Lauantaiaamuna lähdin tyttären kanssa hyvillä mielin työpaikalle taidemuseolle. Edessä oli useamman tahon kanssa sovittu poikkitaiteellinen lapsiperhetapahtuma. Viime vuonna tapahtuma keräsi huikeat 80 kävijää, se sai kiitosta ja sille toivottiin jatkuvuutta. Lauantaina museolla oli tarjolla Sirpa Hasan ohjaama taidetyöpaja, jossa askarreltiin taidekaukoputki näyttelysuunnistusta varten. Suunnistuksessa etsittiin batikkinäyttelyn töistä eläimiä ja niiden jättämiä jälkiä. Välillä pysähdyttiin kuuntelemaan Ala-Keiteleen musiikkiopiston oppilaiden ja opettajien musiikkiesityksiä ja soitinesittelyjä. Oboe ja kantele tulivatkin mukavasti siinä sivussa tutuiksi. Suunnistuksen jälkeen saattoi vielä jäädä ottamaan kasvomaalauksen, jota MLL:n paikallisyhdistyksen aktiivit olivat taiteilemassa. Kaiken tekemisen välillä tarjoiltiin lapsille mehua ja keksejä. Mutta missä olivat kävijät? Porukalla siinä ihmeteltiin kävijöiden vähäistä määrää, sillä edellisvuoden positiivinen palaute oli nostanut odotukset korkealle. Merkitsin kävijämääräksi lopulta 31.
Sunnuntaina taidemuseon tapahtumat saivat jatkoa, kun taiteilijatapaamisessa Sirpa Hasa esitteli batikkinäyttelynsä ja kertoi batikin valmistamisesta Ghanassa, Indonesiassa ja Lounais-Kiinassa. Sirpa oli tuonut mukanaan matkoiltaan hankkimia batikkikankaita, joiden valmistusprosessit olivat mielenkiintoista kuultavaa. Sirpalla oli mukanaan myös vahanlevityskyniä ja -pensseleitä sekä koristeellisia kuparileimasimia. Olin optimistisesti odottanut runsasta osallistumista tilaisuuteen, joka oli ainutkertainen. Pettymys oli täten melkoinen, kun kirjasin päivän saldoksi 12 kävijää.
Yritän ymmärtää, että lauantain lapsiperhetapahtumasta vei voiton kaupallinen laskiaistapahtuma ilmaisine hernekeittoineen, liukureineen sekä tasatuntiarvontoineen. Mutta sittenkin, onko paikkakunnan taide- ja kulttuuritarjonnan hyväksikäyttö todellakin vielä niin lapsenkengissä, että kaupalllisuus vie voiton. Yritän uskoa, että vasta kolmas kerta toden sanoo, eli ensi vuonna tapaamme jälleen - näin uskoivat ainakin musiikkiopiston väki ja MLL:n naiset. Ehkä minäkin tästä vielä toinnun ja sytyn ajatukseen perinteisestä kulttuuri- ja taidetapahtumasta talven keskellä. Yritän myös ymmärtää, että batikin maailma on meille suomalaisille sen verran vierasta ja perinteestä poikkeavaa taiteen tekemistä, ettei se välttämättä jaksa kiinnostaa. Mutta ... meillä pitäisi kuitenkin olla tervettä uteliaisuutta kaikkea uutta ja ennennäkemätöntä kohtaan, niin että kehittyisimme ja kasvaisimme ihmisinä. Ei sen enempää eikä sen vähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti