Valoa pimeyteen - taidemuseon tilannekatsaus talvelle siirryttäessä

 

On joulukuun ensimmäinen päivä ja pimeys yllättää jo iltapäivällä. Sytytin taidemuseolle joulun valot, jotta näkisin kirkkaammin, ja jotta tuntuisi, että elämä jatkuu koronakurimuksesta huolimatta. Valo tuo meille voimaa, se tuo myös rauhoittumista tähän levottomaan aikaan ja lämminhenkistä tunnelmaa sinne missä se loistaa. 

Syksyn näyttely Vesi / Víz päättyi viime sunnuntaina. Suljimme samalla viisivuotiaan perusnäyttelyn odottamaan uudistumistaan. Ulkoapäin katsottuna joulukuu näyttää museolla hiljaiselta, mutta sisällä tapahtuu jälleen paljon! Lähden purkamaan jo niin rakkaaksi tullutta perusnäyttelyä, uutta olen suunnitellut parin viime viikon ajan. Vanhasta jää jäljelle vain tutut Ahtelan maalaukset ja tietysti Simbergin luonnokset Tampereen Tuomiokirkkoon. Muilta osin näyttely kokee täydellisen muodonmuutoksen, näette sen viimeistään ensi kesänä 😄

Ennen joulutaukoa (21.12.2020-10.1.2021) museon ovet ovat kuitenkin vielä avoinna arkisin ti-to klo 12-15. Silloin voi käydä "jouluostoksilla" infon myyntipisteessä. Meillä on myynnissä monenlaista kivaa ja ennen kaikkea tarpeellista, kuten esim. I 💖 MUSEUMS -tuotteita, Äänekosken kaupungin paikallishistoriajulkaisuja ja Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistyksen uusinta Pässinrata-lehteä. Käteisen lisäksi meille käy nykyään myös korttimaksu. Valitettavasti kuitenkaan me emme voi ottaa maksuvälineenä vastaan etuseteleitä (mm. Edenred, ePassi). 

Paikallishistoriat, Pässinradat ja opaskartat.

Perinteiset ja modernimmat joulukortit.

Kierrätyskassit, pysäköintikiekot, käsidesit, heijastimet.

Heijastimet, mikrokuituliinat, matkalaukkuvyöt.

Myös Museokortit - lahjaksi!

Viikot ennen joulutaukoa ovat aivan varmasti kiireisiä, toivottavasti myös myyntipisteessä! Tule valitsemaan runsaasta tarjonnasta itsellesi tai läheisillesi valoa tuova lahja! Tervetuloa!

Tuntuu kun joulu ois jo täällä

 😁 jouluun oli eilen tasan kolme kuukautta, mutta tuntuu kun joulu ois jo täällä!! Saatiin näet keskiviikkona autokuormallinen maalauksia, jotka ripustetaan ensi viikon aikana vaihtuvien näyttelyiden tilaan, ja taidemuseon ovet avautuvat yleisölle 6.10. Toivottavasti korona ei sotke syksyn suunnitelmia samalla tavalla kuin keväällä, tällä hetkellä meiltä tulee vahva maskisuositus vierailijoillemme!

Joulu siis juolahti mieleen, kun katselin kuplamuoviin pakattuja maalauksia, ja kuvittelin ne lahjapaketeiksi, joita ei pääse katsomaan heti vaan pienellä, kutkuttavalla viiveellä. Saatoin vain tiirailla muovin läpi ja kuvitella, mitä soisin näkeväni. Värejä pystyy havainnoimaan hieman helpommin, aiheita ei niinkään, mutta kun tietää, että tuleva syysnäyttely kantaa nimeä Vesi - Víz, niin voi odottaa näkevänsä vettä, vettä ja vielä kerran vettä - joka kerran tosin eri tavoin kuvattuna. 

Zsuzsa Csizmadian maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Päivi Reimanin maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Päivi Reimanin maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Vesi - Víz on kahden ystävyksen yhteisnäyttely - ystävysten, joiden ystävyys on jatkunut katkeamatta 30 vuotta. Ystävyyden lisäksi näitä taiteilijoita, suomalaista (suolahtelaissyntyistä!) Päivi Reimania ja unkarilaista Zsuzsa Csizmadiaa yhdistää monenlaiset ammatilliset siteet. He ovat samaa sukupolvea, he ovat opiskelleet toistensa opinahjoissa, ja heillä on ollut yhteisnäyttelyitä. Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen Galleria U:ssa Helsingissä ystävykset esittäytyivät vuodenvaihteessa 2019-2020. Helsingistä näyttely siirtyi loppukesäksi Vaajakosken kirjastolle, ja nyt se saatiin Äänekoskelle, mistä olen erittäin iloinen ja tyytyväinen :) Näyttely (Kuhnamontie 1) on avoinna 6.10.-29.11.2020 ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Näyttely on pääsymaksullinen, Museokortilla vapaasti.💗 Lämpimästi tervetuloa!

Einar Reuter alias H.Ahtela - maalauksia Äänekosken taidemuseolla

Ennätin tammikuussa käydä tutustumassa Ateneumin laajaan Schjerfbeck-ripustukseen ja katsomassa myös Antti J. Jokisen ohjaaman elokuvan Helene. Sitten iskikin tämä surullisenkuuluisa koronaepidemia, ja ajatukset koetuista kulttuurikohtaamisista peittyivät huolen ja pelon alle. Sunnuntaina ollessani näyttelyn valvonnassa asiakas uskaltautui kyselemään, josko H.Ahtela, jonka töitä meillä on esillä, olisi "jotenkin" sukua elokuvan Einarille. Innostuin kertomaan tarinan, kuinka H.Ahtelan modernit, lähes minimalistiset maalaukset ovat päätyneet Äänekosken taidemuseon perusnäyttelyyn. Jännittävintä on se, kuinka moni asia kietoutuu toinen toiseensa, ja kuinka tyhjät, merkityksettömät aukot alkavat täyttyä.

H.Ahtelan maalaukset vas. Jäiden lähtö (1960), Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963).
Kuva Marjo Ahola.

H.Ahtelan maalaukset vas. Aamu-usva hälvenee / Jormua (1957) ja Sarastus (1964).
Kuva Marjo Ahola.

Minulla oli ilo tuntea Toivo (Topi) Parantainen jo 1960-luvulta lähtien, jolloin hän asui Liimattalan koulun opettajan asunnossa ja hankki taidetta maltillisesti. Vuoden 1967 teosluettelon mukaan teoksia oli kuitenkin jo 73. Kävimme perheenä vierailulla Liimattalassa usein, muistan monet taideteokset ja koriste-esineet jo noilta ajoilta. Olen jopa piirtänyt Topista hiilellä hauskan profiilikuvan! Topi pysyi perheystävänä lähes viimeisiin elinvuosiinsa (k.26.6.1994) saakka. Törmäsin Topin kokoelmaan työni kautta uudelleen 2000-luvulla, jolloin Äänekosken kaupunki oli saanut hallinnoitavakseen kyseisen kokoelman Konginkankaan kuntafuusion myötä ja pohti teoksille uutta näyttelytilaa.

Minulla oli kunnia myöhemmin tuntea myöskin työni kautta Einar Reuterin tytär, joka vieraili säännöllisesti taidemuseolla ja kertoili mielellään pappansa työskentelystä ja teosten aihepiireistä. Tytär oli myös itseoikeutettu kutsuvieras näyttelyiden avajaisissa monina menneinä  kesinä.

Miten sitten Einar Reuter (H.Ahtela) ja Toivo Parantainen liittyvät toisiinsa? Toivo Parantainen valmistui Kajaanin seminaarista yläkansakoulunopettajaksi vuonna 1949, ja hänet valittiin koeajalle Pyyrinlahden (Liimattalan) kansakoulun opettajan virkaan vuosiksi 1949-51. Elokuun 30.pnä 1951 Parantainen sai lopullisen nimityksen samaiseen virkaan, jota hoiti seuraavat 20 vuotta koulun lakkauttamiseen saakka. Seminaariaikanaan Parantainen asui alivuokralaisena Reuterien perheessä Kajaanissa, tutustui tätä kautta kuvataiteisiin ja solmi vuokraisäntänsä kanssa elinikäisen ystävyyssuhteen, joka päättyi vasta Einar Reuterin kuolemaan vuonna 1968.

Einar Reuterin tyttärenpoika pistäytyi juhannusviikolla katsomassa isoisänsä kymmentä maalausta, jotka ovat esillä perusnäyttelyn puolella. Maalaukset olivat hänen mielestään isoisän parhaimmistoa, ja itse olen samaa mieltä. Pidän eniten kahdesta keltasävyisestä maalauksesta, Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963). Ne olivat lähinnä sydäntäni jo lokakuussa 2005, jolloin suunnittelin ja kokosin taidemuseon ensimmäisen perusnäyttelyn, ja jolloin taidemuseo virallisesti avautui yleisölle.

Perusnäyttely on avoinna Helmiä II - kokoelmanäyttelyn tavoin 16.8.2020 saakka ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15. Äänekosken taidemuseon osoite Kuhnamontie 1, Äänekoski. Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Tervetuloa!

Kaikki alkaa näyttää valmiilta - viimeinkin :)

Kaksi Rauha Eklundin Lintupuu-tinareliefiä (1984), Simo Hannulan viivasyövytys Muistoissa on elämää (1984)
 ja Ari Liimataisen akryylimaalaus Luinen harppu (1999).
Kuva Marjo Ahola.

Kesän kokoelmanäyttelymme Helmiä II alkaa olla valmiina, vielä näyttelyluetteloiden tulostusta ja teosnumeroiden teippausta paikoilleen, siinä se sitten on koko komeudessaan. Ja että olenkin taas ylpeä kaupungin kokoelmien laadukkuudesta ja monipuolisuudesta, erityisesti juuri grafiikan osalta.

Väriläiskänä keskellä Ari Liimataisen akryylimaalaus Kasvun ihme (1999), jonka ympärillä Simo Hannulan
 vuoden 1985 viivasyövytyksiä, niistä Kesämuisto (oik.)
Kuva Marjo Ahola.

Ripustukseen valittiin kokoelmista yhteensä 40 työtä, joista neljä akryylimaalausta antaa kaivattua väriä kovin mustavalkoiseen vedosmassaan. Mukana on teoksia matrikkelitaiteilijoilta kuten mm. Aukusti Tuhkalta, Frans Toikkaselta, Ina Collianderilta, Tuulikki Pietilältä, Riitta Uusitalolta, Pekka Hannulalta ja Simo Hannulalta. Teokset ovat tulleet kokoelmiin mm. lahjoituksina, kuntalahjoina ja kaupungin eri yksiköiden omina hankintoina vuosien varrella.

Helmiä II - kokoelmanäyttely on avoinna 16.6.-16.8. ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15 (suljettu 21.6. juhannussunnuntaina). Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Äänekosken taidemuseo löytyy osoitteesta Kuhnamontie 1, Äänekoski. Turvaamme asiakkaidemme ja työntekijöidemme turvallisuutta koronaepidemian aikana ja noudatamme näyttelytilojen avoinnapidossa viranomaisten linjauksia ja ohjeita. Epidemian vuoksi näyttelyihin ei järjestetä opastuksia kesän aikana.

Iloista joulua ja jouluista iloa taidemuseolta

Nyt on viimeistään hyvä aika hypätä arjen oravanpyörästä ja laskeutua rauhassa joulun viettoon. Taidemuseon näyttelyt ovat avoinna vielä ennen joulua sunnuntaina 22.12. klo 12-16 sekä heti joulunpyhien jälkeen sunnuntaina 29.12. klo 12-16. Siis lämpimästi tervetuloa!

Let it snow :)

Jouluista iloa meille tuo myös laskutoimitus siitä, että Äänekosken taidemuseo on tehnyt kävijäennätyksensä, sillä jo tähän mennessä 2343 kävijää on tutustunut monipuoliseen näyttelytoimintaamme vuoden 2019 aikana. Suuri kiitos kuuluu kaikille teille, jotka olette vierailleet näyttelyissä ja taidemuseon järjestämissä erinäisissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. 

Iloa, riemua ja valoa toivotamme kaikille kävijöillemme jouluna 2019!

Ja muistattehan, että Ari Liimataisen näyttely Maailma päättyy happotorniin on jo mainittujen sunnuntaiden lisäksi avoinna to 2.1.2020 klo 12-15 ja su 5.1.2020 klo 12-16. Loppiaisen jälkeen palaamme normaaleihin aukioloaikoihin eli ti-to klo 12-15 ja su klo 12-16. Näyttely on avoinna 22.3.2020 saakka.

Lomat taputeltu

Niin on neljän viikon yhtäjaksoinen loma päättynyt ja olen palannut työpöydän ääreen. Paljon on loman aikana tapahtunut, ja töitä näyttää kerääntyneen lähes pelottavassa määrin, huh-huh!

Tämänkertainen loma täyttyi suurimmaksi osaksi galleria- ja museokäynneistä. Suunnitelmien mukaan vierailin kaikissa lähiseudun taidekohteissa, Villa Liinan upea keramiikka ihastutti, Galleria Kävyn ripustus riemastutti, Taidekeskus Järvilinnaan koottu kokonaisuus miellytti ja Anna Wildrosen uskomattomat teoskoosteet Ruusun Galleriassa saivat tunteet pintaan - kaikki näyttelykohtaamiset olivat ehdottomasti upeita.


Anna Wildrosen kahvipöytä Ruusun Galleriassa elokuussa 2019.
 

Banksyn, tuon anonyymin brittiläisen katutaiteilijan megalomaaniseen näyttelyyn Genius or Vandal? törmäsin lähes vahingossa Lissabonissa pari viikkoa sitten - ovelia ja puhuttelevia kannanottoja nykymaailman menosta, kiinnostavia ja loistokkaita älykkyydessään. Kierroksen jälkeen vastasin näyttelyn vieraskirjaan "genius of course".

Vanhassa Raumassa vierailin konginkankaalaislähtöisen kuvanveistäjä, hopeaseppä Eila Minkkisen kotona. Vaihdoimme taiteelliset kuulumiset puolin ja toisin yhtenä kesäisenä iltapäivänä. Mielelläni olisin tutustunut samalla reissulla kuvanveistäjä Kerttu Horilan taiteeseen, mutta hän oli keskittynyt näyttelyn pitämiseen lapsuudenmaisemissaan Iisalmessa, eikä ateljeen ovet olleet avoinna tänä kesänä. Istahdin kuitenkin hänen Rauma Flikk -teoksensa viereen Rauman taidemuseon edessä! Istui siihen viereen moni muukin, on se niin rakastettu likka :)

Rauman taidemuseon edessä Kerttu Horilan Rauma Flikk.

Rautalammin museossa tutustuin vaikuttavaan Ystäväni Reidar Särestöniemi -näyttelyyn, joka kertoi mielenkiintoisen tarinan taidemaalarista ja tämän rautalampilaisesta ystävästä runoilija Yrjö Kaijärvestä. Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina näyttelyyn sai jonottaa kylän raitilla, hieno kokemus sekin!

Kouvolan Asuntomessuilla totesin musta-harmaa-valkoinen -kauden lopultakin saavan varteenotettavan kilpailijan ruskean ja vihreän eri sävyistä, jopa oranssista, ja Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman http://loviisanwanhattalot.fi/ myötä pääsin vierailemaan yksityisissä vanhoissa puutaloissa ja niiden pihapiirissä. Kontrasti näiden kahden asumisaikakauden välillä oli suorastaan huikea.

Työrintamalla tapahtuu. Kesänäyttelyn purkaminen ja teoslainojen palautus polttelee jo mieltä, sillä uutta syksyn näyttelyä aletaan pystyttää kahden viikon sisällä. Kutsut on lähetetty ja näyttelyn sunnuntaisia valvontavuoroja alustavasti jaettu. Teospuhdistuksia ja -sijoituksia tullaan tekemään syksyn aikana, ja kesän aikana lahjoituksina saadut teokset inventoidaan ja lisätään kokoelmiin. Taiteen lukupiiri jatkuu syyskuussa. Kesäloma teki hyvää, mutta nyt on aika tarttua kiivaasti taas toimeen. Tervetuloa syksy!

JK. Kiitos kaikille Helmiä! -näyttelyn vierailijoille, teitä oli ilahduttavasti reilut 600 :)

Lomalle mielii amanuenssin mieli!

😁 Odotettu kesäloma on juurikin alkamaisillaan, ja mielessä risteilee monia mielenkiintoisia näyttelyitä aivan tässä lähialueilla, mm. Järvilinna Laukaassa, Galleria Käpy Konnevedellä, Ruusun Galleria Kerkonkoskella ja Villa Liina Äänekoskella. Ihania paikkoja kaikkineen! Siellä siis nähdään, ja varmasti!

Työt taidemuseolla ovat ihanassa vaiheessa, teosvarasto on inventoitu ja siivottu, järjestelmään kirjattujen teosten sijoituspaikat on tarkistettu ja tarvittaessa korjattu. Työpöytä toki jää hiukan sotkuiseksi mutta anteeksiannettakoon tällä kertaa. Palaan pöydän ääreen seuraavan kerran 26.8. joten kaikille taidemuseon blogin seuraajille toivotan ihanaa, kuutamoista elokuuta ja tietysti vielä näitä viimeisiä heinäkuun hellepäiviä.

Ne elokuiset kuutamot ja sumuharsot ...

Kuvataiteen helmiä kesän ajan Äänekosken taidemuseolla

😌😌 Lopultakin löytyi hetki istahtaa ja päivittää taidemuseon blogia hektisen näyttelynvaihdon päätteeksi. Tosin vieläkin on tekemättömiä pikkujuttuja ja viimeistelyä näyttelytiloissa, mutta Äänekosken taidemuseon 11. kesänäyttely päästiin avaamaan toissa päivänä, ja iloiseksi yllätykseksi asiakkaita alkoi saapua saman tien!

Kesänäyttelymme Helmiä! esittelee nimensä mukaisesti kuvataiteen helmiä Äänekosken ja Suolahden kaupungin kokoelmasta ja Äänekosken taidemuseon omasta kokoelmasta. Suurin osa teoksista on tullut kokoelmiin vuosien saatossa lahjoituksina ja kuntalahjoina. Näyttely koostuukin pääasiassa matrikkelitaiteilijoiden teoksista. Taiteilijoista esille on nostettu mm. Hannes Autere, Magnus Enckell, Antti Halonen, Jonas Heiska, Urho Lehtinen, Eemu Myntti, Tuulikki Pietilä ja Juhani Petäjäniemi.

Helmiä! rakentuu perinteisistä maisemista ja muotokuvista, mutta 36 teoksen joukkoon mahtuu myös modernia taidetta. Vanhimmat akvarellit ovat vuodelta 1897 ja tuorein öljyvärimaalaus vuodelta 2008. Jokainen tila teoksineen rakentuu tarinan ympärille, ja kokonaisuudet on teemoitettu mm. otsikoilla nostalgiannälkään, ikkunat auki Eurooppaan ja varjosta valoon.



Tuulikki Pietilän serigrafiat Positano (vas.) ja Granada vuodelta 1961.
Kuva Marjo Ahola.

Vas. Vidir Mýrmannin öljymaalaus Islannista vuodelta 2008 rinnallaan Magnus Enckellin akvarelli Caprilta vuodelta 1905.
Molemmissa samaa hehkua.
Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtisen kuvaamia kunnalliskodin asukkaita kesällä 1962.
Matti Annalan nostalginen maisema Kevätsuvanto vuodelta 1945. 
Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtinen maalasi Äänekoskella uskonnollisaiheista freskoa Betanian koti vanhainkodin seinälle ja "verrytteli" suurtyön rinnalla piirtäen asukkaista luonteikkaita, vahvoja muotokuvia. Fresko valmistui vuonna 1962. Vanhainkodin purkamisen myötä pinta-alaltaan reilun kahdeksan neliön kokoinen fresko kuitenkin menetettiin, mutta muotokuvat saivat paikkansa Piilolan palvelukeskuksen Muistolan aulatiloista. Pertti Salmi maalasi freskosta toisinnon vuonna 2002.                             

Ina Sjöströmin Rantamökki on laattaan kaiverretun tiedon mukaan
kiertopalkinto Äänekosken Yhteiskoulun lausuntakilpailussa.
Kuva Marjo Ahola.

Kuva Marjo Ahola.

Vas. Antti Halosen klassinen maisema, Maisema Laajanvuorelta (Suolahden Kirppuvuorelta) vuodelta 1922, oik. Grigor Auerin Maisema vuodelta 1946.

Antti Halonen on jäänyt isoveljensä Pekan varjoon syyttä suotta, sillä Antin maalaamat käkkärämännyt ja kalliomaisemat vetävät vertoja Pekka Halosen kultakauden rakastetuille maisemamaalauksille.

Maalausten välissä komeilee Hannes Autereen pronssiveistos Keski-Suomen Opiston johtaja O.V. Sirkasta vuodelta 1943. Saarijärveläinen Autere tunnetaan parhaiten puuveistoksistaan.

Kuvassa ripustus on vielä vaiheessa, pari päivää ennen näyttelyn avautumista. Vatupassille löytyy aina tarvetta!



Taju Sallisen akvarellit Nikkilän maisemista 1950-luvun lopulta odottamassa vielä suojakupua päälleen.
Kuva Marjo Ahola.

Taju (Tykon tytär) Sallinen vietti loppuelämänsä Nikkilän mielisairaalassa Sipoossa maalaten ahkerasti sairaalaa ympäröivää maisemaa eri vuodenaikoina. Sallinen myi töitään sairaalan henkilökunnalle, jonka kautta työt luultavimmin kulkeutuivat aikanaan Suomen ensimmäiseen B-mielisairaalaan, Sisä-Suomen sairaalaan Suolahteen. Kun toiminta psykiatrisena sairaalana päättyi Suolahdessa vuonna 2008, työt päätyivät - onnekkaasti - Äänekosken taidemuseon kokoelmaan.

Helmiä! Äänekosken taidemuseon kesässä 12.6.-18.8.2019 (suljettu 21.-22.6.), ti-pe 12-18 ja
la-su 12-16. Pääsymaksut 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

Hyvää pääsiäistä!

Äänekosken taidemuseo toivottaa kaikille asiakkailleen ja ystävilleen hyvää pääsiäistä ja muistuttaa samalla, että kevään näyttely Pisankat ja pyhät kuvat on avoinna poikkeuksellisesti myös pääsiäissunnuntaina 21.4. klo 12-16. Lämpimästi tervetuloa!

Krookus, tuo kevään pieni ihme!

Pisankat ja pyhät kuvat

Pisankat ja pyhät kuvat -näyttely avoinna 27.3.-28.4.2019 ti-to 12-15 sekä su 12-16.

HUOM! Näyttely on avoinna myös pääsiäissunnuntaina 21.4. klo 12-16!!

Näyttely on pääsymaksullinen. Tervetuloa! 

Sirpa Hasan "tipilinnut" vas. Vieno, Unelma, Kaiho ja Tuisku, sekatekniikka/pisanka, 2019. Kuva Marjo Ahola.

Äänekosken taidemuseolla avautui eilen keskiviikkona 27.3. jälleen kevät/pääsiäisnäyttely, jo seitsemännen kerran, ja millä ilolla ja riemulla :) Sirpa Hasa on uskaltautunut ottamaan neulan ja lankaa hyppysiinsä ja kursinut kokoon lystikkäitä ja värikkäitä mielikuvituksen tuottamia tipilintuja. Linnut saivat hauskat nimensä (Vieno, Unelma, Kaiho ja Tuisku) tiistaina, kun ne asettuivat seinälle omintakeiseen riviin odottamaan näyttelyvieraita.
                                                                                                                                                                

Sirpa Hasa, Munaliisa, sekatekniikka/pisanka 2019.
Kuva Marjo Ahola.


Sirpa Hasan luoma Munaliisa on muotoiltu suurimmaksi osaksi kanaverkosta, päällystetty ensin lakanalla, sitten sanomalehden sivuilla ja liisteröity kerroksittain kanaverkon pintaan. Leidin vannehame on värjätty akryylimaalein ja koristeluun on käytetty krakelointia, jossa maalipinta saadaan kuivuessaan kutistumaan ja pinta näin halkeilemaan. Munaliisan pukua koristaa monen monta pisanka-tekniikalla koristeltua munaa, jotka on värjätty sävy sävyyn aniliinilla ja turkoosilla. Hasan leikkimielinen veistos saattaa hyvinkin peilata Leonardo da Vincin kuuluisaa Mona Lisaa  (https://fi.wikipedia.org/wiki/Mona_Lisa).


Rauhallisesti ja rukoillen valmistettu käsityö pyhittyy ja on pyhitykseksi sitä käyttävälle ihmiselle. Jos ihminen on hermostunut, suuttuu tai kiroilee, ei hänen työllään ole siunausta. Mutta jos hän hyräilee kirkkolauluja, lausuu rukousta, hänen työnsä pyhittyy. Jos toimitte hitaasti ja teette työtä ruokoillen, pyhitytte jatkuvasti ja kaikki muukin pyhittyy. --- Hiljaisuus on suuri asia. Vaikka joku ei rukoilisikaan, niin hiljaisuus on jo salaista rukousta. (Isä Paisios)



Valamon Jumalanäiti-ikonit, Koskelan ikonimaalarit. Kuva Marjo Ahola.

Pelkistettynä ikoni on Jumalan ja ihmisen välisen yhteyden merkki, todistus ja välikappale. Tämä yhteys perustuu ilosanomaan eli evankeliumiin Jeesuksesta Kristuksesta.

Koskelan ikonimaalareiden ikonit taidemuseon näyttelytilassa 2019.
Kuva Marjo Ahola.

Päivi Pulli on tällä kertaa perehtynyt enemmälti pääsiäisen ajan teemoihin ja koostanut niistä hillittyjä teoskokonaisuuksia, joissa perinteinen punainen pääsiäismuna symboloi ylösnousemusta. Pulli on yhdistänyt teoksiinsa kuitenkin rohkeasti myös trendikästä bling-blingiä.


Päivi Pulli, Pääsiäisenkeli,
sekatekniikka, 2019.
Kuva Marjo Ahola.

Päivi Pulli, Ylösnousemus,
sekatekniikka, pisanka, 2019.
Kuva Marjo Ahola.

Luonnonmukaista ja sen yli - Syysilottelijoiden grafiikkaa

😄😃 Taidemuseolla on herätty jälleen henkiin!  Meille se tarkoittaa uuden näyttelyn suunnittelua, rakentamista ja ovien avaamista yleisölle. Syksyn vaihtuvissa näyttelyissä esittäytyy paikallinen Syysilottelijat-ryhmä, joka tarjoaa lukumääräisesti laajimman kattauksen taidegrafiikkaa, mitä museolla on koskaan aiemmin ollut esillä.

Syysilottelijat-ryhmä syntyi vuonna 2014 Äänekosken kansalaisopiston grafiikan kurssilaisista opettajansa Emilia Tullan inspiroimana. Tulla on alan ammattilainen, sillä hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Satakunnan Ammattikorkeakoulun taidegrafiikan linjalta vuonna 2011.
Syysilottelijat-ryhmään kuuluvat Jaana Hintikka, Sirkku Jormanainen, Raija Kuhanen, Niina Liimatainen ja Hillevi Peura sekä jo mainittu Emilia Tulla. Ryhmä on esittäytynyt ennen taidemuseon näyttelyä mm. Kahvila Korpussa Sumiaisissa (2014), Kahvila Cafe Picassossa Saarijärvellä (2014), Äänekosken kaupunginkirjaston Hoikkassalissa (2014) ja Wille - Olohuone ja Keittiö -tiloissa Äänekoskella (2017).

Luonnonmukaista ja sen yli tarjoilee katsottavaksi lähes 70 teosta, joiden aihepiiri kumpuaa ensisijaisesti luonnosta, luonnonmaisemasta ja eläimistä, mutta mukaan mahtuu myös henkilöhahmoja sekä sisätilakuvia.

Sirkku Jormanaisen ja Hillevi Peuran taidolla sommiteltua värigrafiikkaa.
Kuva Pekka Soininen.

Sirkku Jormanaisen ja Raija Kuhasen herkkää sävykästä grafiikkaa.
Kuva Pekka Soininen.

           

Raija Kuhasen Pinus-lintuaiheisia puupiirroksia ja väripirskahduksena Emilia Tullan Sammakkoprinssin kääntöpiiri II.
Kuva Pekka Soininen. 

Sirkku Jormanaisen, Emilia Tullan ja Hillevi Peuran tummasävyistä tunnelmointia.
Kuva Pekka Soininen.

Niina Liimataisen hienovaraista liikkeen kuvausta kuivaneulatekniikalla.
Kuva Pekka Soininen.

Jaana Hintikan Lappi-viritteistä, tunnelmoivaa grafiikkaa.
Kuva Pekka Soininen.

Luonnonmukaista ja sen yli -näyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 16.12.2018 saakka ti, ke, to klo 12-15 sekä su klo 12-16 (suljettu 6.12.). Pääsymaksu näyttelyyn 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Tervetuloa!

Jaakopinpainia Museokortin hankkimisesta :)

Loma häämöttää puolentoista viikon päässä ja olenkin tehnyt jo monenkirjavia (kulttuuri/taide) suunnitelmia vapaapäiville. Samalla olen pannut merkille museoiden pääsymaksujen korkeahkon hintatason. Ymmärrän toki, että laadusta ja suomalaisesta työstä kannattaa maksaa mutta kun tuossa laskeskelin, että jo parissa näyttelyssä vierailu tulisi maksamaan hyvästikin parikymmentä euroa ellei jopa enemmän.

Kannattaisiko siis hankkia ikioma Museokortti, jonka saisi koko vuodeksi 68 eurolla? Tähän saakka olen kärvistellyt, esittänyt lippukassalla ammattiliiton (museoala) jäsenkortin, joskus jopa palkkalaskelmasta tulosteen, jossa näkee maininnan museoammattilaisuudesta. Lähimuseoiden henkilökunta tunnistaa jo kasvoni, ja pääsen sisään suuremmitta vaikeuksitta - ilmaiseksi. Tuntuu vain niin äärimmäisen nololta - anella ilmaista sisäänpääsyä tavalla tai toisella.

Kesäkuussa Kiasman lippuluukulla kysyivät, minkä museotyypin ammattilainen olen, kun vain taidemuseolaiset saavat vapautuksen pääsymaksusta - siis, jollei omistanut  Museokorttia. Taidemuseolaisena pääsin kuin pääsinkin sisään raottamatta kukkaron nyörejä, sillä Museokorttia ei ollut, eikä sitä vieläkään ole. Perjantaihin saakka ennätän käydä omaa sisäistä taisteluani, eräänlaista jaakopinpainia, sillä jos hankin kortin, se on tehtävä viimeistään tulevaan viikonloppuun mennessä. Sunnuntaina olen näet menossa ohikulkumatkalla pikaisesti Salon taidemuseon kansainväliseen valokuvanäyttelyyn Herb Ritts, In Full Light  https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=17543. Siitä viikon päästä vietän päivän Tampereella Vapriikissa, Museo Milavidassa ja Muumimuseossa. Siitä kahden viikon päästä olen Helsingissä ja aikomuksenani on kahlata läpi useampi näyttely parissa päivässä: Taidekoti Kirpilä sunnuntain yleisöopastuksineen, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha opastuksineen (jännää, että kyseessä on Museokortti-kohde!!), HAMin Air de Paris sekä Didrichsenin taidemuseon Svenskt Tenn @Didrichsen: Estrid Ericson & Josef Frank - muotoilun uudistajat https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/. Didrichseniin pääsee vesibussilla Helsingin Kauppatorilta edestakaisin - kiinnostava kulkuyhteys :)

Kiasmaan saattaisin sortua vielä uudemman kerran, Grayson Perryn omintakeinen tekstiilitaide ja keramiikka on kertaamisen arvoista, varsinkin, jos ennätän samalla pistäytyä vilkaisemassa saman talon Vladislav Mamyshev-Monroen Tähtipölyä Venäjältä -näyttelyn. Jaakopinpaini jatkukoon vielä muutaman päivän, ehkä otan, ehkä en. Katsotaan, mihin suuntaan vaaka kallistuu!

Jos hyvin (!?) käy, niin voitte bongata minut ainakin mainittujen museoiden lippuluukulla kesäloman aikana Museokorttia ylpeänä heilutellen 👌👌👌.

Museokortin voi ostaa myös Äänekosken taidemuseolta. Huom!vain käteisellä.
Ja Äänekosken taidemuseolla Nora Tapper - Hetkiä, tuokioita. Avoinna 2.9.saakka.
Tervetuloa, myös Museokortilla!

PS. Saarijärven museon Tuleva -näyttelyä ei myöskään voi jättää vain yhteen käyntikertaan. Pentti Hakalan ja Kuutti Lavosen yhteisnäyttely on muotoilijan ja taidemaalarin välistä loistavaa dialogia http://www.saarijarvi.fi/sisalto/nayttelyohjelma

PS. Ja hyvinhän tässä siis kävi. Hankin oman Museokortin työpaikaltani Äänekosken taidemuseolta ja nyt korttia on käytetty Salossa, Tampereella, Helsingissä ja Saarijärvellä vajaan kuukauden aikana yli 100 euron arvosta! Paljon olen siis nähnyt mutta varmasti on vielä paljon enemmän näkemättä :) Ihanaa museokorttikesää kaikille!!

Tappereita kerrakseen :)

Kuvanveistäjä Nora Tapperin (s. 1961 Konginkangas) näyttelyn Hetkiä, tuokioita avajaisissa viime viikon torstai-iltana oli hyväntahtoista tunkua, kiinnostavia puheenvuoroja, runsasta mielipiteiden vaihtoa ja vilkasta keskustelua. Avajaisiin saapui seitsemisenkymmentä kutsuvierasta, näyttely sai vierailta vuolaita kehuja ja lämpimiä kiitoksen sanoja. Perinteinen sanonta, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa - ei avajaisissa eikä sen jälkeenkään. Nora Tapper on profeetta omalla maallaan ja nimenomaan kotiseudullaan täällä Äänekoskella. Hetkiä, tuokioita - Nora Tapper on avoinna Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16, tervetuloa Äänekoskelle! Huom! näyttelyt suljettu juhannuksena 22.-23.6.
https://www.facebook.com/aanekoskentaidemuseo/


Talo ja puu Modiglianin mukaan, 2017, puu ja keramiikka. Kuva Jussi Tiainen.
Amedeo Modiglianin maalauksessa Puu ja talo vuodelta 1919 on etualalla puu ja takana talo,
jossa näkyy vain yksi ikkuna. Talon yksinäinen ikkuna kiehtoi minua
 ja käsissäni muotoutui talo ja puu rinteessä. (NT)



Uusi alku, 2017, puu. Kuva Jussi Tiainen.
Luonnon elinvoima hämmästyttää,
edellisvuotiseen kantoon ilmestyy uusi kasvu. (NT)

Samana torstai-iltana olisi ollut toisetkin avajaiset, Galleria Jarskassa Saarijärvellä, missä avattiin Juholan kesäkausi kuvanveistäjä Riku Riipan Veistoksia -näyttelyllä. Juhola on Tapperin veljesten koti, jossa veljekset, kirjailijat Harri ja Marko (Marko Tapio), kuvanveistäjä Kain ja lavastaja Yrjö viettivät lapsuutensa ja nuoruutensa. Vuonna 1949 valmistuneen päärakennuksen yläkerrassa on Markon kirjoituskoppi ja veljesten huoneet alkuperäisine kalusteineen, joista osa on Kainin tekemiä. Päärakennuksen pihapiirissä sijaitsevassa navettagalleria Jarskassa on esillä Riku Riipan (s.1974)veistoksia. Riippa toimi akateemikko Kain Tapperin apulaisena opiskellessaan Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolla Helsingissä. Tapperien Juhola ja Galleria Jarska ovat avoinna 16.6.-12.8.2018 (Ryöppäläntie 59, Tarvaala/Saarijärvi), tervemenoa Tarvaalaan! http://www.saarijarvi.fi/koe-nae-ja-liiku/saarijarven-museo/kayntikohteet/tapperien-juhola-ja-galleria-jarska

Tappereita kerrakseen :)  Kuvanveistäjä Nora Tapper on saanut ja saa edelleenkin tehdä sukuselvitystä siitä, keitä nämä Tapperit ovat ja kuinka läheisiä sukulaisia he ovat. Näyttelyä Äänekoskella rakentaessaan Nora Tapper pohdiskeli sukunsa vaiheita ja omaa taiteellista perimäänsä; hänen Jorma-isänsä ja Tapperin veljekset kun olivat vain serkuksia - ehkäpä Eeva-äidinkin taiteellisuudella on tässä ollut osansa.

Nora Tapperin ajatuksiin, teoksiin ja näyttelyihin pääsee tutustumaan mm. oheisten linkkien kautta:

https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Niin-tapperia-niin-tapperia/597575

http://matkalla.keskisuomentaide.fi/project/taiteilijan-elamaa-nora-tapper/

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper - Äänekosken taidemuseolla 15.6.-2.9.2018

Kevätnäyttelyn viimeisiä ripustuslankoja irrotetaan, lasivitriinejä siirretään varastoon ja tilalle nostetaan veistosjalustoja, sillä Äänekosken taidemuseolla avautuu perjantaina 15.6. kuvanveistäjä Nora Tapperin näyttely Hetkiä, tuokioita.

Konginkankaalla (-61) syntynyt, Helsingissä asuva ja työskentelevä Nora Tapper tuo esille "uusinta uuttaan", sillä tuoreimmat leppäpuiset veistokset ovat syntyneet alkuvuodesta 2018 juurikin Äänekosken näyttelyä varten 💖. Olemme saaneet "makustella" tulevaa tällä viikolla, kun Nora yllätti meidät tuomalla veistoksiaan museolle jo näin etuajassa!

Nora Tapperilla on laaja taiteellinen koulutus taustalla. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Äänekosken lukiosta 1980, opiskellut Oulun yliopistossa arkkitehtuurin osastolla 1980-85, 87-89, Taideteollisessa korkeakoulussa 1985-87, Kuvataideakatemiassa kuvanveiston laitoksella 1989-93. Kuvataiteen maisterin tutkinto valmistui 1998 Kuvataideakatemiasta.

Näyttelyitä Nora Tapperilla on ollut viime vuosina tasaiseen tahtiin niin Etelä-Suomessa (Helsinki, Tampere) kuin Keski-Suomessa (Jyväskylä, Keuruu, Saarijärvi). Äänekoskelle Nora saatiin   houkuteltua sen verran hyvissä ajoin, että sekä taiteilijan että taidemuseon aikataulut kävivät sopivasti yksiin. Loppuvuodeksi Nora Tapperilla on tiedossa vielä yhteisnäyttely (Moisander, Ripatti, Tapper) Vanhan Raatihuoneen Galleriassa Turussa, ja vuodelle 2019 on sovittu yksityisnäyttelyt Galleria Sculptoriin Helsinkiin sekä Galleria Toolboxiin Berliiniin, Saksaan.

Nora Tapper kertoo tulevasta näyttelystään Äänekosken taidemuseolla näin: Miettiessäni näyttelyä lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiini mielessäni on kulkenut muistojen ja kuvien virta. Näyttely tuntuu olevan minusta väistämättä henkilökohtaisempi kuin jossain muualla pidettävä. Näyttelyyn ja veistoksiin tulevat mukaan menneet sukupolvet ja täällä kokemani menneet ajat. Hetkiä, tuokioita -näyttelyni veistokset perustuvat muistikuviini ja tekemiini erilaisiin havaintoihin luonnosta, ilmanalasta ja maisemasta. Olen katsellut metsässä sienten ja kääpien kasvustoja lahon puun pinnalla, kaatuneesta tuomesta versovia uusia alkuja. Osa näyttelyni veistoksista perustuu näihin kokemuksiin.
 

Nora Tapper, Kansallisromanttinen maisema (2017). Kuva Jussi Tiainen.

Henkilöhahmoveistokset ovat syntyneet vanhojen valokuvien pohjalta, jotka voisivat olla yhtä hyvin kenen tahansa tuon ajan kotialbumista. Kaikki tämä koettu ja nähty elämäni varrelta on veistämiseni takana, nämä kokemukset ovat tehneet minusta vähitellen kuvanveistäjän. (Nora Tapper) 

Isäni vanhempien piirongin päällä oli valokuva mummusta lapsena vanhempiensa kanssa. Mummu seisoo valokuvaamon tuoleilla istuvien vanhempiensa välissä, valokuvan taustana on jonkinlaista ranskalaistyylistä puutarhaa esittävä maalattu taustafondi. (Nora Tapper)
 


Nora Tapper, Uittomiehen perhe (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.

                               

Toisessa kuvassa mummu istuu nuorena äitinä jalat vedettynä tuolin alle esikoinen sylissään. Pappa istuu tuolin käsinojalla nojaten tuolin selustaan ja katsoo suoraan kameraan. Kuva on otettu huoneessa, jossa seinien pinkopahvit ovat repeilleet. (Nora Tapper)


Nora Tapper, Esikoinen (2018), leppä.
Kuva Jussi Tiainen.


Vanhoissa valokuvissa minua koskettaa ja kiehtoo kuvattavien vakavuus. Vakavuus johtuu epäilemättä tuohon aikaan kuvaustilanteen erikoisuudesta ja juhlallisuudesta kuin myös filmin valotusajan pituudesta. Haluan nähdä nuo ihmiset, jotka olen tuntenut vanhoina ihmisinä, heidän nuoruutensa päivinä, jolloin he eivät tienneet millainen elämä heillä olisi edessään. Nuoruus on kuin puhdas paperi, johon elämä piirtää viivansa, varjostaa joitakin kohtia, nostaa toiset valoon. Mitä meille ihmisille tapahtuu nuoruuden ja vanhuuden välissä? Kuinka me otamme vastaan elämän mukanaan tuomat ilot ja surut? (Nora Tapper)

Hetkiä, tuokioita - kuvanveistäjä Nora Tapper  Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) 15.6.-2.9.2018 ti-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16 (suljettu juhannuksena 22.-23.6.). Sisäänpääsy 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

Lahjavinkki kevään valmistuville :)

Näin kesän korvalla moni miettii, mitä antaisi valmistuvalle nuorelle lahjaksi. Museot tarjoavat varteenotettavan, loistavan vaihtoehdon, Museokortin. Museokortilla teet vuoden mittaisen kulttuurimatkan, koet uusia elämyksiä ja inspiroidut museokohteissa kautta koko Suomen niemen, aina Ahvenanmaalta Inariin saakka. Museokortilla pääsee 250 museoon ilmaiseksi vuoden ajan ja se on paljon se.



Kevään valmistuville lahjaksi Museokortti - 68€.

Museokortti on henkilökohtainen vuosikorttisi, jonka ansiosta voit poiketa museossa vaikka joka päivä. Kortti on voimassa 12 kuukauden ajan ensimmäisestä museokäynnistä alkaen.

Museokortti on erinomainen lahja, joka pitää saajan liikkeellä vuoden ajan ja muistuttaa antajastaan jokaisella museokäynnillä. Kortti tarjoaa virkistystä, mukavaa tekemistä ja ikimuistoisia hetkiä arkeen ja juhlaan.

Museokortin voi ostaa lahjaksi tai itselleen kaikista Museokortti-museoista, siis myös Äänekosken taidemuseosta (Kuhnamontie 1, Äänekoski) mutta toki myös Museot.fi -verkkokaupasta.

Äänekosken taidemuseon toimisto / info on avoinna toukokuussa ti-to klo 12-15, ostot vain käteisellä. Tervetuloa ostoksille!

"Enkat" Äänekosken taidemuseolla 20.4.2018

Äänekosken taidemuseon kevätnäyttely Matkalla kevääseen - Sirpa Hasa, Elina Jurvela, Päivi Pulli - saavutti tänään 600 kävijän rajan, mistä olemme valtavan iloisia, onnellisia ja ylpeitä. Kiitos kaikille kävijöille ja ennen kaikkea kiitos näyttelyn toteuttajille :) Tarkka kävijämäärä on tällä hetkellä 613, mutta toivomme "mattimyöhäisiä" vierailulle vielä tulevana sunnuntaina 22.4. jolloin taidemuseon ovet ovat avoinna klo 12-16. Nyt siis kaikki joukolla museolle nauttimaan keväisen hassuttelevasta näyttelystä, jossa punaisena lankana kulkee kuitenkin tärkeääkin tärkeämpi viesti kierrättämisestä. Lämpimästi tervetuloa! Sisäänpääsy 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla.


Äänekosken taidemuseon kuudes kevätnäyttely Matkalla kevääseen teki tänään perjantaina 20.4.2018 kävijäennätyksen, 613 vierailijaa. Iloitsemme ja riemuitsemme siitä, että olette löytäneet tien taidemuseon näyttelyihin. Kiitos!
Toivotamme samalla kaikille iloista vappua!

Matkalla kevääseen -näyttelyn aikana (14.3.-20.4.) näyttelyyn tutustui omatoimisesti viisi (5) ryhmää ja museon henkilökunta on opastanut 19 (!!) ryhmää, joista yhdeksän (9) ryhmää on osallistunut myös työpajatoimintaan. Työpajoissa on askarreltu kierrätysmateriaaleista yli 100 kukkilintua, jonka alkuperäinen malli on lähtöisin Karjalasta. Perinteisesti lintu on kirjailtu "käspaikkaan" (= käsipyyhkeeseen) ja annettu henkilölle, joka on antajalleen kaikkein rakkain. Tätä kaunista perinnettä halusimme taidemuseolla vaalia hiukan modernimpana ja helpotetumpana toteutuksena. Kiitos kaikille työpajoihin osallistuneille!

Kootut ajatukset siitä, kuinka onnistuimme

Viime sunnuntainen pääsiäisen tapahtumapäivä taidemuseolla keräsi yllätyksellisen suuren kävijämäärän, 127 kävijää, mistä taidemuseo kiittää ja kumartaa :) Päivä oli onnistunut, ainakin, kun kuunteli iloista puheensorinaa, naurua ja katseli leppoisaa tunnelmaa. Sirpa Hasan pikkutiput taisivat varastaa kaiken huomion, kun olivat niin kertakaikkisen suloisia.

Kahdeksan pikkutipua ennätti kuoriutua sunnuntaihin mennessä. Tässä suloinen ryhmä hellyttävän debyyttinsä alkumetreillä. Kuva Katri Ahola.

Pikkutipujen lisäksi vieraita kiinnosti kovasti munanmaalaus(pisanka)työpaja, johon saattoi osallistua non stoppina ja ihan "kylmiltäänkin", sillä pajan ohjaajina toimivat kokeneet "konkarimaalarit" Elina Jurvela ja Päivi Pulli.  

Päivi Pulli edessä selin, Elina Jurvela Päivin takana käsi pystyssä. Kuva Katri Ahola.

Kuhinaa riitti lähes koko iltapäivän pisankatyöpajan äärellä. Moni innostui munien maalaamisesta ja jäikin kyselemään lisää neuvoja ja vinkkejä sekä tietoa tarvittavista välineistä.

Sähköllä toimiva vahansulatuslaite sekä kistkoja. Kuva Katri Ahola.

Muutama maalattu muna malliksi. Kuva Katri Ahola.

Ensimmäisen kerran järjestettynä tilaisuus veti yleisöä todella hienosti, ja erityisesti pisankatyöpaja herätti laajaa kiinnostusta kädentaitajien keskuudessa.

Ihmettelyä, ihailua ja puheensorinaa. Kuva Katri Ahola.

Iloa ja riemua pääsiäisaikaan vaikkapa Sirpa Hasan maalaamilla munilla. Kuva Katri Ahola.

Äänekosken taidemuseo toivottaa kaikille riemullista pääsiäistä! Museo on avoinna normaalisti kiirastorstaina 29.3. mutta suljettu pääsiäissunnuntaina 1.4.