Joulurauhaa ja Onnea Uudelle Vuodelle 2019

Äänekosken taidemuseon näyttelyt sulkeutuivat sunnuntaina 16.12. Toimisto ja museon info ovat avoinna asiointia varten vielä ke-to 19.-20.12. 2018 klo 12-15. Toimisto avoinna jälleen 7.1.2019. Vuoden 2019 vaihtuvista näyttelyistä tiedotamme tammikuussa.

Toivotamme asiakkaillemme, ystävillemme ja yhteistyökumppaneillemme joulurauhaa ja onnea uudelle vuodelle!

Joulurauhaa ja Onnea Uudelle Vuodelle 2019!

Ei nyt ihan ostoskärryillä ostoksille mutta melkein ;) Äänekosken taidemuseolla taidetta myynnissä 16.12. klo 15-16

 

Näin joulun alla moni miettii, mitä antaisi lahjaksi läheisilleen. Harva kuitenkin tulee ajatelleeksi, että taiteen hankkiminen lahjaksi on myös yksi varteenotettava vaihtoehto. Taide ei ole kertakäyttöistä, vaan se ilahduttaa saajaansa vuosia, jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Taide tuottaa myös mielihyvää elämään ja helpottaa stressin täyteistä arkea.



Ei ihan ostoskärryillä ostoksille mutta melkein ;)  taidetta taidemuseolta
sunnuntaina 16.12. klo 15-16.

Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) on nyt ainutkertainen tilaisuus tehdä jouluostoksia sunnuntaina 16.12. klo 15-16, jolloin vuoden 2018 viimeistä näyttelyä "Luonnonmukaista ja sen yli" aloitellaan purkaa. Syysilottelijat-ryhmän jäsenet ovat paikalla ja myyvät näyttelyssä esillä olleita teoksiaan sekä mukanaan tuomia kehystämättömiä grafiikan vedoksia. Maksut tulee suorittaa käteisellä. Näyttelyihin on koko sunnuntaipäivän klo 12-16 vapaa pääsy, joten lämpimästi tervetuloa nauttimaan grafiikasta ja tekemään ostoksia paikallisilta tekijöiltä! 

PS. Taidemuseolla myynnissä myös paikallishistoriakirjat (Äänekoski-Suolahti, Konginkangas, Sumiainen), veteraanimatrikkeli, Kömin Killan ja Väksyn kotiseutulehdet, Äänekoski-kortteja, näyttelyjulisteita, I love museums -tuotteista mm. parkkikiekko ja näppärä jousiheijastin.

Tervetuloa ostoksille!

Terveisiä Äänekosken taidemuseon grafiikan työpajalta

Emilia ja Hillevi neuvomassa prässin käyttöä.
Kuva Marjo Ahola.

Äänekosken taidemuseon historian ensimmäinen grafiikan työpaja toteutettiin sunnuntaina 18.11. osaavien ja taitavien ohjaajien opissa. Syysilottelijat-ryhmästä paikalla oli neljä ryhmäläistä opastamassa ja avustamassa kuvan valmistamisen eri vaiheissa. Sunnuntai-iltapäivän aikana oli mahdollista suunnitella ja vedostaa esim. omat joulukortit ja/tai pakettikortit tulevaa joulun aikaa silmällä pitäen.

Osallistujat olivat varsin aktiivisia, aloitteellisia ja omatoimisiakin, sillä ensimmäiset vedostetut kortit syntyivät reilussa varttitunnissa! Kaikki tarvittava materiaali oli odottamassa jo valmiina, joten töihin saattoi tarttua saman tien.

Ilman Emilian tuomaa raskasrakenteista matkaprässiä vedostuksesta ei olisi tullut mitään. Prässin vääntäminen kävikin työstä, ja "pyörää" sai vääntää voimiensa takaa. Grafiikan paja oli iloisten osallistujien värikylläinen työpaja. Osallistujat toivoivatkin lisää samantyyppisiä nonstop-pajoja taidemuseolle. Muutamassa tunnissa kun jo oppii monia tekemisen saloja!


Lasilaatoilla Emilian valmiiksi tekemiä painovärejä, joita telattiin alumiinipeltiin kaiverretun kuvan päälle - siis tämä ennen prässin käyttöä! Kuva Marjo Ahola.

Jännitys kasvaa, mitä huopalaatan alta löytyykään!
Grafiikan tekeminen on aina yllätyksellistä ja juuri sen vuoksi niin kiehtovaa ja mielenkiintoista.
Kuva Marjo Ahola. 

Emilia odottaa kiinnostuneena, miltä lopputulos näyttää.
Oik. Raija ja Hillevi. Kuva Marjo Ahola.  



Uskaltaisikohan tuota kurkata, mitä paperista löytyy??
Oikealla näkyy prässin suurikokoinen rautainen pyörä,
jota vääntämällä sai prässin liikkumaan
ja valmistuvan kuvan samalla siirtymään laatalta paperille.
Simsalabim - ja valmista tulee!!
Kuva Marjo Ahola

Tapahtumat jatkuvat taidemuseolla sunnuntaina 16.12. jolloin on oiva mahdollisuus hankkia vaikkapa joululahjaksi taidetta. Nimittäin Syysilottelijat-ryhmä on paikalla tuolloin klo 15-16 myymässä mm. näyttelyssä esillä olleita omia teoksiaan sekä mukanaan tuomia lisävedoksia ym. grafiikkaa. Tervetuloa tapahtumaan, ostot käteisellä. Sunnuntai 16.12. on näyttelyn viimeinen aukiolopäivä, juhlistamme tapausta vapaalla sisäänpääsyllä klo 12-16.

Grafiikan työpaja Äänekosken taidemuseolla 18.11.2018 klo 12-16.

Äänekosken taidemuseolla grafiikan työpaja sunnuntaina 18.11.2018 klo 12-16.
Tervetuloa mukaan!

Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) taiteillaan grafiikan työpajassa sunnuntaina 18.11. klo 12-16. Työpajan ohjaajana toimii Syysilottelijat-ryhmästä kuvataiteilija Emilia Tulla, joka saa avukseen ryhmän muitakin jäseniä. Työpaja toimii nonstop-periaatteella ilman ennakkoilmoittautumisia. Materiaalimaksuna peritään 5 euroa /osallistuja. Käteismaksu sisältää materiaalin sekä ohjauksen. Työpajassa voi vaikkapa suunnitella ja painaa yksilölliset joulu- tai pakettikortit tulevaa juhlakautta ajatellen.

Taidemuseon näyttelyihin on vapaa pääsy koko päivän ajan. Tervetuloa samalla tutustumaan myös Syysilottelijat-ryhmän grafiikan näyttelyyn Luonnonmukaista ja sen yli sekä tietysti museon perusnäyttelyyn, joka koostuu Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelman teoksista sekä Jyväskylän taidemuseon Kalle Carlstedt -teoslainasta.

Luonnonmukaista ja sen yli -grafiikan näyttely avoinna 16.12. saakka ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Sunnuntaina 16.12. näyttelyn viimeisenä aukiolopäivänä teosten myyntitapahtuma klo 15-16 valitse, maksa ja vie mennessäsi -periaatteella! Tervetuloa valitsemaan taidegrafiikkaa itselle ja/tai lahjaksi muille!

Patsaiden koristelu ja tekijänoikeuskysymykset

Patsaiden koristelu ja tekijänoikeuskysymykset ovat puhututtaneet museoiden kokoelmista vastaavia ammattilaisia viime aikoina. Vuonna 2017 Tampereella Wäinö Aaltosen Hämeensillan Pirkkalaisveistokset puettiin Tappara-paitoihin, ja Helsingissä  päärautatieaseman Emil Wikströmin Lyhdynkantajat esiintyivät vappuna Kiss-maskeissa. https://yle.fi/uutiset/3-9576070

Suomen käsityön museo ideoi keväällä 2018 Patsaat näkyviksi -taideprojektin, jonka tavoitteena oli lämmittää ja inhimillistää kaupunkiympäristöä pimeään vuodenaikaan. http://www.craftmuseum.fi/tiedotteet/18_patsaat_nakyviksi_huhtikuu.htm. Projektia olivat vetämässä museoammattilaiset, ympäristö- ja yhteisötaiteen näkökulmasta. Ajatuksena oli ilahduttaa asukkaita, tuoda kaupunkikuvaan huumoria sekä herättää keskustelua yhteisestä tilasta. Projektin avulla haluttiin muuttaa kaupunkiympäristössä pysyvää veistostaidetta näkyväksi muuttamalla veistosten kontekstia tilapäisesti - siis hallitusti ja teoksia kunnioittaen.

Patsaiden tilapäinen koristelu lienee saanut Suomessa alkunsa Ville Vallgrenin Havis Amanda-suihkulähteen lakituksesta, jolle saatiin jo virallinenkin lupa vuonna 1951. Pääkaupunkiseudun ylioppilaskuntien vuorovuosin järjestämässä tapahtumassa Vallgrenin suihkulähde neitofiguureineen on lakitettu perinteisesti vapunaattona. Vuonna 1978 alkuperäinen keskiyöllä tapahtunut lakitus siirrettiin alkuiltaan. 1990-luvun alussa veistokselle kiipeily kiellettiin kuitenkin turvallisuussyistä, mutta lakitus- ja pesuperinne jatkui nosturien avulla.

Patsaiden koristelun ja somistamisen yhteydessä tulisi aina huomioida tekijänoikeudet ja taiteilijan taiteellinen näkemys ja kunnioittaa niitä. Tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on luonut taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseensa … Toisin sanoen, jos toisen tekemää teosta halutaan käyttää sellaisenaan tai muunnellussa muodossa, tarvitaan siihen tekijän lupa. Lain 3§:n 2 momentissa mainitun respekti- eli kunnioittamisoikeuden taustalla on halu suojata tekijän persoonaa ja sen loukkaamattomuutta. Respektioikeus sisältää siis kiellon muuttaa teosta taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla. Teosta ei saa turmella, vääristellä, typistää tai muuten muuttaa niin, että teoksen luonne tai muoto muuttuu taikka teos voitaisiin muutoin katsoa loukkaavan tekijän kunniaa tai mainetta.

Lastaajat-patsas Halloween-tapahtumassa 2.11.

Joskus tapahtuman järjestäjille sattuu kömmähdys - arvatenkin ajattelemattomuuttaan.
Wanhan Aseman seudun ja rantaraitin Halloween-vaelluksella kuvanveistäjä Tapio Junnon Lastaajat-patsaasta osa oli puettu pelottavan näköiseen lakanakaapuun.

Muistelen myös, että viime kesänä Suolahden rautatien ja Wanhan Aseman 120-vuotisjuhlassa samainen Lastaajat-patsas olisi lakitettu kulmistaan solmituin "nästyykein". En suhtaudu patsaiden koristeluun ryppyotsaisesti enkä lähtisi kieltämään tämäntyyppistä toimintaa mutta peräänkuulutan taiteilijan näkemyksen kunnioittamista ja hyvää makua sekä sitä, että tämänkaltaiset tempaukset tehtäisiin taideteoksia kunnioittaen ja niitä vahingoittamatta.

Patsaat näkyviksi -taideprojektin tavoin meilläkin voitaisiin
ideoida huumoripitoista yhteistyötä ympäristö- ja yhteisötaiteen parissa - muuttamalla veistosten kontekstia tilapäisesti ja tekijänoikeuslain puitteissa.

Kuvataiteen Kuuma lista

Taloustaidon numeroon 09/18 toimittaja Minna Petäinen on koonnut ajankohtaiskatsauksessaan "Korvan taakse" kiinnostavia aiheita, myös näin taidemuseon näkökulmasta katsottuna. Kiinnostavin artikkeli on otsikoitu Maisemat, eläimet ja ihmishahmot puhuttelevat keräilijöitä - kärjessä Toni R. Toivonen, Taisto Ahtola ja Väinö Hämäläinen.

Syyskuussa julkaistu Kuvataiteen Kuuma lista perustuu niihin tiedusteluihin, joita Taloustaidon taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Littorinille (PLL) on tehty eri taiteilijoiden tuotannosta viimeisen puolen vuoden aikana. Lista ei siis mitenkään perustu hänen omiin mieltymyksiinsä. Kuuma lista on jaettu kategorioittain nykytaiteilijoihin (ykkösnimenä Toivonen), edesmenneisiin (ykkösnimenä Ahtola) ja klassikoihin (ykkösnimenä Hämäläinen).

Kuva Marjo Ahola.

"Luontokuvaukset ja eläinaiheet ovat jälleen nousussa kotimaisilla taidemarkkinoilla. Nämä tutut klassikkoaiheet nousevat suosioon säännöllisesti ja siirtyvät välillä taka-alalle … Klassikkotaiteilijoista kysytyin on viime kuukausina ollut pääasiassa luontoaiheisista maalauksistaan tunnettu taidemaalari Väinö Hämäläinen (1876-1940). Taidemarkkinoilla Hämäläisen teoksia on myynnissä melko tasaisesti, mutta ei liikaa." (PLL)

Miksi hehkutan Kuvataiteen Kuumalta listalta juuri Hämäläistä? Moni saattaa muistaa, että taidemuseolla oli Väinö Hämäläisen tuotannon varsin kattava ripustus kesäkaudella 2014. Löytöretki maisemaan -nimeä kantanut näyttely oli erityislaatuinen, sillä esillä olleista 60 teoksesta peräti 51 teosta oli saatu lainaksi yksityiskokoelmista! Maakuntalehti Keskisuomalaisessa taidekriitikko Hannu Castrén (HC) hehkuttikin näyttelyä ainutkertaiseksi ja sai tällä hehkutuksella liki 250 kävijää liikkeelle näyttelyn viimeisinä aukiolopäivinä. Castrénin mielestä Hämäläisen taidetta on kiinnostavaa tutkia taiteilijan elämäkerran kautta: Hämäläinen ja Pekka Halonen menivät naimisiin Sortavalan Myllykylästä kotoisin olleiden sisarusten kanssa. Halosen vaikutus näkyy erityisesti Hämäläisen talvimaisemissa … Talven valon ohella Hämäläisen spesialiteettina oli kimalteisen päivän hetken kuvaus, jossa hän saavutti huikaisevan konsensuksen kultakauden symbolismin ja puhtaan paletin välillä." (HC)

Taidemaalari Väinö Hämäläinen sijoitettiin Äänekosken taidemuseon näyttelykalenteriin ensisijaisesti paikallisuutensa ansiosta; Hämäläisen sukujuurethan ulottuvat Sumiaisiin ja Konnevedelle. Mutta kun ensimmäiset teokset oli saatu museon tiloihin, paikallisuuden periaate haalistui ja himmeni, ja tilalle nousi ihailu nimenomaan Hämäläisen luontokuvauksia kohtaan. Castrénin mainitsemat kimalteiset hetken kuvaukset nousivat esille mm. kesäisen järven aallokossa, aamuauringon ensisäteissä ja hankien hohteessa. Me olimme tuolloin, neljä vuotta sitten, aikaamme edellä, Väinö Hämäläinen on noussut tämän hetken ykköstaiteilijaksi!

Lue lisää osoitteessa https://www.taloustaito.fi/kuumalista-syksy2018

Luonnonmukaista ja sen yli - Syysilottelijoiden grafiikkaa

😄😃 Taidemuseolla on herätty jälleen henkiin!  Meille se tarkoittaa uuden näyttelyn suunnittelua, rakentamista ja ovien avaamista yleisölle. Syksyn vaihtuvissa näyttelyissä esittäytyy paikallinen Syysilottelijat-ryhmä, joka tarjoaa lukumääräisesti laajimman kattauksen taidegrafiikkaa, mitä museolla on koskaan aiemmin ollut esillä.

Syysilottelijat-ryhmä syntyi vuonna 2014 Äänekosken kansalaisopiston grafiikan kurssilaisista opettajansa Emilia Tullan inspiroimana. Tulla on alan ammattilainen, sillä hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Satakunnan Ammattikorkeakoulun taidegrafiikan linjalta vuonna 2011.
Syysilottelijat-ryhmään kuuluvat Jaana Hintikka, Sirkku Jormanainen, Raija Kuhanen, Niina Liimatainen ja Hillevi Peura sekä jo mainittu Emilia Tulla. Ryhmä on esittäytynyt ennen taidemuseon näyttelyä mm. Kahvila Korpussa Sumiaisissa (2014), Kahvila Cafe Picassossa Saarijärvellä (2014), Äänekosken kaupunginkirjaston Hoikkassalissa (2014) ja Wille - Olohuone ja Keittiö -tiloissa Äänekoskella (2017).

Luonnonmukaista ja sen yli tarjoilee katsottavaksi lähes 70 teosta, joiden aihepiiri kumpuaa ensisijaisesti luonnosta, luonnonmaisemasta ja eläimistä, mutta mukaan mahtuu myös henkilöhahmoja sekä sisätilakuvia.

Sirkku Jormanaisen ja Hillevi Peuran taidolla sommiteltua värigrafiikkaa.
Kuva Pekka Soininen.

Sirkku Jormanaisen ja Raija Kuhasen herkkää sävykästä grafiikkaa.
Kuva Pekka Soininen.

           

Raija Kuhasen Pinus-lintuaiheisia puupiirroksia ja väripirskahduksena Emilia Tullan Sammakkoprinssin kääntöpiiri II.
Kuva Pekka Soininen. 

Sirkku Jormanaisen, Emilia Tullan ja Hillevi Peuran tummasävyistä tunnelmointia.
Kuva Pekka Soininen.

Niina Liimataisen hienovaraista liikkeen kuvausta kuivaneulatekniikalla.
Kuva Pekka Soininen.

Jaana Hintikan Lappi-viritteistä, tunnelmoivaa grafiikkaa.
Kuva Pekka Soininen.

Luonnonmukaista ja sen yli -näyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 16.12.2018 saakka ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16 (suljettu 6.12.). Pääsymaksu näyttelyyn 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Tervetuloa!

Taidemuseon taiteen lukupiiri starttaa 4.10.2018 :)

Syksyn lukupiirin taideromaani, Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen
Nainen parvekkeella. Bazar, 2016.
Kuva Marjo Ahola.

Muutama elokuun lopun viikonloppu on mennyt töissä näyttelynvalvojana. Kävijöitä on kulkenut ulko-ovesta harvakseltaan, joten on jäänyt aikaa paneutua uuden lukukokemuksen valintaan syksyn taiteen lukupiiriä silmällä pitäen.

Kamppailin pitkään kahden kiinnostavan kirjan välillä, Riikka Stewenin Niin kauan kuin rakastat ja Eppu Nuotion / Pirkko Soinisen Nainen parvekkeella. Fiilistelin, pohdiskelin ja hahmottelin miellekartat molemmista kirjoista, sen verran vaikeaselkoisia kun olivat ja toinen vielä toista haasteellisempi. Lopulta valitsin oheisen kuvaamani kirjan, Nainen parvekkeella, jota kirjan takakannessa kuvaillaan "huikean omaperäiseksi rikosromaaniksi". Tarina kiertyy yhden taulun ympärille, taulun, joka vangitsee monet ihmiset, jokaisen omalla tavallaan. Taulu, joka merkitsee enemmän kuin elämä. Mysteeri, jonka ylle menneisyys on heittänyt verhonsa. Nainen, jonka kohtalo jäi arvoitukseksi.

Suomalainen nuori dokumenttiohjaaja tulee Pariisiin etsimään Albert Edelfeltin taulun luonnoksia. Kaukana Suomessa iäkäs taiteenharrastaja seuraa etsintää. Edelfeltin ajan tapahtumat kurottuvat kohti nykypäivää, ja menetykset pohjustavat kaikkea myöhemmin syntynyttä.

Aloitamme taiteen lukupiirin kuukauden kuluttua, torstaina 4.10. klo 16-17
(Äänekosken taidemuseo, Kuhnamontie 1). Lukupiiri kokoontuu torstai-iltapäivisin, piiriin on vapaa pääsy eikä mukaan tuleminen edellytä ennakkoilmoittautumista. Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan ääneen luetun tarinan etenemistä n. 25-30 sivun tuntivauhdilla.

JK. Torstaina 25.10. kokoonnumme neljännen kerran. Tarina polveilee nettikirjeenvaihdosta 1880-luvun Pariisi-kuvauksiin. En enää tiedä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Mutta toisaalta, tarvitseeko sitä edes tietää, kun tarina itsessään on mielenkiintoinen ja koukuttava :)

Vielä kerran, olkaa hyvä! Nora Tapper hyvästelee näyttelynsä "Hetkiä, tuokioita" sunnuntaina 2.9. klo 15-16

Tiistaina 10.7.2018 järjestetyssä taiteilijatapaamisessa Nora Tapper kertoili opinnoistaan ja urastaan.
Kuva Merja Kähkönen.

Onpa mukavaa päästä kertomaan blogin lukijoille ja taidemuseon arkea seuraaville iloinen uutinen: Nora Tapper saapuu taidemuseolle sunnuntaina 2.9. klo 15 ja hyvästelee näyttelynsä Hetkiä, tuokioita viimeisen aukiolotunnin aikana kertoillen ajatuksiaan näyttelystä ja avaten tulevia suunnitelmiaan, joihin kuuluu mm. näyttely Berliinissä vuonna 2019.

Heinäkuisessa tilaisuudessa taidemuseo täyttyi ilahduttavasti taiteen ja taiteilijan ystävistä, jopa niin, että kaikki eivät mahtuneet yhdellä kertaa samaan tilaan kuuntelemaan Noran kiinnostavaa jutustelua. Nyt on siis oiva mahdollisuus tulla uudestaan paikalle kuuntelemaan - ehkä jotain uuttakin.


Kansallisromanttinen maisema (2017) avaa mielenmaiseman Keitele-järven rannoille ja saariin.
Maisema on erityisen rakas Nora Tapperille, joka viettää kesiään näillä rannoilla.
Kuva Jussi Tiainen.



Sunnuntain 2.9.2018 tilaisuuteen on vapaa pääsy, tilaisuus alkaa klo 15 Äänekosken taidemuseolla, Kuhnamontie 1. Lämpimästi tervetuloa, vielä kerran!

Ruusujen aikaan

Ruusujen aikaan on hyvä jäädä lomille! Viisi viikkoa aikaa tulla ja mennä, nukkua ja valvoa, tavata ystäviä & sukua tai olla möllöttää yksin, kaikkea tätä suloisessa sekamelskassa juuri oman mielen mukaan! Ihanaa kesää kaikille Tassutellen taiteeseen -blogin lukijoille, palaillaan elokuun lopulla :)

Nora Tapper ja Kalle Piilosen muistomerkki

Kuvanveistäjä Nora Tapper aloittamassa taiteilijatapaamistaan. Saimme tapaamiseen innokkaita kuulijoita ja taiteen ystäviä kesäisen lämpimänä päivänä 10.7.2018. Iso kiitos kaikille mukana olleille! Kuva Merja Kähkönen.

Kesäisen torstai-illan taiteilijatapaamiseen Nora Tapperin kanssa kokoontui runsaslukuinen joukko Noran tuttuja ja ystäviä sekä Noran taiteesta kiinnostuneita kuulijoita. Nora kertoikin aluksi kuulijoilleen alkutaipaleestaan taiteen maailmassa, mikä sisälsi haparoivia ja jopa epävarmoja askelia, kun nuorena ei ollut varma, minkä tien valitsisi. Arkkitehtiopintojen kautta ura kuitenkin urkeni kuvanveistoon, jolla tiellä Nora edelleenkin on. Materiaalina puu ja erityisesti tervaleppä on veistäjän sydäntä lähimpänä.

Näyttelykierroksen aikana keskusteluissa nousi esiin myös Nora Tapperin vuonna 1996 Itsenäisyyden puistoon sijoitettu Kalle Piilosen muistomerkki. Monille tuli yllätyksenä tieto, että muistomerkki on Nora Tapperin käsialaa. Hän itse arvostaa kyseistä tilaustyötä korkealle ja on kiitollinen siitä, että Äänekosken kaupunki ja Metsäliitto Yhtymä rohkeasti tilasivat teoksen tuolloin vielä varsin nuorelta ja kokemattomalta kuvanveistäjältä.



Kuvanveistäjä Nora Tapper kuuraamassa
juuriharjalla toista puolikasta
 Kalle Piilosen muistomerkistä 17.7.2017.
Kuva Merja Kähkönen.

Kotiseudun Joulun (1976) julkaisussa Heikki Noronen
pohdiskelee otsikolla "Olisi aika jo huomioida Kalle Piilosen työ kotiseutumme hyväksi" Kalle Piilosen (1844-1919) työn merkitystä kotiseutumme hyväksi. Kalle Piilonen oli säätyvaltiopäivämiehenä vuosina 1888-1906 mukana mm. ehdottamassa muutamien muiden edustajien kanssa rautatien rakentamista Keiteleen rannalle Suolahteen. Säätyjen hyväksyttyä ehdotuksen rata Keuruun Haapamäeltä Jyväskylän kautta Suolahteen avattiin lopullisesti liikenteelle 1.11.1898. Piilonen toimi aktiivisesti myös Keitele-Päijänne -kanavan rakentamisen puolesta, mikä kuitenkin lykkääntyi valtiopäiviltä toiselle ja valmistui lopulta vajaat 100 vuotta myöhemmin - vuonna 1993. Kalle Piilonen oli mukana myös monissa kansansivistystä koskevissa kysymyksissä, mm. vuonna 1884 allekirjoittamassaan anomuksessa koskien kuntien velvollisuutta rakentaa ja ylläpitää kansakouluja. Piilonen oli perustamassa Äänekoskelle kansanopistoa ja anomassa valtionapua kansanopistoille kulujen peittämiseksi. Koulunkäynnin turvaaminen näyttääkin olleen Piiloselle sydämen asia. Pitkäaikaisesta valtiopäivämiesasemastaan huolimatta Piilonen lienee ollut melko vaatimaton mies, kuolinilmoitus kun kertoo maanviljelijä Kalle Piilosen nukkuneen rauhallisesti kuolon uneen uskossa Vapahtajaansa Äänekosken Piilolassa heinäkuun 8.pnä 1919 klo 6 i.p.

Jaakopinpainia Museokortin hankkimisesta :)

Loma häämöttää puolentoista viikon päässä ja olenkin tehnyt jo monenkirjavia (kulttuuri/taide) suunnitelmia vapaapäiville. Samalla olen pannut merkille museoiden pääsymaksujen korkeahkon hintatason. Ymmärrän toki, että laadusta ja suomalaisesta työstä kannattaa maksaa mutta kun tuossa laskeskelin, että jo parissa näyttelyssä vierailu tulisi maksamaan hyvästikin parikymmentä euroa ellei jopa enemmän.

Kannattaisiko siis hankkia ikioma Museokortti, jonka saisi koko vuodeksi 68 eurolla? Tähän saakka olen kärvistellyt, esittänyt lippukassalla ammattiliiton (museoala) jäsenkortin, joskus jopa palkkalaskelmasta tulosteen, jossa näkee maininnan museoammattilaisuudesta. Lähimuseoiden henkilökunta tunnistaa jo kasvoni, ja pääsen sisään suuremmitta vaikeuksitta - ilmaiseksi. Tuntuu vain niin äärimmäisen nololta - anella ilmaista sisäänpääsyä tavalla tai toisella.

Kesäkuussa Kiasman lippuluukulla kysyivät, minkä museotyypin ammattilainen olen, kun vain taidemuseolaiset saavat vapautuksen pääsymaksusta - siis, jollei omistanut  Museokorttia. Taidemuseolaisena pääsin kuin pääsinkin sisään raottamatta kukkaron nyörejä, sillä Museokorttia ei ollut, eikä sitä vieläkään ole. Perjantaihin saakka ennätän käydä omaa sisäistä taisteluani, eräänlaista jaakopinpainia, sillä jos hankin kortin, se on tehtävä viimeistään tulevaan viikonloppuun mennessä. Sunnuntaina olen näet menossa ohikulkumatkalla pikaisesti Salon taidemuseon kansainväliseen valokuvanäyttelyyn Herb Ritts, In Full Light  https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=17543. Siitä viikon päästä vietän päivän Tampereella Vapriikissa, Museo Milavidassa ja Muumimuseossa. Siitä kahden viikon päästä olen Helsingissä ja aikomuksenani on kahlata läpi useampi näyttely parissa päivässä: Taidekoti Kirpilä sunnuntain yleisöopastuksineen, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha opastuksineen (jännää, että kyseessä on Museokortti-kohde!!), HAMin Air de Paris sekä Didrichsenin taidemuseon Svenskt Tenn @Didrichsen: Estrid Ericson & Josef Frank - muotoilun uudistajat https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/. Didrichseniin pääsee vesibussilla Helsingin Kauppatorilta edestakaisin - kiinnostava kulkuyhteys :)

Kiasmaan saattaisin sortua vielä uudemman kerran, Grayson Perryn omintakeinen tekstiilitaide ja keramiikka on kertaamisen arvoista, varsinkin, jos ennätän samalla pistäytyä vilkaisemassa saman talon Vladislav Mamyshev-Monroen Tähtipölyä Venäjältä -näyttelyn. Jaakopinpaini jatkukoon vielä muutaman päivän, ehkä otan, ehkä en. Katsotaan, mihin suuntaan vaaka kallistuu!

Jos hyvin (!?) käy, niin voitte bongata minut ainakin mainittujen museoiden lippuluukulla kesäloman aikana Museokorttia ylpeänä heilutellen 👌👌👌.

Museokortin voi ostaa myös Äänekosken taidemuseolta. Huom!vain käteisellä.
Ja Äänekosken taidemuseolla Nora Tapper - Hetkiä, tuokioita. Avoinna 2.9.saakka.
Tervetuloa, myös Museokortilla!

PS. Saarijärven museon Tuleva -näyttelyä ei myöskään voi jättää vain yhteen käyntikertaan. Pentti Hakalan ja Kuutti Lavosen yhteisnäyttely on muotoilijan ja taidemaalarin välistä loistavaa dialogia http://www.saarijarvi.fi/sisalto/nayttelyohjelma

PS. Ja hyvinhän tässä siis kävi. Hankin oman Museokortin työpaikaltani Äänekosken taidemuseolta ja nyt korttia on käytetty Salossa, Tampereella, Helsingissä ja Saarijärvellä vajaan kuukauden aikana yli 100 euron arvosta! Paljon olen siis nähnyt mutta varmasti on vielä paljon enemmän näkemättä :) Ihanaa museokorttikesää kaikille!!

Tappereita kerrakseen :)

Kuvanveistäjä Nora Tapperin (s. 1961 Konginkangas) näyttelyn Hetkiä, tuokioita avajaisissa viime viikon torstai-iltana oli hyväntahtoista tunkua, kiinnostavia puheenvuoroja, runsasta mielipiteiden vaihtoa ja vilkasta keskustelua. Avajaisiin saapui seitsemisenkymmentä kutsuvierasta, näyttely sai vierailta vuolaita kehuja ja lämpimiä kiitoksen sanoja. Perinteinen sanonta, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa - ei avajaisissa eikä sen jälkeenkään. Nora Tapper on profeetta omalla maallaan ja nimenomaan kotiseudullaan täällä Äänekoskella. Hetkiä, tuokioita - Nora Tapper on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16, tervetuloa Äänekoskelle! Huom! näyttelyt suljettu juhannuksena 22.-23.6.
https://www.facebook.com/aanekoskentaidemuseo/


Talo ja puu Modiglianin mukaan, 2017, puu ja keramiikka. Kuva Jussi Tiainen.
Amedeo Modiglianin maalauksessa Puu ja talo vuodelta 1919 on etualalla puu ja takana talo,
jossa näkyy vain yksi ikkuna. Talon yksinäinen ikkuna kiehtoi minua
 ja käsissäni muotoutui talo ja puu rinteessä. (NT)



Uusi alku, 2017, puu. Kuva Jussi Tiainen.
Luonnon elinvoima hämmästyttää,
edellisvuotiseen kantoon ilmestyy uusi kasvu. (NT)

Samana torstai-iltana olisi ollut toisetkin avajaiset, Galleria Jarskassa Saarijärvellä, missä avattiin Juholan kesäkausi kuvanveistäjä Riku Riipan Veistoksia -näyttelyllä. Juhola on Tapperin veljesten koti, jossa veljekset, kirjailijat Harri ja Marko (Marko Tapio), kuvanveistäjä Kain ja lavastaja Yrjö viettivät lapsuutensa ja nuoruutensa. Vuonna 1949 valmistuneen päärakennuksen yläkerrassa on Markon kirjoituskoppi ja veljesten huoneet alkuperäisine kalusteineen, joista osa on Kainin tekemiä. Päärakennuksen pihapiirissä sijaitsevassa navettagalleria Jarskassa on esillä Riku Riipan (s.1974)veistoksia. Riippa toimi akateemikko Kain Tapperin apulaisena opiskellessaan Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolla Helsingissä. Tapperien Juhola ja Galleria Jarska ovat avoinna 16.6.-12.8.2018 (Ryöppäläntie 59, Tarvaala/Saarijärvi), tervemenoa Tarvaalaan! http://www.saarijarvi.fi/koe-nae-ja-liiku/saarijarven-museo/kayntikohteet/tapperien-juhola-ja-galleria-jarska

Tappereita kerrakseen :)  Kuvanveistäjä Nora Tapper on saanut ja saa edelleenkin tehdä sukuselvitystä siitä, keitä nämä Tapperit ovat ja kuinka läheisiä sukulaisia he ovat. Näyttelyä Äänekoskella rakentaessaan Nora Tapper pohdiskeli sukunsa vaiheita ja omaa taiteellista perimäänsä; hänen Jorma-isänsä ja Tapperin veljekset kun olivat vain serkuksia - ehkäpä Eeva-äidinkin taiteellisuudella on tässä ollut osansa.

Nora Tapperin ajatuksiin, teoksiin ja näyttelyihin pääsee tutustumaan mm. oheisten linkkien kautta:

https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Niin-tapperia-niin-tapperia/597575

http://matkalla.keskisuomentaide.fi/project/taiteilijan-elamaa-nora-tapper/

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper - Äänekosken taidemuseolla 15.6.-2.9.2018

Kevätnäyttelyn viimeisiä ripustuslankoja irrotetaan, lasivitriinejä siirretään varastoon ja tilalle nostetaan veistosjalustoja, sillä Äänekosken taidemuseolla avautuu perjantaina 15.6. kuvanveistäjä Nora Tapperin näyttely Hetkiä, tuokioita.

Konginkankaalla (-61) syntynyt, Helsingissä asuva ja työskentelevä Nora Tapper tuo esille "uusinta uuttaan", sillä tuoreimmat leppäpuiset veistokset ovat syntyneet alkuvuodesta 2018 juurikin Äänekosken näyttelyä varten 💖. Olemme saaneet "makustella" tulevaa tällä viikolla, kun Nora yllätti meidät tuomalla veistoksiaan museolle jo näin etuajassa!

Nora Tapperilla on laaja taiteellinen koulutus taustalla. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Äänekosken lukiosta 1980, opiskellut Oulun yliopistossa arkkitehtuurin osastolla 1980-85, 87-89, Taideteollisessa korkeakoulussa 1985-87, Kuvataideakatemiassa kuvanveiston laitoksella 1989-93. Kuvataiteen maisterin tutkinto valmistui 1998 Kuvataideakatemiasta.

Näyttelyitä Nora Tapperilla on ollut viime vuosina tasaiseen tahtiin niin Etelä-Suomessa (Helsinki, Tampere) kuin Keski-Suomessa (Jyväskylä, Keuruu, Saarijärvi). Äänekoskelle Nora saatiin   houkuteltua sen verran hyvissä ajoin, että sekä taiteilijan että taidemuseon aikataulut kävivät sopivasti yksiin. Loppuvuodeksi Nora Tapperilla on tiedossa vielä yhteisnäyttely (Moisander, Ripatti, Tapper) Vanhan Raatihuoneen Galleriassa Turussa, ja vuodelle 2019 on sovittu yksityisnäyttelyt Galleria Sculptoriin Helsinkiin sekä Galleria Toolboxiin Berliiniin, Saksaan.

Nora Tapper kertoo tulevasta näyttelystään Äänekosken taidemuseolla näin: Miettiessäni näyttelyä lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiini mielessäni on kulkenut muistojen ja kuvien virta. Näyttely tuntuu olevan minusta väistämättä henkilökohtaisempi kuin jossain muualla pidettävä. Näyttelyyn ja veistoksiin tulevat mukaan menneet sukupolvet ja täällä kokemani menneet ajat. Hetkiä, tuokioita -näyttelyni veistokset perustuvat muistikuviini ja tekemiini erilaisiin havaintoihin luonnosta, ilmanalasta ja maisemasta. Olen katsellut metsässä sienten ja kääpien kasvustoja lahon puun pinnalla, kaatuneesta tuomesta versovia uusia alkuja. Osa näyttelyni veistoksista perustuu näihin kokemuksiin.
 

Nora Tapper, Kansallisromanttinen maisema (2017). Kuva Jussi Tiainen.

Henkilöhahmoveistokset ovat syntyneet vanhojen valokuvien pohjalta, jotka voisivat olla yhtä hyvin kenen tahansa tuon ajan kotialbumista. Kaikki tämä koettu ja nähty elämäni varrelta on veistämiseni takana, nämä kokemukset ovat tehneet minusta vähitellen kuvanveistäjän. (Nora Tapper) 

Isäni vanhempien piirongin päällä oli valokuva mummusta lapsena vanhempiensa kanssa. Mummu seisoo valokuvaamon tuoleilla istuvien vanhempiensa välissä, valokuvan taustana on jonkinlaista ranskalaistyylistä puutarhaa esittävä maalattu taustafondi. (Nora Tapper)
 


Nora Tapper, Uittomiehen perhe (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.

                               

Toisessa kuvassa mummu istuu nuorena äitinä jalat vedettynä tuolin alle esikoinen sylissään. Pappa istuu tuolin käsinojalla nojaten tuolin selustaan ja katsoo suoraan kameraan. Kuva on otettu huoneessa, jossa seinien pinkopahvit ovat repeilleet. (Nora Tapper)


Nora Tapper, Esikoinen (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.


Vanhoissa valokuvissa minua koskettaa ja kiehtoo kuvattavien vakavuus. Vakavuus johtuu epäilemättä tuohon aikaan kuvaustilanteen erikoisuudesta ja juhlallisuudesta kuin myös filmin valotusajan pituudesta. Haluan nähdä nuo ihmiset, jotka olen tuntenut vanhoina ihmisinä, heidän nuoruutensa päivinä, jolloin he eivät tienneet millainen elämä heillä olisi edessään. Nuoruus on kuin puhdas paperi, johon elämä piirtää viivansa, varjostaa joitakin kohtia, nostaa toiset valoon. Mitä meille ihmisille tapahtuu nuoruuden ja vanhuuden välissä? Kuinka me otamme vastaan elämän mukanaan tuomat ilot ja surut? (Nora Tapper)

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper  Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16 (suljettu juhannuksena 22.-23.6.). Sisäänpääsy 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

Lahjavinkki kevään valmistuville :)

Näin kesän korvalla moni miettii, mitä antaisi valmistuvalle nuorelle lahjaksi. Museot tarjoavat varteenotettavan, loistavan vaihtoehdon, Museokortin. Museokortilla teet vuoden mittaisen kulttuurimatkan, koet uusia elämyksiä ja inspiroidut museokohteissa kautta koko Suomen niemen, aina Ahvenanmaalta Inariin saakka. Museokortilla pääsee 250 museoon ilmaiseksi vuoden ajan ja se on paljon se.



Kevään valmistuville lahjaksi Museokortti - 68€.

Museokortti on henkilökohtainen vuosikorttisi, jonka ansiosta voit poiketa museossa vaikka joka päivä. Kortti on voimassa 12 kuukauden ajan ensimmäisestä museokäynnistä alkaen.

Museokortti on erinomainen lahja, joka pitää saajan liikkeellä vuoden ajan ja muistuttaa antajastaan jokaisella museokäynnillä. Kortti tarjoaa virkistystä, mukavaa tekemistä ja ikimuistoisia hetkiä arkeen ja juhlaan.

Museokortin voi ostaa lahjaksi tai itselleen kaikista Museokortti-museoista, siis myös Äänekosken taidemuseosta (Kuhnamontie 1, Äänekoski) mutta toki myös Museot.fi -verkkokaupasta.

Äänekosken taidemuseon toimisto / info on avoinna toukokuussa ti-to klo 12-15, ostot vain käteisellä. Tervetuloa ostoksille!

Munien "tiutilastoa" vuosien varrelta

Kevätnäyttelymme Matkalla kevääseen päättyi sunnuntaina 22.4.2018. Näyttely veti ennätysyleisön, 631 vierailijaa. Kiitos! Näyttelytilastoja on ollut mielenkiintoista seurata juuri munanmaalareiden näyttelyjen osalta, sillä tilastot kertovat jatkuvasta pienoisesta kasvusta viimeisen kuuden vuoden aikana.

Loppuvuodesta 2012 Sirpa Hasa esitti ajatuksen vuosittaisesta kevätnäyttelystä taidemuseolla munanmaalareiden kanssa. Niin syntyi Munankuoret, jossa keväällä 2013 esittäytyi maalaritrio Sirpa Hasa-Elina Jurvela-Päivi Pulli, ja jossa vieraili 228 kävijää. Palaute oli positiivista ja kannustavaa, joten jatkoa oli tulossa.

Keväällä 2014 näyttely Muutamia munia viittasi vitsikkäästi munien lukumäärään, eikä suinkaan muutamaan vaan kymmeniin, ehkä jopa satoihin. Hasa-Jurvela-Pulli -trio sai täydennystä Piia Kiviaholla, ja näyttelyssä vieraili 289 kävijää, lisäystä edelliseen 61.

Keväällä 2015 Hasa-Jurvela-Kiviaho-Pulli -kvartetti jatkoi perinnettä esittelemällä näyttelyssään Sata 100 munaa unkarilaisia punaiseksi värjättyjä munia. Kattoon ripustetun suuren meriheinäkranssin alla kävi jättämässä hiljaisen toiveensa ilmoille 320 vierailijaa, mikä toi jälleen kävijämääriin plussaa.


Unkarilaisen perinteen mukaan koristeltuja ja punaiseen väriin kastettuja munia.
Kuva Pekka Soininen.

"Yhtä varmasti kuin kevät tulee talven jälkeen, Äänekosken taidemuseon vaihtuvan näyttelyn tila muuttuu pääsiäisen alla munien valtakunnaksi." (KSML 14.3.2016, I.B-K.). Kevät 2016 vieritti kuitenkin yllätyksellisesti jättimunan taidemuseon piha-alueelle, ja samalla jättiläinen toimi oivallisena maamerkkinä uusille museovierailijoille. Emomuna -näyttelyn kokosi trio Hasa-Jurvela-Pulli, ja yhteiseksi teemaksi nousi suojaava käsi/siipi. Näyttelyssä vieraili 404 kävijää.

Kevät 2017 juhlisti munanäyttelyn viisivuotisuutta Munien juhlaa -näyttelyllä. Se kokosi yhteen muutamia jo aiemmin nähtyjä teoksia, mutta ensisijaisesti trio esitteli jälleen kerran täysin uuden kokonaisuuden. Näyttelyssä vieraili 477 kävijää, ja palaute oli poikkeuksetta positiivista :)

Sirpa Hasan kehät odottamassa näyttelyripustusta 2018.
Kuva Merja Kähkönen.

Kevät 2018 toi esiin kierrätysteeman, sillä trio käytti teosmateriaaleina kierrätysmateriaaleja kuten mm. vanhoja ruostuneita pyykkipoikia, matonkudetta, kengännauhoja, hula-vanteita, tarjottimia, bambukaihtimen säleitä, kana- ja katiskaverkkoa. Matkalla kevääseen -näyttelyssä Sirpa Hasan paperimassapuput matkasivat kevääseen kuumailmapallolla, joka oli koottu jumppapallosta ja matonkuteesta. Puput ihastuttivat ja saivat hymyn huulille varmasti ihan jokaiselle kävijälle! Näyttely teki kävijäennätyksensä, 631 kävijää. Vielä kerran, sydämellinen kiitos kaikille kävijöille kuin myös munanmaalaritriolle ja trion täydentäjälle Soile Aartialalle. Kevät on aina ihmeiden aikaa :)

PS. Otsikon "tiutilasto" viittaa munien kappalemittaan, tiu on yhtä kuin 20 kpl :)

"Enkat" Äänekosken taidemuseolla 20.4.2018

Äänekosken taidemuseon kevätnäyttely Matkalla kevääseen - Sirpa Hasa, Elina Jurvela, Päivi Pulli - saavutti tänään 600 kävijän rajan, mistä olemme valtavan iloisia, onnellisia ja ylpeitä. Kiitos kaikille kävijöille ja ennen kaikkea kiitos näyttelyn toteuttajille :) Tarkka kävijämäärä on tällä hetkellä 613, mutta toivomme "mattimyöhäisiä" vierailulle vielä tulevana sunnuntaina 22.4. jolloin taidemuseon ovet ovat avoinna klo 12-16. Nyt siis kaikki joukolla museolle nauttimaan keväisen hassuttelevasta näyttelystä, jossa punaisena lankana kulkee kuitenkin tärkeääkin tärkeämpi viesti kierrättämisestä. Lämpimästi tervetuloa! Sisäänpääsy 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla.


Äänekosken taidemuseon kuudes kevätnäyttely Matkalla kevääseen teki tänään perjantaina 20.4.2018 kävijäennätyksen, 613 vierailijaa. Iloitsemme ja riemuitsemme siitä, että olette löytäneet tien taidemuseon näyttelyihin. Kiitos!
Toivotamme samalla kaikille iloista vappua!

Matkalla kevääseen -näyttelyn aikana (14.3.-20.4.) näyttelyyn tutustui omatoimisesti viisi (5) ryhmää ja museon henkilökunta on opastanut 19 (!!) ryhmää, joista yhdeksän (9) ryhmää on osallistunut myös työpajatoimintaan. Työpajoissa on askarreltu kierrätysmateriaaleista yli 100 kukkilintua, jonka alkuperäinen malli on lähtöisin Karjalasta. Perinteisesti lintu on kirjailtu "käspaikkaan" (= käsipyyhkeeseen) ja annettu henkilölle, joka on antajalleen kaikkein rakkain. Tätä kaunista perinnettä halusimme taidemuseolla vaalia hiukan modernimpana ja helpotetumpana toteutuksena. Kiitos kaikille työpajoihin osallistuneille!

Kootut ajatukset siitä, kuinka onnistuimme

Viime sunnuntainen pääsiäisen tapahtumapäivä taidemuseolla keräsi yllätyksellisen suuren kävijämäärän, 127 kävijää, mistä taidemuseo kiittää ja kumartaa :) Päivä oli onnistunut, ainakin, kun kuunteli iloista puheensorinaa, naurua ja katseli leppoisaa tunnelmaa. Sirpa Hasan pikkutiput taisivat varastaa kaiken huomion, kun olivat niin kertakaikkisen suloisia.

Kahdeksan pikkutipua ennätti kuoriutua sunnuntaihin mennessä. Tässä suloinen ryhmä hellyttävän debyyttinsä alkumetreillä. Kuva Katri Ahola.

Pikkutipujen lisäksi vieraita kiinnosti kovasti munanmaalaus(pisanka)työpaja, johon saattoi osallistua non stoppina ja ihan "kylmiltäänkin", sillä pajan ohjaajina toimivat kokeneet "konkarimaalarit" Elina Jurvela ja Päivi Pulli.  

Päivi Pulli edessä selin, Elina Jurvela Päivin takana käsi pystyssä. Kuva Katri Ahola.

Kuhinaa riitti lähes koko iltapäivän pisankatyöpajan äärellä. Moni innostui munien maalaamisesta ja jäikin kyselemään lisää neuvoja ja vinkkejä sekä tietoa tarvittavista välineistä.

Sähköllä toimiva vahansulatuslaite sekä kistkoja. Kuva Katri Ahola.

Muutama maalattu muna malliksi. Kuva Katri Ahola.

Ensimmäisen kerran järjestettynä tilaisuus veti yleisöä todella hienosti, ja erityisesti pisankatyöpaja herätti laajaa kiinnostusta kädentaitajien keskuudessa.

Ihmettelyä, ihailua ja puheensorinaa. Kuva Katri Ahola.

Iloa ja riemua pääsiäisaikaan vaikkapa Sirpa Hasan maalaamilla munilla. Kuva Katri Ahola.

Äänekosken taidemuseo toivottaa kaikille riemullista pääsiäistä! Museo on avoinna normaalisti kiirastorstaina 29.3. mutta suljettu pääsiäissunnuntaina 1.4.

Montako tipua ennättää kuoriutua ensi sunnuntaiksi 25.3.

Jänskättää kovasti, montako tällaista tipua ennättää kuoriutua Sirpa Hasan kanalassa ennen kuin taidemuseolla juhlistetaan kevättä ja tulevaa pääsiäistä sunnuntaina 25.3. klo 11-16. Kuva Sirpa Hasa.

Mielenkiinnolla ja innolla odotan, minkälaisia tipusia sunnuntaiksi kuoriutuu, sillä untuvikot pääsevät heti elämänsä ensi metreillä esiintymään - toivottavasti suurelle vierasjoukolle - sunnuntaina 25.3. Äänekosken taidemuseolla, missä ovet ovat avoinna klo 11-16. Tervetuloa!


Matkalla kevääseen -tapahtumaan on vapaa pääsy, myös itse näyttelyyn, mutta kannattaa muistaa varata käteistä mukaan, sillä taidemuseolla on myynnissä Sirpa Hasan, Elina Jurvelan ja Päivi Pullin pisanka- ja origamimunia, munanmaalaustarvikkeita, pääsiäiskortteja, Kalevi Kolun pajutöitä, Soile Aartialan kukka- ja munakoristeita, Hasa Designin tarjottimia ja batikkia. Piia Kiviahon pop up -kahvilasta voi ostaa mukaan leivonnaisia mutta paikan päällä voi nauttia myös sunnuntaikahvit leivonnaisineen. Sanna Kiviaho esiintyy (laulu) tapahtumassa klo 12 ja klo 14.


Myyntitapahtuman lisäksi munanmaalauksesta kiinnostuneilla on mahdollisuus osallistua Elina Jurvelan ja Päivi Pullin ohjaamaan pisankatyöpajaan klo 11-16. Materiaaleista peritään pieni maksu, muuta maksua ei ole. Tervetuloa mukaan iloiseen tapahtumaan nauttimaan niin silmänruoasta kuin makoisista herkkupaloista kahvin kera.


Äänekosken taidemuseo, Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski


Edit: Kaunis kiitos kaikille eilisen sunnuntain 25.3. tapahtumaan osallistuneille, niin vieraillemme kuin tapahtuman järjestäjille. Päivä oli kaikin puolin onnistunut, kynnys taidemuseokäynnille on madaltunut huomattavasti. Ihanan kiireisen iltapäivän aikana saimme kirjattua ylös 127 vierailijaa. Tervetuloa jatkossakin! P.S. Tipusia kuoriutui sunnuntaihin mennessä kahdeksan kappaletta. Olivat niin kertakaikkisen suloisia sirkuttajia!!


Täällä taas - pääsiäinen taidemuseolla :)

Vuosi on taas vierähtänyt ja on aika esitellä munanmaalareiden uudet tuotokset. Näyttelyn rakentaminen kävi sutjakasti, sillä kyseessä on jo kuudes (!) näyttely, toki joka kerta aivan uusi ja ennen näkemätön. Ideoita naisilla tuntuu riittävän, mistä se luovuus pulppuaakaan? Tällä kertaa taustalta löytyy mm. kierrätysidea; Sirpa Hasan keväiset kehät ovat syntyneet hulavanteista, kengännauhoista, räsystä ja palasiksi rikkoontuneista pisankamunista.



Kehät odottamassa ripustusta. Kuva Merja Kähkönen.

Elina Jurvela löytää aiheensa paljolti luonnosta, nyt teemaksi on valikoitunut lintujen paluumuutto ja luonnon keväinen herääminen. Elina on käyttänyt teoksissaan vanhoja puisia kaihtimia, jotka hän on irrottanut osiksi ja rakentanut niistä "suojia" maalaamilleen pisankamunille. 



Tikkailla Elina Jurvela, apureina vas. Päivi Pulli, selin Marjo Ahola. Kuva Merja Kähkönen.

Päivi Pulli päätyi katiskaverkon hyödyntämiseen kanan aihioiden muotoilussa. Hauska idea kehkeytyi Päivin mielessä edellisvuoden näyttelyssä olleista vanhoista opetustauluista, joissa esiteltiin kananmunan/kananpojan monimutkaisia syntyvaiheita.

Päivi Pulli "mallaamassa" verkkokanojen ripustusta seinälle. Kuva Merja Kähkönen.

Ja ketkäs täällä kuumailmapallossa matkaavat?  Hullunhauska idea syntyi näyttelyn nimestä Matkalla kevääseen, joka on myös työn nimi. Pallona on jumppapallo, jonka ympärille Päivi Pulli on solmeillut makramee-solmuilla köysistön, ja korissa ihailee keväistä maisemaa Sirpa Hasan kolme paperimassasta valmistamaa pupua.

Matkalla kevääseen! Kuva Merja Kähkönen.

Matkalla kevääseen on avoinna 14.3.-22.4.2018 Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16 (suljettu su 1.4.). Näyttelyn aikana myös pisanka- ja origamimunien sekä munanmaalaustarvikkeiden myynti (vain käteisellä). Sisäänpääsy 3/2/0 € tai Museokorttia näyttämällä. Tervetuloa munanmaalareiden (= Sirpa Hasa, Elina Jurvela, Päivi Pulli) ihmeelliseen maailmaan :)



Näyttelyn lisäksi taidemuseolla on perinteisesti myös pisanka- ja origamimunien sekä maalaustarvikkeiden myyntiä näyttelyn aikana 14.3.-22.4. Tervetuloa ostoksille! Kuva Merja Kähkönen.

Naistenpäivänä 8.3. taiteen lukupiirissä "uusi" Ellen :)

Kylläpä nyt Ellenin (Thesleff) faneja hemmotellaan! Pirkko Soinisen viikko sitten ilmestynyt uutuuskirja Ellen on jo toinen maalarin elämää tarinoiva romaani, heti syksyllä ilmestyneen Kati Tervon Iltalaulajan jälkeen. Taiteen lukupiiri lopettelee juuri sopivasti Iltalaulajan torstaina 22.2. pitää talvilomaviikon ja sen jälkeen to 8.3. klo 16 aloittaa Soinisen Ellenin ääneenluku-urakan. Tervetuloa kuuntelemaan!

Firenze, Italia.

Soinisen Ellen on tarkkaan rajattu kertomus totta ja tarua johdatellen lukijan Thesleffin kuvitteellisen Firenze-päiväkirjan sivuille. Romaanin rakenne muistuttaakin Finlandia-palkitun Jukka Viikilän esikoisromaania Akvarelleja Engelin kaupungista (2016), joka yhdistää onnistuneesti faktaa ja fiktiota.

Pirkko Soininen: Ellen - Ellen Thesleffin
fiktiivinen Firenzen-päiväkirja.
WSOY, 2018

"Firenze on Ellen Thesleffille enemmän kuin pelkkä kaupunki. Se on ystävä ja rakastettu 45 vuoden ajan.

Ellen on romaani, joka koostuu fiktiivisistä päiväkirjamerkinnöistä. Ne ovat kuin siveltimenvetoja, jotka piirtävät särmikkään muotokuvan rohkeasta, itsenäisestä naisesta ja ajan taidepiireistä. Firenzessä Ellen lumoutuu vanhojen mestareiden töistä ja maalaa aamusta iltaan. Perheenjäsenet ja taiteilijaystävät vierailevat kaupungissa tiheään ja kiihkeä suhde englantilaiseen teatteritaiteilijaan Gordon Craigiin järisyttää tunteita. Silti mikään ei voi horjuttaa tärkeintä - intohimoa maalaamiseen."

Pirkko Soininen (s.1969) on turkulainen toimittaja ja kirjailija, joka voitti Runo-Kaarinan esikoisteoksellaan Murretut päivät (2013). Sittemmin hän on julkaissut mm. romaanin Nainen parvekkeella (2016) yhdessä Eppu Nuotion kanssa.


Taiteen lukupiiri kokoontuu taidemuseolla to 8.3. / 15.3. / 22.3. / 29.3. / 5.4. / 12.4. klo 16-17, vapaa pääsy, ei ennakkoilmoittautumista.

Kalevalan päivän juhlintaa taidemuseolla 28.2.

Ensimmäisen kerran Äänekosken taidemuseon olemassaolon ja toiminnan aikana juhlimme avoimin ovin Kalevalan päivää 28.2. klo 17-19. Juhlinta liittyy kiinteästi talven näyttelyymme Marjatta ja Puolukka, joka esittelee Iro Kivi -taiteilijanimellä työskentelevän suolahtelaislähtöisen Tanja Kivilahden (s.1970) suurikokoisia ja värikylläisiä maalauksia.


Näyttelyn nimi Marjatta ja Puolukka viittaa Kalevalan viimeiseen runoon, jossa Marjatta tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää Karjalan kuninkaan. Taiteilija kertoo maalaustensa syntyneen materialismin ja henkisyyden ristipaineessa, ajassa, jolloin kaikkea on yllin kyllin ja henkisyyttä harjoitetaan mm. urheilemalla. Kalevalassa Marjatta edustaa uuden ajan ihmistä, joka valitsee tiekseen henkisyyden harjoittamisen, joka kyseenalaistetaan.


Mihin nykyajan Marjatta pyrkii meditaatiolla, joogalla, alati vaihtuvilla ruokavalioilla ja taiteella? Puhdasta elämää on etsitty vuosituhannet, mutta miten Marjatta istuu tähän maailmaan, jossa
paratiisin puu edustaa radioaktiivisuuden uhkaa ja Kalevalan Sampo on materiaa sylkevä kone? Näihin kysymyksiin saattaa löytää vastauksen Kivilahden esitellessä näyttelyyn valikoidut teokset ja teosten syvemmät merkitykset ja tarkoitusperät. Illan aikana tutustutaan myös Kalevalan Marjatta-runoon. Kahvitarjoilu, vapaa pääsy, Kuhnamontie 1, Äänekoski. Lämpimästi tervetuloa!



Taidemuseolla juhlitaan Kalevalan päivää 28.2. Lämpimästi tervetuloa! Kuva Merja Kähkönen.

Viime viikkojen ja tulevien to do -listaa

Siitä onkin vierähtänyt jo muutama viikko, kun viimeksi kirjoitin blogiin. Alkuvuosi on museolla aina hektistä aikaa, kun on tehtävä monenlaisia paperitöitä ja tilastoja eri tahoille, ja dead-linet paukkuvat tammi-helmikuun vaihteessa...

Olen siis laskenut museotilastoja tilinpäätöstietoihin - vuosi 2017 palautti taidemuseon kävijämäärän pienen notkahduksen jälkeen entisiin yli 2000 kävijän lukemiin (2069). Kävijöistä peräti 125 oli Museokorttikävijöitä.
Näin Museokortilla kävijöiden määrä lähes tuplaantui verrattuna vuoteen 2016. Hienoa! Näyttelyt olivat avoinna kävijöille 170 päivänä ja avoinnaolotunteja kertyi 690.  

Tilastojen kokoamisen rinnalla on rakennettu vuoden ensimmäinen vaihtuva näyttely ja otettu vastaan muutama opiskelija- ja koululaisryhmä sekä näyttelyyn liittyvään hathajoogakurssiin osallistuvia joogan harrastajia. Torstaisin on jatkettu taiteen lukupiiriä, jossa on luettu ääneen Kati Tervon romaania Iltalaulaja.  

Museoiden toimintakulttuuri on tullut murrokseen, ja museoiden on suuntauduttava ulospäin;  yhteisöllisyys ja toiminnallisuus ovat päivän sanat. Joogakurssin ja taiteen lukupiirin lisäksi olemme järjestäneet piha-alueen asvaltilla lapsiperheille kaksi katuliitutapahtumaa, joista heinäkuinen oli omistettu Helene Schjerfbeckille ja hänen taiteelleen. Kesäkuussa Duo Detritus esitti renessanssiajan luuttulauluja ja suomalaisia kansanlauluja pienimuotoisena kesäkonserttina museon auditoriossa.

Vuoden 2017 viime metreillä Äänekosken taidemuseon päivitetty kokoelmapoliittinen ohjelma esiteltiin vapaa-aikalautakunnassa, jossa se hyväksyttiin taidemuseon agendaksi seuraavalle viisivuotiskaudelle. Ohjelma tuli päivitettäväksi Museoviraston antaman uuden ohjeistuksen myötä ja hyvä niin, sillä päivityksen yhteydessä moni asia selkeni, mikä tulee jatkossa helpottamaan kokoelmien hoitoa.

Eri juttu sitä vastoin onkin se, että kokoelmanhallintajärjestelmää itsessään ollaan uudistamassa yhteismitalliseksi keskisuomalaisten museoiden kanssa. Projekti on aikaa vievä ja vaativa mutta tärkeä ja tarpeellinen. Kevättalvesta 2017 alkaen on tavattu palavereissa ja osallistuttu webinaarien kautta koulutuksiin. Uuteen järjestelmään siirtyminen ei ole yksinkertaista eikä helppoa. Nyt olemme tutustuneet vasta tarjolla oleviin järjestelmiin ja aloittelemassa yhden varteenotettavan järjestelmän testausta. Kiire tässä kuitenkin tulee, sillä testausympäristö on auki vain helmikuun lopulle, ja meidän pitäisi kokeilla eri aineistotyyppien syöttöä, liitteiden ja linkitysten tekoa sekä järjestelmän hakutoimintoja.

Lisänsä tähän kaikkeen museotoimen omaan pyöritykseen on vielä tuonut kaupungin uuden sähköisen palautejärjestelmän opettelu ja sisäistäminen. Verkkosivuilla näet avautui viime torstaina (8.2.) kuntalaisille mahdollisuus antaa suoraa palautetta palveluista, toiminnasta ja päätöksenteosta. Nyt siis palautetta meille - ruusuja ja/tai risuja :)