Osa kertomusta II



Waris, Jaakko   sarjasta Tämän päivän ilmennykset, akryyli, 2012
Kuva Soininen Pekka, 2014

Jaakko Waris pyrkii osoittamaan teoksissaan, että yksinkertaisessa muodossa on moni-ilmeinen salaisuus. Hän on vuosien varrella tutkinut mm. Raamattua ja Kalevalaa, vanhaa kiinalaista filosofiaa sekä Freudia ja Jungia. Wariksen mukaan yksinkertaisesta voi luoda monimutkaista, mutta monimutkaisesta on vaikeampaa luoda yksinkertaista. Wariksen abstraktiot ja esittävät kuvat ovat lähtöisin yksinkertaisesta. Hänen ateljeemaisemiensa ja asetelmiensa esikuvana on ollut Cézanne ja tämän taide ja neuvot "tulkita luontoa lieriön, kartion ja pallon avulla" (ns. fasettikubismi).



Waris, Jaakko  Asetelma, öljy, 2004
Kuva Soininen Pekka, 2014

Näyttelyn teokset on valittu siten, että ne edustaisivat mahdollisimman monipuolisesti taiteilijan uransa aikana käyttämiä tekniikoita.

Waris hallitsee mm. öljy- ja akryylimaalauksen, guassi-, tempera- ja tussitekniikan, sekatekniikan ja lehtikullan työstön vanhan klassisen menetelmän mukaan, mutta hän käyttää rinnalla kuitenkin myös modernia digitaalitekniikkaa.

Waris onkin todennut, ettei pidä pysähtyä ja jäädä passiivisena vain odottelemaan ideoita vaan uskaltautua jatkuvasti uudistumaan etsimällä ja soveltamalla uusia tekniikoita ja materiaaleja.







Waris, Jaakko  Maisema, öljy, 1988
Kuva Soininen Pekka, 2014

Osa kertomusta I

on tulevan syysnäyttelymme nimi. Kuvataiteilija Jaakko Waris esittäytyy Äänekoskella 18 vuoden tauon jälkeen. Kesällä 1996 hänellä oli näyttely pääkirjaston Hoikkassalissa ja nyt taidemuseolle on rakenteilla runsaasta 30 teoksesta koostuva näyttely, niin abstraktia kuin esittävää - niin asetelmaa, maisemaa, henkilökuvaa kuin Kalevala-aihettakin.

Jaakko Waris on syntynyt Äyräpäässä vuonna 1935, mutta perhe muutti Keski-Suomeen pojan ollessa yhden vuoden ikäinen. Lapsuus- ja nuoruusvuodet kuluivat Äänekoskella, aikuisuuden kynnyksellä nuori mies suuntasi kulkunsa Ruotsiin Boråsiin, missä asuu edelleenkin. Waris on kouluttautunut mm. Boråsin taidegrafiikan työpajassa (Borås Konstgrafiska verkstad) ja Taidekillan maalarikoulussa (Konstgillets målarskola) sekä suorittanut humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon Göteborgin yliopistossa kulttuurintutkimuksen linjalla (kulturvetarlinjen). V:sta 1966 alkaen hän on osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin eri puolilla Ruotsia ja v:sta 1971 aloittanut lukuisten yksityisten näyttelyiden järjestämisen. Borås Tidning -lehti ylisti (16.11.2009) erästä yhteisnäyttelyä otsikolla - "Bästa Höstsesongen någonsin, nåt liknande har Borås konstliv aldrig upplevt".

Waris, Jaakko   Punainen sonaatti, kollaasi/tempera, 2008
Kuva Pekka Soininen, 2014

Jaakko Wariksen Osa kertomusta -näyttely avautuu tiistaina 4.11. ja on avoinna 14.12.2014 saakka ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Pääsymaksu 3/2€. Tervetuloa!

Palautetta oranssiin laatikkoon

Kyllä se on kummaa, kuinka vaikeata on ottaa vastaan kiitosta ja kehuja. Useasti sitä miettii, josko kiitoksiin olisi "koira haudattuna". Kesänäyttelyn päätyttyä syvennyin saatuun palautteeseen: yhtä vaille positiivista. Ja se yksikin epäilyksenalaista sotkua ja paperin nurkassa tuherrus p----aa. Tämä yksi ja ainoa lappunen laittoi miettimään. Mitä olimme tehneet väärin? Mitä pitäisi jatkossa tehdä toisin?

Näyttelyn suunnittelussa on ensisijaisen tärkeää huomioida asiakkaat eli se kohderyhmä, jolle ripustus tarjoillaan ja erityisesti se kohderyhmä, jolle ripustus haluttaisiin tarjoilla. Tutkimusten mukaan näyttelyssä kävijä on keski-ikäinen, eteläsuomalainen, kouluttautunut naishenkilö, ja tilanne on pysynyt hälyttävän kauan tismalleen samana. Missä miehet, nuoret ja lapset luuraavat? Tiedän, ettei kaikkia voi miellyttää eikä se ole tarpeenkaan mutta kuitenkin. Tulevaa näyttelytarjontaa on siis tarkasteltava uusin silmin ja sitä kautta löydettävä uudet potentiaalit asiakkaat. Tässäpä meille ihan riittävästi työsarkaa.

Positiivinen palaute on mannaa korville ja mielelle, mutta se ei laita uudistuksen rattaita pyörimään. Niin se vain on. Sitä luulee olevansa täydellisen ammattitaitoinen ja luova eikä tunne tarvetta muuttaa toimintatapojaan. Onneksi täydellisyyden kuplan voi puhkaista juuri tällainen paperin nurkan tuherrus. Oikeastaan olenkin siitä hyvin kiitollinen.

Entäs se positiivinen palaute? Tässä joitain katkelmia teillekin hetkellisesti nautittavaksi: "kunniaksi järjestäjille sekä Äänekosken kaupungille", "Väinö Hämäläisen tuotannon laaja-alaisuus ja taitavuus pääsevät oikeuksiinsa", "rehellistä kultakautta Suomesta, pidin erittäin paljon - lisää tällaista", "ihania lapsuusmuistoja - Ihmeellisen kalaretken tauluja jäin kaipaamaan"sekä "melkein kaikki työt yksityiskokoemista eli niitä ei ole voinut juuri aiemmin nähdä, jatko Jyväskylään?"

Siirrän jokaisen oranssiin laatikkoon pudotetun palautteen näyttelymappiin arkistoitavaksi. Tiedä, vaikka joku innostuisi joskus tekemään palautteista suurempaakin tutkimusta.

Kesänäyttelyn saldo 893 kävijää

Kesänäyttelymme taidemaalari Väinö Hämäläisen tuotannosta päättyi suunnitelmien mukaisesti 31.8. Kävijämäärä jäi jonkin verran alle tuhannen, mikä tietysti harmittaa, kun esillä oli sellaisia teoksia, joita ei todennäköisesti tulla näkemään ihan lähitulevaisuudessa uudemman kerran. Toki vielä eilenkin tuli puhelu, jossa kyseltiin aukioloaikoja Hämäläisen näyttelyyn! Tällä kertaa kuitenkaan mattimyöhäiset eivät enää ennättäneet paikalle, suurin osa teoksista kun on jo pakattu paluukuljetuksia varten. Tänään lähti kuorma Mikkeliin, Lapinjärvelle ja Kellokoskelle, huomenna Kuortaneelle ja torstaina Ouluun. Taidemuseon seinät ovat tyhjentyneet pikku hiljaa kuin varkain, ja syksyn on aika astua kuvioihin.

Museoiden tehtäviin kuuluu paljon muutakin kuin vain ja ainoastaan näyttelyiden suunnittelua ja rakentamista. Kulisseissa tapahtuu jatkuvasti monenmoista. Julkisten kokoelmien teosinventointi jatkuu, samoin teossijoitusten sopiminen kaupungin eri yksiköiden kanssa. Juhani Petäjäniemen kunnostettu triptyykki odottaa kuljetustaan Telakan koululle Suolahteen, mielenterveys- ja päihdepalvelujen tilat uudella terveysasemalla kaipaavat taidetta, Kuhnamon Päiväkeskuksen seinille on poimittu perinteistä esittävää taidetta, joka miellyttää erityisesti senioreiden silmää. Muutama grafiikan vedos odottaa kehystystä ja muutama öljyvärimaalaus asiantuntevaa homepuhdistusta. Olen myös pyöritellyt mielessäni ajatusta piirrosjumppapajoista, joissa osallistujat pystyisivät rauhoittumaan ja rentoutumaan arjen paineiden vastineeksi. Syksy on monen uuden alku, myös museomaailmassa.

Näyttelyiden osalta kuljemme etuajassa kuten muodissa - muotimaailmassa mennään jo ensi kevään trendeissä. Itse kävin eilen keskusteluja kahdesta tulevasta näyttelystämme, joista toinen sijoittuu lokakuulle 2015! Kevät 2015 alkaa olla jo "pulkassa" ja kesän tarjontaakin tässä kovasti pohditaan. Vaihtuvien näyttelyiden lisäksi olemme suunnittelemassa myös perusnäyttelyn uudistamista. Neljä kesää nähnyt perusnäyttely on tullut tiensä päähän. Onneksi meillä on Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelma, josta ammentaa uutta materiaalia varsin kivuttomasti :)

Hellettä pukkaa

Jos alkukesä oli sateista ja koleaa, niin nyt heinäkuussa kolkutellaan jo hellelukemia. Varsinkin viime viikolla, jolloin itse lomailin Kreikan Santorinilla, oli täällä kotimaassakin varsin lämmintä ja kesäistä. Ensi viikosta on povattu myös todella lämmintä ja kaunista, ihanaa!! Kauniiden säiden toivominen on toisaalta kuitenkin ristiriitaista, sillä ne karkottavat näyttelyissä kävijät uimarannoille, puistoihin ja jäätelökioskeille. Kukaan ei jaksa olla sisätiloissa ja syventyä näyttelyn esillepanoon.

Mutta onpa meillä noita kesämaisemia Väinö Hämäläisen tauluissakin täällä taidemuseolla, tässäpä teille, hyvät lukijat, pari herkkupalaa vilkaistavaksi, josko ne saisivat teidät liikkeelle runsain määrin.




Väinö Hämäläinen, Kaksi naista rannalla (1906), öljy kankaalle, yksityisomistus
Nainen (vas) taiteilijan Armi-sisar, nainen (oik) taiteilijan Helmi-vaimo juuri ennen uintihetkeä Emsalön rannalla.

Väinö Hämäläinen, Aamu (1922), öljy kankaalle, yksityisomitus
Taiteilijan vaimo on juuri herännyt kesäisenä aamuna perheen Oinassaaren huvilalla Vesijärvellä. Aamuaurinko säteilee vaimon hiuksissa ja niskan kaaressa. Herkkätunnelmainen ja ihastuttavan välitön vaikutelma kuin impressionistisessa kuvataiteessa konsanaan.

Taidemuseon kesän 2014 vaihtuvissa näyttelyissä Väinö Hämäläinen (1876-1940) ja löytöretki maisemaan

Pasuunapelimannit ilahduttivat avajaisyleisöä Reijo Suutalan (oik.) johdolla 5.6.2014. Muut pelimannit vas. Juha Hintikka, Eero Lahti ja Kyösti Järvikallio. Reijo Korhonen jää kuvassa kulman taakse.

Taidemuseon kesänäyttely on viimeinkin saatu avattua yleisölle viime perjantaina 6.6. Aikataulun kanssa teki tällä kertaa todella tiukkaa, sillä viimeiset teokset haettiin Etelä-Suomesta viikkoa ennen avajaisia. Olen erittäin kiitollinen kaikille niille yksityishenkilöille, jotka raatsivat lainata neljäksi, jopa viideksi kuukaudeksi tauluja seiniltään. Onpa siinä erilainen kesä näillekin lainaajille! Toivottavasti monet heistä tulevat tutustumaan näyttelyyn ja näkevät omistamansa taulut aivan uudessa valossa ja ympäristössä.

Taidemaalari Väinö Hämäläinen (1876-1940) on melko tuntematon suuruus Keski-Suomessa, vaikka hänen sukujuurensa ulottuvat syvälle niin Sumiaisten Lohilahteen kuin Konneveden Siikakoskelle. Isoisä Johan Gabriel Hämäläinen (1800-81) oli lähtöisin Lohilahden Anttilan talosta. Hän meni naimisiin Konnevedelle Pynnölän talon Pirkkalan torpan tyttären Anna Leena Pynnösen (1806-88) kanssa. Heidän poikansa Lauri (1832-88), Väinö Hämäläisen isä, teki nousujohteisen uran torpan pojasta Helsingin Vanhan kirkon urkuriksi suoritettuaan musiikkitirehtöörin tutkinnon Tukholman kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa (1860-66).

Väinö Hämäläinen halusi alunperin myös suuntautua musiikin pariin, mutta nuoruudessa sairastettu tuhkarokko pahoine korvatulehduksineen oli johtanut heikentyneeseen kuuloon, ja hänen oli jätettävä opinnot Robert Kajanuksen orkesterikoulussa. Lienee ollut onni onnettomuudessa, että Väinö Hämäläinen sai isäpuolekseen taidemaalari Albert Gebhardin tämän mentyä naimisiin Väinön leskeksi jääneen Emma-äidin kanssa vuonna 1891. Isäpuoli antoi pojalle yksityisopetusta korostaen vesivärimaalauksen tärkeyttä. Väinön ensimmäinen tunnettu akvarelli Vene syntyikin Rautalammin kesänä 1896 isäpuolen ohjauksessa. Isäpuolen avustuksella Väinö Hämäläinen hyväksyttiin vuoden 1898 alussa Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun (Ateneumiin) ja suoraan sen viimeiselle kahdelle maalausluokalle. Tässä oli apuna todistukset taidosta ja kyvyistä sekä isäpuoli Albert Gebhardilta että tämän ystävältä, aikakauden johtavalta taidemaalarilta, Albert Edelfeltiltä.


Lapsia leikkimässä n. v.1906

Väinö Hämäläistä pidetään Suomen taiteen kultakauden (1880-1910) viimeisenä taiteilijana. Tunnetuimmat mestarit tuolta ajanjaksolta ovat kuitenkin Eero Järnefelt, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen, Väinö Hämäläisen lanko, joiden varjoon Väinö Hämäläinen on valitettavasti jäänyt. Itse hän onkin sanonut, että "on syntynyt liian myöhään". Hämäläinen tunnetaan suomalaisen luonnon taitavana tulkkina mutta myös lämminsydämisenä kodin ja perheen kuvaajana. Häneltä tunnetaan tällä hetkellä runsaat 2.000 teosta, mikä on suuri määrä siihen nähden, että hän oli kuollessaan vain 63-vuotias.

                                                         

Outi ja nukke v. 1913

Kankaankutoja v. 1910 (Helmi-vaimo Myllykylässä)



Taidemuseo esittelee kesällä 2014 runsaat 60 Väinö Hämäläisen teosta, joista hieman yli puolet on maisemamaalauksia ja loput henkilökuvia perheestä. Näiden lisäksi esillä on satukirjakuvituksia sekä Kotiliesi-lehden kansikuvia 1920-luvulta. Näyttely on avoinna 31.8. saakka ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16. Suljettu vain 20.-21.6. juhannuksena. Pääsymaksu 3/2 €. Tervetuloa löytöretkelle maisemaan!

Äiti ja poika hiekkarannalla v. 1914

 

Pisankapajan saldoa

Runsas viikko sitten 6.4. taidemuseon auditoriossa istui joukko innokkaita pisankamunapajalaisia oppimassa munanmaalauksen jaloa taitoa. Tässäpä teille siis ihailtavaksi muutamia munia à la Katri.



perhonen denim-sinisellä pohjalla

kettuemo poikasineen

pääsiäistipu

Jos kiinnostuit ja innostuit uuden oppimisesta, niin vielä ennätät osallistua pajaan taidemuseolla sunnuntaina 27.4. jolloin on tarjolla kaksituntiset pajat klo 12-14 ja 14-16. Näppäräsormiset ennättävät tuossa ajassa maalata useammankin munan kotiin viemisiksi. Pajan vetäjinä Elina Jurvela ja Piia Kiviaho. Ilmoittaudu taidemuseolle viimeistään torstaina 24.4. puh. 0400 439 807. Pajan hinta on 2€/maalattu muna.

Ja jos et nyt tällä kertaa innostu munien maalaamisesta itse, niin käy ihmeessä ostoksilla taidemuseolla. Meillä on myytävänä eri tekniikoin ja värein koreilevia munia pääsiäisen koristeluihin. Tervetuloa ostoksille!