Tuntuu kun joulu ois jo täällä

 😁 jouluun oli eilen tasan kolme kuukautta, mutta tuntuu kun joulu ois jo täällä!! Saatiin näet keskiviikkona autokuormallinen maalauksia, jotka ripustetaan ensi viikon aikana vaihtuvien näyttelyiden tilaan, ja taidemuseon ovet avautuvat yleisölle 6.10. Toivottavasti korona ei sotke syksyn suunnitelmia samalla tavalla kuin keväällä, tällä hetkellä meiltä tulee vahva maskisuositus vierailijoillemme!

Joulu siis juolahti mieleen, kun katselin kuplamuoviin pakattuja maalauksia, ja kuvittelin ne lahjapaketeiksi, joita ei pääse katsomaan heti vaan pienellä, kutkuttavalla viiveellä. Saatoin vain tiirailla muovin läpi ja kuvitella, mitä soisin näkeväni. Värejä pystyy havainnoimaan hieman helpommin, aiheita ei niinkään, mutta kun tietää, että tuleva syysnäyttely kantaa nimeä Vesi - Víz, niin voi odottaa näkevänsä vettä, vettä ja vielä kerran vettä - joka kerran tosin eri tavoin kuvattuna. 

Zsuzsa Csizmadian maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Päivi Reimanin maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Päivi Reimanin maalaus. Kuva Marjo Ahola.

Vesi - Víz on kahden ystävyksen yhteisnäyttely - ystävysten, joiden ystävyys on jatkunut katkeamatta 30 vuotta. Ystävyyden lisäksi näitä taiteilijoita, suomalaista (suolahtelaissyntyistä!) Päivi Reimania ja unkarilaista Zsuzsa Csizmadiaa yhdistää monenlaiset ammatilliset siteet. He ovat samaa sukupolvea, he ovat opiskelleet toistensa opinahjoissa, ja heillä on ollut yhteisnäyttelyitä. Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen Galleria U:ssa Helsingissä ystävykset esittäytyivät vuodenvaihteessa 2019-2020. Helsingistä näyttely siirtyi loppukesäksi Vaajakosken kirjastolle, ja nyt se saatiin Äänekoskelle, mistä olen erittäin iloinen ja tyytyväinen :) Näyttely (Kuhnamontie 1) on avoinna 6.10.-29.11.2020 ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Näyttely on pääsymaksullinen, Museokortilla vapaasti.💗 Lämpimästi tervetuloa!

Paluu arkeen - plussat ja miinukset

Viime viikon ensimmäinen työpäivä pariviikkoisen loman jälkeen meni tarkastaessa sähköpostia, viestejä oli kertynyt kolmisenkymmentä. Kaikki viestit eivät tosin olleet tähdellisiä **

Loman aikana työpydälle löytänyttä materiaalia.
Kuva Marjo Ahola.

Pääsin iloitsemaan juuri valmistuneesta Äänekoski Oy:n pääkonttorin rakennushistoriaselvityksestä, runsaassa 70 sivussa on tuhdisti tietoa rakennuksen lähes 100-vuotisesta historiasta. Edessä onkin mielenkiintoinen lukukokemus, kunhan ennätän rauhoittua tekstin ääreen :)

Sain vierailukutsun Keski-Suomen museon lauantaina 22.8. avautuvaan  näyttelyyn Atelieerit Ateenan liepeillä – keskisuomalaiset varhaiset taiteilijakodit (Cawén-Heiska-Lehtinen-Bengts). Museo ei koronan vuoksi järjestänyt avajaisia, mikä onkin varsin ymmärrettävää. Meillä taidemuseolla on varmasti edessä sama tyly ratkaisu, kun syksyn näyttely avautuu syys-lokakuun vaihteessa. Korona on tuonut museotoimeen paljon harmia ja valtavasti muutoksia niin työskentelytapoihin kuin näyttelyiden aikataulutuksiinkin. Koetamme kuitenkin kestää tilannetta niin kauan kuin se on tarpeen.

Jyväskylän taidemuseolla on esillä vielä muutaman viikon ajan (6.9. saakka) valokuvataiteilija Pekka Luukkolan Maiseman aika - osa kuvista on ikiaikaisia maisemia Keski-Suomesta. Piipahdin pikaisesti näyttelyssä heinäkuun alkupuolella, mutta nyt näyttelyn viime metreillä olisi tarjolla mahdollisuus kuunnella näyttelyopastus tai osallistua jopa taiteilijatapaamiseen. Katsotaan, kumpaan päädyn! 

Pitkän harkinnan jälkeen ilmoittauduin Valtakunnallisille museopäiville (1.-2.9.) etäosallistujana. Päivät tarjoavat kiinnostavan ohjelmakokonaisuuden erityisesti museoiden digitaalisesta näkökulmasta käsin. Pienissä museoissa kuten meillä voi ainakin puhua koronan myötä kevään suuresta digiloikasta.  

Pari soittopeliäkin (yksi pianiino ja yksi taffelipiano) on tällä hetkellä kuljetusjärjestelyjen alla. Saa nähdä, tuleeko uuteen kulttuurihistorialliseen perusnäyttelyyn ihan ikioma musisoinnin osastonsa? 

Äänekoski Oy:n pääkonttori, Kuhnamontie 1.
Kuva Marjo Ahola.

Tehtaiden entinen pääkonttori (hallintorakennus) on ollut koko viime kevättalven, kevään ja kesän huputettuna katto- ja ulkoseinäkorjausten vuoksi. Palatessani lomalta huomasin, että lopultakin huputusta oltiin purkamassa, ja me pääsemme näkemään kunnostuksen tulokset. Rakennuksen sisätilatkin alkavat hahmottua, ja olenkin jo kuulevinani historian havinaa parkettien yllä! Meillä on tiedossa ainutlaatuinen mutta myös varsin mittava ja vaativa projekti rakennuksen hienovaraisessa muuntamisessa kaupunginmuseon kulttuurihistorialliseksi perusnäyttelyksi. 

Ennen lomille lähtöä lähetin useammalle kuntapoliitikolle kutsun osallistua valtakunnalliseen Poliitikon museoharjoittelu -teemaviikkoon 24.-28.8. Teemaviikon päävastuun kantaa Suomen museoliitto, nyt jo viidennen kerran. Viikko on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, ja palaute sekä museoilta että poliitikoilta on ollut positiivista. Teemaviikon tavoitteena on tutustuttaa kuntapoliitikkoja Suomen museokenttään ja nykyajan museotoimintaan. Olin niin innostunut, kun päätimme osallistua viikkoon ja kutsua paikalle meidän omia kuntapäättäjiämme. Lomalta palattuani kuulin, ettei yksikään heistä ollut vastannut kutsuun. Koetan yrittää ymmärtää, että syksyn kuntatalouden budjettisuunnittelmat ajavat museotoimen edelle 10-0 😕

Lomallelähtötunnelmissa - toistamiseen

Kahden viikon hektisen työrupeaman ja näyttelyn valvonnan päätteeksi on ihanaa "sukeltaa" pariksi viikoksi lomille, jo toistamiseen, ilman minkäänlaisia lomasuunnitelmia.

Ehkä kuitenkin käväisen vielä mustikkametsässä, toistamiseen.

Vadelmista on myös satoa saatavilla, niin puutarha- kuin metsävadelmista. Vatukkoon siis, toistamiseen.

Lähtökohdiltani maalaisena ja talonpoikaisena nautin myös elokuun joutuvasta viljasta, sen värikylläisyydestä, sen liikkeestä tuulessa ja sen hiljaisesta huminasta. Ikuinen rakkauteni löytyy maaseudun ja metsän rauhasta 💓, ja loppukesä on ihan parasta aikaa. Loman jälkeen on hyvä palata taas kulttuurin pariin museolle. Syyskuussa alkaakin uuden näyttelyn rakentaminen aiheenaan Vesi -Vis (suomalais-unkarilaisittain). Tavataan näyttelyssä lokakuun alkupuolella, ihanaa myöhäiskesää ja alkavaa syksyä!

Toki kesän vaihtuvissa näyttelyissä Helmiä II - kokoelmanäyttely jatkaa avoinna sunnuntaihin 16.8. saakka taidemuseon (Kuhnamontie 1, Äänekoski) aukioloaikoina, jotka voi tarkistaa esim. museot.fi - sivustolta (https://museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=22220). Tervemenoa tutustumaan kaupungin omiin kokoelmiin!

Legaatin inventointia

Törmäsin legaattiin ensimmäistä kertaa elämässäni viime tammikuussa, kun eräs taidemuseon äskettäin edesmennyt ystävämme oli laatinyt sellaisen osasta omaisuuttaan.

Erityisjälkisäädös eli legaatti on testamentti, jolla perittävä määrää jostakin erityisestä, tietystä omaisuudestaan taikka tietystä rahamäärästä jonkun hyväksi. Tässä tapauksessa perittävä oli määrännyt kaikki omistamansa maalaukset ja reliefit Äänekosken taidemuseolle. Kävin hakemassa parikymmentä teosta jo talvella, mutta niiden inventointi on jäänyt pitkälle kesään. Lopulta eilen purin teokset paketista ja ryhdyin tekemään inventointia. Kaikki signeeraukset eivät vielä ole avautuneet, pitäisi olla huippuasiantuntija tai jonkin sortin "etsivä", mutta mielenkiintoista tämä on ollut!

Vas. Aarne Alangon Sireenit, oik. Margit Aarnio-Aaltosen kukat tina/hopeakannussa.
Kuva Marjo Ahola.

Osa saaduista teoksista on matrikkelitaiteilijoiden, osa harrastajataiteilijoiden. Matrikkeliin pääsee, kun on jonkin kuvataideliiton jäsen. Verkkomatrikkeliin voidaan hyväksyä myös ammattitaiteilijoita, jotka eivät kuulu mihinkään jäsenliittoon, jolloin hyväksynnästä päätetään vertaisarvioinnin pohjalta. Tuolloin kriteereinä ovat mm. taiteellisen työn taso, ammattimainen ja aktiivinen toiminta kuvataiteilijana, kuvataidekoulutus, keskeisiin kokoelmiin hankitut teokset ja taiteilijalle myönnetyt apurahat ja palkinnot kuvataiteen alalta.

"Etsivän" työ vei HS:n kulttuurisivuille, jossa artikkeli otsikolla Naisia modernismin kynnyksellä (24.4.2004) kertoi karua kieltään naistaiteilijoista. Kyseinen näyttely oli ollut esillä Turun taidemuseossa keväällä 2004 esitellen naistaiteilijoita 1920-1950 -luvulta. Artikkeli listasi naistaiteilijoita kuten mm. Margit Aarnio-Aaltonen, Ester Borg, Martha Lagercrantz, Elin Nordlund, Heli Ojanperä, Liisa Riikkala ja Dora Wahlroos. Artikkeli jatkuu kiinnostavasti näin:" Moni tuskin tietää, että nämä naiset toimivat aktiivitaiteilijoina Turun kouluna tunnetun suuntauksen vaikutuspiirissä vuosina 1920-1950. He ovat nimiä suomalaisen taidehistorian laajasta alaviitevarastosta." Suomalaisen taidehistorian laaja alaviitevarasto??? - artikkelin kirjoittajalta, Jukka Yli-Lassilalta loistava sanavalinta kertomaan ajankuvasta taiteen sukupuolisesti jakaantuneessa maailmassa! Muuta tietoa näistä naisista ei sitten löytynytkään! Legaatin myötä taidemuseon kokoelma karttui juurikin yhdellä Margit Aarnio-Aaltosen öljymaalauksella, ja Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön kokoelmassa komeilee Heli Ojanperän maisema Kolilta vuodelta 1947.

Inventointi on edennyt teosnumeroon 14. Tähän mennessä olen kirjannut luetteloon Aarne Alangon ja Margit Aarnio-Aaltosen teosten lisäksi teoksia Arvo Aholalta, Unto Liettyältä, Urho Lehtiseltä, Eero Karjalaiselta, Uuno Soldanilta, Toivo Jutilalta, Aukusti Tuhkalta ja Aarre Aaltoselta. Reliefit odottavat vielä vuoroaan. Loman jälkeiset työpäivät ovatkin täyttyneet mielekkäästä puuhasta uusien taiteilijatuttavuuksien parissa :)

Vas. Urho Lehtisen Sininen maisema vuodelta 1945 täydentää erittäin hienosti kokonaisuutta maisemien osalta.
Kuva Marjo Ahola.

Einar Reuter alias H.Ahtela - maalauksia Äänekosken taidemuseolla

Ennätin tammikuussa käydä tutustumassa Ateneumin laajaan Schjerfbeck-ripustukseen ja katsomassa myös Antti J. Jokisen ohjaaman elokuvan Helene. Sitten iskikin tämä surullisenkuuluisa koronaepidemia, ja ajatukset koetuista kulttuurikohtaamisista peittyivät huolen ja pelon alle. Sunnuntaina ollessani näyttelyn valvonnassa asiakas uskaltautui kyselemään, josko H.Ahtela, jonka töitä meillä on esillä, olisi "jotenkin" sukua elokuvan Einarille. Innostuin kertomaan tarinan, kuinka H.Ahtelan modernit, lähes minimalistiset maalaukset ovat päätyneet Äänekosken taidemuseon perusnäyttelyyn. Jännittävintä on se, kuinka moni asia kietoutuu toinen toiseensa, ja kuinka tyhjät, merkityksettömät aukot alkavat täyttyä.

H.Ahtelan maalaukset vas. Jäiden lähtö (1960), Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963).
Kuva Marjo Ahola.

H.Ahtelan maalaukset vas. Aamu-usva hälvenee / Jormua (1957) ja Sarastus (1964).
Kuva Marjo Ahola.

Minulla oli ilo tuntea Toivo (Topi) Parantainen jo 1960-luvulta lähtien, jolloin hän asui Liimattalan koulun opettajan asunnossa ja hankki taidetta maltillisesti. Vuoden 1967 teosluettelon mukaan teoksia oli kuitenkin jo 73. Kävimme perheenä vierailulla Liimattalassa usein, muistan monet taideteokset ja koriste-esineet jo noilta ajoilta. Olen jopa piirtänyt Topista hiilellä hauskan profiilikuvan! Topi pysyi perheystävänä lähes viimeisiin elinvuosiinsa (k.26.6.1994) saakka. Törmäsin Topin kokoelmaan työni kautta uudelleen 2000-luvulla, jolloin Äänekosken kaupunki oli saanut hallinnoitavakseen kyseisen kokoelman Konginkankaan kuntafuusion myötä ja pohti teoksille uutta näyttelytilaa.

Minulla oli kunnia myöhemmin tuntea myöskin työni kautta Einar Reuterin tytär, joka vieraili säännöllisesti taidemuseolla ja kertoili mielellään pappansa työskentelystä ja teosten aihepiireistä. Tytär oli myös itseoikeutettu kutsuvieras näyttelyiden avajaisissa monina menneinä  kesinä.

Miten sitten Einar Reuter (H.Ahtela) ja Toivo Parantainen liittyvät toisiinsa? Toivo Parantainen valmistui Kajaanin seminaarista yläkansakoulunopettajaksi vuonna 1949, ja hänet valittiin koeajalle Pyyrinlahden (Liimattalan) kansakoulun opettajan virkaan vuosiksi 1949-51. Elokuun 30.pnä 1951 Parantainen sai lopullisen nimityksen samaiseen virkaan, jota hoiti seuraavat 20 vuotta koulun lakkauttamiseen saakka. Seminaariaikanaan Parantainen asui alivuokralaisena Reuterien perheessä Kajaanissa, tutustui tätä kautta kuvataiteisiin ja solmi vuokraisäntänsä kanssa elinikäisen ystävyyssuhteen, joka päättyi vasta Einar Reuterin kuolemaan vuonna 1968.

Einar Reuterin tyttärenpoika pistäytyi juhannusviikolla katsomassa isoisänsä kymmentä maalausta, jotka ovat esillä perusnäyttelyn puolella. Maalaukset olivat hänen mielestään isoisän parhaimmistoa, ja itse olen samaa mieltä. Pidän eniten kahdesta keltasävyisestä maalauksesta, Syksy Pornaisissa (1962) ja Oulujärveä (1963). Ne olivat lähinnä sydäntäni jo lokakuussa 2005, jolloin suunnittelin ja kokosin taidemuseon ensimmäisen perusnäyttelyn, ja jolloin taidemuseo virallisesti avautui yleisölle.

Perusnäyttely on avoinna Helmiä II - kokoelmanäyttelyn tavoin 16.8.2020 saakka ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15. Äänekosken taidemuseon osoite Kuhnamontie 1, Äänekoski. Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Tervetuloa!

Hyvää juhannusta :)

Pian on taas aika juhlia juhannusta, jota myös kutsutaan keskikesän juhlaksi. Valoa riittää tällä korkeudella 20 tunniksi ja viideksi minuutiksi. Aurinko "pysyy pesässään" muutaman vuorokauden, ja sitten päivä lähtee lyhentymään. Alkukesä on niin armoton. Kaikki tapahtuu nopeasti, lähes huomaamatta. Luonto puhkeaa kukkaan, vehreys on kaiken kattavaa ja mieli lepää. Tai sitten mieli tempoo ja kipuilee, sillä juhannuksen huippuhetken haihduttua luonto kiirehtää jo kohti sadonkorjuuta ja syksyä. Alkukesän hempeät vihreät sävyt vaihtuvat kypsiin keltaisen ja oranssin sävyihin, kun kuljetaan kohti elokuuta ja sen kuutamoiltoja. Mutta sitä ennen, juhlikaamme juhannusta, valon ja vehreyden juhlaa. 

 Idän unikot, koiranputki ja lupiini kukassa juhannuksena 2020.
Kuva Marjo Ahola.

Taidemuseon henkilökunta lomailee juhannuksen mutta palaa töiden ääreen ja näyttelyn valvontaan jo tiistaina 23.6. Tuolloin päivän pituus on lyhentynyt jo yhdellä minuutilla! 😲 

Kaikki alkaa näyttää valmiilta - viimeinkin :)

Kaksi Rauha Eklundin Lintupuu-tinareliefiä (1984), Simo Hannulan viivasyövytys Muistoissa on elämää (1984)
 ja Ari Liimataisen akryylimaalaus Luinen harppu (1999).
Kuva Marjo Ahola.

Kesän kokoelmanäyttelymme Helmiä II alkaa olla valmiina, vielä näyttelyluetteloiden tulostusta ja teosnumeroiden teippausta paikoilleen, siinä se sitten on koko komeudessaan. Ja että olenkin taas ylpeä kaupungin kokoelmien laadukkuudesta ja monipuolisuudesta, erityisesti juuri grafiikan osalta.

Väriläiskänä keskellä Ari Liimataisen akryylimaalaus Kasvun ihme (1999), jonka ympärillä Simo Hannulan
 vuoden 1985 viivasyövytyksiä, niistä Kesämuisto (oik.)
Kuva Marjo Ahola.

Ripustukseen valittiin kokoelmista yhteensä 40 työtä, joista neljä akryylimaalausta antaa kaivattua väriä kovin mustavalkoiseen vedosmassaan. Mukana on teoksia matrikkelitaiteilijoilta kuten mm. Aukusti Tuhkalta, Frans Toikkaselta, Ina Collianderilta, Tuulikki Pietilältä, Riitta Uusitalolta, Pekka Hannulalta ja Simo Hannulalta. Teokset ovat tulleet kokoelmiin mm. lahjoituksina, kuntalahjoina ja kaupungin eri yksiköiden omina hankintoina vuosien varrella.

Helmiä II - kokoelmanäyttely on avoinna 16.6.-16.8. ti, ke ja to klo 11-17 sekä su klo 11-15 (suljettu 21.6. juhannussunnuntaina). Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla. Äänekosken taidemuseo löytyy osoitteesta Kuhnamontie 1, Äänekoski. Turvaamme asiakkaidemme ja työntekijöidemme turvallisuutta koronaepidemian aikana ja noudatamme näyttelytilojen avoinnapidossa viranomaisten linjauksia ja ohjeita. Epidemian vuoksi näyttelyihin ei järjestetä opastuksia kesän aikana.