Legaatin inventointia

Törmäsin legaattiin ensimmäistä kertaa elämässäni viime tammikuussa, kun eräs taidemuseon äskettäin edesmennyt ystävämme oli laatinyt sellaisen osasta omaisuuttaan.

Erityisjälkisäädös eli legaatti on testamentti, jolla perittävä määrää jostakin erityisestä, tietystä omaisuudestaan taikka tietystä rahamäärästä jonkun hyväksi. Tässä tapauksessa perittävä oli määrännyt kaikki omistamansa maalaukset ja reliefit Äänekosken taidemuseolle. Kävin hakemassa parikymmentä teosta jo talvella, mutta niiden inventointi on jäänyt pitkälle kesään. Lopulta eilen purin teokset paketista ja ryhdyin tekemään inventointia. Kaikki signeeraukset eivät vielä ole avautuneet, pitäisi olla huippuasiantuntija tai jonkin sortin "etsivä", mutta mielenkiintoista tämä on ollut!

Vas. Aarne Alangon Sireenit, oik. Margit Aarnio-Aaltosen kukat tina/hopeakannussa.
Kuva Marjo Ahola.

Osa saaduista teoksista on matrikkelitaiteilijoiden, osa harrastajataiteilijoiden. Matrikkeliin pääsee, kun on jonkin kuvataideliiton jäsen. Verkkomatrikkeliin voidaan hyväksyä myös ammattitaiteilijoita, jotka eivät kuulu mihinkään jäsenliittoon, jolloin hyväksynnästä päätetään vertaisarvioinnin pohjalta. Tuolloin kriteereinä ovat mm. taiteellisen työn taso, ammattimainen ja aktiivinen toiminta kuvataiteilijana, kuvataidekoulutus, keskeisiin kokoelmiin hankitut teokset ja taiteilijalle myönnetyt apurahat ja palkinnot kuvataiteen alalta.

"Etsivän" työ vei HS:n kulttuurisivuille, jossa artikkeli otsikolla Naisia modernismin kynnyksellä (24.4.2004) kertoi karua kieltään naistaiteilijoista. Kyseinen näyttely oli ollut esillä Turun taidemuseossa keväällä 2004 esitellen naistaiteilijoita 1920-1950 -luvulta. Artikkeli listasi naistaiteilijoita kuten mm. Margit Aarnio-Aaltonen, Ester Borg, Martha Lagercrantz, Elin Nordlund, Heli Ojanperä, Liisa Riikkala ja Dora Wahlroos. Artikkeli jatkuu kiinnostavasti näin:" Moni tuskin tietää, että nämä naiset toimivat aktiivitaiteilijoina Turun kouluna tunnetun suuntauksen vaikutuspiirissä vuosina 1920-1950. He ovat nimiä suomalaisen taidehistorian laajasta alaviitevarastosta." Suomalaisen taidehistorian laaja alaviitevarasto??? - artikkelin kirjoittajalta, Jukka Yli-Lassilalta loistava sanavalinta kertomaan ajankuvasta taiteen sukupuolisesti jakaantuneessa maailmassa! Muuta tietoa näistä naisista ei sitten löytynytkään! Legaatin myötä taidemuseon kokoelma karttui juurikin yhdellä Margit Aarnio-Aaltosen öljymaalauksella, ja Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelmassa komeilee Heli Ojanperän maisema Kolilta vuodelta 1947.

Inventointi on edennyt teosnumeroon 14. Tähän mennessä olen kirjannut luetteloon Aarne Alangon ja Margit Aarnio-Aaltosen teosten lisäksi teoksia Arvo Aholalta, Unto Liettyältä, Urho Lehtiseltä, Eero Karjalaiselta, Uuno Soldanilta, Toivo Jutilalta, Aukusti Tuhkalta ja Aarre Aaltoselta. Reliefit odottavat vielä vuoroaan. Loman jälkeiset työpäivät ovatkin täyttyneet mielekkäästä puuhasta uusien taiteilijatuttavuuksien parissa :)

Vas. Urho Lehtisen Sininen maisema vuodelta 1945 täydentää erittäin hienosti kokonaisuutta maisemien osalta.
Kuva Marjo Ahola.

Kaikki alkaa näyttää valmiilta - viimeinkin :)

Kaksi Rauha Eklundin Lintupuu-tinareliefiä (1984), Simo Hannulan viivasyövytys Muistoissa on elämää (1984)
 ja Ari Liimataisen akryylimaalaus Luinen harppu (1999).
Kuva Marjo Ahola.

Kesän kokoelmanäyttelymme Helmiä II alkaa olla valmiina, vielä näyttelyluetteloiden tulostusta ja teosnumeroiden teippausta paikoilleen, siinä se sitten on koko komeudessaan. Ja että olenkin taas ylpeä kaupungin kokoelmien laadukkuudesta ja monipuolisuudesta, erityisesti juuri grafiikan osalta.

Väriläiskänä keskellä Ari Liimataisen akryylimaalaus Kasvun ihme (1999), jonka ympärillä Simo Hannulan
 vuoden 1985 viivasyövytyksiä, niistä Kesämuisto (oik.)
Kuva Marjo Ahola.

Ripustukseen valittiin kokoelmista yhteensä 40 työtä, joista neljä akryylimaalausta antaa kaivattua väriä kovin mustavalkoiseen vedosmassaan. Mukana on teoksia matrikkelitaiteilijoilta kuten mm. Aukusti Tuhkalta, Frans Toikkaselta, Ina Collianderilta, Tuulikki Pietilältä, Riitta Uusitalolta, Pekka Hannulalta ja Simo Hannulalta. Teokset ovat tulleet kokoelmiin mm. lahjoituksina, kuntalahjoina ja kaupungin eri yksiköiden omina hankintoina vuosien varrella.

Helmiä II - kokoelmanäyttely on avoinna 16.6.-16.8. ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15 (suljettu 21.6. juhannussunnuntaina). Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Äänekosken taidemuseo löytyy osoitteesta Kuhnamontie 1, Äänekoski. Turvaamme asiakkaidemme ja työntekijöidemme turvallisuutta koronaepidemian aikana ja noudatamme näyttelytilojen avoinnapidossa viranomaisten linjauksia ja ohjeita. Epidemian vuoksi näyttelyihin ei järjestetä opastuksia kesän aikana.

Miltä museo näyttää?

Koronakaranteenin aikana on tullut seurattua televisiosta useampaa sisustus-, kunnostus-/korjaus- ja piha-/puutarhaohjelmaa. Silmiinpistävää monessa kohtaa on ollut se, että toivotaan kohteen muuttuvan joksikin muuksi kuin museoksi. Koti ei saa näyttää museolta, kesämökki ei saa muistuttaa museota, "museoesineet" on siirrettävä pois näkyvistä, muuten ollaan museossa. Museo mielletään negatiivissävytteiseksi, oikeastiko?

En allekirjoita ylläolevaa ajatusta. Olen ylpeä, että saan museoammattilaisena työskennellä museossa, jonka perustehtävänä on hoitaa toimialueen esineellisen ja henkisen kansanperinteen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistorian ja kuvataiteen tutkimus-, tallennus-, opetus- ja näyttelytoimintaa sekä ylläpitää kulttuuriperinnön tallentajana ja tiedonvälittäjänä kokoelmien taustaksi tutkimusarkistoja.

Kuluvan kevään aikana olen saanut mahdollisuuden tutustua perusteellisemmin museon yhteen perustehtävään, tallennustoiminta on näet siirtymässä uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään. Olen päässyt tutustumaan olemassaolevaan esinekokoelmaan, valokuvakokoelmaan, arkistoon ja av-aineistoon. Meillä on tallennettu yli kolmen vuosikymmenen ajan mielenkiintoista paikallisaineistoa näihin kyseisiin kokoelmiin. 😊

Oppimatkalla uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Näyttelypurkua keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Miltä muulta museo näyttää juuri tällä hetkellä? Vaihtuvan näyttelyn tiloissa tapahtuu kaiken aikaa myös jotakin.

 

Ari Liimataisen näyttely Maailma päättyy happotorniin on purettu ripustuksestaan, kehysten silmukkaruuvit on irrotettu, ja teokset on pinottu oikeaoppisesti toisiaan vasten odottamaan siirtoa taiteilijan omiin työtiloihin. Se, milloin siirto tapahtuu, on vielä epävarmaa johtuen koronaepidemian kestosta. Kesään mennessä kuitenkin teokset on siirrettävä erkkeritilasta muualle, sillä museolla ajatellaan tulevasta positiivisesti ja meillä suunnitellaan kesän 2020 näyttelyä Helmiä II. Kesänäyttely kootaan Äänekosken kaupungin omista kokoelmista jatkoksi viimekesäiselle Helmiä! -näyttelylle, jossa tuolloin esiteltiin akvarelleja, piirroksia ja öljymaalauksia. Tällä kertaa esille nostetaan grafiikkaa, akryyleja sekä guasseja. Grafiikan runsaus saattaa tuoda näyttelyyn tummia sävyjä, mutta toivon löytäväni rinnalle myös värikkäitä, tummuutta tasapainottavia teoksia. 😀

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Museokauppakin on saanut laatikkokaupalla täydennystä hyllyihinsä. Kiinnostavia teoksia ovat mm. Suolahti 50 vuotta sekä Suolahden Urhon 100-vuotishistoriikki. 😊

Museokauppaan tulevia myyntituotteita.
Kuva Marjo Ahola.

Näkymä työpöydälle.
Kuva Marjo Ahola.

Onneksi pääni ei ole yhtä sekaisin kuin työpöytäni tällä hetkellä! Näiden kuvien myötä pikainen katsaus, miltä museossa näyttää. Näyttääkö täällä ankealta, tylsältä, pölyiseltä tai pysähtyneeltä? Kommentoikaa mieluusti, puolin ja toisin! 👍👎

Vihreää valoa? - Hyvää pääsiäistä!

Rairuohot kahvikupeissa ovat olleet perinteisesti meidän taidemuseomme oma juttu.
Tänä pääsiäisenä on turvauduttava vuoden takaiseen kuvaan tästä viehättävästä vihreydestä.
Kuva Marjo Ahola.

Tuli aivan välttämätön pakko etsiä kuva perinteisestä rairuohoasetelmasta, jonka olen kasvattanut kahvikuppeihin näyttelyiden piristykseksi jo seitsemänä keväänä. Siemenet ja multa oli nytkin jo hankittuna, mutta ... te tiedätte kyllä ...

Kaikesta huolimatta valo lisääntyy vauhdilla. Luonnon vihreys valtaa pian ympäristömme ja tuo mukanaan kaivattua energiaa arkeen. Luonto näyttää meille vihreää valoa, valoa lähteä luontoon nauttimaan ja rentoutumaan. Nyt tämä kaikki on mahdollista :)

Vaikka museolla ulko-ovet ovat tiukasti kiinni, niin sisätiloissa tapahtuu jatkuvasti monenlaista. Olen saanut valmiiksi vuoden 2019 museotilastot niin Museovirastolle kuin Opetus- ja kulttuuriministeriöllekin ja vielä vaaditussa aikataulussa - hyvä minä! Molemmat tilastot ovat teettäneet rutkasti työtä, varsinkin, kun ne ovat luonteeltaan ja sisällöltään hyvin erilaiset.

Pääsiäisvapaiden jälkeen alkaa etäkoulutus uuden SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmän käyttöön. Sinne on talven aikana siirretty vanhasta POLYDOC-järjestelmästä kaupunginmuseon esinekokoelma, arkisto, valokuvakokoelmat sekä käsikirjasto ja taidemuseon hallinnoimat taideteokset. Nyt on vielä  opeteltava käyttämään uutta järjestelmää, joka poikkeaa kovasti vanhasta järjestelmästä.

Kaupungin henkilöstön yt-neuvottelu-uhkan alla toivon todellakin, että meille näytetään vihreää valoa, ja että museolla saadaan jatkaa töiden eteenpäin viemistä. On näet muistettava, että museon toimiva infrastruktuuri (so. perusrakenteet, kokoelmat) mahdollistaa näyttelyiden jatkumon tulevaisuudessa, kun ovet saadaan taas auki yleisölle.

PS. Tein myös laskutoimituksen Maailma päättyy happotorniin -näyttelyn kävijämääristä. Ari Liimataisen näyttelyyn ennätti tutustua loppuvuoden ja alkutalven aikana kaikkiaan 747 kävijää. Se on suurenmoisen korkea luku, lämmin kiitos aivan jokaiselle kävijälle! Voikaa hyvin ja pitäkää huoli itsestänne sekä lähimmäisistänne :)

Hyvää pääsiäistä!

Ajatuksissa jo loppukesä ja syksy

Kevään 2018 näyttelykuva, niin suloisia muistoja. Kuva Katri Ahola.

Kuinka nopeasti maailma pyörähtääkään raiteiltaan :( Vain muutama viikko sitten oltiin ihan täpinöissämme suunnittelemassa Sirpa Hasan ja Päivi Pullin Himmelifantasioita-näyttelyä maalis-huhtikuulle, ja nyt yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa taidemuseon ovet ovat olleet suljettuna 18.3. lähtien toistaiseksi. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että museon toimisto on suljettu sekä kaikki kevään tapahtumat ja tuo edellä mainittu näyttely sekä siihen liittynyt tapahtuma/työpaja on peruttu, eikä kesästä osaa sanoa vielä oikeastaan yhtään mitään. Jotenkin kuitenkin elättelen hentoa toivetta saada loppukesäksi (so. elo-syyskuuksi) meidän vaihtuviin tiloihin jo valmiiksi mielessä hahmoteltu Helmiä II -näyttely - edes jonkinasteisena torsona.

Viime kesän Helmiä! -näyttely oli omalla tavallaan varsin onnistunut, vaikka se ei kietoutunutkaan kenenkään tietyn taiteilijan tuotantoon vaan esitteli kaupungin omiin kokoelmiin kertyneitä helmiä. Helmiä II jatkaisi samaista valitsemaani linjaa esittelemällä omista kokoelmista erityisesti grafiikan vedoksia eri vuosikymmeniltä. Äänekosken taidemuseon kokoelmat ovat grafiikkapainotteiset, joten voin hyvällä syyllä esitellä kokoelmista juurikin näitä helmiä :)

Mahdollinen kesänäyttely omista kokoelmista osuu tässä tilanteessa kuvataiteilijoiden kannalta hyvään saumaan, jos niin voi edes sanoa. Meidän ei tähän tietoon tarvitse perua suomalais-unkarilaista Päivi Reimanin ja Zsuzsa Csizmadian Vesi - Vis -yhteisnäyttelyä, joka on sovittu alkavaksi lokakuussa 2020. Vähän esimakua teille tulevasta löytyy Balassi-instituutin sivuilta  http://www.helsinki.balassiintezet.hu/fi/tapahtumat/4302-csizmadia-reiman-galleria-u-29-11-24-1/.

Nyt kuitenkin on vain mentävä päivä kerrallaan ja odotettava, kuinka elämä vie eteenpäin. Pysykää terveenä :)

Päiväkodin näyttely näyttelystä

5-vuotiaan Antin Happotorni ja
3-vuotiaan Jannin Omakuva.
Kuva Marjo Ahola.

Pyörähdin torstaina aamulla läheisessä päiväkodissa, kun olivat ihan vasiten pyytäneet käymään. Ja mikäs oli käydessä, sillä päiväkotiin oli rakennettu "näyttely näyttelystä".

Päiväkodin 3-5 -vuotiaat vierailivat taidemuseolla parisen viikkoa takaperin kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelyssä Maailma päättyy happotorniin ja innostuivat niin paljon näkemästään ja kuulemma kuulemastaan, että päättivät piirtää ja maalata kaikkea sitä, mitä muistikuviin oli jäänyt. Ja paljon ja monenlaista olikin jäänyt mieleen!!

Ari Liimataisen värikylläinen näyttely oli kovasti lasten mieleen. Arin maalaamat kuvat olivat hyvin kiinnostavia sadunomaisuudessaan mutta välillä myös pelottavuudessaankin. Näyttelykierroksesta selvittiin kuitenkin hyvillä mielin ja innostuksen valtaamina :) Happotorni (2019) oli yksi suosituimmista aiheista, joista lapset olivat taiteilleet vahaliiduin ja vesivärein taideteoksia. Toinen lasten suosikki oli Kulmikas omakuva (2011).

5-vuotiaan Otavan Puu ja
5-vuotiaan Sannin Ämpäripäät.
Kuva Marjo Ahola.

Puu-aiheet ovat kuuluneet Ari Liimataisen repertuaariin jo pidemmän aikaa, ja näyttelyn Puun haltia (2018) tuntui myös kiinnostaneen lapsia.

Koko näyttelyn ykköstyö Jonglöörit (2008) herätti myös paljon kiinnostusta, sillä tarkkasilmäisimmät päiväkotilaiset löysivät teoksesta erityisen paljon outoa ihmeteltävää. Kuinka voi kulkea ämpäri päässä, oli monen esittämä kysymys! Toisaalta mietittiin myös yhdessä, voiko ihmisellä olla pöydän tai sohvan jalat jalkoina tai siivet ja rautakoukut käsinä... kyllä kuvataiteilijan mielenmaisema on niin uskomattoman ihmeellinen ja moniulotteinen!!

5-vuotiaan Ellin Tornit ja Mies kaatamassa mehua
tarkastajan päälle. Kuva Marjo Ahola.

Arin punasävyisistä teoksista kiinnostusta päiväkotilaisten keskuudessa herätti erityisesti Kaksi tornia (2017), jossa korkeaan ja pelottavankin kaltevaan torniin on kiivennyt rohkeita hahmoja. Niin teos ainakin yhdessä tulkittiin.

Teos Alkoholitarkastaja (2018) aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja iloisia kommentteja siitä, miksi "jäätynyt mies kaataa mehua pikku-ukon päälle". Puhuttiin yhdessä siis punaisesta marjamehusta eikä sen väkevämmästä vaihtoehdosta!

Maailma päättyy happotorniin -näyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla vielä sunnuntaihin 22.3. saakka, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla, lämpimästi tervetuloa!

Se on taas menoa!

Jännä juttu, että loppuvuotta kohti kun mennään, niin työtahti vain kiihtyy. 😮 Siis ainakin täällä taidemuseolla. Monilta eri tahoilta on tullut viestejä, että haluttaisiin työ/julkitilojen seinille taidetta piristykseksi ja virkistykseksi, tilan täydentäjäksi ja jopa tilan akustiikkaa parantamaan. Toisaalta tulee myös viestejä, että teoksia pitäisi hakea taidemuseon varastoon, pois tiloista, jotka ovat jääneet tyhjiksi, ja jotka ovat saaneet kokea harmillista vandalismia 😟

Olenkin näyttelyvalvonnan rinnalla tutkaillut teosvarastoja, pohtinut olemassaolevaa teostarjontaa ja sitä kuinka taideteos vastaisi "tilaajan" toiveita. Kaikki teokset kun eivät ole sijoitukseen kelvollisia aiheensa, kuntonsa tai kokonsa vuoksi. Kaikkia teoksia ei myöskään ole helppoa kuljettaa;  kahdeksan neliömetrin (200 x 400) kokoinen maalaus ei niin vain mahdu pakettiautoon, saatikka peräkärryyn! Tällaiset ajatukset aiheuttavat yllättävää päänvaivaa.

Koulunmäen yhtenäiskoulun uuteen koulurakennukseen on juuri syysloman jälkeen päästy muuttamaan, muutamat tilat jäivät kuitenkin kaipaamaan taidetta seinilleen. Uusiin tiloihin, portaikkoseinälle, on jo siirretty Urpo Heinon suurikokoinen öljyvärimaalaus Luominen (Kalevala), joka oli aiemmin sijoitettuna ruokalatiloihin. Teos kävi ennen siirtoaan puhdistuksessa (kuivasavutus) ja sai sen jälkeen uuden, upean sijoituspaikan varsin näkyvältä paikalta. Olen siitä erittäin iloinen ja tyytyväinen!

Koulun henkilökunnan kanssa on tehty yhteistyötä ja opettajien tilat, kokoustilat ja hallinnon käytävä ovat saamassa muutaman viikon kuluessa runsaasti taidetta seinilleen. Jatkossa seiniltä löytyy sekä uutta että vanhempaa grafiikkaa, moderneja öljyvärimaalauksia sekä tekstiilitaidetta.

Vanhaa ja uutta mv-grafiikkaa sekä pari alumiinireliefiä kaupungin kokoelmista.
Kuva Marjo Ahola

Juhani Petäjäniemen öljyvärimaalaukset Sointuja-sarjasta.
Kuva Pekka Soininen

Honkolan koululla taiteen sijoittaminen on "vaiheessa", toki koulun kirjastoon sijoitettiin jo Urpo Heinon maalaamat muotokuvat Ville ja Eeva Raatikaisesta, jotka omalta osaltaan kertovat koulun syntyhistoriasta. Piilolan päiväkoti jaksaa edelleen odottaa vuoroaan, sinnekin on teosvalinnat (mm. Päivi Reimanin Keitele-maisema) jo tehty. Suolahdessa Kotirannan palvelutalon ruokailutiloihin on suunniteltu muutamia Tommi Anttosen suuria valokuvateoksia, kunhan ripustuskiskot saadaan paikoilleen. Eli kaikki järjestyy aikanaan ja hiljaa hyvä tulee :)

Halloweenia ja lokakuisia ajatuksia taidemuseolta :)

Sain tänään hyvää halloweenia -toivotuksen. Typerryin toivotuksesta mutta kiitin kohteliaasti, Halloween-kulttuuri kun ei kuulu omaan vuodenkiertooni. Toivotuksesta muistui kuitenkin mieleen, että Suolahden rantaraitilla on tuloillaan Halloween-vaellus perjantaina 1.11. - hieno yhteisöllinen ja osallistava tapahtuma kaikkine asuineen ja valonlähteineen. Muistutan (ilon pilaajana / ryppyotsaisenako??) silti, että rantaraitin lähimaastossa, Asematorilla sijaitseva Tapio Junnon Lastaajat-patsas on taideteos, toki julkinen sellainen muttei kuitenkaan osa Halloween-tapahtumaa, vaikka kuinka hauskaa olisikin pukea patsas taas kaapuihin. Kirjoitin aiheesta vuosi sitten, https://tassutellentaiteeseen.blogspot.com/2018/11/patsaiden-koristelu-ja.html

Lokakuun alussa osallistuin Helsingissä taidemuseopäiville, joiden teemaksi oli nostettu ilmastonmuutos, sillä tänä päivänä museot nähdään osana kiertotaloutta, varsinkin, kun museot tarjoavat tavan viettää vapaa-aikaa aineettomasti. Kansallisgalleria puhui vihreästä kädenjäljestä, joka mittaa ekologista hyvää ja on ajatukseltaan positiivinen. Alustuksessa viitattiin Suomen museoliiton joulukuussa 2010 lanseeraamaan ohjeistukseen museoissa tehtävän kestävän kehityksen toiminnan tueksi (KEKE - Museot ja kestävä kehitys). Kestävän kehityksen mukainen ajattelu tarjoaa museoille mm. uusia tapoja esitellä ja hoitaa kokoelmia, tavoittaa yleisöä ja panostaa yhteisöllisyyteen. Myös omien kokoelmien käyttö vaihtuvissa näyttelyissä ja uskallus ryhtyä tekemään kokoelmapoistoja olivat päivien kiinnostavimpia ja ajankohtaisimpia aihealueita. Niitä kun ei ykskaks ymmärrä yhdistää suoriltaan kestävän kehityksen toimintaan.

Kuutosluokkien kuvataidepolku Äänekosken taidemuseolla

Kasvun ja oppimisen lautakunta hyväksyi kulttuurikasvatussuunnitelman kokouksessaan 17.5.2018. Suunnitelman mukaan kaikki Äänekosken koulujen kuudensien luokkien oppilaat tutustuvat Äänekosken taidemuseon toimintaan ja taidemuseon hallinnoimiin kokoelmiin. Suunnitelma toteutetaan osin taidemuseovierailuna, osin omilla kouluilla järjestettävänä työpajatoimintana. Suunnitelman toteutuksesta vastaa Sirpa Hasa / Koskelan Setlementti yhdessä taidemuseon henkilökunnan kanssa.

Ensimmäinen kuvataidepolku on työpajatoiminnan osalta saatu juuri päätökseen. Koulunmäen yhtenäiskoulun kuutoset vierailivat taidemuseolla, tutustuivat kokoelmista valittuihin teoksiin ja niiden pohjalta inspiroituivat tuottamaan taidetta itsevalmistamallaan cola-kynällä.



Erilaisia työvälineitä taiteen tekemiseen. Kolmionmallinen alumiiniteräinen, pajuvartinen kynä (kolmas ylhäältä) on
nopeasti kierrätysmateriaaleista valmistuva cola-kynä, jota kastetaan musteessa kuten perinteistä mustekynää.
Kuva Sirpa Hasa. 

Idea tähän hentoon piirrokseen syntyi Sirpa Hasan Kevätkannu-teoksesta. Työvälineenä itsetehty cola-kynä,
sinistä ja pinkkiä mustetta purkissa.
Kuva Sirpa Hasa.

Cola-kynä on käytössä työvälineenä ennalta-arvaamaton. Joskus se tuottaa ohutta viivaa,
joskus vahvempaa ja värikylläisempää.
Kuva Sirpa Hasa.

Kuva Marjo Ahola.

Kuutosluokkien kuvataidepolku huipentuu kaksiviikkoiseen kevätnäyttelyyn 14.-23.5.2019, jolloin oppilailla vanhempineen, ystävineen ja/tai kavereineen on mahdollisuus tutustua kaikkiin työpajoissa valmistuneihin töihin. Myös muut kuvataidepolun tuotoksista kiinnostuneet ovat tervetulleita näyttelyyn! Näyttely on avoinna tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12-17, näyttelyyn on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Ennen näyttelyn avautumista kaikki työt on saatava taidemuseon seinille. Yli 200 työn ripustamisessa on yllättävän paljon työtä ja tekemistä.

Inspiraation lähteenä ollut Sirpa Hasan Kevätkannu (2004) on tekniikaltaan paperibatikkia. Teos innoitti monia kuutosluokkaisia. "Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty" - Sirpan tiimin luonnossuunnitelma ripustuksesta. Kokonaisuus näyttää tosi kivalta.

Sähkönsinistä ja mustaa mustetta, viivaa ja pistettä.
Kuva Marjo Ahola.

Äänekosken taidemuseo löytyy osoitteesta Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski. Tervetuloa!

Hauskaa vappua!

Iloista vappua toivottaa Äänekosken taidemuseo!

 

Pisankat ja pyhät kuvat -näyttely päättyi viime sunnuntaina. Kiitos kaikille niille 369 vierailijalle, jotka kävivät jälleen kerran ihailemassa paikallista osaamista ja kädentaitoa! Kävijämäärä oli yllättävä, sillä se jäi viimevuotisesta määrästä lähes puoleen, mutta ihmeellisempää on se, että 369 kävijää on tasan saman verran kuin Mikon näköistä -näyttelyssä tammi-maaliskuussa!! Erikoinen yhteensattuma, joka jää varmasti kävijätilastoihin melkoisena ihmeenä.

 

Äänekosken taidemuseo kiittää ja kumartaa ja toivottaa samalla kaikille hauskaa vappua ja alkavaa toukokuuta! Tavataan viimeistään kesänäyttelyn merkeissä!

Palmusunnuntain pisankatyöpaja, pop up -kahvila ja pikkutiput

Vajaa viikko odotusta mutta sitten, palmusunnuntaina 14.4. avaamme taidemuseon ovet kevätrepäisyyn klo 11, jolloin on mahdollisuus osallistua pisanka-munien maalaustyöpajaan ja taiteilla koristeellisia munia vaikkapa pääsiäisen iloksi. Taitavien ohjaajien avulla onnistut varmasti koristelemaan itsellesi mieluisan pääsiäiskoristeen vain pienellä materiaalimaksulla. Työpaja toimii nonstoppina koko tapahtuman ajan klo 16:een saakka. Mukana myös temperamaalausmenetelmän esittelyä, temperaa käytetään ikonitaiteessa.

Värejä ja kuviomalleja on yhtä monta kuin tekijääkin. Tervetuloa kokeilemaan pisanka-tekniikkaa!

Pop up -kahvila palvelee myös koko tapahtuman ajan kahvi- ja leivosnälkäisiä, ja taidemuseon auditoriossa voi kahvia nauttiessaan seurata samalla vaikkapa pisanka-munien valmistumista.


Viime vuonna kahvi tarjoiltiin muumimukeista, mitenkä lienee tänä vuonna?
Tule katsomaan ja kahvittelemaan!

Ehkä eniten tässä jänskättää, kuinka Sirpa Hasan tiput ennättävät kuoriutua palmusunnuntaiksi. Ja kuinka monta tipua saamme taidemuseolle ihailtavaksi. Juurikin nuo pienet tipupalleroiset tekevät pääsiäisestä niin pääsiäisen.

Viime vuonna munista kuoriutui erivärisiä kirjavia tipuja.
Kuinkahan tällä kertaa käy? Tule ihmettelemään!

Tapahtumassa on myytävänä myös tarvikkeita munan värjäykseen ja koristeluun, toki myynnissä on myös valmiita koristeltuja pisankoja ja origameja eli washi-paperilla päällystettyjä kananmunia. Myynti vain käteisellä. Tule valitsemaan omasi ja aloita pääsiäisen odotus palmusunnuntain tapahtumalla Äänekosken taidemuseolla 14.4. klo 11-16. Tapahtuman ajan Pisankat ja pyhät kuvat -näyttelyyn on vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa!

Tiistaiaamun taidemeemejä museolla

Vapaa toimittaja, kuvataiteen amatööri ja huumorin ammattilainen Virpi Salmi (s.1973) on toimittanut suomalaisen taidemeemikirjan Ottaisin mieluummin ponin ja muita totuuksia Suomen taiteen helmistä (Atena, 2018). Kirjan kannessa komeilee Akseli Gallen-Kallelan tunnetuista lähes tunnetuin maalaus Poika ja varis (1884). Virpi Salmin humoristisessa otteessa poika on saanut vierelleen ajatuskuplan, jossa sanotaan "Ottaisin mieluummin ponin".

Sosiaalisessa mediassa maailmantaiteen meemit ovat naurattaneet jo miljoonia ihmisiä, ja Salmin mielestä olikin korkea aika tuoda myös Suomen taide nykyaikaan. Jo ennen Salmin kirjan ilmestymistä, joulukuussa 2017, YLEn uutisissa pohdittiin taidemeemien oikeutusta otsikolla Onko kyseessä pyhäinhäväistys vai hauskaa huumoria?  https://yle.fi/uutiset/3-9932065


Nokkelaa ja nerokasta dialogia vitosluokkalaisilta.
Kuva Marjo Ahola.






Virpi Salmin mukaan taidemeemit ovat erityisesti netissä leviäviä hassutteluja, joissa parannetaan vanhaa, kulunutta taideteosta virkistävällä tekstitulkinnalla. Prosessissa teos ikään kuin siirtyy nykyaikaan sekä muuttuu kuin uudeksi.

Virpi Salmi on poiminut kirjaansa suomalaisen kuvataiteen rakastetuimpia teoksia Kansallisgalleriasta eli Ateneumin taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmista. Kirjan sivuilla vilahtavat tunnetut teokset mm. Albert Edelfeltiltä, Magnus Enckelliltä, Antti Favénilta, Maria Wiikiltä ja Hugo Simbergiltä.

Ihastuin kirjaan ja sen välittömään  otteeseen jopa siinä määrin, että tiistaiaamuna Honkolan koulun koululaisryhmän kanssa syvennyimme yhdessä taidemeemien maailmaan. Ryhmä paneutui annettuun tehtävään antaumuksella, ja iloinen (ja jopa riehakas) ilmapiiri täytti taidemuseon auditorion.

Historiallisen museon näyttelykin saattaa säikäyttää!
Kuva Marjo Ahola.

Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä -näyttelymme johdatteli mainiosti samalla elokuvan tekoon, ja niinpä meemityöpaja videoitiin! Tässä esittelen kuitenkin kuvakorttisarjoja, jotka syntyivät koululaisten käsissä (ja ajatuksissa) nopeasti ja melko vaivattomasti.

Kuvakortit, joihin vitoset toteuttivat omia tekstityksiään, ovat Suomen museoliiton "aikaa nähneitä", markkinointiin ja mainontaan liittyneitä pr-kortteja. Olin säilyttänyt niitä "varuilta" jo useamman vuoden, ja nyt ne pääsivät uusiokäyttöön. Kortteja on neljää eri mallia, kaikissa korteissa tapahtuu jotain hauskaa museon näyttelytiloissa.

Kortit on suunnitellut Harri Haarala, piirtäjä, kuvittaja, sarjakuvataiteilija, Grafia ry:n jäsen keväästä 2015 alkaen. Lisää erityyppisiä kuvituksia voi katsella hänen kotisivuiltaan osoitteessa www.harrihaarala.fi.

Näin taidemuseokin saattaa herätä eloon!
Kuva Marjo Ahola.

Iskevää kommentointia näyttelytilassa!
Kuva Marjo Ahola.

Tosi iso KIITOS Honkolan koulun vitosluokkalaisille vierailusta taidemuseolla ja osallistumisesta taidemeemityöpajaan, joka tuotti hetkessä nokkelia ja kerrassaan nerokkaita tekstityksiä!

Tukaattityttö - Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen

"Ilman Helmi Vartiaista ei olisi Tyko Sallisen kuuluisia Mirri-maalauksia, ja silti tuosta naisesta ei tiedetä juuri mitään. Yksinkertainen ja rehevä maalaismuusa, joutava vaimo, aistillinen ansa? Mielikuva on niin täydellisesti rakennettu, että sen peitosta voi vain vaivoin etsiä todellisen naisen kuvaa. Helmi Vartiainen, itsekin taiteilija, on oikeaa nimeään myöten vaiettu ja häivytetty olemattomiin."

"Tukaattityttö on kahden tekijän hahmotelma todellisen Helmi Vartiaisen (1888-1920) elämäkerraksi, tarina nuoresta sivistyneestä karjalaistytöstä, joka tulee Ateneumiin opiskelemaan ja tapaa Tyko Sallisen. Kohtalokas avioliitto tekee hänestä taiteilijan mallin ja kahden tyttären äidin, mutta elämä omavaltaisen Tykon kanssa johtaa pian perhetragediaan, joka heittää varjonsa vielä Helmin taiteilijatyttärienkin elämään. Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuolen Helsinkiin, Pariisiin, Viipuriin ja Sortavalaan taustanaan suomalaisen taiteen ja itsenäistyvän Suomen murrosaika."

Näillä saatesanoilla Tukaattitytön (WSOY, 2002)  kirjoittajakaksikko Inka-Maria Laitila & Tarja Strandén sukeltaa rohkeasti syvälle taiteilija Helmi Vartiaisen lyhyeksi jääneeseen, traagiseen elämään. Taiteen lukupiirin syksyn 2018 osallistujat valitsivat yksimielisesti Tukaattitytön kevään 2019 lukupiirin teokseksi.

Taiteen lukupiiri aloittaa kevätkauden torstaina 17.1. klo 16 taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) esittelemällä lukupiirin valitseman Tukaattityttö-teoksen. Tunnin mittaiseen lukupiiriin on vapaa pääsy, eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista. Lukupiiri kokoontuu seuraavan kerran poikkeuksellisesti vasta torstaina 31.1. ja sen jälkeen torstaisin 7.2. - 14.2. - 21.2. - 7.3. - 14.3. - 21.3. - 28.3. - 4.4. - 11.4. (talvilomaviikolla 28.2. ei kokoontumista). Tervetuloa kuulolle!

Taiteen lukupiirin kevään 2019 teos, Tukaattityttö - Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen /
Inka-Maria Laitila & Tarja Strandén, WSOY, 2002.
Kuva Marjo Ahola.

Ei nyt ihan ostoskärryillä ostoksille mutta melkein ;) Äänekosken taidemuseolla taidetta myynnissä 16.12. klo 15-16

 

Näin joulun alla moni miettii, mitä antaisi lahjaksi läheisilleen. Harva kuitenkin tulee ajatelleeksi, että taiteen hankkiminen lahjaksi on myös yksi varteenotettava vaihtoehto. Taide ei ole kertakäyttöistä, vaan se ilahduttaa saajaansa vuosia, jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Taide tuottaa myös mielihyvää elämään ja helpottaa stressin täyteistä arkea.



Ei ihan ostoskärryillä ostoksille mutta melkein ;)  taidetta taidemuseolta
sunnuntaina 16.12. klo 15-16.

Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) on nyt ainutkertainen tilaisuus tehdä jouluostoksia sunnuntaina 16.12. klo 15-16, jolloin vuoden 2018 viimeistä näyttelyä "Luonnonmukaista ja sen yli" aloitellaan purkaa. Syysilottelijat-ryhmän jäsenet ovat paikalla ja myyvät näyttelyssä esillä olleita teoksiaan sekä mukanaan tuomia kehystämättömiä grafiikan vedoksia. Maksut tulee suorittaa käteisellä. Näyttelyihin on koko sunnuntaipäivän klo 12-16 vapaa pääsy, joten lämpimästi tervetuloa nauttimaan grafiikasta ja tekemään ostoksia paikallisilta tekijöiltä! 

PS. Taidemuseolla myynnissä myös paikallishistoriakirjat (Äänekoski-Suolahti, Konginkangas, Sumiainen), veteraanimatrikkeli, Kömin Killan ja Väksyn kotiseutulehdet, Äänekoski-kortteja, näyttelyjulisteita, I love museums -tuotteista mm. parkkikiekko ja näppärä jousiheijastin.

Tervetuloa ostoksille!

Terveisiä Äänekosken taidemuseon grafiikan työpajalta

Emilia ja Hillevi neuvomassa prässin käyttöä.
Kuva Marjo Ahola.

Äänekosken taidemuseon historian ensimmäinen grafiikan työpaja toteutettiin sunnuntaina 18.11. osaavien ja taitavien ohjaajien opissa. Syysilottelijat-ryhmästä paikalla oli neljä ryhmäläistä opastamassa ja avustamassa kuvan valmistamisen eri vaiheissa. Sunnuntai-iltapäivän aikana oli mahdollista suunnitella ja vedostaa esim. omat joulukortit ja/tai pakettikortit tulevaa joulun aikaa silmällä pitäen.

Osallistujat olivat varsin aktiivisia, aloitteellisia ja omatoimisiakin, sillä ensimmäiset vedostetut kortit syntyivät reilussa varttitunnissa! Kaikki tarvittava materiaali oli odottamassa jo valmiina, joten töihin saattoi tarttua saman tien.

Ilman Emilian tuomaa raskasrakenteista matkaprässiä vedostuksesta ei olisi tullut mitään. Prässin vääntäminen kävikin työstä, ja "pyörää" sai vääntää voimiensa takaa. Grafiikan paja oli iloisten osallistujien värikylläinen työpaja. Osallistujat toivoivatkin lisää samantyyppisiä nonstop-pajoja taidemuseolle. Muutamassa tunnissa kun jo oppii monia tekemisen saloja!


Lasilaatoilla Emilian valmiiksi tekemiä painovärejä, joita telattiin alumiinipeltiin kaiverretun kuvan päälle - siis tämä ennen prässin käyttöä! Kuva Marjo Ahola.

Jännitys kasvaa, mitä huopalaatan alta löytyykään!
Grafiikan tekeminen on aina yllätyksellistä ja juuri sen vuoksi niin kiehtovaa ja mielenkiintoista.
Kuva Marjo Ahola. 

Emilia odottaa kiinnostuneena, miltä lopputulos näyttää.
Oik. Raija ja Hillevi. Kuva Marjo Ahola.  



Uskaltaisikohan tuota kurkata, mitä paperista löytyy??
Oikealla näkyy prässin suurikokoinen rautainen pyörä,
jota vääntämällä sai prässin liikkumaan
ja valmistuvan kuvan samalla siirtymään laatalta paperille.
Simsalabim - ja valmista tulee!!
Kuva Marjo Ahola

Tapahtumat jatkuvat taidemuseolla sunnuntaina 16.12. jolloin on oiva mahdollisuus hankkia vaikkapa joululahjaksi taidetta. Nimittäin Syysilottelijat-ryhmä on paikalla tuolloin klo 15-16 myymässä mm. näyttelyssä esillä olleita omia teoksiaan sekä mukanaan tuomia lisävedoksia ym. grafiikkaa. Tervetuloa tapahtumaan, ostot käteisellä. Sunnuntai 16.12. on näyttelyn viimeinen aukiolopäivä, juhlistamme tapausta vapaalla sisäänpääsyllä klo 12-16.

Patsaiden koristelu ja tekijänoikeuskysymykset

Patsaiden koristelu ja tekijänoikeuskysymykset ovat puhututtaneet museoiden kokoelmista vastaavia ammattilaisia viime aikoina. Vuonna 2017 Tampereella Wäinö Aaltosen Hämeensillan Pirkkalaisveistokset puettiin Tappara-paitoihin, ja Helsingissä  päärautatieaseman Emil Wikströmin Lyhdynkantajat esiintyivät vappuna Kiss-maskeissa. https://yle.fi/uutiset/3-9576070

Suomen käsityön museo ideoi keväällä 2018 Patsaat näkyviksi -taideprojektin, jonka tavoitteena oli lämmittää ja inhimillistää kaupunkiympäristöä pimeään vuodenaikaan. http://www.craftmuseum.fi/tiedotteet/18_patsaat_nakyviksi_huhtikuu.htm. Projektia olivat vetämässä museoammattilaiset, ympäristö- ja yhteisötaiteen näkökulmasta. Ajatuksena oli ilahduttaa asukkaita, tuoda kaupunkikuvaan huumoria sekä herättää keskustelua yhteisestä tilasta. Projektin avulla haluttiin muuttaa kaupunkiympäristössä pysyvää veistostaidetta näkyväksi muuttamalla veistosten kontekstia tilapäisesti - siis hallitusti ja teoksia kunnioittaen.

Patsaiden tilapäinen koristelu lienee saanut Suomessa alkunsa Ville Vallgrenin Havis Amanda-suihkulähteen lakituksesta, jolle saatiin jo virallinenkin lupa vuonna 1951. Pääkaupunkiseudun ylioppilaskuntien vuorovuosin järjestämässä tapahtumassa Vallgrenin suihkulähde neitofiguureineen on lakitettu perinteisesti vapunaattona. Vuonna 1978 alkuperäinen keskiyöllä tapahtunut lakitus siirrettiin alkuiltaan. 1990-luvun alussa veistokselle kiipeily kiellettiin kuitenkin turvallisuussyistä, mutta lakitus- ja pesuperinne jatkui nosturien avulla.

Patsaiden koristelun ja somistamisen yhteydessä tulisi aina huomioida tekijänoikeudet ja taiteilijan taiteellinen näkemys ja kunnioittaa niitä. Tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on luonut taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseensa … Toisin sanoen, jos toisen tekemää teosta halutaan käyttää sellaisenaan tai muunnellussa muodossa, tarvitaan siihen tekijän lupa. Lain 3§:n 2 momentissa mainitun respekti- eli kunnioittamisoikeuden taustalla on halu suojata tekijän persoonaa ja sen loukkaamattomuutta. Respektioikeus sisältää siis kiellon muuttaa teosta taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla. Teosta ei saa turmella, vääristellä, typistää tai muuten muuttaa niin, että teoksen luonne tai muoto muuttuu taikka teos voitaisiin muutoin katsoa loukkaavan tekijän kunniaa tai mainetta.

Lastaajat-patsas Halloween-tapahtumassa 2.11.

Joskus tapahtuman järjestäjille sattuu kömmähdys - arvatenkin ajattelemattomuuttaan.
Wanhan Aseman seudun ja rantaraitin Halloween-vaelluksella kuvanveistäjä Tapio Junnon Lastaajat-patsaasta osa oli puettu pelottavan näköiseen lakanakaapuun.

Muistelen myös, että viime kesänä Suolahden rautatien ja Wanhan Aseman 120-vuotisjuhlassa samainen Lastaajat-patsas olisi lakitettu kulmistaan solmituin "nästyykein". En suhtaudu patsaiden koristeluun ryppyotsaisesti enkä lähtisi kieltämään tämäntyyppistä toimintaa mutta peräänkuulutan taiteilijan näkemyksen kunnioittamista ja hyvää makua sekä sitä, että tämänkaltaiset tempaukset tehtäisiin taideteoksia kunnioittaen ja niitä vahingoittamatta.

Patsaat näkyviksi -taideprojektin tavoin meilläkin voitaisiin
ideoida huumoripitoista yhteistyötä ympäristö- ja yhteisötaiteen parissa - muuttamalla veistosten kontekstia tilapäisesti ja tekijänoikeuslain puitteissa.

Taidemuseon taiteen lukupiiri starttaa 4.10.2018 :)

Syksyn lukupiirin taideromaani, Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen
Nainen parvekkeella. Bazar, 2016.
Kuva Marjo Ahola.

Muutama elokuun lopun viikonloppu on mennyt töissä näyttelynvalvojana. Kävijöitä on kulkenut ulko-ovesta harvakseltaan, joten on jäänyt aikaa paneutua uuden lukukokemuksen valintaan syksyn taiteen lukupiiriä silmällä pitäen.

Kamppailin pitkään kahden kiinnostavan kirjan välillä, Riikka Stewenin Niin kauan kuin rakastat ja Eppu Nuotion / Pirkko Soinisen Nainen parvekkeella. Fiilistelin, pohdiskelin ja hahmottelin miellekartat molemmista kirjoista, sen verran vaikeaselkoisia kun olivat ja toinen vielä toista haasteellisempi. Lopulta valitsin oheisen kuvaamani kirjan, Nainen parvekkeella, jota kirjan takakannessa kuvaillaan "huikean omaperäiseksi rikosromaaniksi". Tarina kiertyy yhden taulun ympärille, taulun, joka vangitsee monet ihmiset, jokaisen omalla tavallaan. Taulu, joka merkitsee enemmän kuin elämä. Mysteeri, jonka ylle menneisyys on heittänyt verhonsa. Nainen, jonka kohtalo jäi arvoitukseksi.

Suomalainen nuori dokumenttiohjaaja tulee Pariisiin etsimään Albert Edelfeltin taulun luonnoksia. Kaukana Suomessa iäkäs taiteenharrastaja seuraa etsintää. Edelfeltin ajan tapahtumat kurottuvat kohti nykypäivää, ja menetykset pohjustavat kaikkea myöhemmin syntynyttä.

Aloitamme taiteen lukupiirin kuukauden kuluttua, torstaina 4.10. klo 16-17
(Äänekosken taidemuseo, Kuhnamontie 1). Lukupiiri kokoontuu torstai-iltapäivisin, piiriin on vapaa pääsy eikä mukaan tuleminen edellytä ennakkoilmoittautumista. Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan ääneen luetun tarinan etenemistä n. 25-30 sivun tuntivauhdilla.

JK. Torstaina 25.10. kokoonnumme neljännen kerran. Tarina polveilee nettikirjeenvaihdosta 1880-luvun Pariisi-kuvauksiin. En enää tiedä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Mutta toisaalta, tarvitseeko sitä edes tietää, kun tarina itsessään on mielenkiintoinen ja koukuttava :)

Tappereita kerrakseen :)

Kuvanveistäjä Nora Tapperin (s. 1961 Konginkangas) näyttelyn Hetkiä, tuokioita avajaisissa viime viikon torstai-iltana oli hyväntahtoista tunkua, kiinnostavia puheenvuoroja, runsasta mielipiteiden vaihtoa ja vilkasta keskustelua. Avajaisiin saapui seitsemisenkymmentä kutsuvierasta, näyttely sai vierailta vuolaita kehuja ja lämpimiä kiitoksen sanoja. Perinteinen sanonta, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa - ei avajaisissa eikä sen jälkeenkään. Nora Tapper on profeetta omalla maallaan ja nimenomaan kotiseudullaan täällä Äänekoskella. Hetkiä, tuokioita - Nora Tapper on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16, tervetuloa Äänekoskelle! Huom! näyttelyt suljettu juhannuksena 22.-23.6.
https://www.facebook.com/aanekoskentaidemuseo/


Talo ja puu Modiglianin mukaan, 2017, puu ja keramiikka. Kuva Jussi Tiainen.
Amedeo Modiglianin maalauksessa Puu ja talo vuodelta 1919 on etualalla puu ja takana talo,
jossa näkyy vain yksi ikkuna. Talon yksinäinen ikkuna kiehtoi minua
 ja käsissäni muotoutui talo ja puu rinteessä. (NT)



Uusi alku, 2017, puu. Kuva Jussi Tiainen.
Luonnon elinvoima hämmästyttää,
edellisvuotiseen kantoon ilmestyy uusi kasvu. (NT)

Samana torstai-iltana olisi ollut toisetkin avajaiset, Galleria Jarskassa Saarijärvellä, missä avattiin Juholan kesäkausi kuvanveistäjä Riku Riipan Veistoksia -näyttelyllä. Juhola on Tapperin veljesten koti, jossa veljekset, kirjailijat Harri ja Marko (Marko Tapio), kuvanveistäjä Kain ja lavastaja Yrjö viettivät lapsuutensa ja nuoruutensa. Vuonna 1949 valmistuneen päärakennuksen yläkerrassa on Markon kirjoituskoppi ja veljesten huoneet alkuperäisine kalusteineen, joista osa on Kainin tekemiä. Päärakennuksen pihapiirissä sijaitsevassa navettagalleria Jarskassa on esillä Riku Riipan (s.1974)veistoksia. Riippa toimi akateemikko Kain Tapperin apulaisena opiskellessaan Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolla Helsingissä. Tapperien Juhola ja Galleria Jarska ovat avoinna 16.6.-12.8.2018 (Ryöppäläntie 59, Tarvaala/Saarijärvi), tervemenoa Tarvaalaan! http://www.saarijarvi.fi/koe-nae-ja-liiku/saarijarven-museo/kayntikohteet/tapperien-juhola-ja-galleria-jarska

Tappereita kerrakseen :)  Kuvanveistäjä Nora Tapper on saanut ja saa edelleenkin tehdä sukuselvitystä siitä, keitä nämä Tapperit ovat ja kuinka läheisiä sukulaisia he ovat. Näyttelyä Äänekoskella rakentaessaan Nora Tapper pohdiskeli sukunsa vaiheita ja omaa taiteellista perimäänsä; hänen Jorma-isänsä ja Tapperin veljekset kun olivat vain serkuksia - ehkäpä Eeva-äidinkin taiteellisuudella on tässä ollut osansa.

Nora Tapperin ajatuksiin, teoksiin ja näyttelyihin pääsee tutustumaan mm. oheisten linkkien kautta:

https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Niin-tapperia-niin-tapperia/597575

http://matkalla.keskisuomentaide.fi/project/taiteilijan-elamaa-nora-tapper/

Lahjavinkki kevään valmistuville :)

Näin kesän korvalla moni miettii, mitä antaisi valmistuvalle nuorelle lahjaksi. Museot tarjoavat varteenotettavan, loistavan vaihtoehdon, Museokortin. Museokortilla teet vuoden mittaisen kulttuurimatkan, koet uusia elämyksiä ja inspiroidut museokohteissa kautta koko Suomen niemen, aina Ahvenanmaalta Inariin saakka. Museokortilla pääsee 250 museoon ilmaiseksi vuoden ajan ja se on paljon se.



Kevään valmistuville lahjaksi Museokortti - 68€.

Museokortti on henkilökohtainen vuosikorttisi, jonka ansiosta voit poiketa museossa vaikka joka päivä. Kortti on voimassa 12 kuukauden ajan ensimmäisestä museokäynnistä alkaen.

Museokortti on erinomainen lahja, joka pitää saajan liikkeellä vuoden ajan ja muistuttaa antajastaan jokaisella museokäynnillä. Kortti tarjoaa virkistystä, mukavaa tekemistä ja ikimuistoisia hetkiä arkeen ja juhlaan.

Museokortin voi ostaa lahjaksi tai itselleen kaikista Museokortti-museoista, siis myös Äänekosken taidemuseosta (Kuhnamontie 1, Äänekoski) mutta toki myös Museot.fi -verkkokaupasta.

Äänekosken taidemuseon toimisto / info on avoinna toukokuussa ti-to klo 12-15, ostot vain käteisellä. Tervetuloa ostoksille!

Täällä taas - pääsiäinen taidemuseolla :)

Vuosi on taas vierähtänyt ja on aika esitellä munanmaalareiden uudet tuotokset. Näyttelyn rakentaminen kävi sutjakasti, sillä kyseessä on jo kuudes (!) näyttely, toki joka kerta aivan uusi ja ennen näkemätön. Ideoita naisilla tuntuu riittävän, mistä se luovuus pulppuaakaan? Tällä kertaa taustalta löytyy mm. kierrätysidea; Sirpa Hasan keväiset kehät ovat syntyneet hulavanteista, kengännauhoista, räsystä ja palasiksi rikkoontuneista pisankamunista.



Kehät odottamassa ripustusta. Kuva Merja Kähkönen.

Elina Jurvela löytää aiheensa paljolti luonnosta, nyt teemaksi on valikoitunut lintujen paluumuutto ja luonnon keväinen herääminen. Elina on käyttänyt teoksissaan vanhoja puisia kaihtimia, jotka hän on irrottanut osiksi ja rakentanut niistä "suojia" maalaamilleen pisankamunille. 



Tikkailla Elina Jurvela, apureina vas. Päivi Pulli, selin Marjo Ahola. Kuva Merja Kähkönen.

Päivi Pulli päätyi katiskaverkon hyödyntämiseen kanan aihioiden muotoilussa. Hauska idea kehkeytyi Päivin mielessä edellisvuoden näyttelyssä olleista vanhoista opetustauluista, joissa esiteltiin kananmunan/kananpojan monimutkaisia syntyvaiheita.

Päivi Pulli "mallaamassa" verkkokanojen ripustusta seinälle. Kuva Merja Kähkönen.

Ja ketkäs täällä kuumailmapallossa matkaavat?  Hullunhauska idea syntyi näyttelyn nimestä Matkalla kevääseen, joka on myös työn nimi. Pallona on jumppapallo, jonka ympärille Päivi Pulli on solmeillut makramee-solmuilla köysistön, ja korissa ihailee keväistä maisemaa Sirpa Hasan kolme paperimassasta valmistamaa pupua.

Matkalla kevääseen! Kuva Merja Kähkönen.

Matkalla kevääseen on avoinna 14.3.-22.4.2018 Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16 (suljettu su 1.4.). Näyttelyn aikana myös pisanka- ja origamimunien sekä munanmaalaustarvikkeiden myynti (vain käteisellä). Sisäänpääsy 3/2/0 € tai Museokorttia näyttämällä. Tervetuloa munanmaalareiden (= Sirpa Hasa, Elina Jurvela, Päivi Pulli) ihmeelliseen maailmaan :)



Näyttelyn lisäksi taidemuseolla on perinteisesti myös pisanka- ja origamimunien sekä maalaustarvikkeiden myyntiä näyttelyn aikana 14.3.-22.4. Tervetuloa ostoksille! Kuva Merja Kähkönen.