Valtakunnallisten museopäivien teemana Kouvolassa 22.-24.5.2013 oli kokoelmat ja niiden aiheuttamat vastuut, vaivat ja vahvuudet eli kokoelmien olemassaolon oikeutus eri näkökulmista katsottuna. Suomen museoliiton juuri ilmestyneeseen Julius-tiedotteeseen on laadittu mielenkiintoisia koosteita päivillä pidetyistä puheenvuoroista. Rovaniemen museotoimenjohtaja Hilkka Liikkanen puhuu puheenvuorossaan varsin suorasukaisesti taidemuseoiden lahjoitus- ja deponointikokoelmista. On totta, että taidemuseoiden toiminta perustuu suuressa määrin kokoelmille, joita museo ei itse ole kerännyt. Ensin on ollut kokoelma, jonka ympärille on syntynyt museo, ja sitten kokoelmasta on saattanut tulla riesa - varsinkin - kun varastotiloissa ovat tulleet seinät vastaan.
Me teemme poikkeuksen tähän näkemykseen, sillä Äänekosken taidemuseo perustettiin olemassaolevan Toivo Parantaisen taidemuseosäätiön taidekokoelman ansiosta. Ja nimenomaan ansiosta, ei sen takia. Ilman yksityishenkilön keräämää laajaa kokoelmaa taidemuseota ei todennäköisesti olisi perustettu, ja olisimme yhtä instituutiota köyhempiä. Meillä on siis suhtauduttu positiivisesti tähän deponointikokoelmaan, joka on vieläkin perusnäyttelymme elinehto. Kokoelman luovuttaminen museon hoidettavaksi on ollut ja on edelleen molemminpuolinen etu.
Museotoimenjohtaja Liikkanen jatkaa puheenvuorossaan deponointien riesasta mm. siinä, että nykyinen taidemuseoiden ammattitaitoinen henkilökunta haluaa vaikuttaa kokoelmien karttumistapaan ja käyttöön itsenäisesti ja muistuttaa, että varastot ja näyttelytilatkin alkavat olla täynnä. Hän peräänkuuluttaa tiukan talousahdingon ikeessä tarpovilta museoilta uusia bisnesideoita, esim. että museot alkaisivat periä maksua kokoelmien hyvästä ja museaalisesta hoidosta. Idean tällaisesta kokoelmahotelleista lanseerasi taannoin Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä. Ei ollenkaan hassumpi ajatus, sanon minä.
Kokoelmiin kohdistuvaa teemaa sivuaa HS:n kulttuuritoimittaja Kaisa Viljanen 6.4.2013 ilmestyneessä lauantaiesseessään "Museoiden suurin tabu - varastojen täyttyessä museoiden pitää voida myös luopua teoksista", johon on haastateltu mm. useita suomalaisten taidemuseoiden johtajia. Viljanen pohtii samankaltaisia museokentällä ilmeneviä haasteita. Museoiden varastot täyttyvät taideteoksista, ja taidetta tehdään jatkuvasti lisää. Viljanen kysyykin, miten pitkään kokoelmien jatkuva kartuttaminen on järkevää. Hänen mukaansa pitäisi pystyä luomaan toimiva ja tavoitteellinen poistopolitiikka, joka noudattelisi Kansainvälisen museoneuvoston ICOMin tiukkoja eettisiä ohjeita. Liekö sitten mahdollista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti