Virkistävää vuoropuhelua taidemuseon asiakkaiden ja henkilökunnan välillä

Oranssin palautelaatikon sisältä löytyy aika ajoin kommentteja ja vinkkejä sekä palautetta taidemuseon (näyttely)toiminnasta. Jokaiseen palautteeseen paneudun "kympillä" ja pyrin tekemään korjausliikkeitä, jos/kun ehdotukset tai toiveet ovat linjassa museon näyttelypolitiikan kanssa:

Monikulttuurista ja nuorten tekijöiden näyttelyitä lisää, kiitos! 
Taidemuseon kokoelmapoliittisessa ohjelmassa määritellään mm. näyttelytoiminnan speksit keskittymällä ensisijaisesti paikkakuntaan sidoksissa olleiden/olevien taiteilijoiden tuotantoon. Toki monikulttuurisuus alkaa näkyä myös Äänekoskella ja saattaisikin mahdollistaa ajan oloon myös taustoiltaan monikulttuurisen näyttelyn. Nuorten aloittelevien taiteilijoiden tuotannon esittelystä oli puhetta vain viikko takaperin lukion kuvataiteen opettaja Minja Revonkorven kanssa, joka kertoi muutaman entisen oppilaansa jatko-opiskeluista kuvataiteen parissa. Heistä saattaisikin löytyä potentiaalia jatkossa vaihtuviin näyttelyihin :)

On täällä krääsää. 
Kyseinen palaute laittoi miettimään, mistä oikein on kyse. Toki ymmärrän perusnäyttelyn kodinomaisen esillepanon matkamuistoineen ja lukuisine bling-bling -koriste-esineineen, mutta niiden tarkoituksena on laajentaa kyseisen taiteen keräilijän luonnetta ja kauneuskäsitystä. Pienimuotoisessa museokaupassamme on myytävänä varsin tarpeellista pientavaraa taidekorttien ja -julisteiden lisäksi. Vaihtuvissa näyttelyissä en mielestäni ole törmännyt krääsään  (so. rihkamaa, rojua, sälää) :)

Hankkikaa ihmeessä se vehje, joka on jo kaikilla, johon voi työntää pankkikortin. Olisi ollut mukava maksaa MUSEOKORTTI, kun ei niin ei. 
Onneksi tämä kyseinen tilanne saatiin hoidettua hyvässä yhteisymmärryksessä, ja tyytyväinen asiakas sanoi tulevansa vuoden kuluttua uusimaan Museokorttinsa juurikin meille! Kiitos pitkämielisyydestä. Maksupääte on ollut agendalla jo pidempään, mutta vihreää valoa ei sen hankintaan ole vielä näytetty. Toivottavasti saamme päätteen kuitenkin viimeistään kesään mennessä :)

Lopuksi vielä pari kommenttia kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelystä Maailma päättyy happotorniin, jonka palaute on ollut tähän mennessä yksinomaan positiivista ja kiittävää. Kävijöitä viime sunnuntaihin mennessä on kirjattu huikeat 526. Näyttely on avoinna vielä runsaat kolme viikkoa 22.3.2020 saakka. Itse vuosilomailen, mutta näyttely on avoinna normaalisti ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16, siis tervemenoa taidemuseoon!

Hieno näyttely, puhuttelevia töitä!

Kiitos Ari Liimataisen näyttelystä! Aivan huikea! Mahtavat taulut ja äärettömän kekseliäät taulujen nimet. (+ kaksi sydäntä)

Päiväkodin näyttely näyttelystä

5-vuotiaan Antin Happotorni ja
3-vuotiaan Jannin Omakuva.
Kuva Marjo Ahola.

Pyörähdin torstaina aamulla läheisessä päiväkodissa, kun olivat ihan vasiten pyytäneet käymään. Ja mikäs oli käydessä, sillä päiväkotiin oli rakennettu "näyttely näyttelystä".

Päiväkodin 3-5 -vuotiaat vierailivat taidemuseolla parisen viikkoa takaperin kuvataiteilija Ari Liimataisen näyttelyssä Maailma päättyy happotorniin ja innostuivat niin paljon näkemästään ja kuulemma kuulemastaan, että päättivät piirtää ja maalata kaikkea sitä, mitä muistikuviin oli jäänyt. Ja paljon ja monenlaista olikin jäänyt mieleen!!

Ari Liimataisen värikylläinen näyttely oli kovasti lasten mieleen. Arin maalaamat kuvat olivat hyvin kiinnostavia sadunomaisuudessaan mutta välillä myös pelottavuudessaankin. Näyttelykierroksesta selvittiin kuitenkin hyvillä mielin ja innostuksen valtaamina :) Happotorni (2019) oli yksi suosituimmista aiheista, joista lapset olivat taiteilleet vahaliiduin ja vesivärein taideteoksia. Toinen lasten suosikki oli Kulmikas omakuva (2011).

5-vuotiaan Otavan Puu ja
5-vuotiaan Sannin Ämpäripäät.
Kuva Marjo Ahola.

Puu-aiheet ovat kuuluneet Ari Liimataisen repertuaariin jo pidemmän aikaa, ja näyttelyn Puun haltia (2018) tuntui myös kiinnostaneen lapsia.

Koko näyttelyn ykköstyö Jonglöörit (2008) herätti myös paljon kiinnostusta, sillä tarkkasilmäisimmät päiväkotilaiset löysivät teoksesta erityisen paljon outoa ihmeteltävää. Kuinka voi kulkea ämpäri päässä, oli monen esittämä kysymys! Toisaalta mietittiin myös yhdessä, voiko ihmisellä olla pöydän tai sohvan jalat jalkoina tai siivet ja rautakoukut käsinä... kyllä kuvataiteilijan mielenmaisema on niin uskomattoman ihmeellinen ja moniulotteinen!!

5-vuotiaan Ellin Tornit ja Mies kaatamassa mehua
tarkastajan päälle. Kuva Marjo Ahola.

Arin punasävyisistä teoksista kiinnostusta päiväkotilaisten keskuudessa herätti erityisesti Kaksi tornia (2017), jossa korkeaan ja pelottavankin kaltevaan torniin on kiivennyt rohkeita hahmoja. Niin teos ainakin yhdessä tulkittiin.

Teos Alkoholitarkastaja (2018) aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja iloisia kommentteja siitä, miksi "jäätynyt mies kaataa mehua pikku-ukon päälle". Puhuttiin yhdessä siis punaisesta marjamehusta eikä sen väkevämmästä vaihtoehdosta!

Maailma päättyy happotorniin -näyttely on avoinna Äänekosken taidemuseolla vielä sunnuntaihin 22.3. saakka, ti-to klo 12-15 sekä su klo 12-16.

Pääsymaksu 3/2/0 € tai vapaasti Museokortilla, lämpimästi tervetuloa!