"Parasta taiteen tekemisessä on se, että

voi luoda maailmoja, sukeltaa niihin ja kuvitella. Tuoda kuvitelmansa muiden kuviteltaviksi ja sisään astuttaviksi", näin kuvataiteilija Minja Revonkorpi pohtii ja arvottaa taiteen tekemisen funktiota. Näyttelynsä Muuttuvia maailmoja - teoksia eri vuosilta -avajaisissa 3. helmikuuta hän kertoili mm. uransa alkutaipaleesta, ideoiden syntymisestä ja konkretisoitumisesta teoksiksi, materiaali- ja tekniikkakokeiluista, jatkuvasta uuden etsinnästä ja hetkeen tarttumisesta, mistä kertovat esimerkiksi akryyliväreillä pleksille maalatut selfie-kuvat.

"Taiteen tekemisessä on erilaisia vaiheita. Elämäntilanteet vaikuttavat väreihin ja sisältöihin. Jotkut elementit pysyvät matkassa mukana saaden uusia sävyjä. Näyttelyssä on teoksiani noin kymmenen vuoden ajanjaksolta; koko siltä ajalta, kun olen toiminut aktiivisesti kuvataiteilijana. Minkälaisia muutoksia, minkälaisia samankaltaisuuksia kokonaisuus paljastaa? Värikkäät ja harmaat vuorottelevat, maalausten ohella syntyy teoksia eri materiaaleista. Herkkyys maailman kohtaamisessa on ja pysyy. Kaappi- ja kirjateokset raottavat salaisuuksien verhoa, mystistä puolta ihmisen elämässä. Maalauksellinen jälki, ihmisen tekemä, saa uusimmissa pleksimaalauksissa vastaansa kiiltävän pinnan, joka luo heijastumia todellisuudesta ja tästä hetkestä."

Vinkkaan kaikkia blogin seuraajia ja lukijoita, että Minja Revonkorpi on tavattavissa taidemuseolla taiteilijatapaamisessa ensi sunnuntaina 15.2. klo 12-15. Vapaa pääsy, tervetuloa :)



Minja Revonkorpi avajaisten virallisessa osuudessa. Kuva Pekka Soininen.

 



Minja Revonkorven teoksista löytää usein kirjoitusta, niin kuin taustalla olevasta Karkulaisesta (2012), joka muistuttaa, että villit hevoset juoksevat nopeammin (Wild horses run faster). Kuva Pekka Soininen.