Iloista vappua taidemuseolta!

Kalenterin mukaan kevään pitäisi olla jo pitkällä, mutta luonto on usein niin arvaamaton. Näin vappuaaton aamuna auton lasit olivat kuurassa, samoin museon piharuukkuun eilen istutetut keltaiset orvokit. Kunpa siitä terhakoituisivat ja toisivat iloa kaikille museolla asioiville. 

Vappukukkakampanjamme on onnistunut yllättävän hyvin, erivärisiä ja -ikäisiä vappukukkia kukkii museoamanuenssin työpöydällä parisen kymmentä, ja vielä koko toukokuun ajan voi lahjoittaa kukkia lisää. Ehkä pääsevät joskus vielä esille, kuka sen tietää! 

Taidemuseolla jatkuu näyttelyiden rakentaminen kesään saakka. Teokset on valittu, ja ripustustakin on jo aloiteltu. Tässä vaiheessa hommat ovat varsin hyvin hanskassa.

Nyt kuitenkin on aika toivottaa kaikille iloista vappua! Tapaamme viimeistään kesäkuussa, tarkemmat ajat ilmoitamme lähempänä itse ajankohtaa. Pysykää kuulolla!

Lomallelähtötunnelmissa - toistamiseen

Kahden viikon hektisen työrupeaman ja näyttelyn valvonnan päätteeksi on ihanaa "sukeltaa" pariksi viikoksi lomille, jo toistamiseen, ilman minkäänlaisia lomasuunnitelmia.

Ehkä kuitenkin käväisen vielä mustikkametsässä, toistamiseen.

Vadelmista on myös satoa saatavilla, niin puutarha- kuin metsävadelmista. Vatukkoon siis, toistamiseen.

Lähtökohdiltani maalaisena ja talonpoikaisena nautin myös elokuun joutuvasta viljasta, sen värikylläisyydestä, sen liikkeestä tuulessa ja sen hiljaisesta huminasta. Ikuinen rakkauteni löytyy maaseudun ja metsän rauhasta 💓, ja loppukesä on ihan parasta aikaa. Loman jälkeen on hyvä palata taas kulttuurin pariin museolle. Syyskuussa alkaakin uuden näyttelyn rakentaminen aiheenaan Vesi -Vis (suomalais-unkarilaisittain). Tavataan näyttelyssä lokakuun alkupuolella, ihanaa myöhäiskesää ja alkavaa syksyä!

Toki kesän vaihtuvissa näyttelyissä Helmiä II - kokoelmanäyttely jatkaa avoinna sunnuntaihin 16.8. saakka taidemuseon (Kuhnamontie 1, Äänekoski) aukioloaikoina, jotka voi tarkistaa esim. museot.fi - sivustolta (https://museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=22220). Tervemenoa tutustumaan kaupungin omiin kokoelmiin!

Einar Reuter alias H.Ahtela - maalauksia Äänekosken taidemuseolla

Ennätin tammikuussa käydä tutustumassa Ateneumin laajaan Schjerfbeck-ripustukseen ja katsomassa myös Antti J. Jokisen ohjaaman elokuvan Helene. Sitten iskikin tämä surullisenkuuluisa koronaepidemia, ja ajatukset koetuista kulttuurikohtaamisista peittyivät huolen ja pelon alle. Sunnuntaina ollessani näyttelyn valvonnassa asiakas uskaltautui kyselemään, josko H.Ahtela, jonka töitä meillä on esillä, olisi "jotenkin" sukua elokuvan Einarille. Innostuin kertomaan tarinan, kuinka H.Ahtelan modernit, lähes minimalistiset maalaukset ovat päätyneet Äänekosken taidemuseon perusnäyttelyyn. Jännittävintä on se, kuinka moni asia kietoutuu toinen toiseensa, ja kuinka tyhjät, merkityksettömät aukot alkavat täyttyä.

H.Ahtelan maalaukset vas. Jäiden lähtö (1960), Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963).
Kuva Marjo Ahola.

H.Ahtelan maalaukset vas. Aamu-usva hälvenee / Jormua (1957) ja Sarastus (1964).
Kuva Marjo Ahola.

Minulla oli ilo tuntea Toivo (Topi) Parantainen jo 1960-luvulta lähtien, jolloin hän asui Liimattalan koulun opettajan asunnossa ja hankki taidetta maltillisesti. Vuoden 1967 teosluettelon mukaan teoksia oli kuitenkin jo 73. Kävimme perheenä vierailulla Liimattalassa usein, muistan monet taideteokset ja koriste-esineet jo noilta ajoilta. Olen jopa piirtänyt Topista hiilellä hauskan profiilikuvan! Topi pysyi perheystävänä lähes viimeisiin elinvuosiinsa (k.26.6.1994) saakka. Törmäsin Topin kokoelmaan työni kautta uudelleen 2000-luvulla, jolloin Äänekosken kaupunki oli saanut hallinnoitavakseen kyseisen kokoelman Konginkankaan kuntafuusion myötä ja pohti teoksille uutta näyttelytilaa.

Minulla oli kunnia myöhemmin tuntea myöskin työni kautta Einar Reuterin tytär, joka vieraili säännöllisesti taidemuseolla ja kertoili mielellään pappansa työskentelystä ja teosten aihepiireistä. Tytär oli myös itseoikeutettu kutsuvieras näyttelyiden avajaisissa monina menneinä  kesinä.

Miten sitten Einar Reuter (H.Ahtela) ja Toivo Parantainen liittyvät toisiinsa? Toivo Parantainen valmistui Kajaanin seminaarista yläkansakoulunopettajaksi vuonna 1949, ja hänet valittiin koeajalle Pyyrinlahden (Liimattalan) kansakoulun opettajan virkaan vuosiksi 1949-51. Elokuun 30.pnä 1951 Parantainen sai lopullisen nimityksen samaiseen virkaan, jota hoiti seuraavat 20 vuotta koulun lakkauttamiseen saakka. Seminaariaikanaan Parantainen asui alivuokralaisena Reuterien perheessä Kajaanissa, tutustui tätä kautta kuvataiteisiin ja solmi vuokraisäntänsä kanssa elinikäisen ystävyyssuhteen, joka päättyi vasta Einar Reuterin kuolemaan vuonna 1968.

Einar Reuterin tyttärenpoika pistäytyi juhannusviikolla katsomassa isoisänsä kymmentä maalausta, jotka ovat esillä perusnäyttelyn puolella. Maalaukset olivat hänen mielestään isoisän parhaimmistoa, ja itse olen samaa mieltä. Pidän eniten kahdesta keltasävyisestä maalauksesta, Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963). Ne olivat lähinnä sydäntäni jo lokakuussa 2005, jolloin suunnittelin ja kokosin taidemuseon ensimmäisen perusnäyttelyn, ja jolloin taidemuseo virallisesti avautui yleisölle.

Perusnäyttely on avoinna Helmiä II - kokoelmanäyttelyn tavoin 16.8.2020 saakka ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15. Äänekosken taidemuseon osoite Kuhnamontie 1, Äänekoski. Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Tervetuloa!

Kaikki alkaa näyttää valmiilta - viimeinkin :)

Kaksi Rauha Eklundin Lintupuu-tinareliefiä (1984), Simo Hannulan viivasyövytys Muistoissa on elämää (1984)
 ja Ari Liimataisen akryylimaalaus Luinen harppu (1999).
Kuva Marjo Ahola.

Kesän kokoelmanäyttelymme Helmiä II alkaa olla valmiina, vielä näyttelyluetteloiden tulostusta ja teosnumeroiden teippausta paikoilleen, siinä se sitten on koko komeudessaan. Ja että olenkin taas ylpeä kaupungin kokoelmien laadukkuudesta ja monipuolisuudesta, erityisesti juuri grafiikan osalta.

Väriläiskänä keskellä Ari Liimataisen akryylimaalaus Kasvun ihme (1999), jonka ympärillä Simo Hannulan
 vuoden 1985 viivasyövytyksiä, niistä Kesämuisto (oik.)
Kuva Marjo Ahola.

Ripustukseen valittiin kokoelmista yhteensä 40 työtä, joista neljä akryylimaalausta antaa kaivattua väriä kovin mustavalkoiseen vedosmassaan. Mukana on teoksia matrikkelitaiteilijoilta kuten mm. Aukusti Tuhkalta, Frans Toikkaselta, Ina Collianderilta, Tuulikki Pietilältä, Riitta Uusitalolta, Pekka Hannulalta ja Simo Hannulalta. Teokset ovat tulleet kokoelmiin mm. lahjoituksina, kuntalahjoina ja kaupungin eri yksiköiden omina hankintoina vuosien varrella.

Helmiä II - kokoelmanäyttely on avoinna 16.6.-16.8. ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15 (suljettu 21.6. juhannussunnuntaina). Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Äänekosken taidemuseo löytyy osoitteesta Kuhnamontie 1, Äänekoski. Turvaamme asiakkaidemme ja työntekijöidemme turvallisuutta koronaepidemian aikana ja noudatamme näyttelytilojen avoinnapidossa viranomaisten linjauksia ja ohjeita. Epidemian vuoksi näyttelyihin ei järjestetä opastuksia kesän aikana.

Miltä museo näyttää?

Koronakaranteenin aikana on tullut seurattua televisiosta useampaa sisustus-, kunnostus-/korjaus- ja piha-/puutarhaohjelmaa. Silmiinpistävää monessa kohtaa on ollut se, että toivotaan kohteen muuttuvan joksikin muuksi kuin museoksi. Koti ei saa näyttää museolta, kesämökki ei saa muistuttaa museota, "museoesineet" on siirrettävä pois näkyvistä, muuten ollaan museossa. Museo mielletään negatiivissävytteiseksi, oikeastiko?

En allekirjoita ylläolevaa ajatusta. Olen ylpeä, että saan museoammattilaisena työskennellä museossa, jonka perustehtävänä on hoitaa toimialueen esineellisen ja henkisen kansanperinteen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistorian ja kuvataiteen tutkimus-, tallennus-, opetus- ja näyttelytoimintaa sekä ylläpitää kulttuuriperinnön tallentajana ja tiedonvälittäjänä kokoelmien taustaksi tutkimusarkistoja.

Kuluvan kevään aikana olen saanut mahdollisuuden tutustua perusteellisemmin museon yhteen perustehtävään, tallennustoiminta on näet siirtymässä uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään. Olen päässyt tutustumaan olemassaolevaan esinekokoelmaan, valokuvakokoelmaan, arkistoon ja av-aineistoon. Meillä on tallennettu yli kolmen vuosikymmenen ajan mielenkiintoista paikallisaineistoa näihin kyseisiin kokoelmiin. 😊

Oppimatkalla uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Näyttelypurkua keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Miltä muulta museo näyttää juuri tällä hetkellä? Vaihtuvan näyttelyn tiloissa tapahtuu kaiken aikaa myös jotakin.

 

Ari Liimataisen näyttely Maailma päättyy happotorniin on purettu ripustuksestaan, kehysten silmukkaruuvit on irrotettu, ja teokset on pinottu oikeaoppisesti toisiaan vasten odottamaan siirtoa taiteilijan omiin työtiloihin. Se, milloin siirto tapahtuu, on vielä epävarmaa johtuen koronaepidemian kestosta. Kesään mennessä kuitenkin teokset on siirrettävä erkkeritilasta muualle, sillä museolla ajatellaan tulevasta positiivisesti ja meillä suunnitellaan kesän 2020 näyttelyä Helmiä II. Kesänäyttely kootaan Äänekosken kaupungin omista kokoelmista jatkoksi viimekesäiselle Helmiä! -näyttelylle, jossa tuolloin esiteltiin akvarelleja, piirroksia ja öljymaalauksia. Tällä kertaa esille nostetaan grafiikkaa, akryyleja sekä guasseja. Grafiikan runsaus saattaa tuoda näyttelyyn tummia sävyjä, mutta toivon löytäväni rinnalle myös värikkäitä, tummuutta tasapainottavia teoksia. 😀

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Museokauppakin on saanut laatikkokaupalla täydennystä hyllyihinsä. Kiinnostavia teoksia ovat mm. Suolahti 50 vuotta sekä Suolahden Urhon 100-vuotishistoriikki. 😊

Museokauppaan tulevia myyntituotteita.
Kuva Marjo Ahola.

Näkymä työpöydälle.
Kuva Marjo Ahola.

Onneksi pääni ei ole yhtä sekaisin kuin työpöytäni tällä hetkellä! Näiden kuvien myötä pikainen katsaus, miltä museossa näyttää. Näyttääkö täällä ankealta, tylsältä, pölyiseltä tai pysähtyneeltä? Kommentoikaa mieluusti, puolin ja toisin! 👍👎

Menneen kesän (työ)reissumuisto

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Pihtiputaan mummoa oltiin etsimässä koko museotoimen voimin Suolahden Alkulan suoralta kesällä 2019. Ja kun mummo kerran löytyi, oli siitä otettava saman tien strategiset mitat uutta kokoelmanhallintajärjestelmää silmällä pitäen. Onnea oli sekin, että amanuenssilla oli taskussaan rullamitta, niin, ettei tarvinnut ruohonkorrella mittailla :) Ja se strateginen mitta, korkeus 173 cm. Rinnanympäryksestä ei tullut tosin otettua lukuja!




Pihtiputaan mummo (2009) on itseoppineen taiteilijan, Väinö Paanasen käsialaa. Patsaan materiaalina on puu, jalusta betonia. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta, joka on toisaalta koomista, toisaalta koskettavaa (https://fi.wikipedia.org/wiki/ITE-taide). Pihtiputaan mummo kuuluu Suolahden kaupungin taidekokoelmaan ja on hankittu Paanasen näyttelystä Suolahden Wanhalta Asemalta.

Lomat taputeltu

Niin on neljän viikon yhtäjaksoinen loma päättynyt ja olen palannut työpöydän ääreen. Paljon on loman aikana tapahtunut, ja töitä näyttää kerääntyneen lähes pelottavassa määrin, huh-huh!

Tämänkertainen loma täyttyi suurimmaksi osaksi galleria- ja museokäynneistä. Suunnitelmien mukaan vierailin kaikissa lähiseudun taidekohteissa, Villa Liinan upea keramiikka ihastutti, Galleria Kävyn ripustus riemastutti, Taidekeskus Järvilinnaan koottu kokonaisuus miellytti ja Anna Wildrosen uskomattomat teoskoosteet Ruusun Galleriassa saivat tunteet pintaan - kaikki näyttelykohtaamiset olivat ehdottomasti upeita.


Anna Wildrosen kahvipöytä Ruusun Galleriassa elokuussa 2019.
 

Banksyn, tuon anonyymin brittiläisen katutaiteilijan megalomaaniseen näyttelyyn Genius or Vandal? törmäsin lähes vahingossa Lissabonissa pari viikkoa sitten - ovelia ja puhuttelevia kannanottoja nykymaailman menosta, kiinnostavia ja loistokkaita älykkyydessään. Kierroksen jälkeen vastasin näyttelyn vieraskirjaan "genius of course".

Vanhassa Raumassa vierailin konginkankaalaislähtöisen kuvanveistäjä, hopeaseppä Eila Minkkisen kotona. Vaihdoimme taiteelliset kuulumiset puolin ja toisin yhtenä kesäisenä iltapäivänä. Mielelläni olisin tutustunut samalla reissulla kuvanveistäjä Kerttu Horilan taiteeseen, mutta hän oli keskittynyt näyttelyn pitämiseen lapsuudenmaisemissaan Iisalmessa, eikä ateljeen ovet olleet avoinna tänä kesänä. Istahdin kuitenkin hänen Rauma Flikk -teoksensa viereen Rauman taidemuseon edessä! Istui siihen viereen moni muukin, on se niin rakastettu likka :)

Rauman taidemuseon edessä Kerttu Horilan Rauma Flikk.

Rautalammin museossa tutustuin vaikuttavaan Ystäväni Reidar Särestöniemi -näyttelyyn, joka kertoi mielenkiintoisen tarinan taidemaalarista ja tämän rautalampilaisesta ystävästä runoilija Yrjö Kaijärvestä. Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina näyttelyyn sai jonottaa kylän raitilla, hieno kokemus sekin!

Kouvolan Asuntomessuilla totesin musta-harmaa-valkoinen -kauden lopultakin saavan varteenotettavan kilpailijan ruskean ja vihreän eri sävyistä, jopa oranssista, ja Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman http://loviisanwanhattalot.fi/ myötä pääsin vierailemaan yksityisissä vanhoissa puutaloissa ja niiden pihapiirissä. Kontrasti näiden kahden asumisaikakauden välillä oli suorastaan huikea.

Työrintamalla tapahtuu. Kesänäyttelyn purkaminen ja teoslainojen palautus polttelee jo mieltä, sillä uutta syksyn näyttelyä aletaan pystyttää kahden viikon sisällä. Kutsut on lähetetty ja näyttelyn sunnuntaisia valvontavuoroja alustavasti jaettu. Teospuhdistuksia ja -sijoituksia tullaan tekemään syksyn aikana, ja kesän aikana lahjoituksina saadut teokset inventoidaan ja lisätään kokoelmiin. Taiteen lukupiiri jatkuu syyskuussa. Kesäloma teki hyvää, mutta nyt on aika tarttua kiivaasti taas toimeen. Tervetuloa syksy!

JK. Kiitos kaikille Helmiä! -näyttelyn vierailijoille, teitä oli ilahduttavasti reilut 600 :)

Lomalle mielii amanuenssin mieli!

😁 Odotettu kesäloma on juurikin alkamaisillaan, ja mielessä risteilee monia mielenkiintoisia näyttelyitä aivan tässä lähialueilla, mm. Järvilinna Laukaassa, Galleria Käpy Konnevedellä, Ruusun Galleria Kerkonkoskella ja Villa Liina Äänekoskella. Ihania paikkoja kaikkineen! Siellä siis nähdään, ja varmasti!

Työt taidemuseolla ovat ihanassa vaiheessa, teosvarasto on inventoitu ja siivottu, järjestelmään kirjattujen teosten sijoituspaikat on tarkistettu ja tarvittaessa korjattu. Työpöytä toki jää hiukan sotkuiseksi mutta anteeksiannettakoon tällä kertaa. Palaan pöydän ääreen seuraavan kerran 26.8. joten kaikille taidemuseon blogin seuraajille toivotan ihanaa, kuutamoista elokuuta ja tietysti vielä näitä viimeisiä heinäkuun hellepäiviä.

Ne elokuiset kuutamot ja sumuharsot ...

Opastuksia Suomen kuvataiteen päivänä 10.7. Äänekosken taidemuseolla

Äänekosken taidemuseolla vietetään 10.7. Suomen kuvataiteen päivää jo kolmannen kerran. Tällä kertaa päivää vietetään opastuskierrosten merkeissä. Ensimmäinen noin tunnin mittainen kierros kesän 2019 Helmiä! -näyttelyssä alkaa klo 13, toinen klo 15 ja viimeinen kolmas klo 17. Opastuksiin on vapaa pääsy eikä niihin ole ennakkoilmoittautumista, tervetuloa! Myös näyttelyihin on vapaa pääsy koko päivän.

Taju Sallisen akvarelleja. Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtisen "mummomuotokuva" ja Ina Sjöströmin rantamaisema.
Kuva Marjo Ahola.

Suomen kuvataiteen päivää vietetään Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä 10. heinäkuuta. Ehkä Suomen kansainvälisesti tunnetuin ja arvostetuin modernistinen kuvataiteilija Helene Schjerfbeck syntyi Helsingissä vuonna 1862. Hän kuoli Saltsjöbadenissa Ruotsissa vuonna 1946.

Suomen kuvataiteen päivänä toivotaan liputusta päivän kunniaksi. Päivä ei kuitenkaan ole varsinainen virallinen liputuspäivä, vaikka mm. Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ry. yhdessä Tammisaaressa toimivan Helene Schjerfbeck -seuran kanssa on ajanut asiaa jo useamman vuoden ajan.

Tervetuloa taidemuseolle (Kuhnamontie 1, Äänekoski) keskiviikkona 10.7. juhlistamaan Suomen kuvataiteen päivää. Ovet avoinna klo 12-18 ja Suomen lippu salossa.

Edit. Kiitos kaikille opastuksiin osallistuneille, teitä oli ilahduttavan paljon!


 

Vielä kerran, olkaa hyvä! Nora Tapper hyvästelee näyttelynsä "Hetkiä, tuokioita" sunnuntaina 2.9. klo 15-16

Tiistaina 10.7.2018 järjestetyssä taiteilijatapaamisessa Nora Tapper kertoili opinnoistaan ja urastaan.
Kuva Merja Kähkönen.

Onpa mukavaa päästä kertomaan blogin lukijoille ja taidemuseon arkea seuraaville iloinen uutinen: Nora Tapper saapuu taidemuseolle sunnuntaina 2.9. klo 15 ja hyvästelee näyttelynsä Hetkiä, tuokioita viimeisen aukiolotunnin aikana kertoillen ajatuksiaan näyttelystä ja avaten tulevia suunnitelmiaan, joihin kuuluu mm. näyttely Berliinissä vuonna 2019.

Heinäkuisessa tilaisuudessa taidemuseo täyttyi ilahduttavasti taiteen ja taiteilijan ystävistä, jopa niin, että kaikki eivät mahtuneet yhdellä kertaa samaan tilaan kuuntelemaan Noran kiinnostavaa jutustelua. Nyt on siis oiva mahdollisuus tulla uudestaan paikalle kuuntelemaan - ehkä jotain uuttakin.


Kansallisromanttinen maisema (2017) avaa mielenmaiseman Keitele-järven rannoille ja saariin.
Maisema on erityisen rakas Nora Tapperille, joka viettää kesiään näillä rannoilla.
Kuva Jussi Tiainen.



Sunnuntain 2.9.2018 tilaisuuteen on vapaa pääsy, tilaisuus alkaa klo 15 Äänekosken taidemuseolla, Kuhnamontie 1. Lämpimästi tervetuloa, vielä kerran!

Nora Tapper ja Kalle Piilosen muistomerkki

Kuvanveistäjä Nora Tapper aloittamassa taiteilijatapaamistaan. Saimme tapaamiseen innokkaita kuulijoita ja taiteen ystäviä kesäisen lämpimänä päivänä 10.7.2018. Iso kiitos kaikille mukana olleille! Kuva Merja Kähkönen.

Kesäisen torstai-illan taiteilijatapaamiseen Nora Tapperin kanssa kokoontui runsaslukuinen joukko Noran tuttuja ja ystäviä sekä Noran taiteesta kiinnostuneita kuulijoita. Nora kertoikin aluksi kuulijoilleen alkutaipaleestaan taiteen maailmassa, mikä sisälsi haparoivia ja jopa epävarmoja askelia, kun nuorena ei ollut varma, minkä tien valitsisi. Arkkitehtiopintojen kautta ura kuitenkin urkeni kuvanveistoon, jolla tiellä Nora edelleenkin on. Materiaalina puu ja erityisesti tervaleppä on veistäjän sydäntä lähimpänä.

Näyttelykierroksen aikana keskusteluissa nousi esiin myös Nora Tapperin vuonna 1996 Itsenäisyyden puistoon sijoitettu Kalle Piilosen muistomerkki. Monille tuli yllätyksenä tieto, että muistomerkki on Nora Tapperin käsialaa. Hän itse arvostaa kyseistä tilaustyötä korkealle ja on kiitollinen siitä, että Äänekosken kaupunki ja Metsäliitto Yhtymä rohkeasti tilasivat teoksen tuolloin vielä varsin nuorelta ja kokemattomalta kuvanveistäjältä.



Kuvanveistäjä Nora Tapper kuuraamassa
juuriharjalla toista puolikasta
 Kalle Piilosen muistomerkistä 17.7.2017.
Kuva Merja Kähkönen.

Kotiseudun Joulun (1976) julkaisussa Heikki Noronen
pohdiskelee otsikolla "Olisi aika jo huomioida Kalle Piilosen työ kotiseutumme hyväksi" Kalle Piilosen (1844-1919) työn merkitystä kotiseutumme hyväksi. Kalle Piilonen oli säätyvaltiopäivämiehenä vuosina 1888-1906 mukana mm. ehdottamassa muutamien muiden edustajien kanssa rautatien rakentamista Keiteleen rannalle Suolahteen. Säätyjen hyväksyttyä ehdotuksen rata Keuruun Haapamäeltä Jyväskylän kautta Suolahteen avattiin lopullisesti liikenteelle 1.11.1898. Piilonen toimi aktiivisesti myös Keitele-Päijänne -kanavan rakentamisen puolesta, mikä kuitenkin lykkääntyi valtiopäiviltä toiselle ja valmistui lopulta vajaat 100 vuotta myöhemmin - vuonna 1993. Kalle Piilonen oli mukana myös monissa kansansivistystä koskevissa kysymyksissä, mm. vuonna 1884 allekirjoittamassaan anomuksessa koskien kuntien velvollisuutta rakentaa ja ylläpitää kansakouluja. Piilonen oli perustamassa Äänekoskelle kansanopistoa ja anomassa valtionapua kansanopistoille kulujen peittämiseksi. Koulunkäynnin turvaaminen näyttääkin olleen Piiloselle sydämen asia. Pitkäaikaisesta valtiopäivämiesasemastaan huolimatta Piilonen lienee ollut melko vaatimaton mies, kuolinilmoitus kun kertoo maanviljelijä Kalle Piilosen nukkuneen rauhallisesti kuolon uneen uskossa Vapahtajaansa Äänekosken Piilolassa heinäkuun 8.pnä 1919 klo 6 i.p.

Jaakopinpainia Museokortin hankkimisesta :)

Loma häämöttää puolentoista viikon päässä ja olenkin tehnyt jo monenkirjavia (kulttuuri/taide) suunnitelmia vapaapäiville. Samalla olen pannut merkille museoiden pääsymaksujen korkeahkon hintatason. Ymmärrän toki, että laadusta ja suomalaisesta työstä kannattaa maksaa mutta kun tuossa laskeskelin, että jo parissa näyttelyssä vierailu tulisi maksamaan hyvästikin parikymmentä euroa ellei jopa enemmän.

Kannattaisiko siis hankkia ikioma Museokortti, jonka saisi koko vuodeksi 68 eurolla? Tähän saakka olen kärvistellyt, esittänyt lippukassalla ammattiliiton (museoala) jäsenkortin, joskus jopa palkkalaskelmasta tulosteen, jossa näkee maininnan museoammattilaisuudesta. Lähimuseoiden henkilökunta tunnistaa jo kasvoni, ja pääsen sisään suuremmitta vaikeuksitta - ilmaiseksi. Tuntuu vain niin äärimmäisen nololta - anella ilmaista sisäänpääsyä tavalla tai toisella.

Kesäkuussa Kiasman lippuluukulla kysyivät, minkä museotyypin ammattilainen olen, kun vain taidemuseolaiset saavat vapautuksen pääsymaksusta - siis, jollei omistanut  Museokorttia. Taidemuseolaisena pääsin kuin pääsinkin sisään raottamatta kukkaron nyörejä, sillä Museokorttia ei ollut, eikä sitä vieläkään ole. Perjantaihin saakka ennätän käydä omaa sisäistä taisteluani, eräänlaista jaakopinpainia, sillä jos hankin kortin, se on tehtävä viimeistään tulevaan viikonloppuun mennessä. Sunnuntaina olen näet menossa ohikulkumatkalla pikaisesti Salon taidemuseon kansainväliseen valokuvanäyttelyyn Herb Ritts, In Full Light  https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=17543. Siitä viikon päästä vietän päivän Tampereella Vapriikissa, Museo Milavidassa ja Muumimuseossa. Siitä kahden viikon päästä olen Helsingissä ja aikomuksenani on kahlata läpi useampi näyttely parissa päivässä: Taidekoti Kirpilä sunnuntain yleisöopastuksineen, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha opastuksineen (jännää, että kyseessä on Museokortti-kohde!!), HAMin Air de Paris sekä Didrichsenin taidemuseon Svenskt Tenn @Didrichsen: Estrid Ericson & Josef Frank - muotoilun uudistajat https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/. Didrichseniin pääsee vesibussilla Helsingin Kauppatorilta edestakaisin - kiinnostava kulkuyhteys :)

Kiasmaan saattaisin sortua vielä uudemman kerran, Grayson Perryn omintakeinen tekstiilitaide ja keramiikka on kertaamisen arvoista, varsinkin, jos ennätän samalla pistäytyä vilkaisemassa saman talon Vladislav Mamyshev-Monroen Tähtipölyä Venäjältä -näyttelyn. Jaakopinpaini jatkukoon vielä muutaman päivän, ehkä otan, ehkä en. Katsotaan, mihin suuntaan vaaka kallistuu!

Jos hyvin (!?) käy, niin voitte bongata minut ainakin mainittujen museoiden lippuluukulla kesäloman aikana Museokorttia ylpeänä heilutellen 👌👌👌.

Museokortin voi ostaa myös Äänekosken taidemuseolta. Huom!vain käteisellä.
Ja Äänekosken taidemuseolla Nora Tapper - Hetkiä, tuokioita. Avoinna 2.9.saakka.
Tervetuloa, myös Museokortilla!

PS. Saarijärven museon Tuleva -näyttelyä ei myöskään voi jättää vain yhteen käyntikertaan. Pentti Hakalan ja Kuutti Lavosen yhteisnäyttely on muotoilijan ja taidemaalarin välistä loistavaa dialogia http://www.saarijarvi.fi/sisalto/nayttelyohjelma

PS. Ja hyvinhän tässä siis kävi. Hankin oman Museokortin työpaikaltani Äänekosken taidemuseolta ja nyt korttia on käytetty Salossa, Tampereella, Helsingissä ja Saarijärvellä vajaan kuukauden aikana yli 100 euron arvosta! Paljon olen siis nähnyt mutta varmasti on vielä paljon enemmän näkemättä :) Ihanaa museokorttikesää kaikille!!

Tappereita kerrakseen :)

Kuvanveistäjä Nora Tapperin (s. 1961 Konginkangas) näyttelyn Hetkiä, tuokioita avajaisissa viime viikon torstai-iltana oli hyväntahtoista tunkua, kiinnostavia puheenvuoroja, runsasta mielipiteiden vaihtoa ja vilkasta keskustelua. Avajaisiin saapui seitsemisenkymmentä kutsuvierasta, näyttely sai vierailta vuolaita kehuja ja lämpimiä kiitoksen sanoja. Perinteinen sanonta, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa - ei avajaisissa eikä sen jälkeenkään. Nora Tapper on profeetta omalla maallaan ja nimenomaan kotiseudullaan täällä Äänekoskella. Hetkiä, tuokioita - Nora Tapper on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16, tervetuloa Äänekoskelle! Huom! näyttelyt suljettu juhannuksena 22.-23.6.
https://www.facebook.com/aanekoskentaidemuseo/


Talo ja puu Modiglianin mukaan, 2017, puu ja keramiikka. Kuva Jussi Tiainen.
Amedeo Modiglianin maalauksessa Puu ja talo vuodelta 1919 on etualalla puu ja takana talo,
jossa näkyy vain yksi ikkuna. Talon yksinäinen ikkuna kiehtoi minua
 ja käsissäni muotoutui talo ja puu rinteessä. (NT)



Uusi alku, 2017, puu. Kuva Jussi Tiainen.
Luonnon elinvoima hämmästyttää,
edellisvuotiseen kantoon ilmestyy uusi kasvu. (NT)

Samana torstai-iltana olisi ollut toisetkin avajaiset, Galleria Jarskassa Saarijärvellä, missä avattiin Juholan kesäkausi kuvanveistäjä Riku Riipan Veistoksia -näyttelyllä. Juhola on Tapperin veljesten koti, jossa veljekset, kirjailijat Harri ja Marko (Marko Tapio), kuvanveistäjä Kain ja lavastaja Yrjö viettivät lapsuutensa ja nuoruutensa. Vuonna 1949 valmistuneen päärakennuksen yläkerrassa on Markon kirjoituskoppi ja veljesten huoneet alkuperäisine kalusteineen, joista osa on Kainin tekemiä. Päärakennuksen pihapiirissä sijaitsevassa navettagalleria Jarskassa on esillä Riku Riipan (s.1974)veistoksia. Riippa toimi akateemikko Kain Tapperin apulaisena opiskellessaan Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolla Helsingissä. Tapperien Juhola ja Galleria Jarska ovat avoinna 16.6.-12.8.2018 (Ryöppäläntie 59, Tarvaala/Saarijärvi), tervemenoa Tarvaalaan! http://www.saarijarvi.fi/koe-nae-ja-liiku/saarijarven-museo/kayntikohteet/tapperien-juhola-ja-galleria-jarska

Tappereita kerrakseen :)  Kuvanveistäjä Nora Tapper on saanut ja saa edelleenkin tehdä sukuselvitystä siitä, keitä nämä Tapperit ovat ja kuinka läheisiä sukulaisia he ovat. Näyttelyä Äänekoskella rakentaessaan Nora Tapper pohdiskeli sukunsa vaiheita ja omaa taiteellista perimäänsä; hänen Jorma-isänsä ja Tapperin veljekset kun olivat vain serkuksia - ehkäpä Eeva-äidinkin taiteellisuudella on tässä ollut osansa.

Nora Tapperin ajatuksiin, teoksiin ja näyttelyihin pääsee tutustumaan mm. oheisten linkkien kautta:

https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Niin-tapperia-niin-tapperia/597575

http://matkalla.keskisuomentaide.fi/project/taiteilijan-elamaa-nora-tapper/

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper - Äänekosken taidemuseolla 15.6.-2.9.2018

Kevätnäyttelyn viimeisiä ripustuslankoja irrotetaan, lasivitriinejä siirretään varastoon ja tilalle nostetaan veistosjalustoja, sillä Äänekosken taidemuseolla avautuu perjantaina 15.6. kuvanveistäjä Nora Tapperin näyttely Hetkiä, tuokioita.

Konginkankaalla (-61) syntynyt, Helsingissä asuva ja työskentelevä Nora Tapper tuo esille "uusinta uuttaan", sillä tuoreimmat leppäpuiset veistokset ovat syntyneet alkuvuodesta 2018 juurikin Äänekosken näyttelyä varten 💖. Olemme saaneet "makustella" tulevaa tällä viikolla, kun Nora yllätti meidät tuomalla veistoksiaan museolle jo näin etuajassa!

Nora Tapperilla on laaja taiteellinen koulutus taustalla. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Äänekosken lukiosta 1980, opiskellut Oulun yliopistossa arkkitehtuurin osastolla 1980-85, 87-89, Taideteollisessa korkeakoulussa 1985-87, Kuvataideakatemiassa kuvanveiston laitoksella 1989-93. Kuvataiteen maisterin tutkinto valmistui 1998 Kuvataideakatemiasta.

Näyttelyitä Nora Tapperilla on ollut viime vuosina tasaiseen tahtiin niin Etelä-Suomessa (Helsinki, Tampere) kuin Keski-Suomessa (Jyväskylä, Keuruu, Saarijärvi). Äänekoskelle Nora saatiin   houkuteltua sen verran hyvissä ajoin, että sekä taiteilijan että taidemuseon aikataulut kävivät sopivasti yksiin. Loppuvuodeksi Nora Tapperilla on tiedossa vielä yhteisnäyttely (Moisander, Ripatti, Tapper) Vanhan Raatihuoneen Galleriassa Turussa, ja vuodelle 2019 on sovittu yksityisnäyttelyt Galleria Sculptoriin Helsinkiin sekä Galleria Toolboxiin Berliiniin, Saksaan.

Nora Tapper kertoo tulevasta näyttelystään Äänekosken taidemuseolla näin: Miettiessäni näyttelyä lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiini mielessäni on kulkenut muistojen ja kuvien virta. Näyttely tuntuu olevan minusta väistämättä henkilökohtaisempi kuin jossain muualla pidettävä. Näyttelyyn ja veistoksiin tulevat mukaan menneet sukupolvet ja täällä kokemani menneet ajat. Hetkiä, tuokioita -näyttelyni veistokset perustuvat muistikuviini ja tekemiini erilaisiin havaintoihin luonnosta, ilmanalasta ja maisemasta. Olen katsellut metsässä sienten ja kääpien kasvustoja lahon puun pinnalla, kaatuneesta tuomesta versovia uusia alkuja. Osa näyttelyni veistoksista perustuu näihin kokemuksiin.
 

Nora Tapper, Kansallisromanttinen maisema (2017). Kuva Jussi Tiainen.

Henkilöhahmoveistokset ovat syntyneet vanhojen valokuvien pohjalta, jotka voisivat olla yhtä hyvin kenen tahansa tuon ajan kotialbumista. Kaikki tämä koettu ja nähty elämäni varrelta on veistämiseni takana, nämä kokemukset ovat tehneet minusta vähitellen kuvanveistäjän. (Nora Tapper) 

Isäni vanhempien piirongin päällä oli valokuva mummusta lapsena vanhempiensa kanssa. Mummu seisoo valokuvaamon tuoleilla istuvien vanhempiensa välissä, valokuvan taustana on jonkinlaista ranskalaistyylistä puutarhaa esittävä maalattu taustafondi. (Nora Tapper)
 


Nora Tapper, Uittomiehen perhe (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.

                               

Toisessa kuvassa mummu istuu nuorena äitinä jalat vedettynä tuolin alle esikoinen sylissään. Pappa istuu tuolin käsinojalla nojaten tuolin selustaan ja katsoo suoraan kameraan. Kuva on otettu huoneessa, jossa seinien pinkopahvit ovat repeilleet. (Nora Tapper)


Nora Tapper, Esikoinen (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.


Vanhoissa valokuvissa minua koskettaa ja kiehtoo kuvattavien vakavuus. Vakavuus johtuu epäilemättä tuohon aikaan kuvaustilanteen erikoisuudesta ja juhlallisuudesta kuin myös filmin valotusajan pituudesta. Haluan nähdä nuo ihmiset, jotka olen tuntenut vanhoina ihmisinä, heidän nuoruutensa päivinä, jolloin he eivät tienneet millainen elämä heillä olisi edessään. Nuoruus on kuin puhdas paperi, johon elämä piirtää viivansa, varjostaa joitakin kohtia, nostaa toiset valoon. Mitä meille ihmisille tapahtuu nuoruuden ja vanhuuden välissä? Kuinka me otamme vastaan elämän mukanaan tuomat ilot ja surut? (Nora Tapper)

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper  Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16 (suljettu juhannuksena 22.-23.6.). Sisäänpääsy 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

Lahjavinkki kevään valmistuville :)

Näin kesän korvalla moni miettii, mitä antaisi valmistuvalle nuorelle lahjaksi. Museot tarjoavat varteenotettavan, loistavan vaihtoehdon, Museokortin. Museokortilla teet vuoden mittaisen kulttuurimatkan, koet uusia elämyksiä ja inspiroidut museokohteissa kautta koko Suomen niemen, aina Ahvenanmaalta Inariin saakka. Museokortilla pääsee 250 museoon ilmaiseksi vuoden ajan ja se on paljon se.



Kevään valmistuville lahjaksi Museokortti - 68€.

Museokortti on henkilökohtainen vuosikorttisi, jonka ansiosta voit poiketa museossa vaikka joka päivä. Kortti on voimassa 12 kuukauden ajan ensimmäisestä museokäynnistä alkaen.

Museokortti on erinomainen lahja, joka pitää saajan liikkeellä vuoden ajan ja muistuttaa antajastaan jokaisella museokäynnillä. Kortti tarjoaa virkistystä, mukavaa tekemistä ja ikimuistoisia hetkiä arkeen ja juhlaan.

Museokortin voi ostaa lahjaksi tai itselleen kaikista Museokortti-museoista, siis myös Äänekosken taidemuseosta (Kuhnamontie 1, Äänekoski) mutta toki myös Museot.fi -verkkokaupasta.

Äänekosken taidemuseon toimisto / info on avoinna toukokuussa ti-to klo 12-15, ostot vain käteisellä. Tervetuloa ostoksille!

Lopultakin kesälomille :)

Tassutellen taiteeseen jää hetkeksi (oikeasti reiluksi kolmeksi viikoksi) vapaalle, jotta blogin pitäjän aivot saavat lepoa ja mieli rauhaa. Palailen viimeistään syyskuun alussa kehiin uudella innolla. Ihanaa loppukesää kaikille taidemuseon blogin ystäville :)


Mutta hei - taidemuseon näyttelyt (Äänekosken taidemuseo, Kuhnamontie 1) ovat avoinna 3.9.2017 saakka ti-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16. Tervemenoa!!




Taidemuseolla tapahtuu 10.7.2017 - toivottavasti sää suosii meitä :)

Äänekosken taidemuseolla juhlistetaan Suomen kuvataiteen päivää 10.7.2017 omintakeisella katuliitutapahtumalla, johon yhdistetään piknik. Toivon todellakin, että sää suosisi meitä, niin että päästäisiin pötkölleen asvaltille kuvien piirtämistä varten. Pötköttelyn takia kannattaa vetää ylle sellaiset vaatteet, ettei haittaa, jos ne likaantuvat tai pölyyntyvät.





Taidemuseolla on tarjolla mehua ja kahvia, itse voit tuoda mukanasi muut haluamasi piknik-tarvikkeet. Vietämme tapahtumaa alkuillasta, klo 18-20, jolloin myös taidemuseon kesän näyttelyt ovat vapaasti katsottavissa. Tervetuloa paikalle, mieluiten jalkaisin/rattaiden kanssa tai pyöräillen, jotta parkkialue jäisi vapaaksi taiteen tekemiselle. Nähdään siis ma 10.7. klo 18. Tietyömaata ei pidä pelätä vaan on kuljettava ohjeistuksen mukaisesti vanhaan tuttuun osoitteeseen Kuhnamontie 1, Äänekoski.


Ja huom!! tapahtumaan on säävaraus eli märälle asvaltille emme pysty taiteilemaan :(

https://www.aanekoski.fi/ajankohtaista/tapahtumat/muut-tapahtumat/perheiden-asvaltti-enkeli-kuvataidepiknik
Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Äänekosken taidemuseo, Äänekosken Perhekeskustoiminta sekä Koskelan Setlementti.


Edit: Kiitos Hetalle ja Katariinalle ihanista enkelipiirroksista. Teitte illasta onnistuneen :)

Luuttulaulukonsertti Äänekosken taidemuseolla 10.6.2017

Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski) la 10.6. 2017 klo 14.00 luuttulaulukonsertti Soisin päivät soitettavan - renessanssiajan luuttulauluja ja suomalaisia kansanlauluja. Esiintyjänä Detritus - Milla Mäkinen, laulu ja Kaisamaija Uljas, renessanssiluuttu. Liput 5 €, tervetuloa! Konsertin kesto vajaa tunti.


Konserttiohjelma on läpileikkaus ja "tutustumispaketti" renessanssiluuttulauluohjelmistoon, mitä Suomessa kuullaan verraten vähän. Italia, Ranska ja Englanti ovat tärkeimmät luuttulaulukonseptin kotimaat, ja kunkin maan musiikki on varsin omanlaistaan. Konsertti muodostuu kolmesta kokonaisuudesta, joista kukin koostuu yhden luuttulaulumaan lauluista ja niiden kanssa sekä tekstillä että musiikillisesti kommunikoivista suomalaisista kansanlauluista. Yhdistämällä tuttuja kansanlauluja luuttulauluohjelmistoon ja käyttämällä sovituksissa kunkin lähdemaan musiikkityylille tyypillisiä piirteitä saadaan aikaan kiinnostavaa peilaamista ajallisesti ja maantieteellisesti kaukaisten laulutyylien välille.


Musiikin ajattomuuden ja puhuttelevuuden tutkiminen on kiinnostavaa sekä muusikoille että yleisölle aikaisemmasta perehtyneisyydestä riippumatta. Renessanssilaulufaneille peilaaminen kansanmusiikkiin avaa uusia ulottuvuuksia vanhaan musiikkiin, ja samaa tapahtuu myös toisin päin - suomalaisista kansanlauluista ja Kalevala-laulannasta tuttu kahdeksantavuinen laskeva säemuoto löytyy myös 1400-1500 -lukujen italialaisista frottoloista.


Kansanlaulujen soittaminen luutulla on monella tapaa autenttista: suomalainen kansanmusiikki pohjautuu Kalevala-laulantaan, joka on trubaduurikulttuurin suomalainen vastine. Muodoltaan sekä kansanlaulut että luuttulaulut ovat yleensä säkeistölauluja, ja instrumenttina luuttu on vanhastaan kansansoitin, 1500-luvulla englantilaisissa parturiliikkeissä oli monesti luuttuja, joita soittamalla asiakkaat saattoivat viihdyttää itseään ja toisiaan vuoroaan odotellessaan.
Tavoitteena on paitsi tarjota uusille yleisöryhmille matalan kynnyksen sisäänpääsy vanhan musiikin maailmaan, myös madaltaa niin sanotun korkeakulttuurin ja kansanmusiikin välisiä rajoja. Luuttulaulut ovat ennen kaikkea tarinoita, joiden aiheet ammentavat samoista runsaudensarvista kuin kansanmusiikki.


Lähde: Kaisamaija Uljas, tiedote


Halutessasi tutustu ja kuuntele: https://www.youtube.com/watch?v=8wfVHHwJmGc

Edit 10.6. klo 19:20/ Ihan älyttömän hieno kokemus kuulla ja kuunnella luuttumusiikkia suomalaisiin kansanlauluihin peilattuna. Kiitos Detritus-duolle upean konsertin tarjoamisesta Äänekosken taidemuseolla.

Kesä 2017 taidemuseolla Enkelit kanssamme - piispa Arsenin maalauksia

Äänekosken taidemuseolla 6.6. - 3.9.2017, avoinna ti-pe 12-18 ja la-su 12-16,      suljettu 23.-24.6.

Teoskuva Tarja Lanu, juliste Veera Ruuth, 2017

Äänekosken taidemuseon kesän 2017 näyttely Enkelit kanssamme koostuu piispa Arsenin viimeisen vuosikymmenen aikana sekatekniikalla toteuttamista maalauksista. Teosten aiheina ovat taivaalliset suojelijat, ruumiittomat enkelit ja maailmaan tullut Jumalan Poika - Kristus. Vaikka aiheisto on suppea, se pureutuu kristinuskon ytimeen. Ihmiseksi tullut Jumala - Kristus - mahdollisti näkymättömän Jumalan kuvaamisen näkyvässä muodossa ja poisti vanhatestamentillisen kuvakiellon.


Enkelien hierarkia on monimuotoinen ja Äänekosken taidemuseon kesän 2017 näyttelyssä on esillä ruumiillisen muodon saaneita Jumalan lähettiläitä - sanansaattajia, ilosanoman tuojia ja suojelijoita. Piispa Arsenin teoksissa itä ja länsi kohtaavat, sillä teoksen syntyä on inspiroinut sekä Rooman että Itä-Rooman kristillisen taiteen vuosituhantinen perintö.


Piispa Arseni on toiminut Karjalan hiippakunnan apulaispiispana vuodesta 2005 lähtien. Koulutukseltaan hän on teologian lisensiaatti ja tekee parhaillaan väitöskirjaa Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitokselle aiheenaan neljä valamolaista Jumalanäidin ikonia vallan uudelleen määrittelyn välineinä. Piispa Arseni tunnetaan kirkollisen työnsä lisäksi ikonimaalarina, kuvataiteilijana ja tietokirjailijana. Häneltä on ilmestynyt mm. Ikonikirja (1995), Tuokiokuvia Valamosta (2000), Ikoneja kansalle. Venäläisiä painokuvaikoneja suomalaisista kokoelmista (2008) ja Pääsiäismuna - Ylösnousemuksen symboli (2010).


Lähde: Piispa Arsenin mediatiedote 18.5.2017

Suuri kiitos kaikille LIITUA! -taidetapahtumaan osallistuneille

Tervetuloa taidemuseolle
Kuva Elina Lämsä

Taidemuseon henkilökunta odotteli innoissaan pientä ja vähän suurempaa väkeä museon ensimmäiseen LIITUA! -taidetapahtumaan, jota vietettiin perjantaina 12.5. osana valtakunnallista leikkipäivää. Sisätiloissa nautittiin mehusta ja kahvista, ja piha-alueelle oli pystytetty Äänekosken Marttojen lettupiste. Sateisen ja kolean alkuviikon päätteeksi aurinko näyttäytyi tapahtuman ajan ja sai väen iloiselle mielelle. Monelle katuliidut olivatkin aivan uusi tuttavuus!

Tuntumaa taiteeseen museon auditoriossa
Kuva Elina Lämsä

Galleria syntyy taidemuseon piha-asvaltille
Kuva Elina Lämsä

Gallerian kala ja tyttö
Kuva Elina Lämsä

Gallerian tassut
Kuva Elina Lämsä

Gallerian sateenkaarimaisema
Kuva Elina Lämsä