Levollista joulunaikaa ja valoa uuteen alkavaan vuoteen 2021 :)

Äänekosken taidemuseon pihapiirissä ja puistoalueella on asustellut metsäjänis (vaiko rusakko) jo useamman vuoden ajan. Tassun jäljet hennolla lumipeitteellä tervehtivät tänäkin aamuna tullessani töihin. Myös utelias kärppä on pyörinyt portaiden alla ja ulkorakennuksen tuntumassa. Metsäneläimiä on rauhoittavaa pysähtyä katselemaan joskus niin hektisen työpäivän aikana 💖

Taidemuseo laskeutuu pikkuhiljaa joulunviettoon ja henkilökunta lomailee 21.-27.12. sekä 30.-31.12.2020. Toivotamme kaikille ystävillemme ja yhteistyökumppaneillemme levollista joulunaikaa ja valoa uuteen alkavaan vuoteen!

Valoa pimeyteen - taidemuseon tilannekatsaus talvelle siirryttäessä

 

On joulukuun ensimmäinen päivä ja pimeys yllättää jo iltapäivällä. Sytytin taidemuseolle joulun valot, jotta näkisin kirkkaammin, ja jotta tuntuisi, että elämä jatkuu koronakurimuksesta huolimatta. Valo tuo meille voimaa, se tuo myös rauhoittumista tähän levottomaan aikaan ja lämminhenkistä tunnelmaa sinne missä se loistaa. 

Syksyn näyttely Vesi / Víz päättyi viime sunnuntaina. Suljimme samalla viisivuotiaan perusnäyttelyn odottamaan uudistumistaan. Ulkoapäin katsottuna joulukuu näyttää museolla hiljaiselta, mutta sisällä tapahtuu jälleen paljon! Lähden purkamaan jo niin rakkaaksi tullutta perusnäyttelyä, uutta olen suunnitellut parin viime viikon ajan. Vanhasta jää jäljelle vain tutut Ahtelan maalaukset ja tietysti Simbergin luonnokset Tampereen Tuomiokirkkoon. Muilta osin näyttely kokee täydellisen muodonmuutoksen, näette sen viimeistään ensi kesänä 😄

Ennen joulutaukoa (21.12.2020-10.1.2021) museon ovet ovat kuitenkin vielä avoinna arkisin ti-to klo 12-15. Silloin voi käydä "jouluostoksilla" infon myyntipisteessä. Meillä on myynnissä monenlaista kivaa ja ennen kaikkea tarpeellista, kuten esim. I 💖 MUSEUMS -tuotteita, Äänekosken kaupungin paikallishistoriajulkaisuja ja Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistyksen uusinta Pässinrata-lehteä. Käteisen lisäksi meille käy nykyään myös korttimaksu. Valitettavasti kuitenkaan me emme voi ottaa maksuvälineenä vastaan etuseteleitä (mm. Edenred, ePassi). 

Paikallishistoriat, Pässinradat ja opaskartat.

Perinteiset ja modernimmat joulukortit.

Kierrätyskassit, pysäköintikiekot, käsidesit, heijastimet.

Heijastimet, mikrokuituliinat, matkalaukkuvyöt.

Myös Museokortit - lahjaksi!

Viikot ennen joulutaukoa ovat aivan varmasti kiireisiä, toivottavasti myös myyntipisteessä! Tule valitsemaan runsaasta tarjonnasta itsellesi tai läheisillesi valoa tuova lahja! Tervetuloa!

Erityinen päivä - tänään 25.11.2020

Olen kummallisesti aina takertunut päivämääriin, niin hyviin kuin huonoihinkin. Tänään mielessä on pyörinyt päivämäärä 25.11. vuosikymmenten takaa. Vuosi oli 1990, jolloin elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen maallinen matka sai päätöksensä. 

Viime vuonna 2019 taidemuseolla juhlistettiin Mikon syntymän 90-vuotisuutta ja juhlittiinkin mielestäni varsin näyttävästi. Mikon näköistä -näyttelyyn oli kaikilla vapaa pääsy ja kävijöitä kertyi himpun vajaa 400 😊

Kuvamuistoja Mikon näköistä -näyttelystä vuonna 2019.
Kuvat Pekka Soininen.

Mikon näköistä -näyttely oli myös osa valtakunnallista TAKO-yhteistyötä, jossa Äänekosken kaupunginmuseo on mukana tallentaen Mikko Niskasta koskevaa aineistoa. TAKO on ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto, joka sai alkunsa Suomen kansallismuseossa 23.1.2009 pidetyssä maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden kokouksessa. TAKO on vuoden 2013 alusta alkaen ollut osa Museoviraston ja Suomen kansallismuseon toimintaa. TAKOlla on kaksi päätavoitetta: museoiden välinen tallennustyönjako ja nykydokumentoinnin koordinointi. Käytännössä tallennustyönjako tarkoittaa, että siihen osallistuvat museot voivat kartuttaa kokoelmiaan harkitusti ja jakaa keskenään tallennusvastuuta. Kaikkien ei tarvitse tallentaa kaikkea.

Mikon näköistä -näyttely tuotti valtakunnalliseen tallennukseen yllättävän hyvin kirjallista materiaalia, jonka raportoin vuoden 2019 aineistoon ensimmäistä kertaa Äänekosken kaupunginmuseon TAKO-tallennushistorian aikana. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja kartuttaa jatkossa Mikko-aineistoa esimerkiksi valokuvilla, muisteluilla ja esineistöllä. Kiitos, Mikko, että olit ja että edelleen olet rikkaana muistoissamme  💓 💓

Kun kuvataide inspiroi sanataiteen syntyyn - vau!

Työpäivä voi kääntyä yllättävän mielenkiintoiseksi kuten viime keskiviikkona kävi. Sunnuntaina Vesi/Víz -näyttelyssä vieraillut #hiddenaanekoski -lähettiläs Olga Kolari oli inspiroitunut näkemästään siinä määrin, että otti yhteyttä ja halusi jakaa tuntemuksiaan niin sanataiteen kuin säveltaiteen muodossa. Olga Kolari, armoitettu muusikko ja runoilija, ilmestyi museolle runo mukanaan, istui auditorion flyygelin ääreen ja improvisoi näyttelyn pohjalta kauniin instrumentaalikappaleen. 

Reiman Päivi, osa teoksesta In My Eyes 1. (2015), öljyväri kankaalle.
Kuva Marjo Ahola.

PS. Olgan improvisaation löydät ja voit kuunnella sen Äänekosken taidemuseon facebook-sivuilta osoitteessa https://www.facebook.com/aanekoskentaidemuseo/ Toivotan nautinnollisia hetkiä :) 

Syksystä ja tulevasta talvesta varovaista optimismia - Vesi / Víz avautuu :)

Lauantaina maakuntalehden takasivun otsikko huusi suurin kirjaimin "Hiihtokeskukset avautuvat koronapeikko niskassaan". Ajattelin heti, kuinka tuo lausahdus sopii myös meille museoihin. Mekin avaamme syksyn näyttelyt koronapeikko niskassamme. Kesänäyttelyn jälkeisen tauon aikana odotimme koronatilanteen helpottuvan, mutta sen sijaan syyskuun koronaluvut ovat osoittaneet kasvua. Nyt kuitenkin uskomme ja toivomme, että tilanne olisi rauhoittumaan päin.

Taidemuseolla on tehty kaikki mahdollinen terveysturvallisuuden osalta, lipunmyynti-infotilan asiointiluukkua on "kavennettu", lipunmyynnissä käytetään visiiriä ja tarvittaessa tämän lisäksi myös kasvomaskia. Käsidesiä on varattu niin vierailijoille kuin henkilökunnalle. Käsidesin lisäksi vierailijoille on varattu kasvomaskeja näyttelykäynnin ajaksi. Henkilökunta puhdistaa päivittäin tasot, kahvat ja nupit, myös asiakaskäyttöön tarkoitetut wc:t. Kaikesta huolellisesta valmistautumisesta huolimatta korona kummittelee mielessä. Toki odotamme vastuullisuutta vierailevilta asiakkailtamme, on siis hyvä muistaa myös turvavälit. 

Syksyn näyttely juhlistaa 30:a ystävyyden kantamaa vuotta. Päivi Reiman ja Zsuzsa Csizmadia tutustuivat Unkarin kuvataideyliopistossa Päivin ollessa siellä stipendiaattina. Zsuzsa opiskeli vastavuoroisesti Lahden taideinstituutissa, Päivin opinahjossa. 

Ystävykset ovat tutkineet vettä ja veden olemusta jo pidemmän aikaa, Zsuzsa Adrianmeren turkoosia kirkasta merivettä, Päivi suomalaista Päijänteen ja Keiteleen järvivettä, joka peilautuu vuodenaikojen mukaan eri värein. 

Vesi / Víz avautuu tiistaina 6.10. klo 12. Ovet auki ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Näyttely päättyy sunnuntaina 29.11.2020. Näyttely on pääsymaksullinen, vapaasti Museokortilla. Lämpimästi tervetuloa!

Tuntuu kun joulu ois jo täällä

 😁 jouluun oli eilen tasan kolme kuukautta, mutta tuntuu kun joulu ois jo täällä!! Saatiin näet keskiviikkona autokuormallinen maalauksia, jotka ripustetaan ensi viikon aikana vaihtuvien näyttelyiden tilaan, ja taidemuseon ovet avautuvat yleisölle 6.10. Toivottavasti korona ei sotke syksyn suunnitelmia samalla tavalla kuin keväällä, tällä hetkellä meiltä tulee vahva maskisuositus vierailijoillemme!

Joulu siis juolahti mieleen, kun katselin kuplamuoviin pakattuja maalauksia, ja kuvittelin ne lahjapaketeiksi, joita ei pääse katsomaan heti vaan pienellä, kutkuttavalla viiveellä. Saatoin vain tiirailla muovin läpi ja kuvitella, mitä soisin näkeväni. Värejä pystyy havainnoimaan hieman helpommin, aiheita ei niinkään, mutta kun tietää, että tuleva syysnäyttely kantaa nimeä Vesi - Víz, niin voi odottaa näkevänsä vettä, vettä ja vielä kerran vettä - joka kerran tosin eri tavoin kuvattuna. 

Zsuzsa Csizmadian maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Päivi Reimanin maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Päivi Reimanin maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Vesi - Víz on kahden ystävyksen yhteisnäyttely - ystävysten, joiden ystävyys on jatkunut katkeamatta 30 vuotta. Ystävyyden lisäksi näitä taiteilijoita, suomalaista (suolahtelaissyntyistä!) Päivi Reimania ja unkarilaista Zsuzsa Csizmadiaa yhdistää monenlaiset ammatilliset siteet. He ovat samaa sukupolvea, he ovat opiskelleet toistensa opinahjoissa, ja heillä on ollut yhteisnäyttelyitä. Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen Galleria U:ssa Helsingissä ystävykset esittäytyivät vuodenvaihteessa 2019-2020. Helsingistä näyttely siirtyi loppukesäksi Vaajakosken kirjastolle, ja nyt se saatiin Äänekoskelle, mistä olen erittäin iloinen ja tyytyväinen :) Näyttely (Kuhnamontie 1) on avoinna 6.10.-29.11.2020 ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Näyttely on pääsymaksullinen, Museokortilla vapaasti.💗 Lämpimästi tervetuloa!

Paluu arkeen - plussat ja miinukset

Viime viikon ensimmäinen työpäivä pariviikkoisen loman jälkeen meni tarkastaessa sähköpostia, viestejä oli kertynyt kolmisenkymmentä. Kaikki viestit eivät tosin olleet tähdellisiä **

Loman aikana työpydälle löytänyttä materiaalia.
Kuva Marjo Ahola.

Pääsin iloitsemaan juuri valmistuneesta Äänekoski Oy:n pääkonttorin rakennushistoriaselvityksestä, runsaassa 70 sivussa on tuhdisti tietoa rakennuksen lähes 100-vuotisesta historiasta. Edessä onkin mielenkiintoinen lukukokemus, kunhan ennätän rauhoittua tekstin ääreen :)

Sain vierailukutsun Keski-Suomen museon lauantaina 22.8. avautuvaan  näyttelyyn Atelieerit Ateenan liepeillä – keskisuomalaiset varhaiset taiteilijakodit (Cawén-Heiska-Lehtinen-Bengts). Museo ei koronan vuoksi järjestänyt avajaisia, mikä onkin varsin ymmärrettävää. Meillä taidemuseolla on varmasti edessä sama tyly ratkaisu, kun syksyn näyttely avautuu syys-lokakuun vaihteessa. Korona on tuonut museotoimeen paljon harmia ja valtavasti muutoksia niin työskentelytapoihin kuin näyttelyiden aikataulutuksiinkin. Koetamme kuitenkin kestää tilannetta niin kauan kuin se on tarpeen.

Jyväskylän taidemuseolla on esillä vielä muutaman viikon ajan (6.9. saakka) valokuvataiteilija Pekka Luukkolan Maiseman aika - osa kuvista on ikiaikaisia maisemia Keski-Suomesta. Piipahdin pikaisesti näyttelyssä heinäkuun alkupuolella, mutta nyt näyttelyn viime metreillä olisi tarjolla mahdollisuus kuunnella näyttelyopastus tai osallistua jopa taiteilijatapaamiseen. Katsotaan, kumpaan päädyn! 

Pitkän harkinnan jälkeen ilmoittauduin Valtakunnallisille museopäiville (1.-2.9.) etäosallistujana. Päivät tarjoavat kiinnostavan ohjelmakokonaisuuden erityisesti museoiden digitaalisesta näkökulmasta käsin. Pienissä museoissa kuten meillä voi ainakin puhua koronan myötä kevään suuresta digiloikasta.  

Pari soittopeliäkin (yksi pianiino ja yksi taffelipiano) on tällä hetkellä kuljetusjärjestelyjen alla. Saa nähdä, tuleeko uuteen kulttuurihistorialliseen perusnäyttelyyn ihan ikioma musisoinnin osastonsa? 

Äänekoski Oy:n pääkonttori, Kuhnamontie 1.
Kuva Marjo Ahola.

Tehtaiden entinen pääkonttori (hallintorakennus) on ollut koko viime kevättalven, kevään ja kesän huputettuna katto- ja ulkoseinäkorjausten vuoksi. Palatessani lomalta huomasin, että lopultakin huputusta oltiin purkamassa, ja me pääsemme näkemään kunnostuksen tulokset. Rakennuksen sisätilatkin alkavat hahmottua, ja olenkin jo kuulevinani historian havinaa parkettien yllä! Meillä on tiedossa ainutlaatuinen mutta myös varsin mittava ja vaativa projekti rakennuksen hienovaraisessa muuntamisessa kaupunginmuseon kulttuurihistorialliseksi perusnäyttelyksi. 

Ennen lomille lähtöä lähetin useammalle kuntapoliitikolle kutsun osallistua valtakunnalliseen Poliitikon museoharjoittelu -teemaviikkoon 24.-28.8. Teemaviikon päävastuun kantaa Suomen museoliitto, nyt jo viidennen kerran. Viikko on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, ja palaute sekä museoilta että poliitikoilta on ollut positiivista. Teemaviikon tavoitteena on tutustuttaa kuntapoliitikkoja Suomen museokenttään ja nykyajan museotoimintaan. Olin niin innostunut, kun päätimme osallistua viikkoon ja kutsua paikalle meidän omia kuntapäättäjiämme. Lomalta palattuani kuulin, ettei yksikään heistä ollut vastannut kutsuun. Koetan yrittää ymmärtää, että syksyn kuntatalouden budjettisuunnittelmat ajavat museotoimen edelle 10-0 😕

Lomallelähtötunnelmissa - toistamiseen

Kahden viikon hektisen työrupeaman ja näyttelyn valvonnan päätteeksi on ihanaa "sukeltaa" pariksi viikoksi lomille, jo toistamiseen, ilman minkäänlaisia lomasuunnitelmia.

Ehkä kuitenkin käväisen vielä mustikkametsässä, toistamiseen.

Vadelmista on myös satoa saatavilla, niin puutarha- kuin metsävadelmista. Vatukkoon siis, toistamiseen.

Lähtökohdiltani maalaisena ja talonpoikaisena nautin myös elokuun joutuvasta viljasta, sen värikylläisyydestä, sen liikkeestä tuulessa ja sen hiljaisesta huminasta. Ikuinen rakkauteni löytyy maaseudun ja metsän rauhasta 💓, ja loppukesä on ihan parasta aikaa. Loman jälkeen on hyvä palata taas kulttuurin pariin museolle. Syyskuussa alkaakin uuden näyttelyn rakentaminen aiheenaan Vesi -Vis (suomalais-unkarilaisittain). Tavataan näyttelyssä lokakuun alkupuolella, ihanaa myöhäiskesää ja alkavaa syksyä!

Toki kesän vaihtuvissa näyttelyissä Helmiä II - kokoelmanäyttely jatkaa avoinna sunnuntaihin 16.8. saakka taidemuseon (Kuhnamontie 1, Äänekoski) aukioloaikoina, jotka voi tarkistaa esim. museot.fi - sivustolta (https://museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=22220). Tervemenoa tutustumaan kaupungin omiin kokoelmiin!

Legaatin inventointia

Törmäsin legaattiin ensimmäistä kertaa elämässäni viime tammikuussa, kun eräs taidemuseon äskettäin edesmennyt ystävämme oli laatinyt sellaisen osasta omaisuuttaan.

Erityisjälkisäädös eli legaatti on testamentti, jolla perittävä määrää jostakin erityisestä, tietystä omaisuudestaan taikka tietystä rahamäärästä jonkun hyväksi. Tässä tapauksessa perittävä oli määrännyt kaikki omistamansa maalaukset ja reliefit Äänekosken taidemuseolle. Kävin hakemassa parikymmentä teosta jo talvella, mutta niiden inventointi on jäänyt pitkälle kesään. Lopulta eilen purin teokset paketista ja ryhdyin tekemään inventointia. Kaikki signeeraukset eivät vielä ole avautuneet, pitäisi olla huippuasiantuntija tai jonkin sortin "etsivä", mutta mielenkiintoista tämä on ollut!

Vas. Aarne Alangon Sireenit, oik. Margit Aarnio-Aaltosen kukat tina/hopeakannussa.
Kuva Marjo Ahola.

Osa saaduista teoksista on matrikkelitaiteilijoiden, osa harrastajataiteilijoiden. Matrikkeliin pääsee, kun on jonkin kuvataideliiton jäsen. Verkkomatrikkeliin voidaan hyväksyä myös ammattitaiteilijoita, jotka eivät kuulu mihinkään jäsenliittoon, jolloin hyväksynnästä päätetään vertaisarvioinnin pohjalta. Tuolloin kriteereinä ovat mm. taiteellisen työn taso, ammattimainen ja aktiivinen toiminta kuvataiteilijana, kuvataidekoulutus, keskeisiin kokoelmiin hankitut teokset ja taiteilijalle myönnetyt apurahat ja palkinnot kuvataiteen alalta.

"Etsivän" työ vei HS:n kulttuurisivuille, jossa artikkeli otsikolla Naisia modernismin kynnyksellä (24.4.2004) kertoi karua kieltään naistaiteilijoista. Kyseinen näyttely oli ollut esillä Turun taidemuseossa keväällä 2004 esitellen naistaiteilijoita 1920-1950 -luvulta. Artikkeli listasi naistaiteilijoita kuten mm. Margit Aarnio-Aaltonen, Ester Borg, Martha Lagercrantz, Elin Nordlund, Heli Ojanperä, Liisa Riikkala ja Dora Wahlroos. Artikkeli jatkuu kiinnostavasti näin:" Moni tuskin tietää, että nämä naiset toimivat aktiivitaiteilijoina Turun kouluna tunnetun suuntauksen vaikutuspiirissä vuosina 1920-1950. He ovat nimiä suomalaisen taidehistorian laajasta alaviitevarastosta." Suomalaisen taidehistorian laaja alaviitevarasto??? - artikkelin kirjoittajalta, Jukka Yli-Lassilalta loistava sanavalinta kertomaan ajankuvasta taiteen sukupuolisesti jakaantuneessa maailmassa! Muuta tietoa näistä naisista ei sitten löytynytkään! Legaatin myötä taidemuseon kokoelma karttui juurikin yhdellä Margit Aarnio-Aaltosen öljymaalauksella, ja Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelmassa komeilee Heli Ojanperän maisema Kolilta vuodelta 1947.

Inventointi on edennyt teosnumeroon 14. Tähän mennessä olen kirjannut luetteloon Aarne Alangon ja Margit Aarnio-Aaltosen teosten lisäksi teoksia Arvo Aholalta, Unto Liettyältä, Urho Lehtiseltä, Eero Karjalaiselta, Uuno Soldanilta, Toivo Jutilalta, Aukusti Tuhkalta ja Aarre Aaltoselta. Reliefit odottavat vielä vuoroaan. Loman jälkeiset työpäivät ovatkin täyttyneet mielekkäästä puuhasta uusien taiteilijatuttavuuksien parissa :)

Vas. Urho Lehtisen Sininen maisema vuodelta 1945 täydentää erittäin hienosti kokonaisuutta maisemien osalta.
Kuva Marjo Ahola.

Einar Reuter alias H.Ahtela - maalauksia Äänekosken taidemuseolla

Ennätin tammikuussa käydä tutustumassa Ateneumin laajaan Schjerfbeck-ripustukseen ja katsomassa myös Antti J. Jokisen ohjaaman elokuvan Helene. Sitten iskikin tämä surullisenkuuluisa koronaepidemia, ja ajatukset koetuista kulttuurikohtaamisista peittyivät huolen ja pelon alle. Sunnuntaina ollessani näyttelyn valvonnassa asiakas uskaltautui kyselemään, josko H.Ahtela, jonka töitä meillä on esillä, olisi "jotenkin" sukua elokuvan Einarille. Innostuin kertomaan tarinan, kuinka H.Ahtelan modernit, lähes minimalistiset maalaukset ovat päätyneet Äänekosken taidemuseon perusnäyttelyyn. Jännittävintä on se, kuinka moni asia kietoutuu toinen toiseensa, ja kuinka tyhjät, merkityksettömät aukot alkavat täyttyä.

H.Ahtelan maalaukset vas. Jäiden lähtö (1960), Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963).
Kuva Marjo Ahola.

H.Ahtelan maalaukset vas. Aamu-usva hälvenee / Jormua (1957) ja Sarastus (1964).
Kuva Marjo Ahola.

Minulla oli ilo tuntea Toivo (Topi) Parantainen jo 1960-luvulta lähtien, jolloin hän asui Liimattalan koulun opettajan asunnossa ja hankki taidetta maltillisesti. Vuoden 1967 teosluettelon mukaan teoksia oli kuitenkin jo 73. Kävimme perheenä vierailulla Liimattalassa usein, muistan monet taideteokset ja koriste-esineet jo noilta ajoilta. Olen jopa piirtänyt Topista hiilellä hauskan profiilikuvan! Topi pysyi perheystävänä lähes viimeisiin elinvuosiinsa (k.26.6.1994) saakka. Törmäsin Topin kokoelmaan työni kautta uudelleen 2000-luvulla, jolloin Äänekosken kaupunki oli saanut hallinnoitavakseen kyseisen kokoelman Konginkankaan kuntafuusion myötä ja pohti teoksille uutta näyttelytilaa.

Minulla oli kunnia myöhemmin tuntea myöskin työni kautta Einar Reuterin tytär, joka vieraili säännöllisesti taidemuseolla ja kertoili mielellään pappansa työskentelystä ja teosten aihepiireistä. Tytär oli myös itseoikeutettu kutsuvieras näyttelyiden avajaisissa monina menneinä  kesinä.

Miten sitten Einar Reuter (H.Ahtela) ja Toivo Parantainen liittyvät toisiinsa? Toivo Parantainen valmistui Kajaanin seminaarista yläkansakoulunopettajaksi vuonna 1949, ja hänet valittiin koeajalle Pyyrinlahden (Liimattalan) kansakoulun opettajan virkaan vuosiksi 1949-51. Elokuun 30.pnä 1951 Parantainen sai lopullisen nimityksen samaiseen virkaan, jota hoiti seuraavat 20 vuotta koulun lakkauttamiseen saakka. Seminaariaikanaan Parantainen asui alivuokralaisena Reuterien perheessä Kajaanissa, tutustui tätä kautta kuvataiteisiin ja solmi vuokraisäntänsä kanssa elinikäisen ystävyyssuhteen, joka päättyi vasta Einar Reuterin kuolemaan vuonna 1968.

Einar Reuterin tyttärenpoika pistäytyi juhannusviikolla katsomassa isoisänsä kymmentä maalausta, jotka ovat esillä perusnäyttelyn puolella. Maalaukset olivat hänen mielestään isoisän parhaimmistoa, ja itse olen samaa mieltä. Pidän eniten kahdesta keltasävyisestä maalauksesta, Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963). Ne olivat lähinnä sydäntäni jo lokakuussa 2005, jolloin suunnittelin ja kokosin taidemuseon ensimmäisen perusnäyttelyn, ja jolloin taidemuseo virallisesti avautui yleisölle.

Perusnäyttely on avoinna Helmiä II - kokoelmanäyttelyn tavoin 16.8.2020 saakka ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15. Äänekosken taidemuseon osoite Kuhnamontie 1, Äänekoski. Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Tervetuloa!

Hyvää juhannusta :)

Pian on taas aika juhlia juhannusta, jota myös kutsutaan keskikesän juhlaksi. Valoa riittää tällä korkeudella 20 tunniksi ja viideksi minuutiksi. Aurinko "pysyy pesässään" muutaman vuorokauden, ja sitten päivä lähtee lyhentymään. Alkukesä on niin armoton. Kaikki tapahtuu nopeasti, lähes huomaamatta. Luonto puhkeaa kukkaan, vehreys on kaiken kattavaa ja mieli lepää. Tai sitten mieli tempoo ja kipuilee, sillä juhannuksen huippuhetken haihduttua luonto kiirehtää jo kohti sadonkorjuuta ja syksyä. Alkukesän hempeät vihreät sävyt vaihtuvat kypsiin keltaisen ja oranssin sävyihin, kun kuljetaan kohti elokuuta ja sen kuutamoiltoja. Mutta sitä ennen, juhlikaamme juhannusta, valon ja vehreyden juhlaa. 

 Idän unikot, koiranputki ja lupiini kukassa juhannuksena 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Taidemuseon henkilökunta lomailee juhannuksen mutta palaa töiden ääreen ja näyttelyn valvontaan jo tiistaina 23.6. Tuolloin päivän pituus on lyhentynyt jo yhdellä minuutilla! 😲 

Kaikki alkaa näyttää valmiilta - viimeinkin :)

Kaksi Rauha Eklundin Lintupuu-tinareliefiä (1984), Simo Hannulan viivasyövytys Muistoissa on elämää (1984)
 ja Ari Liimataisen akryylimaalaus Luinen harppu (1999).
Kuva Marjo Ahola.

Kesän kokoelmanäyttelymme Helmiä II alkaa olla valmiina, vielä näyttelyluetteloiden tulostusta ja teosnumeroiden teippausta paikoilleen, siinä se sitten on koko komeudessaan. Ja että olenkin taas ylpeä kaupungin kokoelmien laadukkuudesta ja monipuolisuudesta, erityisesti juuri grafiikan osalta.

Väriläiskänä keskellä Ari Liimataisen akryylimaalaus Kasvun ihme (1999), jonka ympärillä Simo Hannulan
 vuoden 1985 viivasyövytyksiä, niistä Kesämuisto (oik.)
Kuva Marjo Ahola.

Ripustukseen valittiin kokoelmista yhteensä 40 työtä, joista neljä akryylimaalausta antaa kaivattua väriä kovin mustavalkoiseen vedosmassaan. Mukana on teoksia matrikkelitaiteilijoilta kuten mm. Aukusti Tuhkalta, Frans Toikkaselta, Ina Collianderilta, Tuulikki Pietilältä, Riitta Uusitalolta, Pekka Hannulalta ja Simo Hannulalta. Teokset ovat tulleet kokoelmiin mm. lahjoituksina, kuntalahjoina ja kaupungin eri yksiköiden omina hankintoina vuosien varrella.

Helmiä II - kokoelmanäyttely on avoinna 16.6.-16.8. ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15 (suljettu 21.6. juhannussunnuntaina). Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Äänekosken taidemuseo löytyy osoitteesta Kuhnamontie 1, Äänekoski. Turvaamme asiakkaidemme ja työntekijöidemme turvallisuutta koronaepidemian aikana ja noudatamme näyttelytilojen avoinnapidossa viranomaisten linjauksia ja ohjeita. Epidemian vuoksi näyttelyihin ei järjestetä opastuksia kesän aikana.

Jess, mitä maataidetta kutosluokkalaisilta !!

Batikkitaiteilija Sirpa Hasa on käsitetaiteen velho, mikä tuli todistetuksi viimeviikkoisilla kutosluokkien maataidekokeiluilla. Koronaepidemian vuoksi kaupungin kulttuurikasvatussuunnitelmaan kirjattu kutosten kuvataidepolku oli viilattava lennossa uuteen kuosiin ja sen Hasa todellakin toteutti. Huhtikuussa hän ehdotti, josko käsitetaiteen yhteyteen 1960-luvulla ilmaantunut suuntaus, maataide, olisi mielekäs vaihtoehto sisätiloissa aiemmin toteutetuille colakynämaalauksille. Taidemuseolta näytettiin hänen ajatuksilleen ja ideoilleen vihreää valoa ja luvattiin julkaista tuloksia heti, kun se olisi mahdollista. Tässä kaikille teille nyt ihailtavaksi upeita teoksia koottuna kaikesta siitä, mitä maastosta tähän aikaan vuodesta on ollut mahdollista löytää. Olkaa hyvä!

PIILOON - Hietaman kutoset. Kuva Sirpa Hasa.

6d-luokan taidonnäyte. Kuva Sirpa Hasa.

6a-luokan taidonnäyte. Kuva Sirpa Hasa.

Konginkankaan kutosten taidonnäyte.
Kuva Sirpa Hasa.

Wikipedian mukaan maataide on taiteen muoto, jossa maan kamara tai maisema muunnetaan taideteokseksi. Maataiteessa käytetään mieluiten paikalla jo olevia materiaaleja sen sijaan, että muualta tuotu irrallinen taideteos sijoitettaisiin ulos. Sirpa Hasa on onnistuneesti ohjannut oppilaat etsimään maastosta materiaaleja kuten käpyjä, varpuja, voikukan kukintoja, oksia ja risuja, liekoja, saniaisia, hiekkaa, pikkukiviä.

Maataiteen taustalta löytyy minimalismi, joka syntyi osittain arvosteluna modernille taiteelle, ja omalla tavallaan pyrki taiteena vastaamaan paremmin todellisuutta. Maataiteessa on mukana myös ekologista näkökulmaa ja taiteen kaupallisuuden vastustusta, sillä maataidetta ei voi myydä eikä ostaa eikä se säily pidempiä aikoja.





Kutosten taidonnäytteet sommiteltiin mandalan muotoon. Mandalat ovat ympyrän muotoisia yksilöllisiä maailmankaikkeutta symboloivia kuvioita. Mandala tulee sanskriitin kielestä ja käännettynä tarkoittaakin ympyrää, keskusta tai yhteyttä. Mandaloita tehdään kaikissa kulttuureissa, eivätkä ne välttämättä ole sisällöltään uskonnollisia, vaikka ne liitetään kiinteästi idän uskontoihin tai Amerikan intiaanikulttuuriin. Mandaloita tehdään yleensä johonkin tiettyyn tarkoitukseen, esim. mielen tasapainottamiseen, hiljentymiseen, ymmärtääkseen itseään tai vaikkapa jonkun tietyn tilanteen selvittämiseen. Tänä keväänä mandalan valinta taideteoksen muodoksi ja sisällöksi on ollut hyvin onnistunut valinta :)

Lisää 6a-luokan taidonnäyte. Kuva Sirpa Hasa.

6a-luokan taidonnäyte. Kuva Sirpa Hasa.

Miltä museo näyttää?

Koronakaranteenin aikana on tullut seurattua televisiosta useampaa sisustus-, kunnostus-/korjaus- ja piha-/puutarhaohjelmaa. Silmiinpistävää monessa kohtaa on ollut se, että toivotaan kohteen muuttuvan joksikin muuksi kuin museoksi. Koti ei saa näyttää museolta, kesämökki ei saa muistuttaa museota, "museoesineet" on siirrettävä pois näkyvistä, muuten ollaan museossa. Museo mielletään negatiivissävytteiseksi, oikeastiko?

En allekirjoita ylläolevaa ajatusta. Olen ylpeä, että saan museoammattilaisena työskennellä museossa, jonka perustehtävänä on hoitaa toimialueen esineellisen ja henkisen kansanperinteen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistorian ja kuvataiteen tutkimus-, tallennus-, opetus- ja näyttelytoimintaa sekä ylläpitää kulttuuriperinnön tallentajana ja tiedonvälittäjänä kokoelmien taustaksi tutkimusarkistoja.

Kuluvan kevään aikana olen saanut mahdollisuuden tutustua perusteellisemmin museon yhteen perustehtävään, tallennustoiminta on näet siirtymässä uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään. Olen päässyt tutustumaan olemassaolevaan esinekokoelmaan, valokuvakokoelmaan, arkistoon ja av-aineistoon. Meillä on tallennettu yli kolmen vuosikymmenen ajan mielenkiintoista paikallisaineistoa näihin kyseisiin kokoelmiin. 😊

Oppimatkalla uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Näyttelypurkua keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Miltä muulta museo näyttää juuri tällä hetkellä? Vaihtuvan näyttelyn tiloissa tapahtuu kaiken aikaa myös jotakin.

 

Ari Liimataisen näyttely Maailma päättyy happotorniin on purettu ripustuksestaan, kehysten silmukkaruuvit on irrotettu, ja teokset on pinottu oikeaoppisesti toisiaan vasten odottamaan siirtoa taiteilijan omiin työtiloihin. Se, milloin siirto tapahtuu, on vielä epävarmaa johtuen koronaepidemian kestosta. Kesään mennessä kuitenkin teokset on siirrettävä erkkeritilasta muualle, sillä museolla ajatellaan tulevasta positiivisesti ja meillä suunnitellaan kesän 2020 näyttelyä Helmiä II. Kesänäyttely kootaan Äänekosken kaupungin omista kokoelmista jatkoksi viimekesäiselle Helmiä! -näyttelylle, jossa tuolloin esiteltiin akvarelleja, piirroksia ja öljymaalauksia. Tällä kertaa esille nostetaan grafiikkaa, akryyleja sekä guasseja. Grafiikan runsaus saattaa tuoda näyttelyyn tummia sävyjä, mutta toivon löytäväni rinnalle myös värikkäitä, tummuutta tasapainottavia teoksia. 😀

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Museokauppakin on saanut laatikkokaupalla täydennystä hyllyihinsä. Kiinnostavia teoksia ovat mm. Suolahti 50 vuotta sekä Suolahden Urhon 100-vuotishistoriikki. 😊

Museokauppaan tulevia myyntituotteita.
Kuva Marjo Ahola.

Näkymä työpöydälle.
Kuva Marjo Ahola.

Onneksi pääni ei ole yhtä sekaisin kuin työpöytäni tällä hetkellä! Näiden kuvien myötä pikainen katsaus, miltä museossa näyttää. Näyttääkö täällä ankealta, tylsältä, pölyiseltä tai pysähtyneeltä? Kommentoikaa mieluusti, puolin ja toisin! 👍👎

Taiteen tulkintaa kotikonstein :)

Museokortin karanteenitaide on viime päivinä tuonut hymyn huulille yhdelle jos toisellekin ja saanut aikaan naurun pyrskähdyksiä. Ihmismieli on niin uskomattoman luova ja kekseliäs, varsinkin näissä erityisissä poikkeusoloissa! Vai mitä sanotte Suomen kultakauden taiteen toisinnoista kotikonstein sommiteltuna? Tässä mm. näkemys Gallen-Kallelan teoksesta Symposion (1894). Alkuperäisessä teoksessa kultivoituneet ystävykset Akseli Gallen-Kallela (tuolloin vielä Axel Gallén), Oskar Merikanto, Robert Kajanus ja Jean Sibelius nojailevat pöydän äärellä pohtien elämän ja taiteen arvoitusta.

Kaisa Hernberg teki perheensä kanssa karanteenitaidetta Gallen-Kallelan tunnetusta Symposion-teoksesta. Uudella teoksella pyrittiin kuvaamaan karanteenin tylsyyttä. Ketsuppipurkki ja soijakastike korvaavat alkuperäisen teoksen pulloja.

Gallen-Kallelan kuuluisa Symposion-maalaus versioitiin ilmentämään karanteenin tylsyyttä – ”Koko perhe on saanut monet hyvät naurut”

Museokortin #karanteenitaidetta-haasteessa luodaan uusia versioita tutuista taideteoksista. Haasteen kuvakilpailussa palkitaan huhtikuun loppuun asti joka viikko kaksi teosta Museokortilla. 

Suomalaiset ovat innostuneet tekemään karanteenitaidetta versioimalla tuttuja kotimaisia teoksia kodin tavaroilla karanteeniajan hengessä. Somessa maaliskuusta asti kiertänyt haaste sai alkunsa alankomaalaiselta @tussenkunstenqurantaine-tililtä.

Museokortin #karanteenitaidetta-haasteeseen on osallistuttu jo yli 1 500 julkaisulla. Kokoamme @karanteenitaidetta-tilille haasteen parhaita paloja. Lue ohjeet, miten osallistua itse haasteeseen 

Haasteeseen liittyvä kuvakilpailu jatkuu 29.4. asti. Palkitsemme joka keskiviikko kaksi parasta teosta Museokortilla. Kaikki aiemmin osallistuneet ovat yhä mukana kilpailussa.

Museot.fi -sivustolta https://museot.fi/uutiset löytyy lisää upeasti toteutettua karanteenitaidetta, käykää ihmeessä katsomassa ja nauttimassa näkemästänne! Näissä merkeissä hyvää viikonloppua toivottaa Äänekosken taidemuseo!

Vihreää valoa? - Hyvää pääsiäistä!

Rairuohot kahvikupeissa ovat olleet perinteisesti meidän taidemuseomme oma juttu.
Tänä pääsiäisenä on turvauduttava vuoden takaiseen kuvaan tästä viehättävästä vihreydestä.
Kuva Marjo Ahola.

Tuli aivan välttämätön pakko etsiä kuva perinteisestä rairuohoasetelmasta, jonka olen kasvattanut kahvikuppeihin näyttelyiden piristykseksi jo seitsemänä keväänä. Siemenet ja multa oli nytkin jo hankittuna, mutta ... te tiedätte kyllä ...

Kaikesta huolimatta valo lisääntyy vauhdilla. Luonnon vihreys valtaa pian ympäristömme ja tuo mukanaan kaivattua energiaa arkeen. Luonto näyttää meille vihreää valoa, valoa lähteä luontoon nauttimaan ja rentoutumaan. Nyt tämä kaikki on mahdollista :)

Vaikka museolla ulko-ovet ovat tiukasti kiinni, niin sisätiloissa tapahtuu jatkuvasti monenlaista. Olen saanut valmiiksi vuoden 2019 museotilastot niin Museovirastolle kuin Opetus- ja kulttuuriministeriöllekin ja vielä vaaditussa aikataulussa - hyvä minä! Molemmat tilastot ovat teettäneet rutkasti työtä, varsinkin, kun ne ovat luonteeltaan ja sisällöltään hyvin erilaiset.

Pääsiäisvapaiden jälkeen alkaa etäkoulutus uuden SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmän käyttöön. Sinne on talven aikana siirretty vanhasta POLYDOC-järjestelmästä kaupunginmuseon esinekokoelma, arkisto, valokuvakokoelmat sekä käsikirjasto ja taidemuseon hallinnoimat taideteokset. Nyt on vielä  opeteltava käyttämään uutta järjestelmää, joka poikkeaa kovasti vanhasta järjestelmästä.

Kaupungin henkilöstön yt-neuvottelu-uhkan alla toivon todellakin, että meille näytetään vihreää valoa, ja että museolla saadaan jatkaa töiden eteenpäin viemistä. On näet muistettava, että museon toimiva infrastruktuuri (so. perusrakenteet, kokoelmat) mahdollistaa näyttelyiden jatkumon tulevaisuudessa, kun ovet saadaan taas auki yleisölle.

PS. Tein myös laskutoimituksen Maailma päättyy happotorniin -näyttelyn kävijämääristä. Ari Liimataisen näyttelyyn ennätti tutustua loppuvuoden ja alkutalven aikana kaikkiaan 747 kävijää. Se on suurenmoisen korkea luku, lämmin kiitos aivan jokaiselle kävijälle! Voikaa hyvin ja pitäkää huoli itsestänne sekä lähimmäisistänne :)

Hyvää pääsiäistä!

Ajatuksissa jo loppukesä ja syksy

Kevään 2018 näyttelykuva, niin suloisia muistoja. Kuva Katri Ahola.

Kuinka nopeasti maailma pyörähtääkään raiteiltaan :( Vain muutama viikko sitten oltiin ihan täpinöissämme suunnittelemassa Sirpa Hasan ja Päivi Pullin Himmelifantasioita-näyttelyä maalis-huhtikuulle, ja nyt yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa taidemuseon ovet ovat olleet suljettuna 18.3. lähtien toistaiseksi. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että museon toimisto on suljettu sekä kaikki kevään tapahtumat ja tuo edellä mainittu näyttely sekä siihen liittynyt tapahtuma/työpaja on peruttu, eikä kesästä osaa sanoa vielä oikeastaan yhtään mitään. Jotenkin kuitenkin elättelen hentoa toivetta saada loppukesäksi (so. elo-syyskuuksi) meidän vaihtuviin tiloihin jo valmiiksi mielessä hahmoteltu Helmiä II -näyttely - edes jonkinasteisena torsona.

Viime kesän Helmiä! -näyttely oli omalla tavallaan varsin onnistunut, vaikka se ei kietoutunutkaan kenenkään tietyn taiteilijan tuotantoon vaan esitteli kaupungin omiin kokoelmiin kertyneitä helmiä. Helmiä II jatkaisi samaista valitsemaani linjaa esittelemällä omista kokoelmista erityisesti grafiikan vedoksia eri vuosikymmeniltä. Äänekosken taidemuseon kokoelmat ovat grafiikkapainotteiset, joten voin hyvällä syyllä esitellä kokoelmista juurikin näitä helmiä :)

Mahdollinen kesänäyttely omista kokoelmista osuu tässä tilanteessa kuvataiteilijoiden kannalta hyvään saumaan, jos niin voi edes sanoa. Meidän ei tähän tietoon tarvitse perua suomalais-unkarilaista Päivi Reimanin ja Zsuzsa Csizmadian Vesi - Vis -yhteisnäyttelyä, joka on sovittu alkavaksi lokakuussa 2020. Vähän esimakua teille tulevasta löytyy Balassi-instituutin sivuilta  http://www.helsinki.balassiintezet.hu/fi/tapahtumat/4302-csizmadia-reiman-galleria-u-29-11-24-1/.

Nyt kuitenkin on vain mentävä päivä kerrallaan ja odotettava, kuinka elämä vie eteenpäin. Pysykää terveenä :)

Taidemuseon pääsiäinen on peruttu

Huomasin kävijätilastoista, että moni on etsinyt tietoa taidemuseon kevään ja pääsiäisen perinteisestä pisanka-näyttelystä. Sirpa Hasan ja Päivi Pullin Himmelifantasioita oli toki sovittu ajanjaksolle 26.3.-26.4.2020, mutta kuten varmasti meistä jokainen jo tietää, niin museot ovat sulkeneet ovensa keskiviikosta 18.3. alkaen, ja näin ollen meidänkin odotettu ja rakastettu kevätnäyttelymme on jouduttu perumaan ja siirtämään vuodella eteenpäin. Kevät ja pääsiäinen odottavat meitä ensi vuonnakin :)

Perhonen. Kuva Katri Ahola.

Muutamat työpajakuvat tässä tuokoon teille kaikille mukavia muistoja kevään 2018 tapahtumasta, jolloin Äänekosken taidemuseolla vieraili sunnuntaina 25.3. neljän tunnin sisällä 127 asiakasta!! Moni heistä uskaltautui ottamaan osaa Päivin ja Elinan ammattitaitoisesti ohjaamaan pisanka-pajaan. Moni myös ihastui tekniikkaan niin, että hankki itselleen tarvittavat välineet ja värit samaisella museoreissulla. 

Pääsiäiskana. Kuva Katri Ahola.

Pääsiäisen munanmaalausta ei ole asetettu virusepidemian aikaiselle "kieltolistalle", joten välineiden ja värien hankkiminen onnistuu esim. Hasa Designin kautta fb:ssä. Kannattaa siis kysellä, jos olet tarvikkeita vailla ja kiinnostunut aiheesta. Taidemuseolla ei ole valitettavasti näiden tarvikkeiden myyntiä tänä keväänä. Ymmärrystä tähän, ystävät.

Pysykää terveinä, tapaamme varmasti jossain vaiheessa.

Taidemuseon kevään päivityksiä - HUOM!! yleisötilaisuudet ja ryhmäopastukset peruttu

HUOM!!
Äänekosken kaupunki on 13.3.2020 tiedottanut, että museon yleisötilaisuudet ja ryhmäopastukset perutaan. 

HUOM!! Eilen maanantaina 16.3.2020 tulleen ohjeistuksen mukaan museot sulkeutuvat keskiviikkona 18.3.2020 näyttelytoiminnan sekä muun palvelun osalta. Tämä tarkoittaa taidemuseon osalta sitä, että Ari Liimataisen näyttely päättyy tänään tiistaina 17.3. klo 15.00 ja kevään näyttely Himmelifantasioita peruuntuu kokonaan. Taiteen lukupiiri ei myöskään kokoonnu enää tämän kevään aikana.

Taiteen lukupiiri on kokoontunut jo kevään aikana uudella teemalla, maaliskuun alusta alkaen olemme tutustuneet kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallelan Afrikan matkaan, jonka perhe teki vv.1909-1910. Materiaalina ovat olleet taideartikkelit, -kirjat, -kuvat sekä Jan Blomstedtin kirja Unteni Afrikka (2010), joka on kuvaus legendaarisen taidemaalarin sisäisestä Afrikasta, kun taiteilija istuu Afrikan talonsa parvekkeella tyttärensä Kirstin kanssa, joka kuuntelee isäänsä toisella korvallaan.

Taiteen lukupiirin materiaalia. Kuva Marjo Ahola.

Taiteen lukupiiri on kokoontunut torstai-iltapäivisin klo 16-17 taidemuseon kulmakamarissa. Koronavirusepidemia aiheuttaa toki viikottaisen arvioinnin, voimmeko jatkaa tapaamisia. Tarkkailethan siis sen vuoksi Äänekosken taidemuseon facebook-sivuja sekä kaupungin verkkosivuja https://www.aanekoski.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/museot/aanekosken-taidemuseo, jossa tiedotamme asiasta tarpeen mukaan. Lukupiiriin on vapaa pääsy eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista.

Epidemia on tuonut mukanaan epävarmuuden, kuinka mm. ryhmäopastukset hoidetaan. Odotamme kuitenkin melko levollisina, että Ari Liimataisen Maailma päättyy happotorniin -näyttelyn viimeisen viikon kaikki opastukset saadaan hoidettua. Näyttely sulkeutuu sopimuksen mukaisesti sunnuntaina 22.3.2020. Tuolloin ovet ovat toki avoinna vielä klo 12-16, tervetuloa!

Perinteisen kevätnäyttelyn avoinnaoloajat ja yleisötapahtumien järjestelyt ovat vielä lyömättä lukkoon. Oletan kuitenkin, että Sirpa Hasan ja Päivi Pullin Himmelifantasioita -näyttely on esillä vaihtuvissa näyttelytiloissa 26.3.-26.4.2020. Ryhmäopastusten järjestäminen tässä epidemiatilanteessa ei kuitenkaan ole mahdollista. Päivitämme näitäkin tietoja lähempänä näyttelyajankohtaa. Pysykää kuulolla :)

Virkistävää vuoropuhelua taidemuseon asiakkaiden ja henkilökunnan välillä

Oranssin palautelaatikon sisältä löytyy aika ajoin kommentteja ja vinkkejä sekä palautetta taidemuseon (näyttely)toiminnasta. Jokaiseen palautteeseen paneudun "kympillä" ja pyrin tekemään korjausliikkeitä, jos/kun ehdotukset tai toiveet ovat linjassa museon näyttelypolitiikan kanssa:

Monikulttuurista ja nuorten tekijöiden näyttelyitä lisää, kiitos! 
Taidemuseon kokoelmapoliittisessa ohjelmassa määritellään mm. näyttelytoiminnan speksit keskittymällä ensisijaisesti paikkakuntaan sidoksissa olleiden/olevien taiteilijoiden tuotantoon. Toki monikulttuurisuus alkaa näkyä myös Äänekoskella ja saattaisikin mahdollistaa ajan oloon myös taustoiltaan monikulttuurisen näyttelyn. Nuorten aloittelevien taiteilijoiden tuotannon esittelystä oli puhetta vain viikko takaperin lukion kuvataiteen opettaja Minja Revonkorven kanssa, joka kertoi muutaman entisen oppilaansa jatko-opiskeluista kuvataiteen parissa. Heistä saattaisikin löytyä potentiaalia jatkossa vaihtuviin näyttelyihin :)

On täällä krääsää. 
Kyseinen palaute laittoi miettimään, mistä oikein on kyse. Toki ymmärrän perusnäyttelyn kodinomaisen esillepanon matkamuistoineen ja lukuisine bling-bling -koriste-esineineen, mutta niiden tarkoituksena on laajentaa kyseisen taiteen keräilijän luonnetta ja kauneuskäsitystä. Pienimuotoisessa museokaupassamme on myytävänä varsin tarpeellista pientavaraa taidekorttien ja -julisteiden lisäksi. Vaihtuvissa näyttelyissä en mielestäni ole törmännyt krääsään  (so. rihkamaa, rojua, sälää) :)

Hankkikaa ihmeessä se vehje, joka on jo kaikilla, johon voi työntää pankkikortin. Olisi ollut mukava maksaa MUSEOKORTTI, kun ei niin ei. 
Onneksi tämä kyseinen tilanne saatiin hoidettua hyvässä yhteisymmärryksessä, ja tyytyväinen asiakas sanoi tulevansa vuoden kuluttua uusimaan Museokorttinsa juurikin meille! Kiitos pitkämielisyydestä. Maksupääte on ollut agendalla jo pidempään, mutta vihreää valoa ei sen hankintaan ole vielä näytetty. Toivottavasti saamme päätteen kuitenkin viimeistään kesään mennessä :)

Lopuksi vielä pari kommenttia kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelystä Maailma päättyy happotorniin, jonka palaute on ollut tähän mennessä yksinomaan positiivista ja kiittävää. Kävijöitä viime sunnuntaihin mennessä on kirjattu huikeat 526. Näyttely on avoinna vielä runsaat kolme viikkoa 22.3.2020 saakka. Itse vuosilomailen, mutta näyttely on avoinna normaalisti ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16, siis tervemenoa taidemuseoon!

Hieno näyttely, puhuttelevia töitä!

Kiitos Ari Liimataisen näyttelystä! Aivan huikea! Mahtavat taulut ja äärettömän kekseliäät taulujen nimet. (+ kaksi sydäntä)

Päiväkodin näyttely näyttelystä

5-vuotiaan Antin Happotorni ja
3-vuotiaan Jannin Omakuva.
Kuva Marjo Ahola.

Pyörähdin torstaina aamulla läheisessä päiväkodissa, kun olivat ihan vasiten pyytäneet käymään. Ja mikäs oli käydessä, sillä päiväkotiin oli rakennettu "näyttely näyttelystä".

Päiväkodin 3-5 -vuotiaat vierailivat taidemuseolla parisen viikkoa takaperin kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelyssä Maailma päättyy happotorniin ja innostuivat niin paljon näkemästään ja kuulemma kuulemastaan, että päättivät piirtää ja maalata kaikkea sitä, mitä muistikuviin oli jäänyt. Ja paljon ja monenlaista olikin jäänyt mieleen!!

Ari Liimataisen värikylläinen näyttely oli kovasti lasten mieleen. Arin maalaamat kuvat olivat hyvin kiinnostavia sadunomaisuudessaan mutta välillä myös pelottavuudessaankin. Näyttelykierroksesta selvittiin kuitenkin hyvillä mielin ja innostuksen valtaamina :) Happotorni (2019) oli yksi suosituimmista aiheista, joista lapset olivat taiteilleet vahaliiduin ja vesivärein taideteoksia. Toinen lasten suosikki oli Kulmikas omakuva (2011).

5-vuotiaan Otavan Puu ja
5-vuotiaan Sannin Ämpäripäät.
Kuva Marjo Ahola.

Puu-aiheet ovat kuuluneet Ari Liimataisen repertuaariin jo pidemmän aikaa, ja näyttelyn Puun haltia (2018) tuntui myös kiinnostaneen lapsia.

Koko näyttelyn ykköstyö Jonglöörit (2008) herätti myös paljon kiinnostusta, sillä tarkkasilmäisimmät päiväkotilaiset löysivät teoksesta erityisen paljon outoa ihmeteltävää. Kuinka voi kulkea ämpäri päässä, oli monen esittämä kysymys! Toisaalta mietittiin myös yhdessä, voiko ihmisellä olla pöydän tai sohvan jalat jalkoina tai siivet ja rautakoukut käsinä... kyllä kuvataiteilijan mielenmaisema on niin uskomattoman ihmeellinen ja moniulotteinen!!

5-vuotiaan Ellin Tornit ja Mies kaatamassa mehua
tarkastajan päälle. Kuva Marjo Ahola.

Arin punasävyisistä teoksista kiinnostusta päiväkotilaisten keskuudessa herätti erityisesti Kaksi tornia (2017), jossa korkeaan ja pelottavankin kaltevaan torniin on kiivennyt rohkeita hahmoja. Niin teos ainakin yhdessä tulkittiin.

Teos Alkoholitarkastaja (2018) aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja iloisia kommentteja siitä, miksi "jäätynyt mies kaataa mehua pikku-ukon päälle". Puhuttiin yhdessä siis punaisesta marjamehusta eikä sen väkevämmästä vaihtoehdosta!

Maailma päättyy happotorniin -näyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla vielä sunnuntaihin 22.3. saakka, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla, lämpimästi tervetuloa!