Tapahtumien viikko taidemuseolla 14.-19.2.2023

Sisä-Suomen Lehden Menot-palsta viikolla 7

Saimme alkuvuodesta vahvaa palautetta siitä, että taidemuseolla pitäisi järjestää enemmän aktiivista toimintaa, ja että museolla pitäisi olla näyttelyvierailuille ilta-aukioloaikoja. Aktiivisuustoiveeseen olemme vastanneet suorastaan vauhdilla. Aukioloaikoja emme valitettavasti pysty tästä laajentamaan, ainakaan tämänhetkisillä henkilöresursseillamme.

Viikko sitten taidemuseolla oli kuhinaa moninaisten tapahtumien muodossa. Huvitti ihan pikkuisen, kun paikallislehden Menot-palstalla ei kovin paljon muuta ollutkaan kuin museon tapahtumia: vaihtuvat näyttelyt avoinna, taiteilijatapaaminen, ystävänpäivän korttityöpaja sekä taiteen lukupiiri. Tämä kuva toimikoon myös dokumenttina siitä, että meillä todellakin tapahtuu monenlaista taiteeseen, kulttuuriin ja kädentaitoihin liittyvää. 

Elämä yllättää, Arte Filos Äänekoski -ryhmän näyttely jatkuu vielä kahden viikon ajan. Ovet ovat avoinna viimeisen kerran sunnuntaina 12.3. klo 12-16. Viikon näyttelynvaihtotauon jälkeen ovet avautuvat uudelleen sunnuntaina 19.3. klo 12 ja vuorossa on Pisankat - 10-vuotisjuhlanäyttely à la Sirpa Hasa ja Päivi Pulli. Kevään perinteisestä näyttelystä infoa lähempänä ajankohtaa, pysykää kuulolla!

Virkistävää vuoropuhelua taidemuseon asiakkaiden ja henkilökunnan välillä

Oranssin palautelaatikon sisältä löytyy aika ajoin kommentteja ja vinkkejä sekä palautetta taidemuseon (näyttely)toiminnasta. Jokaiseen palautteeseen paneudun "kympillä" ja pyrin tekemään korjausliikkeitä, jos/kun ehdotukset tai toiveet ovat linjassa museon näyttelypolitiikan kanssa:

Monikulttuurista ja nuorten tekijöiden näyttelyitä lisää, kiitos! 
Taidemuseon kokoelmapoliittisessa ohjelmassa määritellään mm. näyttelytoiminnan speksit keskittymällä ensisijaisesti paikkakuntaan sidoksissa olleiden/olevien taiteilijoiden tuotantoon. Toki monikulttuurisuus alkaa näkyä myös Äänekoskella ja saattaisikin mahdollistaa ajan oloon myös taustoiltaan monikulttuurisen näyttelyn. Nuorten aloittelevien taiteilijoiden tuotannon esittelystä oli puhetta vain viikko takaperin lukion kuvataiteen opettaja Minja Revonkorven kanssa, joka kertoi muutaman entisen oppilaansa jatko-opiskeluista kuvataiteen parissa. Heistä saattaisikin löytyä potentiaalia jatkossa vaihtuviin näyttelyihin :)

On täällä krääsää. 
Kyseinen palaute laittoi miettimään, mistä oikein on kyse. Toki ymmärrän perusnäyttelyn kodinomaisen esillepanon matkamuistoineen ja lukuisine bling-bling -koriste-esineineen, mutta niiden tarkoituksena on laajentaa kyseisen taiteen keräilijän luonnetta ja kauneuskäsitystä. Pienimuotoisessa museokaupassamme on myytävänä varsin tarpeellista pientavaraa taidekorttien ja -julisteiden lisäksi. Vaihtuvissa näyttelyissä en mielestäni ole törmännyt krääsään  (so. rihkamaa, rojua, sälää) :)

Hankkikaa ihmeessä se vehje, joka on jo kaikilla, johon voi työntää pankkikortin. Olisi ollut mukava maksaa MUSEOKORTTI, kun ei niin ei. 
Onneksi tämä kyseinen tilanne saatiin hoidettua hyvässä yhteisymmärryksessä, ja tyytyväinen asiakas sanoi tulevansa vuoden kuluttua uusimaan Museokorttinsa juurikin meille! Kiitos pitkämielisyydestä. Maksupääte on ollut agendalla jo pidempään, mutta vihreää valoa ei sen hankintaan ole vielä näytetty. Toivottavasti saamme päätteen kuitenkin viimeistään kesään mennessä :)

Lopuksi vielä pari kommenttia kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelystä Maailma päättyy happotorniin, jonka palaute on ollut tähän mennessä yksinomaan positiivista ja kiittävää. Kävijöitä viime sunnuntaihin mennessä on kirjattu huikeat 526. Näyttely on avoinna vielä runsaat kolme viikkoa 22.3.2020 saakka. Itse vuosilomailen, mutta näyttely on avoinna normaalisti ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16, siis tervemenoa taidemuseoon!

Hieno näyttely, puhuttelevia töitä!

Kiitos Ari Liimataisen näyttelystä! Aivan huikea! Mahtavat taulut ja äärettömän kekseliäät taulujen nimet. (+ kaksi sydäntä)

Päiväkodin näyttely näyttelystä

5-vuotiaan Antin Happotorni ja
3-vuotiaan Jannin Omakuva.
Kuva Marjo Ahola.

Pyörähdin torstaina aamulla läheisessä päiväkodissa, kun olivat ihan vasiten pyytäneet käymään. Ja mikäs oli käydessä, sillä päiväkotiin oli rakennettu "näyttely näyttelystä".

Päiväkodin 3-5 -vuotiaat vierailivat taidemuseolla parisen viikkoa takaperin kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelyssä Maailma päättyy happotorniin ja innostuivat niin paljon näkemästään ja kuulemma kuulemastaan, että päättivät piirtää ja maalata kaikkea sitä, mitä muistikuviin oli jäänyt. Ja paljon ja monenlaista olikin jäänyt mieleen!!

Ari Liimataisen värikylläinen näyttely oli kovasti lasten mieleen. Arin maalaamat kuvat olivat hyvin kiinnostavia sadunomaisuudessaan mutta välillä myös pelottavuudessaankin. Näyttelykierroksesta selvittiin kuitenkin hyvillä mielin ja innostuksen valtaamina :) Happotorni (2019) oli yksi suosituimmista aiheista, joista lapset olivat taiteilleet vahaliiduin ja vesivärein taideteoksia. Toinen lasten suosikki oli Kulmikas omakuva (2011).

5-vuotiaan Otavan Puu ja
5-vuotiaan Sannin Ämpäripäät.
Kuva Marjo Ahola.

Puu-aiheet ovat kuuluneet Ari Liimataisen repertuaariin jo pidemmän aikaa, ja näyttelyn Puun haltia (2018) tuntui myös kiinnostaneen lapsia.

Koko näyttelyn ykköstyö Jonglöörit (2008) herätti myös paljon kiinnostusta, sillä tarkkasilmäisimmät päiväkotilaiset löysivät teoksesta erityisen paljon outoa ihmeteltävää. Kuinka voi kulkea ämpäri päässä, oli monen esittämä kysymys! Toisaalta mietittiin myös yhdessä, voiko ihmisellä olla pöydän tai sohvan jalat jalkoina tai siivet ja rautakoukut käsinä... kyllä kuvataiteilijan mielenmaisema on niin uskomattoman ihmeellinen ja moniulotteinen!!

5-vuotiaan Ellin Tornit ja Mies kaatamassa mehua
tarkastajan päälle. Kuva Marjo Ahola.

Arin punasävyisistä teoksista kiinnostusta päiväkotilaisten keskuudessa herätti erityisesti Kaksi tornia (2017), jossa korkeaan ja pelottavankin kaltevaan torniin on kiivennyt rohkeita hahmoja. Niin teos ainakin yhdessä tulkittiin.

Teos Alkoholitarkastaja (2018) aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja iloisia kommentteja siitä, miksi "jäätynyt mies kaataa mehua pikku-ukon päälle". Puhuttiin yhdessä siis punaisesta marjamehusta eikä sen väkevämmästä vaihtoehdosta!

Maailma päättyy happotorniin -näyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla vielä sunnuntaihin 22.3. saakka, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla, lämpimästi tervetuloa!

Munien "tiutilastoa" vuosien varrelta

Kevätnäyttelymme Matkalla kevääseen päättyi sunnuntaina 22.4.2018. Näyttely veti ennätysyleisön, 631 vierailijaa. Kiitos! Näyttelytilastoja on ollut mielenkiintoista seurata juuri munanmaalareiden näyttelyjen osalta, sillä tilastot kertovat jatkuvasta pienoisesta kasvusta viimeisen kuuden vuoden aikana.

Loppuvuodesta 2012 Sirpa Hasa esitti ajatuksen vuosittaisesta kevätnäyttelystä taidemuseolla munanmaalareiden kanssa. Niin syntyi Munankuoret, jossa keväällä 2013 esittäytyi maalaritrio Sirpa Hasa-Elina Jurvela-Päivi Pulli, ja jossa vieraili 228 kävijää. Palaute oli positiivista ja kannustavaa, joten jatkoa oli tulossa.

Keväällä 2014 näyttely Muutamia munia viittasi vitsikkäästi munien lukumäärään, eikä suinkaan muutamaan vaan kymmeniin, ehkä jopa satoihin. Hasa-Jurvela-Pulli -trio sai täydennystä Piia Kiviaholla, ja näyttelyssä vieraili 289 kävijää, lisäystä edelliseen 61.

Keväällä 2015 Hasa-Jurvela-Kiviaho-Pulli -kvartetti jatkoi perinnettä esittelemällä näyttelyssään Sata 100 munaa unkarilaisia punaiseksi värjättyjä munia. Kattoon ripustetun suuren meriheinäkranssin alla kävi jättämässä hiljaisen toiveensa ilmoille 320 vierailijaa, mikä toi jälleen kävijämääriin plussaa.


Unkarilaisen perinteen mukaan koristeltuja ja punaiseen väriin kastettuja munia.
Kuva Pekka Soininen.

"Yhtä varmasti kuin kevät tulee talven jälkeen, Äänekosken taidemuseon vaihtuvan näyttelyn tila muuttuu pääsiäisen alla munien valtakunnaksi." (KSML 14.3.2016, I.B-K.). Kevät 2016 vieritti kuitenkin yllätyksellisesti jättimunan taidemuseon piha-alueelle, ja samalla jättiläinen toimi oivallisena maamerkkinä uusille museovierailijoille. Emomuna -näyttelyn kokosi trio Hasa-Jurvela-Pulli, ja yhteiseksi teemaksi nousi suojaava käsi/siipi. Näyttelyssä vieraili 404 kävijää.

Kevät 2017 juhlisti munanäyttelyn viisivuotisuutta Munien juhlaa -näyttelyllä. Se kokosi yhteen muutamia jo aiemmin nähtyjä teoksia, mutta ensisijaisesti trio esitteli jälleen kerran täysin uuden kokonaisuuden. Näyttelyssä vieraili 477 kävijää, ja palaute oli poikkeuksetta positiivista :)

Sirpa Hasan kehät odottamassa näyttelyripustusta 2018.
Kuva Merja Kähkönen.

Kevät 2018 toi esiin kierrätysteeman, sillä trio käytti teosmateriaaleina kierrätysmateriaaleja kuten mm. vanhoja ruostuneita pyykkipoikia, matonkudetta, kengännauhoja, hula-vanteita, tarjottimia, bambukaihtimen säleitä, kana- ja katiskaverkkoa. Matkalla kevääseen -näyttelyssä Sirpa Hasan paperimassapuput matkasivat kevääseen kuumailmapallolla, joka oli koottu jumppapallosta ja matonkuteesta. Puput ihastuttivat ja saivat hymyn huulille varmasti ihan jokaiselle kävijälle! Näyttely teki kävijäennätyksensä, 631 kävijää. Vielä kerran, sydämellinen kiitos kaikille kävijöille kuin myös munanmaalaritriolle ja trion täydentäjälle Soile Aartialalle. Kevät on aina ihmeiden aikaa :)

PS. Otsikon "tiutilasto" viittaa munien kappalemittaan, tiu on yhtä kuin 20 kpl :)

Viime viikkojen ja tulevien to do -listaa

Siitä onkin vierähtänyt jo muutama viikko, kun viimeksi kirjoitin blogiin. Alkuvuosi on museolla aina hektistä aikaa, kun on tehtävä monenlaisia paperitöitä ja tilastoja eri tahoille, ja dead-linet paukkuvat tammi-helmikuun vaihteessa...

Olen siis laskenut museotilastoja tilinpäätöstietoihin - vuosi 2017 palautti taidemuseon kävijämäärän pienen notkahduksen jälkeen entisiin yli 2000 kävijän lukemiin (2069). Kävijöistä peräti 125 oli Museokorttikävijöitä.
Näin Museokortilla kävijöiden määrä lähes tuplaantui verrattuna vuoteen 2016. Hienoa! Näyttelyt olivat avoinna kävijöille 170 päivänä ja avoinnaolotunteja kertyi 690.  

Tilastojen kokoamisen rinnalla on rakennettu vuoden ensimmäinen vaihtuva näyttely ja otettu vastaan muutama opiskelija- ja koululaisryhmä sekä näyttelyyn liittyvään hathajoogakurssiin osallistuvia joogan harrastajia. Torstaisin on jatkettu taiteen lukupiiriä, jossa on luettu ääneen Kati Tervon romaania Iltalaulaja.  

Museoiden toimintakulttuuri on tullut murrokseen, ja museoiden on suuntauduttava ulospäin;  yhteisöllisyys ja toiminnallisuus ovat päivän sanat. Joogakurssin ja taiteen lukupiirin lisäksi olemme järjestäneet piha-alueen asvaltilla lapsiperheille kaksi katuliitutapahtumaa, joista heinäkuinen oli omistettu Helene Schjerfbeckille ja hänen taiteelleen. Kesäkuussa Duo Detritus esitti renessanssiajan luuttulauluja ja suomalaisia kansanlauluja pienimuotoisena kesäkonserttina museon auditoriossa.

Vuoden 2017 viime metreillä Äänekosken taidemuseon päivitetty kokoelmapoliittinen ohjelma esiteltiin vapaa-aikalautakunnassa, jossa se hyväksyttiin taidemuseon agendaksi seuraavalle viisivuotiskaudelle. Ohjelma tuli päivitettäväksi Museoviraston antaman uuden ohjeistuksen myötä ja hyvä niin, sillä päivityksen yhteydessä moni asia selkeni, mikä tulee jatkossa helpottamaan kokoelmien hoitoa.

Eri juttu sitä vastoin onkin se, että kokoelmanhallintajärjestelmää itsessään ollaan uudistamassa yhteismitalliseksi keskisuomalaisten museoiden kanssa. Projekti on aikaa vievä ja vaativa mutta tärkeä ja tarpeellinen. Kevättalvesta 2017 alkaen on tavattu palavereissa ja osallistuttu webinaarien kautta koulutuksiin. Uuteen järjestelmään siirtyminen ei ole yksinkertaista eikä helppoa. Nyt olemme tutustuneet vasta tarjolla oleviin järjestelmiin ja aloittelemassa yhden varteenotettavan järjestelmän testausta. Kiire tässä kuitenkin tulee, sillä testausympäristö on auki vain helmikuun lopulle, ja meidän pitäisi kokeilla eri aineistotyyppien syöttöä, liitteiden ja linkitysten tekoa sekä järjestelmän hakutoimintoja.

Lisänsä tähän kaikkeen museotoimen omaan pyöritykseen on vielä tuonut kaupungin uuden sähköisen palautejärjestelmän opettelu ja sisäistäminen. Verkkosivuilla näet avautui viime torstaina (8.2.) kuntalaisille mahdollisuus antaa suoraa palautetta palveluista, toiminnasta ja päätöksenteosta. Nyt siis palautetta meille - ruusuja ja/tai risuja :)

Äänekosken taidemuseo kiittää ja kumartaa

Rapiat 45 vuotta sitten, Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan toimintakertomuksessa vuodelta 1971 kirjoitettiin mm. seuraavaa:
 
"Kamerataide on saamassa Keski-Suomessa taiteena sille kuuluvan aseman. Sitä ovat edesauttaneet kamerataidetta edustavan jäsenen, opettaja Olavi Porrin, nimittäminen toimikuntaan vuosiksi 1971-1973 sekä toimikunnan myöntämät avustukset kamerataiteelle. Ensimmäisenä maassa perustettiin 23.9. Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston kanssa yhteistyössä maakunnallinen kamerataiteen arkisto Keski-Suomen Kamerataiteen arkisto. Arkistoon on tarkoitus kerätä keskisuomalaisten kamerataiteilijoiden teoksia ja negatiiveja sekä alan kirjallisuutta että esineistöä. Arkiston kokoelmiin lunastettiin ensimmäiset teokset, yhteensä viisitoista Äänekosken - Konginkankaan taidepäivien maakunnallisesta valokuvanäyttelystä ... Kameraseuratoiminta on kertomusvuonna ollut läänin alueella vilkasta. Ohjelmassa on ollut pöytäkilpailuja, kuukausikilpailuja, esitelmiä, näyttelyjä, laboratorioharjoituksia, nuorten ohjaustoimintaa ja kansainvälisiin kilpailuihin osallistumista ... Myös kansainvälisissä kilpailuissa ovat keskisuomalaiset valokuvaajat menestyneet. Tästä on osoituksena mm. Olavi Porrille myönnetty AFIAP-arvo."


Maaliskuussa 2016 Äänekosken taidemuseolla on hieno tilaisuus kiittää kaikkia Kuvankaunis Äänekoski -valokuvanäyttelyssä käyneitä vieraitaan. Eilen tiistaina rikottiin 300 kävijän rajapyykki, ja ulko-ovi on käynyt tänäänkin varsin kiitettävästi. On mieltä lämmittävää huomata, että paikkakuntalaiset ovat ottaneet omakseen esillä olevat kameraotokset Äänekoskea ympäröivistä maisemista. Kaupungin omaan valokuvakilpailuun vuonna 2015 osallistuneet upeat luonnonmaisemat ja kulttuurimaisemat ovat yllättäneet, ihastuttaneet ja hämmästyttäneet kävijöitä, ja palaute on ollut yksinomaan positiivista. Kamerataiteen juhlavuosi on saanut näin erittäin onnistuneen alun. 


Kuvankaunis Äänekoski - poimintoja kaupungin 2015 valokuvakilpailusta, näyttely avoinna vielä huomenna torstaina 3.3. klo 12-15 sekä tulevana sunnuntaina 6.3. klo 12-16. Lämpimästi tervetuloa!

Extraviikot taidemuseolla

Kesänäyttelyn sulkeuduttua 13.9.2015 asiakkaat ja museon ystävät ovat pommittaneet meitä kysymyksillä tulevasta ohjelmasta ja tapahtumista. Mukavaa, että asia kiinnostaa niin monia ja taidemuseo pysyy "kartalla"  :)

Kuudennen näyttelyttömän viikon loppupuolella asiat alkavat selkiytyä. Ulkoremontti siltä osin kuin se oli suunniteltu on tullut maaliinsa eilissä päivänä. Koneet ja laitteet ovat lähteneet pihapiiristä ja mukava hiljaisuus on palannut taloon. Nyt voi jo kuulla omia ajatuksiaankin! Ei tämä jakso mitään hiljaiseloa ole kuitenkaan ollut. Asioita on vain tapahtunut talon ulkopuolella.

Hiskinmökin leivintupa on saanut muutamia Riitta Ollikaisen pajukudonnaisia seinilleen. Terveyskeskuksen kokoustiloihin on löydetty pari hyvää suurikokoista öljyvärityötä, joista toinen, Olli Kokkosen Lappoonia I, on pingotettu uudelleen ja toinen, Anja Kauton Äänekoski-aiheinen teos on saanut modernit, lakkapunaiset kehykset. Kiitos Anulle ja Jannelle Kehystämö Friidaan! Kaupungin taidekokoelman teoksia on palautunut museolle, ne on saatu kuvattua ja sähköisiä luettelointitietoja on saatu näin täydennettyä. Muutamia ryhmiäkin on tähän väliin mahtunut opastettavaksi ja heidän palautteensa on ollut positiivista: "mielenkiintoista kuulla muustakin museon toiminnasta kuin vain siitä näkyvimmästä osasta eli näyttelytoiminnasta".

Elina Jurvelan, Sirpa Hasan ja Päivi Pullin eli munamaalareiden kanssa on palaveerattu ja lyöty lukkoon kevään 2016 näyttely. Tiedossa on taas jotain uutta ja kiinnostavaa - pysykäähän kuulolla. Tekstiilitaiteilija Riitta Hytönen-Pasasen kanssa on sovittu kaupungin omistamien kuvakudosten kunnostamisesta ja uudelleensijoittamisesta. Ripustukseen liittyvä problematiikka on ollut pitkän pohdinnan alla, toivottavasti sekin saadaan ratkaistua vielä tämän vuoden puolella.

Olen paneutunut Toivo Parantaisen Taidemuseosäätiötä edeltäneisiin moninaisiin vaiheisiin ja niihin liittyvään arkistomateriaaliin. Olen tutustunut Taidekotitoimikunnan pöytäkirjoihin ja muistioihin niin Konginkankaan kunnan kuin Äänekosken kaupungin ajoilta. Siinä rinnalla olen uppoutunut myös Museoliiton julkaisuun Kokoelmapoistojen hyvät käytännöt (2015), sillä kaikesta huolimatta poistot ovat osa kokoelmanhallintaa. Poistot tulevat yleensä ajankohtaisiksi silloin, kun teokset ovat vaurioituneet niin pahasti, ettei niitä enää saada kunnostettua tai teokset ovat olleet kateissa vähintään kaksi vuotta eivätkä ole aktiivisesta etsinnästä huolimatta löytyneet. Meilläkin on oltava selvä kanta siihen, kuinka suhtautua poistoihin, ennen kuin asia ajankohtaistuu.

Olen osallistunut myös elämäni ensimmäiseen webinaariin oman tietokoneeni kautta. Museoliitto tarjosi tuhdin ajankohtais- ja tietopaketin, miten tuoda esille ja markkinoida museoalan historian suurinta innovaatiota, Museokorttia. Olen ylpeä, että Äänekosken taidemuseo kuuluu siihen yli 200 museon joukkoon, jonka näyttelyihin pääsee näyttämällä Museokorttia, ja josta kortin (54€) saa ostettua joko itselleen tai vaikkapa lahjaksi tulevaa joulukautta silmällä pitäen. Ennen joulua ostettuihin lahjakortteihin liittyy extrakuukausi; kortti on siis voimassa 13 kk, kun muistaa vain rekisteröityä loppiaiseen 2016 mennessä. Vaikka taidemuseon näyttelyt ovatkin tällä hetkellä suljettuna, niin toimisto on avoinna ti-to klo 12-15 asiointia ja ostosten tekoa varten. Ja meillä kauppa käy käteisellä. Tule ja tutustu Museokorttiin, tervetuloa :)

Ehdottomasti viimeinen mahdollisuus :)

Sunnuntaina 13.9. ajoin suoraan työvuoroltani näyttelyn valvonnasta Jyväskylän taidemuseolle tutustumaan kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen näyttelyyn Kohtaamisia. Kiirettä piti, ennätin paikalle varttia vaille viisi, kun näyttely ja samalla koko taidemuseon kesäkausi päättyi kuudelta. Onneksi ennätin :) Museoammattilaisena on tässä kuitenkin alkuunsa tunnustettava, etten ole seurannut Hirvimäen taiteellisen tuotannon kehitystä kovin aktiivisesti viime vuosina ja mielessä pyörivätkin hänen Äänekoskelle suunnittelemansa julkiset taideteokset Kauppiasmuistomerkki (1980) Wessmannin mäelle, kaupungintalon nurkan 13-metrinen reliefi Kasvu (1986) sekä Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston reliefi Virtaava vesi (1978), joka on saanut kunnian olla Hirvimäen ensimmäinen julkinen ulkotilaveistos.

Maakuntalehti oli kesän aikana pariin otteeseen huomioinut näyttelyn laajoissa artikkeleissaan, mutta ne olivat jääneet loman aikana lukematta. Kuvataiteilija, taidekriitikko Hannu Castrenin elokuiset näyttelyopastukset jäivät myös väliin. Oikeastaan hyvä niin. Ajan niukkuuden vuoksi päätin tehdä kierroksen epäortodoksisesti antamalla tunteiden kuljettaa kiinnostavalta teokselta toiselle. Päätin keskittyä vain muotoon ja väriin (tässä nimenomaisessa järjestyksessä). Kierroksesta kehkeytyi mielenkiintoisia omakohtaisia kohtaamisia suurikokoisten puuveistosten kanssa. Venytettyjä, roheita muotoja, mikä synnytti kaukaisia muistikuvia sveitsiläisen kuvanveistäjä Alberto Giacomettin venytetyistä, varjomaisista ihmishahmoista. Kauniita syviä tummia värisävyjä, muutamia hempeitä pastelleja. Nerokkaita sommitelmia. Hirvimäen suurikokoiset veistokset olivat kuitenkin rakkautta ensi silmäyksellä, toki pienehkö seinästä esiin tunkeutuva jänishahmokin oli tunteita läikkäyttävä näky. Kierros ilman ennakkoasenteita tai -tietoutta olikin täydellinen kohtaaminen :)

Lomalle pitkän odotuksen jälkeen :)

Olisin kuvitellut, että huonot lomasäät olisivat tuoneet huomattavasti enemmän museokävijöitä näyttelyihin kuin mitä kävijälistat kertovat :( Tosin eräänä kaatosaateen ryydittämänä iltapäivänä taidemuseon ovi kävi 24 kertaa, mikä on koko kesän ennätys yhdelle päivälle. Säätiedotteen mukaan ensi viikoksikin luvataan enemmän tai vähemmän sateita ja melko viileitä päiviä, eli mitään uutta mullistavaa ei taida olla tiedossa. Jään kuitenkin kaikesta huolimatta hyvillä mielin lomalle. Molemmat tämän kesän näyttelymme kestävät kriittisimmätkin katseet ja arvioinnit, mieli lepää Riitta Hytönen-Pasasen kuvakudosten ja tilatekstiilien välittämässä aihe- ja värimaailmassa, ja Kalle Carlstedtin luonnosmaiset akvarellit ja piirustukset herättävät kiinnostusta paikallishistoriaan ja sen dokumentointiin kuvataiteen keinoin.

Palaute näyttelyistä on ollut kaikkineen positiivista. Keskisuomalaisuus on sittenkin kova juttu! Ja keskisuomalainen näyttelykesä jatkuu lomista huolimatta, Äänekosken taidemuseon näyttelyt ovat avoinna 13.9. saakka tiistaista perjantaihin klo 12-18 ja lauantaista sunnuntaihin klo 12-16. Olkaa sydämellisesti tervetulleita :)

Vuoden 2014 viralliset tilastot perinteiseen tapaan

Vuosi on vaihtunut varsin vauhdikkaasti, jopa niin, että vasta näin runsaan viikon viiveellä sain setvittyä taidemuseon vuoden 2014 viralliset tilastot kaikille nähtäväksi ja arvioitavaksi.

Vuoden aikana näyttelyissä kävi yhteensä 2299 asiakasta, missä on lisäystä edellisvuoteen 26 kävijän verran. Hyvä niin :) Eniten asiakkaita vieraili museossa tammikuussa, jolloin Anna Wildrosen näyttelyyn tutustui huimaavat 632 asiakasta. Toiseksi eniten asiakkaita (437) poikkesi elokuussa, kun kesänäyttelymme Väinö Hämäläisen (1876-1940) taiteesta sai kaipaamaansa nostetta kriitikko, kuvataiteilija Hannu Castrénin maakuntalehti-Keskisuomalaiseen kirjoittamasta arviosta. Suurkiitos, Hannu, sinulle tästä vetoavusta!

Vuoden aikana taidemuseo avasi ovensa näyttelyvieraille 160 päivänä, aukiolotunteja kertyi kaikkiaan 672 tuntia. Vaihtuvia näyttelyitä rakennettiin vuoden aikana yhteensä kuusi. Kiistatta suosituin oli jo mainitsemani Anna Wildrosen kierrätysmateriaaleista koottu riemukas ja käsittämätöntä luovuutta osoittava kooste "kaiken maailman kaaoksesta". Mikko Salmelinin muotokuvat ja perinteiset maisemamaalaukset saivat paikkakuntalaiset mukavasti liikkeelle, 252 kävijän verran. Hasa-Jurvela-Kiviaho-Pulli -kvartetin maalatut pisankamunat pääsiäisen tietämillä kiinnostivat myös kiitettävästi paikallisia, 289 kävijän verran. Väinö Hämäläisen Löytöretki maisemaan toi museolle kesän aikana 878 kävijää, mikä jätti tosin paljon hampaankoloon. Meiltä oli nimenomaan toivottu jo pidemmän aikaa "tavallista taulunäyttelyä", ja kun se sitten päätettiin toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla, asiakaskato oli yllättävän suuri, useampi sata kävijää. Asiaa ei avittanut sekään, että rinnakkaisnäyttelynä auditoriossa oli Keski-Suomen Opiston ajankohtainen 120-vuotisjuhlanäyttely. Jaakko Wariksen abstraktit kuvat vuoden lopulla jäivät nekin yllättävän varjoon (199 kävijää). Tosin ne, jotka tutustuivat näyttelyyn, kehuivat poikkeuksetta näyttelyä erittäin onnistuneeksi läpileikkaukseksi Wariksen pitkältä taiteilijauralta.

Taidemuseolla ei vuoden aikana järjestetty aiempaan tapaan konsertteja, mutta taiteilijatapaamisissa riitti keskustelijoita mukavasti, ja museon auditoriossa järjestettiin peräti kahdeksan työpajaa. Anna Wildrosen tammikuun työpajoihin ilmoittautui ennätykselliset 83 osallistujaa, jotka suunnittelivat ja toteuttivat Annan ohjauksessa elämänsä taideteoksen. Innostus oli käsin kosketeltavaa. Työpajainnostus jatkui pääsiäisenä, jolloin kokeiltiin pisankamunamaalausta osaavien opettajien, Elinan, Piian ja Päivin johdolla.

Niin, ja blogitekstejä syntyi vuoden aikana 19, joihin kävi tutustumassa vajaat 3000 lukijaa. Kiitos siis kaikille niin fyysisesti kuin virtuaalisestikin museon arjessa mukana kulkeneille :)

Palautetta oranssiin laatikkoon

Kyllä se on kummaa, kuinka vaikeata on ottaa vastaan kiitosta ja kehuja. Useasti sitä miettii, josko kiitoksiin olisi "koira haudattuna". Kesänäyttelyn päätyttyä syvennyin saatuun palautteeseen: yhtä vaille positiivista. Ja se yksikin epäilyksenalaista sotkua ja paperin nurkassa tuherrus p----aa. Tämä yksi ja ainoa lappunen laittoi miettimään. Mitä olimme tehneet väärin? Mitä pitäisi jatkossa tehdä toisin?

Näyttelyn suunnittelussa on ensisijaisen tärkeää huomioida asiakkaat eli se kohderyhmä, jolle ripustus tarjoillaan ja erityisesti se kohderyhmä, jolle ripustus haluttaisiin tarjoilla. Tutkimusten mukaan näyttelyssä kävijä on keski-ikäinen, eteläsuomalainen, kouluttautunut naishenkilö, ja tilanne on pysynyt hälyttävän kauan tismalleen samana. Missä miehet, nuoret ja lapset luuraavat? Tiedän, ettei kaikkia voi miellyttää eikä se ole tarpeenkaan mutta kuitenkin. Tulevaa näyttelytarjontaa on siis tarkasteltava uusin silmin ja sitä kautta löydettävä uudet potentiaalit asiakkaat. Tässäpä meille ihan riittävästi työsarkaa.

Positiivinen palaute on mannaa korville ja mielelle, mutta se ei laita uudistuksen rattaita pyörimään. Niin se vain on. Sitä luulee olevansa täydellisen ammattitaitoinen ja luova eikä tunne tarvetta muuttaa toimintatapojaan. Onneksi täydellisyyden kuplan voi puhkaista juuri tällainen paperin nurkan tuherrus. Oikeastaan olenkin siitä hyvin kiitollinen.

Entäs se positiivinen palaute? Tässä joitain katkelmia teillekin hetkellisesti nautittavaksi: "kunniaksi järjestäjille sekä Äänekosken kaupungille", "Väinö Hämäläisen tuotannon laaja-alaisuus ja taitavuus pääsevät oikeuksiinsa", "rehellistä kultakautta Suomesta, pidin erittäin paljon - lisää tällaista", "ihania lapsuusmuistoja - Ihmeellisen kalaretken tauluja jäin kaipaamaan"sekä "melkein kaikki työt yksityiskokoemista eli niitä ei ole voinut juuri aiemmin nähdä, jatko Jyväskylään?"

Siirrän jokaisen oranssiin laatikkoon pudotetun palautteen näyttelymappiin arkistoitavaksi. Tiedä, vaikka joku innostuisi joskus tekemään palautteista suurempaakin tutkimusta.