Anna WildRose - kollaaseja ja esinekoosteita

Vuoden 2013 viimeinen vaihtuva näyttelymme avautuu tänään tiistaina 26.11. jolloin liitymme niiden runsaan sadan näyttelyn jatkeeksi, jotka Anna WildRose (Pirkko Toiviainen s.1951) on pitänyt kotimaassa ja ulkomailla vuodesta 1993 lähtien.

Annasta piti isona tulla taiteilija tai ehkä kirjailija. Hänestä tuli kuitenkin ensin lastentarhanopettaja, maailmanparantaja ja kolmen lapsen äiti. 1980-luvulla hän alkoi miettiä, mitä tehdä kaikesta siitä tavarasta, jonka ihmiset heittävät pois. 1990-luvulla hän alkoi tehdä poisheitetyistä, elinkaarensa päähän tulleista tavaroista taidetta, kollaaseja ja esinekoosteita.

Kollaasi on kuvataiteen tekniikka, joka syntyi 1900-luvulla kubismin myötä. Kollaasissa yhdistetään liimaamalla erilaisia materiaaleja samaan teokseen. Materiaaliksi voi valita melkein mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, tosin perinteisesti on käytetty mm. papereita, puuta, kangasta, kuituja, pahvia ja hiekkaa. Anna WildRose on laajentanut materiaalirepertoaaria moneksi, on nappeja, neppareita, höyheniä, sulkia, kiviä, lasihelmiä, korun osia, pitsejä, virkattuja liinoja, kasvien ja hedelmien siemenkotia, leikkikaluja, joulukoristeita ... mihin ikinä mielikuvitus vain ulottuu! Pintojen kiinnitysaineena toimii liisteri, vedessä turpoavia tärkkelys- tai selluloosayhdisteitä sisältävä liima. Annan taidetyöpajoissa upotetaan kädet kyynärpäitä myöten liisteriin!

Kollaasin variaatioksi voidaan kutsua assemblaasia eli esinekoostetta, joka on esineryhmästä kasattu teos, kaksiulotteisen kollaasin kolmiulotteinen vastine. Esinekoosteessa esineet ovat itsessään teoksen rakennusmateriaalia; paikallislehdessämme kuvailtiinkin, kuinka Anna WildRose oli esim. loihtinut hilloämpäristä hääkakun näyttelyn kookkaimpaan esinekoosteeseen "Elämän talossa on monta huonetta" (2010-2012).

Anna WildRose, Elämän talossa on monta huonetta, esinekooste vv.2010-2012

Anna WildRosen teokset haastavat katsojan henkisen kasvun tielle. Teokset eivät ole vain ulkokuoren bling-blingiä vaan sisältävät syvällistä pohdintaa ihmiselosta ja rohkeatakin arvostelua nykymaailman menosta ja ympäristömme tilasta.

Anna WildRose - kollaaseja ja esinekoosteita -näyttely on avoinna 26.11.2013 - 30.1.2014, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16, ryhmille varauksesta myös muina aikoina. Pääsymaksu 3/2 €. Suljettu vain 24.-26.12. ja 31.12.-1.1. Taidetyöpajatiedustelut ryhmille, puh. 0400 439 807. Tervetuloa!

Museokokoelmat vastuuna, vaivana ja vahvuutena

Valtakunnallisten museopäivien teemana Kouvolassa 22.-24.5.2013 oli kokoelmat ja niiden aiheuttamat vastuut, vaivat ja vahvuudet eli kokoelmien olemassaolon oikeutus eri näkökulmista  katsottuna. Suomen museoliiton juuri ilmestyneeseen Julius-tiedotteeseen on laadittu mielenkiintoisia koosteita päivillä pidetyistä puheenvuoroista. Rovaniemen museotoimenjohtaja Hilkka Liikkanen puhuu puheenvuorossaan varsin suorasukaisesti taidemuseoiden lahjoitus- ja deponointikokoelmista. On totta, että taidemuseoiden toiminta perustuu suuressa määrin kokoelmille, joita museo ei itse ole kerännyt. Ensin on ollut kokoelma, jonka ympärille on syntynyt museo, ja sitten kokoelmasta on saattanut tulla riesa - varsinkin - kun varastotiloissa ovat tulleet seinät vastaan.

Me teemme poikkeuksen tähän näkemykseen, sillä Äänekosken taidemuseo perustettiin olemassaolevan Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön taidekokoelman ansiosta. Ja nimenomaan ansiosta, ei sen takia. Ilman yksityishenkilön keräämää laajaa kokoelmaa taidemuseota ei todennäköisesti olisi perustettu, ja olisimme yhtä instituutiota köyhempiä. Meillä on siis suhtauduttu positiivisesti tähän deponointikokoelmaan, joka on vieläkin perusnäyttelymme elinehto. Kokoelman luovuttaminen museon hoidettavaksi on ollut ja on edelleen molemminpuolinen etu.

Museotoimenjohtaja Liikkanen jatkaa puheenvuorossaan deponointien riesasta mm. siinä, että nykyinen taidemuseoiden ammattitaitoinen henkilökunta haluaa vaikuttaa kokoelmien karttumistapaan ja käyttöön itsenäisesti ja muistuttaa, että varastot ja näyttelytilatkin alkavat olla täynnä. Hän peräänkuuluttaa tiukan talousahdingon ikeessä tarpovilta museoilta uusia bisnesideoita, esim. että museot alkaisivat periä maksua kokoelmien hyvästä ja museaalisesta hoidosta. Idean tällaisesta kokoelmahotelleista lanseerasi taannoin Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä. Ei ollenkaan hassumpi ajatus, sanon minä.

Kokoelmiin kohdistuvaa teemaa sivuaa HS:n kulttuuritoimittaja Kaisa Viljanen 6.4.2013 ilmestyneessä lauantaiesseessään "Museoiden suurin tabu - varastojen täyttyessä museoiden pitää voida myös luopua teoksista",  johon on haastateltu mm. useita suomalaisten taidemuseoiden johtajia. Viljanen pohtii samankaltaisia museokentällä ilmeneviä haasteita. Museoiden varastot täyttyvät taideteoksista, ja taidetta tehdään jatkuvasti lisää. Viljanen kysyykin, miten pitkään kokoelmien jatkuva kartuttaminen on järkevää. Hänen mukaansa pitäisi pystyä luomaan toimiva ja tavoitteellinen poistopolitiikka, joka noudattelisi Kansainvälisen museoneuvoston ICOMin tiukkoja eettisiä ohjeita. Liekö sitten mahdollista?