitsemisenkymmentä kutsuvierasta, näyttely sai vierailta vuolaita kehuja ja lämpimiä kiitoksen sanoja. Perinteinen sanonta, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa - ei avajaisissa eikä sen jälkeenkään. Nora Tapper on profeetta omalla maallaan ja nimenomaan kotiseudullaan täällä Äänekoskella. Hetkiä, tuokioita - Nora Tapper on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16, tervetuloa Äänekoskelle! Huom! näyttelyt suljettu juhannuksena 22.-23.6.
https://www.facebook.com/aanekoskentaidemuseo/


Talo ja puu Modiglianin mukaan, 2017, puu ja keramiikka. Kuva Jussi Tiainen.
Amedeo Modiglianin maalauksessa Puu ja talo vuodelta 1919 on etualalla puu ja takana talo,
jossa näkyy vain yksi ikkuna. Talon yksinäinen ikkuna kiehtoi minua
 ja käsissäni muotoutui talo ja puu rinteessä. (NT)



Uusi alku, 2017, puu. Kuva Jussi Tiainen.
Luonnon elinvoima hämmästyttää,
edellisvuotiseen kantoon ilmestyy uusi kasvu. (NT)

Samana torstai-iltana olisi ollut toisetkin avajaiset, Galleria Jarskassa Saarijärvellä, missä avattiin Juholan kesäkausi kuvanveistäjä Riku Riipan Veistoksia -näyttelyllä. Juhola on Tapperin veljesten koti, jossa veljekset, kirjailijat Harri ja Marko (Marko Tapio), kuvanveistäjä Kain ja lavastaja Yrjö viettivät lapsuutensa ja nuoruutensa. Vuonna 1949 valmistuneen päärakennuksen yläkerrassa on Markon kirjoituskoppi ja veljesten huoneet alkuperäisine kalusteineen, joista osa on Kainin tekemiä. Päärakennuksen pihapiirissä sijaitsevassa navettagalleria Jarskassa on esillä Riku Riipan (s.1974)veistoksia. Riippa toimi akateemikko Kain Tapperin apulaisena opiskellessaan Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolla Helsingissä. Tapperien Juhola ja Galleria Jarska ovat avoinna 16.6.-12.8.2018 (Ryöppäläntie 59, Tarvaala/Saarijärvi), tervemenoa Tarvaalaan! http://www.saarijarvi.fi/koe-nae-ja-liiku/saarijarven-museo/kayntikohteet/tapperien-juhola-ja-galleria-jarska

Tappereita kerrakseen :)  Kuvanveistäjä Nora Tapper on saanut ja saa edelleenkin tehdä sukuselvitystä siitä, keitä nämä Tapperit ovat ja kuinka läheisiä sukulaisia he ovat. Näyttelyä Äänekoskella rakentaessaan Nora Tapper pohdiskeli sukunsa vaiheita ja omaa taiteellista perimäänsä; hänen Jorma-isänsä ja Tapperin veljekset kun olivat vain serkuksia - ehkäpä Eeva-äidinkin taiteellisuudella on tässä ollut osansa.

Nora Tapperin ajatuksiin, teoksiin ja näyttelyihin pääsee tutustumaan mm. oheisten linkkien kautta:

https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Niin-tapperia-niin-tapperia/597575

http://matkalla.keskisuomentaide.fi/project/taiteilijan-elamaa-nora-tapper/

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper - Äänekosken taidemuseolla 15.6.-2.9.2018

Kevätnäyttelyn viimeisiä ripustuslankoja irrotetaan, lasivitriinejä siirretään varastoon ja tilalle nostetaan veistosjalustoja, sillä Äänekosken taidemuseolla avautuu perjantaina 15.6. kuvanveistäjä Nora Tapperin näyttely Hetkiä, tuokioita.

Konginkankaalla (-61) syntynyt, Helsingissä asuva ja työskentelevä Nora Tapper tuo esille "uusinta uuttaan", sillä tuoreimmat leppäpuiset veistokset ovat syntyneet alkuvuodesta 2018 juurikin Äänekosken näyttelyä varten 💖. Olemme saaneet "makustella" tulevaa tällä viikolla, kun Nora yllätti meidät tuomalla veistoksiaan museolle jo näin etuajassa!

Nora Tapperilla on laaja taiteellinen koulutus taustalla. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Äänekosken lukiosta 1980, opiskellut Oulun yliopistossa arkkitehtuurin osastolla 1980-85, 87-89, Taideteollisessa korkeakoulussa 1985-87, Kuvataideakatemiassa kuvanveiston laitoksella 1989-93. Kuvataiteen maisterin tutkinto valmistui 1998 Kuvataideakatemiasta.

Näyttelyitä Nora Tapperilla on ollut viime vuosina tasaiseen tahtiin niin Etelä-Suomessa (Helsinki, Tampere) kuin Keski-Suomessa (Jyväskylä, Keuruu, Saarijärvi). Äänekoskelle Nora saatiin   houkuteltua sen verran hyvissä ajoin, että sekä taiteilijan että taidemuseon aikataulut kävivät sopivasti yksiin. Loppuvuodeksi Nora Tapperilla on tiedossa vielä yhteisnäyttely (Moisander, Ripatti, Tapper) Vanhan Raatihuoneen Galleriassa Turussa, ja vuodelle 2019 on sovittu yksityisnäyttelyt Galleria Sculptoriin Helsinkiin sekä Galleria Toolboxiin Berliiniin, Saksaan.

Nora Tapper kertoo tulevasta näyttelystään Äänekosken taidemuseolla näin: Miettiessäni näyttelyä lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiini mielessäni on kulkenut muistojen ja kuvien virta. Näyttely tuntuu olevan minusta väistämättä henkilökohtaisempi kuin jossain muualla pidettävä. Näyttelyyn ja veistoksiin tulevat mukaan menneet sukupolvet ja täällä kokemani menneet ajat. Hetkiä, tuokioita -näyttelyni veistokset perustuvat muistikuviini ja tekemiini erilaisiin havaintoihin luonnosta, ilmanalasta ja maisemasta. Olen katsellut metsässä sienten ja kääpien kasvustoja lahon puun pinnalla, kaatuneesta tuomesta versovia uusia alkuja. Osa näyttelyni veistoksista perustuu näihin kokemuksiin.
 

Nora Tapper, Kansallisromanttinen maisema (2017). Kuva Jussi Tiainen.

Henkilöhahmoveistokset ovat syntyneet vanhojen valokuvien pohjalta, jotka voisivat olla yhtä hyvin kenen tahansa tuon ajan kotialbumista. Kaikki tämä koettu ja nähty elämäni varrelta on veistämiseni takana, nämä kokemukset ovat tehneet minusta vähitellen kuvanveistäjän. (Nora Tapper) 

Isäni vanhempien piirongin päällä oli valokuva mummusta lapsena vanhempiensa kanssa. Mummu seisoo valokuvaamon tuoleilla istuvien vanhempiensa välissä, valokuvan taustana on jonkinlaista ranskalaistyylistä puutarhaa esittävä maalattu taustafondi. (Nora Tapper)
 


Nora Tapper, Uittomiehen perhe (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.

                               

Toisessa kuvassa mummu istuu nuorena äitinä jalat vedettynä tuolin alle esikoinen sylissään. Pappa istuu tuolin käsinojalla nojaten tuolin selustaan ja katsoo suoraan kameraan. Kuva on otettu huoneessa, jossa seinien pinkopahvit ovat repeilleet. (Nora Tapper)


Nora Tapper, Esikoinen (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.


Vanhoissa valokuvissa minua koskettaa ja kiehtoo kuvattavien vakavuus. Vakavuus johtuu epäilemättä tuohon aikaan kuvaustilanteen erikoisuudesta ja juhlallisuudesta kuin myös filmin valotusajan pituudesta. Haluan nähdä nuo ihmiset, jotka olen tuntenut vanhoina ihmisinä, heidän nuoruutensa päivinä, jolloin he eivät tienneet millainen elämä heillä olisi edessään. Nuoruus on kuin puhdas paperi, johon elämä piirtää viivansa, varjostaa joitakin kohtia, nostaa toiset valoon. Mitä meille ihmisille tapahtuu nuoruuden ja vanhuuden välissä? Kuinka me otamme vastaan elämän mukanaan tuomat ilot ja surut? (Nora Tapper)

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper  Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16 (suljettu juhannuksena 22.-23.6.). Sisäänpääsy 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

Pehmolelut luokkakuvassa taidemuseolla

Kun tehtävänimikkeenä on museoamanuenssi esim. kokoelma-amanuenssin sijaan joutuu tai paremminkin saa tehdä hyvin monipuolisesti kaikenlaista museotyötä ja välillä jopa hassutellakin. Näin kävi viime perjantaina, kun sain aamuvieraaksi päiväkotilapsiryhmän, 4-5 -vuotiaita, innokkaita museokävijöitä :)  Eivät arvanneetkaan, että pääsisivät toteuttamaan museon näyttelytilaan yhden graafikko Simo Hannulan (1932-2016) rakastetuimmista teoksista. Ja onneksi meiltä kotoa löytyi suurehko säkillinen erilaisia ja -näköisiä pehmoleluja, jotka toimivat loistavana materiaalina kootessamme Luokkakuva-teosta (1992, viivasyövytys).

Museoamanuenssi ja päänsä päällä pehmo Paavo Pahkasika. Kuva Merja Kähkönen. 

Ja ai että, meillä oli hauskaa, kun kaikki "luokkalaiset" yritettiin saada mahtumaan kuvaan eli kehyksiin - tikrut kurkkivat kehyksen yli, delfiininpoikasen pyrstö oli jäädä kehyksen ulkopuolelle, mutta tarkkanäköisten lasten avulla kaikki halukkaat pehmot pääsivät lopulta kuvaan, eikä mihinkä tahansa kuvaan vaan luokkakuvaan! Hurjasti kiitoksia kaikille päiväkotilaisille, olitte suurena apuna ja luulenpa, että meillä kaikilla oli tosi kivaa. Ihanaa joulun odotusta kaikille leikkimielisille :)

Siili Suhonen on tunkenut tässä kuvassa harmillisesti delfiininpoikasen eteen ja peittää sen ihan kokonaan - pyydän anteeksi Suhosen puolesta tämän röyhkeää käytöstä. Kuva Merja Kähkönen.

P.S. Siinä aidossa Hannulan Luokkakuvassa iloitsee ryhmä rotukoiria, jotka ovat asettautuneet kuvaan perinteisen luokkakuvan tavoin - pitkät takariviin ja pätkät eteen - aivan kuin koulukuvauksessa iät ja ajat jo vuosikymmenten ajan :)


P.S.S. Simo Hannula In Memoriam -näyttely on avoinna viimeistä viikkoa, ti-to klo 12-15 sekä su 17.12. klo 12-16. Sunnuntaina hyvästelemme näyttelyn klo 15-16 tarinallisella opastuksella ja glögitarjoilulla, tapahtumaan on vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa!

Välipalaksi palautetta

Simo Hannula In Memoriam -näyttely lähtee huomenna viimeiselle aukiolokuukaudelleen, sillä näyttely sulkeutuu sunnuntaina 17.12.2017. Tänään rikkoutui 300 kävijän rajapyykki - upeaa! Kiitos! Oranssin värinen palautelaatikko ei ole pursunnut palautteita mutta aina silloin tällöin sinne eksyy lappusia, joissa näyttelyä on kiitelty monin eri sanoin:


"Hyvin mukava ja kiinnostava näyttely. Tykkäsin tosi paljon. Ja tuntui siltä että kuvat tulisivat henkiin."


"Näyttely oli vaikuttava, Simo Hannula on kuvannut hienoja asioita elämästä, mm. ajasta. Hän on ollut erittäin taitava ja tarkka havainnoija, myös huumorintajuinen."


"Aina vain paranee taide ... kun käy useasti. Kiitos!"


"Hieno näyttely! Upeat työt!"


"Hannulan näyttely hyvä! Pidin."


"Todella vaikuttava näyttely, eläinaiheiset teokset sisälsivät hauskaa huumoria. Minkä työmäärän kaikki on vaatinut ... katselijoiden iloksi ja ihastukseksi. Kiitos."


Tarinalliset opastukset alun glögitarjoilulla su 3.12. klo 15-16 sekä su 17.12. klo 15-16, jolloin myös hyvästelemme näyttelyn. Opastukseen vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa :)

Täydellinen sunnuntai-iltapäivä

Suurin kiitos tällaisesta täydellisestä sunnuntai-iltapäivästä kuuluu teille, arvoisat näyttelyvieraat, jotka teitte työpäivästäni nautittavan :)

Ajattelin aamulla, että työpäivä tulisi olemaan hiljainen ja yksinäinen, sillä paikkakunnallamme oli samaan aikaan tarjolla muutama muukin kulttuuririento kahvitarjoiluineen. Toisin kuitenkin kävi, ja museolla oli koko sen avoinnaoloajan asiakkaita vaikuttumassa Simo Hannulan ainutlaatuisesta, ajatuksia herättävästä ja mielikuvituksellisesta grafiikasta, joka on palkittu itseoikeutetusti niin kotimaassa kuin kansainvälisessäkin taidemaailmassa.

Vastaanotin monet kiitokset, positiiviset hämmästelyt ja vankat päätökset palata vielä teosten pariin ennen näyttelyn päättymistä joulukuun puolessa. Palaute on ollut yksinomaan kiittävää, näyttelyripustus on ollut onnistunut, vaikka muutama kysely onkin tullut rakkausaiheisista 1970-80 -luvun pienistä grafiikan vedoksista. Mutta ... kuten aiemmin jo tässä blogissani kirjoitinkin, rakkausteema oli esillä taidemuseon ns. punaisessa huoneessa kesällä 2006.

Ennen näyttelyvuoden 2017 päättymistä tarjoamme tarinalliset opastukset Simo Hannula In Memoriam -näyttelyyn su 3.12. klo 15-16 sekä su 17.12. klo 15-16, jolloin myös glögitarjoilu  - lämpimästi tervetuloa! Molempiin tapahtumiin on vapaa pääsy. Näyttely on avoinna 17.12.2017 saakka arkisin ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16, ryhmille ennakkovarauksella myös muina aikoina. Näyttelymaksu 3/2/0 euroa tai vapaasti Museokortilla.

Taidemuseolla glögitarjoilu su 3.12. klo 15-16 sekä su 17.12. klo 15-16
näyttelyopastuksen ja tarinoinnin yhteydessä,
vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa!