Iloista joulua ja jouluista iloa taidemuseolta

Nyt on viimeistään hyvä aika hypätä arjen oravanpyörästä ja laskeutua rauhassa joulun viettoon. Taidemuseon näyttelyt ovat avoinna vielä ennen joulua sunnuntaina 22.12. klo 12-16 sekä heti joulunpyhien jälkeen sunnuntaina 29.12. klo 12-16. Siis lämpimästi tervetuloa!

Let it snow :)

Jouluista iloa meille tuo myös laskutoimitus siitä, että Äänekosken taidemuseo on tehnyt kävijäennätyksensä, sillä jo tähän mennessä 2343 kävijää on tutustunut monipuoliseen näyttelytoimintaamme vuoden 2019 aikana. Suuri kiitos kuuluu kaikille teille, jotka olette vierailleet näyttelyissä ja taidemuseon järjestämissä erinäisissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. 

Iloa, riemua ja valoa toivotamme kaikille kävijöillemme jouluna 2019!

Ja muistattehan, että Ari Liimataisen näyttely Maailma päättyy happotorniin on jo mainittujen sunnuntaiden lisäksi avoinna to 2.1.2020 klo 12-15 ja su 5.1.2020 klo 12-16. Loppiaisen jälkeen palaamme normaaleihin aukioloaikoihin eli ti-to klo 12-15 ja su klo 12-16. Näyttely on avoinna 22.3.2020 saakka.

Joulun ja talven värejä avaruudellisissa sfääreissä

Joulu tulla jollottaa (luin jostain, että se myös jolkottaa?!), joten valitsin kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelystä Maailma päättyy happotorniin joulun ja talven omimpia värisävyjä ja teemoja pieneen esittelyyn.

Vas. Kopernikus (2005) akryyli, kesk. Kuuma planeetta (2015) akryyli,
oik. Avaruuden ihmeet (2006) akryyli / Ari Liimatainen.
Kuva Marjo Ahola

Vas. Joulu tuli että romahti (2002) akryyli, oik. Odottaja (2014) akryyli / Ari Liimatainen.
Kuva Marjo Ahola

Kyllä näistä olisi jopa joululahjoiksi, joten kannattaa käydä ostoksilla taidemuseolla, sillä suurin osa esillä olevista teoksista on myös myytävänä. Seinältä en suoraan lupaa teosta mukaan vaan näyttelyn päätyttyä 22.3.2020. Teoksen hankintaa voisikin verrata lehden vuosikerran lahjoittamiseen, eihän lehtikään ilmesty jouluaattona, vaan tilaus alkaa vasta seuraavan vuoden puolella. Ja hyvä kuvakin teoksesta on kiva vinkki tulevasta lahjasta saajalleen, eikö vain?

Vas. Linnut (2017) akryyli, oik. Kiinni jäit (2018) akryyli / Ari Liimatainen.
Kuva Marjo Ahola

Vas. Raskasta bluesia (2019) akryyli, oik. Astrofoni (2018) akryyli / Ari Liimatainen.
Kuva Marjo Ahola

Taidemuseolla palvellaan asiakkaita 22.12.2019 saakka tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12-15 sekä joka sunnuntai klo 12-16. Näyttelyt ovat tällöin avoinna, samoin museokauppa, josta löytyy mm. kirjoja, lehtiä, kortteja, julisteita, heijastimia, pysäköintikiekkoja sekä mikrokuituliinoja. Museokaupan tuotteet ovat myytävänä vain käteisellä, näyttelyteokset sopimalla henkilökohtaisesti toimitustavasta Ari Liimataisen kanssa. Tervetuloa!

Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan

Äänekosken taidemuseon aulatilat palvelevat asiakkaitaan myös pop up -kirjakauppana, sillä museolla on myytävänä kaupungin omakustanteita. Niistä ehkä ajankohtaisin on veteraanimatrikkeli Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, sillä lauantaina 30.11. tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä, ja Keitele-järven rannoilta jouduttiin lähtemään tuolloin matkaan.

Risto Korhosen ja Jorma Heiskasen (k.2019) toimittamaa Veteraanimatrikkelia on saatavana
Äänekosken taidemuseolta 15 euron hintaan, maksu vain käteisellä.
Taidemuseo avoinna ti,ke ja to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Keiteleen rannoilta jouduttiin lähtemään kaikkiaan kolmeen sotaan, ensin talvisotaan, sitten jatkosotaan ja viimeksi vielä entistä asekumppania vastaan Lapin sotaan. Useimmille lähtö perustui asevelvollisuuteen, mutta eri tehtäviin löytyi myös vapaaehtoisiakin.

Risto Korhosen ja Jorma Heiskasen toimittama Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan (2002) ei yllättäen olekaan pelkkä matrikkeli rintamalla olleista miehistä, vaan se kertoo laajasti myös kotirintaman arjesta. Sotiin lähteneillä oli jatkuva yhteys kotiin, joka oli jouduttu jättämään. Mielenkiinto kotirintaman tapahtumiin on viime vuosina kasvanut, sillä ilman kotirintaman ponnisteluja ei rintamakaan olisi pärjännyt.

Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan sisältää myös fil.lis. Jukka Nyyssösen katsauksen ajan poliittiseen historiaan, joka keskittyy nimenomaan seudun miesten sotataipaleen vaiheisiin. Äänekosken reserviläisjärjestöjen keräämät miesten ja naisten omakohtaiset kertomukset ovat elävintä materiaalia sellaisen lukijan kannalta, joka ei ole kokenut sotaa. Vaikeiden aikojen kokemusten taustaa vasten nykyiset Keiteleen rantojen asukkaat voivat hahmottaa omaa aikakauttaan.

Kylläpä taiteen lukupiiriä nyt hellitään :)

Että on mennyt kiinnostavaksi tämä loppuvuosi, taiteen kirjapiirinkin osalta. Syyskuussa kirjapiiri valitsi useammasta hyvästä vaihtoehdosta ääneen luettavaksi sen parhaimman, Johanna Venhon historiallisen romaanin Ensimmäinen nainen. Olemme edenneet jo kirjan loppupuolelle, jäljellä on vielä kaksi lukukertaa; kirja on kietonut kuulijansa niin tiukkaan mutta kuitenkin hellään otteeseen, että piiriläiset ovat innokkaina paikalla jo hyvän matkaa ennen aloitusta päästäkseen tunnelmaan mukaan.

Taiteen lukupiiriin esitetyt ja loppusuoralle edenneet kirjat, ykköseksi nousi Johanna Venhon Ensimmäinen nainen.
Kuva Marjo Ahola

Toissa viikko toi myös kiinnostavan tiedotteen kirjaan liittyen, sillä Koskelan perinteiseen kirjallisuusmatineaan saadaan vieraaksi juurikin Johanna Venho. Hänet voi tavata ja häntä voi kuunnella siis sunnuntaina 17.11. klo 13 Koskelassa, tervemenoa sinne 😊

Viime torstaina uutiskynnys tuli jälleen ylitetyksi, tällä kertaa jopa valtakunnan mediassa. Johanna Venhon Ensimmäinen nainen valittiin yhdeksi kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi! Esiraati pitää kirjaa uskottavana ja ymmärrettävänä. Sylvistä rakentuu elävä ihminen Venhon herkällä ja runollisella kielellä. "Uhrautuvan ja älykkään Sylvin fiktiivinen ääni on tärkeä ja merkittävä", kuvaa esiraati ehdolla olevaa kirjaa.

Taiteen lukupiiri on nauttinut koko syksyn Johanna Venhon kirjan runollisen herkästä, psykologisen tarkasta ja kulttuurihistoriallisen vahvasta otteesta, niin suomalaisen kirjallisuuden kuin kuvataiteen näkökulmasta katsottuna. Valinta on ollut täydellinen!

Se on taas menoa!

Jännä juttu, että loppuvuotta kohti kun mennään, niin työtahti vain kiihtyy. 😮 Siis ainakin täällä taidemuseolla. Monilta eri tahoilta on tullut viestejä, että haluttaisiin työ/julkitilojen seinille taidetta piristykseksi ja virkistykseksi, tilan täydentäjäksi ja jopa tilan akustiikkaa parantamaan. Toisaalta tulee myös viestejä, että teoksia pitäisi hakea taidemuseon varastoon, pois tiloista, jotka ovat jääneet tyhjiksi, ja jotka ovat saaneet kokea harmillista vandalismia 😟

Olenkin näyttelyvalvonnan rinnalla tutkaillut teosvarastoja, pohtinut olemassaolevaa teostarjontaa ja sitä kuinka taideteos vastaisi "tilaajan" toiveita. Kaikki teokset kun eivät ole sijoitukseen kelvollisia aiheensa, kuntonsa tai kokonsa vuoksi. Kaikkia teoksia ei myöskään ole helppoa kuljettaa;  kahdeksan neliömetrin (200 x 400) kokoinen maalaus ei niin vain mahdu pakettiautoon, saatikka peräkärryyn! Tällaiset ajatukset aiheuttavat yllättävää päänvaivaa.

Koulunmäen yhtenäiskoulun uuteen koulurakennukseen on juuri syysloman jälkeen päästy muuttamaan, muutamat tilat jäivät kuitenkin kaipaamaan taidetta seinilleen. Uusiin tiloihin, portaikkoseinälle, on jo siirretty Urpo Heinon suurikokoinen öljyvärimaalaus Luominen (Kalevala), joka oli aiemmin sijoitettuna ruokalatiloihin. Teos kävi ennen siirtoaan puhdistuksessa (kuivasavutus) ja sai sen jälkeen uuden, upean sijoituspaikan varsin näkyvältä paikalta. Olen siitä erittäin iloinen ja tyytyväinen!

Koulun henkilökunnan kanssa on tehty yhteistyötä ja opettajien tilat, kokoustilat ja hallinnon käytävä ovat saamassa muutaman viikon kuluessa runsaasti taidetta seinilleen. Jatkossa seiniltä löytyy sekä uutta että vanhempaa grafiikkaa, moderneja öljyvärimaalauksia sekä tekstiilitaidetta.

Vanhaa ja uutta mv-grafiikkaa sekä pari alumiinireliefiä kaupungin kokoelmista.
Kuva Marjo Ahola

Juhani Petäjäniemen öljyvärimaalaukset Sointuja-sarjasta.
Kuva Pekka Soininen

Honkolan koululla taiteen sijoittaminen on "vaiheessa", toki koulun kirjastoon sijoitettiin jo Urpo Heinon maalaamat muotokuvat Ville ja Eeva Raatikaisesta, jotka omalta osaltaan kertovat koulun syntyhistoriasta. Piilolan päiväkoti jaksaa edelleen odottaa vuoroaan, sinnekin on teosvalinnat (mm. Päivi Reimanin Keitele-maisema) jo tehty. Suolahdessa Kotirannan palvelutalon ruokailutiloihin on suunniteltu muutamia Tommi Anttosen suuria valokuvateoksia, kunhan ripustuskiskot saadaan paikoilleen. Eli kaikki järjestyy aikanaan ja hiljaa hyvä tulee :)

Halloweenia ja lokakuisia ajatuksia taidemuseolta :)

Sain tänään hyvää halloweenia -toivotuksen. Typerryin toivotuksesta mutta kiitin kohteliaasti, Halloween-kulttuuri kun ei kuulu omaan vuodenkiertooni. Toivotuksesta muistui kuitenkin mieleen, että Suolahden rantaraitilla on tuloillaan Halloween-vaellus perjantaina 1.11. - hieno yhteisöllinen ja osallistava tapahtuma kaikkine asuineen ja valonlähteineen. Muistutan (ilon pilaajana / ryppyotsaisenako??) silti, että rantaraitin lähimaastossa, Asematorilla sijaitseva Tapio Junnon Lastaajat-patsas on taideteos, toki julkinen sellainen muttei kuitenkaan osa Halloween-tapahtumaa, vaikka kuinka hauskaa olisikin pukea patsas taas kaapuihin. Kirjoitin aiheesta vuosi sitten, https://tassutellentaiteeseen.blogspot.com/2018/11/patsaiden-koristelu-ja.html

Lokakuun alussa osallistuin Helsingissä taidemuseopäiville, joiden teemaksi oli nostettu ilmastonmuutos, sillä tänä päivänä museot nähdään osana kiertotaloutta, varsinkin, kun museot tarjoavat tavan viettää vapaa-aikaa aineettomasti. Kansallisgalleria puhui vihreästä kädenjäljestä, joka mittaa ekologista hyvää ja on ajatukseltaan positiivinen. Alustuksessa viitattiin Suomen museoliiton joulukuussa 2010 lanseeraamaan ohjeistukseen museoissa tehtävän kestävän kehityksen toiminnan tueksi (KEKE - Museot ja kestävä kehitys). Kestävän kehityksen mukainen ajattelu tarjoaa museoille mm. uusia tapoja esitellä ja hoitaa kokoelmia, tavoittaa yleisöä ja panostaa yhteisöllisyyteen. Myös omien kokoelmien käyttö vaihtuvissa näyttelyissä ja uskallus ryhtyä tekemään kokoelmapoistoja olivat päivien kiinnostavimpia ja ajankohtaisimpia aihealueita. Niitä kun ei ykskaks ymmärrä yhdistää suoriltaan kestävän kehityksen toimintaan.

Menneen kesän (työ)reissumuisto

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Amanuenssi mittauspuuhissa 14.6.2019.
Kuva Pekka Soininen.

Pihtiputaan mummoa oltiin etsimässä koko museotoimen voimin Suolahden Alkulan suoralta kesällä 2019. Ja kun mummo kerran löytyi, oli siitä otettava saman tien strategiset mitat uutta kokoelmanhallintajärjestelmää silmällä pitäen. Onnea oli sekin, että amanuenssilla oli taskussaan rullamitta, niin, ettei tarvinnut ruohonkorrella mittailla :) Ja se strateginen mitta, korkeus 173 cm. Rinnanympäryksestä ei tullut tosin otettua lukuja!




Pihtiputaan mummo (2009) on itseoppineen taiteilijan, Väinö Paanasen käsialaa. Patsaan materiaalina on puu, jalusta betonia. ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta, joka on toisaalta koomista, toisaalta koskettavaa (https://fi.wikipedia.org/wiki/ITE-taide). Pihtiputaan mummo kuuluu Suolahden kaupungin taidekokoelmaan ja on hankittu Paanasen näyttelystä Suolahden Wanhalta Asemalta.

Taidemuseon taiteilijatapaamisessa 3.11. Riikka Helminen

Riikka Helmisen Päätä ja Häntää -näyttely on kerännyt kahdessa viikossa 170 vierailijaa :) ja ryhmäopastuksia tuleville viikoille on varattu yllättävän runsaasti, mikä tuntuu todella hyvältä! Näyttelyhän  on avoinna 24.11. saakka, joten odotan ja toivon edelleenkin mahdollisimman monen suuntaavan käyntinsä tähän kierrätysmetallista hitsattuun "eläintarhaan", jonka teokset riemastuttavat aitoudellaan, ja jonka veikeät teosnimet saavat katsojan huvittumaan.

Jos haluat tavata näyttelyssä Riikka Helmisen, sekin on mahdollista marraskuun alussa, sillä sunnuntaina 3.11. klo 12.30-15.30 hän saapuu taiteilijatapaamiseen Äänekosken taidemuseolle. Tapaamiseen on vapaa pääsy, joten lämpimästi tervetuloa kuulolle!

Päätä ja Häntää -näyttelyn avajaisissa 16.9.2019 Riikka Helminen (vas.) selostaa
avajaisvierailleen teosten valmistustekniikkaa. Kuva Pekka Soininen. 

Taiteen lukupiirissä Ensimmäinen nainen / Johanna Venho

Taiteen lukupiiri starttasi viime viikon torstaina 19.9. kuuden kuulijan / kuuntelijan voimin :) Valitsimme syksyn alkupaloiksi Johanna Venhon uutukaisen, hänen ensimmäisen historiallisen romaaninsa Ensimmäinen nainen (2019, WSOY). Kirjan takakanteen Venho on koonnut keskeisiä kysymyksiä ja teemoja, jotka kulkevat läpi koko romaanin:

"Ensimmäinen nainen kertoo Sylvi Kekkosesta. Naisesta, jonka julkinen rooli kätki taakseen monitahoisen ihmisen. Kun Sylvin ystävä Marja-Liisa Vartio kuolee kesällä 1966, lähtee Sylvi Katerman mökin rauhaan. Hän etsii kirjailijanääntään ja toivoo, että yhden elämän elettyään ehtisi vielä aloittaa toisen. Toisaalla Sylvin toinen ystävä, kuvanveistäjä Essi Renvall, tuskailee Sylvin muotokuvan kanssa. Miten kuvata naista, joka on samaan aikaan ujo ja rohkea, lempeä ja pisteliäs, turvallisuushakuinen emo ja kapinallinen feministi. Voiko toista ihmistä koskaan tuntea? Ja entä jos ei koskaan pääse kasvamaan omaan mittaansa?"

Syksyn 2019 taiteen lukupiirin valinta on Johanna Venhon historiallinen romaani Ensimmäinen nainen (2019, Wsoy).
Riitta Konttisen Taiteilijatoveruutta (2014, Siltala) herätti myös lukupiirin kiinnostuksen ja odottaa vuoroaan seuraavaksi.
Kuva Marjo Ahola.

Taiteen lukupiiri syventyy tällä kertaa Sylvi Kekkosen elämässä tiettyyn hetkeen, kesään 1966, jolloin Sylvi pohtii identiteettiään niin maan ensimmäisenä naisena kuin varteenotettavana kirjailijana. Kuvataiteen näkökulman tuo tekstiin Sylvin ystävä, kuvanveistäjä Essi Renvall, arvostettu, jopa armoitettu muotokuvien tekijä. Renvall muistetaan mm. WSOY:n tilaamista 30 kirjailijamuotokuvasta, jotka valmistuivat vv. 1942-1967.

Taiteen lukupiiri kokoontuu torstai-iltapäivisin klo 16-17 (ei kokoontumista syyslomaviikolla 42). Lukupiiriin on vapaa pääsy eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista. Tervetuloa siis kuulolle!

Edit: Ihanaa, että olette löytäneet Taiteen lukupiiriin ❤. Tänään teitä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Onneksi tila on suhteellisen suuri ja sopu sijaa antaa. Tapaamme jälleen viikon kuluttua.

Kuhnamontiellä remppaa riittää

Kuhnamontien remppaa syyskuussa 2019.
Kuva Marjo Ahola.

Kuhnamontiellä taidemuseon kupeessa on maisema näyttänyt tältä jo jonkin aikaa :(  Nyt ei kuitenkaan kannata hätääntyä kaikkien aitarakennelmien, tolppien tai huomionauhojen olemassaolosta, sillä ne ohjaavat kulkijaa turvallisesti juurikin taidemuseolle.

Äänekosken taidemuseolla avautui tiistaina 17.9. syksyn vaihtuvissa näyttelyissä Päätä ja häntää - Riikka Helmisen kierrätystaidetta. Näyttely on avoinna 24.11.2019 saakka arkisin ti-to klo 12-15 ja su klo 12-16. Näyttely on pääsymaksullinen.

Syksyn näyttelyyn liittyy Avoimet ovet taiteilijatapaamisineen su 3.11. klo 12.30-15.30, jolloin voi tulla jututtamaan Riikkaa ja kuulla hänen ajatuksiaan ja mietteitään veistosten valmistumisesta. Tapahtumaan on vapaa pääsy, tervetuloa!

Eilen torstaina 19.9. alkoi myös kesätauon päätyttyä Taiteen lukupiiri, jossa ensimmäisellä tapaamiskerralla valittiin lukuteokseksi Johanna Venhon Ensimmäinen nainen (2019, WSOY). Taiteen lukupiiri kokoontuu kerran viikossa, torstaisin klo 16-17. Syyslomaviikolla (vko 42) ei ole kokoontumista. Lukupiiriin on vapaa pääsy eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista.

Lomat taputeltu

Niin on neljän viikon yhtäjaksoinen loma päättynyt ja olen palannut työpöydän ääreen. Paljon on loman aikana tapahtunut, ja töitä näyttää kerääntyneen lähes pelottavassa määrin, huh-huh!

Tämänkertainen loma täyttyi suurimmaksi osaksi galleria- ja museokäynneistä. Suunnitelmien mukaan vierailin kaikissa lähiseudun taidekohteissa, Villa Liinan upea keramiikka ihastutti, Galleria Kävyn ripustus riemastutti, Taidekeskus Järvilinnaan koottu kokonaisuus miellytti ja Anna Wildrosen uskomattomat teoskoosteet Ruusun Galleriassa saivat tunteet pintaan - kaikki näyttelykohtaamiset olivat ehdottomasti upeita.


Anna Wildrosen kahvipöytä Ruusun Galleriassa elokuussa 2019.
 

Banksyn, tuon anonyymin brittiläisen katutaiteilijan megalomaaniseen näyttelyyn Genius or Vandal? törmäsin lähes vahingossa Lissabonissa pari viikkoa sitten - ovelia ja puhuttelevia kannanottoja nykymaailman menosta, kiinnostavia ja loistokkaita älykkyydessään. Kierroksen jälkeen vastasin näyttelyn vieraskirjaan "genius of course".

Vanhassa Raumassa vierailin konginkankaalaislähtöisen kuvanveistäjä, hopeaseppä Eila Minkkisen kotona. Vaihdoimme taiteelliset kuulumiset puolin ja toisin yhtenä kesäisenä iltapäivänä. Mielelläni olisin tutustunut samalla reissulla kuvanveistäjä Kerttu Horilan taiteeseen, mutta hän oli keskittynyt näyttelyn pitämiseen lapsuudenmaisemissaan Iisalmessa, eikä ateljeen ovet olleet avoinna tänä kesänä. Istahdin kuitenkin hänen Rauma Flikk -teoksensa viereen Rauman taidemuseon edessä! Istui siihen viereen moni muukin, on se niin rakastettu likka :)

Rauman taidemuseon edessä Kerttu Horilan Rauma Flikk.

Rautalammin museossa tutustuin vaikuttavaan Ystäväni Reidar Särestöniemi -näyttelyyn, joka kertoi mielenkiintoisen tarinan taidemaalarista ja tämän rautalampilaisesta ystävästä runoilija Yrjö Kaijärvestä. Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina näyttelyyn sai jonottaa kylän raitilla, hieno kokemus sekin!

Kouvolan Asuntomessuilla totesin musta-harmaa-valkoinen -kauden lopultakin saavan varteenotettavan kilpailijan ruskean ja vihreän eri sävyistä, jopa oranssista, ja Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman http://loviisanwanhattalot.fi/ myötä pääsin vierailemaan yksityisissä vanhoissa puutaloissa ja niiden pihapiirissä. Kontrasti näiden kahden asumisaikakauden välillä oli suorastaan huikea.

Työrintamalla tapahtuu. Kesänäyttelyn purkaminen ja teoslainojen palautus polttelee jo mieltä, sillä uutta syksyn näyttelyä aletaan pystyttää kahden viikon sisällä. Kutsut on lähetetty ja näyttelyn sunnuntaisia valvontavuoroja alustavasti jaettu. Teospuhdistuksia ja -sijoituksia tullaan tekemään syksyn aikana, ja kesän aikana lahjoituksina saadut teokset inventoidaan ja lisätään kokoelmiin. Taiteen lukupiiri jatkuu syyskuussa. Kesäloma teki hyvää, mutta nyt on aika tarttua kiivaasti taas toimeen. Tervetuloa syksy!

JK. Kiitos kaikille Helmiä! -näyttelyn vierailijoille, teitä oli ilahduttavasti reilut 600 :)

Lomalle mielii amanuenssin mieli!

😁 Odotettu kesäloma on juurikin alkamaisillaan, ja mielessä risteilee monia mielenkiintoisia näyttelyitä aivan tässä lähialueilla, mm. Järvilinna Laukaassa, Galleria Käpy Konnevedellä, Ruusun Galleria Kerkonkoskella ja Villa Liina Äänekoskella. Ihania paikkoja kaikkineen! Siellä siis nähdään, ja varmasti!

Työt taidemuseolla ovat ihanassa vaiheessa, teosvarasto on inventoitu ja siivottu, järjestelmään kirjattujen teosten sijoituspaikat on tarkistettu ja tarvittaessa korjattu. Työpöytä toki jää hiukan sotkuiseksi mutta anteeksiannettakoon tällä kertaa. Palaan pöydän ääreen seuraavan kerran 26.8. joten kaikille taidemuseon blogin seuraajille toivotan ihanaa, kuutamoista elokuuta ja tietysti vielä näitä viimeisiä heinäkuun hellepäiviä.

Ne elokuiset kuutamot ja sumuharsot ...

Opastuksia Suomen kuvataiteen päivänä 10.7. Äänekosken taidemuseolla

Äänekosken taidemuseolla vietetään 10.7. Suomen kuvataiteen päivää jo kolmannen kerran. Tällä kertaa päivää vietetään opastuskierrosten merkeissä. Ensimmäinen noin tunnin mittainen kierros kesän 2019 Helmiä! -näyttelyssä alkaa klo 13, toinen klo 15 ja viimeinen kolmas klo 17. Opastuksiin on vapaa pääsy eikä niihin ole ennakkoilmoittautumista, tervetuloa! Myös näyttelyihin on vapaa pääsy koko päivän.

Taju Sallisen akvarelleja. Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtisen "mummomuotokuva" ja Ina Sjöströmin rantamaisema.
Kuva Marjo Ahola.

Suomen kuvataiteen päivää vietetään Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä 10. heinäkuuta. Ehkä Suomen kansainvälisesti tunnetuin ja arvostetuin modernistinen kuvataiteilija Helene Schjerfbeck syntyi Helsingissä vuonna 1862. Hän kuoli Saltsjöbadenissa Ruotsissa vuonna 1946.

Suomen kuvataiteen päivänä toivotaan liputusta päivän kunniaksi. Päivä ei kuitenkaan ole varsinainen virallinen liputuspäivä, vaikka mm. Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ry. yhdessä Tammisaaressa toimivan Helene Schjerfbeck -seuran kanssa on ajanut asiaa jo useamman vuoden ajan.

Tervetuloa taidemuseolle (Kuhnamontie 1, Äänekoski) keskiviikkona 10.7. juhlistamaan Suomen kuvataiteen päivää. Ovet avoinna klo 12-18 ja Suomen lippu salossa.

Edit. Kiitos kaikille opastuksiin osallistuneille, teitä oli ilahduttavan paljon!


 

Kuvataiteen helmiä kesän ajan Äänekosken taidemuseolla

😌😌 Lopultakin löytyi hetki istahtaa ja päivittää taidemuseon blogia hektisen näyttelynvaihdon päätteeksi. Tosin vieläkin on tekemättömiä pikkujuttuja ja viimeistelyä näyttelytiloissa, mutta Äänekosken taidemuseon 11. kesänäyttely päästiin avaamaan toissa päivänä, ja iloiseksi yllätykseksi asiakkaita alkoi saapua saman tien!

Kesänäyttelymme Helmiä! esittelee nimensä mukaisesti kuvataiteen helmiä Äänekosken ja Suolahden kaupungin kokoelmasta ja Äänekosken taidemuseon omasta kokoelmasta. Suurin osa teoksista on tullut kokoelmiin vuosien saatossa lahjoituksina ja kuntalahjoina. Näyttely koostuukin pääasiassa matrikkelitaiteilijoiden teoksista. Taiteilijoista esille on nostettu mm. Hannes Autere, Magnus Enckell, Antti Halonen, Jonas Heiska, Urho Lehtinen, Eemu Myntti, Tuulikki Pietilä ja Juhani Petäjäniemi.

Helmiä! rakentuu perinteisistä maisemista ja muotokuvista, mutta 36 teoksen joukkoon mahtuu myös modernia taidetta. Vanhimmat akvarellit ovat vuodelta 1897 ja tuorein öljyvärimaalaus vuodelta 2008. Jokainen tila teoksineen rakentuu tarinan ympärille, ja kokonaisuudet on teemoitettu mm. otsikoilla nostalgiannälkään, ikkunat auki Eurooppaan ja varjosta valoon.



Tuulikki Pietilän serigrafiat Positano (vas.) ja Granada vuodelta 1961.
Kuva Marjo Ahola.

Vas. Vidir Mýrmannin öljymaalaus Islannista vuodelta 2008 rinnallaan Magnus Enckellin akvarelli Caprilta vuodelta 1905.
Molemmissa samaa hehkua.
Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtisen kuvaamia kunnalliskodin asukkaita kesällä 1962.
Matti Annalan nostalginen maisema Kevätsuvanto vuodelta 1945. 
Kuva Marjo Ahola.

Urho Lehtinen maalasi Äänekoskella uskonnollisaiheista freskoa Betanian koti vanhainkodin seinälle ja "verrytteli" suurtyön rinnalla piirtäen asukkaista luonteikkaita, vahvoja muotokuvia. Fresko valmistui vuonna 1962. Vanhainkodin purkamisen myötä pinta-alaltaan reilun kahdeksan neliön kokoinen fresko kuitenkin menetettiin, mutta muotokuvat saivat paikkansa Piilolan palvelukeskuksen Muistolan aulatiloista. Pertti Salmi maalasi freskosta toisinnon vuonna 2002.                             

Ina Sjöströmin Rantamökki on laattaan kaiverretun tiedon mukaan
kiertopalkinto Äänekosken Yhteiskoulun lausuntakilpailussa.
Kuva Marjo Ahola.

Kuva Marjo Ahola.

Vas. Antti Halosen klassinen maisema, Maisema Laajanvuorelta (Suolahden Kirppuvuorelta) vuodelta 1922, oik. Grigor Auerin Maisema vuodelta 1946.

Antti Halonen on jäänyt isoveljensä Pekan varjoon syyttä suotta, sillä Antin maalaamat käkkärämännyt ja kalliomaisemat vetävät vertoja Pekka Halosen kultakauden rakastetuille maisemamaalauksille.

Maalausten välissä komeilee Hannes Autereen pronssiveistos Keski-Suomen Opiston johtaja O.V. Sirkasta vuodelta 1943. Saarijärveläinen Autere tunnetaan parhaiten puuveistoksistaan.

Kuvassa ripustus on vielä vaiheessa, pari päivää ennen näyttelyn avautumista. Vatupassille löytyy aina tarvetta!



Taju Sallisen akvarellit Nikkilän maisemista 1950-luvun lopulta odottamassa vielä suojakupua päälleen.
Kuva Marjo Ahola.

Taju (Tykon tytär) Sallinen vietti loppuelämänsä Nikkilän mielisairaalassa Sipoossa maalaten ahkerasti sairaalaa ympäröivää maisemaa eri vuodenaikoina. Sallinen myi töitään sairaalan henkilökunnalle, jonka kautta työt luultavimmin kulkeutuivat aikanaan Suomen ensimmäiseen B-mielisairaalaan, Sisä-Suomen sairaalaan Suolahteen. Kun toiminta psykiatrisena sairaalana päättyi Suolahdessa vuonna 2008, työt päätyivät - onnekkaasti - Äänekosken taidemuseon kokoelmaan.

Helmiä! Äänekosken taidemuseon kesässä 12.6.-18.8.2019 (suljettu 21.-22.6.), ti-pe 12-18 ja
la-su 12-16. Pääsymaksut 3/2/0 € tai Museokortilla. Tervetuloa!

Kuutosluokkien kuvataidepolku Äänekosken taidemuseolla

Kasvun ja oppimisen lautakunta hyväksyi kulttuurikasvatussuunnitelman kokouksessaan 17.5.2018. Suunnitelman mukaan kaikki Äänekosken koulujen kuudensien luokkien oppilaat tutustuvat Äänekosken taidemuseon toimintaan ja taidemuseon hallinnoimiin kokoelmiin. Suunnitelma toteutetaan osin taidemuseovierailuna, osin omilla kouluilla järjestettävänä työpajatoimintana. Suunnitelman toteutuksesta vastaa Sirpa Hasa / Koskelan Setlementti yhdessä taidemuseon henkilökunnan kanssa.

Ensimmäinen kuvataidepolku on työpajatoiminnan osalta saatu juuri päätökseen. Koulunmäen yhtenäiskoulun kuutoset vierailivat taidemuseolla, tutustuivat kokoelmista valittuihin teoksiin ja niiden pohjalta inspiroituivat tuottamaan taidetta itsevalmistamallaan cola-kynällä.



Erilaisia työvälineitä taiteen tekemiseen. Kolmionmallinen alumiiniteräinen, pajuvartinen kynä (kolmas ylhäältä) on
nopeasti kierrätysmateriaaleista valmistuva cola-kynä, jota kastetaan musteessa kuten perinteistä mustekynää.
Kuva Sirpa Hasa. 

Idea tähän hentoon piirrokseen syntyi Sirpa Hasan Kevätkannu-teoksesta. Työvälineenä itsetehty cola-kynä,
sinistä ja pinkkiä mustetta purkissa.
Kuva Sirpa Hasa.

Cola-kynä on käytössä työvälineenä ennalta-arvaamaton. Joskus se tuottaa ohutta viivaa,
joskus vahvempaa ja värikylläisempää.
Kuva Sirpa Hasa.

Kuva Marjo Ahola.

Kuutosluokkien kuvataidepolku huipentuu kaksiviikkoiseen kevätnäyttelyyn 14.-23.5.2019, jolloin oppilailla vanhempineen, ystävineen ja/tai kavereineen on mahdollisuus tutustua kaikkiin työpajoissa valmistuneihin töihin. Myös muut kuvataidepolun tuotoksista kiinnostuneet ovat tervetulleita näyttelyyn! Näyttely on avoinna tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12-17, näyttelyyn on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Ennen näyttelyn avautumista kaikki työt on saatava taidemuseon seinille. Yli 200 työn ripustamisessa on yllättävän paljon työtä ja tekemistä.

Inspiraation lähteenä ollut Sirpa Hasan Kevätkannu (2004) on tekniikaltaan paperibatikkia. Teos innoitti monia kuutosluokkaisia. "Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty" - Sirpan tiimin luonnossuunnitelma ripustuksesta. Kokonaisuus näyttää tosi kivalta.

Sähkönsinistä ja mustaa mustetta, viivaa ja pistettä.
Kuva Marjo Ahola.

Äänekosken taidemuseo löytyy osoitteesta Kuhnamontie 1, 44100 Äänekoski. Tervetuloa!

Hauskaa vappua!

Iloista vappua toivottaa Äänekosken taidemuseo!

 

Pisankat ja pyhät kuvat -näyttely päättyi viime sunnuntaina. Kiitos kaikille niille 369 vierailijalle, jotka kävivät jälleen kerran ihailemassa paikallista osaamista ja kädentaitoa! Kävijämäärä oli yllättävä, sillä se jäi viimevuotisesta määrästä lähes puoleen, mutta ihmeellisempää on se, että 369 kävijää on tasan saman verran kuin Mikon näköistä -näyttelyssä tammi-maaliskuussa!! Erikoinen yhteensattuma, joka jää varmasti kävijätilastoihin melkoisena ihmeenä.

 

Äänekosken taidemuseo kiittää ja kumartaa ja toivottaa samalla kaikille hauskaa vappua ja alkavaa toukokuuta! Tavataan viimeistään kesänäyttelyn merkeissä!

Hyvää pääsiäistä!

Äänekosken taidemuseo toivottaa kaikille asiakkailleen ja ystävilleen hyvää pääsiäistä ja muistuttaa samalla, että kevään näyttely Pisankat ja pyhät kuvat on avoinna poikkeuksellisesti myös pääsiäissunnuntaina 21.4. klo 12-16. Lämpimästi tervetuloa!

Krookus, tuo kevään pieni ihme!

Palmusunnuntain pisankatyöpaja, pop up -kahvila ja pikkutiput

Vajaa viikko odotusta mutta sitten, palmusunnuntaina 14.4. avaamme taidemuseon ovet kevätrepäisyyn klo 11, jolloin on mahdollisuus osallistua pisanka-munien maalaustyöpajaan ja taiteilla koristeellisia munia vaikkapa pääsiäisen iloksi. Taitavien ohjaajien avulla onnistut varmasti koristelemaan itsellesi mieluisan pääsiäiskoristeen vain pienellä materiaalimaksulla. Työpaja toimii nonstoppina koko tapahtuman ajan klo 16:een saakka. Mukana myös temperamaalausmenetelmän esittelyä, temperaa käytetään ikonitaiteessa.

Värejä ja kuviomalleja on yhtä monta kuin tekijääkin. Tervetuloa kokeilemaan pisanka-tekniikkaa!

Pop up -kahvila palvelee myös koko tapahtuman ajan kahvi- ja leivosnälkäisiä, ja taidemuseon auditoriossa voi kahvia nauttiessaan seurata samalla vaikkapa pisanka-munien valmistumista.


Viime vuonna kahvi tarjoiltiin muumimukeista, mitenkä lienee tänä vuonna?
Tule katsomaan ja kahvittelemaan!

Ehkä eniten tässä jänskättää, kuinka Sirpa Hasan tiput ennättävät kuoriutua palmusunnuntaiksi. Ja kuinka monta tipua saamme taidemuseolle ihailtavaksi. Juurikin nuo pienet tipupalleroiset tekevät pääsiäisestä niin pääsiäisen.

Viime vuonna munista kuoriutui erivärisiä kirjavia tipuja.
Kuinkahan tällä kertaa käy? Tule ihmettelemään!

Tapahtumassa on myytävänä myös tarvikkeita munan värjäykseen ja koristeluun, toki myynnissä on myös valmiita koristeltuja pisankoja ja origameja eli washi-paperilla päällystettyjä kananmunia. Myynti vain käteisellä. Tule valitsemaan omasi ja aloita pääsiäisen odotus palmusunnuntain tapahtumalla Äänekosken taidemuseolla 14.4. klo 11-16. Tapahtuman ajan Pisankat ja pyhät kuvat -näyttelyyn on vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa!

Pisankat ja pyhät kuvat

Pisankat ja pyhät kuvat -näyttely avoinna 27.3.-28.4.2019 ti-to 12-15 sekä su 12-16.

HUOM! Näyttely on avoinna myös pääsiäissunnuntaina 21.4. klo 12-16!!

Näyttely on pääsymaksullinen. Tervetuloa! 

Sirpa Hasan "tipilinnut" vas. Vieno, Unelma, Kaiho ja Tuisku, sekatekniikka/pisanka, 2019. Kuva Marjo Ahola.

Äänekosken taidemuseolla avautui eilen keskiviikkona 27.3. jälleen kevät/pääsiäisnäyttely, jo seitsemännen kerran, ja millä ilolla ja riemulla :) Sirpa Hasa on uskaltautunut ottamaan neulan ja lankaa hyppysiinsä ja kursinut kokoon lystikkäitä ja värikkäitä mielikuvituksen tuottamia tipilintuja. Linnut saivat hauskat nimensä (Vieno, Unelma, Kaiho ja Tuisku) tiistaina, kun ne asettuivat seinälle omintakeiseen riviin odottamaan näyttelyvieraita.
                                                                                                                                                                

Sirpa Hasa, Munaliisa, sekatekniikka/pisanka 2019.
Kuva Marjo Ahola.


Sirpa Hasan luoma Munaliisa on muotoiltu suurimmaksi osaksi kanaverkosta, päällystetty ensin lakanalla, sitten sanomalehden sivuilla ja liisteröity kerroksittain kanaverkon pintaan. Leidin vannehame on värjätty akryylimaalein ja koristeluun on käytetty krakelointia, jossa maalipinta saadaan kuivuessaan kutistumaan ja pinta näin halkeilemaan. Munaliisan pukua koristaa monen monta pisanka-tekniikalla koristeltua munaa, jotka on värjätty sävy sävyyn aniliinilla ja turkoosilla. Hasan leikkimielinen veistos saattaa hyvinkin peilata Leonardo da Vincin kuuluisaa Mona Lisaa  (https://fi.wikipedia.org/wiki/Mona_Lisa).


Rauhallisesti ja rukoillen valmistettu käsityö pyhittyy ja on pyhitykseksi sitä käyttävälle ihmiselle. Jos ihminen on hermostunut, suuttuu tai kiroilee, ei hänen työllään ole siunausta. Mutta jos hän hyräilee kirkkolauluja, lausuu rukousta, hänen työnsä pyhittyy. Jos toimitte hitaasti ja teette työtä ruokoillen, pyhitytte jatkuvasti ja kaikki muukin pyhittyy. --- Hiljaisuus on suuri asia. Vaikka joku ei rukoilisikaan, niin hiljaisuus on jo salaista rukousta. (Isä Paisios)



Valamon Jumalanäiti-ikonit, Koskelan ikonimaalarit. Kuva Marjo Ahola.

Pelkistettynä ikoni on Jumalan ja ihmisen välisen yhteyden merkki, todistus ja välikappale. Tämä yhteys perustuu ilosanomaan eli evankeliumiin Jeesuksesta Kristuksesta.

Koskelan ikonimaalareiden ikonit taidemuseon näyttelytilassa 2019.
Kuva Marjo Ahola.

Päivi Pulli on tällä kertaa perehtynyt enemmälti pääsiäisen ajan teemoihin ja koostanut niistä hillittyjä teoskokonaisuuksia, joissa perinteinen punainen pääsiäismuna symboloi ylösnousemusta. Pulli on yhdistänyt teoksiinsa kuitenkin rohkeasti myös trendikästä bling-blingiä.


Päivi Pulli, Pääsiäisenkeli,
sekatekniikka, 2019.
Kuva Marjo Ahola.

Päivi Pulli, Ylösnousemus,
sekatekniikka, pisanka, 2019.
Kuva Marjo Ahola.

369 x kiitos!

Mikon näköistä -näyttelyssä 369 vierailijaa - kiitos ihan jokaiselle!

Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä keräsi kuuden aukioloviikkonsa aikana helmi-maaliskuussa yhteensä 369 näyttelyvierailijaa, mistä olemme täällä taidemuseolla kiitollisia ja tyytyväisiä. Iso kiitos kuuluu siis aivan jokaiselle vierailijalle, ja erityiskiitokset vielä heille, jotka jakoivat muistojaan tapaamisista ja kohtaamisista Mikon kanssa mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Mieleen jäivät myös monet jaetut muistot "laituritapaamisista", Mikko kun mielellään pyörähti mökkinaapureiden laiturin nokassa vaihtamassa pikaisesti kuulumiset. Lisäksi monet muistot itse Käpykolosta juhlineen ja pelimanneineen sekä talkoineen nousivat esille keskusteluissa vieraiden kanssa. 

Tästä siirrymmekin varsin rivakalla aikataululla seuraavaan näyttelyyn, joka koostuu ikoneista ja maalatuista pisanka-munista pääsiäisen ja kevään kunniaksi. Näyttely avautuu jo ke 27.3. ja siihen liittyy luento ikoneista su 31.3. klo 13 sekä kevättapahtuma työpajoineen ja pop up -kahviloineen su 14.4. klo 11-16, molempiin tapahtumiin on vapaa pääsy! Luennolle tulee ennakkoilmoittautua Koskelan toimistoon to 28.3. mennessä puh. 0400 115 360. Tervetuloa kevääseen!

Tiistaiaamun taidemeemejä museolla

Vapaa toimittaja, kuvataiteen amatööri ja huumorin ammattilainen Virpi Salmi (s.1973) on toimittanut suomalaisen taidemeemikirjan Ottaisin mieluummin ponin ja muita totuuksia Suomen taiteen helmistä (Atena, 2018). Kirjan kannessa komeilee Akseli Gallen-Kallelan tunnetuista lähes tunnetuin maalaus Poika ja varis (1884). Virpi Salmin humoristisessa otteessa poika on saanut vierelleen ajatuskuplan, jossa sanotaan "Ottaisin mieluummin ponin".

Sosiaalisessa mediassa maailmantaiteen meemit ovat naurattaneet jo miljoonia ihmisiä, ja Salmin mielestä olikin korkea aika tuoda myös Suomen taide nykyaikaan. Jo ennen Salmin kirjan ilmestymistä, joulukuussa 2017, YLEn uutisissa pohdittiin taidemeemien oikeutusta otsikolla Onko kyseessä pyhäinhäväistys vai hauskaa huumoria?  https://yle.fi/uutiset/3-9932065


Nokkelaa ja nerokasta dialogia vitosluokkalaisilta.
Kuva Marjo Ahola.






Virpi Salmin mukaan taidemeemit ovat erityisesti netissä leviäviä hassutteluja, joissa parannetaan vanhaa, kulunutta taideteosta virkistävällä tekstitulkinnalla. Prosessissa teos ikään kuin siirtyy nykyaikaan sekä muuttuu kuin uudeksi.

Virpi Salmi on poiminut kirjaansa suomalaisen kuvataiteen rakastetuimpia teoksia Kansallisgalleriasta eli Ateneumin taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmista. Kirjan sivuilla vilahtavat tunnetut teokset mm. Albert Edelfeltiltä, Magnus Enckelliltä, Antti Favénilta, Maria Wiikiltä ja Hugo Simbergiltä.

Ihastuin kirjaan ja sen välittömään  otteeseen jopa siinä määrin, että tiistaiaamuna Honkolan koulun koululaisryhmän kanssa syvennyimme yhdessä taidemeemien maailmaan. Ryhmä paneutui annettuun tehtävään antaumuksella, ja iloinen (ja jopa riehakas) ilmapiiri täytti taidemuseon auditorion.

Historiallisen museon näyttelykin saattaa säikäyttää!
Kuva Marjo Ahola.

Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä -näyttelymme johdatteli mainiosti samalla elokuvan tekoon, ja niinpä meemityöpaja videoitiin! Tässä esittelen kuitenkin kuvakorttisarjoja, jotka syntyivät koululaisten käsissä (ja ajatuksissa) nopeasti ja melko vaivattomasti.

Kuvakortit, joihin vitoset toteuttivat omia tekstityksiään, ovat Suomen museoliiton "aikaa nähneitä", markkinointiin ja mainontaan liittyneitä pr-kortteja. Olin säilyttänyt niitä "varuilta" jo useamman vuoden, ja nyt ne pääsivät uusiokäyttöön. Kortteja on neljää eri mallia, kaikissa korteissa tapahtuu jotain hauskaa museon näyttelytiloissa.

Kortit on suunnitellut Harri Haarala, piirtäjä, kuvittaja, sarjakuvataiteilija, Grafia ry:n jäsen keväästä 2015 alkaen. Lisää erityyppisiä kuvituksia voi katsella hänen kotisivuiltaan osoitteessa www.harrihaarala.fi.

Näin taidemuseokin saattaa herätä eloon!
Kuva Marjo Ahola.

Iskevää kommentointia näyttelytilassa!
Kuva Marjo Ahola.

Tosi iso KIITOS Honkolan koulun vitosluokkalaisille vierailusta taidemuseolla ja osallistumisesta taidemeemityöpajaan, joka tuotti hetkessä nokkelia ja kerrassaan nerokkaita tekstityksiä!

Mikon näköistä - osana TAKO-yhteistyötä

Elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen syntymästä tuli kuluneeksi 90 vuotta 31.1. jolloin
Äänekosken taidemuseolla avattiin pienimuotoinen muistonäyttely Mikon näköistä. Näyttely keskittyy Niskasen elokuvatuotannon osalta elokuviin, jotka on tehty Konginkankaan Käpykolosta käsin, Laulu tulipunaisesta kukasta (1971), Kahdeksan surmanluotia (1972), Pulakapina (1977), Syksyllä kaikki on toisin (1978), Ajolähtö (1982) ja Nuoruuteni savotat (1988).

Kahdeksan surmanluotia (1972), Pulakapina (1977) ja Syksyllä kaikki on toisin (1978) esitellään still-kuvin ja elokuvajulistein Äänekosken taidemuseon Mikon näköistä -näyttelyssä. Kuva Pekka Soininen.

Vitriineissä esillä mm. Mikko Niskaseen liittyviä kunniakirjoja, palkintoja ja asiapapereita.
Esillä myös muutamia elokuviin liittyviä kuvausasusteita. Kuva Pekka Soininen.

Taiteilija Ari Liimataisen "tuore" näkemys Mikko Niskasesta vuodelta 2016 ja
Ajolähtö (1982) still-kuvineen ja julisteineen. Kuva Pekka Soininen.

Mikon näköistä pyrkii esittelemään Niskasen monipuolisen kulttuurisen ja taiteellisen luonteen tuomalla esiin mm. osan miehen aikanaan omistamasta taidekokoelmasta. Kuvataiteen lisäksi näyttely luo viitteitä miehen kiinnostuksen kohteisiin kuten (ooppera)musiikkiin ja runouteen. Näyttely kokoaa yhteen myös Liimattalan kylän "kolmen koplan" (Mikko Niskanen, Toivo Parantainen, Simo Hannula) tarinan.

Mikon näköistä -näyttely on osa valtakunnallista TAKO-yhteistyötä. TAKO on ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto. Se sai alkunsa Suomen kansallismuseossa 23.1.2009 pidetyssä maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden kokouksessa. TAKO on vuoden 2013 alusta alkaen ollut osa Museoviraston ja Suomen kansallismuseon toimintaa. TAKOlla on kaksi päätavoitetta: museoiden välinen tallennustyönjako ja nykydokumentoinnin koordinointi. Käytännössä tallennustyönjako tarkoittaa, että siihen osallistuvat museot voivat kartuttaa kokoelmiaan harkitusti ja jakaa keskenään tallennusvastuuta. Kaikkien ei tarvitse tallentaa kaikkea.

TAKOssa on seitsemän temaattista yhteistyöryhmää eli poolia. Kukin museo osallistuu 1-3 poolin työskentelyyn. Poolit tekevät nykydokumentointia joko yhteisinä hankkeina tai kunkin museon erillisiä hankkeita koordinoiden. Äänekosken kaupunginmuseo kuuluu pooliin 7, joka tallentaa trendejä, vaikuttajia ja käännekohtia, jotka voivat olla sekä konkreettisia että abstrakteja. Alun perin pooli 7 ajateltiin "nopean toiminnan yksiköksi", jolla on mahdollisuus reagoida nopeastikin yhteiskunnassa tapahtuviin yllättäviin muutoksiin. Tällä hetkellä poolissa on mukana monenlaisia museoita: kulttuurihistoriallisia museoita, erikoismuseoita, taidemuseoita ja henkilöhistoriallisia museoita. Poolin intresseissä ovat myös erilaiset nykydokumentointihankkeet.

Äänekosken kaupunginmuseon valtakunnallinen tallennusvastuu koskee elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasta, poolin 7 mukaista vaikuttajaa. Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä -näyttelyn yhtenä tehtävänä on kerätä lisää aineistoa, valokuvia, kirjoituksia tms. Mikko Niskasesta. Näyttely pyrkii herättämään Mikosta henkilökohtaisia muistoja, muistumia ja muistikuvia, jotka voi halutessaan kirjata ylös ja tallennuttaa kaupunginmuseon arkistoon. Kyseessä on siis museon oma osallistamishanke.

Mikon näköistä - 90 vuotta Mikko Niskasen syntymästä, Äänekosken taidemuseolla (Kuhnamontie 1, Äänekoski) 17.3.2019 saakka. Näyttely avoinna ti, ke, to ja su klo 12-16, vapaa pääsy, tervetuloa!