Paluu arkeen - plussat ja miinukset

Viime viikon ensimmäinen työpäivä pariviikkoisen loman jälkeen meni tarkastaessa sähköpostia, viestejä oli kertynyt kolmisenkymmentä. Kaikki viestit eivät tosin olleet tähdellisiä **

Loman aikana työpydälle löytänyttä materiaalia.
Kuva Marjo Ahola.

Pääsin iloitsemaan juuri valmistuneesta Äänekoski Oy:n pääkonttorin rakennushistoriaselvityksestä, runsaassa 70 sivussa on tuhdisti tietoa rakennuksen lähes 100-vuotisesta historiasta. Edessä onkin mielenkiintoinen lukukokemus, kunhan ennätän rauhoittua tekstin ääreen :)

Sain vierailukutsun Keski-Suomen museon lauantaina 22.8. avautuvaan  näyttelyyn Atelieerit Ateenan liepeillä – keskisuomalaiset varhaiset taiteilijakodit (Cawén-Heiska-Lehtinen-Bengts). Museo ei koronan vuoksi järjestänyt avajaisia, mikä onkin varsin ymmärrettävää. Meillä taidemuseolla on varmasti edessä sama tyly ratkaisu, kun syksyn näyttely avautuu syys-lokakuun vaihteessa. Korona on tuonut museotoimeen paljon harmia ja valtavasti muutoksia niin työskentelytapoihin kuin näyttelyiden aikataulutuksiinkin. Koetamme kuitenkin kestää tilannetta niin kauan kuin se on tarpeen.

Jyväskylän taidemuseolla on esillä vielä muutaman viikon ajan (6.9. saakka) valokuvataiteilija Pekka Luukkolan Maiseman aika - osa kuvista on ikiaikaisia maisemia Keski-Suomesta. Piipahdin pikaisesti näyttelyssä heinäkuun alkupuolella, mutta nyt näyttelyn viime metreillä olisi tarjolla mahdollisuus kuunnella näyttelyopastus tai osallistua jopa taiteilijatapaamiseen. Katsotaan, kumpaan päädyn! 

Pitkän harkinnan jälkeen ilmoittauduin Valtakunnallisille museopäiville (1.-2.9.) etäosallistujana. Päivät tarjoavat kiinnostavan ohjelmakokonaisuuden erityisesti museoiden digitaalisesta näkökulmasta käsin. Pienissä museoissa kuten meillä voi ainakin puhua koronan myötä kevään suuresta digiloikasta.  

Pari soittopeliäkin (yksi pianiino ja yksi taffelipiano) on tällä hetkellä kuljetusjärjestelyjen alla. Saa nähdä, tuleeko uuteen kulttuurihistorialliseen perusnäyttelyyn ihan ikioma musisoinnin osastonsa? 

Äänekoski Oy:n pääkonttori, Kuhnamontie 1.
Kuva Marjo Ahola.

Tehtaiden entinen pääkonttori (hallintorakennus) on ollut koko viime kevättalven, kevään ja kesän huputettuna katto- ja ulkoseinäkorjausten vuoksi. Palatessani lomalta huomasin, että lopultakin huputusta oltiin purkamassa, ja me pääsemme näkemään kunnostuksen tulokset. Rakennuksen sisätilatkin alkavat hahmottua, ja olenkin jo kuulevinani historian havinaa parkettien yllä! Meillä on tiedossa ainutlaatuinen mutta myös varsin mittava ja vaativa projekti rakennuksen hienovaraisessa muuntamisessa kaupunginmuseon kulttuurihistorialliseksi perusnäyttelyksi. 

Ennen lomille lähtöä lähetin useammalle kuntapoliitikolle kutsun osallistua valtakunnalliseen Poliitikon museoharjoittelu -teemaviikkoon 24.-28.8. Teemaviikon päävastuun kantaa Suomen museoliitto, nyt jo viidennen kerran. Viikko on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, ja palaute sekä museoilta että poliitikoilta on ollut positiivista. Teemaviikon tavoitteena on tutustuttaa kuntapoliitikkoja Suomen museokenttään ja nykyajan museotoimintaan. Olin niin innostunut, kun päätimme osallistua viikkoon ja kutsua paikalle meidän omia kuntapäättäjiämme. Lomalta palattuani kuulin, ettei yksikään heistä ollut vastannut kutsuun. Koetan yrittää ymmärtää, että syksyn kuntatalouden budjettisuunnittelmat ajavat museotoimen edelle 10-0 😕

Legaatin inventointia

Törmäsin legaattiin ensimmäistä kertaa elämässäni viime tammikuussa, kun eräs taidemuseon äskettäin edesmennyt ystävämme oli laatinyt sellaisen osasta omaisuuttaan.

Erityisjälkisäädös eli legaatti on testamentti, jolla perittävä määrää jostakin erityisestä, tietystä omaisuudestaan taikka tietystä rahamäärästä jonkun hyväksi. Tässä tapauksessa perittävä oli määrännyt kaikki omistamansa maalaukset ja reliefit Äänekosken taidemuseolle. Kävin hakemassa parikymmentä teosta jo talvella, mutta niiden inventointi on jäänyt pitkälle kesään. Lopulta eilen purin teokset paketista ja ryhdyin tekemään inventointia. Kaikki signeeraukset eivät vielä ole avautuneet, pitäisi olla huippuasiantuntija tai jonkin sortin "etsivä", mutta mielenkiintoista tämä on ollut!

Vas. Aarne Alangon Sireenit, oik. Margit Aarnio-Aaltosen kukat tina/hopeakannussa.
Kuva Marjo Ahola.

Osa saaduista teoksista on matrikkelitaiteilijoiden, osa harrastajataiteilijoiden. Matrikkeliin pääsee, kun on jonkin kuvataideliiton jäsen. Verkkomatrikkeliin voidaan hyväksyä myös ammattitaiteilijoita, jotka eivät kuulu mihinkään jäsenliittoon, jolloin hyväksynnästä päätetään vertaisarvioinnin pohjalta. Tuolloin kriteereinä ovat mm. taiteellisen työn taso, ammattimainen ja aktiivinen toiminta kuvataiteilijana, kuvataidekoulutus, keskeisiin kokoelmiin hankitut teokset ja taiteilijalle myönnetyt apurahat ja palkinnot kuvataiteen alalta.

"Etsivän" työ vei HS:n kulttuurisivuille, jossa artikkeli otsikolla Naisia modernismin kynnyksellä (24.4.2004) kertoi karua kieltään naistaiteilijoista. Kyseinen näyttely oli ollut esillä Turun taidemuseossa keväällä 2004 esitellen naistaiteilijoita 1920-1950 -luvulta. Artikkeli listasi naistaiteilijoita kuten mm. Margit Aarnio-Aaltonen, Ester Borg, Martha Lagercrantz, Elin Nordlund, Heli Ojanperä, Liisa Riikkala ja Dora Wahlroos. Artikkeli jatkuu kiinnostavasti näin:" Moni tuskin tietää, että nämä naiset toimivat aktiivitaiteilijoina Turun kouluna tunnetun suuntauksen vaikutuspiirissä vuosina 1920-1950. He ovat nimiä suomalaisen taidehistorian laajasta alaviitevarastosta." Suomalaisen taidehistorian laaja alaviitevarasto??? - artikkelin kirjoittajalta, Jukka Yli-Lassilalta loistava sanavalinta kertomaan ajankuvasta taiteen sukupuolisesti jakaantuneessa maailmassa! Muuta tietoa näistä naisista ei sitten löytynytkään! Legaatin myötä taidemuseon kokoelma karttui juurikin yhdellä Margit Aarnio-Aaltosen öljymaalauksella, ja Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelmassa komeilee Heli Ojanperän maisema Kolilta vuodelta 1947.

Inventointi on edennyt teosnumeroon 14. Tähän mennessä olen kirjannut luetteloon Aarne Alangon ja Margit Aarnio-Aaltosen teosten lisäksi teoksia Arvo Aholalta, Unto Liettyältä, Urho Lehtiseltä, Eero Karjalaiselta, Uuno Soldanilta, Toivo Jutilalta, Aukusti Tuhkalta ja Aarre Aaltoselta. Reliefit odottavat vielä vuoroaan. Loman jälkeiset työpäivät ovatkin täyttyneet mielekkäästä puuhasta uusien taiteilijatuttavuuksien parissa :)

Vas. Urho Lehtisen Sininen maisema vuodelta 1945 täydentää erittäin hienosti kokonaisuutta maisemien osalta.
Kuva Marjo Ahola.