Miltä museo näyttää?

Koronakaranteenin aikana on tullut seurattua televisiosta useampaa sisustus-, kunnostus-/korjaus- ja piha-/puutarhaohjelmaa. Silmiinpistävää monessa kohtaa on ollut se, että toivotaan kohteen muuttuvan joksikin muuksi kuin museoksi. Koti ei saa näyttää museolta, kesämökki ei saa muistuttaa museota, "museoesineet" on siirrettävä pois näkyvistä, muuten ollaan museossa. Museo mielletään negatiivissävytteiseksi, oikeastiko?

En allekirjoita ylläolevaa ajatusta. Olen ylpeä, että saan museoammattilaisena työskennellä museossa, jonka perustehtävänä on hoitaa toimialueen esineellisen ja henkisen kansanperinteen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistorian ja kuvataiteen tutkimus-, tallennus-, opetus- ja näyttelytoimintaa sekä ylläpitää kulttuuriperinnön tallentajana ja tiedonvälittäjänä kokoelmien taustaksi tutkimusarkistoja.

Kuluvan kevään aikana olen saanut mahdollisuuden tutustua perusteellisemmin museon yhteen perustehtävään, tallennustoiminta on näet siirtymässä uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään. Olen päässyt tutustumaan olemassaolevaan esinekokoelmaan, valokuvakokoelmaan, arkistoon ja av-aineistoon. Meillä on tallennettu yli kolmen vuosikymmenen ajan mielenkiintoista paikallisaineistoa näihin kyseisiin kokoelmiin. 😊

Oppimatkalla uuteen SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmään keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Näyttelypurkua keväällä 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Miltä muulta museo näyttää juuri tällä hetkellä? Vaihtuvan näyttelyn tiloissa tapahtuu kaiken aikaa myös jotakin.

 

Ari Liimataisen näyttely Maailma päättyy happotorniin on purettu ripustuksestaan, kehysten silmukkaruuvit on irrotettu, ja teokset on pinottu oikeaoppisesti toisiaan vasten odottamaan siirtoa taiteilijan omiin työtiloihin. Se, milloin siirto tapahtuu, on vielä epävarmaa johtuen koronaepidemian kestosta. Kesään mennessä kuitenkin teokset on siirrettävä erkkeritilasta muualle, sillä museolla ajatellaan tulevasta positiivisesti ja meillä suunnitellaan kesän 2020 näyttelyä Helmiä II. Kesänäyttely kootaan Äänekosken kaupungin omista kokoelmista jatkoksi viimekesäiselle Helmiä! -näyttelylle, jossa tuolloin esiteltiin akvarelleja, piirroksia ja öljymaalauksia. Tällä kertaa esille nostetaan grafiikkaa, akryyleja sekä guasseja. Grafiikan runsaus saattaa tuoda näyttelyyn tummia sävyjä, mutta toivon löytäväni rinnalle myös värikkäitä, tummuutta tasapainottavia teoksia. 😀

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Suunnittelua kesään 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Museokauppakin on saanut laatikkokaupalla täydennystä hyllyihinsä. Kiinnostavia teoksia ovat mm. Suolahti 50 vuotta sekä Suolahden Urhon 100-vuotishistoriikki. 😊

Museokauppaan tulevia myyntituotteita.
Kuva Marjo Ahola.

Näkymä työpöydälle.
Kuva Marjo Ahola.

Onneksi pääni ei ole yhtä sekaisin kuin työpöytäni tällä hetkellä! Näiden kuvien myötä pikainen katsaus, miltä museossa näyttää. Näyttääkö täällä ankealta, tylsältä, pölyiseltä tai pysähtyneeltä? Kommentoikaa mieluusti, puolin ja toisin! 👍👎

Taiteen tulkintaa kotikonstein :)

Museokortin karanteenitaide on viime päivinä tuonut hymyn huulille yhdelle jos toisellekin ja saanut aikaan naurun pyrskähdyksiä. Ihmismieli on niin uskomattoman luova ja kekseliäs, varsinkin näissä erityisissä poikkeusoloissa! Vai mitä sanotte Suomen kultakauden taiteen toisinnoista kotikonstein sommiteltuna? Tässä mm. näkemys Gallen-Kallelan teoksesta Symposion (1894). Alkuperäisessä teoksessa kultivoituneet ystävykset Akseli Gallen-Kallela (tuolloin vielä Axel Gallén), Oskar Merikanto, Robert Kajanus ja Jean Sibelius nojailevat pöydän äärellä pohtien elämän ja taiteen arvoitusta.

Kaisa Hernberg teki perheensä kanssa karanteenitaidetta Gallen-Kallelan tunnetusta Symposion-teoksesta. Uudella teoksella pyrittiin kuvaamaan karanteenin tylsyyttä. Ketsuppipurkki ja soijakastike korvaavat alkuperäisen teoksen pulloja.

Gallen-Kallelan kuuluisa Symposion-maalaus versioitiin ilmentämään karanteenin tylsyyttä – ”Koko perhe on saanut monet hyvät naurut”

Museokortin #karanteenitaidetta-haasteessa luodaan uusia versioita tutuista taideteoksista. Haasteen kuvakilpailussa palkitaan huhtikuun loppuun asti joka viikko kaksi teosta Museokortilla. 

Suomalaiset ovat innostuneet tekemään karanteenitaidetta versioimalla tuttuja kotimaisia teoksia kodin tavaroilla karanteeniajan hengessä. Somessa maaliskuusta asti kiertänyt haaste sai alkunsa alankomaalaiselta @tussenkunstenqurantaine-tililtä.

Museokortin #karanteenitaidetta-haasteeseen on osallistuttu jo yli 1 500 julkaisulla. Kokoamme @karanteenitaidetta-tilille haasteen parhaita paloja. Lue ohjeet, miten osallistua itse haasteeseen 

Haasteeseen liittyvä kuvakilpailu jatkuu 29.4. asti. Palkitsemme joka keskiviikko kaksi parasta teosta Museokortilla. Kaikki aiemmin osallistuneet ovat yhä mukana kilpailussa.

Museot.fi -sivustolta https://museot.fi/uutiset löytyy lisää upeasti toteutettua karanteenitaidetta, käykää ihmeessä katsomassa ja nauttimassa näkemästänne! Näissä merkeissä hyvää viikonloppua toivottaa Äänekosken taidemuseo!

Vihreää valoa? - Hyvää pääsiäistä!

Rairuohot kahvikupeissa ovat olleet perinteisesti meidän taidemuseomme oma juttu.
Tänä pääsiäisenä on turvauduttava vuoden takaiseen kuvaan tästä viehättävästä vihreydestä.
Kuva Marjo Ahola.

Tuli aivan välttämätön pakko etsiä kuva perinteisestä rairuohoasetelmasta, jonka olen kasvattanut kahvikuppeihin näyttelyiden piristykseksi jo seitsemänä keväänä. Siemenet ja multa oli nytkin jo hankittuna, mutta ... te tiedätte kyllä ...

Kaikesta huolimatta valo lisääntyy vauhdilla. Luonnon vihreys valtaa pian ympäristömme ja tuo mukanaan kaivattua energiaa arkeen. Luonto näyttää meille vihreää valoa, valoa lähteä luontoon nauttimaan ja rentoutumaan. Nyt tämä kaikki on mahdollista :)

Vaikka museolla ulko-ovet ovat tiukasti kiinni, niin sisätiloissa tapahtuu jatkuvasti monenlaista. Olen saanut valmiiksi vuoden 2019 museotilastot niin Museovirastolle kuin Opetus- ja kulttuuriministeriöllekin ja vielä vaaditussa aikataulussa - hyvä minä! Molemmat tilastot ovat teettäneet rutkasti työtä, varsinkin, kun ne ovat luonteeltaan ja sisällöltään hyvin erilaiset.

Pääsiäisvapaiden jälkeen alkaa etäkoulutus uuden SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmän käyttöön. Sinne on talven aikana siirretty vanhasta POLYDOC-järjestelmästä kaupunginmuseon esinekokoelma, arkisto, valokuvakokoelmat sekä käsikirjasto ja taidemuseon hallinnoimat taideteokset. Nyt on vielä  opeteltava käyttämään uutta järjestelmää, joka poikkeaa kovasti vanhasta järjestelmästä.

Kaupungin henkilöstön yt-neuvottelu-uhkan alla toivon todellakin, että meille näytetään vihreää valoa, ja että museolla saadaan jatkaa töiden eteenpäin viemistä. On näet muistettava, että museon toimiva infrastruktuuri (so. perusrakenteet, kokoelmat) mahdollistaa näyttelyiden jatkumon tulevaisuudessa, kun ovet saadaan taas auki yleisölle.

PS. Tein myös laskutoimituksen Maailma päättyy happotorniin -näyttelyn kävijämääristä. Ari Liimataisen näyttelyyn ennätti tutustua loppuvuoden ja alkutalven aikana kaikkiaan 747 kävijää. Se on suurenmoisen korkea luku, lämmin kiitos aivan jokaiselle kävijälle! Voikaa hyvin ja pitäkää huoli itsestänne sekä lähimmäisistänne :)

Hyvää pääsiäistä!