Joulun ja talven värejä avaruudellisissa sfääreissä

Joulu tulla jollottaa (luin jostain, että se myös jolkottaa?!), joten valitsin kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelystä Maailma päättyy happotorniin joulun ja talven omimpia värisävyjä ja teemoja pieneen esittelyyn.

Vas. Kopernikus (2005) akryyli, kesk. Kuuma planeetta (2015) akryyli,
oik. Avaruuden ihmeet (2006) akryyli / Ari Liimatainen.
Kuva Marjo Ahola

Vas. Joulu tuli että romahti (2002) akryyli, oik. Odottaja (2014) akryyli / Ari Liimatainen.
Kuva Marjo Ahola

Kyllä näistä olisi jopa joululahjoiksi, joten kannattaa käydä ostoksilla taidemuseolla, sillä suurin osa esillä olevista teoksista on myös myytävänä. Seinältä en suoraan lupaa teosta mukaan vaan näyttelyn päätyttyä 22.3.2020. Teoksen hankintaa voisikin verrata lehden vuosikerran lahjoittamiseen, eihän lehtikään ilmesty jouluaattona, vaan tilaus alkaa vasta seuraavan vuoden puolella. Ja hyvä kuvakin teoksesta on kiva vinkki tulevasta lahjasta saajalleen, eikö vain?

Vas. Linnut (2017) akryyli, oik. Kiinni jäit (2018) akryyli / Ari Liimatainen.
Kuva Marjo Ahola

Vas. Raskasta bluesia (2019) akryyli, oik. Astrofoni (2018) akryyli / Ari Liimatainen.
Kuva Marjo Ahola

Taidemuseolla palvellaan asiakkaita 22.12.2019 saakka tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12-15 sekä joka sunnuntai klo 12-16. Näyttelyt ovat tällöin avoinna, samoin museokauppa, josta löytyy mm. kirjoja, lehtiä, kortteja, julisteita, heijastimia, pysäköintikiekkoja sekä mikrokuituliinoja. Museokaupan tuotteet ovat myytävänä vain käteisellä, näyttelyteokset sopimalla henkilökohtaisesti toimitustavasta Ari Liimataisen kanssa. Tervetuloa!

Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan

Äänekosken taidemuseon aulatilat palvelevat asiakkaitaan myös pop up -kirjakauppana, sillä museolla on myytävänä kaupungin omakustanteita. Niistä ehkä ajankohtaisin on veteraanimatrikkeli Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, sillä lauantaina 30.11. tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä, ja Keitele-järven rannoilta jouduttiin lähtemään tuolloin matkaan.

Risto Korhosen ja Jorma Heiskasen (k.2019) toimittamaa Veteraanimatrikkelia on saatavana
Äänekosken taidemuseolta 15 euron hintaan, maksu vain käteisellä.
Taidemuseo avoinna ti,ke ja to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Keiteleen rannoilta jouduttiin lähtemään kaikkiaan kolmeen sotaan, ensin talvisotaan, sitten jatkosotaan ja viimeksi vielä entistä asekumppania vastaan Lapin sotaan. Useimmille lähtö perustui asevelvollisuuteen, mutta eri tehtäviin löytyi myös vapaaehtoisiakin.

Risto Korhosen ja Jorma Heiskasen toimittama Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan (2002) ei yllättäen olekaan pelkkä matrikkeli rintamalla olleista miehistä, vaan se kertoo laajasti myös kotirintaman arjesta. Sotiin lähteneillä oli jatkuva yhteys kotiin, joka oli jouduttu jättämään. Mielenkiinto kotirintaman tapahtumiin on viime vuosina kasvanut, sillä ilman kotirintaman ponnisteluja ei rintamakaan olisi pärjännyt.

Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan sisältää myös fil.lis. Jukka Nyyssösen katsauksen ajan poliittiseen historiaan, joka keskittyy nimenomaan seudun miesten sotataipaleen vaiheisiin. Äänekosken reserviläisjärjestöjen keräämät miesten ja naisten omakohtaiset kertomukset ovat elävintä materiaalia sellaisen lukijan kannalta, joka ei ole kokenut sotaa. Vaikeiden aikojen kokemusten taustaa vasten nykyiset Keiteleen rantojen asukkaat voivat hahmottaa omaa aikakauttaan.

Kylläpä taiteen lukupiiriä nyt hellitään :)

Että on mennyt kiinnostavaksi tämä loppuvuosi, taiteen kirjapiirinkin osalta. Syyskuussa kirjapiiri valitsi useammasta hyvästä vaihtoehdosta ääneen luettavaksi sen parhaimman, Johanna Venhon historiallisen romaanin Ensimmäinen nainen. Olemme edenneet jo kirjan loppupuolelle, jäljellä on vielä kaksi lukukertaa; kirja on kietonut kuulijansa niin tiukkaan mutta kuitenkin hellään otteeseen, että piiriläiset ovat innokkaina paikalla jo hyvän matkaa ennen aloitusta päästäkseen tunnelmaan mukaan.

Taiteen lukupiiriin esitetyt ja loppusuoralle edenneet kirjat, ykköseksi nousi Johanna Venhon Ensimmäinen nainen.
Kuva Marjo Ahola

Toissa viikko toi myös kiinnostavan tiedotteen kirjaan liittyen, sillä Koskelan perinteiseen kirjallisuusmatineaan saadaan vieraaksi juurikin Johanna Venho. Hänet voi tavata ja häntä voi kuunnella siis sunnuntaina 17.11. klo 13 Koskelassa, tervemenoa sinne 😊

Viime torstaina uutiskynnys tuli jälleen ylitetyksi, tällä kertaa jopa valtakunnan mediassa. Johanna Venhon Ensimmäinen nainen valittiin yhdeksi kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi! Esiraati pitää kirjaa uskottavana ja ymmärrettävänä. Sylvistä rakentuu elävä ihminen Venhon herkällä ja runollisella kielellä. "Uhrautuvan ja älykkään Sylvin fiktiivinen ääni on tärkeä ja merkittävä", kuvaa esiraati ehdolla olevaa kirjaa.

Taiteen lukupiiri on nauttinut koko syksyn Johanna Venhon kirjan runollisen herkästä, psykologisen tarkasta ja kulttuurihistoriallisen vahvasta otteesta, niin suomalaisen kirjallisuuden kuin kuvataiteen näkökulmasta katsottuna. Valinta on ollut täydellinen!

Se on taas menoa!

Jännä juttu, että loppuvuotta kohti kun mennään, niin työtahti vain kiihtyy. 😮 Siis ainakin täällä taidemuseolla. Monilta eri tahoilta on tullut viestejä, että haluttaisiin työ/julkitilojen seinille taidetta piristykseksi ja virkistykseksi, tilan täydentäjäksi ja jopa tilan akustiikkaa parantamaan. Toisaalta tulee myös viestejä, että teoksia pitäisi hakea taidemuseon varastoon, pois tiloista, jotka ovat jääneet tyhjiksi, ja jotka ovat saaneet kokea harmillista vandalismia 😟

Olenkin näyttelyvalvonnan rinnalla tutkaillut teosvarastoja, pohtinut olemassaolevaa teostarjontaa ja sitä kuinka taideteos vastaisi "tilaajan" toiveita. Kaikki teokset kun eivät ole sijoitukseen kelvollisia aiheensa, kuntonsa tai kokonsa vuoksi. Kaikkia teoksia ei myöskään ole helppoa kuljettaa;  kahdeksan neliömetrin (200 x 400) kokoinen maalaus ei niin vain mahdu pakettiautoon, saatikka peräkärryyn! Tällaiset ajatukset aiheuttavat yllättävää päänvaivaa.

Koulunmäen yhtenäiskoulun uuteen koulurakennukseen on juuri syysloman jälkeen päästy muuttamaan, muutamat tilat jäivät kuitenkin kaipaamaan taidetta seinilleen. Uusiin tiloihin, portaikkoseinälle, on jo siirretty Urpo Heinon suurikokoinen öljyvärimaalaus Luominen (Kalevala), joka oli aiemmin sijoitettuna ruokalatiloihin. Teos kävi ennen siirtoaan puhdistuksessa (kuivasavutus) ja sai sen jälkeen uuden, upean sijoituspaikan varsin näkyvältä paikalta. Olen siitä erittäin iloinen ja tyytyväinen!

Koulun henkilökunnan kanssa on tehty yhteistyötä ja opettajien tilat, kokoustilat ja hallinnon käytävä ovat saamassa muutaman viikon kuluessa runsaasti taidetta seinilleen. Jatkossa seiniltä löytyy sekä uutta että vanhempaa grafiikkaa, moderneja öljyvärimaalauksia sekä tekstiilitaidetta.

Vanhaa ja uutta mv-grafiikkaa sekä pari alumiinireliefiä kaupungin kokoelmista.
Kuva Marjo Ahola

Juhani Petäjäniemen öljyvärimaalaukset Sointuja-sarjasta.
Kuva Pekka Soininen

Honkolan koululla taiteen sijoittaminen on "vaiheessa", toki koulun kirjastoon sijoitettiin jo Urpo Heinon maalaamat muotokuvat Ville ja Eeva Raatikaisesta, jotka omalta osaltaan kertovat koulun syntyhistoriasta. Piilolan päiväkoti jaksaa edelleen odottaa vuoroaan, sinnekin on teosvalinnat (mm. Päivi Reimanin Keitele-maisema) jo tehty. Suolahdessa Kotirannan palvelutalon ruokailutiloihin on suunniteltu muutamia Tommi Anttosen suuria valokuvateoksia, kunhan ripustuskiskot saadaan paikoilleen. Eli kaikki järjestyy aikanaan ja hiljaa hyvä tulee :)

Halloweenia ja lokakuisia ajatuksia taidemuseolta :)

Sain tänään hyvää halloweenia -toivotuksen. Typerryin toivotuksesta mutta kiitin kohteliaasti, Halloween-kulttuuri kun ei kuulu omaan vuodenkiertooni. Toivotuksesta muistui kuitenkin mieleen, että Suolahden rantaraitilla on tuloillaan Halloween-vaellus perjantaina 1.11. - hieno yhteisöllinen ja osallistava tapahtuma kaikkine asuineen ja valonlähteineen. Muistutan (ilon pilaajana / ryppyotsaisenako??) silti, että rantaraitin lähimaastossa, Asematorilla sijaitseva Tapio Junnon Lastaajat-patsas on taideteos, toki julkinen sellainen muttei kuitenkaan osa Halloween-tapahtumaa, vaikka kuinka hauskaa olisikin pukea patsas taas kaapuihin. Kirjoitin aiheesta vuosi sitten, https://tassutellentaiteeseen.blogspot.com/2018/11/patsaiden-koristelu-ja.html

Lokakuun alussa osallistuin Helsingissä taidemuseopäiville, joiden teemaksi oli nostettu ilmastonmuutos, sillä tänä päivänä museot nähdään osana kiertotaloutta, varsinkin, kun museot tarjoavat tavan viettää vapaa-aikaa aineettomasti. Kansallisgalleria puhui vihreästä kädenjäljestä, joka mittaa ekologista hyvää ja on ajatukseltaan positiivinen. Alustuksessa viitattiin Suomen museoliiton joulukuussa 2010 lanseeraamaan ohjeistukseen museoissa tehtävän kestävän kehityksen toiminnan tueksi (KEKE - Museot ja kestävä kehitys). Kestävän kehityksen mukainen ajattelu tarjoaa museoille mm. uusia tapoja esitellä ja hoitaa kokoelmia, tavoittaa yleisöä ja panostaa yhteisöllisyyteen. Myös omien kokoelmien käyttö vaihtuvissa näyttelyissä ja uskallus ryhtyä tekemään kokoelmapoistoja olivat päivien kiinnostavimpia ja ajankohtaisimpia aihealueita. Niitä kun ei ykskaks ymmärrä yhdistää suoriltaan kestävän kehityksen toimintaan.

Menneen kesän (työ)reissumuisto

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Pihtiputaan mummoa oltiin etsimässä koko museotoimen voimin Suolahden Alkulan suoralta kesällä 2019. Ja kun mummo kerran löytyi, oli siitä otettava saman tien strategiset mitat uutta kokoelmanhallintajärjestelmää silmällä pitäen. Onnea oli sekin, että amanuenssilla oli taskussaan rullamitta, niin, ettei tarvinnut ruohonkorrella mittailla :) Ja se strateginen mitta, korkeus 173 cm. Rinnanympäryksestä ei tullut tosin otettua lukuja!




Pihtiputaan mummo (2009) on itseoppineen taiteilijan, Väinö Paanasen käsialaa. Patsaan materiaalina on puu, jalusta betonia. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta, joka on toisaalta koomista, toisaalta koskettavaa (https://fi.wikipedia.org/wiki/ITE-taide). Pihtiputaan mummo kuuluu Suolahden kaupungin taidekokoelmaan ja on hankittu Paanasen näyttelystä Suolahden Wanhalta Asemalta.

Taidemuseon taiteilijatapaamisessa 3.11. Riikka Helminen

Riikka Helmisen Päätä ja Häntää -näyttely on kerännyt kahdessa viikossa 170 vierailijaa :) ja ryhmäopastuksia tuleville viikoille on varattu yllättävän runsaasti, mikä tuntuu todella hyvältä! Näyttelyhän  on avoinna 24.11. saakka, joten odotan ja toivon edelleenkin mahdollisimman monen suuntaavan käyntinsä tähän kierrätysmetallista hitsattuun "eläintarhaan", jonka teokset riemastuttavat aitoudellaan, ja jonka veikeät teosnimet saavat katsojan huvittumaan.

Jos haluat tavata näyttelyssä Riikka Helmisen, sekin on mahdollista marraskuun alussa, sillä sunnuntaina 3.11. klo 12.30-15.30 hän saapuu taiteilijatapaamiseen Äänekosken taidemuseolle. Tapaamiseen on vapaa pääsy, joten lämpimästi tervetuloa kuulolle!

Päätä ja Häntää -näyttelyn avajaisissa 16.9.2019 Riikka Helminen (vas.) selostaa
avajaisvierailleen teosten valmistustekniikkaa. Kuva Pekka Soininen.