Taidemuseon joulutervehdys

 

Taidemuseon ovet ovat sulkeutuneet jo marraskuun puolella näyttelyiden osalta, tänään torstaina 21.12. olen viimeistä päivää töissä ennen vuosilomaa ja jätän taakseni museon työt ja touhut loppuvuoden ajaksi.

Vuosi on ollut jälleen kiireinen ja yllättävän monivivahteinen. Neljän vaihtuvan näyttelyn kokoaminen on pitänyt henkilökunnan kiireisenä. Taidemuseon näyttelytoiminnan rinnalla on suunniteltu kulttuurihistoriallisen museon perusnäyttelyä esinevalintoineen, luetteloitu lahjoituseriä SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään sekä ohjattu määräaikaisia työntekijöitä ja harjoittelijoita museoammatilliseen työskentelyyn. 

Olen saanut myös mahdollisuuden kirjoittaa paikallislehteen kuulumisia siitä museon arjesta, joka ei näy vierailijoille museokäyntien yhteydessä. Ilokseni saan jatkaa tätä kuulumisten jakamista myös ensi vuonna. Kirjoitukset ilmestyvät kahden kuukauden välein ja jatkuvat jälleen helmikuussa. Kirjoituksilla toivon avaavani kaikille kiinnostuneille sitä laajaa ammatillista museokenttää, jolla työskentelemme.

Päätteeksi toivotan kaikille Hyvää joulua ja Iloa alkavaan uuteen vuoteen 2024!

JK. Tammikuun rakennamme vaihtuvien puolelle uutta näyttelyä, Kari Marjo / Löydettävissä (minimalistisia valkosavitöitä, massiivisia pronssitöitä) ajalla 6.2.-21.4.2024.

Äänekosken taidemuseo toivottaa tunnelmallista joulunaikaa ja taiteentäyteistä uutta vuotta!

 

Kun vuosia tulee lisää, ei meinaa pysyä ajankulun perässä. Olen pahoillani, etten ole koko syksynä kertoillut museon kuulumisista. Jotenkin syksy vain vei mennessään ja puristi loputkin mehut kropasta. Flunssat, koronat, Ukrainan kriisi ovat sävyttäneet koko loppuvuotta, mutta siinä sivussa ammatilliset työtehtävät on hoidettu niin hyvin kuin se on tässä tilanteessa ollut mahdollista. 

Vuoden viimeinen vaihtuva näyttely, ukrainalaissyntyisen taiteilija Vladimir Borodinin Valon maailma saavutti kaikesta huolimatta yleisömenestyksen; 624 vierailijaa tutustui Borodinin monipuoliseen ja yllätykselliseen kuvien maailmaan, ja näyttely sai runsaasti kiitosta. 

Taidemuseon henkilökunta viettää ansaittua joulutaukoa 23.12.2022-8.1.2023. Rakennamme uutta näyttelyä 9.-13.1. ja avaamme ovet tiistaina 17.1.2023, jolloin Arte Filos Äänekoski -ryhmä esittäytyy Elämä yllättää -näyttelyllään. Ryhmään kuuluvat Mari Aarnipelto, Liisa Hiilto, Kerttu Nuuhkarinen ja Hille Peura. He nostavat esille mm. maalauksia ja grafiikkaa. Tarkemmat näyttelytiedot löytyvät Äänekosken kaupungin verkkosivuilta osoitteesta www.aanekoski.fi/taidemuseo

Kiitän teitä jokaista kuluneesta vuodesta ja toivotan sydämellistä joulunaikaa sekä alkavaa vuotta 2023. Tapaamisiin taidemuseolla!

Vuosi 2021 aluillaan taidemuseolla - mitä meille kuuluu?

Uusi vuosi on jälleen kerran aluillaan ja auditoriossa kunnostus-, pakkaus- ja sijoitustoimet meneillään. Olen tyytyväinen, kun olen saanut sijoitettua kesänäyttelyn kokoelmateoksista suurimman osan kaupungin työntekijöiden työtiloihin.  

Auditorion "työpöydät". Kuva Marjo Ahola.

Materiaaleja ja tarvikkeita työskentelyyn.
Kuva Marjo Ahola.

 

Ennen sijoitusta teokset on täytynyt käydä läpi tarkalla silmällä, ettei sijoitukseen pääse lähtemään ns. epäkurantteja yksilöitä, esim.vääntynein kehyksin, hapollisin / kellettynein kehyskartongein tai ruostunein ripustuslangoin. Eniten on täytynyt uusia teosten taustan liimapaperinauhoja, monissa teoksissa kun on vielä ollut paikoillaan vanhoja pakkausteippi- tai maalarinteippiviritelmiä. Nyt ne toki onneksi alkavat vihdoinkin olla historiaa! Silkkipaperia kuluu pakkaamiseen yllättävän paljon. Rulla hupenee silmissä! Silkkipaperin lisäksi käytän pakkaamiseen tarvittaessa myös kuplamuovia ja kiristekalvoa ("elmukelmua"). 

Vuodenvaihteeseen on sijoitustoimien lisäksi kuulunut vanhan, jo tiensä päähän tulleen perusnäyttelyn purkamista. Vitriinien taiteilijatarvikkeet on pakattu varastoon odottamaan mahdollista siirtoa takaisin lainanantajalle, Jyväskylän taidemuseolle. Laina on aikanaan sovittu toistaiseksi voimassaolevaksi, joten kiirettä sijoituksen palautukseen ei onneksi ole. 

 

Taiteilijatarvikkeiden tyhjennys vitriineistä.
Kuva Marjo Ahola.

Perusnäyttely uudistuu kesään 2021 mennessä kolmen suurimman näyttelytilan osalta. Toivo Parantaisen toiveen mukaisesti pidämme koko ajan esillä tietyt, Parantaiselle rakkaat teokset kuten H. Ahtelan maalaukset sekä Hugo Simbergin Tampereen Tuomiokirkon Elämänköynnös-freskon luonnokset. Sitä vastoin Kalle Carlstedtin maalaukset, luonnosakvarellit ja rasvaliitupiirrokset saavat väistyä uuden tieltä. 

Perusnäyttelyyn ennätti viiden vuoden aikana tutustua runsaat 10 000 vierailijaa, mikä on varsin tyydyttävä tulos. Tilalle ollaan vaihtamassa uusi ripustus, jossa nostetaan esiin monipuolisesti matrikkelitaiteilijoita niin kuvanveiston, grafiikan kuin öljymaalauksenkin osalta.

Seuraavan kerran Äänekosken taidemuseo palvelee asiakkaitaan "täydellä höyryllä" helmi-maaliskuussa, jolloin avautuu jo perinteeksi muodostunut Sirpa Hasan ja Päivi Pullin pisanka-näyttely, tällä kertaa nimellä Himmelifantasioita. Tarkemmat näyttelytiedot päivitetään kaupungin verkkosivuille lähempänä ajankohtaa. Pysykää siis kuulolla :) 

Toimisto palvelee museoasioissa varmimmin puhelimitse tai sähköpostitse, yhteystiedot löydät osoitteesta https://www.aanekoski.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/museot/aanekosken-taidemuseo

Paluu arkeen - plussat ja miinukset

Viime viikon ensimmäinen työpäivä pariviikkoisen loman jälkeen meni tarkastaessa sähköpostia, viestejä oli kertynyt kolmisenkymmentä. Kaikki viestit eivät tosin olleet tähdellisiä **

Loman aikana työpydälle löytänyttä materiaalia.
Kuva Marjo Ahola.

Pääsin iloitsemaan juuri valmistuneesta Äänekoski Oy:n pääkonttorin rakennushistoriaselvityksestä, runsaassa 70 sivussa on tuhdisti tietoa rakennuksen lähes 100-vuotisesta historiasta. Edessä onkin mielenkiintoinen lukukokemus, kunhan ennätän rauhoittua tekstin ääreen :)

Sain vierailukutsun Keski-Suomen museon lauantaina 22.8. avautuvaan  näyttelyyn Atelieerit Ateenan liepeillä – keskisuomalaiset varhaiset taiteilijakodit (Cawén-Heiska-Lehtinen-Bengts). Museo ei koronan vuoksi järjestänyt avajaisia, mikä onkin varsin ymmärrettävää. Meillä taidemuseolla on varmasti edessä sama tyly ratkaisu, kun syksyn näyttely avautuu syys-lokakuun vaihteessa. Korona on tuonut museotoimeen paljon harmia ja valtavasti muutoksia niin työskentelytapoihin kuin näyttelyiden aikataulutuksiinkin. Koetamme kuitenkin kestää tilannetta niin kauan kuin se on tarpeen.

Jyväskylän taidemuseolla on esillä vielä muutaman viikon ajan (6.9. saakka) valokuvataiteilija Pekka Luukkolan Maiseman aika - osa kuvista on ikiaikaisia maisemia Keski-Suomesta. Piipahdin pikaisesti näyttelyssä heinäkuun alkupuolella, mutta nyt näyttelyn viime metreillä olisi tarjolla mahdollisuus kuunnella näyttelyopastus tai osallistua jopa taiteilijatapaamiseen. Katsotaan, kumpaan päädyn! 

Pitkän harkinnan jälkeen ilmoittauduin Valtakunnallisille museopäiville (1.-2.9.) etäosallistujana. Päivät tarjoavat kiinnostavan ohjelmakokonaisuuden erityisesti museoiden digitaalisesta näkökulmasta käsin. Pienissä museoissa kuten meillä voi ainakin puhua koronan myötä kevään suuresta digiloikasta.  

Pari soittopeliäkin (yksi pianiino ja yksi taffelipiano) on tällä hetkellä kuljetusjärjestelyjen alla. Saa nähdä, tuleeko uuteen kulttuurihistorialliseen perusnäyttelyyn ihan ikioma musisoinnin osastonsa? 

Äänekoski Oy:n pääkonttori, Kuhnamontie 1.
Kuva Marjo Ahola.

Tehtaiden entinen pääkonttori (hallintorakennus) on ollut koko viime kevättalven, kevään ja kesän huputettuna katto- ja ulkoseinäkorjausten vuoksi. Palatessani lomalta huomasin, että lopultakin huputusta oltiin purkamassa, ja me pääsemme näkemään kunnostuksen tulokset. Rakennuksen sisätilatkin alkavat hahmottua, ja olenkin jo kuulevinani historian havinaa parkettien yllä! Meillä on tiedossa ainutlaatuinen mutta myös varsin mittava ja vaativa projekti rakennuksen hienovaraisessa muuntamisessa kaupunginmuseon kulttuurihistorialliseksi perusnäyttelyksi. 

Ennen lomille lähtöä lähetin useammalle kuntapoliitikolle kutsun osallistua valtakunnalliseen Poliitikon museoharjoittelu -teemaviikkoon 24.-28.8. Teemaviikon päävastuun kantaa Suomen museoliitto, nyt jo viidennen kerran. Viikko on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, ja palaute sekä museoilta että poliitikoilta on ollut positiivista. Teemaviikon tavoitteena on tutustuttaa kuntapoliitikkoja Suomen museokenttään ja nykyajan museotoimintaan. Olin niin innostunut, kun päätimme osallistua viikkoon ja kutsua paikalle meidän omia kuntapäättäjiämme. Lomalta palattuani kuulin, ettei yksikään heistä ollut vastannut kutsuun. Koetan yrittää ymmärtää, että syksyn kuntatalouden budjettisuunnittelmat ajavat museotoimen edelle 10-0 😕

Hyvää juhannusta :)

Pian on taas aika juhlia juhannusta, jota myös kutsutaan keskikesän juhlaksi. Valoa riittää tällä korkeudella 20 tunniksi ja viideksi minuutiksi. Aurinko "pysyy pesässään" muutaman vuorokauden, ja sitten päivä lähtee lyhentymään. Alkukesä on niin armoton. Kaikki tapahtuu nopeasti, lähes huomaamatta. Luonto puhkeaa kukkaan, vehreys on kaiken kattavaa ja mieli lepää. Tai sitten mieli tempoo ja kipuilee, sillä juhannuksen huippuhetken haihduttua luonto kiirehtää jo kohti sadonkorjuuta ja syksyä. Alkukesän hempeät vihreät sävyt vaihtuvat kypsiin keltaisen ja oranssin sävyihin, kun kuljetaan kohti elokuuta ja sen kuutamoiltoja. Mutta sitä ennen, juhlikaamme juhannusta, valon ja vehreyden juhlaa. 

 Idän unikot, koiranputki ja lupiini kukassa juhannuksena 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Taidemuseon henkilökunta lomailee juhannuksen mutta palaa töiden ääreen ja näyttelyn valvontaan jo tiistaina 23.6. Tuolloin päivän pituus on lyhentynyt jo yhdellä minuutilla! 😲 

Miltä museo näyttää?

Koronakaranteenin aikana on tullut seurattua televisiosta useampaa sisustus-, kunnostus-/korjaus- ja piha-/puutarhaohjelmaa. Silmiinpistävää monessa kohtaa on ollut se, että toivotaan kohteen muuttuvan joksikin muuksi kuin museoksi. Koti ei saa näyttää museolta, kesämökki ei saa muistuttaa museota, "museoesineet" on siirrettävä pois näkyvistä, muuten ollaan museossa. Museo mielletään negatiivissävytteiseksi, oikeastiko?

En allekirjoita ylläolevaa ajatusta. Olen ylpeä, että saan museoammattilaisena työskennellä museossa, jonka perustehtävänä on hoitaa toimialueen esineellisen ja henkisen kansanperinteen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistorian ja kuvataiteen tutkimus-, tallennus-, opetus- ja näyttelytoimintaa sekä ylläpitää kulttuuriperinnön tallentajana ja tiedonvälittäjänä kokoelmien taustaksi tutkimusarkistoja.

Kuluvan kevään aikana olen saanut mahdollisuuden tutustua perusteellisemmin museon yhteen perustehtävään, tallennustoiminta on näet siirtymässä uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään. Olen päässyt tutustumaan olemassaolevaan esinekokoelmaan, valokuvakokoelmaan, arkistoon ja av-aineistoon. Meillä on tallennettu yli kolmen vuosikymmenen ajan mielenkiintoista paikallisaineistoa näihin kyseisiin kokoelmiin. 😊

Oppimatkalla uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Näyttelypurkua keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Miltä muulta museo näyttää juuri tällä hetkellä? Vaihtuvan näyttelyn tiloissa tapahtuu kaiken aikaa myös jotakin.

 

Ari Liimataisen näyttely Maailma päättyy happotorniin on purettu ripustuksestaan, kehysten silmukkaruuvit on irrotettu, ja teokset on pinottu oikeaoppisesti toisiaan vasten odottamaan siirtoa taiteilijan omiin työtiloihin. Se, milloin siirto tapahtuu, on vielä epävarmaa johtuen koronaepidemian kestosta. Kesään mennessä kuitenkin teokset on siirrettävä erkkeritilasta muualle, sillä museolla ajatellaan tulevasta positiivisesti ja meillä suunnitellaan kesän 2020 näyttelyä Helmiä II. Kesänäyttely kootaan Äänekosken kaupungin omista kokoelmista jatkoksi viimekesäiselle Helmiä! -näyttelylle, jossa tuolloin esiteltiin akvarelleja, piirroksia ja öljymaalauksia. Tällä kertaa esille nostetaan grafiikkaa, akryyleja sekä guasseja. Grafiikan runsaus saattaa tuoda näyttelyyn tummia sävyjä, mutta toivon löytäväni rinnalle myös värikkäitä, tummuutta tasapainottavia teoksia. 😀

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Museokauppakin on saanut laatikkokaupalla täydennystä hyllyihinsä. Kiinnostavia teoksia ovat mm. Suolahti 50 vuotta sekä Suolahden Urhon 100-vuotishistoriikki. 😊

Museokauppaan tulevia myyntituotteita.
Kuva Marjo Ahola.

Näkymä työpöydälle.
Kuva Marjo Ahola.

Onneksi pääni ei ole yhtä sekaisin kuin työpöytäni tällä hetkellä! Näiden kuvien myötä pikainen katsaus, miltä museossa näyttää. Näyttääkö täällä ankealta, tylsältä, pölyiseltä tai pysähtyneeltä? Kommentoikaa mieluusti, puolin ja toisin! 👍👎