maanantai 25. helmikuuta 2013

Tavoitteita(ko)

Suomen museoliiton sähköinen uutiskirje ilmestyi viikolla 8, juuri ansaitun talviloman kynnyksellä. Bongasin uutiskirjeestä yhden varsin mielenkiintoisen asian, joka sai tunnetusti vilkkaan mielikuvitukseni pyörimään yhä vinhemmin ...

Suomen museoliiton toiminnan alkamisesta tulee kuluneeksi tänä vuonna 90 vuotta. Juhlavuoden tavoitteena on kääntää museokävijöiden määrän pysähtynyt kehitys kasvuun. Tavoitteeksi on asetettu miljoona (!!!) uutta kävijää ja museon palveluiden käyttäjää vuoteen 2015 mennessä. Samaan hengenvetoon etsitään uusia malleja ja ajatuksia hyväksi havaituista markkinointi- ja viestintäkeinoista museoalalta sekä sen ulkopuolelta. Jess, jess, hieno tavoite, jonka eteen kannattaa tehdä työtä! Onhan jo aikaa sitten todettu, että museokäynnit toimivat terapeuttisella tavalla, jopa kohonnut verenpaine saadaan laskemaan museovierailun myötä. Mutta tunnistetaanko ja tunnustetaanko museokäynnin terapeuttisuus paikallisissa päättävissä elimissä? Muutama viikko takaperin työpöydälleni oli ilmestynyt kiinnostava printti kaupungin suunnittelukauden 2013-2017 tavoitteista kulttuuritoimen osalta. Sen mukaan vuonna 2013 taidemuseolla on 1-2 vaihtuvaa näyttelyä. Mittariksi on määritelty, että näyttelyiden määrä on tavoitteiden mukainen, että kävijämäärät mitataan ja arvioidaan.

Kiehahdin, siis mitkä kävijämäärät? Jos / kun siis taidemuseolla järjestetään vain 1-2 vaihtuvaa näyttelyä vuodessa, niin kävijämäärät tulevat laskemaan rajusti, ei olisi mitään mitattavaa tai arvioitavaa. Tähän saakka museolla on ollut vähintään neljä vaihtuvaa näyttelyä vuoden aikana, ja kävijämäärät ovat olleet mukavasti kasvussa, kuten blogini alkajaisiksi tammikuussa kirjoitinkin. Kuinka saada näyttelyihin uusia kävijöitä, jos todellakin voidaan koota enintään kaksi vaihtuvaa näyttelyä per toimintavuosi? Eivät käy yksiin kaupungin kulttuuritoimen ja Suomen museoliiton vuoden 2013 tavoitteet, eivät sitten mitenkään.

Sitten rupesi huvittamaan ja lopulta naurattamaankin: ne kaksi tavoitteen mukaista vaihtuvaa näyttelyä kun on järjestetty ja pidetty jo huhtikuun alkuun mennessä! Kävijäbarometri osoittaa tässä vaiheessa kävijäennätystä jo tammi-helmikuulta. Sirpa Hasan batikkitöistä on käynyt nauttimassa runsaat 350 vierailijaa, ja odotan vielä viimeisellä aukioloviikolla paikalle ainakin muutamaa päiväkoti- ja yläkoululaisryhmää. 400 kävijän raja tulee rikkoutumaan leikiten. Batikkitöiden jälkeen 13.3.-7.4. ovat vuorossa värikkäät Pisanka-munat ja pääsiäisen teema, joiden uskon myös osaltaan kasvattavan museon kävijämäärää muutamalla sadalla. Ensimmäisen vuosineljänneksen tulos lienee siis vahvaakin vahvemmin positiivinen. Toisen, kolmannen ja neljännen vuosineljänneksen tuloksia jään odottamaan "kauhunsekaisella mielenkiinnolla". Yritän kuitenkin samalla muistaa, että kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaupungin palveluiden toiminnan tavoitteet sitoviksi talousarviovuonna 2013 mutta sitä seuraavat vuodet ohjeellisiksi. Eläköön tämä pienenpieni ero!


maanantai 11. helmikuuta 2013

Takana pettymysten viikonloppu

Lauantaiaamuna lähdin tyttären kanssa hyvillä mielin työpaikalle taidemuseolle. Edessä oli useamman tahon kanssa sovittu poikkitaiteellinen lapsiperhetapahtuma. Viime vuonna tapahtuma keräsi huikeat 80 kävijää, se sai kiitosta ja sille toivottiin jatkuvuutta. Lauantaina museolla oli tarjolla Sirpa Hasan ohjaama taidetyöpaja, jossa askarreltiin taidekaukoputki näyttelysuunnistusta varten. Suunnistuksessa etsittiin batikkinäyttelyn töistä eläimiä ja niiden jättämiä jälkiä. Välillä pysähdyttiin kuuntelemaan Ala-Keiteleen musiikkiopiston oppilaiden ja opettajien musiikkiesityksiä ja soitinesittelyjä. Oboe ja kantele tulivatkin mukavasti siinä sivussa tutuiksi. Suunnistuksen jälkeen saattoi vielä jäädä ottamaan kasvomaalauksen, jota MLL:n paikallisyhdistyksen aktiivit olivat taiteilemassa. Kaiken tekemisen välillä tarjoiltiin lapsille mehua ja keksejä. Mutta missä olivat kävijät? Porukalla siinä ihmeteltiin kävijöiden vähäistä määrää, sillä edellisvuoden positiivinen palaute oli nostanut odotukset korkealle. Merkitsin kävijämääräksi lopulta 31.

Sunnuntaina taidemuseon tapahtumat saivat jatkoa, kun taiteilijatapaamisessa Sirpa Hasa esitteli batikkinäyttelynsä ja kertoi batikin valmistamisesta Ghanassa, Indonesiassa ja Lounais-Kiinassa. Sirpa oli tuonut mukanaan matkoiltaan hankkimia batikkikankaita, joiden valmistusprosessit olivat mielenkiintoista kuultavaa. Sirpalla oli mukanaan myös vahanlevityskyniä ja -pensseleitä sekä koristeellisia kuparileimasimia. Olin optimistisesti odottanut runsasta osallistumista tilaisuuteen, joka oli ainutkertainen. Pettymys oli täten melkoinen, kun kirjasin päivän saldoksi 12 kävijää.

Yritän ymmärtää, että lauantain lapsiperhetapahtumasta vei voiton kaupallinen laskiaistapahtuma ilmaisine hernekeittoineen, liukureineen sekä tasatuntiarvontoineen. Mutta sittenkin, onko paikkakunnan taide- ja kulttuuritarjonnan hyväksikäyttö todellakin vielä niin lapsenkengissä, että kaupalllisuus vie voiton. Yritän uskoa, että vasta kolmas kerta toden sanoo, eli ensi vuonna tapaamme jälleen - näin uskoivat ainakin musiikkiopiston väki ja MLL:n naiset. Ehkä minäkin tästä vielä toinnun ja sytyn ajatukseen perinteisestä kulttuuri- ja taidetapahtumasta talven keskellä. Yritän myös ymmärtää, että batikin maailma on meille suomalaisille sen verran vierasta ja perinteestä poikkeavaa taiteen tekemistä, ettei se välttämättä jaksa kiinnostaa. Mutta ...  meillä pitäisi kuitenkin olla tervettä uteliaisuutta kaikkea uutta ja ennennäkemätöntä kohtaan, niin että kehittyisimme ja kasvaisimme ihmisinä. Ei sen enempää eikä sen vähempää.