Loma häämöttää puolentoista viikon päässä ja olenkin tehnyt jo monenkirjavia (kulttuuri/taide) suunnitelmia vapaapäiville. Samalla olen pannut merkille museoiden pääsymaksujen korkeahkon hintatason. Ymmärrän toki, että laadusta ja suomalaisesta työstä kannattaa maksaa mutta kun tuossa laskeskelin, että jo parissa näyttelyssä vierailu tulisi maksamaan hyvästikin parikymmentä euroa ellei jopa enemmän.
Kannattaisiko siis hankkia ikioma
Museokortti, jonka saisi koko vuodeksi
68 eurolla? Tähän saakka olen kärvistellyt, esittänyt lippukassalla ammattiliiton (museoala) jäsenkortin, joskus jopa palkkalaskelmasta tulosteen, jossa näkee maininnan museoammattilaisuudesta. Lähimuseoiden henkilökunta tunnistaa jo kasvoni, ja pääsen sisään suuremmitta vaikeuksitta - ilmaiseksi. Tuntuu vain niin äärimmäisen nololta - anella ilmaista sisäänpääsyä tavalla tai toisella.
Kesäkuussa
Kiasman lippuluukulla kysyivät, minkä museotyypin ammattilainen olen, kun vain taidemuseolaiset saavat vapautuksen pääsymaksusta - siis, jollei omistanut
Museokorttia. Taidemuseolaisena pääsin kuin pääsinkin sisään raottamatta kukkaron nyörejä, sillä Museokorttia ei ollut, eikä sitä vieläkään ole. Perjantaihin saakka ennätän käydä omaa sisäistä taisteluani, eräänlaista jaakopinpainia, sillä jos hankin kortin, se on tehtävä viimeistään tulevaan viikonloppuun mennessä. Sunnuntaina olen näet menossa ohikulkumatkalla pikaisesti
Salon taidemuseon kansainväliseen valokuvanäyttelyyn
Herb Ritts, In Full Light https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=17543. Siitä viikon päästä vietän päivän
Tampereella Vapriikissa,
Museo Milavidassa ja
Muumimuseossa. Siitä kahden viikon päästä olen Helsingissä ja aikomuksenani on kahlata läpi useampi näyttely parissa päivässä:
Taidekoti Kirpilä sunnuntain yleisöopastuksineen, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha opastuksineen (jännää, että kyseessä on Museokortti-kohde!!),
HAMin
Air de Paris sekä
Didrichsenin taidemuseon Svenskt Tenn @Didrichsen: Estrid Ericson & Josef Frank - muotoilun uudistajat https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/. Didrichseniin pääsee vesibussilla Helsingin Kauppatorilta edestakaisin - kiinnostava kulkuyhteys :)
Kiasmaan saattaisin sortua vielä uudemman kerran,
Grayson Perryn omintakeinen tekstiilitaide ja keramiikka on kertaamisen arvoista, varsinkin, jos ennätän samalla pistäytyä vilkaisemassa saman talon Vladislav Mamyshev-Monroen
Tähtipölyä Venäjältä -näyttelyn. Jaakopinpaini jatkukoon vielä muutaman päivän, ehkä otan, ehkä en. Katsotaan, mihin suuntaan vaaka kallistuu!
Jos hyvin (!?) käy, niin voitte bongata minut ainakin mainittujen museoiden lippuluukulla kesäloman aikana Museokorttia ylpeänä heilutellen 👌👌👌.
|
Museokortin voi ostaa myös Äänekosken taidemuseolta. Huom!vain käteisellä.
Ja Äänekosken taidemuseolla Nora Tapper - Hetkiä, tuokioita. Avoinna 2.9.saakka.
Tervetuloa, myös Museokortilla! |
PS.
Saarijärven museon Tuleva -näyttelyä ei myöskään voi jättää vain yhteen käyntikertaan. Pentti Hakalan ja Kuutti Lavosen yhteisnäyttely on muotoilijan ja taidemaalarin välistä loistavaa dialogia
http://www.saarijarvi.fi/sisalto/nayttelyohjelma
PS.
Ja hyvinhän tässä siis kävi. Hankin oman Museokortin työpaikaltani Äänekosken taidemuseolta ja nyt korttia on käytetty Salossa, Tampereella, Helsingissä ja Saarijärvellä vajaan kuukauden aikana yli 100 euron arvosta! Paljon olen siis nähnyt mutta varmasti on vielä paljon enemmän näkemättä :) Ihanaa museokorttikesää kaikille!!