Se on taas menoa!

Jännä juttu, että loppuvuotta kohti kun mennään, niin työtahti vain kiihtyy. 😮 Siis ainakin täällä taidemuseolla. Monilta eri tahoilta on tullut viestejä, että haluttaisiin työ/julkitilojen seinille taidetta piristykseksi ja virkistykseksi, tilan täydentäjäksi ja jopa tilan akustiikkaa parantamaan. Toisaalta tulee myös viestejä, että teoksia pitäisi hakea taidemuseon varastoon, pois tiloista, jotka ovat jääneet tyhjiksi, ja jotka ovat saaneet kokea harmillista vandalismia 😟

Olenkin näyttelyvalvonnan rinnalla tutkaillut teosvarastoja, pohtinut olemassaolevaa teostarjontaa ja sitä kuinka taideteos vastaisi "tilaajan" toiveita. Kaikki teokset kun eivät ole sijoitukseen kelvollisia aiheensa, kuntonsa tai kokonsa vuoksi. Kaikkia teoksia ei myöskään ole helppoa kuljettaa;  kahdeksan neliömetrin (200 x 400) kokoinen maalaus ei niin vain mahdu pakettiautoon, saatikka peräkärryyn! Tällaiset ajatukset aiheuttavat yllättävää päänvaivaa.

Koulunmäen yhtenäiskoulun uuteen koulurakennukseen on juuri syysloman jälkeen päästy muuttamaan, muutamat tilat jäivät kuitenkin kaipaamaan taidetta seinilleen. Uusiin tiloihin, portaikkoseinälle, on jo siirretty Urpo Heinon suurikokoinen öljyvärimaalaus Luominen (Kalevala), joka oli aiemmin sijoitettuna ruokalatiloihin. Teos kävi ennen siirtoaan puhdistuksessa (kuivasavutus) ja sai sen jälkeen uuden, upean sijoituspaikan varsin näkyvältä paikalta. Olen siitä erittäin iloinen ja tyytyväinen!

Koulun henkilökunnan kanssa on tehty yhteistyötä ja opettajien tilat, kokoustilat ja hallinnon käytävä ovat saamassa muutaman viikon kuluessa runsaasti taidetta seinilleen. Jatkossa seiniltä löytyy sekä uutta että vanhempaa grafiikkaa, moderneja öljyvärimaalauksia sekä tekstiilitaidetta.

Vanhaa ja uutta mv-grafiikkaa sekä pari alumiinireliefiä kaupungin kokoelmista.
Kuva Marjo Ahola

Juhani Petäjäniemen öljyvärimaalaukset Sointuja-sarjasta.
Kuva Pekka Soininen

Honkolan koululla taiteen sijoittaminen on "vaiheessa", toki koulun kirjastoon sijoitettiin jo Urpo Heinon maalaamat muotokuvat Ville ja Eeva Raatikaisesta, jotka omalta osaltaan kertovat koulun syntyhistoriasta. Piilolan päiväkoti jaksaa edelleen odottaa vuoroaan, sinnekin on teosvalinnat (mm. Päivi Reimanin Keitele-maisema) jo tehty. Suolahdessa Kotirannan palvelutalon ruokailutiloihin on suunniteltu muutamia Tommi Anttosen suuria valokuvateoksia, kunhan ripustuskiskot saadaan paikoilleen. Eli kaikki järjestyy aikanaan ja hiljaa hyvä tulee :)

Halloweenia ja lokakuisia ajatuksia taidemuseolta :)

Sain tänään hyvää halloweenia -toivotuksen. Typerryin toivotuksesta mutta kiitin kohteliaasti, Halloween-kulttuuri kun ei kuulu omaan vuodenkiertooni. Toivotuksesta muistui kuitenkin mieleen, että Suolahden rantaraitilla on tuloillaan Halloween-vaellus perjantaina 1.11. - hieno yhteisöllinen ja osallistava tapahtuma kaikkine asuineen ja valonlähteineen. Muistutan (ilon pilaajana / ryppyotsaisenako??) silti, että rantaraitin lähimaastossa, Asematorilla sijaitseva Tapio Junnon Lastaajat-patsas on taideteos, toki julkinen sellainen muttei kuitenkaan osa Halloween-tapahtumaa, vaikka kuinka hauskaa olisikin pukea patsas taas kaapuihin. Kirjoitin aiheesta vuosi sitten, https://tassutellentaiteeseen.blogspot.com/2018/11/patsaiden-koristelu-ja.html

Lokakuun alussa osallistuin Helsingissä taidemuseopäiville, joiden teemaksi oli nostettu ilmastonmuutos, sillä tänä päivänä museot nähdään osana kiertotaloutta, varsinkin, kun museot tarjoavat tavan viettää vapaa-aikaa aineettomasti. Kansallisgalleria puhui vihreästä kädenjäljestä, joka mittaa ekologista hyvää ja on ajatukseltaan positiivinen. Alustuksessa viitattiin Suomen museoliiton joulukuussa 2010 lanseeraamaan ohjeistukseen museoissa tehtävän kestävän kehityksen toiminnan tueksi (KEKE - Museot ja kestävä kehitys). Kestävän kehityksen mukainen ajattelu tarjoaa museoille mm. uusia tapoja esitellä ja hoitaa kokoelmia, tavoittaa yleisöä ja panostaa yhteisöllisyyteen. Myös omien kokoelmien käyttö vaihtuvissa näyttelyissä ja uskallus ryhtyä tekemään kokoelmapoistoja olivat päivien kiinnostavimpia ja ajankohtaisimpia aihealueita. Niitä kun ei ykskaks ymmärrä yhdistää suoriltaan kestävän kehityksen toimintaan.

Menneen kesän (työ)reissumuisto

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Pihtiputaan mummoa oltiin etsimässä koko museotoimen voimin Suolahden Alkulan suoralta kesällä 2019. Ja kun mummo kerran löytyi, oli siitä otettava saman tien strategiset mitat uutta kokoelmanhallintajärjestelmää silmällä pitäen. Onnea oli sekin, että amanuenssilla oli taskussaan rullamitta, niin, ettei tarvinnut ruohonkorrella mittailla :) Ja se strateginen mitta, korkeus 173 cm. Rinnanympäryksestä ei tullut tosin otettua lukuja!




Pihtiputaan mummo (2009) on itseoppineen taiteilijan, Väinö Paanasen käsialaa. Patsaan materiaalina on puu, jalusta betonia. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta, joka on toisaalta koomista, toisaalta koskettavaa (https://fi.wikipedia.org/wiki/ITE-taide). Pihtiputaan mummo kuuluu Suolahden kaupungin taidekokoelmaan ja on hankittu Paanasen näyttelystä Suolahden Wanhalta Asemalta.

Taidemuseon taiteilijatapaamisessa 3.11. Riikka Helminen

Riikka Helmisen Päätä ja Häntää -näyttely on kerännyt kahdessa viikossa 170 vierailijaa :) ja ryhmäopastuksia tuleville viikoille on varattu yllättävän runsaasti, mikä tuntuu todella hyvältä! Näyttelyhän  on avoinna 24.11. saakka, joten odotan ja toivon edelleenkin mahdollisimman monen suuntaavan käyntinsä tähän kierrätysmetallista hitsattuun "eläintarhaan", jonka teokset riemastuttavat aitoudellaan, ja jonka veikeät teosnimet saavat katsojan huvittumaan.

Jos haluat tavata näyttelyssä Riikka Helmisen, sekin on mahdollista marraskuun alussa, sillä sunnuntaina 3.11. klo 12.30-15.30 hän saapuu taiteilijatapaamiseen Äänekosken taidemuseolle. Tapaamiseen on vapaa pääsy, joten lämpimästi tervetuloa kuulolle!

Päätä ja Häntää -näyttelyn avajaisissa 16.9.2019 Riikka Helminen (vas.) selostaa
avajaisvierailleen teosten valmistustekniikkaa. Kuva Pekka Soininen. 

Taiteen lukupiirissä Ensimmäinen nainen / Johanna Venho

Taiteen lukupiiri starttasi viime viikon torstaina 19.9. kuuden kuulijan / kuuntelijan voimin :) Valitsimme syksyn alkupaloiksi Johanna Venhon uutukaisen, hänen ensimmäisen historiallisen romaaninsa Ensimmäinen nainen (2019, WSOY). Kirjan takakanteen Venho on koonnut keskeisiä kysymyksiä ja teemoja, jotka kulkevat läpi koko romaanin:

"Ensimmäinen nainen kertoo Sylvi Kekkosesta. Naisesta, jonka julkinen rooli kätki taakseen monitahoisen ihmisen. Kun Sylvin ystävä Marja-Liisa Vartio kuolee kesällä 1966, lähtee Sylvi Katerman mökin rauhaan. Hän etsii kirjailijanääntään ja toivoo, että yhden elämän elettyään ehtisi vielä aloittaa toisen. Toisaalla Sylvin toinen ystävä, kuvanveistäjä Essi Renvall, tuskailee Sylvin muotokuvan kanssa. Miten kuvata naista, joka on samaan aikaan ujo ja rohkea, lempeä ja pisteliäs, turvallisuushakuinen emo ja kapinallinen feministi. Voiko toista ihmistä koskaan tuntea? Ja entä jos ei koskaan pääse kasvamaan omaan mittaansa?"

Syksyn 2019 taiteen lukupiirin valinta on Johanna Venhon historiallinen romaani Ensimmäinen nainen (2019, Wsoy).
Riitta Konttisen Taiteilijatoveruutta (2014, Siltala) herätti myös lukupiirin kiinnostuksen ja odottaa vuoroaan seuraavaksi.
Kuva Marjo Ahola.

Taiteen lukupiiri syventyy tällä kertaa Sylvi Kekkosen elämässä tiettyyn hetkeen, kesään 1966, jolloin Sylvi pohtii identiteettiään niin maan ensimmäisenä naisena kuin varteenotettavana kirjailijana. Kuvataiteen näkökulman tuo tekstiin Sylvin ystävä, kuvanveistäjä Essi Renvall, arvostettu, jopa armoitettu muotokuvien tekijä. Renvall muistetaan mm. WSOY:n tilaamista 30 kirjailijamuotokuvasta, jotka valmistuivat vv. 1942-1967.

Taiteen lukupiiri kokoontuu torstai-iltapäivisin klo 16-17 (ei kokoontumista syyslomaviikolla 42). Lukupiiriin on vapaa pääsy eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista. Tervetuloa siis kuulolle!

Edit: Ihanaa, että olette löytäneet Taiteen lukupiiriin ❤. Tänään teitä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Onneksi tila on suhteellisen suuri ja sopu sijaa antaa. Tapaamme jälleen viikon kuluttua.

Kuhnamontiellä remppaa riittää

Kuhnamontien remppaa syyskuussa 2019.
Kuva Marjo Ahola.

Kuhnamontiellä taidemuseon kupeessa on maisema näyttänyt tältä jo jonkin aikaa :(  Nyt ei kuitenkaan kannata hätääntyä kaikkien aitarakennelmien, tolppien tai huomionauhojen olemassaolosta, sillä ne ohjaavat kulkijaa turvallisesti juurikin taidemuseolle.

Äänekosken taidemuseolla avautui tiistaina 17.9. syksyn vaihtuvissa näyttelyissä Päätä ja häntää - Riikka Helmisen kierrätystaidetta. Näyttely on avoinna 24.11.2019 saakka arkisin ti-to klo 12-15 ja su klo 12-16. Näyttely on pääsymaksullinen.

Syksyn näyttelyyn liittyy Avoimet ovet taiteilijatapaamisineen su 3.11. klo 12.30-15.30, jolloin voi tulla jututtamaan Riikkaa ja kuulla hänen ajatuksiaan ja mietteitään veistosten valmistumisesta. Tapahtumaan on vapaa pääsy, tervetuloa!

Eilen torstaina 19.9. alkoi myös kesätauon päätyttyä Taiteen lukupiiri, jossa ensimmäisellä tapaamiskerralla valittiin lukuteokseksi Johanna Venhon Ensimmäinen nainen (2019, WSOY). Taiteen lukupiiri kokoontuu kerran viikossa, torstaisin klo 16-17. Syyslomaviikolla (vko 42) ei ole kokoontumista. Lukupiiriin on vapaa pääsy eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista.

Lomat taputeltu

Niin on neljän viikon yhtäjaksoinen loma päättynyt ja olen palannut työpöydän ääreen. Paljon on loman aikana tapahtunut, ja töitä näyttää kerääntyneen lähes pelottavassa määrin, huh-huh!

Tämänkertainen loma täyttyi suurimmaksi osaksi galleria- ja museokäynneistä. Suunnitelmien mukaan vierailin kaikissa lähiseudun taidekohteissa, Villa Liinan upea keramiikka ihastutti, Galleria Kävyn ripustus riemastutti, Taidekeskus Järvilinnaan koottu kokonaisuus miellytti ja Anna Wildrosen uskomattomat teoskoosteet Ruusun Galleriassa saivat tunteet pintaan - kaikki näyttelykohtaamiset olivat ehdottomasti upeita.


Anna Wildrosen kahvipöytä Ruusun Galleriassa elokuussa 2019.
 

Banksyn, tuon anonyymin brittiläisen katutaiteilijan megalomaaniseen näyttelyyn Genius or Vandal? törmäsin lähes vahingossa Lissabonissa pari viikkoa sitten - ovelia ja puhuttelevia kannanottoja nykymaailman menosta, kiinnostavia ja loistokkaita älykkyydessään. Kierroksen jälkeen vastasin näyttelyn vieraskirjaan "genius of course".

Vanhassa Raumassa vierailin konginkankaalaislähtöisen kuvanveistäjä, hopeaseppä Eila Minkkisen kotona. Vaihdoimme taiteelliset kuulumiset puolin ja toisin yhtenä kesäisenä iltapäivänä. Mielelläni olisin tutustunut samalla reissulla kuvanveistäjä Kerttu Horilan taiteeseen, mutta hän oli keskittynyt näyttelyn pitämiseen lapsuudenmaisemissaan Iisalmessa, eikä ateljeen ovet olleet avoinna tänä kesänä. Istahdin kuitenkin hänen Rauma Flikk -teoksensa viereen Rauman taidemuseon edessä! Istui siihen viereen moni muukin, on se niin rakastettu likka :)

Rauman taidemuseon edessä Kerttu Horilan Rauma Flikk.

Rautalammin museossa tutustuin vaikuttavaan Ystäväni Reidar Särestöniemi -näyttelyyn, joka kertoi mielenkiintoisen tarinan taidemaalarista ja tämän rautalampilaisesta ystävästä runoilija Yrjö Kaijärvestä. Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina näyttelyyn sai jonottaa kylän raitilla, hieno kokemus sekin!

Kouvolan Asuntomessuilla totesin musta-harmaa-valkoinen -kauden lopultakin saavan varteenotettavan kilpailijan ruskean ja vihreän eri sävyistä, jopa oranssista, ja Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman http://loviisanwanhattalot.fi/ myötä pääsin vierailemaan yksityisissä vanhoissa puutaloissa ja niiden pihapiirissä. Kontrasti näiden kahden asumisaikakauden välillä oli suorastaan huikea.

Työrintamalla tapahtuu. Kesänäyttelyn purkaminen ja teoslainojen palautus polttelee jo mieltä, sillä uutta syksyn näyttelyä aletaan pystyttää kahden viikon sisällä. Kutsut on lähetetty ja näyttelyn sunnuntaisia valvontavuoroja alustavasti jaettu. Teospuhdistuksia ja -sijoituksia tullaan tekemään syksyn aikana, ja kesän aikana lahjoituksina saadut teokset inventoidaan ja lisätään kokoelmiin. Taiteen lukupiiri jatkuu syyskuussa. Kesäloma teki hyvää, mutta nyt on aika tarttua kiivaasti taas toimeen. Tervetuloa syksy!

JK. Kiitos kaikille Helmiä! -näyttelyn vierailijoille, teitä oli ilahduttavasti reilut 600 :)