Ruusujen aikaan

Ruusujen aikaan on hyvä jäädä lomille! Viisi viikkoa aikaa tulla ja mennä, nukkua ja valvoa, tavata ystäviä & sukua tai olla möllöttää yksin, kaikkea tätä suloisessa sekamelskassa juuri oman mielen mukaan! Ihanaa kesää kaikille Tassutellen taiteeseen -blogin lukijoille, palaillaan elokuun lopulla :)

Nora Tapper ja Kalle Piilosen muistomerkki

Kuvanveistäjä Nora Tapper aloittamassa taiteilijatapaamistaan. Saimme tapaamiseen innokkaita kuulijoita ja taiteen ystäviä kesäisen lämpimänä päivänä 10.7.2018. Iso kiitos kaikille mukana olleille! Kuva Merja Kähkönen.

Kesäisen torstai-illan taiteilijatapaamiseen Nora Tapperin kanssa kokoontui runsaslukuinen joukko Noran tuttuja ja ystäviä sekä Noran taiteesta kiinnostuneita kuulijoita. Nora kertoikin aluksi kuulijoilleen alkutaipaleestaan taiteen maailmassa, mikä sisälsi haparoivia ja jopa epävarmoja askelia, kun nuorena ei ollut varma, minkä tien valitsisi. Arkkitehtiopintojen kautta ura kuitenkin urkeni kuvanveistoon, jolla tiellä Nora edelleenkin on. Materiaalina puu ja erityisesti tervaleppä on veistäjän sydäntä lähimpänä.

Näyttelykierroksen aikana keskusteluissa nousi esiin myös Nora Tapperin vuonna 1996 Itsenäisyyden puistoon sijoitettu Kalle Piilosen muistomerkki. Monille tuli yllätyksenä tieto, että muistomerkki on Nora Tapperin käsialaa. Hän itse arvostaa kyseistä tilaustyötä korkealle ja on kiitollinen siitä, että Äänekosken kaupunki ja Metsäliitto Yhtymä rohkeasti tilasivat teoksen tuolloin vielä varsin nuorelta ja kokemattomalta kuvanveistäjältä.



Kuvanveistäjä Nora Tapper kuuraamassa
juuriharjalla toista puolikasta
 Kalle Piilosen muistomerkistä 17.7.2017.
Kuva Merja Kähkönen.

Kotiseudun Joulun (1976) julkaisussa Heikki Noronen
pohdiskelee otsikolla "Olisi aika jo huomioida Kalle Piilosen työ kotiseutumme hyväksi" Kalle Piilosen (1844-1919) työn merkitystä kotiseutumme hyväksi. Kalle Piilonen oli säätyvaltiopäivämiehenä vuosina 1888-1906 mukana mm. ehdottamassa muutamien muiden edustajien kanssa rautatien rakentamista Keiteleen rannalle Suolahteen. Säätyjen hyväksyttyä ehdotuksen rata Keuruun Haapamäeltä Jyväskylän kautta Suolahteen avattiin lopullisesti liikenteelle 1.11.1898. Piilonen toimi aktiivisesti myös Keitele-Päijänne -kanavan rakentamisen puolesta, mikä kuitenkin lykkääntyi valtiopäiviltä toiselle ja valmistui lopulta vajaat 100 vuotta myöhemmin - vuonna 1993. Kalle Piilonen oli mukana myös monissa kansansivistystä koskevissa kysymyksissä, mm. vuonna 1884 allekirjoittamassaan anomuksessa koskien kuntien velvollisuutta rakentaa ja ylläpitää kansakouluja. Piilonen oli perustamassa Äänekoskelle kansanopistoa ja anomassa valtionapua kansanopistoille kulujen peittämiseksi. Koulunkäynnin turvaaminen näyttääkin olleen Piiloselle sydämen asia. Pitkäaikaisesta valtiopäivämiesasemastaan huolimatta Piilonen lienee ollut melko vaatimaton mies, kuolinilmoitus kun kertoo maanviljelijä Kalle Piilosen nukkuneen rauhallisesti kuolon uneen uskossa Vapahtajaansa Äänekosken Piilolassa heinäkuun 8.pnä 1919 klo 6 i.p.

Jaakopinpainia Museokortin hankkimisesta :)

Loma häämöttää puolentoista viikon päässä ja olenkin tehnyt jo monenkirjavia (kulttuuri/taide) suunnitelmia vapaapäiville. Samalla olen pannut merkille museoiden pääsymaksujen korkeahkon hintatason. Ymmärrän toki, että laadusta ja suomalaisesta työstä kannattaa maksaa mutta kun tuossa laskeskelin, että jo parissa näyttelyssä vierailu tulisi maksamaan hyvästikin parikymmentä euroa ellei jopa enemmän.

Kannattaisiko siis hankkia ikioma Museokortti, jonka saisi koko vuodeksi 68 eurolla? Tähän saakka olen kärvistellyt, esittänyt lippukassalla ammattiliiton (museoala) jäsenkortin, joskus jopa palkkalaskelmasta tulosteen, jossa näkee maininnan museoammattilaisuudesta. Lähimuseoiden henkilökunta tunnistaa jo kasvoni, ja pääsen sisään suuremmitta vaikeuksitta - ilmaiseksi. Tuntuu vain niin äärimmäisen nololta - anella ilmaista sisäänpääsyä tavalla tai toisella.

Kesäkuussa Kiasman lippuluukulla kysyivät, minkä museotyypin ammattilainen olen, kun vain taidemuseolaiset saavat vapautuksen pääsymaksusta - siis, jollei omistanut  Museokorttia. Taidemuseolaisena pääsin kuin pääsinkin sisään raottamatta kukkaron nyörejä, sillä Museokorttia ei ollut, eikä sitä vieläkään ole. Perjantaihin saakka ennätän käydä omaa sisäistä taisteluani, eräänlaista jaakopinpainia, sillä jos hankin kortin, se on tehtävä viimeistään tulevaan viikonloppuun mennessä. Sunnuntaina olen näet menossa ohikulkumatkalla pikaisesti Salon taidemuseon kansainväliseen valokuvanäyttelyyn Herb Ritts, In Full Light  https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=17543. Siitä viikon päästä vietän päivän Tampereella Vapriikissa, Museo Milavidassa ja Muumimuseossa. Siitä kahden viikon päästä olen Helsingissä ja aikomuksenani on kahlata läpi useampi näyttely parissa päivässä: Taidekoti Kirpilä sunnuntain yleisöopastuksineen, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha opastuksineen (jännää, että kyseessä on Museokortti-kohde!!), HAMin Air de Paris sekä Didrichsenin taidemuseon Svenskt Tenn @Didrichsen: Estrid Ericson & Josef Frank - muotoilun uudistajat https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/. Didrichseniin pääsee vesibussilla Helsingin Kauppatorilta edestakaisin - kiinnostava kulkuyhteys :)

Kiasmaan saattaisin sortua vielä uudemman kerran, Grayson Perryn omintakeinen tekstiilitaide ja keramiikka on kertaamisen arvoista, varsinkin, jos ennätän samalla pistäytyä vilkaisemassa saman talon Vladislav Mamyshev-Monroen Tähtipölyä Venäjältä -näyttelyn. Jaakopinpaini jatkukoon vielä muutaman päivän, ehkä otan, ehkä en. Katsotaan, mihin suuntaan vaaka kallistuu!

Jos hyvin (!?) käy, niin voitte bongata minut ainakin mainittujen museoiden lippuluukulla kesäloman aikana Museokorttia ylpeänä heilutellen 👌👌👌.

Museokortin voi ostaa myös Äänekosken taidemuseolta. Huom!vain käteisellä.
Ja Äänekosken taidemuseolla Nora Tapper - Hetkiä, tuokioita. Avoinna 2.9.saakka.
Tervetuloa, myös Museokortilla!

PS. Saarijärven museon Tuleva -näyttelyä ei myöskään voi jättää vain yhteen käyntikertaan. Pentti Hakalan ja Kuutti Lavosen yhteisnäyttely on muotoilijan ja taidemaalarin välistä loistavaa dialogia http://www.saarijarvi.fi/sisalto/nayttelyohjelma

PS. Ja hyvinhän tässä siis kävi. Hankin oman Museokortin työpaikaltani Äänekosken taidemuseolta ja nyt korttia on käytetty Salossa, Tampereella, Helsingissä ja Saarijärvellä vajaan kuukauden aikana yli 100 euron arvosta! Paljon olen siis nähnyt mutta varmasti on vielä paljon enemmän näkemättä :) Ihanaa museokorttikesää kaikille!!