Museokokoelmat vastuuna, vaivana ja vahvuutena

Valtakunnallisten museopäivien teemana Kouvolassa 22.-24.5.2013 oli kokoelmat ja niiden aiheuttamat vastuut, vaivat ja vahvuudet eli kokoelmien olemassaolon oikeutus eri näkökulmista  katsottuna. Suomen museoliiton juuri ilmestyneeseen Julius-tiedotteeseen on laadittu mielenkiintoisia koosteita päivillä pidetyistä puheenvuoroista. Rovaniemen museotoimenjohtaja Hilkka Liikkanen puhuu puheenvuorossaan varsin suorasukaisesti taidemuseoiden lahjoitus- ja deponointikokoelmista. On totta, että taidemuseoiden toiminta perustuu suuressa määrin kokoelmille, joita museo ei itse ole kerännyt. Ensin on ollut kokoelma, jonka ympärille on syntynyt museo, ja sitten kokoelmasta on saattanut tulla riesa - varsinkin - kun varastotiloissa ovat tulleet seinät vastaan.

Me teemme poikkeuksen tähän näkemykseen, sillä Äänekosken taidemuseo perustettiin olemassaolevan Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön taidekokoelman ansiosta. Ja nimenomaan ansiosta, ei sen takia. Ilman yksityishenkilön keräämää laajaa kokoelmaa taidemuseota ei todennäköisesti olisi perustettu, ja olisimme yhtä instituutiota köyhempiä. Meillä on siis suhtauduttu positiivisesti tähän deponointikokoelmaan, joka on vieläkin perusnäyttelymme elinehto. Kokoelman luovuttaminen museon hoidettavaksi on ollut ja on edelleen molemminpuolinen etu.

Museotoimenjohtaja Liikkanen jatkaa puheenvuorossaan deponointien riesasta mm. siinä, että nykyinen taidemuseoiden ammattitaitoinen henkilökunta haluaa vaikuttaa kokoelmien karttumistapaan ja käyttöön itsenäisesti ja muistuttaa, että varastot ja näyttelytilatkin alkavat olla täynnä. Hän peräänkuuluttaa tiukan talousahdingon ikeessä tarpovilta museoilta uusia bisnesideoita, esim. että museot alkaisivat periä maksua kokoelmien hyvästä ja museaalisesta hoidosta. Idean tällaisesta kokoelmahotelleista lanseerasi taannoin Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä. Ei ollenkaan hassumpi ajatus, sanon minä.

Kokoelmiin kohdistuvaa teemaa sivuaa HS:n kulttuuritoimittaja Kaisa Viljanen 6.4.2013 ilmestyneessä lauantaiesseessään "Museoiden suurin tabu - varastojen täyttyessä museoiden pitää voida myös luopua teoksista",  johon on haastateltu mm. useita suomalaisten taidemuseoiden johtajia. Viljanen pohtii samankaltaisia museokentällä ilmeneviä haasteita. Museoiden varastot täyttyvät taideteoksista, ja taidetta tehdään jatkuvasti lisää. Viljanen kysyykin, miten pitkään kokoelmien jatkuva kartuttaminen on järkevää. Hänen mukaansa pitäisi pystyä luomaan toimiva ja tavoitteellinen poistopolitiikka, joka noudattelisi Kansainvälisen museoneuvoston ICOMin tiukkoja eettisiä ohjeita. Liekö sitten mahdollista?

Museoiden myöhäisillat

Viime vuonna (2012) vietettiin museoiden kansainvälistä teemavuotta otsikolla "Museums in a Changing World, New Challenges, New Inspirations". Museot ovat tulleet siis tienhaaraan, jossa olisi tarrattava muuttuvan maailman haasteisiin ja tiukasti. Lontoon museot ja galleriat ovat etunenässä ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin kehittämällä konseptin, jolla asiakkaita houkutellaan mukaan museoiden toimintaan - nimenomaan asiakkaiden vapaa-ajalla eli iltaisin.

10.10.2013 Suomen museoliiton P.S -blogissa Heini Huhtinen kirjoittaa lontoonkielisten museoiden ja gallerioiden myöhäisilloista mielenkiintoisesti. Kulttuuripolitiikan opiskelija Huhtinen on lähestulkoon hullaantunut tähän uuteen toimintamalliin, joka elävöittää museoiden iltoja mm. luentojen, keskutelutilaisuuksien ja työpajojen merkeissä. Uusinta uutta ovat baari- ja diskoillat sekä pop up -ravintolat. Galleriat ovat kehitelleet oman konseptinsa, vapaamuotoiset galleriavaellukset, joilla ei ole määrättyä alku- tai päätepistettä vaan ideana on vaeltaminen kohteesta toiseen ja siinä sivussa sosiaalinen kanssakäynti.

Kyynikot heräävät vastustamaan museoiden toiminnan kallistumista ilta-aikaan, kuinka käy esim. koululais- ja päiväkotiryhmien vierailujen, sillä työntekijöiden työaikaa ei voi venyttää kokonaiseksi kellonympärykseksi. Kyynikon kannattaisi muistaa, että yhteispelillä moni asia lutviutuu. Meilläkin on järjestetty parin viime vuoden aikana iltaisin ja viikonloppuisin mm. useampi konsertti, muutama lasten taidesuunnistuspäivä työpajoineen, erinäisiä taiteilijatapaamisia työnäytöksineen ja kansallispukutuuletuksia. Pop up -ravintola järjestyi museon auditorioon valtakunnallisena ravintolapäivänä 19.8.2012. Monimuotoisesta tarjonnasta huolimatta asiakkaat eivät näytä sisäistäneen jäykähkön ilmapiirin omaavia museoita "kansakunnan letkeiksi olohuoneiksi". Baarit ja diskoillat ovat toki meilläkin vielä koke(ile)matta mutta ans kattoo ...

Tehkää pitsistä enemmän ... ja pilkkuja!

Kesänäyttelyn palautelaatikko tarjosi tällä kertaa hauskoja ajatuksia, ideoita ja mielipiteitä - kuten otsikostakin näkee!

Palautteiden läpikäynti näyttelyn päätyttyä on aina jännittävää. Riveiltä ja joskus myös rivien välistä saattaa lukea vierailijan mielenliikkeitä suuntaan jos toiseen. Tällä kertaa palautteet olivat lähes poikkeuksetta positiivisluonteisia - pienoistarinoita, muistumia, kommentteja ja jopa piirroksia. Palautteet lämmittävät mieltä, sillä ne kertovat omalta osaltaan museovierailijan vihkiytyneisyydestä käsillä tekemisen ja laadun arvostukseen, kuten kesäkuinen kävijä palautteessaan kuvailee: "Käsityötaidon juhlaa, huippusuunnittelun ajattomuutta ja kappale suomalaisen pukeutumisen historiaa".

Mutta nyt eteenpäin... Huomenna tiistaina 17. syyskuuta avautuu taidemaalari Päivi Reimanin KEITELE -näyttely, jonka "lähtökohta on järvi ja sen merkitys henkilökohtaisella tasolla: muistot lapsuuden kesistä järvellä, saarissa ja onkiretkillä. Muistot elämyksistä, jotka ovat muovanneet taiteellista ilmaisuani, jossa valo ja väri ovat maalausten sisältö."

"Näyttely on omistettu isälleni Veikko Reimanille (1928-2013), jonka kanssa jaoin monet kalastusretket. Näyttely on myös kunnianosoitus itse järvelle, sen merkitykselle Suolahden ja Äänekosken historiaa muovaavana asutuksen ja puun kuljetuksen reittinä. Näyttelyyn olen kiteyttänyt vuosikymmenten aikana Keitele-järvestä kuulemiani tarinoita ja muistoja," Päivi Reiman.

Taidemuseon syysnäyttely on avoinna 17.9.-10.11.2013 ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Pääsymaksu 3€ / 2€. Lämpimästi tervetuloa!

Kurkkusalaattikuosit, turkissomisteet ja niitit

Syksyä pukkaa päälle, vaikka kesäisen lämmintä säätä on luvattu koko viikolle, ja aurinko paistaa tällä hetkellä lähes täydeltä terältä taidemuseonkin ikkunoihin. Kesänäyttely muotipukuineen vetelee viimeisiään, perjantaina 30.8. ovet sulkeutuvat mutta onneksi vain pariksi viikoksi, syysnäyttelyn rakentamisen ajaksi.

Syksyn 2013 muoti ei poikkea juurikaan syksyn 2012 muodista. Murretut värit palaavat ja musta pitää pintansa. Uutuutena näen kuitenkin turkissomisteet ja niitit. Niittejä voisi melkein verrata hopealanka-, paljetti- tai strassikirjontaan tai metallipitsikirjontaan, joita Riitta Immonen suosi suunnittelemissaan iltapuvuissa ja pikkuiltapuvuissa. Ne kun kaikki tavallaan antavat kannettavalle asulle särmää. Italian lomaviikolla elokuun alussa törmäsin todella monenkirjaviin niittilaukkuihin, myös iltalaukkuihin. Maanantaina Helsingin vaatekauppoja kierrellessäni törmäsin yllättäen kevennettyihin untuvatoppatakkeihin ja monenkirjavaan kerrospukeutumiseen, jotka saattaisivat olla Riitta Immosen kaltaisille esteetikoille kauhistuksia. Kerrospukeutuminen kun hävittää linjakkuuden ja naiseuden ääriviivat. Toisaalta se on armollinen kropan ylimääräisille senteille. Mene ja tiedä noita muodin kotkotuksia ...

Taidemuseolla siirrytään syyskauteen tiistaina 17.9. jolloin avautuu taidemaalari Päivi Reimanin näyttely "Keitele" - maisema- ja tunnelmakuvia Keitele-järven tuntumasta. Näyttely on omistettu taiteilijan vastikään edesmenneelle isälle Veikko Reimanille, jolle Keiteleellä oli suuri merkitys. Näyttely on avoinna 10.11.2013 saakka ti-ke-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Pääsymaksu 3/2 €.

Lähimatkailun hiilijalanjälki

tunnettu energiayhtiö tarjoaa kuluttajille tuulivoimaa, jota kotiinsa tilaamalla pienentäisi hiilijalanjälkeään. Lähimatkailua voisi leikkimielisesti verrata tuulivoimaan, sillä lähimatkailijan hiilijalanjälki on mitättömän pieni. Lähimatkailu on edullista ja ekologista. Tosin harva meistä tutustuu kotiseutunsa kiinnostaviin kohteisiin, vaikka niitä olisi runsaasti tarjolla. Ne ovat liian lähellä, eikä niitä osaa ajatella "oikeina" matkailukohteina. Vanha kansansanonta "Kauas on pitkä matka mutta lähelle vielä pidempi" on totista totta.

Kesän aikana taidemuseon vieraskirjaan on tallentunut vierailijoiden kotipaikkakuntia. Hämmästyttävää lukea, että suurin osa vierailijoista tulee eteläisestä Suomesta, Helsingin seudulta. Toisaalta myös Oulu, Kemi ja Rovaniemi ovat hyvin edustettuina. Äänekoski lienee sopiva pysähdyspaikka (meno)matkalla pohjoiseen tai (paluu)matkalla etelään. Vieraskirjaa selatessa huomaan muutakin mielenkiintoista. Vuosien takainen kuntaliitos on saanut asukkaat pohtimaan suhdettaan omaan elinympäristöönsä ja samalla vahvistamaan paikallisidentiteettiään: ollaan siis tarkasti ottaen (Konginkankaan) Kalaniemestä tai (Sumiaisten) Lohilahdesta, ei Äänekoskelta. Kyse on todellisesta kansalaisrohkeudesta, hienoa!

Taidemuseon kesänäyttely on tulossa puolivälin krouviin. Olen ollut ihmeissäni, kuinka "hennosti" suomalainen muoti kiinnostaa museossa kävijöitä. Ne uskalikot, jotka ovat ylittäneet kynnyksen, ovat aidosti kiitelleet näkemäänsä ja monet lisänneet tietämystämme Riitta Immosesta, muodin grand old ladysta. Käsi siis sydämelle, milloin viimeksi kävit kotikaupunkisi museossa tai taidenäyttelyssä? Milloin pysähdyit katsomaan, miltä kadut, rannat ja rakennukset näyttävät? Milloin sinusta tulee lähimatkailija? Tervetuloa muodin lumoihin Äänekosken taidemuseolle, ovet ovat avoinna 30.8. saakka tiistaista perjantaihin klo 12-18 sekä lauantaista sunnuntaihin klo 12-16. Saatat löytää täältä yllättävän paljon nähtävää, koettavaa ja ihmeteltävää!

PS. Lähimatkailua saattaisi hyvällä omallatunnolla laajentaa muodin merkeissä Tukholmaan saakka. Siellä nimittäin on tarjolla 15.6.-22.9. kansainvälinen muotinäyttely, joka on omistettu ranskalaiselle muodin avantgardistille, Jean Paul Gaultier'lle - THE FASHION WORLD OF JEAN PAUL GAULTIER. From the Sidewalk to the Catwalk. Osoitteena on Arkitektur- och designcentrum (ent. Arkitekturmuseet), tervemenoa.

Cityhirvet sun muut

Hirvaskankaalle nelostien (lähes)varteen on ilmestynyt varsinainen ilmestys, Kortteen teräksestä taiteiltu Cityhirviperhe. Perhe on paikallislehdestä lukemani tiedon mukaan osa Hirvaskankaan alueen kehittämistä. Hyvä niin. Tosin mieleen nousee monta muuta kohdetta, johon veistoksesta maksettu kauppahinta olisi tuonut kummasti helpotusta. Ja tällä en mitenkään tarkoita taidemuseon kokoelmien kasvattamista kuten joku lehden lukija rohkeni jo epäillä. Toki Äänekosken taidemuseolla on vuonna 2009 vahvistetun kokoelmapoliittisen ohjelman myötä vastuu kokoelmien kartuttamisesta, dokumentoinnista, säilyttämisestä, turvaamisesta, kokoelmien esilläpidosta, lainaamisesta ja sijoittamisesta. Eli paljon vartijoiksi meidät kaksi museoammattilaista on uskottu.

Tässä lienee muutama sana paikallaan selvennykseksi taidemuseon kokoelmien esilläpidosta ja sijoittamisesta. Taidemuseon tarkoituksena ei todellakaan ole haalia taideteoksia varastoonsa tai näyttelytiloihinsa vaan ensisijaisena tarkoituksena on sijoittaa kaupungin omistamat teokset kaupungin julkisiin tiloihin eli sinne, missä asukkaat teoksiin - positiivisessa mielessä - törmäävät. Varastossa on varsin pieni määrä teoksia, jotka eivät ole tällä hetkellä esillä. Ne odottavat huoltoa, kunnostusta tai konservointia.

Toukokuussa 2013 palautimme Telakkakadun koululle kunnostettuina ne 14 teosta, jotka oli tuotu suurremontin alta turvaan taidemuseon varastoon. Joulukuussa 2012 sijoitimme 11 juuri hankittua öljyvärimaalausta vanhusten asumisyksikköön Suolahteen, tammikuussa 2012 sijoitimme 15 teosta perheneuvolan asiakas- ja työtiloihin. Vanhan postin tiloihin mielenterveyspalveluihin sijoitimme kesällä 2010 runsaat 20 teosta, jotka oli saatu inventoitua ja kunnostettua. Viime viikolla kyseltiin taidetta Köminharjun vanhainkotiin Konginkankalle asukkaiden, työntekijöiden ja vierailijoiden iloksi. Tarjosin sinne heti muutamia kiinnostavia öljyvärimaalauksia, jotka liittyvät erityisesti Konginkankaaseen.

Taideteokset eivät siis jää taidemuseolle neljän seinän sisään vaan ne pyritään sijoittamaan nopealla aikataululla eteenpäin kokoelmapoliittisen ohjelman mukaisesti: " Ensisijaisia sijoituskohteita ovat uudisrakennukset, remontoidut tilat ja ne laitokset, joissa ei mahdollisesti entuudestaan ole taideteoksia. Taideteosten valinnasta ja sijoittamisesta niille sopiviin paikkoihin olosuhteet huomioiden vastaa taidemuseo. Julkisten tilojen teoksia pyritään vaihtamaan viihtyisyyden parantamiseksi ja teosten säilymisen turvaamiseksi."

Cityhirviperhe pysynee kuitenkin sijoillaan Hirvaskankaalla. Antakoon se viihtyisyyttä ikivanhalle kauppapaikalle, josta on kehkeytymässä paikkakunnan maamerkki.

Kesän 2013 näyttely: Ammattiasuista salonkipukuihin - muotitaiteilija Riitta Immonen (1918-2008)

Tadaa! Kesänäyttelymme avautui lopultakin 5. kesäkuuta. Viimeiset viikot paiskittiin tosissaan töitä, puettiin nukkeja, järjesteltiin niitä sopiviin ryhmiin, rakennettiin vitriineihin pieniä, mielenkiintoisia koosteita, silitettiin, suoristettiin, puhdistettiin ja kiillotettiin. Välillä tuntui, että ajatus oli hukassa ja oli hengähdettävä hetkeksi miettimään näyttelyn "punaista lankaa".

Kaikki taisi kuitenkin olla kohdallaan, sillä avajaisten palaute oli yksinomaan positiivista. Tuntui hyvältä mielettömän työmäärän jälkeen. Toivottavasti kesän aikana moni muodista ja nimenomaan suomalaisesta muodista kiinnostunut löytää tiensä tähän näyttelyyn, johon on asetettu esille 36 asukokonaisuutta sekä lukuisasti kirjontaan liittyvää materiaalia. Tervetuloa siis 5.6.-30.8. ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16. Juhannuksena avoinna toisena juhannuspäivänä 23.6.klo 12-16.

Vas. emännänpuku 1960-70-luvun vaihteesta, pallokuvioinen paitapuku 1970-luvulta, pellavajakkupuku 1990-luvulta sekä oik. paitapuku qianaa eli silkkimäistä polyamidia 1970-luvun lopulta.



Näyttävässä iltapukuosastossa vas. konekirjottu sivurusetillinen silkkibrokadi-iltapuku 1960-luvulta, tummanvioletti silkkisatiini-iltapuku jossa 1950-luvulle ominaista epäsymmetristä kirjontaa, 1940-luvun lopulta vihertävä moaree-iltapuku jonka etumuksessa helmi- ja paljettikirjontaa, ruutukuvioinen sametti-iltapuku 1970-luvulta ja oik. silkki-iltapuku 1940-luvun lopulta.



Pikkuiltapukuosastossa vas. sinikuvioinen puuvillavoilee-puku 1960-luvulta, valkoinen Swarovski-kristallein koristeltu mohairpitsipuku 1960-luvulta, takana vas. kellertävä silkkiorganzapuku 1960-luvulta sekä kultanauha-applikoitu puku 1970-luvulta. Oik. tummansininen zibelin (silkki-villa) puku 1960-luvulta, hihoissa helmi-, kristalli- ja metallipitsikirjontaa.

Konekirjottu silkkibrokadi-iltapuku, viitta ja iltalaukku 1960-luvulta. Miehustaa kirjottu lasihelmin ja strassein kankaan kuvioita mukaellen.

Yksityiskohta zibelinpuvun hihan kirjonnasta.

Yksityiskohta Kuutamosonaatti-puvun hihan kirjonnasta, jossa on käytetty strasseja, helmiä ja hopealankaa. Puvun väri off white, kangas samaa silkkiä kuin Belgian kruununprinsessa Fabiolan hääpuku joulukuussa 1960.



Juhlavat mikroshortsit jerseytä 1960-70-luvun taitteesta. Lahkeen suut kirjottu helmin, metallipitsein ja paljetein.