Erityinen päivä - tänään 25.11.2020

Olen kummallisesti aina takertunut päivämääriin, niin hyviin kuin huonoihinkin. Tänään mielessä on pyörinyt päivämäärä 25.11. vuosikymmenten takaa. Vuosi oli 1990, jolloin elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen maallinen matka sai päätöksensä. 

Viime vuonna 2019 taidemuseolla juhlistettiin Mikon syntymän 90-vuotisuutta ja juhlittiinkin mielestäni varsin näyttävästi. Mikon näköistä -näyttelyyn oli kaikilla vapaa pääsy ja kävijöitä kertyi himpun vajaa 400 😊

Kuvamuistoja Mikon näköistä -näyttelystä vuonna 2019.
Kuvat Pekka Soininen.

Mikon näköistä -näyttely oli myös osa valtakunnallista TAKO-yhteistyötä, jossa Äänekosken kaupunginmuseo on mukana tallentaen Mikko Niskasta koskevaa aineistoa. TAKO on ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto, joka sai alkunsa Suomen kansallismuseossa 23.1.2009 pidetyssä maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden kokouksessa. TAKO on vuoden 2013 alusta alkaen ollut osa Museoviraston ja Suomen kansallismuseon toimintaa. TAKOlla on kaksi päätavoitetta: museoiden välinen tallennustyönjako ja nykydokumentoinnin koordinointi. Käytännössä tallennustyönjako tarkoittaa, että siihen osallistuvat museot voivat kartuttaa kokoelmiaan harkitusti ja jakaa keskenään tallennusvastuuta. Kaikkien ei tarvitse tallentaa kaikkea.

Mikon näköistä -näyttely tuotti valtakunnalliseen tallennukseen yllättävän hyvin kirjallista materiaalia, jonka raportoin vuoden 2019 aineistoon ensimmäistä kertaa Äänekosken kaupunginmuseon TAKO-tallennushistorian aikana. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja kartuttaa jatkossa Mikko-aineistoa esimerkiksi valokuvilla, muisteluilla ja esineistöllä. Kiitos, Mikko, että olit ja että edelleen olet rikkaana muistoissamme  💓 💓

Kun kuvataide inspiroi sanataiteen syntyyn - vau!

Työpäivä voi kääntyä yllättävän mielenkiintoiseksi kuten viime keskiviikkona kävi. Sunnuntaina Vesi/Víz -näyttelyssä vieraillut #hiddenaanekoski -lähettiläs Olga Kolari oli inspiroitunut näkemästään siinä määrin, että otti yhteyttä ja halusi jakaa tuntemuksiaan niin sanataiteen kuin säveltaiteen muodossa. Olga Kolari, armoitettu muusikko ja runoilija, ilmestyi museolle runo mukanaan, istui auditorion flyygelin ääreen ja improvisoi näyttelyn pohjalta kauniin instrumentaalikappaleen. 

Reiman Päivi, osa teoksesta In My Eyes 1. (2015), öljyväri kankaalle.
Kuva Marjo Ahola.

PS. Olgan improvisaation löydät ja voit kuunnella sen Äänekosken taidemuseon facebook-sivuilta osoitteessa https://www.facebook.com/aanekoskentaidemuseo/ Toivotan nautinnollisia hetkiä :) 

Syksystä ja tulevasta talvesta varovaista optimismia - Vesi / Víz avautuu :)

Lauantaina maakuntalehden takasivun otsikko huusi suurin kirjaimin "Hiihtokeskukset avautuvat koronapeikko niskassaan". Ajattelin heti, kuinka tuo lausahdus sopii myös meille museoihin. Mekin avaamme syksyn näyttelyt koronapeikko niskassamme. Kesänäyttelyn jälkeisen tauon aikana odotimme koronatilanteen helpottuvan, mutta sen sijaan syyskuun koronaluvut ovat osoittaneet kasvua. Nyt kuitenkin uskomme ja toivomme, että tilanne olisi rauhoittumaan päin.

Taidemuseolla on tehty kaikki mahdollinen terveysturvallisuuden osalta, lipunmyynti-infotilan asiointiluukkua on "kavennettu", lipunmyynnissä käytetään visiiriä ja tarvittaessa tämän lisäksi myös kasvomaskia. Käsidesiä on varattu niin vierailijoille kuin henkilökunnalle. Käsidesin lisäksi vierailijoille on varattu kasvomaskeja näyttelykäynnin ajaksi. Henkilökunta puhdistaa päivittäin tasot, kahvat ja nupit, myös asiakaskäyttöön tarkoitetut wc:t. Kaikesta huolellisesta valmistautumisesta huolimatta korona kummittelee mielessä. Toki odotamme vastuullisuutta vierailevilta asiakkailtamme, on siis hyvä muistaa myös turvavälit. 

Syksyn näyttely juhlistaa 30:a ystävyyden kantamaa vuotta. Päivi Reiman ja Zsuzsa Csizmadia tutustuivat Unkarin kuvataideyliopistossa Päivin ollessa siellä stipendiaattina. Zsuzsa opiskeli vastavuoroisesti Lahden taideinstituutissa, Päivin opinahjossa. 

Ystävykset ovat tutkineet vettä ja veden olemusta jo pidemmän aikaa, Zsuzsa Adrianmeren turkoosia kirkasta merivettä, Päivi suomalaista Päijänteen ja Keiteleen järvivettä, joka peilautuu vuodenaikojen mukaan eri värein. 

Vesi / Víz avautuu tiistaina 6.10. klo 12. Ovet auki ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Näyttely päättyy sunnuntaina 29.11.2020. Näyttely on pääsymaksullinen, vapaasti Museokortilla. Lämpimästi tervetuloa!

Tuntuu kun joulu ois jo täällä

 😁 jouluun oli eilen tasan kolme kuukautta, mutta tuntuu kun joulu ois jo täällä!! Saatiin näet keskiviikkona autokuormallinen maalauksia, jotka ripustetaan ensi viikon aikana vaihtuvien näyttelyiden tilaan, ja taidemuseon ovet avautuvat yleisölle 6.10. Toivottavasti korona ei sotke syksyn suunnitelmia samalla tavalla kuin keväällä, tällä hetkellä meiltä tulee vahva maskisuositus vierailijoillemme!

Joulu siis juolahti mieleen, kun katselin kuplamuoviin pakattuja maalauksia, ja kuvittelin ne lahjapaketeiksi, joita ei pääse katsomaan heti vaan pienellä, kutkuttavalla viiveellä. Saatoin vain tiirailla muovin läpi ja kuvitella, mitä soisin näkeväni. Värejä pystyy havainnoimaan hieman helpommin, aiheita ei niinkään, mutta kun tietää, että tuleva syysnäyttely kantaa nimeä Vesi - Víz, niin voi odottaa näkevänsä vettä, vettä ja vielä kerran vettä - joka kerran tosin eri tavoin kuvattuna. 

Zsuzsa Csizmadian maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Päivi Reimanin maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Päivi Reimanin maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Vesi - Víz on kahden ystävyksen yhteisnäyttely - ystävysten, joiden ystävyys on jatkunut katkeamatta 30 vuotta. Ystävyyden lisäksi näitä taiteilijoita, suomalaista (suolahtelaissyntyistä!) Päivi Reimania ja unkarilaista Zsuzsa Csizmadiaa yhdistää monenlaiset ammatilliset siteet. He ovat samaa sukupolvea, he ovat opiskelleet toistensa opinahjoissa, ja heillä on ollut yhteisnäyttelyitä. Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen Galleria U:ssa Helsingissä ystävykset esittäytyivät vuodenvaihteessa 2019-2020. Helsingistä näyttely siirtyi loppukesäksi Vaajakosken kirjastolle, ja nyt se saatiin Äänekoskelle, mistä olen erittäin iloinen ja tyytyväinen :) Näyttely (Kuhnamontie 1) on avoinna 6.10.-29.11.2020 ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Näyttely on pääsymaksullinen, Museokortilla vapaasti.💗 Lämpimästi tervetuloa!

Paluu arkeen - plussat ja miinukset

Viime viikon ensimmäinen työpäivä pariviikkoisen loman jälkeen meni tarkastaessa sähköpostia, viestejä oli kertynyt kolmisenkymmentä. Kaikki viestit eivät tosin olleet tähdellisiä **

Loman aikana työpydälle löytänyttä materiaalia.
Kuva Marjo Ahola.

Pääsin iloitsemaan juuri valmistuneesta Äänekoski Oy:n pääkonttorin rakennushistoriaselvityksestä, runsaassa 70 sivussa on tuhdisti tietoa rakennuksen lähes 100-vuotisesta historiasta. Edessä onkin mielenkiintoinen lukukokemus, kunhan ennätän rauhoittua tekstin ääreen :)

Sain vierailukutsun Keski-Suomen museon lauantaina 22.8. avautuvaan  näyttelyyn Atelieerit Ateenan liepeillä – keskisuomalaiset varhaiset taiteilijakodit (Cawén-Heiska-Lehtinen-Bengts). Museo ei koronan vuoksi järjestänyt avajaisia, mikä onkin varsin ymmärrettävää. Meillä taidemuseolla on varmasti edessä sama tyly ratkaisu, kun syksyn näyttely avautuu syys-lokakuun vaihteessa. Korona on tuonut museotoimeen paljon harmia ja valtavasti muutoksia niin työskentelytapoihin kuin näyttelyiden aikataulutuksiinkin. Koetamme kuitenkin kestää tilannetta niin kauan kuin se on tarpeen.

Jyväskylän taidemuseolla on esillä vielä muutaman viikon ajan (6.9. saakka) valokuvataiteilija Pekka Luukkolan Maiseman aika - osa kuvista on ikiaikaisia maisemia Keski-Suomesta. Piipahdin pikaisesti näyttelyssä heinäkuun alkupuolella, mutta nyt näyttelyn viime metreillä olisi tarjolla mahdollisuus kuunnella näyttelyopastus tai osallistua jopa taiteilijatapaamiseen. Katsotaan, kumpaan päädyn! 

Pitkän harkinnan jälkeen ilmoittauduin Valtakunnallisille museopäiville (1.-2.9.) etäosallistujana. Päivät tarjoavat kiinnostavan ohjelmakokonaisuuden erityisesti museoiden digitaalisesta näkökulmasta käsin. Pienissä museoissa kuten meillä voi ainakin puhua koronan myötä kevään suuresta digiloikasta.  

Pari soittopeliäkin (yksi pianiino ja yksi taffelipiano) on tällä hetkellä kuljetusjärjestelyjen alla. Saa nähdä, tuleeko uuteen kulttuurihistorialliseen perusnäyttelyyn ihan ikioma musisoinnin osastonsa? 

Äänekoski Oy:n pääkonttori, Kuhnamontie 1.
Kuva Marjo Ahola.

Tehtaiden entinen pääkonttori (hallintorakennus) on ollut koko viime kevättalven, kevään ja kesän huputettuna katto- ja ulkoseinäkorjausten vuoksi. Palatessani lomalta huomasin, että lopultakin huputusta oltiin purkamassa, ja me pääsemme näkemään kunnostuksen tulokset. Rakennuksen sisätilatkin alkavat hahmottua, ja olenkin jo kuulevinani historian havinaa parkettien yllä! Meillä on tiedossa ainutlaatuinen mutta myös varsin mittava ja vaativa projekti rakennuksen hienovaraisessa muuntamisessa kaupunginmuseon kulttuurihistorialliseksi perusnäyttelyksi. 

Ennen lomille lähtöä lähetin useammalle kuntapoliitikolle kutsun osallistua valtakunnalliseen Poliitikon museoharjoittelu -teemaviikkoon 24.-28.8. Teemaviikon päävastuun kantaa Suomen museoliitto, nyt jo viidennen kerran. Viikko on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, ja palaute sekä museoilta että poliitikoilta on ollut positiivista. Teemaviikon tavoitteena on tutustuttaa kuntapoliitikkoja Suomen museokenttään ja nykyajan museotoimintaan. Olin niin innostunut, kun päätimme osallistua viikkoon ja kutsua paikalle meidän omia kuntapäättäjiämme. Lomalta palattuani kuulin, ettei yksikään heistä ollut vastannut kutsuun. Koetan yrittää ymmärtää, että syksyn kuntatalouden budjettisuunnittelmat ajavat museotoimen edelle 10-0 😕

Lomallelähtötunnelmissa - toistamiseen

Kahden viikon hektisen työrupeaman ja näyttelyn valvonnan päätteeksi on ihanaa "sukeltaa" pariksi viikoksi lomille, jo toistamiseen, ilman minkäänlaisia lomasuunnitelmia.

Ehkä kuitenkin käväisen vielä mustikkametsässä, toistamiseen.

Vadelmista on myös satoa saatavilla, niin puutarha- kuin metsävadelmista. Vatukkoon siis, toistamiseen.

Lähtökohdiltani maalaisena ja talonpoikaisena nautin myös elokuun joutuvasta viljasta, sen värikylläisyydestä, sen liikkeestä tuulessa ja sen hiljaisesta huminasta. Ikuinen rakkauteni löytyy maaseudun ja metsän rauhasta 💓, ja loppukesä on ihan parasta aikaa. Loman jälkeen on hyvä palata taas kulttuurin pariin museolle. Syyskuussa alkaakin uuden näyttelyn rakentaminen aiheenaan Vesi -Vis (suomalais-unkarilaisittain). Tavataan näyttelyssä lokakuun alkupuolella, ihanaa myöhäiskesää ja alkavaa syksyä!

Toki kesän vaihtuvissa näyttelyissä Helmiä II - kokoelmanäyttely jatkaa avoinna sunnuntaihin 16.8. saakka taidemuseon (Kuhnamontie 1, Äänekoski) aukioloaikoina, jotka voi tarkistaa esim. museot.fi - sivustolta (https://museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=22220). Tervemenoa tutustumaan kaupungin omiin kokoelmiin!

Legaatin inventointia

Törmäsin legaattiin ensimmäistä kertaa elämässäni viime tammikuussa, kun eräs taidemuseon äskettäin edesmennyt ystävämme oli laatinyt sellaisen osasta omaisuuttaan.

Erityisjälkisäädös eli legaatti on testamentti, jolla perittävä määrää jostakin erityisestä, tietystä omaisuudestaan taikka tietystä rahamäärästä jonkun hyväksi. Tässä tapauksessa perittävä oli määrännyt kaikki omistamansa maalaukset ja reliefit Äänekosken taidemuseolle. Kävin hakemassa parikymmentä teosta jo talvella, mutta niiden inventointi on jäänyt pitkälle kesään. Lopulta eilen purin teokset paketista ja ryhdyin tekemään inventointia. Kaikki signeeraukset eivät vielä ole avautuneet, pitäisi olla huippuasiantuntija tai jonkin sortin "etsivä", mutta mielenkiintoista tämä on ollut!

Vas. Aarne Alangon Sireenit, oik. Margit Aarnio-Aaltosen kukat tina/hopeakannussa.
Kuva Marjo Ahola.

Osa saaduista teoksista on matrikkelitaiteilijoiden, osa harrastajataiteilijoiden. Matrikkeliin pääsee, kun on jonkin kuvataideliiton jäsen. Verkkomatrikkeliin voidaan hyväksyä myös ammattitaiteilijoita, jotka eivät kuulu mihinkään jäsenliittoon, jolloin hyväksynnästä päätetään vertaisarvioinnin pohjalta. Tuolloin kriteereinä ovat mm. taiteellisen työn taso, ammattimainen ja aktiivinen toiminta kuvataiteilijana, kuvataidekoulutus, keskeisiin kokoelmiin hankitut teokset ja taiteilijalle myönnetyt apurahat ja palkinnot kuvataiteen alalta.

"Etsivän" työ vei HS:n kulttuurisivuille, jossa artikkeli otsikolla Naisia modernismin kynnyksellä (24.4.2004) kertoi karua kieltään naistaiteilijoista. Kyseinen näyttely oli ollut esillä Turun taidemuseossa keväällä 2004 esitellen naistaiteilijoita 1920-1950 -luvulta. Artikkeli listasi naistaiteilijoita kuten mm. Margit Aarnio-Aaltonen, Ester Borg, Martha Lagercrantz, Elin Nordlund, Heli Ojanperä, Liisa Riikkala ja Dora Wahlroos. Artikkeli jatkuu kiinnostavasti näin:" Moni tuskin tietää, että nämä naiset toimivat aktiivitaiteilijoina Turun kouluna tunnetun suuntauksen vaikutuspiirissä vuosina 1920-1950. He ovat nimiä suomalaisen taidehistorian laajasta alaviitevarastosta." Suomalaisen taidehistorian laaja alaviitevarasto??? - artikkelin kirjoittajalta, Jukka Yli-Lassilalta loistava sanavalinta kertomaan ajankuvasta taiteen sukupuolisesti jakaantuneessa maailmassa! Muuta tietoa näistä naisista ei sitten löytynytkään! Legaatin myötä taidemuseon kokoelma karttui juurikin yhdellä Margit Aarnio-Aaltosen öljymaalauksella, ja Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelmassa komeilee Heli Ojanperän maisema Kolilta vuodelta 1947.

Inventointi on edennyt teosnumeroon 14. Tähän mennessä olen kirjannut luetteloon Aarne Alangon ja Margit Aarnio-Aaltosen teosten lisäksi teoksia Arvo Aholalta, Unto Liettyältä, Urho Lehtiseltä, Eero Karjalaiselta, Uuno Soldanilta, Toivo Jutilalta, Aukusti Tuhkalta ja Aarre Aaltoselta. Reliefit odottavat vielä vuoroaan. Loman jälkeiset työpäivät ovatkin täyttyneet mielekkäästä puuhasta uusien taiteilijatuttavuuksien parissa :)

Vas. Urho Lehtisen Sininen maisema vuodelta 1945 täydentää erittäin hienosti kokonaisuutta maisemien osalta.
Kuva Marjo Ahola.