Suomen museoliitto selvitti viime vuonna yhteistyössä Vaasan yliopiston kanssa museoiden taloudellisia vaikutuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa museokävijöiden rahankäytöstä itse museoissa ja museokäyntiin liittyvillä matkoilla. Kyselyyn vastasi n. 6500 henkilöä 120 museokohteessa. Kuulun itsekin noihin vastaajiin, sain näet kyselylomakkeen täytettäväksi museokäynnillä Itä-Suomessa.
Tutkimustulokset julkaistiin vuoden lopulla. Odotin niitä mielenkiinnolla, ja ne olivatkin varsin yllätykselliset, siis täysin positiivisessa mielessä, aikana, jolloin museoiden toimintaa ajetaan alas hitaasti mutta varmasti. Tulosten mukaan kun "museot ovat yllättävän hyviä sijoituksia, sillä jokainen museokävijä kasvattaa aluetaloutta 32-49 eurolla". Kunta- ja aluetasolla museot tuottavat näin ollen enemmän rahaa kuin niistä on kustannuksia. Museot ovat yllättävän hyviä sijoituksia, vaikka ne eivät sijoituksia olekaan. Ja on hyvä muistaa, että meillä Suomessa on n. 300 ammatillisesti hoidettua museota, joissa vierailee vuosittain yli viisi miljoonaa kävijää. Sijoituksia kunnilla on täten melkoisesti ja kävijöitäkin sijoituskohteissa runsaasti.
Pankkiryhmittymät pitävät asiakkaansa ajan tasalla erilaisin sijoitusmarkkinakatsauksin, jotka sisältävät mm. sijoitusmarkkinanäkemyksiä, joukkolainojen suosituslistoja, talouslukukalentereita ja osakemarkkinakalentereita. Kotimaisten osakkeiden tunnusluvut sisältävät mm. kotimaisten yhtiöiden osakkeiden markkina-arvon, 12 kk:n kehityksen, osakekohtaisen tuloksen tai tulosennusteen, osakekurssin ja osakekohtaisen osinkoennusteen. Kiinnostavaa on seurata myös pankkiryhmittymien suositusta ostaa, myydä tai pitää ko. osakkeita. Voisivatkohan kunnat samalla tavoin viitoittaa museoiden tien merkitsemällä niiden kohdalle, milloin kannattaisi myydä vanhat, ostaa uusia tai pitää entiset mahdollisen voiton maksimoimiseksi. Vaasan yliopiston tutkimustulosten valossa kannattaisi ainakin pitää entiset museot osakesalkussa ja mahdollisesti hamuta jopa uusia tulokkaita salkkuun. Siinä sitä onkin kuntapäättäjille miettimistä kerrakseen. Parempia aikoja odotellessa ja tunnuslukuja sivusta seuratessa.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
torstai 9. tammikuuta 2014
Ne vuoden 2013 viralliset tilastot arvioitavaksenne
Jälleen on aika laskea tunnuslukuja, nimittäin taidemuseon vuoden 2013 viralliset tilastot. Vuoden kävijämäärätavoite ylittyi kuin ylittyikin, tosin hiuksen hienosti, kolmella vierailijalla!! Nyt kävijämääräennätys kirjataan 2273 kävijäksi. Hyvä me!!
Taidemuseon aukiolopäivien lukumäärä kasvoi hieman edellisvuodesta ollen nyt 164 päivää. Aukiolopäivää kohden vierailijoita oli täten nelisentoista. Siis laskua yhden vierailijan verran per aukiolopäivä. Ei kuitenkaan niin paha kuin pelkäsin. Eniten vierailijoita (294) kävi syyskuussa, johon osui viereisen tehdaskombinaatin kanssa yhteisesti järjestetty avoimien ovien päivä.
Vuoden 2013 aloitti batikkitaiteilija Sirpa Hasan 20-vuotisjuhlanäyttely Kiinalaisia unia. Värikylläisistä batikeista siirryttiin Elina Jurvelan, Sirpa Hasan ja Päivi Pullin koristelemiin pääsiäismuniin. Munan kuoret -näyttelyn yhteydessä vierailijoilla oli mahdollisuus tutustua koristelutekniikoihin muutamana työnäytöspäivänä. Ne kiinnostivatkin väkeä runsain mitoin.
Kesän suurnäyttelymme Ammattiasuista salonkipukuihin - muotitaiteilija Riitta Immonen (1918-2008) esitteli nelisenkymmentä asukokonaisuutta 1940-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Asukokonaisuuksien lisäksi esille saatiin juhlavia asusteita kuten iltalaukkuja, hansikkaita, irtokauluksia ja vöitä sekä ranskalaisia kevään 1957 kangasnäytteitä ja kirjontatarvikkeita helmineen, paljetteineen ja kristalleineen. Kesänäyttelymme olikin oman mittapuuni mukaan parasta ja laadukkainta, mitä ikinä olen osannut toteuttaa.
Syyskauden avasi kuvataiteilija Päivi Reiman Keitele -maisemillaan. Suolahtelaissyntyinen Reiman (s.1961) toi näytteille kolmisenkymmentä Keitele-järven tunnelmakuvaa ja mielenmaisemaa katsottuna Suolahden Riihivuoren suunnalta. Näyttelyä värittivät Reimanin vahvat lapsuusmuistot kalastusreissuista nokipannukahveineen ja vuosien saatossa sukupolvilta toisille siirtyneet tarinat.
Syyskauden päätti taiteilija Anna WildRose (Pirkko Toiviainen) kollaaseineen ja esinekoosteineen, jotka ovat syntyneet ja rakentuneet kirpputori-, jätelava- ja komerolöydöistä, kaikesta siitä, mitä me "ymmärtämättömät" olemme heittäneet poistoon. Näyttely jatkuu toki vielä tammikuun ajan, ja viikolla 3 on tarjolla bonuksena Annan itsensä ohjaamia taidetyöpajoja kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita ko. tekniikasta. Viimeisiä "mattimyöhästen" ilmoittautumisia otetaan vastaan taidemuseolla ke 15.1.saakka.
Lopuksi palaan vielä noihin tilastolukuihin. Vuonna 2013 taidemuseo oli avoinna yleisölle yhteensä 694 tuntia, kokoelmat karttuivat 10 teoksella, joista lahjoituksena yksi ja taidehankintarahaston vuotuisella määrärahalla neljä teosta. Taidemuseon yhteistyö jatkui Ala-Keiteleen musiikkiopiston, Äänekosken kansalaisopiston sekä MLL:n paikallisosaston kanssa. Taidemuseolla järjestettiin useita konsertteja ja taiteilijatapaamisia/työnäytöksiä sekä lapsiperheiden taidesuunnistuspäivä. Kaiken kaikkiaan vuosi oli mielestäni toiminnan suhteen erittäin onnistunut. Kiitos siis kaikille yhteistyötahoille sekä tietysti myös kaikille vierailijoillemme :)
Taidemuseon aukiolopäivien lukumäärä kasvoi hieman edellisvuodesta ollen nyt 164 päivää. Aukiolopäivää kohden vierailijoita oli täten nelisentoista. Siis laskua yhden vierailijan verran per aukiolopäivä. Ei kuitenkaan niin paha kuin pelkäsin. Eniten vierailijoita (294) kävi syyskuussa, johon osui viereisen tehdaskombinaatin kanssa yhteisesti järjestetty avoimien ovien päivä.
Vuoden 2013 aloitti batikkitaiteilija Sirpa Hasan 20-vuotisjuhlanäyttely Kiinalaisia unia. Värikylläisistä batikeista siirryttiin Elina Jurvelan, Sirpa Hasan ja Päivi Pullin koristelemiin pääsiäismuniin. Munan kuoret -näyttelyn yhteydessä vierailijoilla oli mahdollisuus tutustua koristelutekniikoihin muutamana työnäytöspäivänä. Ne kiinnostivatkin väkeä runsain mitoin.
Kesän suurnäyttelymme Ammattiasuista salonkipukuihin - muotitaiteilija Riitta Immonen (1918-2008) esitteli nelisenkymmentä asukokonaisuutta 1940-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Asukokonaisuuksien lisäksi esille saatiin juhlavia asusteita kuten iltalaukkuja, hansikkaita, irtokauluksia ja vöitä sekä ranskalaisia kevään 1957 kangasnäytteitä ja kirjontatarvikkeita helmineen, paljetteineen ja kristalleineen. Kesänäyttelymme olikin oman mittapuuni mukaan parasta ja laadukkainta, mitä ikinä olen osannut toteuttaa.
Syyskauden avasi kuvataiteilija Päivi Reiman Keitele -maisemillaan. Suolahtelaissyntyinen Reiman (s.1961) toi näytteille kolmisenkymmentä Keitele-järven tunnelmakuvaa ja mielenmaisemaa katsottuna Suolahden Riihivuoren suunnalta. Näyttelyä värittivät Reimanin vahvat lapsuusmuistot kalastusreissuista nokipannukahveineen ja vuosien saatossa sukupolvilta toisille siirtyneet tarinat.
Syyskauden päätti taiteilija Anna WildRose (Pirkko Toiviainen) kollaaseineen ja esinekoosteineen, jotka ovat syntyneet ja rakentuneet kirpputori-, jätelava- ja komerolöydöistä, kaikesta siitä, mitä me "ymmärtämättömät" olemme heittäneet poistoon. Näyttely jatkuu toki vielä tammikuun ajan, ja viikolla 3 on tarjolla bonuksena Annan itsensä ohjaamia taidetyöpajoja kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita ko. tekniikasta. Viimeisiä "mattimyöhästen" ilmoittautumisia otetaan vastaan taidemuseolla ke 15.1.saakka.
Lopuksi palaan vielä noihin tilastolukuihin. Vuonna 2013 taidemuseo oli avoinna yleisölle yhteensä 694 tuntia, kokoelmat karttuivat 10 teoksella, joista lahjoituksena yksi ja taidehankintarahaston vuotuisella määrärahalla neljä teosta. Taidemuseon yhteistyö jatkui Ala-Keiteleen musiikkiopiston, Äänekosken kansalaisopiston sekä MLL:n paikallisosaston kanssa. Taidemuseolla järjestettiin useita konsertteja ja taiteilijatapaamisia/työnäytöksiä sekä lapsiperheiden taidesuunnistuspäivä. Kaiken kaikkiaan vuosi oli mielestäni toiminnan suhteen erittäin onnistunut. Kiitos siis kaikille yhteistyötahoille sekä tietysti myös kaikille vierailijoillemme :)
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Hyvää alkanutta vuotta 2014
ja samalla kiitos kaikille lukijoille :) Vuosi museoblogistina tuli täyteen perjantaina 3.1.2014. Vuoden 2013 aikana sivuilla on vieraillut 2564 lukijaa, joista suurin osa, 1864 vierailijaa, Suomesta. Tosin oli kiinnostavaa ja yllättävääkin huomata, että Venäjältä oli käynyt vierailijoita 379 ja Ukrainastakin 23, mikä johtunee taidemuseomme kevään 2013 Pisanka-munanäyttelystä ja näyttelyyn liittyneestä työpajatoiminnasta värikkäine työkuvineen.
Uusi vuosi on alkanut vireänä. Ensimmäisenä arkipäivänä Anna WildRosen näyttelystä kävi nautiskelemassa 13 asiakasta, ja kuulin heiltä pelkästään positiivisia ja ihastuneita kommentteja. Tänään sunnuntainakin asiakkaita on poikennut sisälle yllättävän mukavasti, nyt jo kahden aukiolotunnin aikana puolenkymmentä. Moni on ollut päivälenkillään ja yllättäen huomannut museon olevan avoinna. Tervetuloa jatkossakin sunnuntaisin, kollaasit ja esinekoosteet ovat esillä koko tammikuun ajan!
Ja muistattehan, että taiteilija Anna WildRose tulee taidemuseolle opettamaan omintakeista tekniikkaansa to 16.1. ja pe 17.1. Ensimmäinen työpaja starttaa klo 10-12.30, toinen klo 13-15.30, kolmas klo 17-19.30. Perjantain työpajat ovat klo 10-12.30 sekä klo 13-15.30. Työpajoissa on ainoastaan materiaalimaksu, 2 €, jonka voi maksaa paikan päällä. Sitovat ilmoittautumiset ke 15.1. mennessä, amanuenssi Marjo Aholalle, puh. 0400 439 807.
Uusi vuosi on alkanut vireänä. Ensimmäisenä arkipäivänä Anna WildRosen näyttelystä kävi nautiskelemassa 13 asiakasta, ja kuulin heiltä pelkästään positiivisia ja ihastuneita kommentteja. Tänään sunnuntainakin asiakkaita on poikennut sisälle yllättävän mukavasti, nyt jo kahden aukiolotunnin aikana puolenkymmentä. Moni on ollut päivälenkillään ja yllättäen huomannut museon olevan avoinna. Tervetuloa jatkossakin sunnuntaisin, kollaasit ja esinekoosteet ovat esillä koko tammikuun ajan!
Ja muistattehan, että taiteilija Anna WildRose tulee taidemuseolle opettamaan omintakeista tekniikkaansa to 16.1. ja pe 17.1. Ensimmäinen työpaja starttaa klo 10-12.30, toinen klo 13-15.30, kolmas klo 17-19.30. Perjantain työpajat ovat klo 10-12.30 sekä klo 13-15.30. Työpajoissa on ainoastaan materiaalimaksu, 2 €, jonka voi maksaa paikan päällä. Sitovat ilmoittautumiset ke 15.1. mennessä, amanuenssi Marjo Aholalle, puh. 0400 439 807.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Tiukkaa tekee
vuoden kävijäennätyksen kanssa,
vaikka alkutalvesta olin vielä satavarma, että taidemuseomme tekee kuluvana vuonna kävijäennätyksensä. Taitaa kuitenkin käydä toisin. Toukokuuhun saakka tilastot näyttivät kuukausittain mukavasti plussaa, mutta kesällä suunta kääntyi laskuun. Muoti ja muodin historia ei purrut kävijöihin niin kuin olin kuvitellut. Syksyn Keitele -muotokuvatkaan eivät tuoneet suunnanmuutosta, vaikka syyskuisen lauantaipäivän avoimet ovet -tapahtuma keräsi paikalle parisen sataa vierailijaa. Tuoko sitten Anna WildRosen kollaasit ja esinekoosteet nostetta joulukuulle, on vielä arvailujen varassa. Ne, jotka ovat uskaltautuneet paikalle, ovat ihastuneet ikihyviksi Anna WildRosen omintakeiseen taiteelliseen esitystapaan. Mielikuvituksella ei ole tässä näyttelyssä rajoja, ei myöskään katsojan subjektiivisilla tulkinnoilla, ja eko-ajattelu/kierrätys on vahvasti tätä päivää.
Kollaasit ja esinekoosteet ovat nähtävillä Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) 30.1.2014 saakka, ti-to klo 12-15 ja su klo 12-16. Suljettu 24.-26.12. sekä 31.12.-1.1. Anna WildRosen vetämät työpajat starttaavat tammikuussa: to 16.1. ryhmät klo 10-12.30, klo 13-15.30 ja klo 17-19.30 sekä pe 17.1. klo 10-12.30 ja 13-15.30. Työpajassa vain materiaalimaksu 2€/osallistuja. Ilmoittautumiset viim. 15.1. mennessä taidemuseolle, puh. 0400 439 807 Marjo Ahola.
vaikka alkutalvesta olin vielä satavarma, että taidemuseomme tekee kuluvana vuonna kävijäennätyksensä. Taitaa kuitenkin käydä toisin. Toukokuuhun saakka tilastot näyttivät kuukausittain mukavasti plussaa, mutta kesällä suunta kääntyi laskuun. Muoti ja muodin historia ei purrut kävijöihin niin kuin olin kuvitellut. Syksyn Keitele -muotokuvatkaan eivät tuoneet suunnanmuutosta, vaikka syyskuisen lauantaipäivän avoimet ovet -tapahtuma keräsi paikalle parisen sataa vierailijaa. Tuoko sitten Anna WildRosen kollaasit ja esinekoosteet nostetta joulukuulle, on vielä arvailujen varassa. Ne, jotka ovat uskaltautuneet paikalle, ovat ihastuneet ikihyviksi Anna WildRosen omintakeiseen taiteelliseen esitystapaan. Mielikuvituksella ei ole tässä näyttelyssä rajoja, ei myöskään katsojan subjektiivisilla tulkinnoilla, ja eko-ajattelu/kierrätys on vahvasti tätä päivää.
Kollaasit ja esinekoosteet ovat nähtävillä Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1) 30.1.2014 saakka, ti-to klo 12-15 ja su klo 12-16. Suljettu 24.-26.12. sekä 31.12.-1.1. Anna WildRosen vetämät työpajat starttaavat tammikuussa: to 16.1. ryhmät klo 10-12.30, klo 13-15.30 ja klo 17-19.30 sekä pe 17.1. klo 10-12.30 ja 13-15.30. Työpajassa vain materiaalimaksu 2€/osallistuja. Ilmoittautumiset viim. 15.1. mennessä taidemuseolle, puh. 0400 439 807 Marjo Ahola.
 |
| Anna WildRose, Matkalla, esinekooste vv. 2008-2013 |
tiistai 26. marraskuuta 2013
Anna WildRose - kollaaseja ja esinekoosteita
Vuoden 2013 viimeinen vaihtuva näyttelymme avautuu tänään tiistaina 26.11. jolloin liitymme niiden runsaan sadan näyttelyn jatkeeksi, jotka Anna WildRose (Pirkko Toiviainen s.1951) on pitänyt kotimaassa ja ulkomailla vuodesta 1993 lähtien.
Annasta piti isona tulla taiteilija tai ehkä kirjailija. Hänestä tuli kuitenkin ensin lastentarhanopettaja, maailmanparantaja ja kolmen lapsen äiti. 1980-luvulla hän alkoi miettiä, mitä tehdä kaikesta siitä tavarasta, jonka ihmiset heittävät pois. 1990-luvulla hän alkoi tehdä poisheitetyistä, elinkaarensa päähän tulleista tavaroista taidetta, kollaaseja ja esinekoosteita.
Kollaasi on kuvataiteen tekniikka, joka syntyi 1900-luvulla kubismin myötä. Kollaasissa yhdistetään liimaamalla erilaisia materiaaleja samaan teokseen. Materiaaliksi voi valita melkein mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, tosin perinteisesti on käytetty mm. papereita, puuta, kangasta, kuituja, pahvia ja hiekkaa. Anna WildRose on laajentanut materiaalirepertoaaria moneksi, on nappeja, neppareita, höyheniä, sulkia, kiviä, lasihelmiä, korun osia, pitsejä, virkattuja liinoja, kasvien ja hedelmien siemenkotia, leikkikaluja, joulukoristeita ... mihin ikinä mielikuvitus vain ulottuu! Pintojen kiinnitysaineena toimii liisteri, vedessä turpoavia tärkkelys- tai selluloosayhdisteitä sisältävä liima. Annan taidetyöpajoissa upotetaan kädet kyynärpäitä myöten liisteriin!
Kollaasin variaatioksi voidaan kutsua assemblaasia eli esinekoostetta, joka on esineryhmästä kasattu teos, kaksiulotteisen kollaasin kolmiulotteinen vastine. Esinekoosteessa esineet ovat itsessään teoksen rakennusmateriaalia; paikallislehdessämme kuvailtiinkin, kuinka Anna WildRose oli esim. loihtinut hilloämpäristä hääkakun näyttelyn kookkaimpaan esinekoosteeseen "Elämän talossa on monta huonetta" (2010-2012).
Anna WildRosen teokset haastavat katsojan henkisen kasvun tielle. Teokset eivät ole vain ulkokuoren bling-blingiä vaan sisältävät syvällistä pohdintaa ihmiselosta ja rohkeatakin arvostelua nykymaailman menosta ja ympäristömme tilasta.
Anna WildRose - kollaaseja ja esinekoosteita -näyttely on avoinna 26.11.2013 - 30.1.2014, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16, ryhmille varauksesta myös muina aikoina. Pääsymaksu 3/2 €. Suljettu vain 24.-26.12. ja 31.12.-1.1. Taidetyöpajatiedustelut ryhmille, puh. 0400 439 807. Tervetuloa!
Annasta piti isona tulla taiteilija tai ehkä kirjailija. Hänestä tuli kuitenkin ensin lastentarhanopettaja, maailmanparantaja ja kolmen lapsen äiti. 1980-luvulla hän alkoi miettiä, mitä tehdä kaikesta siitä tavarasta, jonka ihmiset heittävät pois. 1990-luvulla hän alkoi tehdä poisheitetyistä, elinkaarensa päähän tulleista tavaroista taidetta, kollaaseja ja esinekoosteita.
Kollaasi on kuvataiteen tekniikka, joka syntyi 1900-luvulla kubismin myötä. Kollaasissa yhdistetään liimaamalla erilaisia materiaaleja samaan teokseen. Materiaaliksi voi valita melkein mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, tosin perinteisesti on käytetty mm. papereita, puuta, kangasta, kuituja, pahvia ja hiekkaa. Anna WildRose on laajentanut materiaalirepertoaaria moneksi, on nappeja, neppareita, höyheniä, sulkia, kiviä, lasihelmiä, korun osia, pitsejä, virkattuja liinoja, kasvien ja hedelmien siemenkotia, leikkikaluja, joulukoristeita ... mihin ikinä mielikuvitus vain ulottuu! Pintojen kiinnitysaineena toimii liisteri, vedessä turpoavia tärkkelys- tai selluloosayhdisteitä sisältävä liima. Annan taidetyöpajoissa upotetaan kädet kyynärpäitä myöten liisteriin!
Kollaasin variaatioksi voidaan kutsua assemblaasia eli esinekoostetta, joka on esineryhmästä kasattu teos, kaksiulotteisen kollaasin kolmiulotteinen vastine. Esinekoosteessa esineet ovat itsessään teoksen rakennusmateriaalia; paikallislehdessämme kuvailtiinkin, kuinka Anna WildRose oli esim. loihtinut hilloämpäristä hääkakun näyttelyn kookkaimpaan esinekoosteeseen "Elämän talossa on monta huonetta" (2010-2012).
 |
| Anna WildRose, Elämän talossa on monta huonetta, esinekooste vv.2010-2012 |
Anna WildRosen teokset haastavat katsojan henkisen kasvun tielle. Teokset eivät ole vain ulkokuoren bling-blingiä vaan sisältävät syvällistä pohdintaa ihmiselosta ja rohkeatakin arvostelua nykymaailman menosta ja ympäristömme tilasta.
Anna WildRose - kollaaseja ja esinekoosteita -näyttely on avoinna 26.11.2013 - 30.1.2014, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16, ryhmille varauksesta myös muina aikoina. Pääsymaksu 3/2 €. Suljettu vain 24.-26.12. ja 31.12.-1.1. Taidetyöpajatiedustelut ryhmille, puh. 0400 439 807. Tervetuloa!
maanantai 4. marraskuuta 2013
Museokokoelmat vastuuna, vaivana ja vahvuutena
Valtakunnallisten museopäivien teemana Kouvolassa 22.-24.5.2013 oli kokoelmat ja niiden aiheuttamat vastuut, vaivat ja vahvuudet eli kokoelmien olemassaolon oikeutus eri näkökulmista katsottuna. Suomen museoliiton juuri ilmestyneeseen Julius-tiedotteeseen on laadittu mielenkiintoisia koosteita päivillä pidetyistä puheenvuoroista. Rovaniemen museotoimenjohtaja Hilkka Liikkanen puhuu puheenvuorossaan varsin suorasukaisesti taidemuseoiden lahjoitus- ja deponointikokoelmista. On totta, että taidemuseoiden toiminta perustuu suuressa määrin kokoelmille, joita museo ei itse ole kerännyt. Ensin on ollut kokoelma, jonka ympärille on syntynyt museo, ja sitten kokoelmasta on saattanut tulla riesa - varsinkin - kun varastotiloissa ovat tulleet seinät vastaan.
Me teemme poikkeuksen tähän näkemykseen, sillä Äänekosken taidemuseo perustettiin olemassaolevan Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön taidekokoelman ansiosta. Ja nimenomaan ansiosta, ei sen takia. Ilman yksityishenkilön keräämää laajaa kokoelmaa taidemuseota ei todennäköisesti olisi perustettu, ja olisimme yhtä instituutiota köyhempiä. Meillä on siis suhtauduttu positiivisesti tähän deponointikokoelmaan, joka on vieläkin perusnäyttelymme elinehto. Kokoelman luovuttaminen museon hoidettavaksi on ollut ja on edelleen molemminpuolinen etu.
Museotoimenjohtaja Liikkanen jatkaa puheenvuorossaan deponointien riesasta mm. siinä, että nykyinen taidemuseoiden ammattitaitoinen henkilökunta haluaa vaikuttaa kokoelmien karttumistapaan ja käyttöön itsenäisesti ja muistuttaa, että varastot ja näyttelytilatkin alkavat olla täynnä. Hän peräänkuuluttaa tiukan talousahdingon ikeessä tarpovilta museoilta uusia bisnesideoita, esim. että museot alkaisivat periä maksua kokoelmien hyvästä ja museaalisesta hoidosta. Idean tällaisesta kokoelmahotelleista lanseerasi taannoin Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä. Ei ollenkaan hassumpi ajatus, sanon minä.
Kokoelmiin kohdistuvaa teemaa sivuaa HS:n kulttuuritoimittaja Kaisa Viljanen 6.4.2013 ilmestyneessä lauantaiesseessään "Museoiden suurin tabu - varastojen täyttyessä museoiden pitää voida myös luopua teoksista", johon on haastateltu mm. useita suomalaisten taidemuseoiden johtajia. Viljanen pohtii samankaltaisia museokentällä ilmeneviä haasteita. Museoiden varastot täyttyvät taideteoksista, ja taidetta tehdään jatkuvasti lisää. Viljanen kysyykin, miten pitkään kokoelmien jatkuva kartuttaminen on järkevää. Hänen mukaansa pitäisi pystyä luomaan toimiva ja tavoitteellinen poistopolitiikka, joka noudattelisi Kansainvälisen museoneuvoston ICOMin tiukkoja eettisiä ohjeita. Liekö sitten mahdollista?
Me teemme poikkeuksen tähän näkemykseen, sillä Äänekosken taidemuseo perustettiin olemassaolevan Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön taidekokoelman ansiosta. Ja nimenomaan ansiosta, ei sen takia. Ilman yksityishenkilön keräämää laajaa kokoelmaa taidemuseota ei todennäköisesti olisi perustettu, ja olisimme yhtä instituutiota köyhempiä. Meillä on siis suhtauduttu positiivisesti tähän deponointikokoelmaan, joka on vieläkin perusnäyttelymme elinehto. Kokoelman luovuttaminen museon hoidettavaksi on ollut ja on edelleen molemminpuolinen etu.
Museotoimenjohtaja Liikkanen jatkaa puheenvuorossaan deponointien riesasta mm. siinä, että nykyinen taidemuseoiden ammattitaitoinen henkilökunta haluaa vaikuttaa kokoelmien karttumistapaan ja käyttöön itsenäisesti ja muistuttaa, että varastot ja näyttelytilatkin alkavat olla täynnä. Hän peräänkuuluttaa tiukan talousahdingon ikeessä tarpovilta museoilta uusia bisnesideoita, esim. että museot alkaisivat periä maksua kokoelmien hyvästä ja museaalisesta hoidosta. Idean tällaisesta kokoelmahotelleista lanseerasi taannoin Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä. Ei ollenkaan hassumpi ajatus, sanon minä.
Kokoelmiin kohdistuvaa teemaa sivuaa HS:n kulttuuritoimittaja Kaisa Viljanen 6.4.2013 ilmestyneessä lauantaiesseessään "Museoiden suurin tabu - varastojen täyttyessä museoiden pitää voida myös luopua teoksista", johon on haastateltu mm. useita suomalaisten taidemuseoiden johtajia. Viljanen pohtii samankaltaisia museokentällä ilmeneviä haasteita. Museoiden varastot täyttyvät taideteoksista, ja taidetta tehdään jatkuvasti lisää. Viljanen kysyykin, miten pitkään kokoelmien jatkuva kartuttaminen on järkevää. Hänen mukaansa pitäisi pystyä luomaan toimiva ja tavoitteellinen poistopolitiikka, joka noudattelisi Kansainvälisen museoneuvoston ICOMin tiukkoja eettisiä ohjeita. Liekö sitten mahdollista?
tiistai 22. lokakuuta 2013
Museoiden myöhäisillat
Viime vuonna (2012) vietettiin museoiden kansainvälistä teemavuotta otsikolla "Museums in a Changing World, New Challenges, New Inspirations". Museot ovat tulleet siis tienhaaraan, jossa olisi tarrattava muuttuvan maailman haasteisiin ja tiukasti. Lontoon museot ja galleriat ovat etunenässä ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin kehittämällä konseptin, jolla asiakkaita houkutellaan mukaan museoiden toimintaan - nimenomaan asiakkaiden vapaa-ajalla eli iltaisin.
10.10.2013 Suomen museoliiton P.S -blogissa Heini Huhtinen kirjoittaa lontoonkielisten museoiden ja gallerioiden myöhäisilloista mielenkiintoisesti. Kulttuuripolitiikan opiskelija Huhtinen on lähestulkoon hullaantunut tähän uuteen toimintamalliin, joka elävöittää museoiden iltoja mm. luentojen, keskutelutilaisuuksien ja työpajojen merkeissä. Uusinta uutta ovat baari- ja diskoillat sekä pop up -ravintolat. Galleriat ovat kehitelleet oman konseptinsa, vapaamuotoiset galleriavaellukset, joilla ei ole määrättyä alku- tai päätepistettä vaan ideana on vaeltaminen kohteesta toiseen ja siinä sivussa sosiaalinen kanssakäynti.
Kyynikot heräävät vastustamaan museoiden toiminnan kallistumista ilta-aikaan, kuinka käy esim. koululais- ja päiväkotiryhmien vierailujen, sillä työntekijöiden työaikaa ei voi venyttää kokonaiseksi kellonympärykseksi. Kyynikon kannattaisi muistaa, että yhteispelillä moni asia lutviutuu. Meilläkin on järjestetty parin viime vuoden aikana iltaisin ja viikonloppuisin mm. useampi konsertti, muutama lasten taidesuunnistuspäivä työpajoineen, erinäisiä taiteilijatapaamisia työnäytöksineen ja kansallispukutuuletuksia. Pop up -ravintola järjestyi museon auditorioon valtakunnallisena ravintolapäivänä 19.8.2012. Monimuotoisesta tarjonnasta huolimatta asiakkaat eivät näytä sisäistäneen jäykähkön ilmapiirin omaavia museoita "kansakunnan letkeiksi olohuoneiksi". Baarit ja diskoillat ovat toki meilläkin vielä koke(ile)matta mutta ans kattoo ...
10.10.2013 Suomen museoliiton P.S -blogissa Heini Huhtinen kirjoittaa lontoonkielisten museoiden ja gallerioiden myöhäisilloista mielenkiintoisesti. Kulttuuripolitiikan opiskelija Huhtinen on lähestulkoon hullaantunut tähän uuteen toimintamalliin, joka elävöittää museoiden iltoja mm. luentojen, keskutelutilaisuuksien ja työpajojen merkeissä. Uusinta uutta ovat baari- ja diskoillat sekä pop up -ravintolat. Galleriat ovat kehitelleet oman konseptinsa, vapaamuotoiset galleriavaellukset, joilla ei ole määrättyä alku- tai päätepistettä vaan ideana on vaeltaminen kohteesta toiseen ja siinä sivussa sosiaalinen kanssakäynti.
Kyynikot heräävät vastustamaan museoiden toiminnan kallistumista ilta-aikaan, kuinka käy esim. koululais- ja päiväkotiryhmien vierailujen, sillä työntekijöiden työaikaa ei voi venyttää kokonaiseksi kellonympärykseksi. Kyynikon kannattaisi muistaa, että yhteispelillä moni asia lutviutuu. Meilläkin on järjestetty parin viime vuoden aikana iltaisin ja viikonloppuisin mm. useampi konsertti, muutama lasten taidesuunnistuspäivä työpajoineen, erinäisiä taiteilijatapaamisia työnäytöksineen ja kansallispukutuuletuksia. Pop up -ravintola järjestyi museon auditorioon valtakunnallisena ravintolapäivänä 19.8.2012. Monimuotoisesta tarjonnasta huolimatta asiakkaat eivät näytä sisäistäneen jäykähkön ilmapiirin omaavia museoita "kansakunnan letkeiksi olohuoneiksi". Baarit ja diskoillat ovat toki meilläkin vielä koke(ile)matta mutta ans kattoo ...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)