15.-17.12.2015 taidemuseolla glögiä, kirjamyyntiä ja tutustumista perusnäyttelyyn

Taidemuseo on elänyt näyttelytoiminnan suhteen poikkeuksellista hiljaiseloa koko tämän kuluneen syksyn. On ollut ideoinnin ja uuden luomisen paikka. Ja uutta onkin syntymässä. Vuosi 2016 tulee olemaan kamerataiteen erityinen teemavuosi, mihin on syynsä, varsin mielenkiintoinen sellainen. Itse ainakin olen taas kerran ihan täpinöissäni, joten kannattaa jäädä kuulolle :) Palaan asiaan tarkemmin heti alkuvuodesta.

Päätämme toimintavuoden uudella tavalla. Taidemuseo avaa ovensa viikolla 51 (15.-17.12.) ti-to klo 12-15 pop up -myymälänä. Myynnissä ovat kaupungin omakustanteiset paikallishistoriateokset, Veteraanimatrikkeli sekä Äänekosken 100-vuotisjuhlavalokuvateos (2011). Lisäksi tarjolla on Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistyksen vastikään ilmestynyt Pässinrata sekä useamman edellisvuoden Pässinradat kuin myös Kömin Killan tuorein Kongintaival (2015) sekä edeltäjänsä, vuoden 2012 Kongintaival. Museon omia tuotteita ovat näyttelyjulkaisut ja -julisteet sekä kortit.

Ostosten lomassa (käteisostokset) voi nauttia mukillisen höyryävää glögiä ja tutustua kiireettä kesällä uudistettuun perusnäyttelyyn, joka esittelee keskisuomalaisia maisemia Kalle Carlstedtin ja Erkki Tantun silmin. Suurin osa esillä olevista luonnospiirroksista on lainaa Jyväskylän taidemuseon kokoelmista ja nyt ensi kertaa julkisesti esillä. Lämpimästi tervetuloa Äänekosken taidemuseolle (Kuhnamontie 1)! Tapahtumaan on vapaa pääsy :)

Extraviikot taidemuseolla

Kesänäyttelyn sulkeuduttua 13.9.2015 asiakkaat ja museon ystävät ovat pommittaneet meitä kysymyksillä tulevasta ohjelmasta ja tapahtumista. Mukavaa, että asia kiinnostaa niin monia ja taidemuseo pysyy "kartalla"  :)

Kuudennen näyttelyttömän viikon loppupuolella asiat alkavat selkiytyä. Ulkoremontti siltä osin kuin se oli suunniteltu on tullut maaliinsa eilissä päivänä. Koneet ja laitteet ovat lähteneet pihapiiristä ja mukava hiljaisuus on palannut taloon. Nyt voi jo kuulla omia ajatuksiaankin! Ei tämä jakso mitään hiljaiseloa ole kuitenkaan ollut. Asioita on vain tapahtunut talon ulkopuolella.

Hiskinmökin leivintupa on saanut muutamia Riitta Ollikaisen pajukudonnaisia seinilleen. Terveyskeskuksen kokoustiloihin on löydetty pari hyvää suurikokoista öljyvärityötä, joista toinen, Olli Kokkosen Lappoonia I, on pingotettu uudelleen ja toinen, Anja Kauton Äänekoski-aiheinen teos on saanut modernit, lakkapunaiset kehykset. Kiitos Anulle ja Jannelle Kehystämö Friidaan! Kaupungin taidekokoelman teoksia on palautunut museolle, ne on saatu kuvattua ja sähköisiä luettelointitietoja on saatu näin täydennettyä. Muutamia ryhmiäkin on tähän väliin mahtunut opastettavaksi ja heidän palautteensa on ollut positiivista: "mielenkiintoista kuulla muustakin museon toiminnasta kuin vain siitä näkyvimmästä osasta eli näyttelytoiminnasta".

Elina Jurvelan, Sirpa Hasan ja Päivi Pullin eli munamaalareiden kanssa on palaveerattu ja lyöty lukkoon kevään 2016 näyttely. Tiedossa on taas jotain uutta ja kiinnostavaa - pysykäähän kuulolla. Tekstiilitaiteilija Riitta Hytönen-Pasasen kanssa on sovittu kaupungin omistamien kuvakudosten kunnostamisesta ja uudelleensijoittamisesta. Ripustukseen liittyvä problematiikka on ollut pitkän pohdinnan alla, toivottavasti sekin saadaan ratkaistua vielä tämän vuoden puolella.

Olen paneutunut Toivo Parantaisen Taidemuseosäätiötä edeltäneisiin moninaisiin vaiheisiin ja niihin liittyvään arkistomateriaaliin. Olen tutustunut Taidekotitoimikunnan pöytäkirjoihin ja muistioihin niin Konginkankaan kunnan kuin Äänekosken kaupungin ajoilta. Siinä rinnalla olen uppoutunut myös Museoliiton julkaisuun Kokoelmapoistojen hyvät käytännöt (2015), sillä kaikesta huolimatta poistot ovat osa kokoelmanhallintaa. Poistot tulevat yleensä ajankohtaisiksi silloin, kun teokset ovat vaurioituneet niin pahasti, ettei niitä enää saada kunnostettua tai teokset ovat olleet kateissa vähintään kaksi vuotta eivätkä ole aktiivisesta etsinnästä huolimatta löytyneet. Meilläkin on oltava selvä kanta siihen, kuinka suhtautua poistoihin, ennen kuin asia ajankohtaistuu.

Olen osallistunut myös elämäni ensimmäiseen webinaariin oman tietokoneeni kautta. Museoliitto tarjosi tuhdin ajankohtais- ja tietopaketin, miten tuoda esille ja markkinoida museoalan historian suurinta innovaatiota, Museokorttia. Olen ylpeä, että Äänekosken taidemuseo kuuluu siihen yli 200 museon joukkoon, jonka näyttelyihin pääsee näyttämällä Museokorttia, ja josta kortin (54€) saa ostettua joko itselleen tai vaikkapa lahjaksi tulevaa joulukautta silmällä pitäen. Ennen joulua ostettuihin lahjakortteihin liittyy extrakuukausi; kortti on siis voimassa 13 kk, kun muistaa vain rekisteröityä loppiaiseen 2016 mennessä. Vaikka taidemuseon näyttelyt ovatkin tällä hetkellä suljettuna, niin toimisto on avoinna ti-to klo 12-15 asiointia ja ostosten tekoa varten. Ja meillä kauppa käy käteisellä. Tule ja tutustu Museokorttiin, tervetuloa :)

Ehdottomasti viimeinen mahdollisuus :)

Sunnuntaina 13.9. ajoin suoraan työvuoroltani näyttelyn valvonnasta Jyväskylän taidemuseolle tutustumaan kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen näyttelyyn Kohtaamisia. Kiirettä piti, ennätin paikalle varttia vaille viisi, kun näyttely ja samalla koko taidemuseon kesäkausi päättyi kuudelta. Onneksi ennätin :) Museoammattilaisena on tässä kuitenkin alkuunsa tunnustettava, etten ole seurannut Hirvimäen taiteellisen tuotannon kehitystä kovin aktiivisesti viime vuosina ja mielessä pyörivätkin hänen Äänekoskelle suunnittelemansa julkiset taideteokset Kauppiasmuistomerkki (1980) Wessmannin mäelle, kaupungintalon nurkan 13-metrinen reliefi Kasvu (1986) sekä Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston reliefi Virtaava vesi (1978), joka on saanut kunnian olla Hirvimäen ensimmäinen julkinen ulkotilaveistos.

Maakuntalehti oli kesän aikana pariin otteeseen huomioinut näyttelyn laajoissa artikkeleissaan, mutta ne olivat jääneet loman aikana lukematta. Kuvataiteilija, taidekriitikko Hannu Castrenin elokuiset näyttelyopastukset jäivät myös väliin. Oikeastaan hyvä niin. Ajan niukkuuden vuoksi päätin tehdä kierroksen epäortodoksisesti antamalla tunteiden kuljettaa kiinnostavalta teokselta toiselle. Päätin keskittyä vain muotoon ja väriin (tässä nimenomaisessa järjestyksessä). Kierroksesta kehkeytyi mielenkiintoisia omakohtaisia kohtaamisia suurikokoisten puuveistosten kanssa. Venytettyjä, roheita muotoja, mikä synnytti kaukaisia muistikuvia sveitsiläisen kuvanveistäjä Alberto Giacomettin venytetyistä, varjomaisista ihmishahmoista. Kauniita syviä tummia värisävyjä, muutamia hempeitä pastelleja. Nerokkaita sommitelmia. Hirvimäen suurikokoiset veistokset olivat kuitenkin rakkautta ensi silmäyksellä, toki pienehkö seinästä esiin tunkeutuva jänishahmokin oli tunteita läikkäyttävä näky. Kierros ilman ennakkoasenteita tai -tietoutta olikin täydellinen kohtaaminen :)

Viimeistä kesänäyttelyviikkoa viedään kovaa vauhtia,

sillä taidemuseon kesänäyttely päättyy tulevana sunnuntaina 13.9. jolloin tekstiilitaiteilija Riitta Hytönen-Pasanen on tavattavissa taiteilijatapaamisessa klo 13-15. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, ja toivonkin, että saamme paikalle runsaasti kudonnasta ja käsitöistä yleensäkin kiinnostuneita kävijöitä :) Riitta Hytönen-Pasanen ei erikseen esittele näyttelyä teos teokselta mutta kertoilee varmastikin töiden taustoista, niiden suunnittelusta ja toteutuksesta ja vastaa kysymyksiin, joita hänelle voi tehdä. Näyttely on avoinna vielä to-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16. Lämpimästi tervetuloa!

Lomalle pitkän odotuksen jälkeen :)

Olisin kuvitellut, että huonot lomasäät olisivat tuoneet huomattavasti enemmän museokävijöitä näyttelyihin kuin mitä kävijälistat kertovat :( Tosin eräänä kaatosaateen ryydittämänä iltapäivänä taidemuseon ovi kävi 24 kertaa, mikä on koko kesän ennätys yhdelle päivälle. Säätiedotteen mukaan ensi viikoksikin luvataan enemmän tai vähemmän sateita ja melko viileitä päiviä, eli mitään uutta mullistavaa ei taida olla tiedossa. Jään kuitenkin kaikesta huolimatta hyvillä mielin lomalle. Molemmat tämän kesän näyttelymme kestävät kriittisimmätkin katseet ja arvioinnit, mieli lepää Riitta Hytönen-Pasasen kuvakudosten ja tilatekstiilien välittämässä aihe- ja värimaailmassa, ja Kalle Carlstedtin luonnosmaiset akvarellit ja piirustukset herättävät kiinnostusta paikallishistoriaan ja sen dokumentointiin kuvataiteen keinoin.

Palaute näyttelyistä on ollut kaikkineen positiivista. Keskisuomalaisuus on sittenkin kova juttu! Ja keskisuomalainen näyttelykesä jatkuu lomista huolimatta, Äänekosken taidemuseon näyttelyt ovat avoinna 13.9. saakka tiistaista perjantaihin klo 12-18 ja lauantaista sunnuntaihin klo 12-16. Olkaa sydämellisesti tervetulleita :)

Hellettä luvassa - museot suojaavat turmiollisilta UV-säteiltä

Ilmatieteen laitos kehottaa suojautumaan auringon UV-säteilyltä, kun UVI (ultravioletti-indeksi) on kolme (3) tai korkeampi. Suojautuminen on tarpeen toukokuusta elokuuhun aamukymmenen ja iltapäiväviiden välillä. Ja silloinhan museoiden ovet ovat yleensä parhaiten auki :)

Tänään keskiviikkona 1.7. indeksi on Äänekosken korkeudella kohtalainen eli neljä (4), samoin huomenna torstaina 2.7. mutta jo perjantaiksi 3.7. indeksi nousee voimakkaaksi viideksi (5). Iho ei unohda saamaansa UV-säteilyä, vaan säteilyn vaikutukset kertyvät ihon muistiin koko sen eliniäksi. On siis syytä välttää UV-säteilyä tai suojautua siltä silloinkin, kun välitöntä palamisvaaraa ei ole. Tervetuloa siis museoiden suojaan :) Taidemuseon näyttelyt (Kuhnamontie 1, Äänekoski) ovat avoinna ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16. Kaupunginmuseon kulttuurihistoriallinen perusnäyttely (Äänekoskentie 311) on avoinna ke-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16.

Perusnäyttely Äänekosken kaupunginmuseolla vielä hetken aikaa, kiirehdi katsomaan :)

Poikkesin aamulla työasioissa kaupunginmuseolla ja jämähdin kertaheitolla muistoihin :) Minun syntymäkauppalallani ja kotikaupungillani Äänekoskella kun on tarjottavanaan runsaasti vahvoja, värikkäitä muistoja, joita kaupunginmuseon perusnäyttelyssä ruokitaan kiinnostavilla esineillä ja valokuvilla. Mutta pian tulee kiirus sille, joka haluaa vielä nauttia esillepanosta. Perusnäyttely poistuu kuvioista tämän kesän jälkeen, ainakin joksikin aikaa. Kaupunginvaltuusto on näet lyönyt niitin pitkään jatkuneeseen keskusteluun, luovutaanko museorakennuksesta vai ei. Ja siitä siis luovutaan.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi 18.5. kokouksessaan yksimielisesti sille esitetyn talouden tasapainottamisen toimenpideohjelman 2016-2018, jonka yhtenä kohteena on Äänekoskentie 311:n museorakennus. Rakennus löytyy kertaluonteisten erien (lue: myytävien kohteiden) listan ykkössijalta ja sen myyntihinnaksi on arvioitu 75.000 €. Museorakennuksen myynti ei sinänsä tuo pysyviä säästöjä mutta vaikuttaa talousarviovuonna myönteisesti tilinpäätöksen rahoitus- ja tuloslaskelmaan. Ostajaehdokkaat pääsevät jo nyt arvioimaan rakennusta, kukin puntaroiden omia käyttötarpeitaan. Tuleeko museosta asuintiloja, pub/ravintola, yksityinen kulttuuri/näyttelytila, sitä tässä itse jäin pohtimaan. Ja esinekokoelmalle on löydyttävä riittävät, asianmukaiset säilytystilat. Lienee myös muistamisen arvoista, että museolain ja -asetuksen mukaan valtion osuuden saamiseksi (VOS-museot) museon toiminnan on oltava ympärivuotista ja kokoelmien oltava museon käyttäjien saavutettavissa.

Kiersin näyttelytilan kiireettä. Vitriinit kertovat näiden seutujen esihistoriallisesta ajasta. On kivikirvestä ja kourutalttaa, ruukkujen palasia, kvartsi-iskoksia tulen tekoa varten. On maanviljelyyn ja kalastukseen liittyvää esineistöä ja valokuvasuurennoksia. On suutarin työpöytää lesteineen ja työvälineineen. On kunnan syntyhistoriaan liittyvää arkistomateriaalia, kaupankäynnin ja teollisuuden kehityksen seuraamista. Aarteena näen Rudolf Strandmanin autenttisen apteekki-interiöörin palvelutiskeineen ja lääkepurkkihyllyineen 1900-luvun alkupuolelta. Lähimenneisyydestä taas minua muistuttavat elokuvaohjaaja, professori Mikko Niskasen elokuvajulisteet, kunniakirjat ja henkilökohtaiset esineet.

Palaan työpöytäni ääreen taidemuseolle. Kaivan esiin vuonna 2009 vahvistetun kokoelmapoliittisen ohjelman, joka koskee nimenomaan Äänekosken kaupunginmuseota. "Toimintaa ohjaavat säädökset ja eettiset periaatteet" -otsikon alta luen lauseet, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen: Kaupunginmuseon tavoitteenasettelut rakentuvat Äänekosken kaupungin päätösten mukaisesti. Tällaisia ovat mm. Äänekosken museoiden strateginen yleissuunnitelma sekä talous- ja kuntasuunnitelmat. - RIP -

Äänekosken kaupunginmuseo (Äänekoskentie 311) on avoinna vielä 2.8 2015 saakka ke-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16. Pääsymaksua 3/2/0 euroa. Tervemenoa :)

Uudistuva perusnäyttely kesäksi 2015

Perusnäyttelymme Toivo Parantaisen Taidemuseosäätiön kokoelmasta on tähän mennessä nähnyt jo neljä kesää, ja on tullut siten tiensä päähän. Ripustus rakentui suurimmaksi osaksi asiakastoiveitten pohjalta keväällä 2011, jolloin oli toivottu nostettavan esille erityisesti Raili Nivarpään herkkiä, eteerisiä akvarelleja 1970-80 -luvulta. Niiden rinnalle valitsin Saimi Kamppilan maisema-akvarelleja sekä Peter Borotinskij'n värilitografian täydentämään kokonaisuutta.

Nyt uudistuksen myötä, yhteistyössä Jyväskylän taidemuseon kanssa, saamme esille ensi kertaa laajahkon kokonaisuuden (puu)piirtäjä Kalle Carlstedtin (1891-1952) akvarelleja, piirustuksia ja tussitöitä sekä taiteilijatarvikkeita. Keskisuomalaisen kuvataiteen juhlavuoden kunniaksi teokset on tietoisesti valittu ja rajattu paikallisesti niin, että maisemat ovat kotoisin mm. Keuruulta, Konginkankaalta, Konnevedeltä ja Viitasaarelta. Konginkankaan maisemissa Carlstedt työskenteli ensi kerran jo 1910-luvulla. Vuoden 1915 syyskuussa taiteilija oleskeli toistamiseen rakastamallaan seudulla, Konginkankaalla ... "On yö, tähdet tuikkivat, kaikki nukkuvat jo - suoniityt ja metsät nukkuvat. Ulkona on kylmä, kylmä täällä huoneessanikin ... Lamppu valaisee huonosti, huone on puolipimeässä - mystillinen." (L.Wennervirta, Kalle Carlstedt metsien ja rantojen kulkija, 1956)



Maisema Konginkankaalta/Pykälämäki, 1915
Toivo Parantaisen Taidemuseosäätiön kokoelma

Kalle Carlstedt vieraili Keski-Suomessa 1940-luvulla vielä useamman kerran. Hänen lempireittinsä kulki Keuruu - Jyväskylä - Suolahti - Konginkangas - Viitasaari -reittiä, jota hän itse kutsui puupiirtäjän reitiksi.

Keuruu, 1943
Toivo Parantaisen Taidemuseosäätiön kokoelma

Toivo Parantaisen Taidemuseosäätiön kokoelmassa on kaikkiaan 133 Carlstedtin teosta. Suurin osa (48 kpl) niistä on kohopainomenetelmällä valmistettuja puupiirroksia vuosilta 1911-1941. Grafiikan lisäksi kokoelmasta löytyy mm. 32 tussityötä, 30 akvarellia sekä 13 sekatekniikalla toteutettua työtä. Teosten aihepiiri on häkellyttävän monimuotoinen, kuoleman attribuuteista ja piruhahmoista kotoisiin perinteisiin maisemiin. Useimmat maisemista ovat Carlstedtin kotiseudulta, Sääksmäeltä ja sen lähialueilta, vain muutamia on pystytty paikantamaan varmuudella Keski-Suomeen. Jyväskylän taidemuseon kokoelmissa on vajaa 300 Carlstedtin teosta, joista saamme pitkäaikaislainaan parisenkymmentä keskisuomalaista maisemaa ja tunnelmakuvaa. Lainattavat työt ovat vielä kehystyksessä, ja saan ne ripustukseen toukokuun aikana. Elän siis jännittäviä aikoja, kahden kokoelman teosten yhteensovittaminen on aina yllätyksellistä mutta niin inspiroivaa :)

Kesän 2015 vaihtuvissa tekstiilitaiteilija Riitta Hytönen-Pasanen

Sain viime viikolla miellyttävän kutsun Sumiaisten Kulmalaan, tekstiilitaiteilija Riitta Hytönen-Pasasen taiteilijakotiin kangaspuiden äärelle. Iltapäivän aikana keskustelimme tulevasta näyttelystä Äänekosken taidemuseolla, kävimme yhdessä läpi mittavaa leikekokoelmaa muistellen vuosien ja jopa vuosikymmenten takaisia tapahtumia, näyttelyn avajaisia, julkisten taideteosten luovutustilaisuuksia ja Kulmalan menneitä kesätapahtumia. Kerrassaan hurmaava iltapäivä :)

Riitta Hytönen-Pasanen tuo kesänäyttelyyn lukuisia töitä, skaala on moninainen ja runsas, sillä jo taiteilijakodin uumenista löytyy kymmenittäin silkkipaperipäällysteisiä rullia, joille kuvakudokset on varovasti kääritty, ja jotka vain odottavat pääsyä näyttelyripustukseen. Ja uusimmat työt ovat vielä pystykangaspuun loimissa - niin tuoreita kun ovat! Työt syntyvät tarinoista, ja niiden kertomisessa taiteilija on pistämätön.

Sumiaisten Kulmalassa asuvan tekstiilitaiteilija Riitta Hytönen-Pasasen luomiskautta on tähän mennessä kestänyt liki 50 vuotta. Vuonna 1967 Hytönen-Pasanen oli juuri päättänyt opintonsa Kreeta Pohjanheimon tekstiilikoulussa Helsingissä ja saman tien - nuoruuden rohkeudella - piti ensimmäisen tekstiilinäyttelynsä Strindbergin taidesalongissa. Ahkerointi kangaspuiden ääressä ja näyttelyiden ripustaminen koti- ja ulkomailla toivat aktiivisen luomisen ja toiminnan kauden taiteilijan elämään. Tilaustyöt ja kirkkotekstiilikokonaisuudet mahdollistivat ammatin toteuttamisen vapaana tekstiilitaiteilijana.

Äänekosken kaupungin kokoelmista löytyy useita Riitta Hytönen-Pasasen kuvakudoksia, jotka on sijoitettu julkisiin tiloihin kaikkien nähtäville. Äänekosken kaupungintalon vihkiäisjuhlassa marraskuussa 1986 kaupunki vastaanotti Oy Metsä-Botnia Ab:n lahjana kuvakudoksen Lentolaukka (1984) sekä Äänekosken seurakunnan lahjana kuvakudoksen Sanoma (1986). Kaupunginhallitus oli hankkinut jo aiemmin Punaisen mullan maan (1983) tulevaan uuteen kaupungintaloon. Honkolan ala-asteen uudisrakennukseen kaupunki lahjoitti kuvakudoksen     Sinisen yön jälkeen (1983). Sumiaisten kunnantalon valtuustosaliin hankittiin kuvakudos Uskotko enkeleihin (1982) sekä kirjastoon tilateos Kesäsade (2002).Paikallisten virkamiesten ja päättäjien kulttuurimyönteisyys ja tekstiilitaiteen uskalias nosto julkiseksi taiteeksi oli 1980-luvulla erittäin rohkea ja moderni teko.

Paikalliset seurakunnat ovat myös luottaneet oman seutukunnan osaajaan: Riitta Hytönen-Pasanen on suunnitellut kirkkotekstiilit mm. Pihtiputaan, Viitasaaren, Konginkankaan, Sumiaisten ja Tikkakosken kirkkoihin. Sumiaisten seurakuntataloon valmistui yhdessä talon rakentamisen myötä tekstiiliteos Päivän noususta päivän laskuun (1992) sekä Laukaan seurakuntataloon kuvakudos Maan ja taivaan valo.

Riitta Hytönen-Pasasen kuvakudoksia ja tilatekstiilejä oli esillä Keski-Suomen museossa kesällä 2007. Äänekosken taidemuseon kesänäyttely 2015 "Maan valo"sisältää mm. kangaspuilla kudottuja kuvakudoksia ja solmimalla valmistettuja tilateoksia, uniikkeja kaikkiaan. Pellavaa, sisalia, viskoosia. Näyttely on avoinna 16.6.-13.9.2015 ti-pe klo 12-18 sekä la-su klo 12-16, juhannusaatto ja -päivä suljettu.

Easter eggs at Äänekoski Art Museum

A pysanka (Ukrainian Easter egg) is decorated with traditional folk patterns using a wax-resistant method, a process similar to batik. The word pysanka comes from the verb pysaty "to write", as the patterns aren't painted on but written with the beewax. 

As the Ukrainian Easter eggs these typical Hungarian Easter eggs are also written with the beewax but dyed only in red. Patterns come from the local flora & fauna, from ancient agricultural tools as for example rakes.

Äänekoski Art Museum shows you this Easter (17.3.-10.4.2015) tens and tens (or should I say hundreds and hundreds?) of Hungarian Easter eggs as the huge Easter wreath as such contains already hundred (100) red Hungarian eggs and the wreath is only one showpiece of the totality of 21 pieces to be admired at the exhibition. All eggs are "written" by a group of four local artistic women who made a field trip to Hungary in order to study "how to write eggs in a Hungarian way".

Pääsiäisen pisankamunatyöpajassa 22.3.2015

Tästä se lähtee, kennollinen kananmunia, lyijykynä, luovuutta ja mielikuvitusta.

Sähkökistkalla ja vahatangolla munan koristelu sujuu vaivattomasti.

Munan pinnan jakoa kenttiin ja kuvion suunnittelua. Oik. mehiläisvahakiekko.

Valmiita väriliemiä.

Myyntitiskin tarjontaa pääsiäisenä 2015.

Myyntitiskillä tarjolla myös kistkoja ja värejä, jos innostut tekniikasta.

Ja se elämäni ensimmäinen itse vahattu ja värjätty pääsiäismuna :)

Pääsiäisen työpaja non-stoppina ja pop up -myymälän tarjontaa

Että olen taas iloinen ja tyytyväinen, kun taidemuseolla tapahtuu monenlaista ja saadaan tiloihin elämää :) Ensi sunnuntaina 22.3. pääsiäisnäyttelyymme Sata 100 munaa on vapaa pääsy! Elina Jurvela ja Piia Kiviaho ovat tuolloin myös paikalla ohjaamassa pisankatyöpajaa non-stoppina klo 12-16. Opetus on ilmaista, materiaalimaksuna peritään 2€/muna, joka sisältää leimaamattoman kananmunan, värit ja vahat. Voit viipyä työpajassa niin kauan kuin haluat etkä tarvitse erillistä ennakkoilmoittautumista, tervetuloa siis mukaan!



Tervetuloa työpajaan vahaamaan ja värjäämään pisankamunia!

Mutta jos taidat jo pisanka-munan tekniset ja esteettiset salat, niin olet tervetullut tutustumaan ihan vain näyttelyyn, ihailemaan huippuosaamista ja tekemään ostoksia pop up -myymäläämme, josta voit hankkia mm. työvälineitä. Myymälässä on tarjolla kistkoja sekä laaja valikoima värejä, runsaasti erilaisia kortteja (joista voi saada inspiraatiota kuviomaailmaan) sekä tietysti munavärjäreiden itsensä valmistamia pisankoja ja origameja. Ostosten teko onnistuu parhaiten käteisellä :)

Sata 100 munaa - eikä muuta

Päivi Pulli paikallisista munamaalareista poikkesi aamupäivällä täällä taidemuseolla tuomassa kuvia tulevaa, jo perinteeksi muodostunutta munanäyttelyä varten. Upeita kuvia, joista useimmat päätyvät esille pääsiäisen ajan näyttelyymme. Kysyin näyttelyn nimeä, mihin Päivi vastasi, että tällä kertaa "sata munaa", kun viime vuonna nimenä oli muutama muna :) Jäänkin odottamaan taas kerran jotain erityistä, uusien tekniikoiden esittelyä, uusia raikkaita värejä ja mielenkiintoisia aiheita, joita munamaalarit ovat tuoneet mukanaan viime keväiseltä opintomatkaltaan Unkarin Takácsiin. Perinteisten vahattujen ja värjättyjen munien rinnalla esittäytyvät tällä kertaa siis myös uudella raaputustekniikalla koristellut pääsiäismunat. Raaputustekniikan saloihin munamaalareita johdatti unkarilainen kansantaiteilija, munamaalari Ildikó Bakó. Näyttely on avoinna yleisölle Äänekosken taidemuseolla 17.3.-10.4.2015.



Unkarin oppien mukaista raaputuskoristelua.

Raaputtamalla koristeltuja munia.

Pääsiäisnäyttelymme Sata munaa - Päivi Pulli, Piia Kiviaho, Elina Jurvela, Sirpa Hasa sisältää näyttelyn lisäksi työpajan sunnuntaina 22.3. klo 12-16. Tuolloin taidemuseon auditorion nonstop-työpajassa vahataan ja värjätään munia pääsiäisen ja kevään kunniaksi. Materiaalimaksu on 2€/muna, joka sisältää leimaamattoman kananmunan, värit ja vahat. Huom! erillistä ilmoittautumista työpajaan ei tarvita. Työpajapäivänä näyttelyyn on vapaa pääsy, sydämellisesti tervetuloa :)



Perinteisellä pisanka-tekniikalla värjättyjä ja vahattuja munia.

Sata 100 munaa -näyttely on avoinna 17.3.-10.4.2015 pidennetyin aukioloajoin ti-pe klo 12-15 sekä su klo 12-16, ryhmille sovittaessa myös muina aikoina. Pääsymaksu 3/2 €, tervetuloa!


Riemullista pääsiäisen odotusta toivoo taidemuseon väki!

"Parasta taiteen tekemisessä on se, että

voi luoda maailmoja, sukeltaa niihin ja kuvitella. Tuoda kuvitelmansa muiden kuviteltaviksi ja sisään astuttaviksi", näin kuvataiteilija Minja Revonkorpi pohtii ja arvottaa taiteen tekemisen funktiota. Näyttelynsä Muuttuvia maailmoja - teoksia eri vuosilta -avajaisissa 3. helmikuuta hän kertoili mm. uransa alkutaipaleesta, ideoiden syntymisestä ja konkretisoitumisesta teoksiksi, materiaali- ja tekniikkakokeiluista, jatkuvasta uuden etsinnästä ja hetkeen tarttumisesta, mistä kertovat esimerkiksi akryyliväreillä pleksille maalatut selfie-kuvat.

"Taiteen tekemisessä on erilaisia vaiheita. Elämäntilanteet vaikuttavat väreihin ja sisältöihin. Jotkut elementit pysyvät matkassa mukana saaden uusia sävyjä. Näyttelyssä on teoksiani noin kymmenen vuoden ajanjaksolta; koko siltä ajalta, kun olen toiminut aktiivisesti kuvataiteilijana. Minkälaisia muutoksia, minkälaisia samankaltaisuuksia kokonaisuus paljastaa? Värikkäät ja harmaat vuorottelevat, maalausten ohella syntyy teoksia eri materiaaleista. Herkkyys maailman kohtaamisessa on ja pysyy. Kaappi- ja kirjateokset raottavat salaisuuksien verhoa, mystistä puolta ihmisen elämässä. Maalauksellinen jälki, ihmisen tekemä, saa uusimmissa pleksimaalauksissa vastaansa kiiltävän pinnan, joka luo heijastumia todellisuudesta ja tästä hetkestä."

Vinkkaan kaikkia blogin seuraajia ja lukijoita, että Minja Revonkorpi on tavattavissa taidemuseolla taiteilijatapaamisessa ensi sunnuntaina 15.2. klo 12-15. Vapaa pääsy, tervetuloa :)



Minja Revonkorpi avajaisten virallisessa osuudessa. Kuva Pekka Soininen.

 



Minja Revonkorven teoksista löytää usein kirjoitusta, niin kuin taustalla olevasta Karkulaisesta (2012), joka muistuttaa, että villit hevoset juoksevat nopeammin (Wild horses run faster). Kuva Pekka Soininen.

Minja Revonkorpi, Muuttuvia maailmoja

Olenpa iloinen, kun voin julkistaa vuoden 2015 ensimmäisen vaihtuvien näyttelyiden taiteilijan :) Kuvataiteilija Minja Revonkorpi (s. 1975) jatkaa taidemuseon paikallisuuden teemaa.

Minja on toiminut mm. Hiskinmäen yläasteen ja Äänekosken lukion kuvataiteen opettajana vv. 2003-2008 ja Keski-Suomen Opiston taideohjaajana vv. 2008-2012. Tuolloin hän toimi syksyllä 2010 alkaneen uuden kokeilevan TaideBreikki-linjan linjavastaavana. Minja itse on aloittanut koulunkäyntinsä Konneveden Hytölän koulussa, valmistunut Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi (taidekasvatus) vuonna 2003 ja Lahden taideinstituutista kuvataiteilijaksi (amk) vuonna 2009.

Tällä hetkellä Minja Revonkorpi opettaa jälleen Äänekosken lukiolla kuvataidetta. Hänellä on takanaan varsin aktiivinen näyttelyiden vuosi. Galleria Beckerissä Jyväskylässä päättyi 7.1.2015 hänen näyttelynsä "Arki on juhlaa!". Syksyllä 2014 hänet oli valittu mukaan Jyväskylän Taiteilijaseuran 69. vuosinäyttelyyn "Samat naamat taas". Kesä-heinäkuussa 2014 häneltä oli teoksia mukana UudenPolvenMuseon näyttelyssä Kankaan paperitehtaan Pergamenttihallissa, samoin hän oli mukana Jyväskylän Asuntomessuilla.

Äänekoskelle Minja tuo näytteille läpileikkauksen tuotannostaan. Minulla on seesteinen olo, tunnen Minjan töitä vuosien varrelta, olen sinut niiden kanssa ja uusimpia teoksia odotan innokkaana ja avoimena. TERVETULOA MINJA!

Niin ... ja tietysti kaikki kuvataiteesta nauttivat - näyttely "Muuttuvia maailmoja" avautuu tiistaina 3.2. klo 12. Näyttely on avoinna ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16 aina 15.3.2015 saakka.

Laskiaissunnuntaina 15.2. klo 12-15 taidemuseolla (Kuhnamontie 1) taiteilijatapaaminen. Tule kuuntelemaan Minja Revonkorven ajatuksia ja kommentteja taiteen tekemisestä, vapaa pääsy. Tervetuloa :)

Eskareiden ja viskareiden asetelmakoosteita III, olkaa hyvä!

 

Jaakko Wariksen Asetelma (1992) guassi ja Piilolan päiväkotilaisten näkemys samasta
asetelmasta joulukuussa 2014

Eskareiden ja viskareiden asetelmakoosteita II, olkaa hyvä!

Jaakko Wariksen Kahvimylly-asetelma (2010) guassi

Mitä pidemmälle asetelmien työstämisessä lasten kanssa päästiin, sitä rohkeammiksi ja varmemmiksi he muuttuivat tekemisessään. He innostuivat penkomaan vakkoja, kokeilemaan monia erilaisia vaihtoehtoja ja jopa pohtimaan taiteilijan alkuperäistä näkemystä asetelmasta.

Suurin yllätys minulle (ja ehkäpä myös opettajille)oli se, että ne aiemmin hiukan rauhattomat pojat löysivät itsestään uuden, tarkkaavaisen ja harkitsevan piirteen ja nauttivat silminnähden annetusta tehtävästä. He olivat mukana kympillä! Oli tosi hienoa katsella heidän tekemistään.

Kahvimylly-asetelman yhteydessä tutustuttiin oikeaan, aitoon kahvimyllyyn, jota moni tosin arvuutteli soittorasiaksi. Myllyllä jauhettiin malliksi muutama kahvinpapu ja tuoksuteltiin lopputulosta. Ja kahvimyllykin löysi lopulta paikkansa Jaakko Wariksen asetelmasta :)

Eskareiden ja viskareiden asetelmakoosteita I, olkaa hyvä!

Ensimmäinen yhteinen työnäyte Jaakko Wariksen
teoksesta Asetelma sinistä (2013) tempera

Kyllähän me kaikki tiedämme, että joulun alla päiväkodeissa on melkoista säpinää ja vipinää, lapset ovat malttamattomia ja levottomia, opet loman tarpeessa. Niinpä päätin tarjota heille pienen tervetulleen hengähdystauon taidemuseon vuoden viimeisessä näyttelyssä.

Lapset eivät aina jaksa kuunnella tarinoita, olivatpa kuinka kiehtovia tahansa. He tekisivät mielellään itse jotain, piirtäisivät tai askartelisivat. Taidemuseossa on vain niin harvoin mahdollisuutta askarteluun ja leikkiin, kun on huomioitava teosturvallisuus ja yleiset museon käytänteet.

Jaakko Wariksen asetelmat saivat pohtimaan, josko lasten kanssa voisi kokeilla asetelmien tekoa oikeiden esineiden avulla. Valitsin siis muutaman asetelman työstettäväksi, keräsin kotoa ja museolta kaikenlaista materiaalia vakkoihin ja ei kun tekemään!



                                                                   

Vuoden 2014 viralliset tilastot perinteiseen tapaan

Vuosi on vaihtunut varsin vauhdikkaasti, jopa niin, että vasta näin runsaan viikon viiveellä sain setvittyä taidemuseon vuoden 2014 viralliset tilastot kaikille nähtäväksi ja arvioitavaksi.

Vuoden aikana näyttelyissä kävi yhteensä 2299 asiakasta, missä on lisäystä edellisvuoteen 26 kävijän verran. Hyvä niin :) Eniten asiakkaita vieraili museossa tammikuussa, jolloin Anna Wildrosen näyttelyyn tutustui huimaavat 632 asiakasta. Toiseksi eniten asiakkaita (437) poikkesi elokuussa, kun kesänäyttelymme Väinö Hämäläisen (1876-1940) taiteesta sai kaipaamaansa nostetta kriitikko, kuvataiteilija Hannu Castrénin maakuntalehti-Keskisuomalaiseen kirjoittamasta arviosta. Suurkiitos, Hannu, sinulle tästä vetoavusta!

Vuoden aikana taidemuseo avasi ovensa näyttelyvieraille 160 päivänä, aukiolotunteja kertyi kaikkiaan 672 tuntia. Vaihtuvia näyttelyitä rakennettiin vuoden aikana yhteensä kuusi. Kiistatta suosituin oli jo mainitsemani Anna Wildrosen kierrätysmateriaaleista koottu riemukas ja käsittämätöntä luovuutta osoittava kooste "kaiken maailman kaaoksesta". Mikko Salmelinin muotokuvat ja perinteiset maisemamaalaukset saivat paikkakuntalaiset mukavasti liikkeelle, 252 kävijän verran. Hasa-Jurvela-Kiviaho-Pulli -kvartetin maalatut pisankamunat pääsiäisen tietämillä kiinnostivat myös kiitettävästi paikallisia, 289 kävijän verran. Väinö Hämäläisen Löytöretki maisemaan toi museolle kesän aikana 878 kävijää, mikä jätti tosin paljon hampaankoloon. Meiltä oli nimenomaan toivottu jo pidemmän aikaa "tavallista taulunäyttelyä", ja kun se sitten päätettiin toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla, asiakaskato oli yllättävän suuri, useampi sata kävijää. Asiaa ei avittanut sekään, että rinnakkaisnäyttelynä auditoriossa oli Keski-Suomen Opiston ajankohtainen 120-vuotisjuhlanäyttely. Jaakko Wariksen abstraktit kuvat vuoden lopulla jäivät nekin yllättävän varjoon (199 kävijää). Tosin ne, jotka tutustuivat näyttelyyn, kehuivat poikkeuksetta näyttelyä erittäin onnistuneeksi läpileikkaukseksi Wariksen pitkältä taiteilijauralta.

Taidemuseolla ei vuoden aikana järjestetty aiempaan tapaan konsertteja, mutta taiteilijatapaamisissa riitti keskustelijoita mukavasti, ja museon auditoriossa järjestettiin peräti kahdeksan työpajaa. Anna Wildrosen tammikuun työpajoihin ilmoittautui ennätykselliset 83 osallistujaa, jotka suunnittelivat ja toteuttivat Annan ohjauksessa elämänsä taideteoksen. Innostus oli käsin kosketeltavaa. Työpajainnostus jatkui pääsiäisenä, jolloin kokeiltiin pisankamunamaalausta osaavien opettajien, Elinan, Piian ja Päivin johdolla.

Niin, ja blogitekstejä syntyi vuoden aikana 19, joihin kävi tutustumassa vajaat 3000 lukijaa. Kiitos siis kaikille niin fyysisesti kuin virtuaalisestikin museon arjessa mukana kulkeneille :)