Tehkää pitsistä enemmän ... ja pilkkuja!

Kesänäyttelyn palautelaatikko tarjosi tällä kertaa hauskoja ajatuksia, ideoita ja mielipiteitä - kuten otsikostakin näkee!

Palautteiden läpikäynti näyttelyn päätyttyä on aina jännittävää. Riveiltä ja joskus myös rivien välistä saattaa lukea vierailijan mielenliikkeitä suuntaan jos toiseen. Tällä kertaa palautteet olivat lähes poikkeuksetta positiivisluonteisia - pienoistarinoita, muistumia, kommentteja ja jopa piirroksia. Palautteet lämmittävät mieltä, sillä ne kertovat omalta osaltaan museovierailijan vihkiytyneisyydestä käsillä tekemisen ja laadun arvostukseen, kuten kesäkuinen kävijä palautteessaan kuvailee: "Käsityötaidon juhlaa, huippusuunnittelun ajattomuutta ja kappale suomalaisen pukeutumisen historiaa".

Mutta nyt eteenpäin... Huomenna tiistaina 17. syyskuuta avautuu taidemaalari Päivi Reimanin KEITELE -näyttely, jonka "lähtökohta on järvi ja sen merkitys henkilökohtaisella tasolla: muistot lapsuuden kesistä järvellä, saarissa ja onkiretkillä. Muistot elämyksistä, jotka ovat muovanneet taiteellista ilmaisuani, jossa valo ja väri ovat maalausten sisältö."

"Näyttely on omistettu isälleni Veikko Reimanille (1928-2013), jonka kanssa jaoin monet kalastusretket. Näyttely on myös kunnianosoitus itse järvelle, sen merkitykselle Suolahden ja Äänekosken historiaa muovaavana asutuksen ja puun kuljetuksen reittinä. Näyttelyyn olen kiteyttänyt vuosikymmenten aikana Keitele-järvestä kuulemiani tarinoita ja muistoja," Päivi Reiman.

Taidemuseon syysnäyttely on avoinna 17.9.-10.11.2013 ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Pääsymaksu 3€ / 2€. Lämpimästi tervetuloa!

Kurkkusalaattikuosit, turkissomisteet ja niitit

Syksyä pukkaa päälle, vaikka kesäisen lämmintä säätä on luvattu koko viikolle, ja aurinko paistaa tällä hetkellä lähes täydeltä terältä taidemuseonkin ikkunoihin. Kesänäyttely muotipukuineen vetelee viimeisiään, perjantaina 30.8. ovet sulkeutuvat mutta onneksi vain pariksi viikoksi, syysnäyttelyn rakentamisen ajaksi.

Syksyn 2013 muoti ei poikkea juurikaan syksyn 2012 muodista. Murretut värit palaavat ja musta pitää pintansa. Uutuutena näen kuitenkin turkissomisteet ja niitit. Niittejä voisi melkein verrata hopealanka-, paljetti- tai strassikirjontaan tai metallipitsikirjontaan, joita Riitta Immonen suosi suunnittelemissaan iltapuvuissa ja pikkuiltapuvuissa. Ne kun kaikki tavallaan antavat kannettavalle asulle särmää. Italian lomaviikolla elokuun alussa törmäsin todella monenkirjaviin niittilaukkuihin, myös iltalaukkuihin. Maanantaina Helsingin vaatekauppoja kierrellessäni törmäsin yllättäen kevennettyihin untuvatoppatakkeihin ja monenkirjavaan kerrospukeutumiseen, jotka saattaisivat olla Riitta Immosen kaltaisille esteetikoille kauhistuksia. Kerrospukeutuminen kun hävittää linjakkuuden ja naiseuden ääriviivat. Toisaalta se on armollinen kropan ylimääräisille senteille. Mene ja tiedä noita muodin kotkotuksia ...

Taidemuseolla siirrytään syyskauteen tiistaina 17.9. jolloin avautuu taidemaalari Päivi Reimanin näyttely "Keitele" - maisema- ja tunnelmakuvia Keitele-järven tuntumasta. Näyttely on omistettu taiteilijan vastikään edesmenneelle isälle Veikko Reimanille, jolle Keiteleellä oli suuri merkitys. Näyttely on avoinna 10.11.2013 saakka ti-ke-to klo 12-15 sekä su klo 12-16. Pääsymaksu 3/2 €.

Lähimatkailun hiilijalanjälki

tunnettu energiayhtiö tarjoaa kuluttajille tuulivoimaa, jota kotiinsa tilaamalla pienentäisi hiilijalanjälkeään. Lähimatkailua voisi leikkimielisesti verrata tuulivoimaan, sillä lähimatkailijan hiilijalanjälki on mitättömän pieni. Lähimatkailu on edullista ja ekologista. Tosin harva meistä tutustuu kotiseutunsa kiinnostaviin kohteisiin, vaikka niitä olisi runsaasti tarjolla. Ne ovat liian lähellä, eikä niitä osaa ajatella "oikeina" matkailukohteina. Vanha kansansanonta "Kauas on pitkä matka mutta lähelle vielä pidempi" on totista totta.

Kesän aikana taidemuseon vieraskirjaan on tallentunut vierailijoiden kotipaikkakuntia. Hämmästyttävää lukea, että suurin osa vierailijoista tulee eteläisestä Suomesta, Helsingin seudulta. Toisaalta myös Oulu, Kemi ja Rovaniemi ovat hyvin edustettuina. Äänekoski lienee sopiva pysähdyspaikka (meno)matkalla pohjoiseen tai (paluu)matkalla etelään. Vieraskirjaa selatessa huomaan muutakin mielenkiintoista. Vuosien takainen kuntaliitos on saanut asukkaat pohtimaan suhdettaan omaan elinympäristöönsä ja samalla vahvistamaan paikallisidentiteettiään: ollaan siis tarkasti ottaen (Konginkankaan) Kalaniemestä tai (Sumiaisten) Lohilahdesta, ei Äänekoskelta. Kyse on todellisesta kansalaisrohkeudesta, hienoa!

Taidemuseon kesänäyttely on tulossa puolivälin krouviin. Olen ollut ihmeissäni, kuinka "hennosti" suomalainen muoti kiinnostaa museossa kävijöitä. Ne uskalikot, jotka ovat ylittäneet kynnyksen, ovat aidosti kiitelleet näkemäänsä ja monet lisänneet tietämystämme Riitta Immosesta, muodin grand old ladysta. Käsi siis sydämelle, milloin viimeksi kävit kotikaupunkisi museossa tai taidenäyttelyssä? Milloin pysähdyit katsomaan, miltä kadut, rannat ja rakennukset näyttävät? Milloin sinusta tulee lähimatkailija? Tervetuloa muodin lumoihin Äänekosken taidemuseolle, ovet ovat avoinna 30.8. saakka tiistaista perjantaihin klo 12-18 sekä lauantaista sunnuntaihin klo 12-16. Saatat löytää täältä yllättävän paljon nähtävää, koettavaa ja ihmeteltävää!

PS. Lähimatkailua saattaisi hyvällä omallatunnolla laajentaa muodin merkeissä Tukholmaan saakka. Siellä nimittäin on tarjolla 15.6.-22.9. kansainvälinen muotinäyttely, joka on omistettu ranskalaiselle muodin avantgardistille, Jean Paul Gaultier'lle - THE FASHION WORLD OF JEAN PAUL GAULTIER. From the Sidewalk to the Catwalk. Osoitteena on Arkitektur- och designcentrum (ent. Arkitekturmuseet), tervemenoa.

Cityhirvet sun muut

Hirvaskankaalle nelostien (lähes)varteen on ilmestynyt varsinainen ilmestys, Kortteen teräksestä taiteiltu Cityhirviperhe. Perhe on paikallislehdestä lukemani tiedon mukaan osa Hirvaskankaan alueen kehittämistä. Hyvä niin. Tosin mieleen nousee monta muuta kohdetta, johon veistoksesta maksettu kauppahinta olisi tuonut kummasti helpotusta. Ja tällä en mitenkään tarkoita taidemuseon kokoelmien kasvattamista kuten joku lehden lukija rohkeni jo epäillä. Toki Äänekosken taidemuseolla on vuonna 2009 vahvistetun kokoelmapoliittisen ohjelman myötä vastuu kokoelmien kartuttamisesta, dokumentoinnista, säilyttämisestä, turvaamisesta, kokoelmien esilläpidosta, lainaamisesta ja sijoittamisesta. Eli paljon vartijoiksi meidät kaksi museoammattilaista on uskottu.

Tässä lienee muutama sana paikallaan selvennykseksi taidemuseon kokoelmien esilläpidosta ja sijoittamisesta. Taidemuseon tarkoituksena ei todellakaan ole haalia taideteoksia varastoonsa tai näyttelytiloihinsa vaan ensisijaisena tarkoituksena on sijoittaa kaupungin omistamat teokset kaupungin julkisiin tiloihin eli sinne, missä asukkaat teoksiin - positiivisessa mielessä - törmäävät. Varastossa on varsin pieni määrä teoksia, jotka eivät ole tällä hetkellä esillä. Ne odottavat huoltoa, kunnostusta tai konservointia.

Toukokuussa 2013 palautimme Telakkakadun koululle kunnostettuina ne 14 teosta, jotka oli tuotu suurremontin alta turvaan taidemuseon varastoon. Joulukuussa 2012 sijoitimme 11 juuri hankittua öljyvärimaalausta vanhusten asumisyksikköön Suolahteen, tammikuussa 2012 sijoitimme 15 teosta perheneuvolan asiakas- ja työtiloihin. Vanhan postin tiloihin mielenterveyspalveluihin sijoitimme kesällä 2010 runsaat 20 teosta, jotka oli saatu inventoitua ja kunnostettua. Viime viikolla kyseltiin taidetta Köminharjun vanhainkotiin Konginkankalle asukkaiden, työntekijöiden ja vierailijoiden iloksi. Tarjosin sinne heti muutamia kiinnostavia öljyvärimaalauksia, jotka liittyvät erityisesti Konginkankaaseen.

Taideteokset eivät siis jää taidemuseolle neljän seinän sisään vaan ne pyritään sijoittamaan nopealla aikataululla eteenpäin kokoelmapoliittisen ohjelman mukaisesti: " Ensisijaisia sijoituskohteita ovat uudisrakennukset, remontoidut tilat ja ne laitokset, joissa ei mahdollisesti entuudestaan ole taideteoksia. Taideteosten valinnasta ja sijoittamisesta niille sopiviin paikkoihin olosuhteet huomioiden vastaa taidemuseo. Julkisten tilojen teoksia pyritään vaihtamaan viihtyisyyden parantamiseksi ja teosten säilymisen turvaamiseksi."

Cityhirviperhe pysynee kuitenkin sijoillaan Hirvaskankaalla. Antakoon se viihtyisyyttä ikivanhalle kauppapaikalle, josta on kehkeytymässä paikkakunnan maamerkki.

Kesän 2013 näyttely: Ammattiasuista salonkipukuihin - muotitaiteilija Riitta Immonen (1918-2008)

Tadaa! Kesänäyttelymme avautui lopultakin 5. kesäkuuta. Viimeiset viikot paiskittiin tosissaan töitä, puettiin nukkeja, järjesteltiin niitä sopiviin ryhmiin, rakennettiin vitriineihin pieniä, mielenkiintoisia koosteita, silitettiin, suoristettiin, puhdistettiin ja kiillotettiin. Välillä tuntui, että ajatus oli hukassa ja oli hengähdettävä hetkeksi miettimään näyttelyn "punaista lankaa".

Kaikki taisi kuitenkin olla kohdallaan, sillä avajaisten palaute oli yksinomaan positiivista. Tuntui hyvältä mielettömän työmäärän jälkeen. Toivottavasti kesän aikana moni muodista ja nimenomaan suomalaisesta muodista kiinnostunut löytää tiensä tähän näyttelyyn, johon on asetettu esille 36 asukokonaisuutta sekä lukuisasti kirjontaan liittyvää materiaalia. Tervetuloa siis 5.6.-30.8. ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16. Juhannuksena avoinna toisena juhannuspäivänä 23.6.klo 12-16.

Vas. emännänpuku 1960-70-luvun vaihteesta, pallokuvioinen paitapuku 1970-luvulta, pellavajakkupuku 1990-luvulta sekä oik. paitapuku qianaa eli silkkimäistä polyamidia 1970-luvun lopulta.



Näyttävässä iltapukuosastossa vas. konekirjottu sivurusetillinen silkkibrokadi-iltapuku 1960-luvulta, tummanvioletti silkkisatiini-iltapuku jossa 1950-luvulle ominaista epäsymmetristä kirjontaa, 1940-luvun lopulta vihertävä moaree-iltapuku jonka etumuksessa helmi- ja paljettikirjontaa, ruutukuvioinen sametti-iltapuku 1970-luvulta ja oik. silkki-iltapuku 1940-luvun lopulta.



Pikkuiltapukuosastossa vas. sinikuvioinen puuvillavoilee-puku 1960-luvulta, valkoinen Swarovski-kristallein koristeltu mohairpitsipuku 1960-luvulta, takana vas. kellertävä silkkiorganzapuku 1960-luvulta sekä kultanauha-applikoitu puku 1970-luvulta. Oik. tummansininen zibelin (silkki-villa) puku 1960-luvulta, hihoissa helmi-, kristalli- ja metallipitsikirjontaa.

Konekirjottu silkkibrokadi-iltapuku, viitta ja iltalaukku 1960-luvulta. Miehustaa kirjottu lasihelmin ja strassein kankaan kuvioita mukaellen.

Yksityiskohta zibelinpuvun hihan kirjonnasta.

Yksityiskohta Kuutamosonaatti-puvun hihan kirjonnasta, jossa on käytetty strasseja, helmiä ja hopealankaa. Puvun väri off white, kangas samaa silkkiä kuin Belgian kruununprinsessa Fabiolan hääpuku joulukuussa 1960.



Juhlavat mikroshortsit jerseytä 1960-70-luvun taitteesta. Lahkeen suut kirjottu helmin, metallipitsein ja paljetein.








 

Torsoarmeija valmiina palvelukseen

Oheinen museonjohtaja Pekka Soinisen ottama kuva on odottanut jo tovin pääsyään museon blogiin. Huhtikuun loppu ja toukokuun alku on ollut vain niin mahdottoman kiireistä aikaa, että kirjoittaminen on valitettavasti jäänyt taka-alalle. Kevät on museoissa aina koululaisryhmien "kulta-aikaa", eikä tämä kevät ole ollut poikkeus.

Onneksi kuitenkin kesänäyttelyn rakentaminen on vauhdissa. Torsot saapuivat  hyvissä ajoin, ja toukokuun alussa kävimme hakemassa Helsingistä farmariautolastillisen pukuja, asusteita ja kaikenlaista pikkumateriaalia kuten helmiä, paljetteja, kristalleja ja kangasmalleja. Näyttelykuvat on valittu ja tekstitkin ovat lopulta tarkastettavana. Tulevalla viikolla aloitamme torsojen pukemisen, tosin joitakin mallimitoissaan (86-68-90) :) olevia torsoja on hieman "topattava", jotta upeimmatkin juhlapuvut pääsevät niissä oikeuksiinsa.

Tervetuloa kesällä katsomaan, mitä me olemme saaneet täällä aikaan. Näyttely on avoinna keskiviikosta 5.6. alkaen ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16, pääsymaksua 3/2€. Näyttely on suljettu juhannuksena 21.-22.6. ja viimeinen aukiolopäivä tänä kesänä on perjantai 30.8.




Torsoarmeija odottamassa pukemista tulevaa kesänäyttelyä varten.



Puoli kuuta krookuksista

Krookuksistako puoli kuuta kesään? Huomasin eilen kymmenittäin krookuksia, mitä kauneimpia kevään ja alkavan kesän airuita, kirkonmäen eteläisellä rinteellä. Auts! Kesää kohti ollaan siis menossa, ja kesänäyttelyn suunnittelun ja toteutuksen onkin pyörittävä jo vinhasti ajatuksissa.

Pitkään on pitänyt pysyä vaiti, vaikka olisin niin mielelläni kertonut jotain tulevasta niille monille museomme ystäville, joita olen kevään mittaan tavannut. Tällä viikolla asiat ovat kuitenkin edenneet niin mallikkaasti, että voin julkistaa kesän teeman, pitkään hellimäni ajatuksen esitellä paikallista käsityötaitoa ja osaamista, joka on saanut tunnettavuutta ja arvostusta valtakunnallisestikin.

Riitta Liisa Närhi (1918-2008) oli sukujuuriltaan keskisuomalainen, vaikka syntyi Ilomantsissa. Kouvolan, Rantasalmen ja Mikkelin kautta perhe palasi keskiseen Suomeen ja asettui asumaan Äänekoskelle keväällä 1937. Äänekoskesta tuli seuraavien vuosien aikana merkittävä tekijä nuoren suunnittelijan elämässä. Riitta Liisa Närhi tunnetaan paremmin nimellä Riitta Immonen. Hän näet avioitui huhtikuussa 1944 kitarataiteilija Viljo Immosen kanssa.

Äänekosken taidemuseo esittelee kesän 2013 näyttelyssään muotitaiteilija Riitta Immosen tuotantoa, naisten juhla- ja työasuja. Ilman ulkopuolista apua näyttelyn kokoaminen ei olisi mitenkään mahdollista. Olenkin saanut korvaamatonta apua Helsingin yliopiston käsityötieteen laitokselta FT Ritva Koskennurmi-Sivoselta sekä Helsingin yliopistomuseolta kokoelmapäällikkö Jaana Tegelbergiltä.

Olemme siis täällä töissä "täpinöissämme". Lohikari Oy:ltä on tilattu 20 kpl jalustallisia naisen torsoja, ja näyttelytilan ikkunoihin asennutetaan UV Museokalvot, jotka suojaavat tehokkaasti UV-säteiltä ja osittain myös haalistumiselta. Lähdemme henkilökohtaisesti pakkaamaan ja noutamaan lainattavat asut ja asusteet Helsingistä ja rakentamisen makuun pääsemme toivottavasti viimeistään viikolla 19. Jään odottamaan kesän uutta kävijäennätystä ...